Avoliitto ja asumisjärjestelyt

Varmaan se loppupeleissä pitää sopia keskenään, mutta avoliitossa toisen nimissä oleva on aina toisen omaa.

Itse en ehkä muuttaisi ennenkuin tietäisin, että minunkin asuminen on turvattua ja minulla lailliset oikeudet asunnnon omistukseen. Olen kyllä paljon kuullut omasta tuttavapiiristäni, että puhutaan juuri niin, että sekään ei mitään maksa niin se on sitten ulos, kun ero tulee. Opiskelijana on ehkä hankalassa tilanteessa noissa, kun ei ole välttämättä mahdollisuutta ostoon ja saman tasoisiin asuntoihin kuin toisella.

Isommasta asunnosta tulee kaikki muutkin kulut kalliimmaksi. Sähköä ja vettä menee, vakuutus isompi, omistusasunnossa täytyy hajonnut hella itse ostaa. Isommassa asunnossa on isompi työ, jos se on rivitalo niin tulee puutarhanhoitoa ja lumitöitä, tai sitten maksaa huoltoyhtiölle. Jos rivari ei ole yhtä hyvien liikenneyhteyksien päässä, joutuu osallistumaan auton bensoihin, vakuutuksiin, remonttiin ja renkaisiin. Tai maksaa enemmän julkisista. Ja käyttämään matkoihin enemmän aikaa - aika ei ole ilmaista. Joka tunti käytettynä sinne pihatöihin ja matkoihin on pois opiskelusta tai palkkatyöstä. Joka euro käytettynä liian kalliiseen asumiseen on pois siitä että silläkin kustannettaisiin opintoja mahdollisimman nopeasti pois.

Miehellä siintää mielessä vain omat halut, ei yhtään se mikä kumppanille olisi hyvä - nimittäin keskittyä opintoihin ja hoitaa ne nopeasti ja hyvin pois.

Minun mielestä todellakin, jos miehellä on ylimääräistä rahaa, rakastava mies yrittäisi että hänen kultansa ei tarvitse umpiväsyneenä opintojen päälle vielä käydä hanttihommissa, vaan asuisivat vaatimattomammin ja yritettäisiin minimoida kulut, jopa niin että mies osallistuu niihin enemmän.

Näin toimii pariskunnat jotka aikoo viettää yhdessä loppuelämänsä.

Sanonpa vielä, että miehen pitäisi maksaa asumisensa vaikka asuisi yksin. Tiedän työssäkäyviä miehiä, jotka antaa opiskelevan kumppanin asua kanssaan niin, että maksavat vain ruuasta ja bussilipuistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aluksi : en lukenut koko ketjua ja en ehkä aloitustakaan kovin hyvin.

Maksat nyt 300/ kk, jos muutat seuraavan kämppään mukana mies haluaa sinun edelleen maksavan 300 .

Riippuen vähän missäpäin Suomea majailette niin 300:lla ei saa kovin kaksista kämppää oikein mistään ja ei varsinkaan pääkaupunki seudulta- Eli asuisit halvalla edelleen ellet sitten saisi yksinasuessasi jotain yhteiskunnan tukia. Yksinasuessasi et pystyisi maksamaan "itsellesi" yhtään sen enempää kuin miehen kanssa.

Oletko koskaan kuullut asumistuesta? Ap saisi asumistuen jos asuisi vuokralla toisen tulottaman kanssa tai yksin, jolloin se olisi halvempaa kuin nykyisen miehen kanssa asuminen.

Kyllä ap saa tuohon miehenkin asuntoon asumistukea kunhan tekevät vuokrasopimuksen ja todistaa esim. tiliotteella, että maksaa tosiasiallisesti vuokraa joka kuukausi.

Tällöin kyse ei olisi avoliitosta vaan kimppakämpästä. Avoliitossa puoliso on elatusvelvollinen, kun on kyse tukiaisista, joihin vaikuttaa talouden tulot.

Ja btw, kela on usein tosi nihkeä näissä asioissa. Kämppikset katsotaan tosi helposti avopariksi jos ovat eri sukupuolta keskenään.

Haepa niitä keskustan soluja nyt ja valmistaudu eroon. En lähtisi mukaan, kun miestä ei selvästi hirveästi kiinnosta, tuletko vai etkö. Kenenkään lainoja tai asumista ei TODELLAKAAN maksella.

Sama kokemus, kelassa helposti ajattelevat että eri sukupuolta olevat kämppiksetkin ovat oikeasti avopari, ja haluavat vain saada molemmille asumistuet.

En ymmärrä ollenkaan, että pariskunnasta toinen maksaa toiselle vuokraa. Silloin ollaan kämppiksiä. Toisen omaisuutta ei tarvitse kerryttää. Reilua on maksaa puolet todellisista juoksevista kuluista. Mitä sitten, vaikka vapailla markkinoilla maksaisi asunto enemmän. Kuulostaa hyväksikäytöltä maksattaa asuntolainoja toisella.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä hittoa, en ymmärrä teidän järjenjuoksua.

Jos ap menee vuokralle ja maksaa vaikka 500€/kk vuokraa. Hän kerryttää mahdollisesti jonkun tuntemattoman onaisuutta. Maksaa kaikki asunnon kulut ja lisäksi joko omistajan lainaa, taikka ihan vaan kartuttaa hänen pankkitilin saldoaan.

Ap asuu miehen kanssa, maksaa vuokraa 300€/kk, joka kattaa osittain asunnon kuluja ja saattaa hieman kerryttää miehen, siis hänelle tärkeän ihmisen, omaisuutta. Lisäksi ap säästää ja hänen asuinkulunsa ovat pienemmät. Hänellä voi olla mahdollisuus myös hyötyä asunnosta myöhemmin mikäli suhde syvenee esimerkiksi avioliitoksi.

Minkä vuoksi ensimmäinen vaihtoehto olisi kenenkään mielestä parempi?

Lue aiemmat kommentit ennenkuin kirjoitat. Ap:n avopuoliso ei halua antaa ap:lle myöhemminkään mahdollisuutta hyötyä asunnosta, ei halua että ap omistaa siitä mitään jotta mahdollisen eron sattuessa asunto on yksin miehen. Joten avioliitossakin taatusti olisi tiukka avioehto!

Jos ajatellaan tätä sen miehen esittämällä, hänen sanomallaan järkevällä tavalla:

Jos miehen kannattaa ostaa asunto ja pitää se vain itsellään, eron varalta, niin silloinhan ap:n pitää myös voida saada ostaa (tai ensin vuokrata) itselleen asunto, ja pitää se vain itsellään, eron varalta.

Eikös tällainen kuulosta järkevältä ja tasapuoliselta, jos pitää turvata molempien edut tasapuolisesti mahdollisen eron varalta?

Mutta mieshän nimenomaan sanoi että ap:n pitää muuttaa hänen luokseen tai tulee ero. Ja jos ap muuttaa, hän ei voi myöhemminkään ostaa (eikä vuokrata) yhtään mitään asuntoa, jos asuu miehen luona ja maksaa tämän asuntoa.  Joten miestä kiinnostaa turvata vain oma etu, seurustelukumppanin edusta ei niin väliä. Tai pikemminkin: turvata oma etu jopa kumppanin kustannuksella. Laittaa kumppanikin osaltaan (opiskelijan tuloilla) turvaamaan miehen etu.

Joo, viivan alle tulee ihan selvät pisteet: ei jatkoon.

Tollaset järjestelyt on niin hankalia. Me oltiin vuokralla niin kauan kunnes oli varaa kummankin maksaa asuntolainaa, ja sen jälkeen ostettiin asunto joka on siis molempien nimissä. Kaikki lainat ja muut kulut maksetaan yhdessä, sen tililtä jolla sitä rahaa sillä hetkellä siellä tilillä on. Ylimääräiset rahat ollaan säästetty yhteiselle säästötilille. Ap:n mies kuulostaa kyllä siltä, ettei halua itselleen muuta kuin lainan maksajan, koska haluaa varmistaa että kaikki on hänen eron sattuessa.

Jos se mies käy töissä, niin voi sen ylimääräisen rahan muuallekin sijoittaa kuin asuntoon. Niitä on kaiken maailman rahastoja. Tai ostaa sijoitusyksiön ja laittaa sen vuokralle, saa siitä tuloa. Sillä vuokratulolla lyhentää lainaa ja omaisuus karttuu.

Mies ei jää tuolla lailla minnekään tyhjän päälle jos asuu puolison kanssa vuokralla kunnes tällä on omia tuloja. Mutta eihän tuo siltä kuulosta että ykkösenä olisi puolison kanssa asuminen, tai tämän valmistuminen. Ykkösenä on päästä asumaan jollain tietyllä itselle mieluisalla lailla ja päästä kartuttamaan OMAA omaisuutta.

Moni tekevä mies on tehnyt niin, että ostaa remontoitavan asunnon, ja laittaa sen itse kuntoon. Sitten asuu pariskuntana siellä pari vuotta ettei mene myyntivoiton veroa, ja se myydään ja muutetaan uuteen. Tähän systeemiin tietysti kuuluu että mies ostaa, remontoi ja myy sen asunnon, ei siihen opintorahoja käytetä. Eikä makseta puolisolle vuokraa... Saadaan silti asua edullisesti ja omalla työllä tienaa omaisuutta.

Tällä tavalla voisi asua yhdessä siellä opintojen lähelläkin.

Vierailija kirjoitti:

Tollaset järjestelyt on niin hankalia. Me oltiin vuokralla niin kauan kunnes oli varaa kummankin maksaa asuntolainaa, ja sen jälkeen ostettiin asunto joka on siis molempien nimissä. Kaikki lainat ja muut kulut maksetaan yhdessä, sen tililtä jolla sitä rahaa sillä hetkellä siellä tilillä on. Ylimääräiset rahat ollaan säästetty yhteiselle säästötilille. Ap:n mies kuulostaa kyllä siltä, ettei halua itselleen muuta kuin lainan maksajan, koska haluaa varmistaa että kaikki on hänen eron sattuessa.

No noin minäkin toimisin, jos mies on ehdoton ja haluaa asunnon niin pitäisin itselläni kuitenkin oman vuokra- asunnon.

Voihan sitä sitten yöpyä välillä miehen luona.

Järkevä mies osaisi kyllä sopia ja varmaan miehestäkin näkee onko rehti.

Kun nyt mies ikäänkuin määrää asunnom sijainnin , koon ja kaikki. Jos se tulee yhteiseen käyttöön , kyllä toisellakin pitää olla sanansijaa.

Jos mies on nyt omilla ehdoillaan valinnut asunnon, sanoisin että osta, katsotaan yhteistä sitten kun minullakin on varaa.

Kyllä pitäisi ymmärtää, ettei opiskelijalla ole varaa omaan välttämättä.

Kyllähän maksat tietysti miehen lainaa pois käytännössä jos miehelle maksat, ehkä sitten pitäisi saada asua ilmaseksi, mutta onko se taas miehelle reilua, kun hän ottaa lainaa saadakseen maksaa omaa. Se on tietysti miehen valinta maksaa oma asuntoa, mutta jos mies on ehdoton, että joko muutto tai ero, niin siitä ei hyvä seuraa.

Ketään ei voi pakottaa muuttamaan ja mies olisi tässä nyt jotenkin ylilyöntiasemassa, jän voi sanella muutoehdot, voi maksatta lainaa pois ja sinä et saa mitään omaisuutta.

Harkitsin tarkoin muuttoa, ensinäkin jos mies määrää kaikki nämä , missä asunto sijaitsee, millainen , kenen oma, asumiskustannuksen niin tuntuu, että mies yrittää asunnolla kampittaa sinut.

Tilanne voi olla vaikea, jos mies ollut vuosia tuöelämässä ja tienaa hyvin, kun opiskelijana ei saa mitään ja mies arvatenkn haluaa parempitasoista asumista .

Tuossa on takana nyt jotain parisuhteen epätasapainoa ja vallankäyttöä. Ei parisuhteessa voimasuhteet voi mennä sen mukaan, kuka on tienannut kauemmin tai kuka on töissä. Vain parisuhteessa jossa on vallankäyttöä, voidaan sanoa toiselle, että teet niin kuin minä sanon tai saat kävellä.

Laskette juoksevat kulut yhteen ja pistätte puoliksi. Niihin kuuluu lainan korot, muttei lyhennys. Asuntolainan korko on asumiskulu siinä missä vuokra tai vastikekin, mutta lyhennys kartuttaa omaisuutta eikä siten ole varsinainen kulu. Kaikki tuon puolikkaan päälle maksamasi on hyväntekeväisyyttä puoleltasi, jos et saa vastineeksi osuutta asunnosta.

Hei Ap, en ehdi lukea koko ketjua mutta tässä oma näkökulmani asunnon omistajana.

Omistan asunnon, johon muutimme avomieheni kanssa. Hän ei omista yhtään osuutta siitä. Maksamme vastikkeen sekä juoksevat kulut puoliksi. Näen tämän oikeudenmukaisena, sillä miehelläni ei ole vuokrasopimusta. Tilanne on siis erittäin epävarma hänelle. Tämän takia näen kohtuullisena, että myös hänen menonsa asunnosta ovat pienet, miksi maksaa ylimääräistä jos ei omista asuntoa ja voi lentää sieltä menemään milloin tahansa? Kohtuutonta periä "vuokraa", jos ei ole vuokralaisen oikeuksia. En tiedä teidän juoksevien kulujen suuruudesta, että olisiko niiden puolittaminen + puolet vastikkeesta lähellä tuota maksamaasi 300 euroa. Mutta jos haluat keskustella asiasta miehesi kanssa, tuo esille oman tilanteesi epävarmuus ja hänen etulyöntiasemansa erotilanteessa.

Toisaalta minulla on lainaa enää jäljellä 20k, joten en koe suurta painetta lainan maksamisessa. Kuitenkin, lainan maksaminen sinun rahoillasi ei ole oikein, sillä et saa siitä vastineeksi omaisuutta.

Jos mies ei pysty maksamaan asuntolainaa yksin, asunnosta jonka hän omistaa yksin, hänen ei pitäisi ottaa niin isoa lainaa eikä ostaa niin kallista asuntoa.

Kohtuullista lienee puolet yhtiövastikkeesta (ilman hoitovastiketta eli remonttilainoja, ne hyödyttävät vain asunnon omistajaa), puolet sähkölaskusta ja vedestä.

Silti pidän tuota epäreiluna. Rivari on varmaan yksi kalleimpia tapoja asua ja yhtiövastikkeet on isommat kuin vastaavan kokoisissa kerrostaloasunnoissa.  Ap:llä pitäisi olla oikeus valita opiskelijana itselleen edullisin tapa asua. Edullisin lienee solu, jossa ei mies voi asua... mutta heti kakkosena on joku kerrostalokaksio 70-luvun kerrostalosta jossa on pieni yhtiövastike.

Miehelle on iskenyt ahneus, ja haluaa ostaa hienomman asunnon kuin hänellä yksin olisi varaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehelle on iskenyt ahneus, ja haluaa ostaa hienomman asunnon kuin hänellä yksin olisi varaa.

Ymmärsit väärin. Hän hakee lainaa yksin ja pystyy maksamaan kaiken yksin. Periaatteesta hänen mielestään on väärin jos joku (tässä tapauksessa minä) saa asua ilmaiseksi. Eli se olisi minulle liian helppoa elämää asua ilmaiseksi.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan mies periaatteessa haluta, että maksat vuokraa hänelle. Vaikea tilanne. Toisaalta kerrytät hänen omaisuuttaan, toisaalta asuisit ilmaiseksi. Miksei miehelle käy, että ostat häneltä asuntoa pois pikku hiljaa?

Koska haluaa omistaa yksin sen esim. erotilanteen sattuessa.

-Ap

Tiedoksi, että laki on muuttunut tuolta osin. Nykyään myös avoliiton purkautuessa voidaan joutua omaisuutta jakamaan. Lain puolesta ei siis pitäisi olla mitään pelkoa, että toinen omistaa yksin kaiken jos on sen maksamiseen osallistunut.