En oikeasti jaksa tätä nykyajan tapailukulttuuria!!

Se on naiset kuulkaa niin, että miehet eivät ole yleensä ollenkaan niin kiinnostuneita siitä, että pitäisi viikonloppunakin viestitellä. Jos mies ei laita viestiä pariin päivään, se ei kerro yhtään mitään. Jos miehet ovat teidän mielestänne niin vaikeita ihmisiä, niin kukaan ei pakota hengaamaan meidän kanssa. Vapaa maa jne.

Vierailija kirjoitti:

Se on naiset kuulkaa niin, että miehet eivät ole yleensä ollenkaan niin kiinnostuneita siitä, että pitäisi viikonloppunakin viestitellä. Jos mies ei laita viestiä pariin päivään, se ei kerro yhtään mitään. Jos miehet ovat teidän mielestänne niin vaikeita ihmisiä, niin kukaan ei pakota hengaamaan meidän kanssa. Vapaa maa jne.

Millaista suhdetta mies on etsimässä jos katsoo ettei halua olla yhteydessä tapailemaansa naiseen kuin arkisin?

Ei pakota ei ja minulle oman elämänkokemukseni perusteella onkin selvinnyt etten enää roiku noiden miesten perässä, jotka pitävät yhteyttä epäsäännöllisesti. Etsiköön sitten itselleen samankaltaisen naisen.

Musta on jo pitempään tuntunut, ettei seurustelu ole kaikille. Ihan utopistinen ajatus, että ikinä oikeasti kelpaisin kellekään siihen oikeaan, yksiavioiseen parisuhteeseen. En ole ensinnäkään tarpeeksi kaunis - ei haluta sitoutua, kun koko ajan katsellaan josko se Sara Sieppi kuitenkin osuisi kohdalle. Toisaalta ihan hyväkin näin, pahemminhan minä itseäni satuttaisin, jos olisin tietämättäni suhteessa sellaisen kanssa, jolle olen vain välivaihe.

Joudun jatkuvasti tukahduttamaan omia luontaisia tarpeitani. Haluan olla yhden ihmisen kanssa, haluan ettei hänellä ole muita. En pysty suhtautumaan seksiin tunteettomasti. Kiinnyn ja välitän. Ja haluan helvetti sen yksiavioisen parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaten tulisi muistaa, että miehetkään eivät ilmoita, että tapailu on ohi joten itse moraalisena ihmisenä turhaan murehtii, että miten nyt antaisi kohteliaasti miehelle pakit ilman, että katkaisee yhteydenpidon ilman varoitusta.

Vai niin. Noh, ehkä siellä kuplassa on helpompi olla.

T. Mies

Puhuin omasta puolestani. Ikävää jos tulkitsit kommenttini siten, että pitäisin sitä yleisenä totuutena myös muille.

Miten muuten tuon voi tulkita kuin niin, että kaikki miehet käyttäytyvät noin? Ja sitä muuten tekee naisetkin. Tapailemani naiset ovat olleet totaalisia ressukoita, joilla ei ole mitään selkärankaa sanoa asioita suoraan, mutta tiedän kyllä että otos on pieni eikä siitä voi yleistää.

Kommenttini on selkeä - kerroin oman näkemykseni kokemusteni pohjalta siitä, että nykyisin ei saa olla herkkä ja on turha miettiä, että ilmoitanko miehille tapailun päättyvän kun miehetkään eivät niin toimi. Ei kannata vääntää tahallaan asioista hankalia.

No saathan sä niin toimia. Mutta se edellyttää, että sä joko ajattelet että kaikki miehet toimii niin, joten no damage done tai ajattelet että laitat vain vahingon kiertämään ja life's a bitch. Sen voin miehenä sanoa, että itse en tuota harrasta jos olisit mulle tehnyt niin, niin ei olisi ainakaan mitään hyvää sanottavaa susta.

En ajattele, että kaikki miehet niin toimivat, mutta en ole koskaan tapaillut miehen kanssa, joka olisi itse asiallisesti lopettanut pitkäaikaisen (monia kuukausia) kestäneen tapailun. Tästä syystä olen alkanut miettiä, että olen itse naiivi ja tyhmä kun edelleen jaksan toimia vaikean kautta.

Olen yrittänyt aina sanoa suoraan mietteeni tapailun suhteen etten ole vedättänyt ketään miestä roikkumalla tapailussa ajankulukseni tai häipymällä kuviosta sanomatta mitään.

On sellainen sanonta, että "jos sinusta tuntuu että suhteesi ovat huonoja, niin sinä olet niissä se ainoa yhteinen tekijä". Eli kannattaa miettiä miten miehensä valitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on naiset kuulkaa niin, että miehet eivät ole yleensä ollenkaan niin kiinnostuneita siitä, että pitäisi viikonloppunakin viestitellä. Jos mies ei laita viestiä pariin päivään, se ei kerro yhtään mitään. Jos miehet ovat teidän mielestänne niin vaikeita ihmisiä, niin kukaan ei pakota hengaamaan meidän kanssa. Vapaa maa jne.

Millaista suhdetta mies on etsimässä jos katsoo ettei halua olla yhteydessä tapailemaansa naiseen kuin arkisin?

Ei pakota ei ja minulle oman elämänkokemukseni perusteella onkin selvinnyt etten enää roiku noiden miesten perässä, jotka pitävät yhteyttä epäsäännöllisesti. Etsiköön sitten itselleen samankaltaisen naisen.

No itselleni ainakin sellainen on hyvä suhde, jossa ollaan vähintään viikottain yhteydessä, mutta voi välillä mennä pari kolme päivää, ettei jutella mitään. Moni ihminen, kuten minä, tarvitsee omaakin aikaa ja mä en ainakaan sen takia suostu ahtautumaan näihin teidän "sitoutumiskyvytön mies" -jaotteluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaten tulisi muistaa, että miehetkään eivät ilmoita, että tapailu on ohi joten itse moraalisena ihmisenä turhaan murehtii, että miten nyt antaisi kohteliaasti miehelle pakit ilman, että katkaisee yhteydenpidon ilman varoitusta.

Vai niin. Noh, ehkä siellä kuplassa on helpompi olla.

T. Mies

Puhuin omasta puolestani. Ikävää jos tulkitsit kommenttini siten, että pitäisin sitä yleisenä totuutena myös muille.

Miten muuten tuon voi tulkita kuin niin, että kaikki miehet käyttäytyvät noin? Ja sitä muuten tekee naisetkin. Tapailemani naiset ovat olleet totaalisia ressukoita, joilla ei ole mitään selkärankaa sanoa asioita suoraan, mutta tiedän kyllä että otos on pieni eikä siitä voi yleistää.

Kommenttini on selkeä - kerroin oman näkemykseni kokemusteni pohjalta siitä, että nykyisin ei saa olla herkkä ja on turha miettiä, että ilmoitanko miehille tapailun päättyvän kun miehetkään eivät niin toimi. Ei kannata vääntää tahallaan asioista hankalia.

No saathan sä niin toimia. Mutta se edellyttää, että sä joko ajattelet että kaikki miehet toimii niin, joten no damage done tai ajattelet että laitat vain vahingon kiertämään ja life's a bitch. Sen voin miehenä sanoa, että itse en tuota harrasta jos olisit mulle tehnyt niin, niin ei olisi ainakaan mitään hyvää sanottavaa susta.

En ajattele, että kaikki miehet niin toimivat, mutta en ole koskaan tapaillut miehen kanssa, joka olisi itse asiallisesti lopettanut pitkäaikaisen (monia kuukausia) kestäneen tapailun. Tästä syystä olen alkanut miettiä, että olen itse naiivi ja tyhmä kun edelleen jaksan toimia vaikean kautta.

Olen yrittänyt aina sanoa suoraan mietteeni tapailun suhteen etten ole vedättänyt ketään miestä roikkumalla tapailussa ajankulukseni tai häipymällä kuviosta sanomatta mitään.

On sellainen sanonta, että "jos sinusta tuntuu että suhteesi ovat huonoja, niin sinä olet niissä se ainoa yhteinen tekijä". Eli kannattaa miettiä miten miehensä valitsee.

Koko pointtihan lähti minulla siitä, että en pidäkään itseäni soveltuvana tapailuun - nykyaika ehkä vain korostaa sitä, että tapailemieni miesten on helppo lopettaa jutut välinpitämättömästi ja samanaikaisesti minunkin tulisi kyetä olemaan erilainen. On vain erittäin vaikeaa muuttaa omaa persoonallisuutta, että pärjäisi tai kelpaisi. Kyllähän minä sen itse tiedän, että olen erittäin virheellinen nainen ja mitä luultavimmin täysin kelvoton parisuhdemielessä.

Ihan samalla tavalla ennenkin toimittiin. Minä ahdistuin jos mies oli liian innokas, jos vasta tapailtiin. Siinä vaiheessa en ollut tilivelvollinen kenellekään.

Kuitenkin ihan mukavia aikoja vietin tapailun merkeissä monen miehen kanssa.

Sitten kun tapasin miehen, jonka kanssa kaikki oli puolin ja toisin kohdillaan, jatkoimme "tapailua" ensimmäisien treffien jälkeen yhteisellä yöllä. Tuon jälkeen emme pystyneet olemaan yhtään yötä erossa toisistamme ensimmäisen kahden vuoden aikana. :)

Mikään ei estä miestä pettämästä vaikka seurustelisitte. Eli ei sitoutuminen mitään takaa ja tee toista sinun omaisuudeksi jota voi valvoa koko ajan. Sehän tässä niin hullua onkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu juttu, mutta silti olen sitä mieltä että jos mies on oikeasti kiinnostunut niin se tapailu ei ole tuollaista. Ja joo, kukaan mies jota itse olen tapaillut ei ole ollut minuun ihastunut, nyt kun jälkikäteen miettii. Joku arvonsa tunteva ja itsevarma nainen ei olisi ikimaailmassa suostunut "tapailemaan" niillä ehdoilla millä minä olen, eli roikkumaan suht epätoivoisesti ihan kivan miehen lahkeessa kun tämä taas haluaa minulta lähinnä satunnaista seksi- ja ehkä leffa/juttu seuraa, ilman mitään sitoumuksia tietenkään. Kuitenkin suurin osa tuttujeni parisuhteista on ihan oikeita toista osapuolta rakastavia ja kunnioittavia suhteita joten en voi kuin katsoa peiliin.

Näistä ketjuista tulee vaan paha mieli. Kun aidosti haluaisi olla tapailemaansa ihmiseen yhteydessä, saa kuulla olevansa takiainen . Sitten jos paljastuu, että miehellä oli muita hoitoja ja odotit passiivisena miehen viestiä, kuulet olevasi typerä akka, mitä sinä tuollaiselta mieheltä viestiä edes odotit? Jos miehellä on tunteita yhteydenpito on säännöllistä. Minuun on oltu pari kertaa aidosti ihastuneita ja ero noihin passiivisiin miehiin oli kuin yö ja päivä. Kiinnostunut mies oli yhteydessä, koska nautti seurastani. Mies, joka ei ollut kiinnostunut oli yhteydessä vain kun se oli hänelle edullista ja kätevää.

Näistä sinun tapailemastasi parista miehestä ei voi kyllä yleistää sitä, miten miehet käyttäytyvät ihastuneina. Ihmisissä on eroja. Paljon. Samantien voisi ajatella, että kaikkien introverttien pitäisi käyttäytyä kuin ekstrovertit tai heissä on jotain pielessä. No kyllähän niin toki moni ajatteleekin...

T. mies

Vierailija kirjoitti:

Musta on jo pitempään tuntunut, ettei seurustelu ole kaikille. Ihan utopistinen ajatus, että ikinä oikeasti kelpaisin kellekään siihen oikeaan, yksiavioiseen parisuhteeseen. En ole ensinnäkään tarpeeksi kaunis - ei haluta sitoutua, kun koko ajan katsellaan josko se Sara Sieppi kuitenkin osuisi kohdalle. Toisaalta ihan hyväkin näin, pahemminhan minä itseäni satuttaisin, jos olisin tietämättäni suhteessa sellaisen kanssa, jolle olen vain välivaihe.

Joudun jatkuvasti tukahduttamaan omia luontaisia tarpeitani. Haluan olla yhden ihmisen kanssa, haluan ettei hänellä ole muita. En pysty suhtautumaan seksiin tunteettomasti. Kiinnyn ja välitän. Ja haluan helvetti sen yksiavioisen parisuhteen.

Miesten rehellisten eri puolella netissä esittämien kommenttien perusteella on tullut sellainen olo, että harvoin mies saa sen naisen, jonka aidosti haluaisi. Joutuu tyytymään johonkin ellei nainen ole se unelmien täydellisen kaunis hottis. Ja jos mies tyytyykin minuun, niin on koko suhteen aikana valmis pettämään ja vaihtamaan keneen tahansa naiseen, jonka vain saa itselleen kun yksi nainen ei voi miehelle koskaan olla riittävä.

Vierailija kirjoitti:

Musta on jo pitempään tuntunut, ettei seurustelu ole kaikille. Ihan utopistinen ajatus, että ikinä oikeasti kelpaisin kellekään siihen oikeaan, yksiavioiseen parisuhteeseen. En ole ensinnäkään tarpeeksi kaunis - ei haluta sitoutua, kun koko ajan katsellaan josko se Sara Sieppi kuitenkin osuisi kohdalle. Toisaalta ihan hyväkin näin, pahemminhan minä itseäni satuttaisin, jos olisin tietämättäni suhteessa sellaisen kanssa, jolle olen vain välivaihe.

Joudun jatkuvasti tukahduttamaan omia luontaisia tarpeitani. Haluan olla yhden ihmisen kanssa, haluan ettei hänellä ole muita. En pysty suhtautumaan seksiin tunteettomasti. Kiinnyn ja välitän. Ja haluan helvetti sen yksiavioisen parisuhteen.

Kaikki miehet eivät ole noin pinnallisia. Muistan että olin sinkkuaikoina ihan helvetin turhautunut samasta asiasta, en ole koskaan ollut kaunis ja olin jo aivan vakuuttunut, että en tule koskaan saamaan miestä ulkonäköni takia. Mutta nyt olen ollut kohta 10 vuotta mieheni kanssa ja muitakin olisi ollut. Joillekin harvinaisille miehille on ulkonäköä tärkeämpää se, mitä naisella on pään sisällä ja että löytyy se tietty yhteys. Aina välillä tulee vastaan miehiä, joiden kanssa se jokin yhteys/kemia vain on. Ei siinä kohtaa hirveästi toisen ulkonäköä mieti.

Mutta kyllä se miehen löytäminen otti aikaa ja jostain baarista ihan turha toivo löytää ketään.  

Vierailija kirjoitti:

Olen nytkin ollut yhteyksissä erään miehen kanssa. Kaikenlaista on juteltu ja päivittäin oltu yhteyksissä. Nyt hän sitten lähti viikonlopun kestävään tapahtumaan, ja kas vain, minkäänlaista viestiä ei ole tullut!

Myönnän että tuntuu pahalta, että nyt hän katsoo oikeudekseen olla enää vastaamatta minulle, kun on pitämässä hauskaa.

Myönnän, että mietin tapahtuukohan siellä jotain. Myönnän, että ärsyttää, että nykyään yleinen mielipide on, ettei minulla ole tässä kohtaa mitään oikeutta kysyä, onko hän kenties pannut jotakuta viikonlopun aikana, ilman että vaikutan sekopäältä, takertuvalta idiootilta.

Hänestä saattaa kuulua seuraavan kerran huomenna, tai maanantaina, ja kyllä, tuntuu vähän ikävältä jatkaa juttelua muina naisina miettien, onko hän viikonloppuna tavannut jonkun.

Jokaisen uuden tuttavuuden kanssa jossain kohtaa alkaa kaihertaa, montakohan sillä mahtaa olla kierroksessa. On todella inhottavaa, kun mitään varmuutta ei ole mistään, mies saattaa panna vaikka kymmentä naista, ja minä olen vain yksi muiden joukossa. Välit saattavat katketa yhtäkkiä. Mies saattaa yhtäkkiä ilmoittaa alkaneensa seurustelemaan, enkä minä tiennyt mitään.

En vain jaksa tätä nykyaikaa. Enkä ole edes vanha.

Joku pakottaa tapaileman näitä monen naisen miehiä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on jo pitempään tuntunut, ettei seurustelu ole kaikille. Ihan utopistinen ajatus, että ikinä oikeasti kelpaisin kellekään siihen oikeaan, yksiavioiseen parisuhteeseen. En ole ensinnäkään tarpeeksi kaunis - ei haluta sitoutua, kun koko ajan katsellaan josko se Sara Sieppi kuitenkin osuisi kohdalle. Toisaalta ihan hyväkin näin, pahemminhan minä itseäni satuttaisin, jos olisin tietämättäni suhteessa sellaisen kanssa, jolle olen vain välivaihe.

Joudun jatkuvasti tukahduttamaan omia luontaisia tarpeitani. Haluan olla yhden ihmisen kanssa, haluan ettei hänellä ole muita. En pysty suhtautumaan seksiin tunteettomasti. Kiinnyn ja välitän. Ja haluan helvetti sen yksiavioisen parisuhteen.

Miesten rehellisten eri puolella netissä esittämien kommenttien perusteella on tullut sellainen olo, että harvoin mies saa sen naisen, jonka aidosti haluaisi. Joutuu tyytymään johonkin ellei nainen ole se unelmien täydellisen kaunis hottis. Ja jos mies tyytyykin minuun, niin on koko suhteen aikana valmis pettämään ja vaihtamaan keneen tahansa naiseen, jonka vain saa itselleen kun yksi nainen ei voi miehelle koskaan olla riittävä.

Miksi sie nuin ajattelet? Mie ainakin aikoinaan etin sellaisen miehen, joka kelpaa minulle. Ja löytyhän se. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on jo pitempään tuntunut, ettei seurustelu ole kaikille. Ihan utopistinen ajatus, että ikinä oikeasti kelpaisin kellekään siihen oikeaan, yksiavioiseen parisuhteeseen. En ole ensinnäkään tarpeeksi kaunis - ei haluta sitoutua, kun koko ajan katsellaan josko se Sara Sieppi kuitenkin osuisi kohdalle. Toisaalta ihan hyväkin näin, pahemminhan minä itseäni satuttaisin, jos olisin tietämättäni suhteessa sellaisen kanssa, jolle olen vain välivaihe.

Joudun jatkuvasti tukahduttamaan omia luontaisia tarpeitani. Haluan olla yhden ihmisen kanssa, haluan ettei hänellä ole muita. En pysty suhtautumaan seksiin tunteettomasti. Kiinnyn ja välitän. Ja haluan helvetti sen yksiavioisen parisuhteen.

Miesten rehellisten eri puolella netissä esittämien kommenttien perusteella on tullut sellainen olo, että harvoin mies saa sen naisen, jonka aidosti haluaisi. Joutuu tyytymään johonkin ellei nainen ole se unelmien täydellisen kaunis hottis. Ja jos mies tyytyykin minuun, niin on koko suhteen aikana valmis pettämään ja vaihtamaan keneen tahansa naiseen, jonka vain saa itselleen kun yksi nainen ei voi miehelle koskaan olla riittävä.

Sama pätee naisiin. Tuskin kukaan ottaisi jotain epävarmaa, änkyttävää ja punastelevaa miestä, jos voisi vapaasti valita. Kauneimmat naiset lähes järjestään ottavat miehen joka on itsevarma ja karismaattinen. Rumakin voi teoriassa olla, mutta jos on epävarma nössö, niin ei saa niitä kiinnostavimpia naisia. Jos joku mies tekee poikkeuksen, niin hänellä on yleensä korkea status.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on jo pitempään tuntunut, ettei seurustelu ole kaikille. Ihan utopistinen ajatus, että ikinä oikeasti kelpaisin kellekään siihen oikeaan, yksiavioiseen parisuhteeseen. En ole ensinnäkään tarpeeksi kaunis - ei haluta sitoutua, kun koko ajan katsellaan josko se Sara Sieppi kuitenkin osuisi kohdalle. Toisaalta ihan hyväkin näin, pahemminhan minä itseäni satuttaisin, jos olisin tietämättäni suhteessa sellaisen kanssa, jolle olen vain välivaihe.

Joudun jatkuvasti tukahduttamaan omia luontaisia tarpeitani. Haluan olla yhden ihmisen kanssa, haluan ettei hänellä ole muita. En pysty suhtautumaan seksiin tunteettomasti. Kiinnyn ja välitän. Ja haluan helvetti sen yksiavioisen parisuhteen.

Miesten rehellisten eri puolella netissä esittämien kommenttien perusteella on tullut sellainen olo, että harvoin mies saa sen naisen, jonka aidosti haluaisi. Joutuu tyytymään johonkin ellei nainen ole se unelmien täydellisen kaunis hottis. Ja jos mies tyytyykin minuun, niin on koko suhteen aikana valmis pettämään ja vaihtamaan keneen tahansa naiseen, jonka vain saa itselleen kun yksi nainen ei voi miehelle koskaan olla riittävä.

Tullut ihan samanlainen olo ja olen todella surullinen asiasta. Mulle itselleni käy aivoissa jokin omituinen kemiallinen reaktio kun ihastun/rakastun: se mies vikoineen kaikkineen muuttuu ainoaksi jonka näen. Vaikka tulisi itse Ryan Gosling iskemään, niin ei kiinnostaisi. Tähän voi tietty lohkaista, ettei noin voi varmaksi sanoa, mutta tajuatte ehkä pointin. Hän on mun silloin mun silmissä maailman viehättävin. En halua parisuhdetta, jossa toinen ei näe mua samalla tavalla. Aika yksinäistä on joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on jo pitempään tuntunut, ettei seurustelu ole kaikille. Ihan utopistinen ajatus, että ikinä oikeasti kelpaisin kellekään siihen oikeaan, yksiavioiseen parisuhteeseen. En ole ensinnäkään tarpeeksi kaunis - ei haluta sitoutua, kun koko ajan katsellaan josko se Sara Sieppi kuitenkin osuisi kohdalle. Toisaalta ihan hyväkin näin, pahemminhan minä itseäni satuttaisin, jos olisin tietämättäni suhteessa sellaisen kanssa, jolle olen vain välivaihe.

Joudun jatkuvasti tukahduttamaan omia luontaisia tarpeitani. Haluan olla yhden ihmisen kanssa, haluan ettei hänellä ole muita. En pysty suhtautumaan seksiin tunteettomasti. Kiinnyn ja välitän. Ja haluan helvetti sen yksiavioisen parisuhteen.

Miesten rehellisten eri puolella netissä esittämien kommenttien perusteella on tullut sellainen olo, että harvoin mies saa sen naisen, jonka aidosti haluaisi. Joutuu tyytymään johonkin ellei nainen ole se unelmien täydellisen kaunis hottis. Ja jos mies tyytyykin minuun, niin on koko suhteen aikana valmis pettämään ja vaihtamaan keneen tahansa naiseen, jonka vain saa itselleen kun yksi nainen ei voi miehelle koskaan olla riittävä.

Sama pätee naisiin. Tuskin kukaan ottaisi jotain epävarmaa, änkyttävää ja punastelevaa miestä, jos voisi vapaasti valita. Kauneimmat naiset lähes järjestään ottavat miehen joka on itsevarma ja karismaattinen. Rumakin voi teoriassa olla, mutta jos on epävarma nössö, niin ei saa niitä kiinnostavimpia naisia. Jos joku mies tekee poikkeuksen, niin hänellä on yleensä korkea status.

Mistä päättelet, että minä naisena en olisi yrittänyt saada hiljaista ei ei-komeaa miestä? Olen ollut ihastunut tuollaisina pidettäviin miehiin, mutta minulle on tehty selväksi noiden miesten taholta etten ole kuin korkeintaan joku nainen muiden joukossa. Olen vain tavallinen nainen, en sellainen kaunis ja seksikäs mihin mies haluaa aidosti sitoutua. Jos mies sitoutuisi, mietin että mikä pointti? En koskaan riitä miehelle vaan mies on valmis pettämään kun niin päättää ja haluaa. Koska mies kyllästyy lopulta samaan naiseen, sehän on teidän nettimiesten mukaan pelkkää biologiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on jo pitempään tuntunut, ettei seurustelu ole kaikille. Ihan utopistinen ajatus, että ikinä oikeasti kelpaisin kellekään siihen oikeaan, yksiavioiseen parisuhteeseen. En ole ensinnäkään tarpeeksi kaunis - ei haluta sitoutua, kun koko ajan katsellaan josko se Sara Sieppi kuitenkin osuisi kohdalle. Toisaalta ihan hyväkin näin, pahemminhan minä itseäni satuttaisin, jos olisin tietämättäni suhteessa sellaisen kanssa, jolle olen vain välivaihe.

Joudun jatkuvasti tukahduttamaan omia luontaisia tarpeitani. Haluan olla yhden ihmisen kanssa, haluan ettei hänellä ole muita. En pysty suhtautumaan seksiin tunteettomasti. Kiinnyn ja välitän. Ja haluan helvetti sen yksiavioisen parisuhteen.

Miesten rehellisten eri puolella netissä esittämien kommenttien perusteella on tullut sellainen olo, että harvoin mies saa sen naisen, jonka aidosti haluaisi. Joutuu tyytymään johonkin ellei nainen ole se unelmien täydellisen kaunis hottis. Ja jos mies tyytyykin minuun, niin on koko suhteen aikana valmis pettämään ja vaihtamaan keneen tahansa naiseen, jonka vain saa itselleen kun yksi nainen ei voi miehelle koskaan olla riittävä.

Sama pätee naisiin. Tuskin kukaan ottaisi jotain epävarmaa, änkyttävää ja punastelevaa miestä, jos voisi vapaasti valita. Kauneimmat naiset lähes järjestään ottavat miehen joka on itsevarma ja karismaattinen. Rumakin voi teoriassa olla, mutta jos on epävarma nössö, niin ei saa niitä kiinnostavimpia naisia. Jos joku mies tekee poikkeuksen, niin hänellä on yleensä korkea status.

Mistä päättelet, että minä naisena en olisi yrittänyt saada hiljaista ei ei-komeaa miestä? Olen ollut ihastunut tuollaisina pidettäviin miehiin, mutta minulle on tehty selväksi noiden miesten taholta etten ole kuin korkeintaan joku nainen muiden joukossa. Olen vain tavallinen nainen, en sellainen kaunis ja seksikäs mihin mies haluaa aidosti sitoutua. Jos mies sitoutuisi, mietin että mikä pointti? En koskaan riitä miehelle vaan mies on valmis pettämään kun niin päättää ja haluaa. Koska mies kyllästyy lopulta samaan naiseen, sehän on teidän nettimiesten mukaan pelkkää biologiaa.

Ihme yleistyksiä, "kaikki miehet valmitta pettämään".  Mikä toi sun otos? Jos joku urpo mies on tollaista puhunut, niin luuletko että se on totuus ja kaikkia miehiin yleistyvä?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on jo pitempään tuntunut, ettei seurustelu ole kaikille. Ihan utopistinen ajatus, että ikinä oikeasti kelpaisin kellekään siihen oikeaan, yksiavioiseen parisuhteeseen. En ole ensinnäkään tarpeeksi kaunis - ei haluta sitoutua, kun koko ajan katsellaan josko se Sara Sieppi kuitenkin osuisi kohdalle. Toisaalta ihan hyväkin näin, pahemminhan minä itseäni satuttaisin, jos olisin tietämättäni suhteessa sellaisen kanssa, jolle olen vain välivaihe.

Joudun jatkuvasti tukahduttamaan omia luontaisia tarpeitani. Haluan olla yhden ihmisen kanssa, haluan ettei hänellä ole muita. En pysty suhtautumaan seksiin tunteettomasti. Kiinnyn ja välitän. Ja haluan helvetti sen yksiavioisen parisuhteen.

Miesten rehellisten eri puolella netissä esittämien kommenttien perusteella on tullut sellainen olo, että harvoin mies saa sen naisen, jonka aidosti haluaisi. Joutuu tyytymään johonkin ellei nainen ole se unelmien täydellisen kaunis hottis. Ja jos mies tyytyykin minuun, niin on koko suhteen aikana valmis pettämään ja vaihtamaan keneen tahansa naiseen, jonka vain saa itselleen kun yksi nainen ei voi miehelle koskaan olla riittävä.

Sama pätee naisiin. Tuskin kukaan ottaisi jotain epävarmaa, änkyttävää ja punastelevaa miestä, jos voisi vapaasti valita. Kauneimmat naiset lähes järjestään ottavat miehen joka on itsevarma ja karismaattinen. Rumakin voi teoriassa olla, mutta jos on epävarma nössö, niin ei saa niitä kiinnostavimpia naisia. Jos joku mies tekee poikkeuksen, niin hänellä on yleensä korkea status.

Mistä päättelet, että minä naisena en olisi yrittänyt saada hiljaista ei ei-komeaa miestä? Olen ollut ihastunut tuollaisina pidettäviin miehiin, mutta minulle on tehty selväksi noiden miesten taholta etten ole kuin korkeintaan joku nainen muiden joukossa. Olen vain tavallinen nainen, en sellainen kaunis ja seksikäs mihin mies haluaa aidosti sitoutua. Jos mies sitoutuisi, mietin että mikä pointti? En koskaan riitä miehelle vaan mies on valmis pettämään kun niin päättää ja haluaa. Koska mies kyllästyy lopulta samaan naiseen, sehän on teidän nettimiesten mukaan pelkkää biologiaa.

Ihme yleistyksiä, "kaikki miehet valmitta pettämään".  Mikä toi sun otos? Jos joku urpo mies on tollaista puhunut, niin luuletko että se on totuus ja kaikkia miehiin yleistyvä?  

Yleensä miehet perustelevat biologialla tai evoluutiopsykologialla pettämistä, kiihottumista, seksuaalisia preferenssejä ja sitoutumista parisuhteeseen. En minä voi sille mitään, että noiden juttujen lukeminen jättää jäljen ja vaikuttaa siihen miten koen miehet ja oman kelpaavuuteni yhtään kellekään miehelle, aidosti. Mieluummin olen yksin kuin miehen kanssa, joka ei jaksa harrastaa seksiä ja tuijottaa pornoa sekä haaveilee pettämisestä minua kauniimman työkaverinsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Ap, jos sinua nyt häiritsee tämä asia, ja sinulla on sellainen tunne, että itselläsi on voimakkaat tunteet ihastuksen kohteen suuntaan, mutta et ole varma hänen tunteistaan, niin mitä jos ottaisit vähän takapakkia? Älä ota yhtään yhteyttä mieheen, anna hänen tehdä seuraava siirto. Voit yllättyä positiivisesti. Ja jos yhteydenottoa ei ala kuulumaan, sitten ainakin tiedät... 

Joku varmaan sanoo, että olen naiivi, mutta ajattelen kyllä niin, että toimiva parisuhde ei ole mitään peliä vaan siinä voi soittaa tai viestittää kun siltä tuntuu ja tunteistaan voi puhua suoraan. En usko, että pitkää, kestävää parisuhdetta rakennetaan niin, että asioista ei puhuta suoraan vaan teeskenneellään vaikeasti tavoitettava tms. Toimivassa parisuhteessa myös vastataan toisen viesteihin. Se ei tarkoita, että koko ajan ollaan puhelin kourassa ja samalla sekunnilla tulee vastaus, mutta kyllä kaveriviikonlopusta jossain vaiheessa on mahdollisuus laittaa lyhyet kuulumiset tai hyvän yön toivotukset. Jos toisesta aidosti välittää, ei halua jättää vastaamatta hänen viestiinsä.

Mitenköhän me selvittiin seurusteluista ennen kännyköitä?

Älä roiku. Älä soita/viestittele tunnin välein. Ole viileä. Monet miehet kokevat ahdistavaksi liian tiuhan yhteydenpidon.