Lue keskustelun säännöt.
Miten toipua erosta kun olen ihan loppu
14.04.2016 |
Kaikki tuntui olevan täydellisesti ja mies antoi myös olettaa että tykkää minusta ja kaikki on tosi hyvin, mutta sitten jättikin yhtäkkiä sillä verukkeella että en tunnu oikealta ja hänen tunteet ei riitä minulle. Toinen nainen ei ole kyseessä, siitä olen varma.
Olen aivan murtunut ja masentunut, itsetuhoisiakin ajatuksia on. Ajattelin miehen olevan minulle se jonka kanssa perustan perheen ja menen naimisiin, mutta kun toinen ei vastaakkaan siihen niin olo on hylätty. Mies on nyt ulkomailla monta kuukautta ja viikko sitten nähtyämme kaikki oli aivan mainiosti. Pari päivää takaisinlähdön jälkeen hän kertoi minulle tuntemuksistaan ja erottiin. Ero tuntuu myös aivan turhalta koska yhdessäolo on ollut ihan ruusuilla tanssimista, mutta jostain miehelle putkahtikin tällänen asia päähän. En kestä ajatusta siitä että en voi saada elämäni miestä eikä hän enää koskaan tule halaamaan minua. Kaikki tuntuu ihan absurdilta ja siltä että minulla ei ole syytä elää koska ei ketään sopivampaa miestä voi minulle koskaan löytyä. Enkä edes halauisi ketään muuta. Jokainen päivä on yhtä taistelua ja itkua, rinnasta puristaa ja olo on ontto. Paniikki meinaa iskeä koko ajan. En saa syötyä enkä nukuttua enkä tiedä voiko tästä koskaan päästä yli. Mieli yrittää kehitellä jotain toivoo että mies muuttaisi mielensä mutta kun niin ei tule tapahtumaan.
Löytyisikö sieltä vertaistukea tai vastaavanlaisia kokemuksia? Jostain tahtoisin ammentaa voimia selviytymiseen tai edes löytää elämänhalun.
Kommentit (48)
Mulla myös kumppani lähti täysin yllättäen (vaimo mun tapauksessa). Hänellä oli toinen.
Tunne oli kyllä raastava, tuli semmoinen olo kuin olisi hylätty ja ajattelin mikä vika minussa on. Olis hyvä, että voisit jutella asiasta jonkun kanssa. Oletteko miehenne kanssa jutelleet asian kunnolla vai oletko yhtä kysymysmerkkiä? Erotilanteissa tuo puhumattomuus on suuri ongelma, kun se toinen ei tiedä miksi näin tapahtui ja syyttää siitä helposti itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan juteltu useita tunteja skypessä ja mies ei osaa muuta syytä antaa kun että ei tunnu siltä että minä olisin se jonka kanssa hän haluaisi tulevaisuutta rakentaa, ja että meidän tähän asti jatkuneella hengailulla on parasta ennen-päiväys. Kuulemma edellisten tyttöystävien kanssa on käynyt samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan juteltu useita tunteja skypessä ja mies ei osaa muuta syytä antaa kun että ei tunnu siltä että minä olisin se jonka kanssa hän haluaisi tulevaisuutta rakentaa, ja että meidän tähän asti jatkuneella hengailulla on parasta ennen-päiväys. Kuulemma edellisten tyttöystävien kanssa on käynyt samalla tavalla.
Miehes ei o varmaan sit sitoutuvaa sorttia. Vaikka ei helpota yhtään, mutta hyviä miehiä sunkin elämään vielä mahtuu. Tärkeintä et voisit keskustella jonkun kanssa asiasta ja purkaa tuntoja. Tsemppiä sulle kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan juteltu useita tunteja skypessä ja mies ei osaa muuta syytä antaa kun että ei tunnu siltä että minä olisin se jonka kanssa hän haluaisi tulevaisuutta rakentaa, ja että meidän tähän asti jatkuneella hengailulla on parasta ennen-päiväys. Kuulemma edellisten tyttöystävien kanssa on käynyt samalla tavalla.
Kuulostaa tyypiltä, joka mukautuu liikaa tapailemansa henkilön persoonallisuuteen, toiveisiin, haaveisiin ja tapoihin. Silloin suhteessa oleminen alkaa helposti ahdistaa, samalla kun toiselle osapuolelle se tuntuu seitsemänneltä taivaalta, koska tämä ei yleensä huomaa ettei oleminen olekaan toisen puolelta aivan todellista, vaan kuvittelee löytäneensä sielunkumppanin ja suorastaan poikkeuksellisen matchin itselleen.
Minulla on takana yli 10-vuotinen avoliitto, joka paljastui loppuvaiheessa tällaiseksi. Mies siis oli mukautunut, minä nauttinut. Nyt kun olen tajunnut mikä kuvio oli, en enää haikaile takaisin tuohon suhteeseen. En halua elää jokapäiväisiä näyttelijänsuorituksia tarjoilevan ihmisen kanssa, joka piilottaa minulta todellisen itsensä. Tällä hetkellä tapailemani miehen kanssa kaikki tuntuu kivalta siitä syystä, että hän ei lainkaan arkaile ilmaista erimielisyyttään, erilaista makuaan ja eroavaisuuksia arvoissamme jne., silloin kun sellaisia ilmenee.
Sinäkin ap löydät vielä oikeasti itsellesi sopivan kumppanin! Ensin kannattaa opetella ymmärtämään, että todennäköisesti tämä henkilö tulee olemaan jotakin aivan muuta kuin sellainen, jonka sinä kykenet etukäteen mielessäsi kuvittelemaan, tai joka muistuttaa viimeistä piirtoa myöten sinua itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauanko olitte yhdessä? Ap ja tämä unelmien mies?
Yhdessä ei oltu kuin vuosi mutta tämä suhde tuntu aivan erilaiselta kuin mikään muu ja tiesin jo hyvin nopeasti että hän olisi mulle se oikea. Kun tunne on yksipuolinen niin on tosi vaikea hyväksyä asiaa. Lisäksi kun arjessa kaikki meni ihan täydellisesti, ei edes riidelty koskaan ja viikko ennen eroilmotusta mies kertoi kuinka kanssani on hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parin viikon päästä sulla on jo helpompaa. Mulla unelmien mies ilmoitti myös ykskantaan n. kk sitten, että tämä oli tässä. Muutamaa päivää aiemmin oli juhlaillallinen lahjoineen ja suunnitelmia monelle taholle. Aiempi suhde ilmeisesti loppunut samoin. Aluksi olin ihan seis, mutta sitten puhuin luottokavereilleni ja lähdin nousuun. En ruikuttanut perään ja nyt olen siitä todella tyytyväinen. Parempi yksin kuin valehtelijan kanssa. Ehken ihan kohta luota keneenkään mieheen, mutta sitäkin enemmän itseeni. En koskaan palaisi tuollaisen miehen kanssa yhteen. Voimia sulle, ap.
Kiitos tsempeistä. Millaset asiat on saanut teidät jaloilleen? Minusta tuntuu että pakotan itseni ajattelemaan asiaa koko ajan jotta sisäistäisin sen kunnolla ja voisin työstää loppuun. Voisin sivuuttaa asian mielestäni mutta uskon romahduksen tulevan ennemmin tai myöhemmin jos en nyt hoida käsittelyä kokonaan. En tiedä kauanko oikein jaksan tätä jatkuvaa suremista. Vaikean asian sisäistämisestä tekee myös se, ettei arkielämääni tullut juurikaan muutosta eron myötä, koska mies on ulkomailla jonka johdosta ero ei konkretisoidu esim esillä että emme oleilisi enää samassa osoitteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 3 vuoden suhde päättyi eilen. Tavaroitani pakkaan ja lento kotiin odottaa. Niin rikki. Meillä kanssa mies totesi, että ei ole varma meidän tulevaisuudesta. Minä olen elellyt ihan rakkauskuplassa. Toisaalta ihana päästä Suomeen. Mutta tää itkun ja kivun määrä on jotain hirvittävää. Kaikki on mustaa.
Mutta tästä noustaan. Vielä tulee sekin päivä, kun tämä ei enää satu.
Voimia.
Oma kokemus on ollut ettei surussa vellominen auta pääsemään eteenpäin ja erosta yli. Mua on auttanut juurikin muihin asioihin keskittyminen ja itselle mieleisten asioiden tekeminen. Pahan olon iskiessä olen hokenut itselleni mantraa "tämä ihminen ei ollut minulle se oikea, emme olisi lopulta tehneet toisiamme onnellisiksi, hän ei osannut minua arvostaa, joten hyvä etten hukkaa elämääni enää väärän ihmisen kanssa". Ajan kanssa olen oivaltanut miksei suhde ehkä ollutkaan niin täydellinen kuin olin rakkauden huumassa ajatellut. Herra täydellinen ei enää näyttänytkään niin täydelliseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi, jonka mies muuttui vainoharhaisen mustasukkaiseksi 12 vuoden suhteen ja 9 vuoden avioliiton jälkeen ja lähti suhteesta. Lopulta paljastui, että hän oli itse aloittanut itse sivusuhteen työkaverinsa kanssa, jonka kanssa hän tätä eroamme suunnitteli. Olivat käyneet katselemassa miehelle uutta asuntoakin yhdessä jne. Olin tilanteen äkillisyydestä ja totaalisesta yksin jäämisestä aivan säpäleinä. Meillä ei ollut edes yhteisiä lapsia. Minua auttoivat eteenpäin ihan ensimmäisten kuukausien aikana ahdistuslääkkeet (koska en nukkunut kuin pari tuntia öisin ja pahoinvointi esti minua syömästä ja paino putosi), sitten masennuslääke kaiken varalta hieman myöhemmin, säännöllinen (2-3 kertaa kuussa) psykoterapia puolen vuoden ajan ja eroryhmä. Ja tietysti parhaat ystävät tukivat myös, mutta ihan kaikkea sontaa en halunnut heillekään sälyttää, siksi käytin myös ammattilaisia ja vertaistukea apuna.
Tsemppiä ap, selviät kyllä!
Kiitos, jotenkin liikuttavaa kuinka tuntemattomat ihmiset jaksaa tsempata <3 vertaistuki on ihan korvaamatonta. Ystävät toki on olleet suuri apu, mutta eivät kyllä itse tällä hetkellä parisuhteessa ollessaan pysty samaistumaan minun tilanteeseeni ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsit vain perus prinsessaharhoista.
Voimia. Täällä kans yksi kohtalotoveri. Tuntuu uskomattoman pahalta, ei pysty syömään tai nukkumaan. Vaikka itse olenkin päättänyt tämän lopettaa. Liikaa ongelmia, en jaksa enää. Vertaistuki on todella tärkeää ja se että pystyy puhumaan jollekin. Ja eihän tällaiseen auta kuin vain aika. Kyllä tästä vielä noustaan!
Toivotaan :( Tällä hetkellä olo todella epätoivoinen, mutta en voi antaa kenenkään toisen ihmisen pilata tulevaisuuttani menemällä liikaa rikki.
Asuitte koko vuoden eri maissa? Ette nähneet nyt keväällä pariin kuukauteen ollenkaan? Mikä miehessä oli mielestäsi niin ihanaa, lupasiko sinulle mitään vai harrastitteko vain seksiä?
Ei kuulosta miltään unelmasuhteelta.
Olimme asuneet eron sattuessa eri maissa kuukauden ja mies oli kolme päivää ennen eroilmoitusta viikon minun luonani. Tällöin antoi ymmärtää kaiken olevan hyvin ja suunnittelimme minun vierailua hänen luokseen ja ulkomailla asumisen jälkeistä aikaa.
Jotenkin tämän kanssa vain klikkasi, tuntui ihan sielunkumppanilta. Kenenkään kanssa ei ole koskaan ollut niin helppoa olla oma itsensä kuin hänen.
Voimia! Vaikuttaa siltä että mies halusi lähteä vapaana sinne ulkomaille jos sattuu tapaamaan sen "oikean".