Lue keskustelun säännöt.
"Mitä sulle kuuluu?" "Miten sinulla menee?" Mitä vastaat?
09.04.2016 |
Mie oon todella epäsosiaalinen enkä utele muitten ihmisten kuulumisia enkä mielellään puhu puolituttujen tai etenkään tuntemattomien kanssa omasta elämästäni tai kuulumisista.
Tää on vissiin tyhmää, mutta minua ahistaa noi "Mitä sulle kuuluu?" "Miten sinulla menee?" Mitä ihmettä muut oikein vastaa niihin?
Itte yleensä vain kommentoin että "Ihan normaalisti" tai "Samalla tavalla kuin aina". Heitteleekö normaaleilla ihmisillä nuo kuulumiset jotenkin? Pitäisikö minun huonona päivänä sanoa että "Todella huonosti" ja hyvänä päivänä "Todella super hyvin!!".
Vai pitäisikö sitä alkaa kertomaan koko päivän tapahtumat vai mitä ihmettä? Tavallaan koen että olen aika tylsä kun en kerro mitään enempää, mutta toisaalta ei mulla ole mitään enempää kerrottavaa.
:D Tää nyt ei ole mikään suuri ongelma minulle, mutta ois kiva kuulla että mitä muut oikeasti vastaavat noihin. Siis jos joku puolituttu kysyy. Läheisille kavereille tietty tulee kerrottua kaikkea maan ja taivaan välillä.
Samaten on jotenkin kiusallista kun kai tuossa pitäis sitten heittää vastakysymys "Entäs miten sulla menee?". Koska oikeasti yleensä minua ei vois vähempää kiinnostaa miten jollain menee...
Kommentit (85)
Ei mitään erikoista, entä itsellesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siinähän se, jäitä poltellessa. Sitten alan kertoa, että olen kohta jäämässä työttömäksi, on terveyshuolia ja omaisillakin vaikeaa.
Kerron että on jatkuva ripuli ja selkään sattuu.
Joskus heitän tyyliin "Oikein hyvää kuuluu, vapauduin juuri vankilasta kahdeksan vuoden jälkeen." Tai "Kiitos kysymästä, pääsin viikko sitten sairaalasta sydänkohtauksen jäljiltä joten ihan jees nyt."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit kyllä harvinaisen tylsä puolisona.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama ongelma kuin ap:llä. En vielä nyt 56-vuotiaanakaan osaa vastata tuohon kysymykseen. Kun tykkäisin kertoa totuuden, mutta olen ymmärtänyt, etä niin ei kuulukaan tehdä.
Sama täällä, itsekin oon jo yli 50 v ja aina hämmentänyt kuulumisten kysyminen. En käsitä tuota small talkia, että siinä kuuluu kysyä ja vastata tietyllä tavalla. Eihän siinä ole mitään järkeä, ajan tuhlausta. Ja että kelle voi vastata rehellisesti, jos ei kuulukaan kovin hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama ongelma kuin ap:llä. En vielä nyt 56-vuotiaanakaan osaa vastata tuohon kysymykseen. Kun tykkäisin kertoa totuuden, mutta olen ymmärtänyt, etä niin ei kuulukaan tehdä.
Sama täällä, itsekin oon jo yli 50 v ja aina hämmentänyt kuulumisten kysyminen. En käsitä tuota small talkia, että siinä kuuluu kysyä ja vastata tietyllä tavalla. Eihän siinä ole mitään järkeä, ajan tuhlausta. Ja että kelle voi vastata rehellisesti, jos ei kuulukaan kovin hyvää.
Minusta tuo on usein ns keskustelun avaus esim juhlissa tuttujen kesken.
Olen huomannut, että usein harvemmin näkemäni nuoret kysyy tätiltään, minusta kiva ja kohtelias tapa. Sitten rupatellaan tietysti kaikenlaista.
Olen huomannut, että lisään tuon kysymyksen usein sähköpostiin tai kirjeeseen ystäville/siskoille, ehkä näin toivon saavani vastauspostia pikemmin.
Eihän ventovierailta näin kysytä, siinä mielessä ei ole 'small talkia'.
Huvittaa jossain amerikan leffassa, kun vaikkapa sairaanhoitaja sanoo potilaalleen 'darling'. Outo tapa. Vähän ohi tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee mahtavasti! Fysiikka kunnossa ja kesä tulossa!
Vastaan kysymykseen yleensä vastakysymyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsyttää! Kevätväsymys? Pitääkin ottaa kalamaksanöljyä. Vai kalanmaksaöljyä?
Vierailija kirjoitti:
Väsyttää! Kevätväsymys? Pitääkin ottaa kalamaksanöljyä. Vai kalanmaksaöljyä?
Taitaa olla kalanmaksaöljy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän tää, hyvää yötä sullekin
Yleensä vastaan päästämällä ison räminäpierun.
Riippuu siitä, kuka kysyy.
Feissarin kysymykseen kadulla olen joskus masentuneena vastannut rehellisesti, että tosi huonoa kuuluu ja jatkanut matkaani.
Eihän hän tietenkään oikeasti ole ollut kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu, vaan on yrittänyt saada minut pysähtymään ja kuuntelemaan myyntipuhettaan.