Entäpä kun ei ole kutsuttavia rippijuhliin, miten juhlisitte silloin?
Ehkä anoppi siinä kunnossa että voisimme hänet kutsua mutta muita ei ole.
Miten saisi päivästä kuitenkin lapselle erityisen ja juhlan tuntua? kaverit keuhkoaa kuitenkin lahjoista ja rahoista joita saa yms..
Olemme buukanneet etelenmatkan viikko konfirmaation jälkeen ja lapset ei vielä siitä tiedä, meniskö se ylläristä ja lahjasta? ja konfirmaatiopäivänä kukkasta, ulos syömään ja ostettaisko me vanhemmat rippiristi, eikös se ole tapana? pitääkö pojat sellaisia?
Kommentit (66)
Miten sitten aiot pitää mahdolliset yo - juhlat 4 vuoden päästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan kavereilla (8kpl) omat kemunsa. Kummit eivät ole osoittaneet pahemmin kiinnostusta pojan syntymän jälkeen, toiselta tullut lahja synttäreinä ja jouluna kunnes se(kin) loppui pojan täyttäessä 13v ja toinen ei ole pitänyt yhtään yhteyttä, hyvät valinnat siis. Naapureissa ei ole kuin aikuisia/vanhempia ihmisiä.
ap
Kutsu silti! Ja kaikki liikenevät sukulaiset vaikkette olisi muuten tekemisissä
Meillä miehen sisko miehineen lapsen kummina. Lopetti lapsen muistamisen kun lapsi oli 10v. Mies ei olisi kutsunut rippijuhliinkaan, mutta olin sitä mieltä,että täytyy ainakin ilmoittaa ,että kummilapsi pääsee ripille. Halusivat ehdottomasti tulla juhliin ja jopa kirkkoon siunaavaksi kummiksi! Asuvat meistä noin 10 km päässä.
Älä ainakaan sitä tee että kiellät konfirmaatioon osallistumisen
Kyllä etääntyneetkin kummit kutsutaan kummilapsen konfirmaatioon, hei haloo!
Ei rippijuhlat ole mikään lähiperheen juhla vaan sinne kuuluu (jos pystyy) kutsua vaikka naapuritkin ja muutkin tuttavat, jotka nyt lapsen elämässä jotenkin ovat. Varsinkin teidän tapauksessa kun juhlijoita ei ole juhliksi asti.
Nyt hiukan sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä lisää ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Ai, voiko konfiksen jättää väliin vaikka olisikin riparitapaamisissa ennen kys kesäistä päivää ja kävisi rippileirinkin? miten se hoituu?
ap
Tämä kiinnostaisi muuten minuakin. Meillä on matka tulossa siihen ja jos konfirmaatio ei olekaan niin sitova, lähtöpäivän valinnassa olisi enemmän liikkumavaraa. Edellyttäen tietenkin ettei nuorta itseään haittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, voiko konfiksen jättää väliin vaikka olisikin riparitapaamisissa ennen kys kesäistä päivää ja kävisi rippileirinkin? miten se hoituu?
ap
Tämä kiinnostaisi muuten minuakin. Meillä on matka tulossa siihen ja jos konfirmaatio ei olekaan niin sitova, lähtöpäivän valinnassa olisi enemmän liikkumavaraa. Edellyttäen tietenkin ettei nuorta itseään haittaisi.
No sitten jää konfirmoimatta. Mitäs ihmeen järkeä rippikouluun menossa sitten on? Ihan saatte tehdä mitä haluatte, mutta kyllähän tuo vähän ihmetyttää.
S
Vierailija kirjoitti:
Oletko tosissasi? miksi kutsuisin ja kestitsisin kaikki sellaiset jotka eivät ole piiruakaan kiinnostuneita arjestamme ja elämästämme muulloin(kaan)? niin hyvä näyttelijä en ole että alkaisin sellaisia tyyppejä ruokkimaan ja small talkia heittämään.
ap
Mitä? Tottakai juhliin kutsutaan myös sellaisia sukulaisia, joiden kanssa ei muuten olla tekemisissä. Ja rippijuhliin kutsutaan kummit!
Koita nyt haalia niitä vieraita! Noloa sinun ajatusmaailma
Ymmärrän että sanotaan ettei ole kutsuttavia, jos ei ole kummeja elossa eikä ole sukulaisia eikä ystäviä tai naapureita.
Mutten sitä ettei viitsi kutsua.
Se on väärin lasta kohtaan
Me lähdemme hienompaan ravintolaan syömään ja juhlakalu saa syödä siellä tasan tarkkaan mitä itse haluaa. Tilaamme rippikakun jo hyvissä ajoin sinne ravintolaan jälkiruokakahveja varten.
Tuntuu oudolta, että joku ei pidä kehenkään yhteyttä. Minä taas voisin kutsua sisarukseni, serkkuni ja jopa jotkut pikkuserkut perheineen. Ja tuttavapareja ja naapureitakin vaikka. Isovanhemmat tietenkin ja kummit.
Tuttuni asuu siskonsa naapurissa, sisko on ihan normaali perheenäiti, eikä tuttuni ole muuta väittänytkään. Silti eivät kutsuneet rippijuhliin. Minusta tosi outoa pitää perheen kesken rippijuhlat... Minusta on tärkeää, että serkutkin pääsevät kyläilemään toisillaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että sanotaan ettei ole kutsuttavia, jos ei ole kummeja elossa eikä ole sukulaisia eikä ystäviä tai naapureita.
Mutten sitä ettei viitsi kutsua.
Se on väärin lasta kohtaan
Me olemme todella yksin. Molemmat vanhemmista ainoita lapsia, joiden vanhemmat ovat kuolleet. Lapsen molemmat kummit kuolleet parin viime vuoden aikana. Emme tunne naapureitakaan muuten kuin ulkonäöltä. Lapsi lopetti vuosi sitten monivuotisen harrastuksensa eikä ole tekemisissä niiden piirien kanssa. Jäljelle jäävät vain lapsen kaverit.
Täälläpä nyt mesotaan :D. Erikoista että tämä aihe nyt on joillekin noin arka. Täytyy olla kovin ahdas mieli.
Hieman asian sivusta mutta olen lopettanut kummilasteni muistamisen heidän ollessa teinareita, koska yhteydenpito oli täysin yksipuolista. Kun lapset oli pienempiä niin oltiin tiivimmin yhteydessä mutta kun kasvoivat niin yhteys hiipui. Sen kyllä ymmärsin mutta sitä en ymmärtänyt kun koskaan ei tullut pienintäkään kiitosviestiä lähettämiini lahjoihin. Viimeinen niitti oli kun laitoin synttärinä lahjakortin postilla ja sitten kyselin pari viikkoa myöhemmin että tuliko perille niin tekstari että " joo".
Rippijuhlat järjestää jokainen tavallaan eikä kutsu niihin yhtään vierasta, jos ei halua. Siinä mielessä siis huoli pois.
Silti on aika outoa, ettei teillä ole ketään kutsuttavaa. Ymmärrän, että isovanhempia on elossa vain yksi, mutta sinulla ei siis ole sisaruksia, miehelläsi ei ole sisaruksia, teillä kummallakaan ei ole muitakaan sukulaisia, ei yhtään ystävää, työ- tai harrastuskaveria eikä lapsellakaan ketään muita ystäviä kuin sellaisia, jotka pääsevät ripille täsmälleen samana päivänä kuin hän itse.
On, on minulla 2 sisarusta mutta toisen kanssa en ole ollut tekemisissä ainakaan 15-vuoteen ja toinen ei ole halunnut olla kanssasi tekemisissä sen jälk kun äitimme kuoli vuosia sitten, en totisesti tiedä miksi näin. Ehkä muistutan liikaa äitiämme, en tiedä ja asia on minulle hyvin arka. Koska riitoja meillä ei ollut. Miehellä ei sisaruksia ole. Ja siinä että kutsuisimme jotain omia työkavereitamme en näe mitään järkeä, he ovat työkavereita, ei sen kummempaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Niin, sitä ripille pääsemistähän siinä juhlitaan, ei rippileirin päättymistä. Ei tuollaisissa tilanteissa kuulukaan juhlia.
Olen samaa mieltä ja siksipä me emme juhlia järjestäneet. Lähisukulaiset järjestivät juhlat vastaavassa tilanteessa (rippileiri, mutta ei konfirmaatiota) ja suurin osa juhlijoista ei edes tiennyt, oliko nuori käynyt konfirmaatiossa vai ei. Nämä samaiset sukulaiset ihmettelivät, kun kävi ilmi että me emme juhlia järjestä.
Vierailija kirjoitti:
Pojan kavereilla (8kpl) omat kemunsa. Kummit eivät ole osoittaneet pahemmin kiinnostusta pojan syntymän jälkeen, toiselta tullut lahja synttäreinä ja jouluna kunnes se(kin) loppui pojan täyttäessä 13v ja toinen ei ole pitänyt yhtään yhteyttä, hyvät valinnat siis. Naapureissa ei ole kuin aikuisia/vanhempia ihmisiä.
ap
Tietysti kutsut kummit, tulevat tai eivät.
Vierailija kirjoitti:
Silti on aika outoa, ettei teillä ole ketään kutsuttavaa. Ymmärrän, että isovanhempia on elossa vain yksi, mutta sinulla ei siis ole sisaruksia, miehelläsi ei ole sisaruksia, teillä kummallakaan ei ole muitakaan sukulaisia, ei yhtään ystävää, työ- tai harrastuskaveria eikä lapsellakaan ketään muita ystäviä kuin sellaisia, jotka pääsevät ripille täsmälleen samana päivänä kuin hän itse.
Tässä on tarjolla monelle tilaisuus avartaa maailmankuvaansa. Jollain voi siis olla tuollainenkin tilanne. Ooh. Jestas sentään.
Jos ei todella ole ketään sukulaista/kummia/ystävää kutsua, niin menisin ulos syömään perheen kanssa hienosti ja antaisin ruusun ja lahjan.
Sinulle ehkä tuota, mutta monelle nuorelle tärkeä päivä.