Lue keskustelun säännöt.
Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä
Tiedetään, että näitä keskusteluja on paljon mutta aina löytyy jotain uutta :)
Kommentit (6827)
Jos jää työttömäksi, voi löytää välittömästi uuden ammatin kun vaan kävelee kotimatkalla sisään toiseen yritykseen.
Kuka tahansa voi myös aloittaa oman yrityksen tuosta vaan, ja menestyä heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras tapa menestyä kirjailijana on kirjoittaa omaelämänkerta, vaikkei elämässä olisi tapahtunut mitään erityisen kiinnostavaa. Kirjailija tienaa mielettömästi rahaa ja on iso julkkis.
Samoin artikkelien kirjoittamisesta käärii isot massit ja voi asua New Yorkissa valtavassa kämpässä ja shoppailla kaikki päivät.
Eläimiä tulee esiintymään vain kuvastamaan jotain paikkaa ja sitten myöhemmin niitä ei enää näykään.
Tämä on varmaan ollutkin jo, mutta kahvi juodaan aina mustana, kukaan ei laita sokeria ja maitoa/kermaa.
Ja kahvi tilataan aina de coffee eli kofeiiniton kahvi. Jossa ei ole järjen häivää, koska kahvia juodaan juuri kofeniinin takia yleensä kai, ja olutta alkoholin takia. Silti on olemassa alkoholittomia oluita???
Vierailija kirjoitti:
Aamiainen, päivällinen, kouluruoka, illallinen, ravintola-annos jää syömättä juu aina, mutta kuka oikeasti jaksaisi katsoa tunnin verran elokuvaa jossa pupelletaan ruoka loppuun ja nuollaan lautanen?
Sopranos sarjassa taidettiin välillä syödä ihan oikeasti, muistaakseni.
Itse asiassa minusta on kiva katsella ruokaa ja sen tekemistä. Sellaista saisi olla enemmänkin. Sitä paitsi onhan se aivan eri asia ettei sitä ruuan mässytystä itsessään sen enempää näytetä, kuin se että ruoka kyllä mennään tilaamaan, mutta ei jostain syystä vaivauduta syömään sitä vaan häippästään kesken kaiken pois. Miksi siis edes näyttää tuollaista kohtausta? Samoin sitä notkuvaa aamiaispöytää ei ole mikään pakko näyttää, jos aikomuskaan ei siitä ole mitään ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras tapa menestyä kirjailijana on kirjoittaa omaelämänkerta, vaikkei elämässä olisi tapahtunut mitään erityisen kiinnostavaa. Kirjailija tienaa mielettömästi rahaa ja on iso julkkis.
Samoin artikkelien kirjoittamisesta käärii isot massit ja voi asua New Yorkissa valtavassa kämpässä ja shoppailla kaikki päivät.
Tämä omaelämänkerta juoni on oikeasti aina, jos kerrotaan kirjoittajista. Ja aina se menestys löytyy sieltä, kun aikaisemmat kuvitteelliset tarinat eivät lyöneet läpi. Hyvin usein se itse tarina mitä me seuraamme on sitten sen kirjankin nimi. Pikku naisia, Taru sormusten herrasta, Me kolme ja jengi ja jopa L-koodissa käytettiin tätä elokuvan käsikirjoittajan näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
likatlikatlikat kirjoitti:
Nykyajan uusi klisee on, että leboilua pitää olla joka leffassa. Se kiihottaa miehiä ja antaa ennakkoluulottoman leiman leffalle vaikka on vaan seksististä pornokuvastoa.
Minusta lesboilussa ja homoilussa ei ole mitään pahaa, kunhan tiedän elokuvaa valitessani, että tässä leffassa sitä nyt on, esim. Brokeback Mountain tai F*cking Åmål.
Mutta sitten ärsyttää, jos elokuvassa ystävinä kuvatut hahmot alkavat yhtäkkiä pussailla ja syöksyvät sänkyyn keskenään. Silloin pidän sitä päälleliimattuna ja teennäisenä juonenkäänteenä.
Ahaa, sua pitää siis etukäteen varoittaa, että tässä leffassa on nyt muutakin kuin heteroita.
Jos miehen ja naisen yllättävä pussailu ei ole susta päälleliimattua ja teennäistä, niin ei pitäisi olla homojenkaan pussailu. Sellaista oikea elämä on, että jotkut ovat homoja ja lesboja. Miksei sitä saisi olla leffoissakin?
Homot ovat nykyään yliedustettuina.
Päinvastoin, homoja on sarjoissa ja elokuvissa merkittävästi väestöosuutta vähemmän (Audiovisuaalisen instituutin tutkimus).
Eli tv-sarjoissa ja elokuvissa 1/20 näyttelijästä pitäisi kuulua roolin puolesta LGBTQ+ ryhmään? Jos tv-sarja sijoittuu San Fransiscoon tai New Yorkiin siellä se osuus voisi olla hiukan suurempi, sillä aika usein vähemmistöjen edustajat taitavat suosia suurkaupunkeja verrattuna maaseudulla asumiseen ihan vain sen vuoksi että suurkaupungeissa asuu enemmän ihmisiä ja siellä on helpompi elää anonyymisti tai osana jotain alakulttuuria.
Joskus tuntuu kyllä aika keinotekoiselta ratkaisulta että jos päähenkilöt ovat esimerkiksi teini-ikäisiä tyttöjä, he päättyvät väistämättä lesbokokeiluihin, jotta elokuva tai tv-sarja vaikuttaisi modernilta. Tuo kikkaa käytettiin mm. Häräntappoase tv-sarjassa 2021 verrattuna siihen vanhempaan 1989 tv-sarjaan. Kaipa se oli ainoa peruste tehdä samasta romaanista uusi tv-sarja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aamiainen, päivällinen, kouluruoka, illallinen, ravintola-annos jää syömättä juu aina, mutta kuka oikeasti jaksaisi katsoa tunnin verran elokuvaa jossa pupelletaan ruoka loppuun ja nuollaan lautanen?
Sopranos sarjassa taidettiin välillä syödä ihan oikeasti, muistaakseni.
Ehkä niissä amerikanitalialaisia tai italialaisia käsittelevissä elokuvissa ja tv-sarjoissa ainakin saatetaan puhua ja näyttää ruuanlaittoa hiukan enemmän olipa kyse sitten pizzasta tai pastaruuista. Tai ainakin korostetaan jonkin ravintolan italialaisuutta tai kiinalaisuutta kun sinne mennään syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras tapa menestyä kirjailijana on kirjoittaa omaelämänkerta, vaikkei elämässä olisi tapahtunut mitään erityisen kiinnostavaa. Kirjailija tienaa mielettömästi rahaa ja on iso julkkis.
Samoin artikkelien kirjoittamisesta käärii isot massit ja voi asua New Yorkissa valtavassa kämpässä ja shoppailla kaikki päivät.
Tämä omaelämänkerta juoni on oikeasti aina, jos kerrotaan kirjoittajista. Ja aina se menestys löytyy sieltä, kun aikaisemmat kuvitteelliset tarinat eivät lyöneet läpi. Hyvin usein se itse tarina mitä me seuraamme on sitten sen kirjankin nimi. Pikku naisia, Taru sormusten herrasta, Me kolme ja jengi ja jopa L-koodissa käytettiin tätä elokuvan käsikirjoittajan näkökulmasta.
Ja Gilmore Girlsin jatkoissa sama. Rory ei oikein tiedä mitä elämällään tekisi, ja keksii sitten kirjoittaa "Gilmore Girls"-nimisen kirjan omasta elämästään. Vaikka varmaan teiniäidille syntyminen on USA:ssa sen verran yleistä, ettei siinä ole paljon kertomista. Sen sarjan viehätyshän oli siinä huumorissa ja hölmöissä hahmoissa.
Kun lyö päänsä, menee muisti.
Kun lyö sen uudestaan, muisti palautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamiainen, päivällinen, kouluruoka, illallinen, ravintola-annos jää syömättä juu aina, mutta kuka oikeasti jaksaisi katsoa tunnin verran elokuvaa jossa pupelletaan ruoka loppuun ja nuollaan lautanen?
Sopranos sarjassa taidettiin välillä syödä ihan oikeasti, muistaakseni.
Ehkä niissä amerikanitalialaisia tai italialaisia käsittelevissä elokuvissa ja tv-sarjoissa ainakin saatetaan puhua ja näyttää ruuanlaittoa hiukan enemmän olipa kyse sitten pizzasta tai pastaruuista. Tai ainakin korostetaan jonkin ravintolan italialaisuutta tai kiinalaisuutta kun sinne mennään syömään.
Tiedän muutaman amerikanitalialaisen ja he ovat oikeastikin sellaisia, puhutaan ruoasta koko ajan, tehdään omat pastat ja muuta. Se ruoanlaitto ja syöminen on siinä kulttuurissa niin tärkeää.
Pahis ja supersankari romuttavat koko kaupungin, ja silti ihmiset vaan hurraavat, eikä ole puhetta siitä, kuka sen kaupungin ja ihmisten rikkoutuneet kodit korjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahis ja supersankari romuttavat koko kaupungin, ja silti ihmiset vaan hurraavat, eikä ole puhetta siitä, kuka sen kaupungin ja ihmisten rikkoutuneet kodit korjaa.
Baaritappeluissa sankari hakkaa pahiksen ja samalla koko baari menee atomeiksi. Baarinpitäjäkin vain hurraa, kun pahis saa turpaan. Mistään korvauksista ei edes puhuta.
Kaikki ovat töissä "toimistossa". Makkaratehtaalla ja raksalla euí kukaan.
Töissä käydään lähinnä tapaamassa kavereita ja juoruilemassa. Työpaikkaromansseja on pilvin pimein, monta samassa toimistossa. Myös vapaa-ajalla ollaan koko ajan työkavereitten kanssa, eikä oman perheen tai kaverien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahis ja supersankari romuttavat koko kaupungin, ja silti ihmiset vaan hurraavat, eikä ole puhetta siitä, kuka sen kaupungin ja ihmisten rikkoutuneet kodit korjaa.
Baaritappeluissa sankari hakkaa pahiksen ja samalla koko baari menee atomeiksi. Baarinpitäjäkin vain hurraa, kun pahis saa turpaan. Mistään korvauksista ei edes puhuta.
Ruokakaupassakin saatetaan riehua, kaadetaan tölkkipino, syödään suoraan pakkauksista ja roiskutetaan limsaa joka puolelle. Kukaan ei tule vaatimaan maksua niistä tavaroista.
Vierailija
1379/5219 |
klo 10:29 | 9.2.2020
Kun mies pettää naista parisuhteessa, sen sijaan että nainen vain lopettaisi suhteen, on täysin oikeutettua että kostona nainen tuhoaa miehen koko elämän.
Kun nainen pettää miestä parisuhteessa, syy on miehen, koska hän ei ollut tarpeeksi jännittävä. Pettäminen toimii miehelle herätyksenä, että nyt hänen pitää tsempata ja voittaa nainen takaisin.
Haaste: Nimeä edes yksi Hollywood-elokuva, jossa mies kostaa pettämisen naiselle. Et löydä ihan heti.
Richard Geren tähdittämä ’Kohtalokas syrjähyppy’
- Jos A ja B puhuvat pahaa henkilöstä C tai puhuvat jostain suuresta salaisuudesta, niin voi olla varma että huoneen ovi on raollaan ja C on kuuntelemassa keskustelua.
- Vaikka kyseessä olisi kuinka laaja ympäristö, niin piiri pieni pyörii ja mysteeri-pahis löytyy aina lähipiiristä.
- Sarjoissa henkilön kuoleman voi ennustaa siitä, että yhtäkkiä keskitytään henkilön elämän hyviin asioihin ja henkilö käy ehkä sovittelemassa riitojaan jonkun vihollisen kanssa.
Ei se minusta niin tylsää olisi. Tietysti puhuminen syödessä on epäkohteliasta ja siitä saa huonosti selvää. Jos kohtauksessa kuitenkin on ruokaa, olisi kiva jos sitä edes vähän syötäisiin.
Sopranosissa oli oikeaa ruokaa ja James Gandolfini myös söi lautasen tyhjäksi joka otolla. Varmaan osasyy, miksi hän kuoli 52-vuotiaana sydänkohtaukseen.