Olen täysin mieheni määräämä, haluatko kysyä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapatko itsesi jos mies käskee?

Jos mies esim. haluaa vaihtaa sinut toiseen naiseen, josta tulee lapsellesi äitipuoli ja haluaa sinusta siististi eroon, niin teetkö käskystä itsemurhan? Ei ainakaan tule avioeroa, josta et pidä.

Vastaa kysymykseen.

En tekisi, koska en tuon jälkeen enää kunnioittaisi miestä. Eikä tuo olisi mitenkään lapsen edun mukaista.

Naurettavaa kiemurtelua. "Tottelen aina PAITSI ja MUTTA ja EI SITTEN JOS...."

Et sinä lapsen etua kykene ymmärtämään. Olethan jo itsekin myöntänyt että et ymmärrä oikein mitään. Ja ymmärryksen puutetta tarvitaankin, jos aikoo noin surkeaa meistä kunnioittaa. Et ymmärrä koko kunnioittaa-sanan merkitystä.

Ehkä itsekin olen alkanut kyseenalaistaa joitakin asioita. Ollaan kuitenkin eletty näin monta vuotta, niin en osaa/ehkä halua muuttuakaan. En ikinä haluaisi valittaa miehelle, ja monessa asiassa jopa ihan sydämessäni haluankin tehdä kuten hän sanoo. On kuitenkin tullut nyt useampikin tilanne, että tekisi mieli tehdä oman mielen mukaan.

Mies suuttuu hirveästi esimerkiksi jos olen myöhässä. Siis, että hän joutuu edes minuutin odottamaan. Kyse on kuitenkin töistä ja maksavista asiakkaista. Välillä tekisi mieli avata sanainen arkku 😁 Hän ei myös kestä sitä, että kaupassa kuljen epäloogisesti. Tällaiset jutut on alkaneet ärsyttää. Ymmärrän kun hän ei halua, että lenkkeilen klo 20 jälkeen, mutta nyt on keksinyt etten voi mennä sen jälkeen edes lähikauppaan! (Matkalla vastaanottokeskus..) Oikeastaan tulee monia ärsytyksiä mieleen, mutta en voi yhtäkkiä alkaa "itsenäiseksi". Rakastan ja kunnioitan häntä todella paljon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä itsekin olen alkanut kyseenalaistaa joitakin asioita. Ollaan kuitenkin eletty näin monta vuotta, niin en osaa/ehkä halua muuttuakaan. En ikinä haluaisi valittaa miehelle, ja monessa asiassa jopa ihan sydämessäni haluankin tehdä kuten hän sanoo. On kuitenkin tullut nyt useampikin tilanne, että tekisi mieli tehdä oman mielen mukaan.

Mies suuttuu hirveästi esimerkiksi jos olen myöhässä. Siis, että hän joutuu edes minuutin odottamaan. Kyse on kuitenkin töistä ja maksavista asiakkaista. Välillä tekisi mieli avata sanainen arkku 😁 Hän ei myös kestä sitä, että kaupassa kuljen epäloogisesti. Tällaiset jutut on alkaneet ärsyttää. Ymmärrän kun hän ei halua, että lenkkeilen klo 20 jälkeen, mutta nyt on keksinyt etten voi mennä sen jälkeen edes lähikauppaan! (Matkalla vastaanottokeskus..) Oikeastaan tulee monia ärsytyksiä mieleen, mutta en voi yhtäkkiä alkaa "itsenäiseksi". Rakastan ja kunnioitan häntä todella paljon.

Ap

No et varmasti osaakaan muuttua. Jos ihmisellä on kyky käyttäytyä kuin aikuinen, hän haluaa sitä toteuttaa. Ei aikuinen vapaaehtoisesti asetu holhottavan asemaan. Sinulla ei vain ole aikuisen ihmisen kykyä elää itsenäisesti. On vain tarve tulla johdetuksi. Ei sitä itsenäistä aikuisen asennetta noin vain oteta käyttöön.

Ja tiedän myös syyn miksi naputit tuon viestin. Laskit alapeukut ja huomasit että et ole suosittu. Siksi alat nyt pehmentää lausuntojasi.

Turha hakea myötätuntoa palstan psykomammoilta ja femuilta. Teillä on oikea luonnon järjestys ja hyvä olla molempien. Sitten nämä akat jotka tämä yhteiskunta on aivopessut taistelemaan kaikesta miestään vastaan itkee täällä kaikesta. Naisen paikka on miehen alapuolella. 

Olet hieno ja fiksu nainen! Miehesi on onnekas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No lapsi on kyllä perinyt isänsä temperamentin, joten en usko hänen haluavan tällaista suhdetta. Eikä mies ole lapselle samanlainen kuin minulle, vaan jopa äärimmäisen salliva ja osallistuva. Meillä ei ole väkivaltaa eikä riitoja siitä tottelenko, niin tuskin lapsi edes huomaa asetelmaa. Saan päättää lapsen asioista, ellei mies ole jostakin erimieltä. Näitä tilanteita on ollut muutama, mutta ne on selvitetty asiallisesti.

Itse sain lapsuudessa mallin tasa-arvoisesta suhteesta, jossa äiti teki kuitenkin melko vähän töitä (kotitöiden lisäksi). Minulla on siitä huolimatta tällainen suhde ja oma yritys.

Ap

Kuinka täydellisessä harhamaailmassa ihminen oikein voi elää? "Tuskin lapsi edes huomaa"!?

Tyttö siis. Säälin häntä kovasti. Hänestä ei tule normaalia aikuista ilman terapiaa, jos sittenkään. Kokemuksesta puhun. On minullakin temperamenttia, mutta kotona opetettu mies määrää-malli istuu niin lujasti, että ei siitä vain tahdo päästä irti. Minulla on kunnianhimoa, mutta ei uskallusta ottaa ohjia joten en pärjää enkä osaa pitää puoliani. Muistan vieläkin, miten monesti nolasin itseni exän silmissä, kun nöyränä kiiruhdin keittiöön yms. En tiedä jättikö hän minut siksi, tuskin, mutta varmasti vaikutti.

Äitini ihmettelee, miksi välimme ovat kylmät. Ei hän tule koskaan uskomaan, miten paljon tuo malli vahingoitti minua.

Eikä sinulla voi omaa yritystä olla, se on miehesi.

Jatkan vielä tästä. Tällaista elämäntapaa kannattavat ihmiset usein vetoavat siihen että näin on eletty ennenkin ja se on toiminut. Eli ei se voi vahingoittaa lapsiakaan jotka voivat sitten tehdä omat valintansa. He vain eivät tajua, tai pikemminkin itsekkyydessään eivät välitä, että ympäröivä maailma on muuttunut hyvin paljon.

Lapsi oppii ensiksi niiltä vanhemmilta, miten olla ja elää. Noilla kokemuksilla on eniten vaikutusta koko ihmisen elämään. Mitäs sitten, kun viimein lähtee ihmisten ilmoille ja muut elävätkin ihan eri tavalla kuin itselle on opetettu. Siinä hämmentyy eikä oikein tiedä, miten nyt pitäisi olla ja mikä rooli ottaa. Yhteentörmäyksellä voi olla vakavia seurauksia psyykelle.

Jos kotona on opetettu että nainen alistuu ja vaikenee, on vaikea ottaa aktiivinen rooli mitä nyky-yhteiskunnassa naiselta odotetaan. Sitten vielä oma kunnianhimo repii yhteen suuntaan ja opetettu alistuva rooli toiseen. Seurauksena voi olla vakava masennus ja opinnot keskeyttävä paniikkihäiriö. Esimerkiksi.

Mutta eikö tässä ole se mahdollista, että lapsi näkee, että tämmöistä mallia hän itse ei ainakaan halua toteuttaa? Miksi sitä pitäisi toistaa vanhempansa virheet? Sitähän minullekin aina palstalla jankutetaan, kun sanon, että vihaan äitiäni enkä ole irtautunut hänestä vieläkään, ja olen huono äiti, niin minun pitäisi osata olla hyvä äiti koska tiedostan tämän. En osaa, mutta siis...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi alistuva kodin ulkopuolella, esim. työyhteisössä? Menettääkö hän malttinsa usein töissä ja joutuuko huutamalla hankkia huomiota itselleen, kun häntä ei muuten huomattaisi?

Ei ole alistuva ollenkaan. En usko, että huutaa kun ei huuda kotonakaan. Saa asiat järjestymään ja puuttuu epäkohtiin. On myös pidetty työpaikalla.

Eli hiipii pitkin seinän vieriä eikä kukaan edes huomaa että hän on olemassa. Kertoo sinulle olevansa pidetty ja saavansa asiat luistamaan. Et voi mitenkään tietää totuutta kun et ole samassa työpaikassa, mutta toistelet miehen satuja ilman kritiikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No lapsi on kyllä perinyt isänsä temperamentin, joten en usko hänen haluavan tällaista suhdetta. Eikä mies ole lapselle samanlainen kuin minulle, vaan jopa äärimmäisen salliva ja osallistuva. Meillä ei ole väkivaltaa eikä riitoja siitä tottelenko, niin tuskin lapsi edes huomaa asetelmaa. Saan päättää lapsen asioista, ellei mies ole jostakin erimieltä. Näitä tilanteita on ollut muutama, mutta ne on selvitetty asiallisesti.

Itse sain lapsuudessa mallin tasa-arvoisesta suhteesta, jossa äiti teki kuitenkin melko vähän töitä (kotitöiden lisäksi). Minulla on siitä huolimatta tällainen suhde ja oma yritys.

Ap

Kuinka täydellisessä harhamaailmassa ihminen oikein voi elää? "Tuskin lapsi edes huomaa"!?

Tyttö siis. Säälin häntä kovasti. Hänestä ei tule normaalia aikuista ilman terapiaa, jos sittenkään. Kokemuksesta puhun. On minullakin temperamenttia, mutta kotona opetettu mies määrää-malli istuu niin lujasti, että ei siitä vain tahdo päästä irti. Minulla on kunnianhimoa, mutta ei uskallusta ottaa ohjia joten en pärjää enkä osaa pitää puoliani. Muistan vieläkin, miten monesti nolasin itseni exän silmissä, kun nöyränä kiiruhdin keittiöön yms. En tiedä jättikö hän minut siksi, tuskin, mutta varmasti vaikutti.

Äitini ihmettelee, miksi välimme ovat kylmät. Ei hän tule koskaan uskomaan, miten paljon tuo malli vahingoitti minua.

Eikä sinulla voi omaa yritystä olla, se on miehesi.

Jatkan vielä tästä. Tällaista elämäntapaa kannattavat ihmiset usein vetoavat siihen että näin on eletty ennenkin ja se on toiminut. Eli ei se voi vahingoittaa lapsiakaan jotka voivat sitten tehdä omat valintansa. He vain eivät tajua, tai pikemminkin itsekkyydessään eivät välitä, että ympäröivä maailma on muuttunut hyvin paljon.

Lapsi oppii ensiksi niiltä vanhemmilta, miten olla ja elää. Noilla kokemuksilla on eniten vaikutusta koko ihmisen elämään. Mitäs sitten, kun viimein lähtee ihmisten ilmoille ja muut elävätkin ihan eri tavalla kuin itselle on opetettu. Siinä hämmentyy eikä oikein tiedä, miten nyt pitäisi olla ja mikä rooli ottaa. Yhteentörmäyksellä voi olla vakavia seurauksia psyykelle.

Jos kotona on opetettu että nainen alistuu ja vaikenee, on vaikea ottaa aktiivinen rooli mitä nyky-yhteiskunnassa naiselta odotetaan. Sitten vielä oma kunnianhimo repii yhteen suuntaan ja opetettu alistuva rooli toiseen. Seurauksena voi olla vakava masennus ja opinnot keskeyttävä paniikkihäiriö. Esimerkiksi.

Mutta eikö tässä ole se mahdollista, että lapsi näkee, että tämmöistä mallia hän itse ei ainakaan halua toteuttaa? Miksi sitä pitäisi toistaa vanhempansa virheet? Sitähän minullekin aina palstalla jankutetaan, kun sanon, että vihaan äitiäni enkä ole irtautunut hänestä vieläkään, ja olen huono äiti, niin minun pitäisi osata olla hyvä äiti koska tiedostan tämän. En osaa, mutta siis...

Luitkohan ollenkaan tuota tekstiä vai tulitko vain kertomaan omasta tilanteestasi? Tuossa nimenomaan sanotaan, että kun alkaa repiä itseään irti opetetusta mallista eikä se tahdo onnistua, seurauksena on pahoja ongelmia. Ei kai niitä tulisi, jos se malli sopisi itselle.

Vierailija kirjoitti:

Turha hakea myötätuntoa palstan psykomammoilta ja femuilta. Teillä on oikea luonnon järjestys ja hyvä olla molempien. Sitten nämä akat jotka tämä yhteiskunta on aivopessut taistelemaan kaikesta miestään vastaan itkee täällä kaikesta. Naisen paikka on miehen alapuolella. 

Olet hieno ja fiksu nainen! Miehesi on onnekas.

Niin. Tässä nyt mallia siitä, millaisen miehen kanssa aloittaja on kimpassa. Mahdat olla ylpeä valinnastasi, aloittaja. Hieno malli lapsellekin.

Turhaan te ap:lle valitatte, tuollainen alistuminen tulee luonnostaan, niin että sitä ei osaa kyseenalaistaa. Sitä ajattelee, että ne toisen mielipiteet Ja päätökset on itse asiassa hyviä - miksipä sitä omia mielipiteitä sanomaan. On helppoa ja turvallista kun joku päättää. Ei tarvitse tehdä itse valintoja, kohdata ristiriitoja yms. kun heittäytyy ohjailtavaksi. Sitä uskoo että ne omat mielipiteet olisi niin kypsymättömiä ja vääriä, että niitä ei kannata käyttää. Hieman myös pelkää seuraamuksia omista päätöksistään. Jos joku asia ei toimikaan, niin eihän se ole sitten kiva saada siitä moitteita.

Tuota hiukan kyseenalaistan kun ap sanoo, että ei lähde holhottavaksi muualla. Itse nimittäin olen myös tällainen vahvasti alistuva ihminen ja alistun helposti myös töissä. Tunnen itseni pikkutytöksi. Toki ap on kiertänyt tätä perustamalla oman yrityksen, jotta saa vähän enemmän toimia vapaasti.

Mutta siis turha tuosta on ihmiselle yrittää nalkuttaa, kun tuo alistuminen on niin syvälle opittu malli ja tulee luonnostaan. Se on yhtä kuin hengittäminen. Itsellä tämän on aiheuttanut narsistinen äiti, väkivaltainen isä ja rankka koulukiusaus. Kaikki lähtee lapsuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No lapsi on kyllä perinyt isänsä temperamentin, joten en usko hänen haluavan tällaista suhdetta. Eikä mies ole lapselle samanlainen kuin minulle, vaan jopa äärimmäisen salliva ja osallistuva. Meillä ei ole väkivaltaa eikä riitoja siitä tottelenko, niin tuskin lapsi edes huomaa asetelmaa. Saan päättää lapsen asioista, ellei mies ole jostakin erimieltä. Näitä tilanteita on ollut muutama, mutta ne on selvitetty asiallisesti.

Itse sain lapsuudessa mallin tasa-arvoisesta suhteesta, jossa äiti teki kuitenkin melko vähän töitä (kotitöiden lisäksi). Minulla on siitä huolimatta tällainen suhde ja oma yritys.

Ap

Kuinka täydellisessä harhamaailmassa ihminen oikein voi elää? "Tuskin lapsi edes huomaa"!?

Tyttö siis. Säälin häntä kovasti. Hänestä ei tule normaalia aikuista ilman terapiaa, jos sittenkään. Kokemuksesta puhun. On minullakin temperamenttia, mutta kotona opetettu mies määrää-malli istuu niin lujasti, että ei siitä vain tahdo päästä irti. Minulla on kunnianhimoa, mutta ei uskallusta ottaa ohjia joten en pärjää enkä osaa pitää puoliani. Muistan vieläkin, miten monesti nolasin itseni exän silmissä, kun nöyränä kiiruhdin keittiöön yms. En tiedä jättikö hän minut siksi, tuskin, mutta varmasti vaikutti.

Äitini ihmettelee, miksi välimme ovat kylmät. Ei hän tule koskaan uskomaan, miten paljon tuo malli vahingoitti minua.

Eikä sinulla voi omaa yritystä olla, se on miehesi.

Jatkan vielä tästä. Tällaista elämäntapaa kannattavat ihmiset usein vetoavat siihen että näin on eletty ennenkin ja se on toiminut. Eli ei se voi vahingoittaa lapsiakaan jotka voivat sitten tehdä omat valintansa. He vain eivät tajua, tai pikemminkin itsekkyydessään eivät välitä, että ympäröivä maailma on muuttunut hyvin paljon.

Lapsi oppii ensiksi niiltä vanhemmilta, miten olla ja elää. Noilla kokemuksilla on eniten vaikutusta koko ihmisen elämään. Mitäs sitten, kun viimein lähtee ihmisten ilmoille ja muut elävätkin ihan eri tavalla kuin itselle on opetettu. Siinä hämmentyy eikä oikein tiedä, miten nyt pitäisi olla ja mikä rooli ottaa. Yhteentörmäyksellä voi olla vakavia seurauksia psyykelle.

Jos kotona on opetettu että nainen alistuu ja vaikenee, on vaikea ottaa aktiivinen rooli mitä nyky-yhteiskunnassa naiselta odotetaan. Sitten vielä oma kunnianhimo repii yhteen suuntaan ja opetettu alistuva rooli toiseen. Seurauksena voi olla vakava masennus ja opinnot keskeyttävä paniikkihäiriö. Esimerkiksi.

Mutta eikö tässä ole se mahdollista, että lapsi näkee, että tämmöistä mallia hän itse ei ainakaan halua toteuttaa? Miksi sitä pitäisi toistaa vanhempansa virheet? Sitähän minullekin aina palstalla jankutetaan, kun sanon, että vihaan äitiäni enkä ole irtautunut hänestä vieläkään, ja olen huono äiti, niin minun pitäisi osata olla hyvä äiti koska tiedostan tämän. En osaa, mutta siis...

Luitkohan ollenkaan tuota tekstiä vai tulitko vain kertomaan omasta tilanteestasi? Tuossa nimenomaan sanotaan, että kun alkaa repiä itseään irti opetetusta mallista eikä se tahdo onnistua, seurauksena on pahoja ongelmia. Ei kai niitä tulisi, jos se malli sopisi itselle.

Luin, mutta luitko sinä minun? Kysyin, että miksi lapsi omaksuisi koko toimintamallin, eikö lapsi näekään, että tämä ei ole hyvä, en ainakaan ryhdy tällaiseksi? Että eikö se ole vain hyvä varoitus lapselle? "Älä ole tällainen."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No lapsi on kyllä perinyt isänsä temperamentin, joten en usko hänen haluavan tällaista suhdetta. Eikä mies ole lapselle samanlainen kuin minulle, vaan jopa äärimmäisen salliva ja osallistuva. Meillä ei ole väkivaltaa eikä riitoja siitä tottelenko, niin tuskin lapsi edes huomaa asetelmaa. Saan päättää lapsen asioista, ellei mies ole jostakin erimieltä. Näitä tilanteita on ollut muutama, mutta ne on selvitetty asiallisesti.

Itse sain lapsuudessa mallin tasa-arvoisesta suhteesta, jossa äiti teki kuitenkin melko vähän töitä (kotitöiden lisäksi). Minulla on siitä huolimatta tällainen suhde ja oma yritys.

Ap

Kuinka täydellisessä harhamaailmassa ihminen oikein voi elää? "Tuskin lapsi edes huomaa"!?

Tyttö siis. Säälin häntä kovasti. Hänestä ei tule normaalia aikuista ilman terapiaa, jos sittenkään. Kokemuksesta puhun. On minullakin temperamenttia, mutta kotona opetettu mies määrää-malli istuu niin lujasti, että ei siitä vain tahdo päästä irti. Minulla on kunnianhimoa, mutta ei uskallusta ottaa ohjia joten en pärjää enkä osaa pitää puoliani. Muistan vieläkin, miten monesti nolasin itseni exän silmissä, kun nöyränä kiiruhdin keittiöön yms. En tiedä jättikö hän minut siksi, tuskin, mutta varmasti vaikutti.

Äitini ihmettelee, miksi välimme ovat kylmät. Ei hän tule koskaan uskomaan, miten paljon tuo malli vahingoitti minua.

Eikä sinulla voi omaa yritystä olla, se on miehesi.

Jatkan vielä tästä. Tällaista elämäntapaa kannattavat ihmiset usein vetoavat siihen että näin on eletty ennenkin ja se on toiminut. Eli ei se voi vahingoittaa lapsiakaan jotka voivat sitten tehdä omat valintansa. He vain eivät tajua, tai pikemminkin itsekkyydessään eivät välitä, että ympäröivä maailma on muuttunut hyvin paljon.

Lapsi oppii ensiksi niiltä vanhemmilta, miten olla ja elää. Noilla kokemuksilla on eniten vaikutusta koko ihmisen elämään. Mitäs sitten, kun viimein lähtee ihmisten ilmoille ja muut elävätkin ihan eri tavalla kuin itselle on opetettu. Siinä hämmentyy eikä oikein tiedä, miten nyt pitäisi olla ja mikä rooli ottaa. Yhteentörmäyksellä voi olla vakavia seurauksia psyykelle.

Jos kotona on opetettu että nainen alistuu ja vaikenee, on vaikea ottaa aktiivinen rooli mitä nyky-yhteiskunnassa naiselta odotetaan. Sitten vielä oma kunnianhimo repii yhteen suuntaan ja opetettu alistuva rooli toiseen. Seurauksena voi olla vakava masennus ja opinnot keskeyttävä paniikkihäiriö. Esimerkiksi.

Mutta eikö tässä ole se mahdollista, että lapsi näkee, että tämmöistä mallia hän itse ei ainakaan halua toteuttaa? Miksi sitä pitäisi toistaa vanhempansa virheet? Sitähän minullekin aina palstalla jankutetaan, kun sanon, että vihaan äitiäni enkä ole irtautunut hänestä vieläkään, ja olen huono äiti, niin minun pitäisi osata olla hyvä äiti koska tiedostan tämän. En osaa, mutta siis...

Luitkohan ollenkaan tuota tekstiä vai tulitko vain kertomaan omasta tilanteestasi? Tuossa nimenomaan sanotaan, että kun alkaa repiä itseään irti opetetusta mallista eikä se tahdo onnistua, seurauksena on pahoja ongelmia. Ei kai niitä tulisi, jos se malli sopisi itselle.

Ja sitten seuraava, loukkaantunut, kysymykseni on, että jos se ei kerran tässä tapauksessa olekaan mahdollista, vaan lapsi oppii huonoksi ihmiseksi, joka ei ehkä selviä muuta kuin suurella myötätunnolla itsenäiseksi ihmiseksi, niin miksi sitten se, mitä minun äitini on tehnyt minulle ei sanut olla asia, josta mä vain opin etten pärjää, vaan nyt aikuisena mun pitäisi alkaa kantaa vastuuta, eikä syytellä äitiäni ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No lapsi on kyllä perinyt isänsä temperamentin, joten en usko hänen haluavan tällaista suhdetta. Eikä mies ole lapselle samanlainen kuin minulle, vaan jopa äärimmäisen salliva ja osallistuva. Meillä ei ole väkivaltaa eikä riitoja siitä tottelenko, niin tuskin lapsi edes huomaa asetelmaa. Saan päättää lapsen asioista, ellei mies ole jostakin erimieltä. Näitä tilanteita on ollut muutama, mutta ne on selvitetty asiallisesti.

Itse sain lapsuudessa mallin tasa-arvoisesta suhteesta, jossa äiti teki kuitenkin melko vähän töitä (kotitöiden lisäksi). Minulla on siitä huolimatta tällainen suhde ja oma yritys.

Ap

Kuinka täydellisessä harhamaailmassa ihminen oikein voi elää? "Tuskin lapsi edes huomaa"!?

Tyttö siis. Säälin häntä kovasti. Hänestä ei tule normaalia aikuista ilman terapiaa, jos sittenkään. Kokemuksesta puhun. On minullakin temperamenttia, mutta kotona opetettu mies määrää-malli istuu niin lujasti, että ei siitä vain tahdo päästä irti. Minulla on kunnianhimoa, mutta ei uskallusta ottaa ohjia joten en pärjää enkä osaa pitää puoliani. Muistan vieläkin, miten monesti nolasin itseni exän silmissä, kun nöyränä kiiruhdin keittiöön yms. En tiedä jättikö hän minut siksi, tuskin, mutta varmasti vaikutti.

Äitini ihmettelee, miksi välimme ovat kylmät. Ei hän tule koskaan uskomaan, miten paljon tuo malli vahingoitti minua.

Eikä sinulla voi omaa yritystä olla, se on miehesi.

Jatkan vielä tästä. Tällaista elämäntapaa kannattavat ihmiset usein vetoavat siihen että näin on eletty ennenkin ja se on toiminut. Eli ei se voi vahingoittaa lapsiakaan jotka voivat sitten tehdä omat valintansa. He vain eivät tajua, tai pikemminkin itsekkyydessään eivät välitä, että ympäröivä maailma on muuttunut hyvin paljon.

Lapsi oppii ensiksi niiltä vanhemmilta, miten olla ja elää. Noilla kokemuksilla on eniten vaikutusta koko ihmisen elämään. Mitäs sitten, kun viimein lähtee ihmisten ilmoille ja muut elävätkin ihan eri tavalla kuin itselle on opetettu. Siinä hämmentyy eikä oikein tiedä, miten nyt pitäisi olla ja mikä rooli ottaa. Yhteentörmäyksellä voi olla vakavia seurauksia psyykelle.

Jos kotona on opetettu että nainen alistuu ja vaikenee, on vaikea ottaa aktiivinen rooli mitä nyky-yhteiskunnassa naiselta odotetaan. Sitten vielä oma kunnianhimo repii yhteen suuntaan ja opetettu alistuva rooli toiseen. Seurauksena voi olla vakava masennus ja opinnot keskeyttävä paniikkihäiriö. Esimerkiksi.

Että jos vastattaisiin yhtäläisesti siten niin kuin mulle on vastattu valituksiini siitä, etten voi siivota, koska äitini kiusasi sillä minua pienenä, niin sanottaisiin teillekin, että sitä nyt vain täytyy ottaa vastuuta itsestään ja eihän tuollaista hämmentymistä erilaisista rooleista aikuisena enää voi laittaa vanhempien syyksi, heillä on ollut omat mummonsa pilaamassa heidän elämänsä. Että masentuminen ei auta tuossa mitään, kyllä se nyt vain on otettava lusikka kauniiseen käteen ja tehtävä niitä itsenäisiä päätöksiä, vaikka miten pelottaisi. Ja hyi miten kamalaa seuraa tuollaiset itsenäisiksi kasvamattomat ovatkaan lapsilleen ja kumppaneilleen, kasvakaa aikuisiksi!

Nih!

Kyllä palstamamma tietää!

Miten toisten kuiluu asiansa hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Turhaan te ap:lle valitatte, tuollainen alistuminen tulee luonnostaan, niin että sitä ei osaa kyseenalaistaa. Sitä ajattelee, että ne toisen mielipiteet Ja päätökset on itse asiassa hyviä - miksipä sitä omia mielipiteitä sanomaan. On helppoa ja turvallista kun joku päättää. Ei tarvitse tehdä itse valintoja, kohdata ristiriitoja yms. kun heittäytyy ohjailtavaksi. Sitä uskoo että ne omat mielipiteet olisi niin kypsymättömiä ja vääriä, että niitä ei kannata käyttää. Hieman myös pelkää seuraamuksia omista päätöksistään. Jos joku asia ei toimikaan, niin eihän se ole sitten kiva saada siitä moitteita.

Tuota hiukan kyseenalaistan kun ap sanoo, että ei lähde holhottavaksi muualla. Itse nimittäin olen myös tällainen vahvasti alistuva ihminen ja alistun helposti myös töissä. Tunnen itseni pikkutytöksi. Toki ap on kiertänyt tätä perustamalla oman yrityksen, jotta saa vähän enemmän toimia vapaasti.

Mutta siis turha tuosta on ihmiselle yrittää nalkuttaa, kun tuo alistuminen on niin syvälle opittu malli ja tulee luonnostaan. Se on yhtä kuin hengittäminen. Itsellä tämän on aiheuttanut narsistinen äiti, väkivaltainen isä ja rankka koulukiusaus. Kaikki lähtee lapsuudesta.

Ainakaan minä en ole osallistunut keskusteluun vaikuttaakseni aloittajaan. Haluan vain saada esille sen tosiasian, että ylivoimaisesti suurin osa naisista ei halua tuota elämäntapaa ja että ajatuskin iljettää. Jos kaiken maailman "vaihtoehtoisia elämäntapoja" vain ihaillaan ja ihmetellään vastaan sanomatta, tulee se väärä mielikuva että se olisi yleistäkin.

Alistuva aloittaja varmasti on myös "yritystä" pyörittäessään. Miehen rahoilla sitä tietenkin pidetään kun aloittajasta ei kai ole hankkimaan asiakkaita. Kunhan on jotain puuhasteltavaa.

Suhtaudun vihamielisesti aloittajaan - kyllä. Johtuu lapsuudestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No lapsi on kyllä perinyt isänsä temperamentin, joten en usko hänen haluavan tällaista suhdetta. Eikä mies ole lapselle samanlainen kuin minulle, vaan jopa äärimmäisen salliva ja osallistuva. Meillä ei ole väkivaltaa eikä riitoja siitä tottelenko, niin tuskin lapsi edes huomaa asetelmaa. Saan päättää lapsen asioista, ellei mies ole jostakin erimieltä. Näitä tilanteita on ollut muutama, mutta ne on selvitetty asiallisesti.

Itse sain lapsuudessa mallin tasa-arvoisesta suhteesta, jossa äiti teki kuitenkin melko vähän töitä (kotitöiden lisäksi). Minulla on siitä huolimatta tällainen suhde ja oma yritys.

Ap

Kuinka täydellisessä harhamaailmassa ihminen oikein voi elää? "Tuskin lapsi edes huomaa"!?

Tyttö siis. Säälin häntä kovasti. Hänestä ei tule normaalia aikuista ilman terapiaa, jos sittenkään. Kokemuksesta puhun. On minullakin temperamenttia, mutta kotona opetettu mies määrää-malli istuu niin lujasti, että ei siitä vain tahdo päästä irti. Minulla on kunnianhimoa, mutta ei uskallusta ottaa ohjia joten en pärjää enkä osaa pitää puoliani. Muistan vieläkin, miten monesti nolasin itseni exän silmissä, kun nöyränä kiiruhdin keittiöön yms. En tiedä jättikö hän minut siksi, tuskin, mutta varmasti vaikutti.

Äitini ihmettelee, miksi välimme ovat kylmät. Ei hän tule koskaan uskomaan, miten paljon tuo malli vahingoitti minua.

Eikä sinulla voi omaa yritystä olla, se on miehesi.

Jatkan vielä tästä. Tällaista elämäntapaa kannattavat ihmiset usein vetoavat siihen että näin on eletty ennenkin ja se on toiminut. Eli ei se voi vahingoittaa lapsiakaan jotka voivat sitten tehdä omat valintansa. He vain eivät tajua, tai pikemminkin itsekkyydessään eivät välitä, että ympäröivä maailma on muuttunut hyvin paljon.

Lapsi oppii ensiksi niiltä vanhemmilta, miten olla ja elää. Noilla kokemuksilla on eniten vaikutusta koko ihmisen elämään. Mitäs sitten, kun viimein lähtee ihmisten ilmoille ja muut elävätkin ihan eri tavalla kuin itselle on opetettu. Siinä hämmentyy eikä oikein tiedä, miten nyt pitäisi olla ja mikä rooli ottaa. Yhteentörmäyksellä voi olla vakavia seurauksia psyykelle.

Jos kotona on opetettu että nainen alistuu ja vaikenee, on vaikea ottaa aktiivinen rooli mitä nyky-yhteiskunnassa naiselta odotetaan. Sitten vielä oma kunnianhimo repii yhteen suuntaan ja opetettu alistuva rooli toiseen. Seurauksena voi olla vakava masennus ja opinnot keskeyttävä paniikkihäiriö. Esimerkiksi.

Että jos vastattaisiin yhtäläisesti siten niin kuin mulle on vastattu valituksiini siitä, etten voi siivota, koska äitini kiusasi sillä minua pienenä, niin sanottaisiin teillekin, että sitä nyt vain täytyy ottaa vastuuta itsestään ja eihän tuollaista hämmentymistä erilaisista rooleista aikuisena enää voi laittaa vanhempien syyksi, heillä on ollut omat mummonsa pilaamassa heidän elämänsä. Että masentuminen ei auta tuossa mitään, kyllä se nyt vain on otettava lusikka kauniiseen käteen ja tehtävä niitä itsenäisiä päätöksiä, vaikka miten pelottaisi. Ja hyi miten kamalaa seuraa tuollaiset itsenäisiksi kasvamattomat ovatkaan lapsilleen ja kumppaneilleen, kasvakaa aikuisiksi!

Nih!

Kyllä palstamamma tietää!

Miten toisten kuiluu asiansa hoitaa.

En ymmärä tuosta vuodatuksesta edes, kenen puolella olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No lapsi on kyllä perinyt isänsä temperamentin, joten en usko hänen haluavan tällaista suhdetta. Eikä mies ole lapselle samanlainen kuin minulle, vaan jopa äärimmäisen salliva ja osallistuva. Meillä ei ole väkivaltaa eikä riitoja siitä tottelenko, niin tuskin lapsi edes huomaa asetelmaa. Saan päättää lapsen asioista, ellei mies ole jostakin erimieltä. Näitä tilanteita on ollut muutama, mutta ne on selvitetty asiallisesti.

Itse sain lapsuudessa mallin tasa-arvoisesta suhteesta, jossa äiti teki kuitenkin melko vähän töitä (kotitöiden lisäksi). Minulla on siitä huolimatta tällainen suhde ja oma yritys.

Ap

Kuinka täydellisessä harhamaailmassa ihminen oikein voi elää? "Tuskin lapsi edes huomaa"!?

Tyttö siis. Säälin häntä kovasti. Hänestä ei tule normaalia aikuista ilman terapiaa, jos sittenkään. Kokemuksesta puhun. On minullakin temperamenttia, mutta kotona opetettu mies määrää-malli istuu niin lujasti, että ei siitä vain tahdo päästä irti. Minulla on kunnianhimoa, mutta ei uskallusta ottaa ohjia joten en pärjää enkä osaa pitää puoliani. Muistan vieläkin, miten monesti nolasin itseni exän silmissä, kun nöyränä kiiruhdin keittiöön yms. En tiedä jättikö hän minut siksi, tuskin, mutta varmasti vaikutti.

Äitini ihmettelee, miksi välimme ovat kylmät. Ei hän tule koskaan uskomaan, miten paljon tuo malli vahingoitti minua.

Eikä sinulla voi omaa yritystä olla, se on miehesi.

Jatkan vielä tästä. Tällaista elämäntapaa kannattavat ihmiset usein vetoavat siihen että näin on eletty ennenkin ja se on toiminut. Eli ei se voi vahingoittaa lapsiakaan jotka voivat sitten tehdä omat valintansa. He vain eivät tajua, tai pikemminkin itsekkyydessään eivät välitä, että ympäröivä maailma on muuttunut hyvin paljon.

Lapsi oppii ensiksi niiltä vanhemmilta, miten olla ja elää. Noilla kokemuksilla on eniten vaikutusta koko ihmisen elämään. Mitäs sitten, kun viimein lähtee ihmisten ilmoille ja muut elävätkin ihan eri tavalla kuin itselle on opetettu. Siinä hämmentyy eikä oikein tiedä, miten nyt pitäisi olla ja mikä rooli ottaa. Yhteentörmäyksellä voi olla vakavia seurauksia psyykelle.

Jos kotona on opetettu että nainen alistuu ja vaikenee, on vaikea ottaa aktiivinen rooli mitä nyky-yhteiskunnassa naiselta odotetaan. Sitten vielä oma kunnianhimo repii yhteen suuntaan ja opetettu alistuva rooli toiseen. Seurauksena voi olla vakava masennus ja opinnot keskeyttävä paniikkihäiriö. Esimerkiksi.

Mutta eikö tässä ole se mahdollista, että lapsi näkee, että tämmöistä mallia hän itse ei ainakaan halua toteuttaa? Miksi sitä pitäisi toistaa vanhempansa virheet? Sitähän minullekin aina palstalla jankutetaan, kun sanon, että vihaan äitiäni enkä ole irtautunut hänestä vieläkään, ja olen huono äiti, niin minun pitäisi osata olla hyvä äiti koska tiedostan tämän. En osaa, mutta siis...

Luitkohan ollenkaan tuota tekstiä vai tulitko vain kertomaan omasta tilanteestasi? Tuossa nimenomaan sanotaan, että kun alkaa repiä itseään irti opetetusta mallista eikä se tahdo onnistua, seurauksena on pahoja ongelmia. Ei kai niitä tulisi, jos se malli sopisi itselle.

Ja sitten seuraava, loukkaantunut, kysymykseni on, että jos se ei kerran tässä tapauksessa olekaan mahdollista, vaan lapsi oppii huonoksi ihmiseksi, joka ei ehkä selviä muuta kuin suurella myötätunnolla itsenäiseksi ihmiseksi, niin miksi sitten se, mitä minun äitini on tehnyt minulle ei sanut olla asia, josta mä vain opin etten pärjää, vaan nyt aikuisena mun pitäisi alkaa kantaa vastuuta, eikä syytellä äitiäni ollenkaan?

Tee oma ketju jos haluat pohtia ongelmiasi. Täällä puhutaan muusta. En ala psykiatriksesi enkä edes saa selvää noin sekavasta tekstistä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä itsekin olen alkanut kyseenalaistaa joitakin asioita. Ollaan kuitenkin eletty näin monta vuotta, niin en osaa/ehkä halua muuttuakaan. En ikinä haluaisi valittaa miehelle, ja monessa asiassa jopa ihan sydämessäni haluankin tehdä kuten hän sanoo. On kuitenkin tullut nyt useampikin tilanne, että tekisi mieli tehdä oman mielen mukaan.

Mies suuttuu hirveästi esimerkiksi jos olen myöhässä. Siis, että hän joutuu edes minuutin odottamaan. Kyse on kuitenkin töistä ja maksavista asiakkaista. Välillä tekisi mieli avata sanainen arkku 😁 Hän ei myös kestä sitä, että kaupassa kuljen epäloogisesti. Tällaiset jutut on alkaneet ärsyttää. Ymmärrän kun hän ei halua, että lenkkeilen klo 20 jälkeen, mutta nyt on keksinyt etten voi mennä sen jälkeen edes lähikauppaan! (Matkalla vastaanottokeskus..) Oikeastaan tulee monia ärsytyksiä mieleen, mutta en voi yhtäkkiä alkaa "itsenäiseksi". Rakastan ja kunnioitan häntä todella paljon.

Ap

Minäkin rakastan ja kunnioitan miestäni, mutta hänkin rakastaa ja kunnioittaa minua.

Meillä on molemmilla vapaus, eikä kumpikaan suutu toiselle pienistä myöhästymisistä .

Ilmoitellaan jos myöhästytään paljon.

Ollaan asioista samaa mieltä ja välillä eri mieltä ja voidaan muuttaa mieltämmekin ja silti rakastetaan.

En varmaan pystyisi antaa vapauttani kuitenkaan toiselle tuolla tavalla kokonaan, tukehtuisin ja masentuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No lapsi on kyllä perinyt isänsä temperamentin, joten en usko hänen haluavan tällaista suhdetta. Eikä mies ole lapselle samanlainen kuin minulle, vaan jopa äärimmäisen salliva ja osallistuva. Meillä ei ole väkivaltaa eikä riitoja siitä tottelenko, niin tuskin lapsi edes huomaa asetelmaa. Saan päättää lapsen asioista, ellei mies ole jostakin erimieltä. Näitä tilanteita on ollut muutama, mutta ne on selvitetty asiallisesti.

Itse sain lapsuudessa mallin tasa-arvoisesta suhteesta, jossa äiti teki kuitenkin melko vähän töitä (kotitöiden lisäksi). Minulla on siitä huolimatta tällainen suhde ja oma yritys.

Ap

Kuinka täydellisessä harhamaailmassa ihminen oikein voi elää? "Tuskin lapsi edes huomaa"!?

Tyttö siis. Säälin häntä kovasti. Hänestä ei tule normaalia aikuista ilman terapiaa, jos sittenkään. Kokemuksesta puhun. On minullakin temperamenttia, mutta kotona opetettu mies määrää-malli istuu niin lujasti, että ei siitä vain tahdo päästä irti. Minulla on kunnianhimoa, mutta ei uskallusta ottaa ohjia joten en pärjää enkä osaa pitää puoliani. Muistan vieläkin, miten monesti nolasin itseni exän silmissä, kun nöyränä kiiruhdin keittiöön yms. En tiedä jättikö hän minut siksi, tuskin, mutta varmasti vaikutti.

Äitini ihmettelee, miksi välimme ovat kylmät. Ei hän tule koskaan uskomaan, miten paljon tuo malli vahingoitti minua.

Eikä sinulla voi omaa yritystä olla, se on miehesi.

Jatkan vielä tästä. Tällaista elämäntapaa kannattavat ihmiset usein vetoavat siihen että näin on eletty ennenkin ja se on toiminut. Eli ei se voi vahingoittaa lapsiakaan jotka voivat sitten tehdä omat valintansa. He vain eivät tajua, tai pikemminkin itsekkyydessään eivät välitä, että ympäröivä maailma on muuttunut hyvin paljon.

Lapsi oppii ensiksi niiltä vanhemmilta, miten olla ja elää. Noilla kokemuksilla on eniten vaikutusta koko ihmisen elämään. Mitäs sitten, kun viimein lähtee ihmisten ilmoille ja muut elävätkin ihan eri tavalla kuin itselle on opetettu. Siinä hämmentyy eikä oikein tiedä, miten nyt pitäisi olla ja mikä rooli ottaa. Yhteentörmäyksellä voi olla vakavia seurauksia psyykelle.

Jos kotona on opetettu että nainen alistuu ja vaikenee, on vaikea ottaa aktiivinen rooli mitä nyky-yhteiskunnassa naiselta odotetaan. Sitten vielä oma kunnianhimo repii yhteen suuntaan ja opetettu alistuva rooli toiseen. Seurauksena voi olla vakava masennus ja opinnot keskeyttävä paniikkihäiriö. Esimerkiksi.

Että jos vastattaisiin yhtäläisesti siten niin kuin mulle on vastattu valituksiini siitä, etten voi siivota, koska äitini kiusasi sillä minua pienenä, niin sanottaisiin teillekin, että sitä nyt vain täytyy ottaa vastuuta itsestään ja eihän tuollaista hämmentymistä erilaisista rooleista aikuisena enää voi laittaa vanhempien syyksi, heillä on ollut omat mummonsa pilaamassa heidän elämänsä. Että masentuminen ei auta tuossa mitään, kyllä se nyt vain on otettava lusikka kauniiseen käteen ja tehtävä niitä itsenäisiä päätöksiä, vaikka miten pelottaisi. Ja hyi miten kamalaa seuraa tuollaiset itsenäisiksi kasvamattomat ovatkaan lapsilleen ja kumppaneilleen, kasvakaa aikuisiksi!

Nih!

Kyllä palstamamma tietää!

Miten toisten kuiluu asiansa hoitaa.

En ymmärä tuosta vuodatuksesta edes, kenen puolella olet.

Aloittajan puolella. Minusta hänen lapsensa kuuluu itse tajuta, ettei tuollainen elämä ole tervettä. Itse en tosin tajunnut, että minua kasvatettiin väärin, eikä se ollutkaan niin, että minussa olisi vikaa, mutta aloittajan lapsella on itsellään vastuu tajuta oma tilansa, ei vanhempia voi vastuuttaa mistään, koska eihän ne sitä vastuutaan kuitenkaan kanna! Lapsille pitää antaa vastuu hoitaa omat elämänsä vanhemmistaan välittämättä ja vanhemmat pitää panna hoitoon, koska he niitä sekopäitä ovat. Aloittaja ei ehkä tarvitse hoitoa jos on tyytyväinen, mutta mitä aloittajan lapseen tulee niin ei hänkään mitään hoitoa tarviyse vaan tiedon, että äiti ja isi on pöpilästä, älä ota heistä mallia missään, niin sinulla tulee olemaan kiva elämä. Voima ja vallat lapsille! Lapset ovat ainoita tervejärkisiä ja terveälyisiä tässä maailmassa. Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkäätkö koskaan miestäsi?

Pelkään, vaikka hän ei ole väkivaltainen.

Sittenhän suhteessa on jotain vinossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No lapsi on kyllä perinyt isänsä temperamentin, joten en usko hänen haluavan tällaista suhdetta. Eikä mies ole lapselle samanlainen kuin minulle, vaan jopa äärimmäisen salliva ja osallistuva. Meillä ei ole väkivaltaa eikä riitoja siitä tottelenko, niin tuskin lapsi edes huomaa asetelmaa. Saan päättää lapsen asioista, ellei mies ole jostakin erimieltä. Näitä tilanteita on ollut muutama, mutta ne on selvitetty asiallisesti.

Itse sain lapsuudessa mallin tasa-arvoisesta suhteesta, jossa äiti teki kuitenkin melko vähän töitä (kotitöiden lisäksi). Minulla on siitä huolimatta tällainen suhde ja oma yritys.

Ap

Kuinka täydellisessä harhamaailmassa ihminen oikein voi elää? "Tuskin lapsi edes huomaa"!?

Tyttö siis. Säälin häntä kovasti. Hänestä ei tule normaalia aikuista ilman terapiaa, jos sittenkään. Kokemuksesta puhun. On minullakin temperamenttia, mutta kotona opetettu mies määrää-malli istuu niin lujasti, että ei siitä vain tahdo päästä irti. Minulla on kunnianhimoa, mutta ei uskallusta ottaa ohjia joten en pärjää enkä osaa pitää puoliani. Muistan vieläkin, miten monesti nolasin itseni exän silmissä, kun nöyränä kiiruhdin keittiöön yms. En tiedä jättikö hän minut siksi, tuskin, mutta varmasti vaikutti.

Äitini ihmettelee, miksi välimme ovat kylmät. Ei hän tule koskaan uskomaan, miten paljon tuo malli vahingoitti minua.

Eikä sinulla voi omaa yritystä olla, se on miehesi.

Jatkan vielä tästä. Tällaista elämäntapaa kannattavat ihmiset usein vetoavat siihen että näin on eletty ennenkin ja se on toiminut. Eli ei se voi vahingoittaa lapsiakaan jotka voivat sitten tehdä omat valintansa. He vain eivät tajua, tai pikemminkin itsekkyydessään eivät välitä, että ympäröivä maailma on muuttunut hyvin paljon.

Lapsi oppii ensiksi niiltä vanhemmilta, miten olla ja elää. Noilla kokemuksilla on eniten vaikutusta koko ihmisen elämään. Mitäs sitten, kun viimein lähtee ihmisten ilmoille ja muut elävätkin ihan eri tavalla kuin itselle on opetettu. Siinä hämmentyy eikä oikein tiedä, miten nyt pitäisi olla ja mikä rooli ottaa. Yhteentörmäyksellä voi olla vakavia seurauksia psyykelle.

Jos kotona on opetettu että nainen alistuu ja vaikenee, on vaikea ottaa aktiivinen rooli mitä nyky-yhteiskunnassa naiselta odotetaan. Sitten vielä oma kunnianhimo repii yhteen suuntaan ja opetettu alistuva rooli toiseen. Seurauksena voi olla vakava masennus ja opinnot keskeyttävä paniikkihäiriö. Esimerkiksi.

Mutta eikö tässä ole se mahdollista, että lapsi näkee, että tämmöistä mallia hän itse ei ainakaan halua toteuttaa? Miksi sitä pitäisi toistaa vanhempansa virheet? Sitähän minullekin aina palstalla jankutetaan, kun sanon, että vihaan äitiäni enkä ole irtautunut hänestä vieläkään, ja olen huono äiti, niin minun pitäisi osata olla hyvä äiti koska tiedostan tämän. En osaa, mutta siis...

Luitkohan ollenkaan tuota tekstiä vai tulitko vain kertomaan omasta tilanteestasi? Tuossa nimenomaan sanotaan, että kun alkaa repiä itseään irti opetetusta mallista eikä se tahdo onnistua, seurauksena on pahoja ongelmia. Ei kai niitä tulisi, jos se malli sopisi itselle.

Ja sitten seuraava, loukkaantunut, kysymykseni on, että jos se ei kerran tässä tapauksessa olekaan mahdollista, vaan lapsi oppii huonoksi ihmiseksi, joka ei ehkä selviä muuta kuin suurella myötätunnolla itsenäiseksi ihmiseksi, niin miksi sitten se, mitä minun äitini on tehnyt minulle ei sanut olla asia, josta mä vain opin etten pärjää, vaan nyt aikuisena mun pitäisi alkaa kantaa vastuuta, eikä syytellä äitiäni ollenkaan?

Tee oma ketju jos haluat pohtia ongelmiasi. Täällä puhutaan muusta. En ala psykiatriksesi enkä edes saa selvää noin sekavasta tekstistä.

Mene itse toisiin ketjuihin jos minun läsnäoloni häiritsee. Minulla on aivan yhtä suuri oikeus kommentoida tähän ketjuun mitä haluan kuin sinullakin. Voi hyvä luoja. Alat jo määräilysi? Oletko joku "alistunut"? Eipä paljoa siltä vaikuta. Oikea pomo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä itsekin olen alkanut kyseenalaistaa joitakin asioita. Ollaan kuitenkin eletty näin monta vuotta, niin en osaa/ehkä halua muuttuakaan. En ikinä haluaisi valittaa miehelle, ja monessa asiassa jopa ihan sydämessäni haluankin tehdä kuten hän sanoo. On kuitenkin tullut nyt useampikin tilanne, että tekisi mieli tehdä oman mielen mukaan.

Mies suuttuu hirveästi esimerkiksi jos olen myöhässä. Siis, että hän joutuu edes minuutin odottamaan. Kyse on kuitenkin töistä ja maksavista asiakkaista. Välillä tekisi mieli avata sanainen arkku 😁 Hän ei myös kestä sitä, että kaupassa kuljen epäloogisesti. Tällaiset jutut on alkaneet ärsyttää. Ymmärrän kun hän ei halua, että lenkkeilen klo 20 jälkeen, mutta nyt on keksinyt etten voi mennä sen jälkeen edes lähikauppaan! (Matkalla vastaanottokeskus..) Oikeastaan tulee monia ärsytyksiä mieleen, mutta en voi yhtäkkiä alkaa "itsenäiseksi". Rakastan ja kunnioitan häntä todella paljon.

Ap

No et varmasti osaakaan muuttua. Jos ihmisellä on kyky käyttäytyä kuin aikuinen, hän haluaa sitä toteuttaa. Ei aikuinen vapaaehtoisesti asetu holhottavan asemaan. Sinulla ei vain ole aikuisen ihmisen kykyä elää itsenäisesti. On vain tarve tulla johdetuksi. Ei sitä itsenäistä aikuisen asennetta noin vain oteta käyttöön.

Ja tiedän myös syyn miksi naputit tuon viestin. Laskit alapeukut ja huomasit että et ole suosittu. Siksi alat nyt pehmentää lausuntojasi.

Mua nyt ei todella mitkään peukut kiinnosta. Kun aloitin tämän ketjun, tiesin, että valtaosa alapeukuttaa. Johan täällä verrattiin suhdettamme paskan syömiseen 👌

Jos keräilisin peukkuja, voisin kirjoittaa kuinka mies petti ja tein hänelle jonkun mahtavan koston tms..

Kun kirjoitin tämän avauksen, mies oli keksinyt etten saa käydä 20 jälkeen lähikaupassa (pimeä tie + keskus). Ehkä alitajuisesti ahdistuin.. Ja halusin kertoa suhteestamme. Nämä kommentit täällä sai tarkkailemaan suhdettamme ja miettimään. Juuri tuo, että mies on kiukkuinen kun minä olin asiakkaan kanssa, ja hän joutui hetken odottamaan tapahtui eilen. Myös hänen passiivinen agressivisuus ahdisti.

Ap