Pahimmat kilarisi raskaana tai hormonimyrskyssä synnytyksen jälkeen?

Aloin melkein itkeä takeaway paikassa, kun mun annos oli unohtunut välistä ja oli kiire imettämään.

Annoin henkilökunnan kuulla kunniansa.

En viitsi enää käydä tuolla syömässä.

-aloin polkee jalkaa ja huutaa ku pikkulapsi ku mies meni kaupassa väärään suuntaan

-aloin pillittää ku en saanu kenkää jalasta

-aloin itkee ku mies ei löytäny mulle kaupasta tiettyjä karkkeja jota halusin. mies ressukka lähti takas kauppaa ettii niitä ja lopulta löysiki

Vierailija kirjoitti:

-aloin polkee jalkaa ja huutaa ku pikkulapsi ku mies meni kaupassa väärään suuntaan

-aloin pillittää ku en saanu kenkää jalasta

-aloin itkee ku mies ei löytäny mulle kaupasta tiettyjä karkkeja jota halusin. mies ressukka lähti takas kauppaa ettii niitä ja lopulta löysiki

:D

Säästyin aika vähällä, mutta alkuraskaudessa sain aivan käsittämättömän raivokohtauksen ja käyttäydyin itselleni epätyypillisellä tavalla, eli raivostuin miehelleni ja huusin ja paiskasin tuolin huoneen toiseen päähän ja aloin mielipuolisesti hyperventiloimaan ja raapimaan itseäni. Ja siis, minä huudan suuttuessani normaalisti ehkä kerran viidessä vuodessa. Olen viilipyttyjen kuningatar.

Synnäriltä tullessamme sain inhokohtauksen koiriimme ja oli lähellä etten toimittanut niitä muualle asumaan.

En halua enää toista kertaa kokea noita hormonityrskyjä.

Itkin kaikesta; mm. siitä, että mieheni toi minulle vihreitä oliiveja, vaikka olin pyytänyt mustia (on värisokea). 

Ison riidan aikana pakkasin miehen tavaroita kassiin ja heitin sen ulos rappukäytävään järkyttävän huudon saattelemana. Puolustuksekseni minulla oli kyllä syytä, mutta en olisi koskaan voinut kuvitella käyttäytyväni noin. Hiukan hävetti sen jälkeen tavata naapureita.  

Kilariämmät täällä taas selittelee hormoneilla paskaa käytöstään. Myötähäpeä.

T. nainen itsekin

Vierailija kirjoitti:

Kilariämmät täällä taas selittelee hormoneilla paskaa käytöstään. Myötähäpeä.

T. nainen itsekin

Mutta et äiti.

Vierailija kirjoitti:

-aloin polkee jalkaa ja huutaa ku pikkulapsi ku mies meni kaupassa väärään suuntaan

-aloin pillittää ku en saanu kenkää jalasta

-aloin itkee ku mies ei löytäny mulle kaupasta tiettyjä karkkeja jota halusin. mies ressukka lähti takas kauppaa ettii niitä ja lopulta löysiki

Ja sitten ihmetellään, kun miehet lähtevät raskauden ja/tai pikkulapsiaikana. Veikkaisin, ettei monikaan nainen jaksaisi kuunnella yhdeksää kuukautta vittuilua esimerkiksi tiskikoneen täyttämisestä, tai siis siitä kuinka yhtäkkiä tekeekin sen aivan väärin.

Mulla ei tullut mitään kilareja, mutta sellainen olo, että teki mieli arvostella miehen jokaista tekoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-aloin polkee jalkaa ja huutaa ku pikkulapsi ku mies meni kaupassa väärään suuntaan

-aloin pillittää ku en saanu kenkää jalasta

-aloin itkee ku mies ei löytäny mulle kaupasta tiettyjä karkkeja jota halusin. mies ressukka lähti takas kauppaa ettii niitä ja lopulta löysiki

Ja sitten ihmetellään, kun miehet lähtevät raskauden ja/tai pikkulapsiaikana. Veikkaisin, ettei monikaan nainen jaksaisi kuunnella yhdeksää kuukautta vittuilua esimerkiksi tiskikoneen täyttämisestä, tai siis siitä kuinka yhtäkkiä tekeekin sen aivan väärin.

Menepä toiseen ketjuun vinkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Kilariämmät täällä taas selittelee hormoneilla paskaa käytöstään. Myötähäpeä.

T. nainen itsekin

Sitä ei voi käsittää, kuinka sekaisin synnytyksen jälkeen on useamman viikon, ennen kuin sen kokee. Minä en ole eläissäni vetänyt kilareita ennen kuin synnytyksen jälkeen. Että kyllä ne hormonit vain vaikuttaa, ja olisihan se typerää ajatella, että eivät vaikuttaisi. Hormonit vaikuttavat muutenkin ihmiseen huomattavan paljon. 

Miten tuo raskaus muuttaa joitakin? Mä olin silloin samanlainen kuin muulloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo raskaus muuttaa joitakin? Mä olin silloin samanlainen kuin muulloinkin.

No olisko vaikka se hormonimuutos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-aloin polkee jalkaa ja huutaa ku pikkulapsi ku mies meni kaupassa väärään suuntaan

-aloin pillittää ku en saanu kenkää jalasta

-aloin itkee ku mies ei löytäny mulle kaupasta tiettyjä karkkeja jota halusin. mies ressukka lähti takas kauppaa ettii niitä ja lopulta löysiki

Ja sitten ihmetellään, kun miehet lähtevät raskauden ja/tai pikkulapsiaikana. Veikkaisin, ettei monikaan nainen jaksaisi kuunnella yhdeksää kuukautta vittuilua esimerkiksi tiskikoneen täyttämisestä, tai siis siitä kuinka yhtäkkiä tekeekin sen aivan väärin.

Monet naiset ymmärtää sen että kyse on hormoonimyrskystä ja osaa pahoitella asiaa rauhotuttuaan.

Niin, kun ne miehet eivät ole raskaana.

Raskaana oleminen on yhdeksän kuukauden hammassärky, edeten liikkumisvaikeuksiin tai liikuntakyvyttömyyteen, ja huipentuen umpisuolentulehdukseen.

Kaikille parasta että naiset hoitavat sen homman, on tässä sen verran miesflunssia nähty.

Mä en muuttunut mitenkään, ei minkäänlaisia kilareita tai itkukohtauksia. Synnytyksen aikaan valvoin kaksi yötä ja kolmannenkin lähes, joten olin ehkä ennemminkin kävelevä muumio.

Mulle hormonimyrskyt ovat olleet sinänsä eduksi, että olen saanut sanotuksi asioista jotka olisivat haitanneet mutta joiden olisin vaan anatanut olla normaalioloissa.

Paha vaan että mies näkee asioista puhumisen "nalkuttamisena" ja alkaa vittuilla, joka on ihan viimeinen tikki minulle:  kyllä minusta saa reaktion irti jos oikein hakee, etenkin jos yritän puhua siitä miten ja missä järjestyksessä meidän pitäisi huushollimme huushollata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-aloin polkee jalkaa ja huutaa ku pikkulapsi ku mies meni kaupassa väärään suuntaan

-aloin pillittää ku en saanu kenkää jalasta

-aloin itkee ku mies ei löytäny mulle kaupasta tiettyjä karkkeja jota halusin. mies ressukka lähti takas kauppaa ettii niitä ja lopulta löysiki

Ja sitten ihmetellään, kun miehet lähtevät raskauden ja/tai pikkulapsiaikana. Veikkaisin, ettei monikaan nainen jaksaisi kuunnella yhdeksää kuukautta vittuilua esimerkiksi tiskikoneen täyttämisestä, tai siis siitä kuinka yhtäkkiä tekeekin sen aivan väärin.

Menepä toiseen ketjuun vinkumaan.

No kylläpä sitä tänään suututaan helpolla.

Katsoimme miehen kanssa inside out? Lastenelokuvan.

No siinä lopussa se tyttö karkaa -> aloin itkemään ja itkua kesti 30min!! Mies oli ihan ihmeissään mutta lohdutti.

Itse en itkenyt ennen raskautta juuri koskaan mutta juuh nykyisin itken surullisille asioille.

Mutta en ole raivannut tms vaan miehen mukaan ollut aika seesteinen.

esikoisesta mä olin tasaisempi kuin normaalisti, mutta kuopusta oottaessa mielialanvaihtelut oli aika huikeita!

Suutuin alle puolessa sekunnissa kun pyysin miestä tuomaan vesimelonia kaupasta ja se toikin keltaista vesimelonia! Mun oli tarkoitus tehdä jätskipallokauhalla esikoiselle jäämelonipalloja. esikoinen oli tosi iloinen keltaisesta melonista, mutta mä vedin kilarit. 

Aloin kyynelehtiä kun cittarissa oli mansikkalaatikoita, joita oli mainostettu saman aamun Kalevassa. Mutta niitä oli vielä, maailma oli mulle niin hyvä!