Lue keskustelun säännöt.
Olen kotiäiti ilman koulutusta ja tämä on unelmaelämääni:) kysy jotain!
10.04.2016 |
Eli siis asun ulkomailla rikkaan miehen vaimona ja olen kotona lasten kanssa. Meillä on kodinhoitaja joka siivoaa ja laittaa ruokaa kolme kertaa viikossa, minä laitan ruokaa loput päivät. En ole käynyt mitään kouluja, olen vain kotona lasten kanssa, tai no lapset ovat puolet viikosta kerhossa ja minä teen mitä haluan. Ei tarvitse huolehtia mistään ja elämä on ihanaa, tästä olen aina unelmoinutkin! Joku muu maksaa kulut ja minä saan tehdä joka päivä ihan mitä haluan. Nyt lapset ovat iltapäivä päiväunilla, mies tekee hommia toimistossaan ja telkkarista ei tule mitään, kysykää siis jotain hauskaa!:)
Kommentit (78)
Ihan prenupia❤
Tänne se helnyc sitten päätyikin, kun niin kovin säikähdit omassa ketjussasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin kymmenen vuotta kotiäitinä ja elin elämäni onnellisinta aikaa :)
Nyt bussissa matkalla töihin ja ei huvita yhtään..
Syksyllä soppari loppuu ja ajattelin jäädä kotiin taas. Lapset tarvitsee minua enemmän siellä kun töissä. Ehkä teen sen kolmannen lapsenkin vähän niinkuin iltatähdeksi. Vanhemmat on jo 12 ja 9 vuotiaita.
Itse olen 34 vuotias eli viime hetkiä käsillä iltatähden tekoon.
Tsemppiä sinulle sinne vaikka vähän provolta kuulostatkin :)Tsemppiä sinullekin!
En aio tehdä kolmatta lasta jotta ei tarvitse mennä töihin mutta olisihan se kaikin puolin oikein hyvä tilanne:) saisi lisäaikaa miettiä että mitä tekee kun lapset kasvaa isommiksi vai olenko sitten yksin kotona, ei kyllä haittaisi sekään.Ei, en tee kolmatta lasta sen takia ettei tarvitsisi töihin mennä :)
Äitiys vaan on minun juttu. Minulla on kaksi tutkintoa mutta kummatkaan ei ole aloilta jotka kiinnostaa. Eikä palkkakaan päätä huimaa.
Ajattelin vielä lähteä opiskelemaan aikuislukioon ja vielä yliopistoon jos rahkeet riittää. Ajattelin että raskauaikana voisi jo opintoja aloittaa ja sitten kotoa käsin opiskella kun vauva on syntynyt.
Olisi enemmän motivaatiota tehdä töitä jos palkkakin olisi parempi.
Nämä nyt ovat näitä haaveita vaan :)
Katsellaan sitten ensi vuonna miltä elämä silloin näyttää ja vieläkö on samat haaveet silloin.
Nuorempana ei itsetunto riittänyt lähteä toteuttamaan itseä mutta nyt on eri tilanne.
Ylempi kommenti ei varmaan ollut ap? Otsikossa kun lukee ilman koulutusta.
Tekisinkö hk:n sinisestä lenkistä tänään makkarakastikkeen vai uunilenkkiä?
Minä olen akateemisesti koulutettu kotiäiti. Lapset jo koululaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ihan prenupia❤
Tänne se helnyc sitten päätyikin, kun niin kovin säikähdit omassa ketjussasi.
Tää av näine mielikuvitustyyppeineen on kuin kauniit ja rohkeat: jatkuvaa solkkausta, normi-ihmiselle riittää kun käy vilkaisemassa 5 min päivässä pysyy kärryillä - tai saa rokotuksen pysyä poissa. Ei mitään järkevää keskusteltavaa, menen kahvihuoneeseen etsimään juttuseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap, HelNyc, miksi oikeasti vietät kaikki päiväsi täällä? Hae apua itsellesi.
Etkö tunne itseäsi loiseksi? Entä mitä teet sitten kun mies ottaa nuoremman ja kauniimman vaimon kun rupsahdat? Lapsethan toki jää silloin isälleen. Onko teillä avioehtoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua että naisilla voi kauneus olla lahjakkuus siinä missä "matikkapääkin".
Ilonpilaajako kirjoitti:
Etkö tunne itseäsi loiseksi? Entä mitä teet sitten kun mies ottaa nuoremman ja kauniimman vaimon kun rupsahdat? Lapsethan toki jää silloin isälleen. Onko teillä avioehtoa?
Miksi mies niin tekisi? Onko Nalle tehnyt niin? Tai moni muukaan rikas mies.
Luette seiskasta juttuja viihde- ja urheilutähdistä, jotka on wt. Ei niitä voi soveltaa muihin miehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että olet tyytyväinen elämääsi! Jotain tuon tyyppistä minäkin toivon. Tosin olen pian tohtori, eli koulutus löytyy kyllä.
Onko miehesi muuten osallistunut tasavertaisesti yövalvomisiin? Tarkoitan sitä kun vauvat itkevät öisin.
Onko maassasi tavallista olla "vain" kotiäiti? Onko sinulla paljon ystäviä jotka ovat samassa elämäntilanteessa? Näettekö päivittäin?
Onko avioliittonne suomalainen, eli saatko puolet miehen omaisuudesta eron sattuessa? Onko miehesi vielä seksuaalisesti sinusta kiinnostunut? Synnytitkö sektiolla vai muuten? Tälläisiä kysymyksiä tuli mieleen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin kymmenen vuotta kotiäitinä ja elin elämäni onnellisinta aikaa :)
Nyt bussissa matkalla töihin ja ei huvita yhtään..
Syksyllä soppari loppuu ja ajattelin jäädä kotiin taas. Lapset tarvitsee minua enemmän siellä kun töissä. Ehkä teen sen kolmannen lapsenkin vähän niinkuin iltatähdeksi. Vanhemmat on jo 12 ja 9 vuotiaita.
Itse olen 34 vuotias eli viime hetkiä käsillä iltatähden tekoon.
Tsemppiä sinulle sinne vaikka vähän provolta kuulostatkin :)Tsemppiä sinullekin!
En aio tehdä kolmatta lasta jotta ei tarvitse mennä töihin mutta olisihan se kaikin puolin oikein hyvä tilanne:) saisi lisäaikaa miettiä että mitä tekee kun lapset kasvaa isommiksi vai olenko sitten yksin kotona, ei kyllä haittaisi sekään.Ei, en tee kolmatta lasta sen takia ettei tarvitsisi töihin mennä :)
Äitiys vaan on minun juttu. Minulla on kaksi tutkintoa mutta kummatkaan ei ole aloilta jotka kiinnostaa. Eikä palkkakaan päätä huimaa.
Ajattelin vielä lähteä opiskelemaan aikuislukioon ja vielä yliopistoon jos rahkeet riittää. Ajattelin että raskauaikana voisi jo opintoja aloittaa ja sitten kotoa käsin opiskella kun vauva on syntynyt.
Olisi enemmän motivaatiota tehdä töitä jos palkkakin olisi parempi.
Nämä nyt ovat näitä haaveita vaan :)
Katsellaan sitten ensi vuonna miltä elämä silloin näyttää ja vieläkö on samat haaveet silloin.
Nuorempana ei itsetunto riittänyt lähteä toteuttamaan itseä mutta nyt on eri tilanne.Ylempi kommenti ei varmaan ollut ap? Otsikossa kun lukee ilman koulutusta.
Ei ollut ap vaan vastasin ap;lle. Olen siis tuo joka oli kymmenen vuotta kotiäitinä ja nyt työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen iloinen puolestasi, jos kerran olet onnellinen, vaikka itselleni tuollainen elämä ei sopisi (äitiys on kyllä minustakin ihanaa). Kiinnostaisi, että millaisesta perheestä olet? Vanhempiesi koulutus ja työ? mitä vanhempasi ajattelevat elämäntilanteestasi? Millaisissa töissä sisaruksesi?
Etkö tunne itseäsi turhaksi, kun olet vain kotona? Minä olin kolme vuotta työtön ja kotiäiti siinä samalla. Kyllä tuntuu ihanalta, kun olen juuri aloittanut työt vakipaikassa ja mies on vuorostaan kotona. Jaksaa taas paremmin olla lasten kanssa, kun on päivät töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuitenkin taidat itse haluta kysyä meiltä, miten sinne työkkäriin pääsee. Kysy vaan, rohkeesti.
Äiti... kirjoitti:
Minä olen akateemisesti koulutettu kotiäiti. Lapset jo koululaisia.
Mitä kaikkea teet päivällä kun lapset on kotona?
Ap
Ilonpilaajako kirjoitti:
Etkö tunne itseäsi loiseksi? Entä mitä teet sitten kun mies ottaa nuoremman ja kauniimman vaimon kun rupsahdat? Lapsethan toki jää silloin isälleen. Onko teillä avioehtoa?
En tunne, teen paljon kodin eteen kun taas mies käy töissä. Lisäksi lapset vielä suht pieniä, eivät ole koko päivää poissa kotoa. Mieheni ei ole mitenkään vanha enkä ole häntä "rikkaana" tavannut joten en jotenkin usko että vaihtaisi kun "rupsahdan"....
Ja on avioehto.
Vierailija kirjoitti:
Ilonpilaajako kirjoitti:
Etkö tunne itseäsi loiseksi? Entä mitä teet sitten kun mies ottaa nuoremman ja kauniimman vaimon kun rupsahdat? Lapsethan toki jää silloin isälleen. Onko teillä avioehtoa?
Miksi mies niin tekisi? Onko Nalle tehnyt niin? Tai moni muukaan rikas mies.
Luette seiskasta juttuja viihde- ja urheilutähdistä, jotka on wt. Ei niitä voi soveltaa muihin miehiin.
Ja kuten tuossa sanoinkin niin en ole valinnut miestäni hänen rahojensa takia eikä hän minua pelkän ulkonäköni joten vaikea kuvitella tilannetta jossa hän vaihtaisi lastensa äidin "nuorempaan malliin" jos alan rupsahtamaan... Onneksi on aikaa pitää itestäni huolta! Ja tosiaan on avioehto mutta se enemmänkin suojaa miehen rahoja jotka hänellä oli ennen avioliittoa eli perheensä rahoja :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin kymmenen vuotta kotiäitinä ja elin elämäni onnellisinta aikaa :)
Nyt bussissa matkalla töihin ja ei huvita yhtään..
Syksyllä soppari loppuu ja ajattelin jäädä kotiin taas. Lapset tarvitsee minua enemmän siellä kun töissä. Ehkä teen sen kolmannen lapsenkin vähän niinkuin iltatähdeksi. Vanhemmat on jo 12 ja 9 vuotiaita.
Itse olen 34 vuotias eli viime hetkiä käsillä iltatähden tekoon.
Tsemppiä sinulle sinne vaikka vähän provolta kuulostatkin :)Tsemppiä sinullekin!
En aio tehdä kolmatta lasta jotta ei tarvitse mennä töihin mutta olisihan se kaikin puolin oikein hyvä tilanne:) saisi lisäaikaa miettiä että mitä tekee kun lapset kasvaa isommiksi vai olenko sitten yksin kotona, ei kyllä haittaisi sekään.Ei, en tee kolmatta lasta sen takia ettei tarvitsisi töihin mennä :)
Äitiys vaan on minun juttu. Minulla on kaksi tutkintoa mutta kummatkaan ei ole aloilta jotka kiinnostaa. Eikä palkkakaan päätä huimaa.
Ajattelin vielä lähteä opiskelemaan aikuislukioon ja vielä yliopistoon jos rahkeet riittää. Ajattelin että raskauaikana voisi jo opintoja aloittaa ja sitten kotoa käsin opiskella kun vauva on syntynyt.
Olisi enemmän motivaatiota tehdä töitä jos palkkakin olisi parempi.
Nämä nyt ovat näitä haaveita vaan :)
Katsellaan sitten ensi vuonna miltä elämä silloin näyttää ja vieläkö on samat haaveet silloin.
Nuorempana ei itsetunto riittänyt lähteä toteuttamaan itseä mutta nyt on eri tilanne.
Äitiys on kyllä minunkin juttu! Odottaisin että kolmas lapsi vähän kasvaa, ei sitä vauva-aikana kuitenkaan halua tuhlata aikaa opiskeluun!:)
Tsemppiä sinne, toivottavasti löydät jonkun kivan uuden alan jota opiskella!
Ap
Etkö silti mieluummin valitsisi työtä, joka on niin merkityksellistä, että siitä maksetaan vähintään saman verran kuin miehellesi? Että sinulla olisi päämäärä etkä olisi jonkun toisen elämän sivuosassa?
Ei, en tee kolmatta lasta sen takia ettei tarvitsisi töihin mennä :)
Äitiys vaan on minun juttu. Minulla on kaksi tutkintoa mutta kummatkaan ei ole aloilta jotka kiinnostaa. Eikä palkkakaan päätä huimaa.
Ajattelin vielä lähteä opiskelemaan aikuislukioon ja vielä yliopistoon jos rahkeet riittää. Ajattelin että raskauaikana voisi jo opintoja aloittaa ja sitten kotoa käsin opiskella kun vauva on syntynyt.
Olisi enemmän motivaatiota tehdä töitä jos palkkakin olisi parempi.
Nämä nyt ovat näitä haaveita vaan :)
Katsellaan sitten ensi vuonna miltä elämä silloin näyttää ja vieläkö on samat haaveet silloin.
Nuorempana ei itsetunto riittänyt lähteä toteuttamaan itseä mutta nyt on eri tilanne.