Entäpä kun ei ole kutsuttavia rippijuhliin, miten juhlisitte silloin?
Ehkä anoppi siinä kunnossa että voisimme hänet kutsua mutta muita ei ole.
Miten saisi päivästä kuitenkin lapselle erityisen ja juhlan tuntua? kaverit keuhkoaa kuitenkin lahjoista ja rahoista joita saa yms..
Olemme buukanneet etelenmatkan viikko konfirmaation jälkeen ja lapset ei vielä siitä tiedä, meniskö se ylläristä ja lahjasta? ja konfirmaatiopäivänä kukkasta, ulos syömään ja ostettaisko me vanhemmat rippiristi, eikös se ole tapana? pitääkö pojat sellaisia?
Kommentit (66)
Se on nuorelle tärkeä päivä. Meillä ei ole kovin paljoa sukulaisia. Miehen yksi veli perheineen. Lapsen kummit. Kutsutaan sitten miehen tädit perheineen. Minun äiti. Muutama serkku. Ehkä joitain perheystäviä. N. 25 henkeä. Tämä on nuorelle tärkeä päivä ja monilla on paljon isommat juhlat.
Koitan oikein miettiä että saisin lapselle hyvät juhlat
Ei me noiden sukulaisten kanssa olla muuten tekemisissä
Yo juhliin kutsutaan vielä laajemmin serkkuja ym. Ei silti tule paljoa. Mutta yritän
Vierailija kirjoitti:
Rippijuhlat järjestää jokainen tavallaan eikä kutsu niihin yhtään vierasta, jos ei halua. Siinä mielessä siis huoli pois.
Silti on aika outoa, ettei teillä ole ketään kutsuttavaa. Ymmärrän, että isovanhempia on elossa vain yksi, mutta sinulla ei siis ole sisaruksia, miehelläsi ei ole sisaruksia, teillä kummallakaan ei ole muitakaan sukulaisia, ei yhtään ystävää, työ- tai harrastuskaveria eikä lapsellakaan ketään muita ystäviä kuin sellaisia, jotka pääsevät ripille täsmälleen samana päivänä kuin hän itse.
Onhan noita, esim meidän lapsillamme on ainoastaan yksi täti. Sukulaisia ei ole, miehen perhe asuu kaukana ulkomailla, eivätkä ole olleet tekemisissä 20 vuoteen. En nyt lähtisi kutsumaan lapsen rippijuhliin työkavereitani, joita hän ei ole ikinä tavannut... Lapsen kavereiden vanhemmat luonnollisesti ovat kiireisiä omien lastensa rippijuhlissa.
Pitäisikö sitten palkata jotain näyttelijöitä että saadaan isot juhlat pystyyn?
Tai mitäpä jos kysyisit ihan pojalta itseltään haluaako että kummeja kutsutaan. Mikään pakko niitä ei ole kutsua, ripille pääsee ilmankin.
Vierailija kirjoitti:
Ai, voiko konfiksen jättää väliin vaikka olisikin riparitapaamisissa ennen kys kesäistä päivää ja kävisi rippileirinkin? miten se hoituu?
ap
Tietenkin konfirmaation voi jättää väliin. Meidän nuoren leirillä oli se tilanne, että leirillä oli meidän nuoren lisäksi pari muutakin, joita ei oltu kastettu. Nämä kaksi kastettiin leirin aikana ja he osallistuivat myös konfirmaatioon. Meidän nuori ei halunnut kasteelle eikä konfirmaatioon. Hän suoritti rippileirin kuitenkin siinä missä muutkin, teki ne kokeet ja opetteli ulkoläksyt. Samaten seurakuntaan tutustuminen meni aivan kuten muillakin. Rippileirin jälkeen hän sai todistuksen, että voi mennä kirkossa naimisiin.
Yhteisessä ryhmäkuvassa hän oli juhlavaatteissa niin kuin isosetkin. Konfirmoitavat olivat albat päällä. Itse seremoniaan hän ei osallistunut mitenkään, vaan istui meidän kanssa kirkon penkissä siinä missä muutkin vieraat. Olen kuullut myös sellaisesta järjestelystä, että tällainen ei-konfirmoitava riparilainen on kuitenkin mukana kulkueessa, jopa sitä ristiä kantamassa, ja menee sitten penkkiin istumaan kun muut menevät alttarille.
Me halusimme tarjota nuorelle tämän riparin sen vuoksi, että hän saisi kunnolla opetusta kristinuskosta ja että hän voisi omalta kohdaltaan ajan kanssa ja rauhassa miettiä, miten asiaan suhtautuu. Mutta ei siellä leirillä ilmeisesti saarnattu riittävän väkevästi, kun nuori ei tullut uskoon. Naimaluvan sai kuitenkin ja hyvä niin.
Jos nuori joskus aikuisena tulee uskoon, niin sitten on helppo käydä kasteella ja asia on sillä selvä, ei tarvitse mennä mihinkään aikuisten rippikouluun niin kuin joku Jere Karalahti.
Vierailija kirjoitti:
On, on minulla 2 sisarusta mutta toisen kanssa en ole ollut tekemisissä ainakaan 15-vuoteen ja toinen ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä sen jälk kun äitimme kuoli vuosia sitten, en totisesti tiedä miksi näin. Ehkä muistutan liikaa äitiämme, en tiedä ja asia on minulle hyvin arka. Koska riitoja meillä ei ollut. Miehellä ei sisaruksia ole. Ja siinä että kutsuisimme jotain omia työkavereitamme en näe mitään järkeä, he ovat työkavereita, ei sen kummempaa.
ap
Voisit silti kutsua sisaruksesi. Jos eivät tule, se ei ole sinun häpeäsi. Antaisit pojallesi kuitenkin mahdollisuuden sosiaalistua ja oppia olemaan juhlatilanteessa päähenkilönä läsnä. Ja sinun pitäisi antaa pojallesi mahdollisuus nähdä sukua. Ei sen niin mahtavaa ja kivaa tarvitse olla, rippijuhlatkin on siirtymäriitti kohti aikuisuutta ja aikuista maailmaa.
Eikä kaikilla ole työkavereitaan, näin ohiksena. Itselläni ei ole nyt juhlia järjestettävänä tänä vuonna, mutta olen ollut yksinyrittäjänä aiemmin. Vielä siten, että tein töitä etänä ja toimeksiantajat kaukana, muutama pikkuhomma vain omalla paikkakunnalla. Nyt minulla on kaksi työkaveria, pomo ja hänen nuori sukulaisensa.
Mä en nyt ymmärrä tätä ongelmaa. Miksi pitäisi kutsua juhliin perheen ulkopuolisia, jos eivät ole tekemisissä.
Mitäs jos kysyt pojalta miten haluaa juhlia päivän? Annat pari valintaa... Ravintolan jälkeen joko hänen valitsemaansa ohjelmaa tai ostamaan se lahja. Reissu ei valitettavasti käy oikein ainoana lahjana, koska lähdette porukalla eikä hän ole reissun kohdetta saanut valita.
Tosin jos ette konfirmaatioon osallistu (jos nyt ymmärsin oikein), niin eihän sitten ole juhlanaihettakaan kyseisenä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Täälläpä nyt mesotaan :D. Erikoista että tämä aihe nyt on joillekin noin arka. Täytyy olla kovin ahdas mieli.
Taidat nyt hiukan ylitulkita asiaa. Ei täällä kukaan mesoa, enkä kyllä löydä sellaistakaan viestiä, josta voisi päätellä tuon olevan arka paikka. En ihan ymmärrä näkemystäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ymmärrä tätä ongelmaa. Miksi pitäisi kutsua juhliin perheen ulkopuolisia, jos eivät ole tekemisissä.
Mitäs jos kysyt pojalta miten haluaa juhlia päivän? Annat pari valintaa... Ravintolan jälkeen joko hänen valitsemaansa ohjelmaa tai ostamaan se lahja. Reissu ei valitettavasti käy oikein ainoana lahjana, koska lähdette porukalla eikä hän ole reissun kohdetta saanut valita.
Tosin jos ette konfirmaatioon osallistu (jos nyt ymmärsin oikein), niin eihän sitten ole juhlanaihettakaan kyseisenä päivänä.
Totta kai on juhlan aihetta, kulttuurissamme noin 15-vuotiaille järjestetään aikuistumisjuhla joka usein on ns. rippijuhla, mutta juhlalla voi olla muukin viitekehys.
Vierailija kirjoitti:
Oletko tosissasi? miksi kutsuisin ja kestitsisin kaikki sellaiset jotka eivät ole piiruakaan kiinnostuneita arjestamme ja elämästämme muulloin(kaan)? niin hyvä näyttelijä en ole että alkaisin sellaisia tyyppejä ruokkimaan ja small talkia heittämään.
ap
Alan ymmärtää perheesi tilanteen. It is all about you.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläpä nyt mesotaan :D. Erikoista että tämä aihe nyt on joillekin noin arka. Täytyy olla kovin ahdas mieli.
Taidat nyt hiukan ylitulkita asiaa. Ei täällä kukaan mesoa, enkä kyllä löydä sellaistakaan viestiä, josta voisi päätellä tuon olevan arka paikka. En ihan ymmärrä näkemystäsi.
No jos sinulla on tarve kieltää ilmiselvät aggressiot aiheesta josta ne eivät olisi tarpeellisia, olet varmaankin joku näistä mesojista - tai se yksi ainoa - :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläpä nyt mesotaan :D. Erikoista että tämä aihe nyt on joillekin noin arka. Täytyy olla kovin ahdas mieli.
Taidat nyt hiukan ylitulkita asiaa. Ei täällä kukaan mesoa, enkä kyllä löydä sellaistakaan viestiä, josta voisi päätellä tuon olevan arka paikka. En ihan ymmärrä näkemystäsi.
No jos sinulla on tarve kieltää ilmiselvät aggressiot aiheesta josta ne eivät olisi tarpeellisia, olet varmaankin joku näistä mesojista - tai se yksi ainoa - :D.
Tyhmä lähteä sivuraiteelle, mutta menköön tämän kerran: Mitkä viestit ovat niitä ilmiselviä aggressioita? Toki näin pitkään ketjuun mahtuu jo monenlaista viestiä, mutta päällimmäiseksi kuvaksi ei mulle ole jääneet aggressiot ja mesoaminen. Ehkä mä vain ajattelen mieluummin positiivisen sallivasti, voihan se olla siitäkin kiinni ja kaikkien muiden mielestä tämä on mesoamista.
Selvitin asiaa. Rippikoulun voi käydä osallistumatta konfirmaatioon, ja näin toimiessaan saa silti oikeuden kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen. Konfirmaatioon osallistuminen taas antaa oikeuden toimia kummina, osallistua itsenäisesti ehtoolliselle, ja vaalikelpoisuuden seurakuntavaaleissa täysi-ikäisenä. Näin sanoo siis wikipedia, pitäneekö paikkansa. Jos näin on, minä miellän asian kyllä niin että konfirmaatio on käytännössä pakollinen, koska harva nuori voi sanoa 15-vuotiaana varmuudella ettei koskaan halua kummiksi kenellekään.
Ihmeellistä, että kummius on sidottu konfirmaatioon mutta kirkollisen vihkimisen saa ilman sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläpä nyt mesotaan :D. Erikoista että tämä aihe nyt on joillekin noin arka. Täytyy olla kovin ahdas mieli.
Taidat nyt hiukan ylitulkita asiaa. Ei täällä kukaan mesoa, enkä kyllä löydä sellaistakaan viestiä, josta voisi päätellä tuon olevan arka paikka. En ihan ymmärrä näkemystäsi.
No jos sinulla on tarve kieltää ilmiselvät aggressiot aiheesta josta ne eivät olisi tarpeellisia, olet varmaankin joku näistä mesojista - tai se yksi ainoa - :D.
Tyhmä lähteä sivuraiteelle, mutta menköön tämän kerran: Mitkä viestit ovat niitä ilmiselviä aggressioita? Toki näin pitkään ketjuun mahtuu jo monenlaista viestiä, mutta päällimmäiseksi kuvaksi ei mulle ole jääneet aggressiot ja mesoaminen. Ehkä mä vain ajattelen mieluummin positiivisen sallivasti, voihan se olla siitäkin kiinni ja kaikkien muiden mielestä tämä on mesoamista.
Joo, olet ihanan positiivisen salliva:D. No, en tosiaan rupea pläräämään ketjua läpi sinua varten mutta ihan ulkomuistista - etkö pidä aggressiivisena esim. jonkun kirjoittajan "ajatusmaailman" nimittämistä noloksi? Voit tietysti yrittää selittää puhtaan riitelyn joksikin muuksi.... be my guest:D.
Vierailija kirjoitti:
Selvitin asiaa. Rippikoulun voi käydä osallistumatta konfirmaatioon, ja näin toimiessaan saa silti oikeuden kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen. Konfirmaatioon osallistuminen taas antaa oikeuden toimia kummina, osallistua itsenäisesti ehtoolliselle, ja vaalikelpoisuuden seurakuntavaaleissa täysi-ikäisenä. Näin sanoo siis wikipedia, pitäneekö paikkansa. Jos näin on, minä miellän asian kyllä niin että konfirmaatio on käytännössä pakollinen, koska harva nuori voi sanoa 15-vuotiaana varmuudella ettei koskaan halua kummiksi kenellekään.
Ihmeellistä, että kummius on sidottu konfirmaatioon mutta kirkollisen vihkimisen saa ilman sitä.
Toisaalta kummiperinne on alkuperäisessä muodossaan jo hiipumassa. Nykyään niin monet ovat uskonnottomia ja nimittävät "kummeiksi" ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Siis että ideana on vain olla tärkeä aikuinen lapsen elämässä, ei mikään hengellinen opettaja. Tosin harva oikeakaan kummi jonka olen kohdannut opettaa lapselle mitään uskonnosta, joten siinä mielessä ihan luonteva kehityskulku. Tunnenpa myös yhden kummin, joka ei kuulu kirkkoon (on konfirmoitu kyllä) mutta on silti ihan virallinen kummi. En tiedä miten se on mahdollista. Mutta en jotenkin itse näin ei-konfirmoituna nuorena aikuisena osaa ajatella, että tuo kummi-hommalisi noin iso juttu. Isompana juttuna pitäisin uskonnollisiin rituaaleihin osallistumista ja itsensä niihin liittämistä, jos ei siis ole uskossa.
Minun omia rippijuhliani juhlittiin sillä lailla, että paikalla oli äitini, sekä hänen siskonsa, joka oli myös kummini. Muut sukulaiset olivat kaikki kuolleet ja isoisä oli niin huonossa kunnossa sairaalassa, ettei sitä voinut viedä sieltä mihinkään. Konditoriasta oli ostettu kakku ja sitä sitten kahvin kanssa syötiin kolmestaan. Täti antoi minulle rippiristin ja äiti 100 markan setelin. Vuosi oli 1984.
Minusta ravintolaruokailua rippipäivänä ja matka sen jälkeen kuulostaa hyvältä. Ja ostatte nuoren toivoman kohtuullisen lahjan. Meillä on pieni suku ja olen tottunut pieniin juhliin. Nyt on vielä mieheni puolelta kutsuttavia, mutta suurin osa heistäkin sen verran vanhoja, että tilanne voi muuttua muutaman vuoden kuluttua. Minun puoleltani on enää yksi sukulainen elossa.
45 miksi lastanne ei oltu kastettu, kun vaikutat siltä, että vähän toivoisit lapsesi joskus tulevan uskoon ja menevän kasteelle.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ravintolaruokailua rippipäivänä ja matka sen jälkeen kuulostaa hyvältä. Ja ostatte nuoren toivoman kohtuullisen lahjan. Meillä on pieni suku ja olen tottunut pieniin juhliin. Nyt on vielä mieheni puolelta kutsuttavia, mutta suurin osa heistäkin sen verran vanhoja, että tilanne voi muuttua muutaman vuoden kuluttua. Minun puoleltani on enää yksi sukulainen elossa.
Eikö ole serkkujakaan?
Pienillä paikkakunnilla on usein vain yksi riparisunnuntai. Toisilla ne kaikki kaverit ovat omasta luokasta, eikä kaikilla ole montaa kaveria. Työkavereita ei nyt yleensä ripareille kutsuta, se on vähän jo outoa kutsua ihmisiä, vain siksi, että joku tulisi. Mä olen ollut itsekin puolitutun juhlissa täytekutsuttuna, kun muuten tulisi niin vähän ja oli jotenkin vaivaantunut, ulkopuolinen, olo.