Minut pakotettiin työpajalle väsäämään keramiikkaa ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä sosiaalitoimen ja te-toimiston mielestä ollut mitenkään mahdollista laittaa sinua kuntoutumaan oman alan töihin?

Ihan tosissaan he ajattelevat että paja auttaa sinua pääsemään kiinni työelämään :/

Niinpä. Eiköhän monen kohdallakäy ihan päinvastoin, tervepäiset mutta pitkään työttömänä olleet ihmiset laitetaan puuhastelemaan jotain ja kuntouttavan jakson jälkeen he ovatkin jo itsetuntonsa menettäneitä masennuspotilaita eivätkä enää kykeneviä työelämään joten lisää kuntouttavaa työtoimintaa vain ja kierre on valmis.

Tässä tapauksessa ap on jo masentunut. Jos on noin kauan maannut kotona, ei varmasti pystyisi suoraan kylmiltään menemään töihin. Siis niin että työpanos olisi riittävä nykypäivän työelämässä.

Mutta onhan niitä muitakin mahdollisuuksia kuin pajat ja liirumlaarumtoiminnat. Voisihan sitä mennä jonnekin keittiöön työkokeiluun tai vaikka kuntouttavaan työtoimintaan, miksi sen pitää olla tuollainen hölmöily.

Ja ap oli masentunut, saamattomuus on eri asia.

Sinne vaan ja sormet saveen. Se voi olla ihan mukavaakin ja näät ihmisiä, jotka on samassa tilanteessa. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesäisin haetaan keittiöapulaisia ja kokkeja ympäri suomen, lappiinkin monen monta ihmistä ja kesäkaupunkeihin matkustaa muualta ihmisiä töihin. Olet saamaton.

Olen saamaton, en sitä kiellä. En vain jaksa uskoa että minua palkataan, siksi en jaksa edes yrittää.

Ap

Tässä talous- ja työllisyystilanteessa tuskin palkataan 9 vuotta työttömänä ollutta vaikka olisi kirurgin koulutus. Aika uskomatonta että jotain toimia edes tuollaisiin yritetään kohdistaa. 9 vuotta työttömänä tuon ikäiselle on lähes sama kuin olisi aloittanut uuden elämän. Työtä tuon ikäinen, 9 vuotta työttömänä ollut tuskin on koskaan kovin paljon tehnyt.

Miks et mee staffpointin tai vastaavan kautta ravintolahommiin keikalle? Mulle riitti hommia vain kuinka, vaik on vaan hygieniapassi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä sosiaalitoimen ja te-toimiston mielestä ollut mitenkään mahdollista laittaa sinua kuntoutumaan oman alan töihin?

Ihan tosissaan he ajattelevat että paja auttaa sinua pääsemään kiinni työelämään :/

Niinpä. Eiköhän monen kohdallakäy ihan päinvastoin, tervepäiset mutta pitkään työttömänä olleet ihmiset laitetaan puuhastelemaan jotain ja kuntouttavan jakson jälkeen he ovatkin jo itsetuntonsa menettäneitä masennuspotilaita eivätkä enää kykeneviä työelämään joten lisää kuntouttavaa työtoimintaa vain ja kierre on valmis.

Tässä tapauksessa ap on jo masentunut. Jos on noin kauan maannut kotona, ei varmasti pystyisi suoraan kylmiltään menemään töihin. Siis niin että työpanos olisi riittävä nykypäivän työelämässä.

Mutta onhan niitä muitakin mahdollisuuksia kuin pajat ja liirumlaarumtoiminnat. Voisihan sitä mennä jonnekin keittiöön työkokeiluun tai vaikka kuntouttavaan työtoimintaan, miksi sen pitää olla tuollainen hölmöily.

Ja ap oli masentunut, saamattomuus on eri asia.

Ap kyllä itse sanoo olevansa lannistunut ja ettei ole enää masentunut. Työkokeilu keittiössä onkin varmasti tuossa se seuraava etappi kunhan ensin pystyy normipäivärytmin mukaan käymään kuntouttavassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et haluaisi mennä väsäämään keramiikkaa? Semmoisesta mukavasta leppoisasta ajanvietteestä saa kuitenkin parhaimmillaan parisataakin euroa kuussa lisää rahaa.  Ei se varmaan sinun työllistymistäsi mitenkään haittaakaan?

Ei haittaa työllistymistä mutta on nöyryyttävää. Itseluottamukseni on jo valmiiksi heikko, työpajalla käynti ei sitä ainakaan nosta.

Ap

Miksi ajattelet niin? Koetko, että työpajoille menevät vain luuserit, joilla ei ole elämässä muita mahdollisuuksia? Kyllä sinne menevät monet sellaiset (varsinkin nuoret) jotka ovat ns. kelkasta tippuneet, ja sieltä päässeet pikku hiljaa ylös. Sieltä voi saada uudenlaisia kontakteja ja nimenomaan sitä itseluottamustakin. Ei se ole loppuelämän pesti, vaan askel eteenpäin. Toki se, että sinne pakotetaan, on ajatuksenakin ikävä, mutta kannattaa antaa edes mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Mitä itse olet suunnitellut tekeväsi? Kyllä työkkäri ja sossu kuuntelee jos jotain ajatuksia on.

Ei kai se auta kuin olla tässä ja sitten hakeutua työkokeiluun tai palkkatuettuun töihin omalle alalle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä sosiaalitoimen ja te-toimiston mielestä ollut mitenkään mahdollista laittaa sinua kuntoutumaan oman alan töihin?

Ihan tosissaan he ajattelevat että paja auttaa sinua pääsemään kiinni työelämään :/

Niinpä. Eiköhän monen kohdallakäy ihan päinvastoin, tervepäiset mutta pitkään työttömänä olleet ihmiset laitetaan puuhastelemaan jotain ja kuntouttavan jakson jälkeen he ovatkin jo itsetuntonsa menettäneitä masennuspotilaita eivätkä enää kykeneviä työelämään joten lisää kuntouttavaa työtoimintaa vain ja kierre on valmis.

Tässä tapauksessa ap on jo masentunut. Jos on noin kauan maannut kotona, ei varmasti pystyisi suoraan kylmiltään menemään töihin. Siis niin että työpanos olisi riittävä nykypäivän työelämässä.

Mutta onhan niitä muitakin mahdollisuuksia kuin pajat ja liirumlaarumtoiminnat. Voisihan sitä mennä jonnekin keittiöön työkokeiluun tai vaikka kuntouttavaan työtoimintaan, miksi sen pitää olla tuollainen hölmöily.

Ja ap oli masentunut, saamattomuus on eri asia.

Ap kyllä itse sanoo olevansa lannistunut ja ettei ole enää masentunut. Työkokeilu keittiössä onkin varmasti tuossa se seuraava etappi kunhan ensin pystyy normipäivärytmin mukaan käymään kuntouttavassa.

Niinhän mäkin sanoin, oli, en että on. Työkokeilu voidaan toteuttaa myös 4 tuntia päivässä ja vaikka yhtenä päivänä viikossa, eiköhän se olisi aika pehmeä aloitus pitkään poissa olleelle. Minusta nuo pajahommat ovat turhia ja nimenomaan lannistavia monen kohdalla.

Sulla voi olla joku muu häiriö vaikkei masennusta olisikaan, tai jotain traumoja; ei muutaman kuukauden masennus itsessään aiheuta 9 vuoden pituista saamattomuutta. Ei ole ihan normaalia olla niin lannistunut ettei liki kymmeneen vuoteen ns uskalla tehdä mitään. Masennus saattoi olla vain oire jostain muista ongelmista. Onko se mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Mäkin jouduin. Eka päivänä palastelin kananmunakennoja.

Missä olet nyt, auttoiko tuo sinua työllistymään?

Vierailija kirjoitti:

Miks et mee staffpointin tai vastaavan kautta ravintolahommiin keikalle? Mulle riitti hommia vain kuinka, vaik on vaan hygieniapassi.

Tuo pitäisi tehdä kun vain saisi riuhtaistua itsensä tästä olotilasta irti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sulla voi olla joku muu häiriö vaikkei masennusta olisikaan, tai jotain traumoja; ei muutaman kuukauden masennus itsessään aiheuta 9 vuoden pituista saamattomuutta. Ei ole ihan normaalia olla niin lannistunut ettei liki kymmeneen vuoteen ns uskalla tehdä mitään. Masennus saattoi olla vain oire jostain muista ongelmista. Onko se mahdollista?

Saamattomuus ja lannistuneisuus on voinut hyvin ruokkia itse itseään ajan myötä ilman sen suurempaa "mörköä" taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sulla on pohjakoulutus, työtausta ja paljonko on ikää? Ja kuinka kauan olet ollut työttömänä.

Vaikea ottaa kantaa kun ei tiedä taustatekijöitä.

Olen kokki, työtausta on keittiöapulaisen hommat ja olen 33-vuotias. Työttömänä olen ollut 9-vuotta.

Ap

KOKKI ja 9 vuotta työttömänä??? Miten voi olla mahdollista? Siis mitä sä jätät kertomatta? Jotain todella oleellista vikaa on sun työnhaussa. Herran jestas. Sulla on todellakin jotain pahasti pielessä jos on tuolla koulutuksella työttömänä melkein vuosikymmenen! En edes osaa kuvitella että jollakin tosiaan on noin asiat. Sun pitää mennä johonkin tosiaan, ja johonkin hoitoon siihen/niihin sun ongelmiin jotka pitänyt sua työttömänä. 

Ja ilman muuta leikataan tukia sulta ja jyrkästi jos ei ala hommat maistumaan. Tää nyt on päivänselvää.

Vierailija kirjoitti:

Sulla voi olla joku muu häiriö vaikkei masennusta olisikaan, tai jotain traumoja; ei muutaman kuukauden masennus itsessään aiheuta 9 vuoden pituista saamattomuutta. Ei ole ihan normaalia olla niin lannistunut ettei liki kymmeneen vuoteen ns uskalla tehdä mitään. Masennus saattoi olla vain oire jostain muista ongelmista. Onko se mahdollista?

Ja häiriöllä tarkoitan esim äärimmäisen huonoa itsetuntoa en mitään psykoosia tms. Mutta siis se masennus ei varmastikaan ole syy tuohon alhaiseen itsetuntoon vaan seuraus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et haluaisi mennä väsäämään keramiikkaa? Semmoisesta mukavasta leppoisasta ajanvietteestä saa kuitenkin parhaimmillaan parisataakin euroa kuussa lisää rahaa.  Ei se varmaan sinun työllistymistäsi mitenkään haittaakaan?

Ei haittaa työllistymistä mutta on nöyryyttävää. Itseluottamukseni on jo valmiiksi heikko, työpajalla käynti ei sitä ainakaan nosta.

Ap

Miksi ajattelet niin? Koetko, että työpajoille menevät vain luuserit, joilla ei ole elämässä muita mahdollisuuksia? Kyllä sinne menevät monet sellaiset (varsinkin nuoret) jotka ovat ns. kelkasta tippuneet, ja sieltä päässeet pikku hiljaa ylös. Sieltä voi saada uudenlaisia kontakteja ja nimenomaan sitä itseluottamustakin. Ei se ole loppuelämän pesti, vaan askel eteenpäin. Toki se, että sinne pakotetaan, on ajatuksenakin ikävä, mutta kannattaa antaa edes mahdollisuus.

Juuri noin minä ajattelen. Kun sinne joutuu, tuntuu oikeasti olevansa pohjalla. Kyllä minä siltin sinne menen. Toivotaan että siitä seuraa hyvää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä sosiaalitoimen ja te-toimiston mielestä ollut mitenkään mahdollista laittaa sinua kuntoutumaan oman alan töihin?

Ihan tosissaan he ajattelevat että paja auttaa sinua pääsemään kiinni työelämään :/

Niinpä. Eiköhän monen kohdallakäy ihan päinvastoin, tervepäiset mutta pitkään työttömänä olleet ihmiset laitetaan puuhastelemaan jotain ja kuntouttavan jakson jälkeen he ovatkin jo itsetuntonsa menettäneitä masennuspotilaita eivätkä enää kykeneviä työelämään joten lisää kuntouttavaa työtoimintaa vain ja kierre on valmis.

Tässä tapauksessa ap on jo masentunut. Jos on noin kauan maannut kotona, ei varmasti pystyisi suoraan kylmiltään menemään töihin. Siis niin että työpanos olisi riittävä nykypäivän työelämässä.

Mutta onhan niitä muitakin mahdollisuuksia kuin pajat ja liirumlaarumtoiminnat. Voisihan sitä mennä jonnekin keittiöön työkokeiluun tai vaikka kuntouttavaan työtoimintaan, miksi sen pitää olla tuollainen hölmöily.

Ja ap oli masentunut, saamattomuus on eri asia.

Ap kyllä itse sanoo olevansa lannistunut ja ettei ole enää masentunut. Työkokeilu keittiössä onkin varmasti tuossa se seuraava etappi kunhan ensin pystyy normipäivärytmin mukaan käymään kuntouttavassa.

Niinhän mäkin sanoin, oli, en että on. Työkokeilu voidaan toteuttaa myös 4 tuntia päivässä ja vaikka yhtenä päivänä viikossa, eiköhän se olisi aika pehmeä aloitus pitkään poissa olleelle. Minusta nuo pajahommat ovat turhia ja nimenomaan lannistavia monen kohdalla.

Työkokeilussa on kyllä enemmän ideaa kun se on tavallisen työpäivän ja - viikon kaltainen. Sen ei ole tarkoitus olla kuntouttavaa työtoimintaa, missä tehdään noita neljän tunnin diilejä.

Oletko mies vai nainen ?

Varsinais-suomi ?

Satakunta ?

Uusimaa vai joku muu ?

Voithan sinä jättäytyä pois tuilta, niin ei kukaan holhoa. Itsepä olet itsesi työnhakijaksi ilmoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen ?

Varsinais-suomi ?

Satakunta ?

Uusimaa vai joku muu ?

Trolli Porvoosta? Kiva kiusata ihmisiä, katsoa kuinka hermostuvat pitkäaikaistyöttömästä hyvin työllistävällä alalla.

Vierailija kirjoitti:

Sulla voi olla joku muu häiriö vaikkei masennusta olisikaan, tai jotain traumoja; ei muutaman kuukauden masennus itsessään aiheuta 9 vuoden pituista saamattomuutta. Ei ole ihan normaalia olla niin lannistunut ettei liki kymmeneen vuoteen ns uskalla tehdä mitään. Masennus saattoi olla vain oire jostain muista ongelmista. Onko se mahdollista?

On. Minulla oli huonot kotiolot. Ylä-asteella alkoi alamäki. En jaksanut kiinnostua mistään.

Jo lapsena elin vaikeissa oloissa. Isä oli väkivaltainen alkoholisti joka hakkasi minua, äiti käänti päänsä toiseen suuntaan jotta välttyi itse hakkaamiselta. Lopulta isä kuoli. Ikävät asiat eivät päättyneet. Äiti oli välinpitämätön ja harjoitti henkistä väkivaltaa aina siihen saakka kunnes muutin kotoa pois.

Ap