Olen täysin mieheni määräämä, haluatko kysyä jotain?

Muutenkin, olen ihmeissäni näistä todella vihaisista kommenteista... Miten tällainen asia voi saada jotkut hyökkäämään kimppuuni? Olen kuitenkin vain yksilö, ja vapaaehtoisesti tässä. Tuolla energialla mitä noissa vihaisissa kommenteissa on, saisi varmasti arabit vapisemaan 😩

Ap

Vierailija kirjoitti:

Muutenkin, olen ihmeissäni näistä todella vihaisista kommenteista... Miten tällainen asia voi saada jotkut hyökkäämään kimppuuni? Olen kuitenkin vain yksilö, ja vapaaehtoisesti tässä. Tuolla energialla mitä noissa vihaisissa kommenteissa on, saisi varmasti arabit vapisemaan 😩

Ap

Kuule, kun joku haluaa hyökätä, siihen ei tarvitse sen kummempaa asiaa kuin erilainen pyöräilykypärä. Tuota arabi-juttua en ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Muutenkin, olen ihmeissäni näistä todella vihaisista kommenteista... Miten tällainen asia voi saada jotkut hyökkäämään kimppuuni? Olen kuitenkin vain yksilö, ja vapaaehtoisesti tässä. Tuolla energialla mitä noissa vihaisissa kommenteissa on, saisi varmasti arabit vapisemaan 😩

Ap

Minä olen ihmeissäni, kun olet ihmeissäsi että elämäntavastasi ei pidetä. Miksi kaikkien pitäisi pitää sinusta? Väität että sinua ei peukutukset kiinnosta, mutta silti olet nyt itkemässä tästä hirvittävästä kohtaamastasi vihasta. Sinulle on hyvin perusteltu, miksi esim. lapsen kasvatus tulee noissa oloissa luultavasti epäonnistumaan. Oletko sitä mieltä, että alkoholistiperheen lapsista huolestuvat vihaavat alkoholistiperhettä? Alkoholistinkin valinta on juoda, miksi sitä ei kunnioiteta? Se on vain erilaista.

Omalta kohdaltani voin suoraan sanoa, että elämäntapasi saa minut raivostumaan. Olen niin kovalla vaivalla tapellut irti tuollaisesta roolista ja suurin osa elämäni vaikeuksista johtuu siitä. Ja sinä oikein ryvet epäitsenäisyydessä, riippuvuudessa ja alistumisessa. Maailma on täynnä miehiä, jotka ovat innolla pakottamassa naisia juuri tuollaiseen rooliin ja sinä olet täällä rohkaisemassa niitä. Minä olen täällä sanomassa, että naiset eivät halua tuota. Että naisia tuollainen inhottaa.

En näe sinua kokonaisena ihmisenä. Miksi sinä et hyväksy sitä, että en hyväksy sinua?

Sinut voidaan torjua ja sinut voidaan olla hyväksymättä, vaikka olet niin hienon ja upean erilainen. Se on jokaisen ihmisen oikeus etkä pysty sitä minulta kieltämään. Etkä pysty tukkimaan suutani erilaisuuden hyväksymisellä kiristämällä.

Tuskinpa sinulta uskaltaa kysyä mitään,miehesihän saattaa vetää vaikka kysyjää turpaan kysymättä...Eikös sitä Raamatussakin sanota ettei naapurin karjaa tai vaimoa saa himoita,miehesi joka sinut omistaa saattaa tulkita kysymisen himoksi. Sinähän et voi muuta kuin alistua hänen voimakkaaseen omistavaan maskuliiniseen tahtoonsa,sillä sinullahan ei voi olla mitään omaa tahtoa.Näinhän on säädetty, alistu siis...

Saitkohan mieheltäsi luvan tulla tälle palstalle ja antoiko hän nyt poikkeuksellisesti sinun käyttää konettaan ?

Tätä mietin nyt hieman,mutta ei ,ei sinun tarvitse vastata-eihän sinulla ole siihen häneltä lupaakaan.

Tiedän-hän on viisas ja hän päättää kaiken puolestasi,mukaudu nyt vain siihen aina...

Mieshän on aina kuitenkin se  mies talossa  ja  nainenhan on vain nainen hänen luonaan siellä ja aivan kaikessa hänestä riippuvainen ja näin kuuluu ollakin ,sillä näin on aina ollut ja on aina oleva...

Älä siis ajattele itse -se on pahasta.

Keskity vain miellyttämään ja hymyillen  palvelemaan miestäsi nyt aina ja iänkaikkisesti,eli niin kauan kuin sinussa vain henki pihisee ja elonpäiviä riittää...

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä itsekin olen alkanut kyseenalaistaa joitakin asioita. Ollaan kuitenkin eletty näin monta vuotta, niin en osaa/ehkä halua muuttuakaan. En ikinä haluaisi valittaa miehelle, ja monessa asiassa jopa ihan sydämessäni haluankin tehdä kuten hän sanoo. On kuitenkin tullut nyt useampikin tilanne, että tekisi mieli tehdä oman mielen mukaan.

Mies suuttuu hirveästi esimerkiksi jos olen myöhässä. Siis, että hän joutuu edes minuutin odottamaan. Kyse on kuitenkin töistä ja maksavista asiakkaista. Välillä tekisi mieli avata sanainen arkku 😁 Hän ei myös kestä sitä, että kaupassa kuljen epäloogisesti. Tällaiset jutut on alkaneet ärsyttää. Ymmärrän kun hän ei halua, että lenkkeilen klo 20 jälkeen, mutta nyt on keksinyt etten voi mennä sen jälkeen edes lähikauppaan! (Matkalla vastaanottokeskus..) Oikeastaan tulee monia ärsytyksiä mieleen, mutta en voi yhtäkkiä alkaa "itsenäiseksi". Rakastan ja kunnioitan häntä todella paljon.

Ap

No et varmasti osaakaan muuttua. Jos ihmisellä on kyky käyttäytyä kuin aikuinen, hän haluaa sitä toteuttaa. Ei aikuinen vapaaehtoisesti asetu holhottavan asemaan. Sinulla ei vain ole aikuisen ihmisen kykyä elää itsenäisesti. On vain tarve tulla johdetuksi. Ei sitä itsenäistä aikuisen asennetta noin vain oteta käyttöön.

Ja tiedän myös syyn miksi naputit tuon viestin. Laskit alapeukut ja huomasit että et ole suosittu. Siksi alat nyt pehmentää lausuntojasi.

Mua nyt ei todella mitkään peukut kiinnosta. Kun aloitin tämän ketjun, tiesin, että valtaosa alapeukuttaa. Johan täällä verrattiin suhdettamme paskan syömiseen 👌

Jos keräilisin peukkuja, voisin kirjoittaa kuinka mies petti ja tein hänelle jonkun mahtavan koston tms..

Kun kirjoitin tämän avauksen, mies oli keksinyt etten saa käydä 20 jälkeen lähikaupassa (pimeä tie + keskus). Ehkä alitajuisesti ahdistuin.. Ja halusin kertoa suhteestamme. Nämä kommentit täällä sai tarkkailemaan suhdettamme ja miettimään. Juuri tuo, että mies on kiukkuinen kun minä olin asiakkaan kanssa, ja hän joutui hetken odottamaan tapahtui eilen. Myös hänen passiivinen agressivisuus ahdisti.

Ap

Eli sinua ahdistaa kun mies määräilee,kontrolloi, on ilmeisesti rasisti ja sinä pelkäät häntä. Joten teet tänne aloituksen jossa hehkutat rakkauttasi ja kunnioitustasi kyseistä luuseria kohtaan ja kerjäät ihailua kieroutuneelle suhteellenne. Makes sense. Not.

Olet uhka keskiverto av mammalle :D

miesuskonto kirjoitti:

Tuskinpa sinulta uskaltaa kysyä mitään,miehesihän saattaa vetää vaikka kysyjää turpaan kysymättä...Eikös sitä Raamatussakin sanota ettei naapurin karjaa tai vaimoa saa himoita,miehesi joka sinut omistaa saattaa tulkita kysymisen himoksi. Sinähän et voi muuta kuin alistua hänen voimakkaaseen omistavaan maskuliiniseen tahtoonsa,sillä sinullahan ei voi olla mitään omaa tahtoa.Näinhän on säädetty, alistu siis...

Saitkohan mieheltäsi luvan tulla tälle palstalle ja antoiko hän nyt poikkeuksellisesti sinun käyttää konettaan ?

Tätä mietin nyt hieman,mutta ei ,ei sinun tarvitse vastata-eihän sinulla ole siihen häneltä lupaakaan.

Tiedän-hän on viisas ja hän päättää kaiken puolestasi,mukaudu nyt vain siihen aina...

Mieshän on aina kuitenkin se  mies talossa  ja  nainenhan on vain nainen hänen luonaan siellä ja aivan kaikessa hänestä riippuvainen ja näin kuuluu ollakin ,sillä näin on aina ollut ja on aina oleva...

Älä siis ajattele itse -se on pahasta.

Keskity vain miellyttämään ja hymyillen  palvelemaan miestäsi nyt aina ja iänkaikkisesti,eli niin kauan kuin sinussa vain henki pihisee ja elonpäiviä riittää...

.

Täällähän jo ehdotettiin että aloittaja hakisi miehensä tänne vastailemaan ja häipyisi itse. Mitä iloa oikeastaan on keskustella ihmisen kanssa, jolla ei ole omaa ajattelukykyä.

Hyvä ystävä, ei se ole valittamista, ei edes eri mieltä olemista eikä varsinkaan riitelyä, jos sinä oma-aloitteisesti kerrot miehellesi, miten haluaisit toimia. Esimerkiksi lähikaupassa käynti. Se on silkkaa mielivaltaa, jos ilman mitään perustetta, että et saisi käydä siellä illalla. Miksi miehen pitää saada se määrätä?

On aivan eri asia alistaa toista kuin vilpittömästi hänen parastaa ajatellen huolehtia ja kantaa vastuu kaikesta yksin. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että tämä ainoana 'aikuisena' perheessä kaiken vastuun kantajana on raskasta! Ap voisi pikkusen helpottaa miehen taakkaa ajattelemalla välillä omilla aivoillaan ja ilmaisemalla oman mielipiteensä. Siinä selviäisi sekin, on parisuhde terve vai sisältääkö se varsinaista alistamista.

Kyllä me hyväksymme erilaisuuden, sinunkin kohdallasi. Se meitä pelottaa, että muitakin naisia, kuten tyttäriämme voidaan vaatia käyttäytymään samalla tavalla, kun sitä aletaan pitää oikeana.

Minua kauhistuttaa tilanteesi, vaikka uskon, että elämänne sujuu ihan hyvin niin kauan kuin mitään suurempaa ei tapahdu ja sinä teet niin kuin miehesi sanoo ja haluaa. 

Eräs entinen ystäväni on erittäin läheisriippuvainen, hän on aina pelännyt olla yksin. Hän oli pitkään suhteessa, jossa mies oli myös hyvin voimakastahtoinen, vaikka en usko, että heillä oli ihan noin voimakas tuo asetelma, mitä kerrot omasta suhteestasi. Mies petti ja heille tuli ero. Ystäväni taantui teini-ikäisen tasolle, ei osannut päättää mistään, selvisi, että hän ei tiedä edes, minkälaisista asioista pitää. Hänellä oli valtava kiire löytää uusi mies, joka sanoisi, mitä pitää tehdä ja päättäisi asioista, että hänen ei tarvitsisi ajatella. Ja että ei tarvitsisi olla yksin. Minua tämä järkytti ja yritin puhua hänelle tästä. Hän ei kuitenkaan halunnut kuunnella ja välimme meni poikki heti kun hän löysi uuden miehen. Hän ei ehkä enää tarvinnut minua mihinkään. En tiedä minkälainen hänen uusi suhteensa on, mutta vähän pelkään, että tuo sama läheisriippuvuus vaikuttaa siinä ainakin jollain tavalla. Hän ei mielestäni koskaan tunnistanut, että hänellä olisi mitään ongelmaa. 

Hän pärjäsi tuon ensimmäisen suhteensa aikana hyvin töissä ja muiden ihmisten kanssa. Parisuhteessa vaikutti menevän myös ihan hyvin, vaikuttivat ihan onnellisilta ulospäin, kivat lapset jne. Minulle tuli kuitenkin suurena yllätyksenä eron jälkeen, miten etäällä omasta itsestään hänen on kuitenkin täytynyt olla kaikki ne vuodet, kun hän on yrittänyt olla juuri sellainen puoliso, kun hänen miehensä haluaa. En usko, että on itse tajunnut sitä silloin, kun elämä on sujunut hyvin ja on tehnyt kaikkensa, että mies ei suuttuisi tai jättäisi häntä (mies oli pettänyt myös aiemmin). Se oli hänelle normaalia elämää. Minusta hän ei tavallaan ollut kasvanut aikuiseksi ollenkaan vaan oli sellaisessa lapsen roolissa ja riippuvaisessa suhteessa mieheensä. Ulkoisiin asioihin panostivat paljon. Hän sairasteli paljon suhteen loppuvaiheessa. Jälkikäteen ajateltuna se ehkä kertoo myös siitä, että kaikki ei ollut hyvin. Sairastelu jäi pois heidän erottuaan.

Toivon, että sinä yrität pitää oman itsesi kasassa ja mietit esimerkiksi, mistä asioista pidät ja et pidä ja mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi ja mitkä taas surulliseksi. Siltä varalta, että jos joskus jäät yksin, että et silloin kokisi olevasi ihan hukassa niin kuin ystäväni. Mielestäni sinun kannattaisi myös miettiä, mitkä syyt ovat johtaneet siihen, että haluat tai valitset olla suhteessa alistuvana osapuolena. Yleensä niitä syitä löytää kun tarkkaan miettii. Ystäväni kävi myös terapiassa ja hänellä on lapsuudessa aika selkeä syy läheisriippuvaisuudelle. Hän sanoi sen itsekin ääneen, mutta ei mielestäni koskaan ymmärtänyt yhteyttä omaan parisuhteeseensa. Jonkinlainen kielto ehkä hänellä päällä asiassa. Jätti terapian kesken siinä vaiheessa, kun minusta kuulosti siltä, että olisi ehkä ollut hänelle eniten hyötyä jatkaa. Omaan itsensä tarkastelu on todella vaikeaa ja pelottavaakin, minulla on tietysti myös omat kipupisteeni ja ongelmani. Asioiden tiedostaminen kuitenkin kannattaa mielestäni, silloin niitä voi yrittää ehkä muuttaa. Joskus pelkkä hyväksyntäkin riittää, että näin tämä on, näin toimin ja tästä syystä, mutta tämä on nyt tällä hetkellä minun valintani. 

Toivon sinulle ja myös entiselle ystävälleni kaikkea hyvää tulevassa.  

Kuulosta hyvältä! Mistä teitä saa?

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehesi määräsi sinua perustamaan tällaisen ketjun?

Ei määrännyt, oli pois kotoa ja mietin elämääni näin muuten. Varmasti pitäisi tätä älyttömänä.

Ai että teit itsenäisen päätöksen ajatella? Eli mies ei siis määrääkään kaikesta.

en...

Itse olen ollut seksuaalisesti submissiivinen niin kauan kuin muistan. Tämän muuttaminen itsessäni olisi yhtä vaikeaa, kuin homoseksuaalin kääntyminen heteroksi. Saan seksuaalista nautintoa siitä, että mies käskee enkä näe sitä sen pahempana kuin jos roolijako olisi toisin päin. Enkä koe seksuaalisuutta mitenkään muusta elämästä irrallisena osana.

Tämä ei ole lapsuuden perheeltäni opittu malli vaan olen syntynyt tällaisena. Se on osa persoonallisuuttani. Minun lapseni saavat toteuttaa juurikin itselleen parhaiten sopivaa seksuaali-identiteettiä ja olen tehnyt sen heille hyvin selväksi.

Itse olen perheestä jossa äiti ja isä olivat molemmat dominoivia kunnes tuli ero. Äidin uusi mies on submissiivinen. Kaikenlaisia ihmisiä mahtuu tähän maailmaan! Nauttikaa ja olkaa omia itsejänne ;-).