Pahimmat kilarisi raskaana tai hormonimyrskyssä synnytyksen jälkeen?

Mies toi kahvia vääränlaisessa mukissa. Odotin, että kahvi tarjoillaan rakkaus-muumimukissa, mutta olikin vain tavallinen muki. Tietenkään en ollut ääneen mukiasiasta sanonut. Eikä minulla ole lempikahvimukia. Enkä edes tykkää muumeista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei tullut mitään kilareja, mutta sellainen olo, että teki mieli arvostella miehen jokaista tekoa.

Voi kyllä! Ihan kummallista, että raskauden aikana miehessä ja sen tekemisissä omi kaikki pielessä, vaikka se oli jateki samalla tavalla kun 15 vuotta kestäneen liiton aikana ennenkin. Miten VOI alkaa näyttää väärältä, haista pahalta, sistuu, syö, kävelee väärin. Voi herran jumala mä oon ollu kauhee! Paljo tuli pidettyä sisällä, mutta paljo tuli sanottuakin. Ihme, ettei ukko lähteny. Nyt nolottaa ja anteeksi on pitänyt pyydellä.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilariämmät täällä taas selittelee hormoneilla paskaa käytöstään. Myötähäpeä.

T. nainen itsekin

Sitä ei voi käsittää, kuinka sekaisin synnytyksen jälkeen on useamman viikon, ennen kuin sen kokee. Minä en ole eläissäni vetänyt kilareita ennen kuin synnytyksen jälkeen. Että kyllä ne hormonit vain vaikuttaa, ja olisihan se typerää ajatella, että eivät vaikuttaisi. Hormonit vaikuttavat muutenkin ihmiseen huomattavan paljon. 

Kyllä siihen myös väsy vaikuttaa. Tai itsellä synnytyksen jälkeen: hormonit, tajuton väsy ja lääkkeitä saanut, kokenut juuri aivan hirvittävää kipua joka yhtäkkiä muuttunut elämän ihanimmaksi hetkeksi ja ihan tajuttoman suuri elämänmuutos.. Kyllä siinä nuppi sekoaa kellä tahansa.. 😃

Kyllähän sitä tuli itkettyä ja tiuskittua. Milloin kaatui lasi, levisi suodatinpussi, kenkä meni väärään jalkaan, kaupassa ei ollut jotakin mitä sillä hetkellä pitäisi saada... Ja maailma oli lähellä loppua! Nauru saattoi muuttua hetkessä itkuksi.

Olin pikaravintolan kassalla/tarjoilijana töissä, ja tulihan sitä muutaman kerran kuljetettua euron juustot kyyneleisin silmin pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Hormonihuuruissani itse oikeasti tajusin MIKSI emokarhun ja pennun väliin ei tosiaankaan mennä. Nisäkäs on aggressiivisin imettäessään.

Jotenkin tämä kommentti sai tämän lapsettoman tajuamaan, miten ne hormonit oikeasti voi vaikuttaa.. :"D

Itkin, kun radiossa kerrottiin Nylon Beatin lopettamisesta, vaikka inhosin ko. bändiä.

Aloin muutama päivä synnytyksen jälkeen itkemään kun otin vääränkokoisen kulhon kaapista. Tietty oli muitakin itkun aiheita mutta tuo jäänyt erityisesti mieleen :D

Toisen lapsen syntymän jälkeen olin todella onnellinen. Leivoin ja siivosin ja oli ihanaa! Sanoin miehelleni useita kertoja päivässä miten rakastinkaan häntä. Muutaman kuukauden jälkeen hormonit alkoivat tasaantua ja tajusin, että mies oli samanlainen tissutteleva paska kuten aiemminkin. En koskaan edes odottanut miehen vähentävän juomistaan, mutta vaaleanpunaisissa hormonihuuruissa halusin jostain syystä uskoa niin.

huusin kurkku suorana, että painuisi helvettiin keittämästä sitä " kaamean hajuista myrkkyä" (kahvi) vaikka tokihan töihin lähtevä aamukahvin tarvitsee.. hävettää. se vain haisi niin kamalalta että oksetti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hormonihuuruissani itse oikeasti tajusin MIKSI emokarhun ja pennun väliin ei tosiaankaan mennä. Nisäkäs on aggressiivisin imettäessään.

Jotenkin tämä kommentti sai tämän lapsettoman tajuamaan, miten ne hormonit oikeasti voi vaikuttaa.. :"D

Mä nauroin vedet silmissä tälle :'DD typerin kommentti mitä oon ikinä lukenut

Ei mitään hajua hormonimyrskyistä ja hyvä niin, vaikuttaa sekopäiseltä touhulta.

Katsoin ostoskanavaa telkkarista. Siellä mainostettiin jotain kuntoiluhärveliä. Olin niin onnellinen niiden ihmisten puolesta, jotka olivat onnistuneet laihtumaan härvelin avulla, että itkin koko mainoksen ajan.

Tiskasin ja kuuntelin mp3-soittimesta Yölintua. Vollotin menemään tiskatessani, koska Simo Silmu lauloi niin kauniisti.

Yritin kuoria perunaa, mutta se oli ylikypsä ja hajosi. Vedin kilarit; nappasin perunan käteeni ja heitin seinään. Nyyhkyttäessäni uusavuttomuuttani, keittiön pöydän ääressä, ukko kuori minulle perunat valmiiks.

Muuten meni aika jees, mutta maidon nousetessa rintoihon tuli kunnon hormoonitrippi. Kuuntelin Johanna Kurkelaa ja luin onnittelu kortteja vauvan nukkuessa. Ja vollotin niille runoille sydämeni kyllyydestä. :D

Aika törkeää käytöstä. Vaikka olisi kuinka hormonimyrskyt, niin ei se oikeuta kohtelemaan muita kuin saastaa. Muttakun hormonot, niihin voikin aina vedota...

T. Äiti itsekin, mutta osasin pitää mölyt mahassa!

Tuo äiti itsekin: Ja paskat olet vaan sama länkyttäjä kuin ketjun alussa!

Tuki suus, kun et asiasta mitään tiedä.

imetys ei onnistunut parin viikon ikäisen kanssa, samalla kännykkä soi ja kun en saanut sitä heti avattua, niin paiskasin koko romun maahan sellaisella voimalla että meni tuhannen pillunpäreiks. vituttihan se sitte entistä enemmän, ku satasen puhelimen sillai nakkas..

Esikoista odottaessa nyyhkytin sohvalla ja mies erehtyi kysyyn mikä on hätänä ja aloin hysteerisenä itkeen että meillä ei ole jauhoja eikä voita niin en voi leipoa mitään vaikka haluaisin 😂😂 Noh mies lähti kiltisti hakemaan.

Aika jänniä reaktioita. Minä odotin yksin enkä todellakaan vetänyt kilareita yksin asunnossani. "Tilaisuus tekee varkaan"?

Mulla oli seesteiset odotusajat, mutta hormonit vaikuttivat lasten syntymien jälkeen. Molemmilla kerroilla olin suunnitellussa sektiossa. Kuusi päivää vauvan syntymän jälkeen oli tikkien poistot. Esikoisen kohdalla taxikuski puhui rivoja rakastelujuttuja, ja itkin sitä kuin putous kotiin päästyäni.

No, kuopuksen kohdalla mies yritti rohkaista jo etukäteen olemaan välittämättä puheista. Mutta enkös taas tullut kuin uitettu koira valtavasti itkien kotiin. Nyt taximatka oli ok, mutta tikkien poisto sattui hirveästi, ja sitä kyynelehdin vuolaasti.

Potkin rv16 kauppareissun jälkeen ruokakasseja niin, että elintarvikkeet lensivät pitkin kämppää (en muista syytä hermostukseeni enää).

Synnytyksen jälkeen kotona kävin itkemään, kun mies vaihtoi yöllä vaipan vauvalle. Olisin halunnut itse vaihtaa:)