Olen kotiäiti ilman koulutusta ja tämä on unelmaelämääni:) kysy jotain!

Vierailija kirjoitti:

Etkö tunne itseäsi turhaksi, kun olet vain kotona? Minä olin kolme vuotta työtön ja kotiäiti siinä samalla. Kyllä tuntuu ihanalta, kun olen juuri aloittanut työt vakipaikassa ja mies on vuorostaan kotona. Jaksaa taas paremmin olla lasten kanssa, kun on päivät töissä.

En tunne. Teen paljon kodin eteen ja kuten sanoin, olen osana harrastustoimintaa ja vanhemman eskarijuttuja. Tykkään tehdä vanhempain toimintaa. Täällä se on normaalia ja odotetaan kaikilta vanhemmilta, olit kotona tai et. Rakastan olla kotona ja tehdä vähän kaikkea mutta oman jaksamisen ja huvituksen mukaan! On aikaa käydä treenaamassa, kierrellä kauppoja, suunnitella kaikkia juttuja ja tehdä lasten kanssa kaikkea hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Möhmöh kirjoitti:

Onpas tänne tullut negatiiviseen sävyyn kirjoitettuja postauksia (positiivisia siis myöskin). Itse iloitsen toisen onnesta ja on todella mahtava kuulla että jollakin menee hyvin :) olen itse siinä pisteessä että odottelen ensikoista ja töiden vähyyden vuoksi hengailen kotona paria tuurauskeikkaa kuussa lukuunottamatta. En ole myöskään löytänyt vielä sitä alaa mikä itseäni kiinnostaisi, jospa se tässä jossain vaiheessa valkenisi. Mutta niin, itseä kiinnostaa missä maassa mahdat asua? Ulkomaille muuttaminen kun kiinnostaa minua sekä miestä, mutta satuttiin nyt Suomen kamaralle asettumaan. Jospa joku kaunis pävä päästään irtautumaan täältä.

Tällä palstalla on aina paljon negatiivisia viestejä positiivisien seassa:) pitää jalat maassa ettei kukaan luule että itsellä menee liian hyvin! He he vitsi...

Kyllä uskon että sinäkin jossain vaiheessa löydät sen oman jutun, itse teen paljon kaikkea erilaista harrastustoimintaa ja vapaaehtois juttuja esikoisen eskarin kautta, sillä tavalla tapaa paljon ihmisiä, saa tekemistä mutta ei tarvitse hikihatussa puurtaa töissä, ei kukaan hengitä niskaan ja saa ottaa niin paljon vastuuta kun itse jaksaa kantaa, joskus autan enemmän ja joskus vähemmän:)

Asun Yhdysvalloissa, mieheni on täältä.

Missä päin USAa? Etkö ole kiinnostunut opiskelemaan esim. yliopistossa ihan huviksesi?

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, että olet tyytyväinen elämääsi! Jotain tuon tyyppistä minäkin toivon. Tosin olen pian tohtori, eli koulutus löytyy kyllä.

Onko miehesi muuten osallistunut tasavertaisesti yövalvomisiin? Tarkoitan sitä kun vauvat itkevät öisin.

Onko maassasi tavallista olla "vain" kotiäiti? Onko sinulla paljon ystäviä jotka ovat samassa elämäntilanteessa? Näettekö päivittäin?

Onko avioliittonne suomalainen, eli saatko puolet miehen omaisuudesta eron sattuessa? Onko miehesi vielä seksuaalisesti sinusta kiinnostunut? Synnytitkö sektiolla vai muuten? Tälläisiä kysymyksiä tuli mieleen!

Onnea tohtorista! En vain koskaan löytänyt sitä omaa juttua ja nyt olen viihtynyt kotona!

Mieheni ei ole osallistunut täysin yhtä paljon yövalvomisiin mutta joskus kuitenkin. Hän herää aikaisin aamulla ja yleensä silloin on lasten kanssa hetken, jo vauva-aikana hänelle oli tärkeä viettää kummankin lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa:)

Täällä on todella yleistä olla kotiäiti jos vain varaa on. Varsinkin pienten lasten kanssa ollaan kotona jos on varaa, jos molemmilla tärkeä ura niin silloin on lastenvahteja. Mutta kyllä mun mielestä on tärkeä että yksi vanhempi on kotona ja silloin se on se kenellä on vähemmän tärkeä ura, tai ei uraa ollenkaan;)

Ja kyllä näemme päivittäin, edes pikaisesti koska useat toisten samanikäisten äitejä samalta alueelta.

Ei ole suomalainen avioliitto, en saisi puolia koska on avioehto. Se määrittää mitä saisin jos ero tulisi.

Kyllä on vielä seksuaalisesti kiinnostunut ja meillä on mielestäni hyvä seksielämä!

Synnytin molemmat ihan luonnollisella tavalla:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olin kymmenen vuotta kotiäitinä ja elin elämäni onnellisinta aikaa :)

Nyt bussissa matkalla töihin ja ei huvita yhtään..

Syksyllä soppari loppuu ja ajattelin jäädä kotiin taas. Lapset tarvitsee minua enemmän siellä kun töissä. Ehkä teen sen kolmannen lapsenkin vähän niinkuin iltatähdeksi. Vanhemmat on jo 12 ja 9 vuotiaita.

Itse olen 34 vuotias eli viime hetkiä käsillä iltatähden tekoon.

Tsemppiä sinulle sinne vaikka vähän provolta kuulostatkin :)

Tsemppiä sinullekin!

En aio tehdä kolmatta lasta jotta ei tarvitse mennä töihin mutta olisihan se kaikin puolin oikein hyvä tilanne:) saisi lisäaikaa miettiä että mitä tekee kun lapset kasvaa isommiksi vai olenko sitten yksin kotona, ei kyllä haittaisi sekään.

Ei, en tee kolmatta lasta sen takia ettei tarvitsisi töihin mennä :)

Äitiys vaan on minun juttu. Minulla on kaksi tutkintoa mutta kummatkaan ei ole aloilta jotka kiinnostaa. Eikä palkkakaan päätä huimaa.

Ajattelin vielä lähteä opiskelemaan aikuislukioon ja vielä yliopistoon jos rahkeet riittää. Ajattelin että raskauaikana voisi jo opintoja aloittaa ja sitten kotoa käsin opiskella kun vauva on syntynyt.

Olisi enemmän motivaatiota tehdä töitä jos palkkakin olisi parempi.

Nämä nyt ovat näitä haaveita vaan :)

Katsellaan sitten ensi vuonna miltä elämä silloin näyttää ja vieläkö on samat haaveet silloin.

Nuorempana ei itsetunto riittänyt lähteä toteuttamaan itseä mutta nyt on eri tilanne.

Äitiys on kyllä minunkin juttu! Odottaisin että kolmas lapsi vähän kasvaa, ei sitä vauva-aikana kuitenkaan halua tuhlata aikaa opiskeluun!:)

Tsemppiä sinne, toivottavasti löydät jonkun kivan uuden alan jota opiskella!

Ap

Opiskelu ei ole ajantuhlausta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen iloinen puolestasi, jos kerran olet onnellinen, vaikka itselleni tuollainen elämä ei sopisi (äitiys on kyllä minustakin ihanaa). Kiinnostaisi, että millaisesta perheestä olet? Vanhempiesi koulutus ja työ? mitä vanhempasi ajattelevat elämäntilanteestasi? Millaisissa töissä sisaruksesi?

Olen aivan normaalista perheestä. Vanhemmilla akateeminen koulutus molemmilla. Veljeni valmistuu pian lakimieheksi. Vanhempani haluavat että olen onnellinen ja ymmärtävät että en halua töihin jos en todella pidä siitä, haluavat tietenkin että keksin jotain tekemistä kun lapset ovat isompia etten tylsisty :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olin kymmenen vuotta kotiäitinä ja elin elämäni onnellisinta aikaa :)

Nyt bussissa matkalla töihin ja ei huvita yhtään..

Syksyllä soppari loppuu ja ajattelin jäädä kotiin taas. Lapset tarvitsee minua enemmän siellä kun töissä. Ehkä teen sen kolmannen lapsenkin vähän niinkuin iltatähdeksi. Vanhemmat on jo 12 ja 9 vuotiaita.

Itse olen 34 vuotias eli viime hetkiä käsillä iltatähden tekoon.

Tsemppiä sinulle sinne vaikka vähän provolta kuulostatkin :)

Tsemppiä sinullekin!

En aio tehdä kolmatta lasta jotta ei tarvitse mennä töihin mutta olisihan se kaikin puolin oikein hyvä tilanne:) saisi lisäaikaa miettiä että mitä tekee kun lapset kasvaa isommiksi vai olenko sitten yksin kotona, ei kyllä haittaisi sekään.

Ei, en tee kolmatta lasta sen takia ettei tarvitsisi töihin mennä :)

Äitiys vaan on minun juttu. Minulla on kaksi tutkintoa mutta kummatkaan ei ole aloilta jotka kiinnostaa. Eikä palkkakaan päätä huimaa.

Ajattelin vielä lähteä opiskelemaan aikuislukioon ja vielä yliopistoon jos rahkeet riittää. Ajattelin että raskauaikana voisi jo opintoja aloittaa ja sitten kotoa käsin opiskella kun vauva on syntynyt.

Olisi enemmän motivaatiota tehdä töitä jos palkkakin olisi parempi.

Nämä nyt ovat näitä haaveita vaan :)

Katsellaan sitten ensi vuonna miltä elämä silloin näyttää ja vieläkö on samat haaveet silloin.

Nuorempana ei itsetunto riittänyt lähteä toteuttamaan itseä mutta nyt on eri tilanne.

Äitiys on kyllä minunkin juttu! Odottaisin että kolmas lapsi vähän kasvaa, ei sitä vauva-aikana kuitenkaan halua tuhlata aikaa opiskeluun!:)

Tsemppiä sinne, toivottavasti löydät jonkun kivan uuden alan jota opiskella!

Ap

Opiskelu ei ole ajantuhlausta.

Ei tietenkään suoraan tuhlausta mutta kyllä kuvittelisin että menee vähän vauva-aika sumussa jos samaan aikaan yrittää opiskella, on vielä muitakin lapsia joista huolehtia!

Entä jos mies haluaisi viettää lastenne kanssa yhtä paljon aikaa kuin sinä

Ei kuulosta unelmaelämältä. Taidat olla oikeasti tosi tympääntynyt tilanteeseesi.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Möhmöh kirjoitti:

Onpas tänne tullut negatiiviseen sävyyn kirjoitettuja postauksia (positiivisia siis myöskin). Itse iloitsen toisen onnesta ja on todella mahtava kuulla että jollakin menee hyvin :) olen itse siinä pisteessä että odottelen ensikoista ja töiden vähyyden vuoksi hengailen kotona paria tuurauskeikkaa kuussa lukuunottamatta. En ole myöskään löytänyt vielä sitä alaa mikä itseäni kiinnostaisi, jospa se tässä jossain vaiheessa valkenisi. Mutta niin, itseä kiinnostaa missä maassa mahdat asua? Ulkomaille muuttaminen kun kiinnostaa minua sekä miestä, mutta satuttiin nyt Suomen kamaralle asettumaan. Jospa joku kaunis pävä päästään irtautumaan täältä.

Tällä palstalla on aina paljon negatiivisia viestejä positiivisien seassa:) pitää jalat maassa ettei kukaan luule että itsellä menee liian hyvin! He he vitsi...

Kyllä uskon että sinäkin jossain vaiheessa löydät sen oman jutun, itse teen paljon kaikkea erilaista harrastustoimintaa ja vapaaehtois juttuja esikoisen eskarin kautta, sillä tavalla tapaa paljon ihmisiä, saa tekemistä mutta ei tarvitse hikihatussa puurtaa töissä, ei kukaan hengitä niskaan ja saa ottaa niin paljon vastuuta kun itse jaksaa kantaa, joskus autan enemmän ja joskus vähemmän:)

Asun Yhdysvalloissa, mieheni on täältä.

Missä päin USAa? Etkö ole kiinnostunut opiskelemaan esim. yliopistossa ihan huviksesi?

Länsirannikolla asumme. Saatan opiskella huvikseni jotain kunhan lapset kasvavat tai toivon että siihen mennessä keksin itselleni jonkun "työn" tai alan jota opiskella :) kunhan lapset ovat koulussa ja vähän isompia niin joku osa-aikainen juttu saattaisi olla kiva mutta en oikein tiedä mikä se voisi olla! Pelottaisi mennä yliopistoon näin pitkän tauon jälkeen kun en edes tiedä mistä alasta olisin kiinnostunut!

Vierailija kirjoitti:

Entä jos mies haluaisi viettää lastenne kanssa yhtä paljon aikaa kuin sinä

Sitten tulisi ongelmia! Voisi hän ottaa sapattivapaata vaikka ja olla lasten kanssa, mutta mikään työ jota alkaisin tehdä ei pitäisi yllä tätä elintasoa...

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta unelmaelämältä. Taidat olla oikeasti tosi tympääntynyt tilanteeseesi.

Oikeasti on ihanaa olla kotona, keitellä rauhassa kahvia ja katsella aamutelkkaria, käydä ulkona kävelemässä, käydä kaupoilla, nähdä muita mammoja, viedä lapsia puistoon tai museoon tai leikkitreffeille tai vain olla kotona ja pelailla yhdessä ja tehdä ruokaa ja nauttia rennosta kiireettömästä yhdessäolosta:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta unelmaelämältä. Taidat olla oikeasti tosi tympääntynyt tilanteeseesi.

Oikeasti on ihanaa olla kotona, keitellä rauhassa kahvia ja katsella aamutelkkaria, käydä ulkona kävelemässä, käydä kaupoilla, nähdä muita mammoja, viedä lapsia puistoon tai museoon tai leikkitreffeille tai vain olla kotona ja pelailla yhdessä ja tehdä ruokaa ja nauttia rennosta kiireettömästä yhdessäolosta:)

Minä taas olen kasannut itselleni vapaaehtoistöitä ja odottelen jo hiukan malttamattomana, että lapset kasvaisivat vähän ja pääsisin takaisin opiskelemaan. Vaikkakin lasten kanssa oleminen on ollut ihanaa ja älyttömän palkitsevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos mies haluaisi viettää lastenne kanssa yhtä paljon aikaa kuin sinä

Sitten tulisi ongelmia! Voisi hän ottaa sapattivapaata vaikka ja olla lasten kanssa, mutta mikään työ jota alkaisin tehdä ei pitäisi yllä tätä elintasoa...

mixei? O_o

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta unelmaelämältä. Taidat olla oikeasti tosi tympääntynyt tilanteeseesi.

Oikeasti on ihanaa olla kotona, keitellä rauhassa kahvia ja katsella aamutelkkaria, käydä ulkona kävelemässä, käydä kaupoilla, nähdä muita mammoja, viedä lapsia puistoon tai museoon tai leikkitreffeille tai vain olla kotona ja pelailla yhdessä ja tehdä ruokaa ja nauttia rennosta kiireettömästä yhdessäolosta:)

Minä taas olen kasannut itselleni vapaaehtoistöitä ja odottelen jo hiukan malttamattomana, että lapset kasvaisivat vähän ja pääsisin takaisin opiskelemaan. Vaikkakin lasten kanssa oleminen on ollut ihanaa ja älyttömän palkitsevaa.

Minäkin teen vapaaehtois toimintaa lapsen eskarin kautta mutta niitä juttuja ei ole joka päivä, viikottain kyllä. Tämä on kyllä parasta aikaa, lapset ei ole enää vauvoja mutta ei niin isoja että menisi omia menojaan!

Mitä menet opiskelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta unelmaelämältä. Taidat olla oikeasti tosi tympääntynyt tilanteeseesi.

Oikeasti on ihanaa olla kotona, keitellä rauhassa kahvia ja katsella aamutelkkaria, käydä ulkona kävelemässä, käydä kaupoilla, nähdä muita mammoja, viedä lapsia puistoon tai museoon tai leikkitreffeille tai vain olla kotona ja pelailla yhdessä ja tehdä ruokaa ja nauttia rennosta kiireettömästä yhdessäolosta:)

Tietenkin on ihanaa käyttää toisten rahoja, kun vastineeksi saa viettää aikaa lastensa kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos mies haluaisi viettää lastenne kanssa yhtä paljon aikaa kuin sinä

Sitten tulisi ongelmia! Voisi hän ottaa sapattivapaata vaikka ja olla lasten kanssa, mutta mikään työ jota alkaisin tehdä ei pitäisi yllä tätä elintasoa...

mixei? O_o

Koska saavuttaakseni saman palkkataso joutuisin ensin opiskelemaan vuosia ja sitten tekemään töitä vuosikaudet päästäkseni samalle tasolle. Ja kaikesta ei makseta yhtä hyvin palkkaa, jos vaikka haluaisin sairaanhoitajaksi tai kampaajaksi niin ei sillä kyllä koskaan ylläpidettäisi tätä elintasoa... Miehen perheen rahoilla voisi tietenkin elää hetken mutta ei miehen ylpeys kestäisi antaa vanhempiensa elättää meitä. Eli mieheni ei voi haluta koti-isäksi, ei vain ole vaihtoehto enemmän kuin muutamaksi kuukaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta unelmaelämältä. Taidat olla oikeasti tosi tympääntynyt tilanteeseesi.

Oikeasti on ihanaa olla kotona, keitellä rauhassa kahvia ja katsella aamutelkkaria, käydä ulkona kävelemässä, käydä kaupoilla, nähdä muita mammoja, viedä lapsia puistoon tai museoon tai leikkitreffeille tai vain olla kotona ja pelailla yhdessä ja tehdä ruokaa ja nauttia rennosta kiireettömästä yhdessäolosta:)

Tietenkin on ihanaa käyttää toisten rahoja, kun vastineeksi saa viettää aikaa lastensa kanssa

Niin on:) ei tarvitse huolehtia muusta kuin että lapset ovat terveitä ja onnellisia:) tällä hetkellä ainakin ovat!

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta unelmaelämältä. Taidat olla oikeasti tosi tympääntynyt tilanteeseesi.

Oikeasti on ihanaa olla kotona, keitellä rauhassa kahvia ja katsella aamutelkkaria, käydä ulkona kävelemässä, käydä kaupoilla, nähdä muita mammoja, viedä lapsia puistoon tai museoon tai leikkitreffeille tai vain olla kotona ja pelailla yhdessä ja tehdä ruokaa ja nauttia rennosta kiireettömästä yhdessäolosta:)

Minä taas olen kasannut itselleni vapaaehtoistöitä ja odottelen jo hiukan malttamattomana, että lapset kasvaisivat vähän ja pääsisin takaisin opiskelemaan. Vaikkakin lasten kanssa oleminen on ollut ihanaa ja älyttömän palkitsevaa.

Minäkin teen vapaaehtois toimintaa lapsen eskarin kautta mutta niitä juttuja ei ole joka päivä, viikottain kyllä. Tämä on kyllä parasta aikaa, lapset ei ole enää vauvoja mutta ei niin isoja että menisi omia menojaan!

Mitä menet opiskelemaan?

Antropologiaa, opiskelut jäivät kesken kun tulin raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos mies haluaisi viettää lastenne kanssa yhtä paljon aikaa kuin sinä

Sitten tulisi ongelmia! Voisi hän ottaa sapattivapaata vaikka ja olla lasten kanssa, mutta mikään työ jota alkaisin tehdä ei pitäisi yllä tätä elintasoa...

mixei? O_o

Koska saavuttaakseni saman palkkataso joutuisin ensin opiskelemaan vuosia ja sitten tekemään töitä vuosikaudet päästäkseni samalle tasolle. Ja kaikesta ei makseta yhtä hyvin palkkaa, jos vaikka haluaisin sairaanhoitajaksi tai kampaajaksi niin ei sillä kyllä koskaan ylläpidettäisi tätä elintasoa... Miehen perheen rahoilla voisi tietenkin elää hetken mutta ei miehen ylpeys kestäisi antaa vanhempiensa elättää meitä. Eli mieheni ei voi haluta koti-isäksi, ei vain ole vaihtoehto enemmän kuin muutamaksi kuukaudeksi.

No kokoajanhan sinulla on ollut aikaa opiskella vaikka insinööriksi kun ei tarvitse rahasta huolehtia. Miksi opiskelisit kampaajaksi tai eläisit appivanhempien rahoilla? O_o

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta unelmaelämältä. Taidat olla oikeasti tosi tympääntynyt tilanteeseesi.

Oikeasti on ihanaa olla kotona, keitellä rauhassa kahvia ja katsella aamutelkkaria, käydä ulkona kävelemässä, käydä kaupoilla, nähdä muita mammoja, viedä lapsia puistoon tai museoon tai leikkitreffeille tai vain olla kotona ja pelailla yhdessä ja tehdä ruokaa ja nauttia rennosta kiireettömästä yhdessäolosta:)

Minä taas olen kasannut itselleni vapaaehtoistöitä ja odottelen jo hiukan malttamattomana, että lapset kasvaisivat vähän ja pääsisin takaisin opiskelemaan. Vaikkakin lasten kanssa oleminen on ollut ihanaa ja älyttömän palkitsevaa.

Minäkin teen vapaaehtois toimintaa lapsen eskarin kautta mutta niitä juttuja ei ole joka päivä, viikottain kyllä. Tämä on kyllä parasta aikaa, lapset ei ole enää vauvoja mutta ei niin isoja että menisi omia menojaan!

Mitä menet opiskelemaan?

Antropologiaa, opiskelut jäivät kesken kun tulin raskaaksi.

Jäisipä kaikilla miehilläkin opiskelut kesken kun muijat tulee raskaaksi. Ei tarvitsisi kenenkään raataa töissä eikä marttyyriytyä siitä että toinen etenee urallaan.