Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä
Tiedetään, että näitä keskusteluja on paljon mutta aina löytyy jotain uutta :)
Kommentit (6827)
Vierailija kirjoitti:
Televisio sammutetaan aina kesken kaiken kaukodäätimellä, kun sieltä on ensin katsottu jotain tärkeää uutusta tms.
Kyllä, ja aina kun tv avataan, sattuu valittuna olemaan juuri se oikea kanava, mistä juuri samalla sekunnilla tulee se tärkeä uutinen tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astmapiippua höngitään aina ihan väärin. Siis kauheen nopeesti eikä henkeä pidätetä ollenkaan.
Kellään ei ole koskaan diabetestä tai muuta nykyään aika yleistä sairautta. Jos jollain on joku sairaus, se on henkeä uhkaava ja liittyy keskeisesti juonenkulkuun. Esim. syöpä tai hiv.
Tiedän sarjan ja leffan, jossa hahmoilla oli diabetes. Muistaakseni myös Nicolas Cagesin esittämällä hahmolla on diabetes elokuvassa Con Air.
Ei, vaan Cage pelasti tuossa leffassa diabeetikon. Tämä oli kuolemaisillaan, kun sankari (Cage) sai viime hetkellä käsiinsä ruiskun ja tuikkasi random-annoksen insuliinia mieheen.
Oikeastihan insuliini on tappavaa ainetta ja täytyy laskea, paljonko sitä kenellekin laitetaan. Määrät ovat yksilöllisiä. Liian iso määrä tappaa tai ainakin vie tajun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astmapiippua höngitään aina ihan väärin. Siis kauheen nopeesti eikä henkeä pidätetä ollenkaan.
Kellään ei ole koskaan diabetestä tai muuta nykyään aika yleistä sairautta. Jos jollain on joku sairaus, se on henkeä uhkaava ja liittyy keskeisesti juonenkulkuun. Esim. syöpä tai hiv.
Tiedän sarjan ja leffan, jossa hahmoilla oli diabetes. Muistaakseni myös Nicolas Cagesin esittämällä hahmolla on diabetes elokuvassa Con Air.
Ei, vaan Cage pelasti tuossa leffassa diabeetikon. Tämä oli kuolemaisillaan, kun sankari (Cage) sai viime hetkellä käsiinsä ruiskun ja tuikkasi random-annoksen insuliinia mieheen.
Oikeastihan insuliini on tappavaa ainetta ja täytyy laskea, paljonko sitä kenellekin laitetaan. Määrät ovat yksilöllisiä. Liian iso määrä tappaa tai ainakin vie tajun.
Ahaa no mutta kuitenkin kyseisessä leffassa oli diabeetikko.
Ammuskellaan sisätiloissa, mutta kukaan ei yritä suojata kuuloaan, eikä valita jälkeenpäin että korvissa soi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astmapiippua höngitään aina ihan väärin. Siis kauheen nopeesti eikä henkeä pidätetä ollenkaan.
Kellään ei ole koskaan diabetestä tai muuta nykyään aika yleistä sairautta. Jos jollain on joku sairaus, se on henkeä uhkaava ja liittyy keskeisesti juonenkulkuun. Esim. syöpä tai hiv.
Tiedän sarjan ja leffan, jossa hahmoilla oli diabetes. Muistaakseni myös Nicolas Cagesin esittämällä hahmolla on diabetes elokuvassa Con Air.
Ei, vaan Cage pelasti tuossa leffassa diabeetikon. Tämä oli kuolemaisillaan, kun sankari (Cage) sai viime hetkellä käsiinsä ruiskun ja tuikkasi random-annoksen insuliinia mieheen.
Oikeastihan insuliini on tappavaa ainetta ja täytyy laskea, paljonko sitä kenellekin laitetaan. Määrät ovat yksilöllisiä. Liian iso määrä tappaa tai ainakin vie tajun.
Tosielämässä voi diabeetikolle antaa jotain sokerista, esim. mehua, joka sitten nostaa verensokerin tarpeeksi ettei mene taju. Insuliinin antaminen on tosiaan tarkkaa puuhaa.
Elokuvat, joissa taistellaan omasta hengestä. Semmoisia läheltä piti tilanteita on noin 15 minuutin välein. Mukamas tosi jännittäviä tilanteita, vaikka kaikki tietää, että tämä elokuvan päähenkilö ei tule kuolemaan. Ja näissä hengenpelastumis elokuvissa päähenkilöt ovat aina komeita ja lihaksikkaita tai hoikkia ja kauniita.
Toinen mikä ärsyttää on elokuvien onnelliset loput. Se että lopuksi kaikki järjestyy. Paha saa palkkansa ja hyvä voittaa. Pommeja on räjähtänyt ja ihmisiä kuollut, mutta lopussa kaunis nainen ja komea mies suutelevat ja kaikki on niin ihanaa.
Amerikkalaisissa elokuvissa järvi ja metsä on jotain kauheaa.
Mennään järven rannalle ja järvessä on aina hirviö.7
En ole lukenut ketjua. Fifty shades of Gray elokuvassa Anastasiaa pannaan ihan kunnolla. On neitsyt ja seuraavana aamuna siellä takapuolta keikutellen tekee aamupalaa.
Itse eka seksikokemuksen jälkeen olin niin kipeä, ettei mieleen juolahtanut aamupalan teko.
Vierailija kirjoitti:
Elokuvat, joissa taistellaan omasta hengestä. Semmoisia läheltä piti tilanteita on noin 15 minuutin välein. Mukamas tosi jännittäviä tilanteita, vaikka kaikki tietää, että tämä elokuvan päähenkilö ei tule kuolemaan. Ja näissä hengenpelastumis elokuvissa päähenkilöt ovat aina komeita ja lihaksikkaita tai hoikkia ja kauniita.
Toinen mikä ärsyttää on elokuvien onnelliset loput. Se että lopuksi kaikki järjestyy. Paha saa palkkansa ja hyvä voittaa. Pommeja on räjähtänyt ja ihmisiä kuollut, mutta lopussa kaunis nainen ja komea mies suutelevat ja kaikki on niin ihanaa.
Tosta tuli mieleen tyypillinen kohtaus lopussa eli sankaria on ammuttu, puukotettu ja hakattu ja se on tipahdellut ainakin 10 kertaa korkealta, roikkunut sormiensa varassa ja tapellut eri roistojen kanssa leffan ajan. Sitten se lopulta voittaa viimeisenkin rosmon ja poliisit ja ambulanssit tulee paikalle. Sankaria sidotaan pikkasen ambulanssin sivuovella eli laastaria naamaan ja siteitä sinne sun tänne, ja sitten sankari voikin mennä vaikka taksilla partnereineen kotiin sen sijaan että kaiken tuon murjomisen jälkeen se vietäisi sairaalaan hoidettavaksi tai edes tarkistettavaksi.
jos nainen antaa pakit eikä ole kiinnostunut niin alkamalla stalkkaamaan ja häiriköimään naista hän yhtäkkiä maagisesti muuttaa mielensä ja rakastuu tulisesti tähän mieheen.
Toinen on se että komea ja koulutettu hyvästatuksinen mies rakastuu kaupan kassalla kyykkivään yh-äippään
Vierailija kirjoitti:
Elokuvan kaunotar/komistus/ tai ylipäätään päähenkilö saa aina vastarakkautta. Kukaan ei elä syrjittynä ja yksinäisenä leffan lopussa. Olisipa joku sellainen elokuva, että päähenkilö päätyy onnettomaan eloon ja on masentunut ja kuolee ilman mitään hyvää lopputulemaa.
500 days of summer on hyvä esimerkki leffasta, jossa päähenkilöparin tunteet ei kohtaakaan ja päähenkilö jää yksin masentuneena ja sydän särkyneenä. Virkistävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elokuvan kaunotar/komistus/ tai ylipäätään päähenkilö saa aina vastarakkautta. Kukaan ei elä syrjittynä ja yksinäisenä leffan lopussa. Olisipa joku sellainen elokuva, että päähenkilö päätyy onnettomaan eloon ja on masentunut ja kuolee ilman mitään hyvää lopputulemaa.
500 days of summer on hyvä esimerkki leffasta, jossa päähenkilöparin tunteet ei kohtaakaan ja päähenkilö jää yksin masentuneena ja sydän särkyneenä. Virkistävää.
Sehän tapas Autumnin siinä lopussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elokuvan kaunotar/komistus/ tai ylipäätään päähenkilö saa aina vastarakkautta. Kukaan ei elä syrjittynä ja yksinäisenä leffan lopussa. Olisipa joku sellainen elokuva, että päähenkilö päätyy onnettomaan eloon ja on masentunut ja kuolee ilman mitään hyvää lopputulemaa.
500 days of summer on hyvä esimerkki leffasta, jossa päähenkilöparin tunteet ei kohtaakaan ja päähenkilö jää yksin masentuneena ja sydän särkyneenä. Virkistävää.
Sehän tapas Autumnin siinä lopussa?
Mutta Summer oli sen suuri rakkaus ja pakkomielle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astmapiippua höngitään aina ihan väärin. Siis kauheen nopeesti eikä henkeä pidätetä ollenkaan.
Kellään ei ole koskaan diabetestä tai muuta nykyään aika yleistä sairautta. Jos jollain on joku sairaus, se on henkeä uhkaava ja liittyy keskeisesti juonenkulkuun. Esim. syöpä tai hiv.
Tiedän sarjan ja leffan, jossa hahmoilla oli diabetes. Muistaakseni myös Nicolas Cagesin esittämällä hahmolla on diabetes elokuvassa Con Air.
Ei, vaan Cage pelasti tuossa leffassa diabeetikon. Tämä oli kuolemaisillaan, kun sankari (Cage) sai viime hetkellä käsiinsä ruiskun ja tuikkasi random-annoksen insuliinia mieheen.
Oikeastihan insuliini on tappavaa ainetta ja täytyy laskea, paljonko sitä kenellekin laitetaan. Määrät ovat yksilöllisiä. Liian iso määrä tappaa tai ainakin vie tajun.
Tosielämässä voi diabeetikolle antaa jotain sokerista, esim. mehua, joka sitten nostaa verensokerin tarpeeksi ettei mene taju. Insuliinin antaminen on tosiaan tarkkaa puuhaa.
Insuliini tosiaan LASKEE verensokeria, eli jos sitä tyrkkää johonkuhun ison satunnaismäärän niin seurauksena on varma tajunnanmenetys ja mahdollinen kooma/kuolema.
Minulla on diabetes ja insuliinihoito, ja ideana on nimen omaan laskea liian korkeaksi kohoavaa verensokeria. Olisi kammottavaa, jos joku nicholascage yhtäkkiä törkkäisi minuun insuliinia satunnaisannoksen. Kerran olin itse arvioinut väärin ruoka-annoksen hiilarit ja insuliinipistoksen sekä saunan vaikutuksen (lämpö imeyttää insuliinia nopeammin) ja hyvä, ettei henki lähtenyt kun alkoi verensokeri romahtaa ja olin pyörtyä saunaan. Sieltä olisin löytynyt grillimakkarakuorella.
Elokuvissa pitäisi joko ottaa oikeasti selvää miten eri taudit toimivat (ei ole vaikeaa ainakaan diabeteksen osalta) tai sitten jättää ehdottomasti esittämättä älyttömät leffadraama-hoitometodit.
Samoin leffoissa aina käynnistellään sydäntä sähköiskuja antamalla. Tämäkin on järjetöntä, ei sähköisku käynnistä pysähtynyttä sydäntä vaan korjaa häiriintyneen sydänrytmin. Tämän tiedon saamiseksi riittää vaikka ihan perusensiapukurssi EA1, johon luulisi leffantekijöillä olevan varaa. Samoin jos jotakuta elvytetään koska sydän on pysähtynyt, niin hän ei todellakaan sano "köh", ponkaise pystyyn ja jatka menoa jos sydän sattuu käynnistymään, eikä suutele sankaria/sankaritarta. Pikemminkin oksentaa ja pysyy lähes tajuttomana ja on saanut mahdollisesti aivovaurion ja/tai sydänvaurion jos pumppu on ollut yhtään pidempään poissa pelistä.
Päähenkilötytöllä on vakava, krooninen kuolemaan johtava sairaus. Onneksi hän on kuitenkin sarkastinen, ettemme vain luule häntä uhriksi, sekä huippuälykäs (tämän tiedämme siitä, että hän lukee kirjaa muutamassa kohtauksessa). Hän tapaa sairaalassa pojan, joka on ainoa, joka yltää sarkastisessa piikittelyssä päähenkilön tasolle.
Sairaus tekee päähenkilötytön vain kauniimmaksi, oksentamisenkin jälkeen ollaan ihan freesejä, ja kovassa kuumeessakin jaksetaan sanailla hauskasti pojan kanssa. Välillä karataan sairaalasta, kosa ollaan kapinallisia ja eletään omilla ehdoillaan.
Elokuvan loppua kohden tapahtuu dramaattinen käänne päähenkilön sairaudessa, jolloin hän menettää tajunsa. Poika hälyttää apua, ja tyttö pelastuu. Elokuvan aikana jompi kumpi päähenkilöistä oppii arvostamaan jokaista päivää jonka saa elää, sillä elämä on lahja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poliisi sarjoissa, kun työpaikalle mennään puhuttamaan jotakuta, ei mennä yleensä mihinkään rauhalliseen tilaan ja jutella siellä. Puhutettava jatkaa töitään, nostelee tavaroita, kävelee yms ja keskustelu käydään siinä ohessa. Epäilen, että noin ei oikeassa elämässä käy.
Kun samanlainen puhuttelu halutaan tehdä sairaalassa olevalle, tulee paikalle poikkeuksetta hoitaja tai lääkäri, joka yrittää estellä ja saa viimein ajettua poliisit pois paikalta.
Kun lapsi tai lähiomainenon kadonnut ja poliisit kyselevät tutkintaa auttavia tietoja, alkaa joku perheestä huutaa ja haukkua, miksei kyselevä poliisi ole etsimässä kadonnutta kaduilla ja puistoissa vaan turhia kyselee.
Tuo töiden jatkaminen yllättäen kuulusteltaessa on ärsyttävä klisheee. Oikeasti kukaan ei toimi niin.
Kyllä toimii.
Itse pystyn helposti kuuntelemaan samaan aikaan, kun toinen juttelee ja kommunikoimaan keskusteltavaan asiaan. Ei pitäisi olla oikeasti kovin ihmeellinen asia ihmisille ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ketjua. Fifty shades of Gray elokuvassa Anastasiaa pannaan ihan kunnolla. On neitsyt ja seuraavana aamuna siellä takapuolta keikutellen tekee aamupalaa.
Itse eka seksikokemuksen jälkeen olin niin kipeä, ettei mieleen juolahtanut aamupalan teko.
Mitä??!!
Jos joku on melkein tajuton, sille ei todellakaan lisää insuliinia, vaan vaikka sokeria ikeniin, tai hunajaa tms. Yleensä tauttomuus on merkki, et sokerit on alhaalla.
T. D1-ykköspotilas
Romanttisissa sarjoissa ja elokuvissa nainen on aina sinkku tai eroamassa komeasta poikaystävästään ja elämään tupsahtaa heti miesmallin näköisiä sinkkumiehiä jotka ovat myös sinkkuja tai ainakin valmiina heti eroamaan ja tapailemaan. Kukaan ei ole pitkään sinkkuna ja uusia kumppaneita löytyy minuutissa juhlista ja työpaikoilta, sänkyyn syöksytään sen kummempia puhumatta. Sama kaava toistuu joka kerta, myös uusissa sarjoissa esim. emily in paris.
Salatuissa elämissä jollain pojalla oli diabetes, mutta sitä luultiin huumeidenkäyttäjäksi, koska sillä oli ruiskuja autossa...