"Mitä sulle kuuluu?" "Miten sinulla menee?" Mitä vastaat?
Mie oon todella epäsosiaalinen enkä utele muitten ihmisten kuulumisia enkä mielellään puhu puolituttujen tai etenkään tuntemattomien kanssa omasta elämästäni tai kuulumisista.
Tää on vissiin tyhmää, mutta minua ahistaa noi "Mitä sulle kuuluu?" "Miten sinulla menee?" Mitä ihmettä muut oikein vastaa niihin?
Itte yleensä vain kommentoin että "Ihan normaalisti" tai "Samalla tavalla kuin aina". Heitteleekö normaaleilla ihmisillä nuo kuulumiset jotenkin? Pitäisikö minun huonona päivänä sanoa että "Todella huonosti" ja hyvänä päivänä "Todella super hyvin!!".
Vai pitäisikö sitä alkaa kertomaan koko päivän tapahtumat vai mitä ihmettä? Tavallaan koen että olen aika tylsä kun en kerro mitään enempää, mutta toisaalta ei mulla ole mitään enempää kerrottavaa.
:D Tää nyt ei ole mikään suuri ongelma minulle, mutta ois kiva kuulla että mitä muut oikeasti vastaavat noihin. Siis jos joku puolituttu kysyy. Läheisille kavereille tietty tulee kerrottua kaikkea maan ja taivaan välillä.
Samaten on jotenkin kiusallista kun kai tuossa pitäis sitten heittää vastakysymys "Entäs miten sulla menee?". Koska oikeasti yleensä minua ei vois vähempää kiinnostaa miten jollain menee...
Kommentit (41)
Jos kaveri kysyy, vastaan rehellisesti. En oleta, että kaveri kyselee kuulumisiani muodon vuoksi. Haluanhan itsekin tietää mitä kaverille OIKEASTI kuuluu.
Jos puolituttu kysyy, sanon yleensä että ihan suht ok, tässähän tää, ei mitään ihmeellistä. Tai jos kuuluu tosi hyvää niin sanon että hyvää. Ei Suomessa ole sellaista small talkki-kulttuuria että kysellään muodon vuoksi ja vastataan muodon vuoksi jotain paskaa.
Moi.
Moi.
Mitä kuluu?
Mitäs sulle? :))
(JA MITÄ VITTUA VASTAAT TÄHÄN?)
No ihan hyvää.
Akward moment.
KIUSALLISET KESKUSTELUT OSA 5000.
Vierailija kirjoitti:
Hyvän ystävän esittämänä kertoisin puolestaan oikeasti, mitä kuuluu ja miten menee, oli se sitten hyvää tai huonoa.
Minusta on jotenkin outoa, jos hyvä ystävä kysyy noin juuri siksi, että se kuulostaa enemmän small talkilta. Eikö hyvä ystävä olekaan sellainen, joka uskoo, että minä kerron hänelle asiani omaan tahtiini ilman kyselyjä?
Vierailija kirjoitti:
Kuvailen peräpukamani ja aamukakan värin + koostumuksen.
Minä kuvailen vauvani kakat, puklut ja röyhtäyksien syvällisen merkityksen
Kerron ensimmäisenä millainen aamun ensimmäinen ulosteeni oli rakenteeltaan.
Ihan hyvinhän tässä, perusarkea ja koulujuttuja. Mites sulla? Kävittekö jo siellä Ikeassa
/ Turkissa (tähän siis joku keskustelunjatkekysymys, jos tietää toisen tehneen / käyneen jossakin aiemman keskustelun perusteella)?
Se on normaalia kanssakäymistä ja keskustelun avaus, herranjestas, miten tästäkin vetää joku herneen nenään ja pohtii syvällisiä.
Tutuille kerrotaan enemmän ja puolitutuille sanotaan ihan ok, sillä jos sanoo, että paskasti menee, pitäisi alkaa avautumaankin. Riippuu muutenkin tilanteesta, mutta ei se ainakaan utelua ole.
Mitä kuuluu -kysely on vaan keskustelun alku ja siihen voi vastata mitä haluaa. Itse sanon, että ei tässä kummempia ja voin lisätä jotain vuodenaikaan liittyvää. Nyt olen sanonut, että ihana kun pakkaset on takana ja päivät pitenee.
Vastaan, että ihan hyvää, kiitos. En selittele, en ryhdy analysoimaan. Eikä kukaan edes oleta, että kertoisin tuon enempää.
Ei tuohon kysymykseen ole edes tarkoitus ryhtyä sen enempiä selittämään, ellei kyseessä ole terapeutti. Rasittavia kaikki ne, jotka ryhtyvät selittämään rahahuolia ja koiran eläinlääkärikäyntejä ja lasten todistuksia.
Tiedän ettei monikaan kysyjä halua rehellistä vastusta. Mutta vastaan silti mitä oikeasti kuuluu. Tosin on aika helppoa rajata kerrottavat kuulumiset kysyjän mukaan, kertoilenko kuinka joutuu lumitöitä tekemään hiki päässä vai miten en tahdo pärjätä kroonisen sairauteni kanssa ja kuinka se on viime aikoina vetånyt masennuksen kaltaiseen tilaan ellei jopa ihan masennukseen asti.
Harvoin oikeastaan kukaan kysyy minulta mitä kuuluu, vaan kyselevät suoraan joko voinnistani sairauden ja elämäntilanteen tietäen tai kuinka olen saanut taloa pidettyä lämpimänä.
Riippuu vähän kuka kysyy. Milloin ollaan viimeksi nähty? Mikä yhdistää meitä?
On kiva, kun joku joskus kysyy, lienee vähenemään päin?
Vastaan aina että menee päin persettä, mutta tämmöstä tämä on. En ala valehtelemaan.
Mä heitän pallon takaisin: hyvää, mitäs sulle tai pelkästään mitäs sulle. Aika usein kävelen samaan aikaan eteenpäin (vinkkinä, että turha vastailla pitkästi) 😄
Juu..bvaikeeta on vatsata tuiohon kysymykseen. Mä vastaan . hyvin. ja keskustelu tyrehtyy.
Jos ihmisen tuntee niin ehkä paras tapa aloittaa keskustelu ja kysymiset että, oletko jo käynyt avannossa? tai laittanut veneen vesille? tai vieläkö maalailet? tai jotain harrastuksiin viittaavaa kysyä. Töistä nyt ei kannata vapaa ajalla puhuakaan. eikä politiikasta hyi olkkoon.
Sama ! Tekstisi oli kuin minun suustani. Tsemppiä ! :D