Avoliitto ja asumisjärjestelyt

Vierailija kirjoitti:

Ap on vähän kuin meidän miniäkokelas, joka muutti omistamaani asuntoon, jossa poikani jo asui. Pojan ei tarvinnut maksaa vuokraa, mutta tytön kanssa halusin tehdä vuokrasopimuksen, 480 e/kk puolet kaksiosta. Nimeä paperiin ei saatu millään, ei suostu maksamaan. Vetosi siihen, että poikakin asuu ilmaiseksi. Kuulemma minä halusin vain hyötyä hänestä. Poika ei olisi ollut reilu, jos olisi vaatinut, että vielä pitää vuokraakin maksaa keskellä Helsinkiä.

Asia ratkesi sillä, että serkkuni muutti pariksi kuukaudeksi samaan kämppään asumaan. Koska tytön kanssa ei ollut mitään sopimusta, ei hänellä ollut mitään sanomista siihen, ketä siellä omistajan luvalla oleskeli.

Miniäkokelas oli se, joka lähti, ja hyvä niin. Seuraavalla oli oma asunto.

Meillä on aikanaan ihan vastaava tilanne. Muutin miehen luo asumaan ja kämpän omisti appivanhemmat. Tarjouduin maksamaan vuokraa, mutta anoppi kieltäytyi jyrkästi. Sanoi että oli ostanut asunnon poikansa kodiksi eikä tulonlähteeksi itselleen. Vastikkeen maksoimme ja senkin kohdalla anoppi tuumas, että päätätte itse miten maksatte. Ei kuulu hänelle.

Mutta mulla onkin kultainen anoppi :) 

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap, en ehdi lukea koko ketjua mutta tässä oma näkökulmani asunnon omistajana.

Omistan asunnon, johon muutimme avomieheni kanssa. Hän ei omista yhtään osuutta siitä. Maksamme vastikkeen sekä juoksevat kulut puoliksi. Näen tämän oikeudenmukaisena, sillä miehelläni ei ole vuokrasopimusta. Tilanne on siis erittäin epävarma hänelle. Tämän takia näen kohtuullisena, että myös hänen menonsa asunnosta ovat pienet, miksi maksaa ylimääräistä jos ei omista asuntoa ja voi lentää sieltä menemään milloin tahansa? Kohtuutonta periä "vuokraa", jos ei ole vuokralaisen oikeuksia. En tiedä teidän juoksevien kulujen suuruudesta, että olisiko niiden puolittaminen + puolet vastikkeesta lähellä tuota maksamaasi 300 euroa. Mutta jos haluat keskustella asiasta miehesi kanssa, tuo esille oman tilanteesi epävarmuus ja hänen etulyöntiasemansa erotilanteessa.

Toisaalta minulla on lainaa enää jäljellä 20k, joten en koe suurta painetta lainan maksamisessa. Kuitenkin, lainan maksaminen sinun rahoillasi ei ole oikein, sillä et saa siitä vastineeksi omaisuutta.

Käytännössähän sun miehellä on vuokralaisen oikeudet, vaikkei sitä vuokrasopimusta olekaan. Kai nimittäin tiedät, ettei asunnossa kirjoilla olevaa voi noin vaan heittää pihalle? Hänelle on annettava kohtuullinen aika etsiä uusi asunto. Ja jos muutto menee riitaisaksi, niin hänelle on haettava oikeudesta virallinen häätö (jos avokki kieltäytyy lähtemästä). Eli lopultakin sillä sun miehelläs on ihan lain mukaan 2kk-6kk aikaa muuttaa pois ja sille sä et voi yhtään mitään. 

Nykyään yhteen muutetaan nopeasti eikä aina pitkäaikaisia tulevaisuudensuunnitelmiakaan. MInusta ihan oikein, että molemmat osallistuvat asumiskustannuksiin. Millaisen kämpän ap saisi 300 euron vuokralla itselleen? Eikö tuo ole se vertailukohta? Halvemmalla pääsee miehen kanssa vaikka asumiseen osallistuisikin.

Minäkin olen opiskelija, mieheni käy töissä. Olemme naimisissa. Opiskelen toista alaa johon en saa enää opintotukea, eli tuloni on pyöreä 0.

Mies maksaa kaiken. Asumisen (asumme onneksi edullisessa opiskelija-asunnossa, pääkaupunkiseudulla), ruuan, auton kulut, laskut, kahden koiramme kulut. Rahaa jää myös säästöön omistusasuntoa varten.

Ensi viikolla lähdemme matkalle, josta maksoin oman osuuteni kun olin joulukuussa töissä. Mies maksaa kulut sitten matkalla.

Lisäksi mies saattaa ostaa minulle yllätykseksi silloin tällöin esim. lahjakortin vaateliikkeeseen. Muutama kk sitten hän varasi meille risteilyn ja minulle ajan ripsipidennykseen. Hän on sanonut monta kertaa, että ei halua että koen oloni alistetuksi parisuhteessamme kun minulla ei ole tuloja. Ei siis voi muuta sanoa tätä ketjua lukiessa kuin että olen todella onnekas <3

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei pysty maksamaan asuntolainaa yksin, asunnosta jonka hän omistaa yksin, hänen ei pitäisi ottaa niin isoa lainaa eikä ostaa niin kallista asuntoa.

No mutta, jos mies muuttaisi yksin, hän voisi ostaa yksiön. Mutta koska hänen pitää ajatella myös avovaimoaan, on asunnon oltava vähintään kaksio. Eli mies joutuu ap:n takia ottamaan suuremman lainan. Ja kyllähän se mies lainastaan suoriutuu yksin joka tapauksessa. Pankissa ei anneta ihmiselle lainaa enempää kuin ihmisen maksukyky on.

Voin kertoa näkökulman omasta elämästäni. Asuin itse omassa asunnossa, kaksiossa, erittäin mukavasti. Minulla oli maksukykyä lainaan ja kaikkeen asumiseen liittyvään vaikka pienituloinen olenkin. Olen myös sellainen ihminen, että kaipaan usein omaa tilaa ja tykkään esimerkiksi nukkua yksin omassa makuuhuoneessani (kärsin unettomuudesta, joten sängyn jakaminen ei oikein toimi).

Tapasin miehen, johon rakastuin. Mies muutti luokseni, koska hänellä ei ollut omaa kämppää. Asui siis kimppakämpässä tai välillä äitinsä luona. Ja minä halusin auttaa miestä, koska rakastin. Toki mies osallistui vastikkeen ja sähkölaskun maksuun. Kuitenkin me molemmat koimme että tilaa oli liian vähän. Kärsimme tilanahtaudesta pienessä kaksiossa. Mies vaati jatkuvasti että isompi asunto on saatava. Kuitenkaan hänen luottotiedoillaan ei olisi asuntolainaa saanut.

Minun olisi siis pienillä tuloillani pitänyt ottaa yksin suurempi asuntolaina, ja ottaa lisäksi yksin vastuulleni kaikki riskit (mitä jos oisin jäänyt työttömäksi). Ja silti mies olisi maksanut vain puolet vastikkeesta ja sähköstä. Minä pienituloisena olisin joutunut yksin maksamaan suurempaa lainanlyhennystä miehen vaatimuksesta. Onko se sitten reilua? Sanoin miehelle, että jos et asunnon ostoon ja riskienkantoon osallistu, vaikka vaadit isompaa asuntoa niin tasan tarkkaan kyllä autat mua maksamaan lainanlyhennyksiä. Suhde loppui koska miehen mielestä olen hyväksikäyttäjä.

Olenko mielestänne kusipää hyväksikäyttäjä, kuten ap:n mies?

Huh millaista siivellä eloa täällä hehkutetaan. Jos ap asuisi YKSIN vuokralla hänen asumiskustannuksensa olisivat huomattavasti suuremmat, vuokra kartuttaisi vuokraisännän rahoja ja tämä kaikkien mielestä ok. Mutta kun ap asuu miehensä kanssa, miehellä on yhtäkkiä elätysvelvollisuus, eikä saisi pyytää ap:lta ihan kohtuuvuokraa (kuinka moni yksinasuva selviää 300 eurolla asumiskustannuksista?) Toivottavasti ap-mammat ovat yhtä avokätisiä toisinkinpäin, eli olisivat valmiita elättämään miehensä. Itse en kehtaisi yrittää asua lähes ilmaiseksi puolisoni kanssa. Jos kismittää, ettei omaisuutta kerry, senkun ottamaan lainaa ostamaan oman asunnon tai maksamaan sen toisen puolen siitä asunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Huh millaista siivellä eloa täällä hehkutetaan. Jos ap asuisi YKSIN vuokralla hänen asumiskustannuksensa olisivat huomattavasti suuremmat, vuokra kartuttaisi vuokraisännän rahoja ja tämä kaikkien mielestä ok. Mutta kun ap asuu miehensä kanssa, miehellä on yhtäkkiä elätysvelvollisuus, eikä saisi pyytää ap:lta ihan kohtuuvuokraa (kuinka moni yksinasuva selviää 300 eurolla asumiskustannuksista?) Toivottavasti ap-mammat ovat yhtä avokätisiä toisinkinpäin, eli olisivat valmiita elättämään miehensä. Itse en kehtaisi yrittää asua lähes ilmaiseksi puolisoni kanssa. Jos kismittää, ettei omaisuutta kerry, senkun ottamaan lainaa ostamaan oman asunnon tai maksamaan sen toisen puolen siitä asunnosta.

Niin mutta kun miehen kanssa asuminen poistaa AP:n asumistuen kokonaan, koska puoliso katsotaan lain silmissä elatusvelvolliseksi.

Sen vuoksi ei ole ollenkaan sama asia kerryttää vuokraisännän omaisuutta, koska vuokraisännän ei ole lain silmissä elatusvelvollinen eikä vähennä AP:n jo valmiiksi pieniä tuloja.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään yhteen muutetaan nopeasti eikä aina pitkäaikaisia tulevaisuudensuunnitelmiakaan. MInusta ihan oikein, että molemmat osallistuvat asumiskustannuksiin. Millaisen kämpän ap saisi 300 euron vuokralla itselleen? Eikö tuo ole se vertailukohta? Halvemmalla pääsee miehen kanssa vaikka asumiseen osallistuisikin.

No niin juuri, voihan mies saada lainaa hieman pois 300 ella, mutta ei tuolla rahalla saa kuin sen opiskelijasolun Helsingissä, joten kyllähän nainenkin siinä hyötyy, jos vähän maksaa. Ja kulut voisi olla osallistua yhtiövastikkeeseen ja vesi - ja sähkölaskuun. Ei tuo nyt niin kohtuuton pyyntö ole. Eri asia, jos uhataan erolla, jos et muuta, mutta se on toinen asia.

Onko ihan varma, ettet saa itse lainaa nyt? Ostat osuuden asunnosta, mutta lyhennät lainaasi vasta, kun valmistut? Siihen asti maksat pelkkiä korkoja.

Vierailija kirjoitti:

Laskette juoksevat kulut yhteen ja pistätte puoliksi. Niihin kuuluu lainan korot, muttei lyhennys. Asuntolainan korko on asumiskulu siinä missä vuokra tai vastikekin, mutta lyhennys kartuttaa omaisuutta eikä siten ole varsinainen kulu. Kaikki tuon puolikkaan päälle maksamasi on hyväntekeväisyyttä puoleltasi, jos et saa vastineeksi osuutta asunnosta.

Siis laskette yhteen sähkön, vakuutukset, vastikkeen ja lainan korot sekä muut mahdolliset juoksevat asumiskulut ja laitatte ne puoliksi.

Mutta lainan lyhennyskin on siinä mielessä kulu, että se on sidottu aduntoon eikä sutä voi silloin sijoittaa fiksummin muualle.

Minä olen asunut 10v miehen omistamassa asunnossa. Asumisesta en ole mitään maksanut, mutta ruokaa ja lapsen kuluja sitäkin enemmän. Ei tämä kiva tilanne ole, asunto ei ole oikein koskaan kodilta tuntunut. Ja on minuakin tosiaan ulos oltu heittämässä.

Vierailija kirjoitti:

Huh millaista siivellä eloa täällä hehkutetaan. Jos ap asuisi YKSIN vuokralla hänen asumiskustannuksensa olisivat huomattavasti suuremmat, vuokra kartuttaisi vuokraisännän rahoja ja tämä kaikkien mielestä ok. Mutta kun ap asuu miehensä kanssa, miehellä on yhtäkkiä elätysvelvollisuus, eikä saisi pyytää ap:lta ihan kohtuuvuokraa (kuinka moni yksinasuva selviää 300 eurolla asumiskustannuksista?) Toivottavasti ap-mammat ovat yhtä avokätisiä toisinkinpäin, eli olisivat valmiita elättämään miehensä. Itse en kehtaisi yrittää asua lähes ilmaiseksi puolisoni kanssa. Jos kismittää, ettei omaisuutta kerry, senkun ottamaan lainaa ostamaan oman asunnon tai maksamaan sen toisen puolen siitä asunnosta.

Unohdat asumistuen,  jota ap saisi omillaan asuessaan.

Mielummin perse auki, kuin orja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskette juoksevat kulut yhteen ja pistätte puoliksi. Niihin kuuluu lainan korot, muttei lyhennys. Asuntolainan korko on asumiskulu siinä missä vuokra tai vastikekin, mutta lyhennys kartuttaa omaisuutta eikä siten ole varsinainen kulu. Kaikki tuon puolikkaan päälle maksamasi on hyväntekeväisyyttä puoleltasi, jos et saa vastineeksi osuutta asunnosta.

Siis laskette yhteen sähkön, vakuutukset, vastikkeen ja lainan korot sekä muut mahdolliset juoksevat asumiskulut ja laitatte ne puoliksi.

Mutta lainan lyhennyskin on siinä mielessä kulu, että se on sidottu aduntoon eikä sutä voi silloin sijoittaa fiksummin muualle.

Jos lainan korko jaetaan, niin sitten pitää jakaa myös asunnon hinnan nousu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle on iskenyt ahneus, ja haluaa ostaa hienomman asunnon kuin hänellä yksin olisi varaa.

Ymmärsit väärin. Hän hakee lainaa yksin ja pystyy maksamaan kaiken yksin. Periaatteesta hänen mielestään on väärin jos joku (tässä tapauksessa minä) saa asua ilmaiseksi. Eli se olisi minulle liian helppoa elämää asua ilmaiseksi.

-Ap

Muuta pois. Mies yrittää alistaa sinua.

En ymmärrä tuota argumenttia, että kumppanille pitää maksaa vuokraa, koska muuten asuisi ilmaiseksi, eikä se tietenkään käy. Miksi ei? Jos se mies asuisi siinä ihan samassa kämpässä yksinään, niin mikä olisi ero siihen, että Ap asuu siellä myös? Vain ja ainoastaan se, että mies joutuisi maksamaan ihan kaiken yksin. Tuskinpa se Ap nyt niin paljon kämppää kuluttaa olemassaolollaan, että arvo laskisi hänen takiaan. Siispä kaikki, mitä Ap on valmis maksamaan, on miehelle vain ja ainoastaan plussaa. Se, että mies haluaa eron, jos Ap muuttaa erilleen, kertoo siitä, että aikomuksena on etsiä uusi kodinhoitaja/vuoralainen, jota kupata. Omistusasunto on miehelle ilmeisesti keino houkutella naisia ja saada heistä vielä hyötyä rahallisesti. Minun mielestäni parisuhteesta ja yhteisasumisesta pitää hyötyä molempien, eikä vain toisen. Siihen riittää jo se, että juoksevat kulut maksetaan puoliksi tai suhteessa tuloihin.

Vierailija kirjoitti:

Huh millaista siivellä eloa täällä hehkutetaan. Jos ap asuisi YKSIN vuokralla hänen asumiskustannuksensa olisivat huomattavasti suuremmat, vuokra kartuttaisi vuokraisännän rahoja ja tämä kaikkien mielestä ok. Mutta kun ap asuu miehensä kanssa, miehellä on yhtäkkiä elätysvelvollisuus, eikä saisi pyytää ap:lta ihan kohtuuvuokraa (kuinka moni yksinasuva selviää 300 eurolla asumiskustannuksista?) Toivottavasti ap-mammat ovat yhtä avokätisiä toisinkinpäin, eli olisivat valmiita elättämään miehensä. Itse en kehtaisi yrittää asua lähes ilmaiseksi puolisoni kanssa. Jos kismittää, ettei omaisuutta kerry, senkun ottamaan lainaa ostamaan oman asunnon tai maksamaan sen toisen puolen siitä asunnosta.

Ap ei nyt ole asumassa yksin vaan yhdessä puolisonsa kanssa, joka on hänen elämänkumppaninsa. Edes yhteiskunta ei tunne sellaista toimintamallia kuin vuokran periminen avo- tai aviopuolisolta, eikä siihen ap saa tukea. Ap haluaa elää puolisona yhdessä, ei vuokralaisen ja vuokranantajan suhteessa.

Ja vastaus kysymykseen. Jos sellainen tilanne tulisi, olisin valmis elättämään aviomiestäni. Minulla olisi siihen sekä taloudellisia resursseja että aito halu. Ei täällä kirjoita mitkään siivellä eloa hehkuttavat ihmiset, vaan ihmiset joiden mielestä puoliso on osa perhettä, ei vuokralainen.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä hittoa, en ymmärrä teidän järjenjuoksua.

Jos ap menee vuokralle ja maksaa vaikka 500€/kk vuokraa. Hän kerryttää mahdollisesti jonkun tuntemattoman onaisuutta. Maksaa kaikki asunnon kulut ja lisäksi joko omistajan lainaa, taikka ihan vaan kartuttaa hänen pankkitilin saldoaan.

Ap asuu miehen kanssa, maksaa vuokraa 300€/kk, joka kattaa osittain asunnon kuluja ja saattaa hieman kerryttää miehen, siis hänelle tärkeän ihmisen, omaisuutta. Lisäksi ap säästää ja hänen asuinkulunsa ovat pienemmät. Hänellä voi olla mahdollisuus myös hyötyä asunnosta myöhemmin mikäli suhde syvenee esimerkiksi avioliitoksi.

Minkä vuoksi ensimmäinen vaihtoehto olisi kenenkään mielestä parempi?

Avioliitto nyt ilman avioehtoa on ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tuota argumenttia, että kumppanille pitää maksaa vuokraa, koska muuten asuisi ilmaiseksi, eikä se tietenkään käy. Miksi ei? Jos se mies asuisi siinä ihan samassa kämpässä yksinään, niin mikä olisi ero siihen, että Ap asuu siellä myös? Vain ja ainoastaan se, että mies joutuisi maksamaan ihan kaiken yksin. Tuskinpa se Ap nyt niin paljon kämppää kuluttaa olemassaolollaan, että arvo laskisi hänen takiaan. Siispä kaikki, mitä Ap on valmis maksamaan, on miehelle vain ja ainoastaan plussaa. Se, että mies haluaa eron, jos Ap muuttaa erilleen, kertoo siitä, että aikomuksena on etsiä uusi kodinhoitaja/vuoralainen, jota kupata. Omistusasunto on miehelle ilmeisesti keino houkutella naisia ja saada heistä vielä hyötyä rahallisesti. Minun mielestäni parisuhteesta ja yhteisasumisesta pitää hyötyä molempien, eikä vain toisen. Siihen riittää jo se, että juoksevat kulut maksetaan puoliksi tai suhteessa tuloihin.

Samaa mieltä. Kuinka houkutteleva "vuokrakämppä" tuo on kellekään muulle kuin sellaiselle, joka haluaa asua nimenomaan sen miehen kanssa? En muuttaisi. Siis silloinkaan jos seurustelisin kyseisen miehen kanssa. ;) Mutta mulle onkin aina ollut tärkeää olla tasa-arvoinen taloudellisessakin mielessä, tuossa ap:n kuviossa haiskahtaa hyväksikäyttö miehen puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä hittoa, en ymmärrä teidän järjenjuoksua.

Jos ap menee vuokralle ja maksaa vaikka 500€/kk vuokraa. Hän kerryttää mahdollisesti jonkun tuntemattoman onaisuutta. Maksaa kaikki asunnon kulut ja lisäksi joko omistajan lainaa, taikka ihan vaan kartuttaa hänen pankkitilin saldoaan.

Ap asuu miehen kanssa, maksaa vuokraa 300€/kk, joka kattaa osittain asunnon kuluja ja saattaa hieman kerryttää miehen, siis hänelle tärkeän ihmisen, omaisuutta. Lisäksi ap säästää ja hänen asuinkulunsa ovat pienemmät. Hänellä voi olla mahdollisuus myös hyötyä asunnosta myöhemmin mikäli suhde syvenee esimerkiksi avioliitoksi.

Minkä vuoksi ensimmäinen vaihtoehto olisi kenenkään mielestä parempi?

Avioliitto nyt ilman avioehtoa on ratkaisu.

Ensimmäinen vaihtoehto on parempi sen vuoksi, että siinä tilanteessa ap:lla on mahdollisuus löytää kumppani, joka aikanaan näkee ap:n puolisona ja elämänkumppanina, ei vuokralaisena varsinkaan tilanteessa, jossa ap ei saa tukea edes vuokraan, koska edes yhteiskunta ja valtio ei suostu näkemään ap:ta vuokralaisena vaan nimenomaan puolisona.

Meillä sama tilanne, miehen rivariasunto jossa asustellaan. Maksan vastikkeesta sähköstä ruuasta ym. tasan puolet enkä yhtään enempää. Mies saa itse lyhennellä lainaansa. Tilanne toki muuttuu jos lähivuosina hommataan omakotitalo, silloin minäkin alan osallistua lainan lyhentämiseen kun yhteisestä hankinnasta on kyse.

Joskus opiskeluaikoina mies toki joutui maksamaan hyväpalkaisena enemmän mutta eipä ole ikinä siitä mitenkään epäreiluna puhunut...