Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä
Tiedetään, että näitä keskusteluja on paljon mutta aina löytyy jotain uutta :)
Kommentit (6827)
Elokuvissa ja sarjoissa kuollaan auto-onnettomuuksiin huomattavasti useammin kuin oikeassa elämässä. Jos joku kuolee nuorena, kyse on lähes aina auto-onnettommudesta.
Vierailija kirjoitti:
Elokuvissa ja sarjoissa kuollaan auto-onnettomuuksiin huomattavasti useammin kuin oikeassa elämässä. Jos joku kuolee nuorena, kyse on lähes aina auto-onnettommudesta.
Amiriikassa se kyllä onkin (ei vanhusten) suurin kuolinsyy.
Lähes mikään pari ei mene yhteen heti, vaan pitää ensin inhota toista ja riidellä joka asiasta, ja sitten kesken riidan yllättäen suudellaankin intohimoisesti.
Tai toisella on jo kumppani, joka on kuitenkin täysi ääliö, ja sen takia on OK mennä yhteen sen uuden kanssa.
Elokuvissa kun päähahmo on kova töpeksimään niin hirveän hyvää tuuria tällä päähahmolla on, ettei hän menetä henkeä toiminta kohtauksissa. Vieläpä tosi tyylikkäästi töpeksii.
Lego movie mielessä, mutta onhan niitä näyteltyjä elokuvia kanssa, missä on vastaavanlailla. Bad Boys For Life elokuvassakin oli, kun Marcus ajautui rekan alle. Todellisuudessa Marcus olisi kuollut siinä kohtauksessa.
-Saippuasarjoissa sama pariskunta menee monta kertaa naimisiin, eroaa ja menee sitten taas naimisiin keskenään. Kuka enää jaksaisi tulla noihin häihin, kun tietää ettei se rakkaus kestä?
-Vaihtoehtoisesti perhesarjoissa isä ja äiti ovat olleet yhdessä high schoolista asti ja ovat edelleen niin rakastuneita, ei pilven pilveä lemmen taivaalla.
-Pikkuvauva ei huuda juuri koskaan, vaan nukkuu rauhallisesti. Isä ja äiti voivat tehdä ihan mitä lystäävät ja vauva jätetään myös harva se päivä hoitajalle ja lähdetään jonnekin.
-Jos naista ei kiinnosta, niin kannattaa ahdistella uudestaan ja uudestaan romanttisilla eleillä ja ilmestyä naisen ovelle keskellä yötä. Kyllä se jossain vaiheessa suostuu treffeille, ja siitä alkaa vuosisadan rakkaustarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yhdenlainen klisee on yli-ikäinen mies ja nuori/nuorehko nainen-asetelma ja siihen usein sisältynyt naisviha. Tätä näki ennen enemmän kuin nykyään.
Oivallinen esimerkki tästä on elokuva As good as it gets eli Elämä on ihanaa vuodelta 1997. Siinähän sosiaalisesti kyvyttömänä, aspergermaisena, mutta rikkaana kirjailijana on Jack Nicholson (n. 60 v). Kirjailija suoltaa koko ajan hauskaa naisvihamielistä tekstia suustaan, mm. vanhalle, ystävälliselle naapurille, joka huolehtii muistaa eli 'pistää nokkansa muiden asioihin' tai nuorelle vastaanottoapulaiselle, joka on turhan innokas fani kysellessään miten kirjailija osaa kirjoittaa naisille niin hyvin, 'ajattelen henkilön mieheksi, ja sitten poistan siltä älyn ja vastuullisuuden' jne jne. Tietenkin elokuvassa sovitellen vihjataan, että kirjailija -reppana on ilkeä näille naisille, koska uskaltaa olla ilkeä vain heille, he ovat helppoja kohteita. Ja sitten nuorehko (Helen Hunt, n. 35v), köyhä nainen näkee kirjailija-paran ilkeän kuoren läpi ja pelastaa tämän miesressukan elämälle. Ja naisen äiti kannustaa tytärtään ottamaan tämän miehen.
Tätä äitiä näyttelee Shirley Knight, joka on syntynyt 1936. Jack Nicholson on syntynyt vuonna 1937. Eli periaatteessa he olisivat täydellinen pari toisilleen, paitsi että eivät ole. Elokuvan kohderyhmänä on kaikki ne vanhemmat miehet (siksi pääosissa vanha Jack N.), jotka haaveilevat uudesta nuoresta kumppanista ja jonka äidille (eli omalle kumppanille/exälle) voisi vain näyttää anuksessa uitettua keskisormea.
Vähän epämiellyttävä tuo sun loppukaneetti, mutta muuten komppaan.
On ollut jotenkin outoa seurata, miten tietyt näyttelijät ikääntyvät, mutta heidän tyttöystäväänsä esittävät aina yhtä nuoret naiset/tytöt. Ja totta kai kiltti herkkä nainen haluaa miehekseen ja lapsensa isähahmoksi tylyn ja tunnevammaisen vanhan miehen. Kyse on sen miehen elämän pelastamisesta, eikä siitä että nainen saisi itselleen sopivan, mukavan ja hellän puolison.
Jäin miettimään tuota leffaa ja miten minulle ei tullut parikymmpisenä mieleenkään, että se Helen Huntin hahmon äiti oli saman ikäinen kuin Jack Nicholson. Jotenkin se esitettiin semmoisena homssuisena ja vähän mitättömänä tyyppinä, jonka työnä oli olla sen naisen äiti ja lapsen isoäiti. Siis sellainen hahmo, joka on toisten tukena mutta jolla ei ole omaa elämää. Olisiko se vähän muuttunut viime vuosina?
En muista, olenko tänne kirjoittanut tästä. Naisnäyttelijä vs. miesnäyttelijä: ”Ensin näyttelin hänen tytärtään, sitten näyttelin hänen vaimoaan ja nyt näyttelen hänen äitiään”.
Rennyn elämänkerrassa oli aika hyvin (siis sanottu hyvin, asia ei ole hyvä), että naisnäyttelijän uralla on Hollywoodissa kolme vaihetta: ensin on "tyttöystävä", sitten tulee "äiti" ja vikana tulee "juristi".
Jack sanoo räyhäävälle Ronaldille "Rauhoitu, Ronald".
Ja Ronald rauhoittuu eikä kimmastu lisää.
Se, että asiat aina heitetään luontoon.
Esim. jos päähenkilö on tullut siihen tulokseen että ei halua enää vihkisormustaan / kännykkäänsä / matkatavaroitaan, mitä vain, niin hän saattaa vain heittää ne esimerkiksi mereen tai ulos auton ikkunasta.
Mitvit? Ei oikeassa elämässä heitetä tuosta vain mitä vaan mereen, tai siis TOIVOTTAVASTI ei heitetä.
Lyömisen olemattomat vauriot.
Mies vastaa kesken seksin puhelimeen.
Vierailija kirjoitti:
Seksikohtauksissa naisen ollessa miehen päällä nainen ratsastaa teatraalisesti kädet sukien hiuksia ja huulta purren ;). Vaikea kuvitella normielämään.
Yllätä joskus isäntä sui hiusiasi ja pure huultasi kun ratsastat, mikä mahta olla isännän ilme? :)
Mun ex-mies eli ilmeisesti jossain elokuvamaailmassa. Sai kerran raivokohtauksen infernaalisen huudon kanssa ja huusi "sä et koskaan ota mua kesken viikonloppupäivän"! Kysyin että mitä häh? Ex sanoi, että mun pitäisi viedä hänet napakalla otteella kesken lauantaipäivän vessaan ja ottaa hänet kiihkeästi naiden siellä vessanpöntön päällä. Kysyin, että mihinkäs nuo kolme jaloissa pyörivää päiväkoti-ikäistä lasta laitetaan siksi aikaa kun vessanpytty natisee? Ihmettelevät miksi molemmat vanhemmat menivät vessaan ja hirveä ähinä kuuluu vessasta. Ex suuttui eikä vastannut mitään.
Saippuasarjassa lapset kasvavat suunnilleen 5 v/vuosi, mutta aikuiset pysyvät saman näköisinä, ja heidän suhdekuvionsa junnaavat paikallaan. Yhtäkkiä 30-v nainen onkin 20-vuotiaan pojan äiti, mutta ei ole vanhentunut yhtään.
sisko- tai velipuoli on leffoissa helposti houkuteltavissa seksiin, aprillilpilaksi kelpaa munan työntäminen suklaarasian pohjan läpi, siskopuolta voi painella paljaalla ja hostellissa jokainen naisvieras harrastaa mielellään seksiä.
Jos poliisi rakastuu tutkimuksen yhteydessä, kohde paljastuu aina rikolliseksi.
Elokuvissa juosten pääsee kovempaa kuin autolla, mutta toisaalta hitaammin kuin kävelemällä.
Leffoissa usein joutuu auton takaa-ajamaksi, kun pahis ajaa lappu lattiassa, tarkoituksenaan ilmeinen yliajo tai kidnappaus. Hyvis sitten aina juoksee autoa karkuun, suoraan sen edessä ja päällystettyä tietä pitkin, eikä vahingossakaan poikkea reitiltä tien sivuiseen ryteikköön, jonne auto ei voisi seurata. Vaikka auto seuraa kaasu pohjassa, niin silti sitä saa juostua satoja metrejä suoraan karkuun!
Jos juoksu tuntuu nopealta, niin se ei ole mitään kävelyn rinnalla! Etenkin kauhuelokuvissa, hyvis juoksee karkuun minuuttitolkulla, perässä raskaan hitaasti löntystelevää pahista. Jos ja kun hyvis sitten satojen metrien sprinttaamisen jälkeen kompastuu ja kaatuu tai joutuu ähisten kymmenen sekunnin ajan kiiveten ylittämään aitaa, niin pahis on välittömästi tarraamaassa nilkkaan kiinni. Vaikka hyvis oli juossut pakoon suoraa raittia, vailla mahdolliuuksia oikoreitteihin, niin pahis liikkuu AINA nopeammin kävellen, kuin yksikään hyvis juoksemalla! Pahis muuttuu hitaammaksi kuin juoksija vasta auton rattiin päästyään!
Joissakin vanhoissa elokuvissa mies juoksee hienossa portaikossa ylöspäin nainen sylissään. Tämä toteutettiin kuulemma niin, että nainen istui ikäänkuin keinulaudalla josta meni naru kattoon. Avustajat vinssasivat naista sopivalla nopeudella eikä mies joutunut kantamaan häntä ollenkaan. Ilmankos oli askel niin kepeä. Naru häivytettiin kuvasta. Tämän luin jonkun näyttelijän muistelmista.
Aple suljetaan kansi laskemalla ja käynnistetään koodilla.
Pahikset eivät koskaan käytä aplen läppäreitä.
Jos jännäri- tai seikkailuelokuvassa on aikapommi, sen sekunnit kuluvat naurettavan hitaasti. Jos itse laskee sekunteja todellisessa tahdissa, aikapommi tulee todella paljon jäljessä, epätasaisella viiveellä ja sankarilla on aikaa tehdä vaikka mitä niiden kymmenen viimeisen sekunnin aikana.
Jos sankari ja pelastettava pakenevat lähestulkoon mitä tahansa, tämä uhka on aina aivan liian superhidas, oli se sitten tuli, räjähdys, syöksyvä vesimassa tai vaikkapa kovaa kaahaava auto. Aina sankari ehtii paeta helposti juoksemalla, vaikka oikeasti puhuttaisiin sekunnin murto-osista.
Vierailija kirjoitti:
Saippuasarjassa lapset kasvavat suunnilleen 5 v/vuosi, mutta aikuiset pysyvät saman näköisinä, ja heidän suhdekuvionsa junnaavat paikallaan. Yhtäkkiä 30-v nainen onkin 20-vuotiaan pojan äiti, mutta ei ole vanhentunut yhtään.
Tämä!
Joskus lapset kasvavat nopeamminkin, koska käsikirjoittajat eivät kerta kaikkiaan keksi pikkulapsuuden ja varhaisaikuisuuden välille mitään juonen kannalta kiinnostavaa seurattavaa, vaan nappulasta kasvaa tosi nopeasti seurusteluikäinen nuori mies tai nainen. Oma äiti näyttää tasan yhtä nuorelta edelleen ja kamppailee ihan samojen asioiden kanssa kuin jälkikasvun ollessa pikkulapsi.
Joissain elokuvissa menee useita vuosia, mutta nämä sankarit eivät oikein vanhene samaan tahtiin.