Pahimmat kilarisi raskaana tai hormonimyrskyssä synnytyksen jälkeen?

Suutuin miehelle jostakin niin , että nappasin pöydälle katetut ruokalautaset ja paiskasin ne lattialle , onneksi  ruoka oli vielä kattilassa.Sirpaleita tietysti joka paikassa, niitä sitten dramaattisesti nyyhkien keräilin. Mies jalona imuroi pienimmät. Kilarien syy ei ollut missään suhteessa tekooni.Hormoonit vain paisuttivat asiaa.

Itse olin koko raskauden todella rauhallinen, en suuttunut käytännössä mistään :D

Synnytyksen jälkeen oli sitten vähän eri juttu, meni niin sumussa ja oli todella paha olla.. Mieskin tuntui jotenkin vastenmieliseltä, en halunnut mitään kosketuksia ja mietin jo välillä, että jos vaan muuttaisin lapsen kanssa johonkin Lapin erämaahan tunturimökkiin.

Nyt alkanut pikkuhiljaa helpottaa, onneksi... Synnytyksestä nyt siis nelisen kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo raskaus muuttaa joitakin? Mä olin silloin samanlainen kuin muulloinkin.

No olisko vaikka se hormonimuutos.

Niin mutta mua ei muuttanut kun olin raskaana.

Kai nyt kuitenkin ymmärrät, että raskauksia on erilaisia.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-aloin polkee jalkaa ja huutaa ku pikkulapsi ku mies meni kaupassa väärään suuntaan

-aloin pillittää ku en saanu kenkää jalasta

-aloin itkee ku mies ei löytäny mulle kaupasta tiettyjä karkkeja jota halusin. mies ressukka lähti takas kauppaa ettii niitä ja lopulta löysiki

Ja sitten ihmetellään, kun miehet lähtevät raskauden ja/tai pikkulapsiaikana. Veikkaisin, ettei monikaan nainen jaksaisi kuunnella yhdeksää kuukautta vittuilua esimerkiksi tiskikoneen täyttämisestä, tai siis siitä kuinka yhtäkkiä tekeekin sen aivan väärin.

Menepä toiseen ketjuun vinkumaan.

No kylläpä sitä tänään suututaan helpolla.

Niin, mä huomasin, että sä suutuit ketjun aiheesta. Johtuuko hormoneista?

En suuttunut, vaan kommentoin yleisen valituksenaiheen ja tämän ketjun aloituksen välistä yhteyttä. Kyllähän siinä heikkohermoisempi mies luovuttaa, kun ensin tulee 9kk paskaa niskaan, teki niin tai näin. Eikä se vauva-aikakaan kovin helppoa ole, kun vaimo, oma äiti ja anoppi vittuilevat rivissä, jos sattuu tekemään jotain väärin vaipanvaihdossa. No kuitenkin halusin olla mukana lapseni kehityksessä alusta asti, vaikka se vaikeaksi tehtiinkin.

Mitä voi tehdä väärin vaipanvaihdossa? Ja oletko varma, ettet vain ottanut neuvoja vittuilemisena?

Pakko huudella välistä... Kyllä tuoreille vanhemille osataan päsmäröidä mitä idioottimaisemmista asioista. Itsekin olen vauvan äitinä ollut välillä todella väsynyt siihen, kun neuvojen perusteella pidetään ilmeisesti aikalailla idioottina.

Viimeisimpänä oli se, kun vauva sai illalla kiukkukohtauksen ja huusi liki tunnin putkeen ja kaikki mahdolliset keinot tuli kyllä käytettyä, kunnes viimein rauhottui ja nukahti. Anoppi sitten sattui soittamaan tämän jälkeen ja mainitsin tuosta iltakiukusta. Anopin eka kommentti: "Ootko varma ettei sillä ollu vaan nälkä?" -.-

Juu eipä tullut hei mieleenikään! En tosiaankaan heti ekana vauvan itkiessä yritä tarjota ruokaa, vaan annan hei huutaa tunnin ja sitten vasta tarjoan -.-

Olin tullut vauvan kanssa sairaalasta kotiin ja mies kävi kaupassa. Purskahdin itkuun, kun mies toi vääränmerkkistä talouspaperia.

Tähän asti tuo on minua vain naurattanut, mutta nyt tunnen syvää häpeää, miten olenkaan ollut ilkeä miehelleni. Kaikkea se raukka onkaan joutunut kestämään.

Hormonihuuruissani itse oikeasti tajusin MIKSI emokarhun ja pennun väliin ei tosiaankaan mennä. Nisäkäs on aggressiivisin imettäessään.

Keskellä yötä tein pannukakkutaikinaa viimeisistä munista ja maidosta. Taikinakulho kaatui pöydälle, ja aloin ulista tyyliin "miksi mun elämä on tällasta, miksi aina mulle tapahtuu pahaa?????" Kyynelsilmin, vapisevin käsin kaavin taikinan pöydältä takaisin kulhoon ja paistoin pannarin.

OIi se vaan elämän ja kuoleman asia..

Mä olen onneksi niitä joille raskaus ei kummempaa aiheuta. Toisaalta olen tottunut pahoihin pms oireisiin joten siihen verrattuma olen nyt todella harmoninen ja tasapainoinen. Myöskään esikoisen syntymän jälkeen ei ollut muuta kuin pidempi pinna. Minulla ainakin on siis helpompaa ilman normaalia hormonitoimintaa (imetysajan olin toooodella viilipytty).

Mä kävin ennen synnytystä synnytyssairaalassa ultrassa ja käyrillä kun vauva oli pieni. Kaikki oli koko ajan ollut ok, mutta kun ootin bussia huomasin, että mun kenkään oli tarttunut purkka. Ja mä purskahdin lohduttomaan itkuun. Siinä mä sit itkin vuolaasti ison mahan kanssa synnärin eessä bussipysäkillä. Kaikki katto mua tosi sympaattisesti ja yksi kävi puristamassa olkapäätäkin. Ja mä itkin ja häpesin sitä, että kaikki luuli että kyse oli jostain vakavasta. 

Itse en kilahdellut yhtään. Mies oli niin ihana ja ajattelevainen että piti mut tyytyväisenä 😊

Vierailija kirjoitti:

Mä olen onneksi niitä joille raskaus ei kummempaa aiheuta. Toisaalta olen tottunut pahoihin pms oireisiin joten siihen verrattuma olen nyt todella harmoninen ja tasapainoinen. Myöskään esikoisen syntymän jälkeen ei ollut muuta kuin pidempi pinna. Minulla ainakin on siis helpompaa ilman normaalia hormonitoimintaa (imetysajan olin toooodella viilipytty).

Mulla on sama kokemus! - kahdesta ekasta. Kolmas sekotti mun pään sekä raskausaikana että sen jälkeen. Se raivo on aika mieletön, sitä ite huomaa suuttuneensa vasta siinä vaiheessa kun huutaa jo suoraa huutoa. Mä en oo koskaan tuntenut niin suuria tunteita kuin kolmannen lapsen raskaus- ja imetysaikana.

En ole pahemmin kärsinyt pms-oireista, joten hormonimyrskyt eivät olleet tuttuja ennen raskautta. Nyt on alkuraskaus meneillään ja voi luoja miten kaikkien kilareiden jälkeen hävettää. Tietysti pyydän anteeksi ylireagointiani. Ei tämä helppoa ole kellekkään. Osaan siis pyytää anteeksi, mutta silti sitä toivoo muilta ymmärrystä kun oma kroppa käy läpi valtaisaa myllerrystä eikä tämä ole helppoa kenellekään osapuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin ennen synnytystä synnytyssairaalassa ultrassa ja käyrillä kun vauva oli pieni. Kaikki oli koko ajan ollut ok, mutta kun ootin bussia huomasin, että mun kenkään oli tarttunut purkka. Ja mä purskahdin lohduttomaan itkuun. Siinä mä sit itkin vuolaasti ison mahan kanssa synnärin eessä bussipysäkillä. Kaikki katto mua tosi sympaattisesti ja yksi kävi puristamassa olkapäätäkin. Ja mä itkin ja häpesin sitä, että kaikki luuli että kyse oli jostain vakavasta. 

Tää on jotenkin tosi herttaista:) Voin niin kuvitella kun huomaat kengänpohjassa purkan:D

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-aloin polkee jalkaa ja huutaa ku pikkulapsi ku mies meni kaupassa väärään suuntaan

-aloin pillittää ku en saanu kenkää jalasta

-aloin itkee ku mies ei löytäny mulle kaupasta tiettyjä karkkeja jota halusin. mies ressukka lähti takas kauppaa ettii niitä ja lopulta löysiki

Ja sitten ihmetellään, kun miehet lähtevät raskauden ja/tai pikkulapsiaikana. Veikkaisin, ettei monikaan nainen jaksaisi kuunnella yhdeksää kuukautta vittuilua esimerkiksi tiskikoneen täyttämisestä, tai siis siitä kuinka yhtäkkiä tekeekin sen aivan väärin.

Menepä toiseen ketjuun vinkumaan.

No kylläpä sitä tänään suututaan helpolla.

Niin, mä huomasin, että sä suutuit ketjun aiheesta. Johtuuko hormoneista?

En suuttunut, vaan kommentoin yleisen valituksenaiheen ja tämän ketjun aloituksen välistä yhteyttä. Kyllähän siinä heikkohermoisempi mies luovuttaa, kun ensin tulee 9kk paskaa niskaan, teki niin tai näin. Eikä se vauva-aikakaan kovin helppoa ole, kun vaimo, oma äiti ja anoppi vittuilevat rivissä, jos sattuu tekemään jotain väärin vaipanvaihdossa. No kuitenkin halusin olla mukana lapseni kehityksessä alusta asti, vaikka se vaikeaksi tehtiinkin.

Mitä voi tehdä väärin vaipanvaihdossa? Ja oletko varma, ettet vain ottanut neuvoja vittuilemisena?

Milloin oli liian löysällä, milloin liian tiukalla. Ja jos unohti ne "helmat" kääntää oikein, niin taas sai kuulla. Ja pahinta mitä voi mokata, on laittaa body sukkahousujen päälle kiinni. Siitä saakin naurut ainakin vuodeksi tuleviin kissanristiäisiin. Ja kyllä, se oli puhdasta vittuilua. Äänensävystä ja asian esitämistavasta voi helposti päätellä ollaanko neuvomassa vai vittuilemassa.

Jaahas, helpompaa olis jos ei olis noin epävarma omista ratkaisuistaan. Mä laitoin usein bodyn sukkisten päälle kiinni kun minusta ne sukkikset pysyivät siten paremmin aloillaan, ja olisin varmaan sanonut näin jos joku olisi tullut länkyttämään. T: yks mutsi

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-aloin polkee jalkaa ja huutaa ku pikkulapsi ku mies meni kaupassa väärään suuntaan

-aloin pillittää ku en saanu kenkää jalasta

-aloin itkee ku mies ei löytäny mulle kaupasta tiettyjä karkkeja jota halusin. mies ressukka lähti takas kauppaa ettii niitä ja lopulta löysiki

Ja sitten ihmetellään, kun miehet lähtevät raskauden ja/tai pikkulapsiaikana. Veikkaisin, ettei monikaan nainen jaksaisi kuunnella yhdeksää kuukautta vittuilua esimerkiksi tiskikoneen täyttämisestä, tai siis siitä kuinka yhtäkkiä tekeekin sen aivan väärin.

Menepä toiseen ketjuun vinkumaan.

No kylläpä sitä tänään suututaan helpolla.

Niin, mä huomasin, että sä suutuit ketjun aiheesta. Johtuuko hormoneista?

En suuttunut, vaan kommentoin yleisen valituksenaiheen ja tämän ketjun aloituksen välistä yhteyttä. Kyllähän siinä heikkohermoisempi mies luovuttaa, kun ensin tulee 9kk paskaa niskaan, teki niin tai näin. Eikä se vauva-aikakaan kovin helppoa ole, kun vaimo, oma äiti ja anoppi vittuilevat rivissä, jos sattuu tekemään jotain väärin vaipanvaihdossa. No kuitenkin halusin olla mukana lapseni kehityksessä alusta asti, vaikka se vaikeaksi tehtiinkin.

Mitä voi tehdä väärin vaipanvaihdossa? Ja oletko varma, ettet vain ottanut neuvoja vittuilemisena?

No esimerkiksi jos vaimo vaihtaa ensimmäistä kertaa elämässään auton akkua, niin voin joko neuvoa asiallisesti tai sitten naureskellen vittuilla hänen tietämättömyydelleen työkalujen nimistä tai mitä pitää irroittaa ja miksi.

Kyllä sen huomaa.

Minun mieheni on juuri tuollainen vittuilija. Olettaa, etten ymmärrä "miesten" jutuista mitään ja neuvoo tosi alentuvasti tyyliin "tämä on ruu-vi-meis-se-li". Olen aiemmin vaihtanut auton renkaat, tyhjentänyt hajulukot, porannut taulut seinään jne., mutta nykyään ei tee enää mieli, kun heti on äijä vieressä valittamassa jostain tyhmästä. Saa sitten itse hoitaa kaikki hommat, kun kuitenkin teen ne väärin. Koskee myös siivoamista ja koiran hoitamista. Odotan mielenkiinnolla lapsen syntymää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-aloin polkee jalkaa ja huutaa ku pikkulapsi ku mies meni kaupassa väärään suuntaan

-aloin pillittää ku en saanu kenkää jalasta

-aloin itkee ku mies ei löytäny mulle kaupasta tiettyjä karkkeja jota halusin. mies ressukka lähti takas kauppaa ettii niitä ja lopulta löysiki

Ja sitten ihmetellään, kun miehet lähtevät raskauden ja/tai pikkulapsiaikana. Veikkaisin, ettei monikaan nainen jaksaisi kuunnella yhdeksää kuukautta vittuilua esimerkiksi tiskikoneen täyttämisestä, tai siis siitä kuinka yhtäkkiä tekeekin sen aivan väärin.

Menepä toiseen ketjuun vinkumaan.

No kylläpä sitä tänään suututaan helpolla.

Niin, mä huomasin, että sä suutuit ketjun aiheesta. Johtuuko hormoneista?

En suuttunut, vaan kommentoin yleisen valituksenaiheen ja tämän ketjun aloituksen välistä yhteyttä. Kyllähän siinä heikkohermoisempi mies luovuttaa, kun ensin tulee 9kk paskaa niskaan, teki niin tai näin. Eikä se vauva-aikakaan kovin helppoa ole, kun vaimo, oma äiti ja anoppi vittuilevat rivissä, jos sattuu tekemään jotain väärin vaipanvaihdossa. No kuitenkin halusin olla mukana lapseni kehityksessä alusta asti, vaikka se vaikeaksi tehtiinkin.

Mitä voi tehdä väärin vaipanvaihdossa? Ja oletko varma, ettet vain ottanut neuvoja vittuilemisena?

Milloin oli liian löysällä, milloin liian tiukalla. Ja jos unohti ne "helmat" kääntää oikein, niin taas sai kuulla. Ja pahinta mitä voi mokata, on laittaa body sukkahousujen päälle kiinni. Siitä saakin naurut ainakin vuodeksi tuleviin kissanristiäisiin. Ja kyllä, se oli puhdasta vittuilua. Äänensävystä ja asian esitämistavasta voi helposti päätellä ollaanko neuvomassa vai vittuilemassa.

Jaahas, helpompaa olis jos ei olis noin epävarma omista ratkaisuistaan. Mä laitoin usein bodyn sukkisten päälle kiinni kun minusta ne sukkikset pysyivät siten paremmin aloillaan, ja olisin varmaan sanonut näin jos joku olisi tullut länkyttämään. T: yks mutsi

Kiva sinulle, mutta osa naisista on täysin päinvastaista mieltä tuosta ja esittävät näkemyksensä kovaan ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-aloin polkee jalkaa ja huutaa ku pikkulapsi ku mies meni kaupassa väärään suuntaan

-aloin pillittää ku en saanu kenkää jalasta

-aloin itkee ku mies ei löytäny mulle kaupasta tiettyjä karkkeja jota halusin. mies ressukka lähti takas kauppaa ettii niitä ja lopulta löysiki

Ja sitten ihmetellään, kun miehet lähtevät raskauden ja/tai pikkulapsiaikana. Veikkaisin, ettei monikaan nainen jaksaisi kuunnella yhdeksää kuukautta vittuilua esimerkiksi tiskikoneen täyttämisestä, tai siis siitä kuinka yhtäkkiä tekeekin sen aivan väärin.

Menepä toiseen ketjuun vinkumaan.

No kylläpä sitä tänään suututaan helpolla.

Niin, mä huomasin, että sä suutuit ketjun aiheesta. Johtuuko hormoneista?

En suuttunut, vaan kommentoin yleisen valituksenaiheen ja tämän ketjun aloituksen välistä yhteyttä. Kyllähän siinä heikkohermoisempi mies luovuttaa, kun ensin tulee 9kk paskaa niskaan, teki niin tai näin. Eikä se vauva-aikakaan kovin helppoa ole, kun vaimo, oma äiti ja anoppi vittuilevat rivissä, jos sattuu tekemään jotain väärin vaipanvaihdossa. No kuitenkin halusin olla mukana lapseni kehityksessä alusta asti, vaikka se vaikeaksi tehtiinkin.

Mitä voi tehdä väärin vaipanvaihdossa? Ja oletko varma, ettet vain ottanut neuvoja vittuilemisena?

Milloin oli liian löysällä, milloin liian tiukalla. Ja jos unohti ne "helmat" kääntää oikein, niin taas sai kuulla. Ja pahinta mitä voi mokata, on laittaa body sukkahousujen päälle kiinni. Siitä saakin naurut ainakin vuodeksi tuleviin kissanristiäisiin. Ja kyllä, se oli puhdasta vittuilua. Äänensävystä ja asian esitämistavasta voi helposti päätellä ollaanko neuvomassa vai vittuilemassa.

Jaahas, helpompaa olis jos ei olis noin epävarma omista ratkaisuistaan. Mä laitoin usein bodyn sukkisten päälle kiinni kun minusta ne sukkikset pysyivät siten paremmin aloillaan, ja olisin varmaan sanonut näin jos joku olisi tullut länkyttämään. T: yks mutsi

Kiva sinulle, mutta osa naisista on täysin päinvastaista mieltä tuosta ja esittävät näkemyksensä kovaan ääneen.

Ja sitten niille sanotaan että kukin taaplaa tyylillään. Ihan kiinnostais kans tietää että mitä etua niistä sukkiksista siinä päällä on, tietty?

Se että ottaa noin pienestä arvostelusta itseensä kertoo heikosta itsetunnosta joka on vähän isompi ongelma kuin sukkikset bodyn alla tai päällä. Tosin ymmärrän että miehenä vauvan hoito on sellainen perinteisen ei-miehinen alue, että sitä voi tuntea itsensä tosi epävarmaksikin. Mutta ei se mitään rakettitiedettä sentään ole... Vähän kun tekee niin pitäisi tajuta että ihan perus paskan poistoa, vaatteen vaihtoa, paijailua ja ruokkimistahan se.

Hei ei jakseta taas vaan vääntää kättä täällä :( hyvät ketjut menee pilalle! Onko lisää tarinoita? :) itse en ole kokenut raskautta. (Vielä :D)

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo raskaus muuttaa joitakin? Mä olin silloin samanlainen kuin muulloinkin.

Ne hormonit, ne hormonit... voi olla, että seuraavassa raskaudessa olisitkin diiva tai mielensä pahoittaja tai suorastaan hormonihirviö. Minulla eka raskaus ja jälkeinen aika oli tosi seesteistä, toisessa mielialanvaihtelut ja kilarit kesti läpi raskauden ja koko vauvavuodenkin vielä pahoitin mieltäni. En tuntenut yhtään, että olisin ollut oma itseni ja mun oli jopa jäätävä 3 kk ennen äitiysloman alkua sairaslomalle, kun olin niin itkuinen ja herkillä töissä (teen terapiatyötä, eikä potilaitten asioille voi vastaanotollai tkeä, plus supistelut ja väsymys...). Ihan hirveää oli!

Vierailija kirjoitti:

esikoisesta mä olin tasaisempi kuin normaalisti, mutta kuopusta oottaessa mielialanvaihtelut oli aika huikeita!

Suutuin alle puolessa sekunnissa kun pyysin miestä tuomaan vesimelonia kaupasta ja se toikin keltaista vesimelonia! Mun oli tarkoitus tehdä jätskipallokauhalla esikoiselle jäämelonipalloja. esikoinen oli tosi iloinen keltaisesta melonista, mutta mä vedin kilarit. 

Aloin kyynelehtiä kun cittarissa oli mansikkalaatikoita, joita oli mainostettu saman aamun Kalevassa. Mutta niitä oli vielä, maailma oli mulle niin hyvä!

:D Päivän naurut, kiitos. :)

"Maailma oli mulle niin hyvä!" Ihana.. :D :D