Lue keskustelun säännöt.
Miten toipua erosta kun olen ihan loppu
14.04.2016 |
Kaikki tuntui olevan täydellisesti ja mies antoi myös olettaa että tykkää minusta ja kaikki on tosi hyvin, mutta sitten jättikin yhtäkkiä sillä verukkeella että en tunnu oikealta ja hänen tunteet ei riitä minulle. Toinen nainen ei ole kyseessä, siitä olen varma.
Olen aivan murtunut ja masentunut, itsetuhoisiakin ajatuksia on. Ajattelin miehen olevan minulle se jonka kanssa perustan perheen ja menen naimisiin, mutta kun toinen ei vastaakkaan siihen niin olo on hylätty. Mies on nyt ulkomailla monta kuukautta ja viikko sitten nähtyämme kaikki oli aivan mainiosti. Pari päivää takaisinlähdön jälkeen hän kertoi minulle tuntemuksistaan ja erottiin. Ero tuntuu myös aivan turhalta koska yhdessäolo on ollut ihan ruusuilla tanssimista, mutta jostain miehelle putkahtikin tällänen asia päähän. En kestä ajatusta siitä että en voi saada elämäni miestä eikä hän enää koskaan tule halaamaan minua. Kaikki tuntuu ihan absurdilta ja siltä että minulla ei ole syytä elää koska ei ketään sopivampaa miestä voi minulle koskaan löytyä. Enkä edes halauisi ketään muuta. Jokainen päivä on yhtä taistelua ja itkua, rinnasta puristaa ja olo on ontto. Paniikki meinaa iskeä koko ajan. En saa syötyä enkä nukuttua enkä tiedä voiko tästä koskaan päästä yli. Mieli yrittää kehitellä jotain toivoo että mies muuttaisi mielensä mutta kun niin ei tule tapahtumaan.
Löytyisikö sieltä vertaistukea tai vastaavanlaisia kokemuksia? Jostain tahtoisin ammentaa voimia selviytymiseen tai edes löytää elämänhalun.
Kommentit (48)
Minkälainen tunne-elämän rakenne miehellä mielestäsi on? Kiinnostaa koska myös minut jätettiin ihan yllättäen. Itse aloin syyllistää itseäni ja omaa ulkonäköäni riippuvien rintoineen. Sille tielle ei ainakaan kannata lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ihan yksityiskohtia viitsi ruotia mutta jos ei tuossa iässä ole koskaan pystynyt sanoa olevansa rakastunut, vaan kaikki parisuhteet on päättyneet samalla tavalla, niin ei kaikki voi olla hyvin. (Eli emme siis ole mitään 18-vuotiaita).
Mä olen poistanut yhteystiedot, poistanut Facebookista jne. eron yhteydessä. Ihan vain oman mielenterveyden takia. Ei varmaan kannata joka päivä olla yhteydessä. Ymmärrän vielä siinä vaiheessa kun on kysymyksiä, joihin ei saa muuta vastausta kuin ettei rakasta tarpeeksi, mutta ei kannata tosiaan jäädä roikkumaan kuten joku toinenkin tuolla totesi. Itse roikuin ja lähettelyn viestejä. Siitä ei ollut mitään hyötyä, itselle vain paha mieli. Kannattaa olla vähän ylpeä ja arvostaa itseään. Kirjoita lista mitä kaikkia itsessäsi arvostat, miten ihana olet. Itsen kanssa täällä koko elämä eletään. Ja unohda mies.
En minä vieläkään ole osannut lopettaa yhteydenpitoa :( vaikka tinder on ahkerassa käytössä niin ikävä on aivan järkyttävä ja olo niin tyhjä
Ota itseäsi niskasta kiinni ja paina töitä niska limassa, niin kyllä ne miehenkuvatukset mielestä haihtuvat. Uutta matoa koukkuun vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut jätettiin samoin 10 vuotta sitten. Edellisenä iltana tehtiin kesälomasuunnitelmia, seuraavana päivänä mies vaan totesi, että "tämä oli tässä". Olin ihan rikki, heräsin aamulla omaan itkuuni, en voinut syödä enkä pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Kaikki meidän yhteiset ystävät oli ihan tyrmistyneitä, kunnes kuvioihin ilmestykin heti uusi nainen. Mulla meni toipumiseen noin kolme kuukautta, sitten en enää ajatellut koko tyyppiä.
Mies on muutaman kerran kännipäissään laittanut mulle kaipaavia viestejä, "olet maailman ihanin nainen, tein suuren virheen, toivon sulle kaikkea hyvää" ym. potaskaa. Viimeksi pari kuukautta sitten, siis yli kymmenen vuoden jälkeen! En ole viitsinyt edes vastata sille mitään.
Juu olemme puhuneet valitettavasti päivittäin mutta mitään uutta en ole saanut. En tunnu oikealta, jotain puuttuu, ei näe tulevaisuutta kanssani. Yritin ensim ruinata miestä yrittämään vielä mutta nyt olen luovuttanut. Tosin miehen exälle juttelu hieman avarsi minulle hänen tunne-elämänsä rakennetta.