Lue keskustelun säännöt.
Miten kaikki ehtii tehdä kaikkea?
Kommentit (10)
Olen miettinyt ihan samaa. En ikinä olisi harrastuksissa kolmena iltana viikossa. Lapset kasvavat ja sitten voi taas miettiä asioita uusiksi. Jotkut asiat nyt vain pitää siirtää sivuun hetkeksi. Muu on itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä.
Lapset jo koululaisia, eli tavallaan itsenäisempiä. Teen vuorotyötä, ja tuntuu että kaikki muu aika menee kotitöihin ja lasten kuskaamiseen. Kun katsoo ympärillä niin ihmiset tekevät jatkuvasti kaikkea mukavaa, ja minä vain rämmin arjen mukana.
Kiitos ja anteeksi :)
En arvosta pätkän vertaa ihmisiä jotka harrastavat koko ajan jotain. Ja lapset on sitten muilla hoidossa. Pitkät hoitopäivät on lapsille todella rankkoja, paljon rankempia kuin työpäivä aikuisille. Siihen päälle sitten vielä se, ettei edes viikonloppuna saa olla rauhassa oman perheen kanssa vaan pitää olla vieraisilla mummolassa/kummin luona että äiti ja isä saa harrastaa rauhassa. Ei hyvä.
Lastenkin kanssa sitäpaitsi voi harrastaa. Meillä aina keväisin laitettiin kasveja kasvamaan. Niiden kastelu ja kasvun seuraaminen on vielä aikuisenakin minusta mukavaa. Lisäksi jumppasimme äidin kanssa jumppakasettien tahtiin (nykyään on Youtube-videoita), piirtäminen, lukeminen, elokuvat, leipominen...
En minäkään ehdi mitään tehdä,salilla pitäisi käydä paskan selän takia,mutta ei ikinä ole aikaa/mahdollisuutta mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ehdi mitään tehdä,salilla pitäisi käydä paskan selän takia,mutta ei ikinä ole aikaa/mahdollisuutta mennä.
Lainaa kirjastosta kirja Paranna selkäsi joogalla. Opettele hitaasti vaikka yksi liike kerrallaan. Vaatii hiukan oman ajan ottamista itselle kotona, mutta kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Lapset jo koululaisia, eli tavallaan itsenäisempiä. Teen vuorotyötä, ja tuntuu että kaikki muu aika menee kotitöihin ja lasten kuskaamiseen. Kun katsoo ympärillä niin ihmiset tekevät jatkuvasti kaikkea mukavaa, ja minä vain rämmin arjen mukana.
Kiitos ja anteeksi :)
No mihin ne muka ehtii? :) Minusta siinä on ihan riittävästi ehtimistä että saa pyöritettyä kodin, huolehdittua lasten tukemisen koulunkäynnissä, harrastuksissa ja kaverisuhteissa. Lisäksi itse koen että vuorotyö rasittaa, kun vapaapäiviä on siellä täällä aina yksi kerrallaan, ja asioita on ennakoitava ja sumplittava eri tavalla kuin virastoaikana tehtävässä työssä.
Minä en ainakaan koe sitä hyväksi elämäksi, ettei koskaan olla perheenä yhdessä ja tehdä yhdessä asioita koska arki-illat viipotetaan milloin missäkin. Perhedynamiikka on kuitenkin se, mistä lapsi ammentaa eväitä elämäänsä.
Jos ihmisellä on pienet lapset, niin se prioriteetti pitäisi olla niissä lapsissa. Siinä että on lastensa kanssa. Kasvattaa ja hoivaa heitä. En yhtään arvosta sellaista ehtimistä, että lapsi on ensin 10 tuntia päivästä hoidossa ja siitä lyhyestä illasta näkee vanhempiaan tunnin jos sitäkään, koska vanhemman pitää ehtiä niin moneen muuhunkin paikkaan. Ehtiminen on yliarvostettua, suurin osa tohuiluista ei vie elämää olennaisesti eteenpäin.