ja nyt meistä teiniäideistä taas...
luin tossa yhtä ketjua, ja aloin ihmettelemään, vieläkö ihmisillä on sellanen mielikuva et joo, teet lapsen 16-vuotiaana, ja sitten parin vuoden päästä vituttaa kun kaverit lähtee baariin ja todennäköisesti meet pian mukaan.... HÄ?TÄH? Ite täytin melkein vuosi sitten 18, eikä ole edes tehnyt mieli lähteä baariin, kaksi kertaa olen keskellä päivää käynyt yhdellä...siis mistä tämmöset mielikuvat tulee???
Kommentit (49)
siihen ketään kannusta. Ei minunkaan äitini ilahtunut, mutta nyt rakastaa poikaani yli kaiken. Siis nyt oli puhe teiniäideistä, ei niistä jotka teiniäitiyttä suunnittelevat. Ei sillä että itselläni olisi ollut mitään isompia ongelmia, mutta kaikkihan tietenkään eivät voi äitiyteen olla valmiita nuorena, jotkut ovat.
Voi, en olisi millään voinut elää ilman tietoa seksielämästäsi.
Jos se nyt mitenkään tähän liittyy niin lapseni sai alkunsa avioliitossa, vahinkona. Mieheni on ainoa jonka kanssa olen ikinä ollut.
Vielähän tuota kerkeät häsläämään kun ukkosi sinuun kyllästyy.
Menehän nyt kokkaamaan vaikka makaronilaatikkoa lapsillesi, vai syödäänkö teillä aina pizzaa.
Toivottavasti omat lapseni eivät pilaa elämäänsä niin kuin sinä ja minä olemme tehneet.
7
Itse varmaan parhaiten tiedät, että teidän perhettä ei ilmeisesti nämä prototyypit bailaamisesta ja menohaluista koske. Terveeseen itsetuntoon kuuluu kyky jättää aiheeton arvostelu omaan arvoonsa.
Minua kuitenkin hieman häiritsee tuo oma tyylisi nostaa omaa elämätyyliäsi ylivoimaisen oikeaksi. Kukin elää tavallaan, eivätkä edes ne bailaavat äidit ole välttämättä mitenkään sinua huonompia. Elämäntyylejä on yhtä monta kuin ihmistäkin.
Sillon välillä kirpasi kun en voinut juoda, bailata ja olla ns." välittämättä" . Lapsi kuitenkin mullisti elämäni ja huomasin elämässäni olevan jotain biletystä miljoona kertaa suurempaa ja merkityksellisempää. En tahtonutkaan enää ulos. Muutaman kerran tuli käytyä kun lapsi oli alle vuoden ja ei ollu enää kivaa, siitä puuttui se " viihde" . Huomasin etten tarvitse sitä enää, mikä helpotti oloani suuresti. Kyllä se lapsi vaan muuttaa, mut se ajatus muutti jo raskausaikana. Teiniäitikin voi olla hyvä siinä missä 40v.:kin, jos tiedostaa vastuun. Ja helppohan se on herjata muita, itse nähnyt monesti kännissä olevan äidin, mikä ei tod.ole ollut teiniäiti!!! Kyllä ne alkkisongelmat on varmaan enimmäkseen vanhemmissa äideissä.Monesti teiniäideillä vielä parempi tukiverkosto, on ryhmiä ja asuntoloita, missä pidetään huolta ja tuetaan elämisen kanssa, samoin myös monella suht nuoret isovanhemmat, mitkä tukevat myös.
Kun kaikkia ihmisiä ei todellakaan kiinnosta raflat, laivareissut jne. Se, että ei sellaista halua harrastaa, ei ole mitenkään edes epätavallista, ainakaan mun tuttavapiirissä.
T: äiti 35v jota ei ole biletys koskaan kiinnostanut, ja tuskin tulee kiinnostamaankaan.
Vierailija:
Itse varmaan parhaiten tiedät, että teidän perhettä ei ilmeisesti nämä prototyypit bailaamisesta ja menohaluista koske. Terveeseen itsetuntoon kuuluu kyky jättää aiheeton arvostelu omaan arvoonsa.Minua kuitenkin hieman häiritsee tuo oma tyylisi nostaa omaa elämätyyliäsi ylivoimaisen oikeaksi. Kukin elää tavallaan, eivätkä edes ne bailaavat äidit ole välttämättä mitenkään sinua huonompia. Elämäntyylejä on yhtä monta kuin ihmistäkin.
olenko missään vaiheessa sanonut että elämäntyylini on kaikille se oikea ja sopiva tapa??? Olen sanonut että se on oikea tapa minulle, ja vaan ärsyttää nämä yleistykset että KAIKKI teiniäidit huomaavat pian että pääsevät baariin ja hylkäävät lapsensa kotiin...en ole sanonut että se on pahasta kaikkien kohdalla, tottakai saa käydä kohtuuden rajoissa! En vain itse halua mennä ja minusta on typerää sellainen että pitää mennä ku kaikki muutki 18-25-vuotiaat menee....jos omasta vapaasta tahdostaan menee, ja pitää sen esim.kerran kuussa -huvina, niin kaikki ok, alkoi vaan ärsyttää kun KAIKKI teiniäidit muka juoksevat.
Vierailija:
Kun kaikkia ihmisiä ei todellakaan kiinnosta raflat, laivareissut jne. Se, että ei sellaista halua harrastaa, ei ole mitenkään edes epätavallista, ainakaan mun tuttavapiirissä.
T: äiti 35v jota ei ole biletys koskaan kiinnostanut, ja tuskin tulee kiinnostamaankaan.
ole periaatteessa iästä kiinni, mutta täytyy sanoa että kaikki ystävistäni, jotka tekivät lapset alle 25-vuotiaina ovat nyt yksinhuoltajia koska niiden miehiä ei enää kiinnostanutkaan leikkiä kotia. Silti he kaikki ovat hyviä äitejä ja ihailen heidän jaksamistaan. Olen kuitenkin tyytyväinen etten itse lähtenyt sille tielle.
Ap:lle haluisin sanoa että olet varmasti vastuuntuntoinen ja hyvä äiti mutta 18-vuotiaana et vielä (anteeksi vaan) tiedä elämästä juuri mitään ja mieli ehtii muuttua vielä monta kertaa. Mä olen ainakin nyt ihan eri ihminen kun olin 18 v. tai 21 v. tai 27 v. Ihminen ja tilanteet muutuu elämän myötä ei sille mitään voi.
Mutta täytyy sanoa nyt tuoreena äitinä (29v.) että vuosia seurustelin noin 30v. miesten kanssa joista ei yksikään ollut kypsä isäksi. Nyt (pitkän harkinnan jälkeen) olen avoliitossa ja sain lapsen 6 vuotta nuoremman miehen kanssa, täytyy sanoa että hänessä on enemmän miestä kuin niissä kenessäkään yhteensä joiden kanssa aikasemmin olin.
En olisi koskaan uskonut että 23v. mies on kypsä tällaiseen elämään! (Ja tämä johtui siitä mitä olin nähnyt lähipiirissä tapahtuvan) Mun avopuoliso on rakastava ja huolehtiva isä ja vastuuntuntoisin mies jonka olen tavannut.
Mutta elämä on opettanut varovaiseksi ja takaraivossa on se kysymys että mitäs jos 23 vuotialle miehelle tulee vielä se vaihe että haluaakin mennä vaikka vakuuttaa ettei tule. Niin mäkin luulin 23- vuotiaana ja kappas mitä kävi kun alko kolmenkympinkriisi 28- vuotiaana. Meni koko elämä uusiks!
Joten koskaan ei tiedä mitä elämä tuo eteen se on yllätyksiä täynnä! Eläkää tätä hetkeä ja tehkää parhaanne mutta älkää luulko että tiedätte mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
Mukavaa päivää kaikille äideille niin nuorille kun vähän vanhemmillekin!
:)
Voin oikein kuvitella, mitenkä 7 vähättelee omia lapsiaan, kun he teini-ikäisinä alkavat kypsyä ja kuvittelevat olevansa jo ihan aikuisia. Voin kuvitella, miten nuoret eivät pääse koskaan kavereille kylään, kun äiti pelkää, että kylässä tarjotaan pizzaa tai että nuoret harrastavat seksiä (hui!).
7 on joko provo, tai sitten hirvittävän katkera ihminen. Jokin on liitossasi mätänä, 7, mikäli tuolla tapaa kritisoit nuoria miehiä. Itse olen sivusta seurannut veljeni tulikoetta (tuli isäksi 19-vuotiaana), ja on pärjännyt erittäin hyvin! :) Suhde kun on kunnossa, niin lapsenhoitokin sujuu yhteisymmärryksessä.
Ja jos ei ole kertaakaan käynyt baarissa lapsen syntymän jälkeen, on tuskin mitenkään kelvollinen moralisoimaan täällä. Käypäs 7 joskus katsomassa, miten viihtyisiä ravintoloita nykyään onkaan -voisi tehdä sinullekin hyvää ;) Tai siis kohtahan se sullakin se biletysikä vielä tulee: alkaa tehdä mieli vierasta miestä (kun saman kanssa olet ollut ikäsi), ja alkaa taas se alkoholi ja riekkuminen maistua. Sitten on lapsi mummolassa koko ajan ;)
Itse olin 19 kun sain lapsen kihlattuni kanssa. Mentiin naimisiin viime kesänä ja nyt toinen tulossa ja olen vasta 22v!!!HUI!!!
Baarissa olemme käyneet kun mummut ja mammat ovat halunneet lapsen yökylään. Niin mikäs siinä sitten mennä tuulettumaan. Mutta että teiniäidit juoksevat kaikki joka viikonloppu baareissa ei pidä paikkaansa.
Suurimmaksi osaksi näkee näitä 30-40vee mammoja päät täynnä yrittämässä iskeä nuoria miehiä ylimeikattuina.
En nyt halua mitenkään yleistää, mutta näinhän tekin vanhemmat äidit teette teiniäideille.
ja mielestäni minä en koe itseäni mitenkään teiniäidiksi, vaan ihan aikuiseksi, jolla on ollut mies, auto, oma asunto ja raha-asiat kunnossa.
Joita ei välttämättä ole edes 4kymppisillä mammoilla, joten se siitä!!!!
Poika on nyt 15 vuotias ja minä yli kolmenkymmenen. On ura ja talo, kaikki se maallinen, mikä " pitää" olla. Ensimmäiseen kolmeen vuoteen poika oli yökylässä kahdesti. Poikani ei ole tarvinnut kärsiä 9 tunnin hoitopäivistä. Meillä on teinin kanssa ne samat tavalliset ongelmat, kuin muillakin perheillä. Lapseni ei kuulu näihin kylillä ryypiskelijöihin ja toistaiseksi välit ovat avoimet ja luottamukselliset. 15 vuotta lisää ja sitten vasta voin sanoa, olenko kasvattanut lapseni hyvin. Vasta kolmekymppisestä alkaa nähdä, mikä hän on ihmisenä. Toivon, että silloin minulla on onnellinen poika, ehkä perheellinen, kiinni työelämässä ja saavuttamassa sitä, mistä hän haaveilee. Ehkä se biletysvaihe iskee sitten siinä kohtaa minulle. ;-)
Vierailija:
ole periaatteessa iästä kiinni, mutta täytyy sanoa että kaikki ystävistäni, jotka tekivät lapset alle 25-vuotiaina ovat nyt yksinhuoltajia koska niiden miehiä ei enää kiinnostanutkaan leikkiä kotia. Silti he kaikki ovat hyviä äitejä ja ihailen heidän jaksamistaan. Olen kuitenkin tyytyväinen etten itse lähtenyt sille tielle.Ap:lle haluisin sanoa että olet varmasti vastuuntuntoinen ja hyvä äiti mutta 18-vuotiaana et vielä (anteeksi vaan) tiedä elämästä juuri mitään ja mieli ehtii muuttua vielä monta kertaa. Mä olen ainakin nyt ihan eri ihminen kun olin 18 v. tai 21 v. tai 27 v. Ihminen ja tilanteet muutuu elämän myötä ei sille mitään voi.
Mutta täytyy sanoa nyt tuoreena äitinä (29v.) että vuosia seurustelin noin 30v. miesten kanssa joista ei yksikään ollut kypsä isäksi. Nyt (pitkän harkinnan jälkeen) olen avoliitossa ja sain lapsen 6 vuotta nuoremman miehen kanssa, täytyy sanoa että hänessä on enemmän miestä kuin niissä kenessäkään yhteensä joiden kanssa aikasemmin olin.
En olisi koskaan uskonut että 23v. mies on kypsä tällaiseen elämään! (Ja tämä johtui siitä mitä olin nähnyt lähipiirissä tapahtuvan) Mun avopuoliso on rakastava ja huolehtiva isä ja vastuuntuntoisin mies jonka olen tavannut.
Mutta elämä on opettanut varovaiseksi ja takaraivossa on se kysymys että mitäs jos 23 vuotialle miehelle tulee vielä se vaihe että haluaakin mennä vaikka vakuuttaa ettei tule. Niin mäkin luulin 23- vuotiaana ja kappas mitä kävi kun alko kolmenkympinkriisi 28- vuotiaana. Meni koko elämä uusiks!
Joten koskaan ei tiedä mitä elämä tuo eteen se on yllätyksiä täynnä! Eläkää tätä hetkeä ja tehkää parhaanne mutta älkää luulko että tiedätte mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
Mukavaa päivää kaikille äideille niin nuorille kun vähän vanhemmillekin!
:)
meillä ei ainakaan nyt tilanne siltä näytä, että ero tulis ihan lähivuosina... tiedän että monikaan 18-vuotias ei tiedä elämästä mitään, enkä alakkaan nyt yksityiskohtaisesti kertomaan elämäntarinaani, mutta mainitsen että elin 10vuotta alkoholisti-isäpuolen kanssa, isää minulla ei ole itselläni (lähti toisen naisen matkaan), olen seurannut hoitolapsiperheeni kotiväkivaltaa ja parannellut äidin ja lasten haavoja...että jos en tiedä mitä tässä elämässä pitäisi tehdä, niin tiedän ainakin mitä ei pidä tehdä... mutta ei kai kukaan osaa elämää ennalta ennustaa, en minäkään... mutta alkoholista pysyn erossa, samoin teen kaikkeni suhteeni eteen, jotta minun lapseni eivät ainakaan siinä tilanteessa koskaan ole ettei isä edes yhteyttä pitäisi (outo ajatus kun ollaan alttarille menossa, en osaa ees kuvitella)...ja katson ettei kukaan KOSKAAN kiusaa tai lyö lapsiani.
jos en kannata lasten lisääntymistä ja baarissa rymyämistä.
Olemme kyllä käyneet syömässä ja ottaneet lasit punaviiniä, onhan se hieman eri asia kuin vetää pää täyteen jossain räkälässä.
18-vuotiaan on minusta turha lesoilla että mua ei baarit kiinnosta, ne saattaa vielä hyvinkin kiinnostaa myöhemmin. Tuon ikäinen kun on vielä lapsi.
7
tai vaikka miehellesi tulee tuo menovaihe ja lähtee nuoren naisen matkaan....
EIHÄN SITÄ KOSKAAN TIEDÄ!!!!???
Joten sinuna pitäisin ihan pääni kiinni!
Vierailija:
tai vaikka miehellesi tulee tuo menovaihe ja lähtee nuoren naisen matkaan....
EIHÄN SITÄ KOSKAAN TIEDÄ!!!!???Joten sinuna pitäisin ihan pääni kiinni!
jos ei niin menkää leikkimään lapsen kanssa (ainakin muistatte tuoreesti mitä se leikkiminen on). Teiniäitiyden ainoita ns. " hyviä puolia" .
Ja siksikö kannattaa kerjätä verta nenästään tekemällä lapset lapsena, jonkun eka poikaystävän kanssa joka ei kuitenkaan pysy vierellä koko elämää? Saanen olla eri mieltä.
7
Hänhän tuntuu olevan oikeinkin tyytyväinen elämäänsä, eiköhän suoda hänelle se ilo. Hyvähän se on, jos kaikki on hyvin!
Oletko kuullut että ehkäisykin on keksitty, ettei tarvi niitä vahinkoja jälkeenpäin katua???
Jos sä kadut lapsiasi, niin tuskin muut sitä tekee!!! Joten sun tarttis vähän miettiä ennen ku avaat sen suusi.
todellakin toivon, ettei kukaan omista lapsistani suunnitellusti hommaisi lasta 16-vuotiaana...
Eihän se mikään maailmanloppu ole, mutta ei se mitenkään helppo tie varmasti ole aikuisuuteen.