Olen täysin mieheni määräämä, haluatko kysyä jotain?
Kommentit (113)
Päättääkö miehesi, milloin saat käydä pesulla? Esim. Kerran viikkoon? Ja kuinka usein saat käydä pisulla?
Miehesi saattaa olla narsisti. Mutta jos olette tyytyväisiä niin mikäs siinä :)
Onko sinulla lapsia tai aioitko hankkia? Tai siis aikooko miehesi hankkia niitä sinulle? Kai ymmärrät, että he menevät pilalle tuollaisen miehen- ja naisenmallin näkemisestä eivätkä voi saada normaalia elämää? Tai siis ymmärtääkö miehesi? Voitko kutsua hänet tännne keskustelemaan ja poistua itse?
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla lapsia tai aioitko hankkia? Tai siis aikooko miehesi hankkia niitä sinulle? Kai ymmärrät, että he menevät pilalle tuollaisen miehen- ja naisenmallin näkemisestä eivätkä voi saada normaalia elämää? Tai siis ymmärtääkö miehesi? Voitko kutsua hänet tännne keskustelemaan ja poistua itse?
Meillä on lapsi, eikä ainakaan vielä ole ollut tilanteita joissa emme olisi ajatelleet lapsen parasta. En haluaisi mieheni lukevan tätä keskustelua, hän ei ilahtuisi kaikista vastauksistani.
Etkö pelkää että miehesi lopulta kyllästyy kantamaan kaikesta vastuun ja kun kohdalle osuu niin vaihtaa sinut itsenäiseen naiseen? Riski on nimittäin aika iso jos miehesi on tasapainoinen ihminen.
Jos taas hän on narsisti niin voi käydä niin että mikään alistuminen ei lopulta riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla lapsia tai aioitko hankkia? Tai siis aikooko miehesi hankkia niitä sinulle? Kai ymmärrät, että he menevät pilalle tuollaisen miehen- ja naisenmallin näkemisestä eivätkä voi saada normaalia elämää? Tai siis ymmärtääkö miehesi? Voitko kutsua hänet tännne keskustelemaan ja poistua itse?
Meillä on lapsi, eikä ainakaan vielä ole ollut tilanteita joissa emme olisi ajatelleet lapsen parasta. En haluaisi mieheni lukevan tätä keskustelua, hän ei ilahtuisi kaikista vastauksistani.
No yksi tilanne ainakin tulee mieleen kun ette ajattele lapsen parasta. Koko elämänne. Opetatte hänelle täysin vääristyneen elämäntavan. Miten hän voi muodostaa oikeita parisuhteita kenenkään kanssa? Jos hän on poika, hän ei saa vaimoa koska kohtelee naisia kuin omaisuutta. Jos hän on tyttö, hän päätyy määräilijän tai vaikka hakkaavan juopon kanssa yhteen. Tai parhaassakin tapauksessa ei kykene pitämään puoliaan työelämässä kun alistuu määräiltäväksi.
No lapsi on kyllä perinyt isänsä temperamentin, joten en usko hänen haluavan tällaista suhdetta. Eikä mies ole lapselle samanlainen kuin minulle, vaan jopa äärimmäisen salliva ja osallistuva. Meillä ei ole väkivaltaa eikä riitoja siitä tottelenko, niin tuskin lapsi edes huomaa asetelmaa. Saan päättää lapsen asioista, ellei mies ole jostakin erimieltä. Näitä tilanteita on ollut muutama, mutta ne on selvitetty asiallisesti.
Itse sain lapsuudessa mallin tasa-arvoisesta suhteesta, jossa äiti teki kuitenkin melko vähän töitä (kotitöiden lisäksi). Minulla on siitä huolimatta tällainen suhde ja oma yritys.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Odotatko muiden kohtelevan sinua täysivaltaisena aikuisena? Jos odotat, miksi?
Odotan. Kohtelen itsekin muita aikuisina, alistun vain miehelleni.
Vierailija kirjoitti:
Kiihotutko kun miehesi komentaa sinua?
Välillä.
Vierailija kirjoitti:
Etkö pelkää että miehesi lopulta kyllästyy kantamaan kaikesta vastuun ja kun kohdalle osuu niin vaihtaa sinut itsenäiseen naiseen? Riski on nimittäin aika iso jos miehesi on tasapainoinen ihminen.
Jos taas hän on narsisti niin voi käydä niin että mikään alistuminen ei lopulta riitä.
En pelkää yhtään! Jos hän haluaa minusta itsenäisemmän, hän voi antaa minulle enemmän vapautta.
Yritystäni hoidan esimerkiksi täysin itsenäisesti, mies ei halua että tapaan asiakkaita 18 jälkeen, muuten ei ole juuri puuttunut.
Vierailija kirjoitti:
No lapsi on kyllä perinyt isänsä temperamentin, joten en usko hänen haluavan tällaista suhdetta. Eikä mies ole lapselle samanlainen kuin minulle, vaan jopa äärimmäisen salliva ja osallistuva. Meillä ei ole väkivaltaa eikä riitoja siitä tottelenko, niin tuskin lapsi edes huomaa asetelmaa. Saan päättää lapsen asioista, ellei mies ole jostakin erimieltä. Näitä tilanteita on ollut muutama, mutta ne on selvitetty asiallisesti.
Itse sain lapsuudessa mallin tasa-arvoisesta suhteesta, jossa äiti teki kuitenkin melko vähän töitä (kotitöiden lisäksi). Minulla on siitä huolimatta tällainen suhde ja oma yritys.
Ap
Kuinka täydellisessä harhamaailmassa ihminen oikein voi elää? "Tuskin lapsi edes huomaa"!?
Tyttö siis. Säälin häntä kovasti. Hänestä ei tule normaalia aikuista ilman terapiaa, jos sittenkään. Kokemuksesta puhun. On minullakin temperamenttia, mutta kotona opetettu mies määrää-malli istuu niin lujasti, että ei siitä vain tahdo päästä irti. Minulla on kunnianhimoa, mutta ei uskallusta ottaa ohjia joten en pärjää enkä osaa pitää puoliani. Muistan vieläkin, miten monesti nolasin itseni exän silmissä, kun nöyränä kiiruhdin keittiöön yms. En tiedä jättikö hän minut siksi, tuskin, mutta varmasti vaikutti.
Äitini ihmettelee, miksi välimme ovat kylmät. Ei hän tule koskaan uskomaan, miten paljon tuo malli vahingoitti minua.
Eikä sinulla voi omaa yritystä olla, se on miehesi.
Tapatko itsesi jos mies käskee?
Jos mies esim. haluaa vaihtaa sinut toiseen naiseen, josta tulee lapsellesi äitipuoli ja haluaa sinusta siististi eroon, niin teetkö käskystä itsemurhan? Ei ainakaan tule avioeroa, josta et pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotatko muiden kohtelevan sinua täysivaltaisena aikuisena? Jos odotat, miksi?
Odotan. Kohtelen itsekin muita aikuisina, alistun vain miehelleni.
Et vastannut kysymykseen, miksi odotat että sinua kohdellaan aikuisena.
Minusta on aika koomista, että tulet tänne ja alat jutella kuin vertaisillesi. Täällä on kuitenkin aikuisia, asioistaan huolehtivia ja päättäviä naisia. Itse olet holhouksessa ja vielä vapaaehtoisesti. Se ei ole henkisesti kypsän ihmisen tavoite. Olet kuin teinityttö, joka istuu aikuisten naisten kahvipöytään ja alkaa esittää varmoja mielipiteitä aikuisten asioista. En tarkoita että olisit huonompi ihminen, eihän lapsikaan ole huonompi. Mutta ei lapsi kuitenkaan ole tasavertainen aikuisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lapsi on kyllä perinyt isänsä temperamentin, joten en usko hänen haluavan tällaista suhdetta. Eikä mies ole lapselle samanlainen kuin minulle, vaan jopa äärimmäisen salliva ja osallistuva. Meillä ei ole väkivaltaa eikä riitoja siitä tottelenko, niin tuskin lapsi edes huomaa asetelmaa. Saan päättää lapsen asioista, ellei mies ole jostakin erimieltä. Näitä tilanteita on ollut muutama, mutta ne on selvitetty asiallisesti.
Itse sain lapsuudessa mallin tasa-arvoisesta suhteesta, jossa äiti teki kuitenkin melko vähän töitä (kotitöiden lisäksi). Minulla on siitä huolimatta tällainen suhde ja oma yritys.
ApKuinka täydellisessä harhamaailmassa ihminen oikein voi elää? "Tuskin lapsi edes huomaa"!?
Tyttö siis. Säälin häntä kovasti. Hänestä ei tule normaalia aikuista ilman terapiaa, jos sittenkään. Kokemuksesta puhun. On minullakin temperamenttia, mutta kotona opetettu mies määrää-malli istuu niin lujasti, että ei siitä vain tahdo päästä irti. Minulla on kunnianhimoa, mutta ei uskallusta ottaa ohjia joten en pärjää enkä osaa pitää puoliani. Muistan vieläkin, miten monesti nolasin itseni exän silmissä, kun nöyränä kiiruhdin keittiöön yms. En tiedä jättikö hän minut siksi, tuskin, mutta varmasti vaikutti.
Äitini ihmettelee, miksi välimme ovat kylmät. Ei hän tule koskaan uskomaan, miten paljon tuo malli vahingoitti minua.
Eikä sinulla voi omaa yritystä olla, se on miehesi.
Jatkan vielä tästä. Tällaista elämäntapaa kannattavat ihmiset usein vetoavat siihen että näin on eletty ennenkin ja se on toiminut. Eli ei se voi vahingoittaa lapsiakaan jotka voivat sitten tehdä omat valintansa. He vain eivät tajua, tai pikemminkin itsekkyydessään eivät välitä, että ympäröivä maailma on muuttunut hyvin paljon.
Lapsi oppii ensiksi niiltä vanhemmilta, miten olla ja elää. Noilla kokemuksilla on eniten vaikutusta koko ihmisen elämään. Mitäs sitten, kun viimein lähtee ihmisten ilmoille ja muut elävätkin ihan eri tavalla kuin itselle on opetettu. Siinä hämmentyy eikä oikein tiedä, miten nyt pitäisi olla ja mikä rooli ottaa. Yhteentörmäyksellä voi olla vakavia seurauksia psyykelle.
Jos kotona on opetettu että nainen alistuu ja vaikenee, on vaikea ottaa aktiivinen rooli mitä nyky-yhteiskunnassa naiselta odotetaan. Sitten vielä oma kunnianhimo repii yhteen suuntaan ja opetettu alistuva rooli toiseen. Seurauksena voi olla vakava masennus ja opinnot keskeyttävä paniikkihäiriö. Esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Eli mies päättää meillä ihan kaikesta.
Kysypä, lainaisko sinua minulle pariksipäiväksi :)
Onko miehesi alistuva kodin ulkopuolella, esim. työyhteisössä? Menettääkö hän malttinsa usein töissä ja joutuuko huutamalla hankkia huomiota itselleen, kun häntä ei muuten huomattaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lapsi on kyllä perinyt isänsä temperamentin, joten en usko hänen haluavan tällaista suhdetta. Eikä mies ole lapselle samanlainen kuin minulle, vaan jopa äärimmäisen salliva ja osallistuva. Meillä ei ole väkivaltaa eikä riitoja siitä tottelenko, niin tuskin lapsi edes huomaa asetelmaa. Saan päättää lapsen asioista, ellei mies ole jostakin erimieltä. Näitä tilanteita on ollut muutama, mutta ne on selvitetty asiallisesti.
Itse sain lapsuudessa mallin tasa-arvoisesta suhteesta, jossa äiti teki kuitenkin melko vähän töitä (kotitöiden lisäksi). Minulla on siitä huolimatta tällainen suhde ja oma yritys.
ApKuinka täydellisessä harhamaailmassa ihminen oikein voi elää? "Tuskin lapsi edes huomaa"!?
Tyttö siis. Säälin häntä kovasti. Hänestä ei tule normaalia aikuista ilman terapiaa, jos sittenkään. Kokemuksesta puhun. On minullakin temperamenttia, mutta kotona opetettu mies määrää-malli istuu niin lujasti, että ei siitä vain tahdo päästä irti. Minulla on kunnianhimoa, mutta ei uskallusta ottaa ohjia joten en pärjää enkä osaa pitää puoliani. Muistan vieläkin, miten monesti nolasin itseni exän silmissä, kun nöyränä kiiruhdin keittiöön yms. En tiedä jättikö hän minut siksi, tuskin, mutta varmasti vaikutti.
Äitini ihmettelee, miksi välimme ovat kylmät. Ei hän tule koskaan uskomaan, miten paljon tuo malli vahingoitti minua.
Eikä sinulla voi omaa yritystä olla, se on miehesi.
Ehkä sinulla olisi muutenkin ongelmia? Ja isäsi luultavasti poikkesi miehestäni muutenkin.
Miksi yritys olisi mieheni? Hänelle on ihan ok, että teen töitä ja menestyn. Hoidan samalla kodin. Toki kannustamme myös tytärtämme opiskelemaan & kehittämään itseään. Ei mieheni ole mikään kiusaaja joka nauttisi valtansa väärinkäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotatko muiden kohtelevan sinua täysivaltaisena aikuisena? Jos odotat, miksi?
Odotan. Kohtelen itsekin muita aikuisina, alistun vain miehelleni.
Et vastannut kysymykseen, miksi odotat että sinua kohdellaan aikuisena.
Minusta on aika koomista, että tulet tänne ja alat jutella kuin vertaisillesi. Täällä on kuitenkin aikuisia, asioistaan huolehtivia ja päättäviä naisia. Itse olet holhouksessa ja vielä vapaaehtoisesti. Se ei ole henkisesti kypsän ihmisen tavoite. Olet kuin teinityttö, joka istuu aikuisten naisten kahvipöytään ja alkaa esittää varmoja mielipiteitä aikuisten asioista. En tarkoita että olisit huonompi ihminen, eihän lapsikaan ole huonompi. Mutta ei lapsi kuitenkaan ole tasavertainen aikuisen kanssa.
Eli kun arvostan ja alistun miehelle minun pitäisi toimia niin kaikkien kanssa? Miksi? Ihan hyvin olet saattanut olla asiakkaani ja olet keskustellut kanssani tasavertaisesti kahvipöydässä. Ehkä tekstisi kertoo enemmän sinusta. Mikset hyväksy erilaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi alistuva kodin ulkopuolella, esim. työyhteisössä? Menettääkö hän malttinsa usein töissä ja joutuuko huutamalla hankkia huomiota itselleen, kun häntä ei muuten huomattaisi?
Ei ole alistuva ollenkaan. En usko, että huutaa kun ei huuda kotonakaan. Saa asiat järjestymään ja puuttuu epäkohtiin. On myös pidetty työpaikalla.
Ei se yhteiskunnasta johdu, että ihmiset ovat kummissaan kun vaikka näkee jonkun syövän koirankakkoja. Siinä vain monellä järkevällä ihmisellä tulee mieleen kysymys: miksi?