Olen kotiäiti ilman koulutusta ja tämä on unelmaelämääni:) kysy jotain!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos mies haluaisi viettää lastenne kanssa yhtä paljon aikaa kuin sinä

Sitten tulisi ongelmia! Voisi hän ottaa sapattivapaata vaikka ja olla lasten kanssa, mutta mikään työ jota alkaisin tehdä ei pitäisi yllä tätä elintasoa...

mixei? O_o

Koska saavuttaakseni saman palkkataso joutuisin ensin opiskelemaan vuosia ja sitten tekemään töitä vuosikaudet päästäkseni samalle tasolle. Ja kaikesta ei makseta yhtä hyvin palkkaa, jos vaikka haluaisin sairaanhoitajaksi tai kampaajaksi niin ei sillä kyllä koskaan ylläpidettäisi tätä elintasoa... Miehen perheen rahoilla voisi tietenkin elää hetken mutta ei miehen ylpeys kestäisi antaa vanhempiensa elättää meitä. Eli mieheni ei voi haluta koti-isäksi, ei vain ole vaihtoehto enemmän kuin muutamaksi kuukaudeksi.

No kokoajanhan sinulla on ollut aikaa opiskella vaikka insinööriksi kun ei tarvitse rahasta huolehtia. Miksi opiskelisit kampaajaksi tai eläisit appivanhempien rahoilla? O_o

En halua insinööriksi. En ole mennyt opiskelemaan kun en tiedä mitä halua Opiskella. Lisäksi minulla on ollut pieniä lapsia vuosikaudet. Opiskelu ei ollut prioriteetti koskaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos mies haluaisi viettää lastenne kanssa yhtä paljon aikaa kuin sinä

Sitten tulisi ongelmia! Voisi hän ottaa sapattivapaata vaikka ja olla lasten kanssa, mutta mikään työ jota alkaisin tehdä ei pitäisi yllä tätä elintasoa...

mixei? O_o

Koska saavuttaakseni saman palkkataso joutuisin ensin opiskelemaan vuosia ja sitten tekemään töitä vuosikaudet päästäkseni samalle tasolle. Ja kaikesta ei makseta yhtä hyvin palkkaa, jos vaikka haluaisin sairaanhoitajaksi tai kampaajaksi niin ei sillä kyllä koskaan ylläpidettäisi tätä elintasoa... Miehen perheen rahoilla voisi tietenkin elää hetken mutta ei miehen ylpeys kestäisi antaa vanhempiensa elättää meitä. Eli mieheni ei voi haluta koti-isäksi, ei vain ole vaihtoehto enemmän kuin muutamaksi kuukaudeksi.

No kokoajanhan sinulla on ollut aikaa opiskella vaikka insinööriksi kun ei tarvitse rahasta huolehtia. Miksi opiskelisit kampaajaksi tai eläisit appivanhempien rahoilla? O_o

Siis ymmärräthän, että rahan tekeminen on isolta osalta myös tuurista kiinni? Ihan sama mitä ihminen opiskelisi, mahdollisuudet siihen, että tekisi paljon rahaa, ei ole isot. Ei vaikka olisi kuinka erikoislääkäri tai dippainsinööri. Sen sijaan jos osuu oikealla koulutuksella, oikealla luonteella oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, niin rahantuloa on vaikea estää.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta unelmaelämältä. Taidat olla oikeasti tosi tympääntynyt tilanteeseesi.

Oikeasti on ihanaa olla kotona, keitellä rauhassa kahvia ja katsella aamutelkkaria, käydä ulkona kävelemässä, käydä kaupoilla, nähdä muita mammoja, viedä lapsia puistoon tai museoon tai leikkitreffeille tai vain olla kotona ja pelailla yhdessä ja tehdä ruokaa ja nauttia rennosta kiireettömästä yhdessäolosta:)

Minä taas olen kasannut itselleni vapaaehtoistöitä ja odottelen jo hiukan malttamattomana, että lapset kasvaisivat vähän ja pääsisin takaisin opiskelemaan. Vaikkakin lasten kanssa oleminen on ollut ihanaa ja älyttömän palkitsevaa.

Minäkin teen vapaaehtois toimintaa lapsen eskarin kautta mutta niitä juttuja ei ole joka päivä, viikottain kyllä. Tämä on kyllä parasta aikaa, lapset ei ole enää vauvoja mutta ei niin isoja että menisi omia menojaan!

Mitä menet opiskelemaan?

Antropologiaa, opiskelut jäivät kesken kun tulin raskaaksi.

Onnea opintoihin! Asutko Nycissä? Me asuttiin siellä miehen kanssa muutama vuosi mutta muutettiin kun esikoinen oli vielä vauva. Jotenkin en haluaisi olla siellä lasten kanssa. Tai eihän sitä koskaan tiedä mutta mies sai työtarjouksen lännestä niin lähdettiin:)

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos mies haluaisi viettää lastenne kanssa yhtä paljon aikaa kuin sinä

Sitten tulisi ongelmia! Voisi hän ottaa sapattivapaata vaikka ja olla lasten kanssa, mutta mikään työ jota alkaisin tehdä ei pitäisi yllä tätä elintasoa...

mixei? O_o

Koska saavuttaakseni saman palkkataso joutuisin ensin opiskelemaan vuosia ja sitten tekemään töitä vuosikaudet päästäkseni samalle tasolle. Ja kaikesta ei makseta yhtä hyvin palkkaa, jos vaikka haluaisin sairaanhoitajaksi tai kampaajaksi niin ei sillä kyllä koskaan ylläpidettäisi tätä elintasoa... Miehen perheen rahoilla voisi tietenkin elää hetken mutta ei miehen ylpeys kestäisi antaa vanhempiensa elättää meitä. Eli mieheni ei voi haluta koti-isäksi, ei vain ole vaihtoehto enemmän kuin muutamaksi kuukaudeksi.

No kokoajanhan sinulla on ollut aikaa opiskella vaikka insinööriksi kun ei tarvitse rahasta huolehtia. Miksi opiskelisit kampaajaksi tai eläisit appivanhempien rahoilla? O_o

Siis ymmärräthän, että rahan tekeminen on isolta osalta myös tuurista kiinni? Ihan sama mitä ihminen opiskelisi, mahdollisuudet siihen, että tekisi paljon rahaa, ei ole isot. Ei vaikka olisi kuinka erikoislääkäri tai dippainsinööri. Sen sijaan jos osuu oikealla koulutuksella, oikealla luonteella oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, niin rahantuloa on vaikea estää.

Ei dippainssit muutenkaan paljoa tienaa. Opiskelen itse sellaiseksi eikä odotukset ole korkealla kun meitäkin on liikaa. Mutta ei erikoislääkärin tarvitse töitä etsiä. Opiskele sellaiseksi. Haluat kuitenkin auttaa ihmisiä kun teet vapaaehtoistyötä?

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta unelmaelämältä. Taidat olla oikeasti tosi tympääntynyt tilanteeseesi.

Oikeasti on ihanaa olla kotona, keitellä rauhassa kahvia ja katsella aamutelkkaria, käydä ulkona kävelemässä, käydä kaupoilla, nähdä muita mammoja, viedä lapsia puistoon tai museoon tai leikkitreffeille tai vain olla kotona ja pelailla yhdessä ja tehdä ruokaa ja nauttia rennosta kiireettömästä yhdessäolosta:)

Minä taas olen kasannut itselleni vapaaehtoistöitä ja odottelen jo hiukan malttamattomana, että lapset kasvaisivat vähän ja pääsisin takaisin opiskelemaan. Vaikkakin lasten kanssa oleminen on ollut ihanaa ja älyttömän palkitsevaa.

Minäkin teen vapaaehtois toimintaa lapsen eskarin kautta mutta niitä juttuja ei ole joka päivä, viikottain kyllä. Tämä on kyllä parasta aikaa, lapset ei ole enää vauvoja mutta ei niin isoja että menisi omia menojaan!

Mitä menet opiskelemaan?

Antropologiaa, opiskelut jäivät kesken kun tulin raskaaksi.

Onnea opintoihin! Asutko Nycissä? Me asuttiin siellä miehen kanssa muutama vuosi mutta muutettiin kun esikoinen oli vielä vauva. Jotenkin en haluaisi olla siellä lasten kanssa. Tai eihän sitä koskaan tiedä mutta mies sai työtarjouksen lännestä niin lähdettiin:)

Kiitos. Asumme Nycissä ja Helsingissä (toistaiseksi), eli kahta maata seilataan. Meillä miehen työt ovat tiukasti Nycissä, joten sinne jäädään. Meillä on kiva alue puistoineen, joten sinänsä ei haittaa lasten kanssa ollenkaan. Nycin ilmasto itseäni vähän ottaa päähän.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos mies haluaisi viettää lastenne kanssa yhtä paljon aikaa kuin sinä

Sitten tulisi ongelmia! Voisi hän ottaa sapattivapaata vaikka ja olla lasten kanssa, mutta mikään työ jota alkaisin tehdä ei pitäisi yllä tätä elintasoa...

mixei? O_o

Koska saavuttaakseni saman palkkataso joutuisin ensin opiskelemaan vuosia ja sitten tekemään töitä vuosikaudet päästäkseni samalle tasolle. Ja kaikesta ei makseta yhtä hyvin palkkaa, jos vaikka haluaisin sairaanhoitajaksi tai kampaajaksi niin ei sillä kyllä koskaan ylläpidettäisi tätä elintasoa... Miehen perheen rahoilla voisi tietenkin elää hetken mutta ei miehen ylpeys kestäisi antaa vanhempiensa elättää meitä. Eli mieheni ei voi haluta koti-isäksi, ei vain ole vaihtoehto enemmän kuin muutamaksi kuukaudeksi.

No kokoajanhan sinulla on ollut aikaa opiskella vaikka insinööriksi kun ei tarvitse rahasta huolehtia. Miksi opiskelisit kampaajaksi tai eläisit appivanhempien rahoilla? O_o

Siis ymmärräthän, että rahan tekeminen on isolta osalta myös tuurista kiinni? Ihan sama mitä ihminen opiskelisi, mahdollisuudet siihen, että tekisi paljon rahaa, ei ole isot. Ei vaikka olisi kuinka erikoislääkäri tai dippainsinööri. Sen sijaan jos osuu oikealla koulutuksella, oikealla luonteella oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, niin rahantuloa on vaikea estää.

Ei dippainssit muutenkaan paljoa tienaa. Opiskelen itse sellaiseksi eikä odotukset ole korkealla kun meitäkin on liikaa. Mutta ei erikoislääkärin tarvitse töitä etsiä. Opiskele sellaiseksi. Haluat kuitenkin auttaa ihmisiä kun teet vapaaehtoistyötä?

Ei erikoislääkärin palkalla meidänkään elintasoamme ylläpidettäisi. En ole kiinnostunut lääketieteestä. 

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos mies haluaisi viettää lastenne kanssa yhtä paljon aikaa kuin sinä

Sitten tulisi ongelmia! Voisi hän ottaa sapattivapaata vaikka ja olla lasten kanssa, mutta mikään työ jota alkaisin tehdä ei pitäisi yllä tätä elintasoa...

mixei? O_o

Koska saavuttaakseni saman palkkataso joutuisin ensin opiskelemaan vuosia ja sitten tekemään töitä vuosikaudet päästäkseni samalle tasolle. Ja kaikesta ei makseta yhtä hyvin palkkaa, jos vaikka haluaisin sairaanhoitajaksi tai kampaajaksi niin ei sillä kyllä koskaan ylläpidettäisi tätä elintasoa... Miehen perheen rahoilla voisi tietenkin elää hetken mutta ei miehen ylpeys kestäisi antaa vanhempiensa elättää meitä. Eli mieheni ei voi haluta koti-isäksi, ei vain ole vaihtoehto enemmän kuin muutamaksi kuukaudeksi.

No kokoajanhan sinulla on ollut aikaa opiskella vaikka insinööriksi kun ei tarvitse rahasta huolehtia. Miksi opiskelisit kampaajaksi tai eläisit appivanhempien rahoilla? O_o

Siis ymmärräthän, että rahan tekeminen on isolta osalta myös tuurista kiinni? Ihan sama mitä ihminen opiskelisi, mahdollisuudet siihen, että tekisi paljon rahaa, ei ole isot. Ei vaikka olisi kuinka erikoislääkäri tai dippainsinööri. Sen sijaan jos osuu oikealla koulutuksella, oikealla luonteella oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, niin rahantuloa on vaikea estää.

Ei dippainssit muutenkaan paljoa tienaa. Opiskelen itse sellaiseksi eikä odotukset ole korkealla kun meitäkin on liikaa. Mutta ei erikoislääkärin tarvitse töitä etsiä. Opiskele sellaiseksi. Haluat kuitenkin auttaa ihmisiä kun teet vapaaehtoistyötä?

Ei erikoislääkärin palkalla meidänkään elintasoamme ylläpidettäisi. En ole kiinnostunut lääketieteestä. 

HELNYC keskustelee itsensä kanssä, voi ällötys!

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos mies haluaisi viettää lastenne kanssa yhtä paljon aikaa kuin sinä

Sitten tulisi ongelmia! Voisi hän ottaa sapattivapaata vaikka ja olla lasten kanssa, mutta mikään työ jota alkaisin tehdä ei pitäisi yllä tätä elintasoa...

mixei? O_o

Koska saavuttaakseni saman palkkataso joutuisin ensin opiskelemaan vuosia ja sitten tekemään töitä vuosikaudet päästäkseni samalle tasolle. Ja kaikesta ei makseta yhtä hyvin palkkaa, jos vaikka haluaisin sairaanhoitajaksi tai kampaajaksi niin ei sillä kyllä koskaan ylläpidettäisi tätä elintasoa... Miehen perheen rahoilla voisi tietenkin elää hetken mutta ei miehen ylpeys kestäisi antaa vanhempiensa elättää meitä. Eli mieheni ei voi haluta koti-isäksi, ei vain ole vaihtoehto enemmän kuin muutamaksi kuukaudeksi.

No kokoajanhan sinulla on ollut aikaa opiskella vaikka insinööriksi kun ei tarvitse rahasta huolehtia. Miksi opiskelisit kampaajaksi tai eläisit appivanhempien rahoilla? O_o

Siis ymmärräthän, että rahan tekeminen on isolta osalta myös tuurista kiinni? Ihan sama mitä ihminen opiskelisi, mahdollisuudet siihen, että tekisi paljon rahaa, ei ole isot. Ei vaikka olisi kuinka erikoislääkäri tai dippainsinööri. Sen sijaan jos osuu oikealla koulutuksella, oikealla luonteella oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, niin rahantuloa on vaikea estää.

Ei dippainssit muutenkaan paljoa tienaa. Opiskelen itse sellaiseksi eikä odotukset ole korkealla kun meitäkin on liikaa. Mutta ei erikoislääkärin tarvitse töitä etsiä. Opiskele sellaiseksi. Haluat kuitenkin auttaa ihmisiä kun teet vapaaehtoistyötä?

Ei erikoislääkärin palkalla meidänkään elintasoamme ylläpidettäisi. En ole kiinnostunut lääketieteestä. 

HELNYC keskustelee itsensä kanssä, voi ällötys!

Olette te sitten vainoharhaisia.

Miksi naiset haluavat niin kovin vaikuttaa muiden tekemisiin ja valintoihin? 

Varmasti on sama ollut silloin teollistumisen alkuaikoina kun naiset laajemmin alkoivat käydä töissä kodin ulkopuolella: silloisessa av-ringissä on voivoteltu miten ne nyt sellaista ja eikö kuitenkin olisi mukavampi touhuta kotosalla. Ja nyt ulistaan jos joku nainen haluaa olla kotona. 

Kiva, kun saat olla kotona ja nautit siitä. Se on lapsille hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos mies haluaisi viettää lastenne kanssa yhtä paljon aikaa kuin sinä

Sitten tulisi ongelmia! Voisi hän ottaa sapattivapaata vaikka ja olla lasten kanssa, mutta mikään työ jota alkaisin tehdä ei pitäisi yllä tätä elintasoa...

mixei? O_o

Koska saavuttaakseni saman palkkataso joutuisin ensin opiskelemaan vuosia ja sitten tekemään töitä vuosikaudet päästäkseni samalle tasolle. Ja kaikesta ei makseta yhtä hyvin palkkaa, jos vaikka haluaisin sairaanhoitajaksi tai kampaajaksi niin ei sillä kyllä koskaan ylläpidettäisi tätä elintasoa... Miehen perheen rahoilla voisi tietenkin elää hetken mutta ei miehen ylpeys kestäisi antaa vanhempiensa elättää meitä. Eli mieheni ei voi haluta koti-isäksi, ei vain ole vaihtoehto enemmän kuin muutamaksi kuukaudeksi.

No kokoajanhan sinulla on ollut aikaa opiskella vaikka insinööriksi kun ei tarvitse rahasta huolehtia. Miksi opiskelisit kampaajaksi tai eläisit appivanhempien rahoilla? O_o

Siis ymmärräthän, että rahan tekeminen on isolta osalta myös tuurista kiinni? Ihan sama mitä ihminen opiskelisi, mahdollisuudet siihen, että tekisi paljon rahaa, ei ole isot. Ei vaikka olisi kuinka erikoislääkäri tai dippainsinööri. Sen sijaan jos osuu oikealla koulutuksella, oikealla luonteella oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, niin rahantuloa on vaikea estää.

Ei dippainssit muutenkaan paljoa tienaa. Opiskelen itse sellaiseksi eikä odotukset ole korkealla kun meitäkin on liikaa. Mutta ei erikoislääkärin tarvitse töitä etsiä. Opiskele sellaiseksi. Haluat kuitenkin auttaa ihmisiä kun teet vapaaehtoistyötä?

Noh, lääkikseen ei noin vain mennä...

Ja vapaaehtoistyö on enemmänkin tytön eskarin vanhempain toimintaa, täällä vanhemmilta odotetaan enemmän kuin vanhemmilta Suomessa. Kaikki tekee jotain.

Jokainen elää tavallaan. Ei ura ja kunnianhimo ole kaikkia varten. Pääasia että olet onnellinen ja tyytyväinen elämääsi :)

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta unelmaelämältä. Taidat olla oikeasti tosi tympääntynyt tilanteeseesi.

Oikeasti on ihanaa olla kotona, keitellä rauhassa kahvia ja katsella aamutelkkaria, käydä ulkona kävelemässä, käydä kaupoilla, nähdä muita mammoja, viedä lapsia puistoon tai museoon tai leikkitreffeille tai vain olla kotona ja pelailla yhdessä ja tehdä ruokaa ja nauttia rennosta kiireettömästä yhdessäolosta:)

Minä taas olen kasannut itselleni vapaaehtoistöitä ja odottelen jo hiukan malttamattomana, että lapset kasvaisivat vähän ja pääsisin takaisin opiskelemaan. Vaikkakin lasten kanssa oleminen on ollut ihanaa ja älyttömän palkitsevaa.

Minäkin teen vapaaehtois toimintaa lapsen eskarin kautta mutta niitä juttuja ei ole joka päivä, viikottain kyllä. Tämä on kyllä parasta aikaa, lapset ei ole enää vauvoja mutta ei niin isoja että menisi omia menojaan!

Mitä menet opiskelemaan?

Antropologiaa, opiskelut jäivät kesken kun tulin raskaaksi.

Onnea opintoihin! Asutko Nycissä? Me asuttiin siellä miehen kanssa muutama vuosi mutta muutettiin kun esikoinen oli vielä vauva. Jotenkin en haluaisi olla siellä lasten kanssa. Tai eihän sitä koskaan tiedä mutta mies sai työtarjouksen lännestä niin lähdettiin:)

Kiitos. Asumme Nycissä ja Helsingissä (toistaiseksi), eli kahta maata seilataan. Meillä miehen työt ovat tiukasti Nycissä, joten sinne jäädään. Meillä on kiva alue puistoineen, joten sinänsä ei haittaa lasten kanssa ollenkaan. Nycin ilmasto itseäni vähän ottaa päähän.

Minä rakastin Nyciä ilman lapsia ja vauvan kanssa mutta nyt on kyllä ihanaa kun on oma piha ja vähän perheellisempi asuinalue! Välillä ikävä takaisin ja eihän sitä tiedä minne päätyy...

Vierailija kirjoitti:

Jokainen elää tavallaan. Ei ura ja kunnianhimo ole kaikkia varten. Pääasia että olet onnellinen ja tyytyväinen elämääsi :)

Kiitos! Tuntuu että nykyään aina vaan puhutaan siitä miten yhdistää kotielämä ja ura ja miten vaikeaa naisilla on. Koskaan ei ole hyvä. Mun mielestä on ihanaa että ei ole töitä mutta kyllä myös ymmärrän että olen onnekas tilanteessani. Toisenlaisessa rahatilanteessa ei olisi mahdollista mutta en todellakaan halua kärsiä töissä ja potea huonoa omaatuntoa siitä että lapsenvahti kasvattaa lapset, jos ei tarvitse:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen elää tavallaan. Ei ura ja kunnianhimo ole kaikkia varten. Pääasia että olet onnellinen ja tyytyväinen elämääsi :)

Kiitos! Tuntuu että nykyään aina vaan puhutaan siitä miten yhdistää kotielämä ja ura ja miten vaikeaa naisilla on. Koskaan ei ole hyvä. Mun mielestä on ihanaa että ei ole töitä mutta kyllä myös ymmärrän että olen onnekas tilanteessani. Toisenlaisessa rahatilanteessa ei olisi mahdollista mutta en todellakaan halua kärsiä töissä ja potea huonoa omaatuntoa siitä että lapsenvahti kasvattaa lapset, jos ei tarvitse:)

Jos nainen on onnellinen niin avioliittokin voi hyvin :) olet hyvä ihminen kun mietit lastesi parasta, etkä vain omaa uraa kuten suurin osa ahneista ja itsekkäistä (suomalaisista) nykynaisista! Pointsit siitä! Tuollainen elämä on lapsillekin paras kasvualusta.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis asun ulkomailla rikkaan miehen vaimona ja olen kotona lasten kanssa. Meillä on kodinhoitaja joka siivoaa ja laittaa ruokaa kolme kertaa viikossa, minä laitan ruokaa loput päivät. En ole käynyt mitään kouluja, olen vain kotona lasten kanssa, tai no lapset ovat puolet viikosta kerhossa ja minä teen mitä haluan. Ei tarvitse huolehtia mistään ja elämä on ihanaa, tästä olen aina unelmoinutkin! Joku muu maksaa kulut ja minä saan tehdä joka päivä ihan mitä haluan. Nyt lapset ovat iltapäivä päiväunilla, mies tekee hommia toimistossaan ja telkkarista ei tule mitään, kysykää siis jotain hauskaa!:)

Et ole. Keksit tämän jutun, jotta saisit aikaan pitkän ja tulenkatkuisen ketjun.

Saat päivisin tehdä mitä haluat. Mitä se sitten on? Sanoit että shoppailua ja lasten kanssa puuhailua, mutta mitä sitten kun lapset menee kouluun, alkaa olla enemmän pois kotoa? Riittääkö tuollainen sulle?

Vierailija kirjoitti:

Saat päivisin tehdä mitä haluat. Mitä se sitten on? Sanoit että shoppailua ja lasten kanssa puuhailua, mutta mitä sitten kun lapset menee kouluun, alkaa olla enemmän pois kotoa? Riittääkö tuollainen sulle?

Sitten Ap voi panostaa kuntoiluun, oleilla enemmän av:lla, ruveta harrastamaan taidemaalausta... Kyllä sitä tekemistä keksii jos ei vaan ole liian väsynyt töistä!

Munkin unelma on ettei tartteis tohtorinhatun jälkeen tehdä enää mitään muiden alaisuudessa. Ihminen on onnellinen kun tekee itselleen ja rakkailleen "töitä". Monilla ei vaan ole rikasta miestä ja sitten kateellisena jupistaan, että menisi sekin töihin :D