Vanhemmat! Missä asiassa koette ylemmyydentuntoa muita vanhempia kohtaan?

Onpa täällä totista väkeä.

- Olen läsnä lapsilleni, on ihan kahdenkeskistä aikaakin

- Opetan lapseni vanhanaikaisesti antamaan arvon muillekin ihmisille, heidän varakkuudestaan huolimatta

- Lapsillani on rajat (eikä niin että vanhempana totean lapseni olevan niin fiksu, ettei niitä tarvita!)

- Hoidan myös sinunkin, naapuri, lapsen kun hän käy leikkimässä meillä PIIIIITKÄÄN, joskus viikonloppuisin jopa aamuyhdeksästä iltakahdeksaan. Silloin sinä pääset salille ja lapsesi on kylmien eväiden varassa koko päivän. Ja kun häntä pelottaa mennä yksin kotiin, minä saatan koska kukaan ei kotoa tule vastaan. Siitä huolimatta minä en ole sinulle, lapsesi " hoitajalle", edes tervehtimisen arvoinen.

Ulkoillaan usein ja teen kotiruokaa, en ikinä ostaisi lapselle valmisruokia :)

Ulkoillaan paljon. Kohtelen tyttölapsia kuin poikiakin, komennan ja vaadin tasan yhtä paljon. Nautitaan elämästä ja otetaan rennosti. Kerron monta kertaa päivässä kuinka rakastan heitä. Koetan järjestää lasten kanssa myös kahdenkeskistä aikaa vaikka olenkin neljän lapsen yh. Tuen heitä itsenäistymään ja irtautumaan myös kaksospareistaan, ja tiedostamaan yksilölliset ominaisuutensa. Yritän olla rauhallinen, vaikka joskus raivoankin väsymistäni kun on meteliä, sotkua ja paljon turhaa mankua. Yritän puhua hyvää myös isästänsä, joka ei jaksanut tätä ja lähti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun rehelliseksi ruvetaan, niin kyllä mä katson vähän kieroon niitä, jotka syöttävät lapselle valmisruokaa siihen asti että lapsi menee parivuotiaana hoitoon. Miten voi olla liian vaivalloista tehdä lapselle niitä sössöjä mössöjä... ja kun lapsi on vuoden niin syö sitä mitä muukin perhe.

Joo, noin mäkin ajattelin siihen asti kun ne omatekemät soseet ei vaan kelvannut muksulle. Ei maistunut perunamössöt eikä mitkään muutkaan soseet rintamaidolla eikä korvikkeella, ei edes vedellä. Piltin mangososeella sitten alotettiin soseet ja koko soseaika mentiin loppuun kaupan soseilla. Kivittäkää.

Meillä täysin sama homma! Ei vaan kelvannut itse tehdyt vaikka kuinka yritti tyrkyttää. :( Pakko oli ostaa kaupan mössöt että lapsi sai syödäkseen.

Nyt kaksivuotiaana syö jo normaalia ruokaa mutta matkoille saatetaan ottaa piltti mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun rehelliseksi ruvetaan, niin kyllä mä katson vähän kieroon niitä, jotka syöttävät lapselle valmisruokaa siihen asti että lapsi menee parivuotiaana hoitoon. Miten voi olla liian vaivalloista tehdä lapselle niitä sössöjä mössöjä... ja kun lapsi on vuoden niin syö sitä mitä muukin perhe.

Joo, noin mäkin ajattelin siihen asti kun ne omatekemät soseet ei vaan kelvannut muksulle. Ei maistunut perunamössöt eikä mitkään muutkaan soseet rintamaidolla eikä korvikkeella, ei edes vedellä. Piltin mangososeella sitten alotettiin soseet ja koko soseaika mentiin loppuun kaupan soseilla. Kivittäkää.

Meillä täysin sama homma! Ei vaan kelvannut itse tehdyt vaikka kuinka yritti tyrkyttää. :( Pakko oli ostaa kaupan mössöt että lapsi sai syödäkseen.

Nyt kaksivuotiaana syö jo normaalia ruokaa mutta matkoille saatetaan ottaa piltti mukaan.

Meillä oli aikanaan piltin kanakeitto paniikkiruokana. Eli jos mikään muu ruoka, niin eines kuin omatekemä, ei kertakaikkiaan kelvannut, niin piltin kanakeitto kyllä meni. Mikähän siinäkin oli.

Silloin kun naapurit vetää kaksin käsin viinaa ja lapset pyörii jaloissa. En nyt tarkoita mitään "vähän viiniä ruuan kanssa" vaan sellaista kunnon mölykännäämistä aamuyöhön asti.

Ostan lapsilleni röökit ja kaljat aina kun pyytävät. Kauppareissuillani Tapiolalaisten hellanlettas-äitien tuulikaapissa "lokittavat" nuoret saavat minulta vain ylenkatsovan tuhahduksen.

Up