Lue keskustelun säännöt.
Olen täysin mieheni määräämä, haluatko kysyä jotain?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lapsi on kyllä perinyt isänsä temperamentin, joten en usko hänen haluavan tällaista suhdetta. Eikä mies ole lapselle samanlainen kuin minulle, vaan jopa äärimmäisen salliva ja osallistuva. Meillä ei ole väkivaltaa eikä riitoja siitä tottelenko, niin tuskin lapsi edes huomaa asetelmaa. Saan päättää lapsen asioista, ellei mies ole jostakin erimieltä. Näitä tilanteita on ollut muutama, mutta ne on selvitetty asiallisesti.
Itse sain lapsuudessa mallin tasa-arvoisesta suhteesta, jossa äiti teki kuitenkin melko vähän töitä (kotitöiden lisäksi). Minulla on siitä huolimatta tällainen suhde ja oma yritys.
ApKuinka täydellisessä harhamaailmassa ihminen oikein voi elää? "Tuskin lapsi edes huomaa"!?
Tyttö siis. Säälin häntä kovasti. Hänestä ei tule normaalia aikuista ilman terapiaa, jos sittenkään. Kokemuksesta puhun. On minullakin temperamenttia, mutta kotona opetettu mies määrää-malli istuu niin lujasti, että ei siitä vain tahdo päästä irti. Minulla on kunnianhimoa, mutta ei uskallusta ottaa ohjia joten en pärjää enkä osaa pitää puoliani. Muistan vieläkin, miten monesti nolasin itseni exän silmissä, kun nöyränä kiiruhdin keittiöön yms. En tiedä jättikö hän minut siksi, tuskin, mutta varmasti vaikutti.
Äitini ihmettelee, miksi välimme ovat kylmät. Ei hän tule koskaan uskomaan, miten paljon tuo malli vahingoitti minua.
Eikä sinulla voi omaa yritystä olla, se on miehesi.
Jatkan vielä tästä. Tällaista elämäntapaa kannattavat ihmiset usein vetoavat siihen että näin on eletty ennenkin ja se on toiminut. Eli ei se voi vahingoittaa lapsiakaan jotka voivat sitten tehdä omat valintansa. He vain eivät tajua, tai pikemminkin itsekkyydessään eivät välitä, että ympäröivä maailma on muuttunut hyvin paljon.
Lapsi oppii ensiksi niiltä vanhemmilta, miten olla ja elää. Noilla kokemuksilla on eniten vaikutusta koko ihmisen elämään. Mitäs sitten, kun viimein lähtee ihmisten ilmoille ja muut elävätkin ihan eri tavalla kuin itselle on opetettu. Siinä hämmentyy eikä oikein tiedä, miten nyt pitäisi olla ja mikä rooli ottaa. Yhteentörmäyksellä voi olla vakavia seurauksia psyykelle.
Jos kotona on opetettu että nainen alistuu ja vaikenee, on vaikea ottaa aktiivinen rooli mitä nyky-yhteiskunnassa naiselta odotetaan. Sitten vielä oma kunnianhimo repii yhteen suuntaan ja opetettu alistuva rooli toiseen. Seurauksena voi olla vakava masennus ja opinnot keskeyttävä paniikkihäiriö. Esimerkiksi.
Varmasti, jos lapsi elää neljän seinän sisällä. Meillä lapsi harrastaa ja käy ystävillään. Hän on sosiaalinen ja iloinen. En usko, että riidaton koti aiheuttaa hänelle traumoja. Ja näkee myös sen ääripään usein: molemmat isovanhemmat.. Myös anoppi on melkoinen päsmäri. Mies sanoi heti alussa, ettei sellaista suhdetta halua. Hänellä oli ennen minua kaksi riitaista suhdetta tällaisten "itsenäisten" kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö pelkää että miehesi lopulta kyllästyy kantamaan kaikesta vastuun ja kun kohdalle osuu niin vaihtaa sinut itsenäiseen naiseen? Riski on nimittäin aika iso jos miehesi on tasapainoinen ihminen.
Jos taas hän on narsisti niin voi käydä niin että mikään alistuminen ei lopulta riitä.En pelkää yhtään! Jos hän haluaa minusta itsenäisemmän, hän voi antaa minulle enemmän vapautta.
Yritystäni hoidan esimerkiksi täysin itsenäisesti, mies ei halua että tapaan asiakkaita 18 jälkeen, muuten ei ole juuri puuttunut.
Voi lapsi kulta, eihän se noin toimi.
Eu miehesi pohdi että haluaisin että vaimoni olisi itsenäisempi.
Hän vain kyllästyy siihen että hänen pitää olla aina se joka päättää ja on vahva.
Sitten hän tapaa naisen joka on erilainen kuin sinä tuossa suhteessa ja rakastuu.
Otat kyllä ison riskin.
On muitakin tapoja elää parisuhteessa kuin tuo teidän tai vanhempiesi.
Ai että nää paniikissa oleva mammat saa nauramaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotatko muiden kohtelevan sinua täysivaltaisena aikuisena? Jos odotat, miksi?
Odotan. Kohtelen itsekin muita aikuisina, alistun vain miehelleni.
Et vastannut kysymykseen, miksi odotat että sinua kohdellaan aikuisena.
Minusta on aika koomista, että tulet tänne ja alat jutella kuin vertaisillesi. Täällä on kuitenkin aikuisia, asioistaan huolehtivia ja päättäviä naisia. Itse olet holhouksessa ja vielä vapaaehtoisesti. Se ei ole henkisesti kypsän ihmisen tavoite. Olet kuin teinityttö, joka istuu aikuisten naisten kahvipöytään ja alkaa esittää varmoja mielipiteitä aikuisten asioista. En tarkoita että olisit huonompi ihminen, eihän lapsikaan ole huonompi. Mutta ei lapsi kuitenkaan ole tasavertainen aikuisen kanssa.
Eli kun arvostan ja alistun miehelle minun pitäisi toimia niin kaikkien kanssa? Miksi? Ihan hyvin olet saattanut olla asiakkaani ja olet keskustellut kanssani tasavertaisesti kahvipöydässä. Ehkä tekstisi kertoo enemmän sinusta. Mikset hyväksy erilaisuutta?
Et kykene ottamaan vastuuta. Et ole tasavertainen aikuinen - omasta tahdostasi. Olet huijari, jos esiinnyt aikuisena muiden silmissä kun et sitä oikeasti ole. Haluat rusinat pullasta. Et halua aikuisen velvollisuuksia mutta haluat kaikki edut. Ei se erilaisuutta ole. Se on vain hujaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lapsi on kyllä perinyt isänsä temperamentin, joten en usko hänen haluavan tällaista suhdetta. Eikä mies ole lapselle samanlainen kuin minulle, vaan jopa äärimmäisen salliva ja osallistuva. Meillä ei ole väkivaltaa eikä riitoja siitä tottelenko, niin tuskin lapsi edes huomaa asetelmaa. Saan päättää lapsen asioista, ellei mies ole jostakin erimieltä. Näitä tilanteita on ollut muutama, mutta ne on selvitetty asiallisesti.
Itse sain lapsuudessa mallin tasa-arvoisesta suhteesta, jossa äiti teki kuitenkin melko vähän töitä (kotitöiden lisäksi). Minulla on siitä huolimatta tällainen suhde ja oma yritys.
ApKuinka täydellisessä harhamaailmassa ihminen oikein voi elää? "Tuskin lapsi edes huomaa"!?
Tyttö siis. Säälin häntä kovasti. Hänestä ei tule normaalia aikuista ilman terapiaa, jos sittenkään. Kokemuksesta puhun. On minullakin temperamenttia, mutta kotona opetettu mies määrää-malli istuu niin lujasti, että ei siitä vain tahdo päästä irti. Minulla on kunnianhimoa, mutta ei uskallusta ottaa ohjia joten en pärjää enkä osaa pitää puoliani. Muistan vieläkin, miten monesti nolasin itseni exän silmissä, kun nöyränä kiiruhdin keittiöön yms. En tiedä jättikö hän minut siksi, tuskin, mutta varmasti vaikutti.
Äitini ihmettelee, miksi välimme ovat kylmät. Ei hän tule koskaan uskomaan, miten paljon tuo malli vahingoitti minua.
Eikä sinulla voi omaa yritystä olla, se on miehesi.
Jatkan vielä tästä. Tällaista elämäntapaa kannattavat ihmiset usein vetoavat siihen että näin on eletty ennenkin ja se on toiminut. Eli ei se voi vahingoittaa lapsiakaan jotka voivat sitten tehdä omat valintansa. He vain eivät tajua, tai pikemminkin itsekkyydessään eivät välitä, että ympäröivä maailma on muuttunut hyvin paljon.
Lapsi oppii ensiksi niiltä vanhemmilta, miten olla ja elää. Noilla kokemuksilla on eniten vaikutusta koko ihmisen elämään. Mitäs sitten, kun viimein lähtee ihmisten ilmoille ja muut elävätkin ihan eri tavalla kuin itselle on opetettu. Siinä hämmentyy eikä oikein tiedä, miten nyt pitäisi olla ja mikä rooli ottaa. Yhteentörmäyksellä voi olla vakavia seurauksia psyykelle.
Jos kotona on opetettu että nainen alistuu ja vaikenee, on vaikea ottaa aktiivinen rooli mitä nyky-yhteiskunnassa naiselta odotetaan. Sitten vielä oma kunnianhimo repii yhteen suuntaan ja opetettu alistuva rooli toiseen. Seurauksena voi olla vakava masennus ja opinnot keskeyttävä paniikkihäiriö. Esimerkiksi.
Varmasti, jos lapsi elää neljän seinän sisällä. Meillä lapsi harrastaa ja käy ystävillään. Hän on sosiaalinen ja iloinen. En usko, että riidaton koti aiheuttaa hänelle traumoja. Ja näkee myös sen ääripään usein: molemmat isovanhemmat.. Myös anoppi on melkoinen päsmäri. Mies sanoi heti alussa, ettei sellaista suhdetta halua. Hänellä oli ennen minua kaksi riitaista suhdetta tällaisten "itsenäisten" kanssa.
Eli miehen itsetunto murenee, jos hän joutuu kohtaamaan naisen joka ei alistu hänelle aivan täydellisesti. Heikko, säälittävä tapaus. No, hänen äitinsä ilmeisesti sitten on aiheuttanut sen. Joten onhan miehesi tietysti tuossa se uhri. Vaikea vain tuntea myötätuntoa, kun tuollainen alistamispeli sitten on hänen ratkaisunsa.
Tiedät ihan hyvin, että lapsi viettää lähes kaiken aikansa vanhempien seurassa juuri silloin, kun se identiteetti alkaa muodostua. Älä ala teeskennellä, että et ymmärrä. Peruspsykologiaa tuntevat kaikki tuon verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö pelkää että miehesi lopulta kyllästyy kantamaan kaikesta vastuun ja kun kohdalle osuu niin vaihtaa sinut itsenäiseen naiseen? Riski on nimittäin aika iso jos miehesi on tasapainoinen ihminen.
Jos taas hän on narsisti niin voi käydä niin että mikään alistuminen ei lopulta riitä.En pelkää yhtään! Jos hän haluaa minusta itsenäisemmän, hän voi antaa minulle enemmän vapautta.
Yritystäni hoidan esimerkiksi täysin itsenäisesti, mies ei halua että tapaan asiakkaita 18 jälkeen, muuten ei ole juuri puuttunut.Voi lapsi kulta, eihän se noin toimi.
Eu miehesi pohdi että haluaisin että vaimoni olisi itsenäisempi.
Hän vain kyllästyy siihen että hänen pitää olla aina se joka päättää ja on vahva.
Sitten hän tapaa naisen joka on erilainen kuin sinä tuossa suhteessa ja rakastuu.
Otat kyllä ison riskin.
On muitakin tapoja elää parisuhteessa kuin tuo teidän tai vanhempiesi.
Mies halusi itse tällaisen suhteen ja teki sen alussa hyvin selväksi. Hän myös halusi tietää, haluanko minä oikeasti tällaista. Hänellä on ollut näitä itsenäisiä ja on sen puolen nähnyt. Jos kuitenkin kävisi niin, että mies jättäisi (tuntuu hyvin epätodennäköiseltä) niin kyllähän se satuttaisi, mutta sitten keräisin itseni ja jatkaisin elämää.
En koe olevani henkisesti heikompi kuin vaikka anoppi. Usein valituksen, kovuuden ja nalkutuksen alle on piiloutunut herkkä ihminen joka haluaa vain olla jonkun rakastettu.
Miksi teillä ei toimi se mikä kuitenkin toimii valtaosassa suhteita että isoja asioita mietitään ja päätetään yhdessä ja pieniä asioita se kuka sattuu paikalle tai ketä se pääasiassa koskee.
Toki tästä seuraa joskus vääntöäkin mutta riidaton suhde ei ole paras mahdollinen suhde.
Hyvä suhde on se jossa kumpikin saa äänensä kuuluviin ja riidat osataan sopia ja anteeksi osataan pyytää, kumpikin.
Tämä on siis kysymys, että miksi teillä ei tuo toimi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
67, samaa minä mietin, kun itse olen siihen tottunut. Miehen kiistat itsenäisten kanssa ei johdu itsenäisyydestä vaan erimielisyydestä. Ihanko oikeasti tiellä menee niin, että sinä sanot: Lapsi tarvitsee... Ensi lauantaina on juhlat... Pyykkikone taitaa olla hajoamassa... Ja mies päättää että kuriksia ei osteta tänä keväänä, juhliin laitat pikkumustan ja viedään punaviinipullo, käytän koneen korjaajalla?
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä ei toimi se mikä kuitenkin toimii valtaosassa suhteita että isoja asioita mietitään ja päätetään yhdessä ja pieniä asioita se kuka sattuu paikalle tai ketä se pääasiassa koskee.
Toki tästä seuraa joskus vääntöäkin mutta riidaton suhde ei ole paras mahdollinen suhde.
Hyvä suhde on se jossa kumpikin saa äänensä kuuluviin ja riidat osataan sopia ja anteeksi osataan pyytää, kumpikin.
Tämä on siis kysymys, että miksi teillä ei tuo toimi?
Nyt pistit pahan. Ei olla edes kokeiltu. Tämä kuitenkin tuntuu vahvasti meidän jutulta. En ehkä edes osaisi mieheni kanssa olla muulla tavalla.. Miehellä varmasti sama. Osa hänen viehätystään on auktoriteetti, ja hän taas on todella ihastunut minuun tällaisena, vaikka yhteisiä vuosia jo takana. En esimerkiksi osaa kuvitella tilannetta jossa sanoisin jotenkin kärkevästi olevani erimieltä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
67, samaa minä mietin, kun itse olen siihen tottunut. Miehen kiistat itsenäisten kanssa ei johdu itsenäisyydestä vaan erimielisyydestä. Ihanko oikeasti tiellä menee niin, että sinä sanot: Lapsi tarvitsee... Ensi lauantaina on juhlat... Pyykkikone taitaa olla hajoamassa... Ja mies päättää että kuriksia ei osteta tänä keväänä, juhliin laitat pikkumustan ja viedään punaviinipullo, käytän koneen korjaajalla?
Suurimmilta osin näin. Miestä ei sinänsä kiinnosta mitä vaatteita lapselle ostan, mutta esimerkiksi turvaistuimen osalta hän teki päätöksen. Jos hän ei tykkää jostain asustani niin sanoo kyllä, enkä silloin kyseistä asua laita (näin käynyt muutaman kerran juhliin mentäessä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet enemmistön elämäntavan uhkaavana?
En uhkaavana, mutta ehkä hieman raskaana. En oikein ymmärrä miksei miehelle voisi antaa valtaa kun niin monella naisellakin on. Usein näissä suhteissa joissa nainen määrää huomattavasti enemmän, kumpikaan ei ole kovin onnellinen. Toki niitäkin on.. Mutta ehkä erottaisiin vähemmän jos miehille _annettaisiin_ valta.
Sinä itse vastasit tähän aiemmin: pelkäät miestä, vaikka hän ei ole väkivaltainen.
Jos et olisi niin alistettu vaan voisit toimia oman mielesi mukaan, sinun ei tarvitsisi pelätä. Ei ainakaan samalla tavalla omassa elämässä selviytymistä kuin nyt. Ehkä sinä annat miehen päättää ihan kaikesta juuri siksi, että et sinä häntä oikeastaan rakasta etkä kunnoita vaan pelkäät?
Oletko sinä aivan varma, että mies pystyy päättämään kaikki sinuakin koskevat asiat sinun eduksesi?
Toisaalta ymmärrän kyllä sinua. Sinä pelkäät niin kauheasti tekeväsi vääriä päätöksiä ja syyttelyä virheistä, että annat miehen olla kaikesta vastuussa. Et varmaan ole töissäkään, kun et voi tehdä itsenäisiä päätöksiä edes siitä, aloittaisitko siivouksen oikeasta vai vasemmasta nurkasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä ei toimi se mikä kuitenkin toimii valtaosassa suhteita että isoja asioita mietitään ja päätetään yhdessä ja pieniä asioita se kuka sattuu paikalle tai ketä se pääasiassa koskee.
Toki tästä seuraa joskus vääntöäkin mutta riidaton suhde ei ole paras mahdollinen suhde.
Hyvä suhde on se jossa kumpikin saa äänensä kuuluviin ja riidat osataan sopia ja anteeksi osataan pyytää, kumpikin.
Tämä on siis kysymys, että miksi teillä ei tuo toimi?Nyt pistit pahan. Ei olla edes kokeiltu. Tämä kuitenkin tuntuu vahvasti meidän jutulta. En ehkä edes osaisi mieheni kanssa olla muulla tavalla.. Miehellä varmasti sama. Osa hänen viehätystään on auktoriteetti, ja hän taas on todella ihastunut minuun tällaisena, vaikka yhteisiä vuosia jo takana. En esimerkiksi osaa kuvitella tilannetta jossa sanoisin jotenkin kärkevästi olevani erimieltä..
Ei omaa mielipidettä tarvitse sanoa kärkevästi, kun ei ole kysymys mistään kilpailusta kuka saa viimeisen sanan tms.
Kun on kysymys siitä mikä on järkevää , edullista jne. Ei mies ole 100 % kaikessa parempi ja tietävämpi.
Sinä et anna kykyjäsi yhteiseen hyvään etkä toisaalta pääse toteuttamaan itseäsi.
Sitäpaitsi periaatteellisissa keskusteluissa joissa ollaan miehen kanssa eri linjoilla, saattaa keskustelu käydä joskus kiihkeänäkin, mutta en millään luopuisi niistä. Siinä aina itse oppi jotain ja kyllä kehtaan sanoa että mieskin oppii.
Nehän ovat elämän suola suorastaan.
Teillä kai mies päättää mitä mieltä saa asioista olla.
Eli sun mielipiteellä ei ole väliä edes vaatetuksen osalta? Sanoit aiemmin että pelkäät miestä. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapatko itsesi jos mies käskee?
Jos mies esim. haluaa vaihtaa sinut toiseen naiseen, josta tulee lapsellesi äitipuoli ja haluaa sinusta siististi eroon, niin teetkö käskystä itsemurhan? Ei ainakaan tule avioeroa, josta et pidä.
Vastaa kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapatko itsesi jos mies käskee?
Jos mies esim. haluaa vaihtaa sinut toiseen naiseen, josta tulee lapsellesi äitipuoli ja haluaa sinusta siististi eroon, niin teetkö käskystä itsemurhan? Ei ainakaan tule avioeroa, josta et pidä.
Vastaa kysymykseen.
En tekisi, koska en tuon jälkeen enää kunnioittaisi miestä. Eikä tuo olisi mitenkään lapsen edun mukaista.
Niin, että sinulta puuttuu oma tahto kokonaan?
Vaikuttaa tosiaan siltä, että miehesi on tuollainen mitä on, koska hänellä on huonoja kokemuksia lapsuudenkodistaan ja sen riitaisesta ilmapiiristä. Hänen ratkaisunsa estää saman toistuminen omassa perhe-elämässään on puolison täysi kontrollointi. Sinä puolestasi olet syystä tai toisesta valmis ryhtymään "heikommaksi astiaksi" ja tyydyt pysymään siinä roolissa ilman että ajattelet, millaisen naisen ja vaimon mallin tarjoat tyttärellesi.
Jotkut ihmiset riitelevät mielellään, toiset taas kärsivät siitä kovasti. Ei siinä ole mitään pahaa, että haluaa välttää riitoja kodissaan ja yrittää olla niin, että kaikilla on hyvä. Mutta minusta vaikuttaa siltä, että teillä ei ole asiat hyvin, vaikka elättekin näennäisesti harmonisesti. Miehesi ei tunnu kunnioittavan sinun mielipiteitäsi tai kypsyyttäsi ihmisenä. Sinä et itsekään kunnioita itseäsi. Kumpikaan teistä ei myöskään tarjoa tyttärellenne hyviä eväitä aikuisuuteen ja itsenäisyyteen noin vinoutuneella parisuhdemallilla.
Niin kuin täällä jo sanottiin, eivät erimielisyydet ja erilaiset mielipiteet tarkoita välttämättä riitelyä. Jos miehesi ei kestä näkemystensä haastamista, hänelläkin on pahoja itsetunto-ongelmia.
Minä ihan oikeasti suosittelen teille parisuhdeterapiaa. Olen vahvasti eri mieltä siitä kanssasi, onko teidän suhteenne terveellä pohjalla, mutta en ole eri mieltä halutakseni teille mitään pahaa. Päinvastoin, haluan että olette onnellisia, kasvatatte onnellisen tyttären, ja voitte kaikki olla rennosti ja vapaasti omassa kodissanne ilman että kukaan tuntee oloaan sen takia uhatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Eli sun mielipiteellä ei ole väliä edes vaatetuksen osalta? Sanoit aiemmin että pelkäät miestä. Miksi?
Haluan näyttää miehen silmissä kauniilta, niin hyvin voin jättää pukematta vaatteen jota hän pitää vaikka "tätimäisenä" tai liian teininä..
Pelkään välillä, että mies suuttuu jostakin, en itse tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotatko muiden kohtelevan sinua täysivaltaisena aikuisena? Jos odotat, miksi?
Odotan. Kohtelen itsekin muita aikuisina, alistun vain miehelleni.
Et vastannut kysymykseen, miksi odotat että sinua kohdellaan aikuisena.
Minusta on aika koomista, että tulet tänne ja alat jutella kuin vertaisillesi. Täällä on kuitenkin aikuisia, asioistaan huolehtivia ja päättäviä naisia. Itse olet holhouksessa ja vielä vapaaehtoisesti. Se ei ole henkisesti kypsän ihmisen tavoite. Olet kuin teinityttö, joka istuu aikuisten naisten kahvipöytään ja alkaa esittää varmoja mielipiteitä aikuisten asioista. En tarkoita että olisit huonompi ihminen, eihän lapsikaan ole huonompi. Mutta ei lapsi kuitenkaan ole tasavertainen aikuisen kanssa.
Eli kun arvostan ja alistun miehelle minun pitäisi toimia niin kaikkien kanssa? Miksi? Ihan hyvin olet saattanut olla asiakkaani ja olet keskustellut kanssani tasavertaisesti kahvipöydässä. Ehkä tekstisi kertoo enemmän sinusta. Mikset hyväksy erilaisuutta?
Eli sinä saat haukkua enemmistön elämäntavan ja syyllistää naisia siitä etteivät ryhdy orjiksi koska se muka pelastaisi monta avioliittoa. Mutta sitten kun sinä saat kritiikkiä niin tulee itku. Ei sinua saa arvostella, kun olet Erilainen.
Ehkä kuitenkin terapeutti ymmärtää sinua paremmin, mistä asiakkaan ongelmat johtuvat? Uskomatonta, sinä siis todellakaan et kuuntele etkä ymmärrä. Miten voi olla noin hirvittävän itsekäs? Luulin että äidille lapsen pitäisi olla se tärkein.
Enkä minä puhu miehen roolista tuossa, vaan naisen. Ei ole yllättävää, että yrität luistaa vastuustasi. Olethan tehnyt elämäntavan siitä, että et muka ole vastuussa. Tyttäresi kuitenkin katsoo sinusta mallia, kun etsii identiteettiään. Etkä kovin kummoista mallia anna.
Yritys ei ole sinun, koska olet holhouksessa. Yritys ei ole sinun, koska tarvitset luvan siihen että se on sinun. Ihmiseltä, jolla ei ole mitään asiaa määrätä muiden työssäkäynnistä.