Te, joiden lapset ovat koulussa perfektioniseja kympin oppilaita...

Et ole kannustanut ja motivoinut?

Mä sain aina ysejä ja kymppejä ja luin itse tai kaverini kanssa. Äitini ei patistellut koskaan millään tavalla eikä ollut kiinnostunut koulumenestyksestäni, toki ilahtui hyvistä numeroista.

Lasten oma valinta. En ole patistanut, olen kiinnostunut ja teen tarvittaessa kotikokeita.

Mulla tuli kokeista yleensä vähintään 9,5 ja pidin alle 9- tulosta epäonnistumisena joten kokeisiin luin kunnolla. Äiti kysyi onko läksyt tehty, olin tosi tunnollinen vaikka lykkäsin hommien tekoa viime hetkeen asti. Oman lapsen numerot samaa luokkaa, kysyn onko läksyt tehty ja on usein tehnyt ne heti koulun jälkeen, kokeisiin lukee itsenäisesti - ei yleensä edes kerro että on koe tulossa, vaan ainoastaan tulokset. Tyttö 11 v.

14v poikani kysyy, että mitä iloa on käydä koulua, jos ei opi ja osoita osaamistaan. Jos koulu ei kiinnosta, sieltä voi olla pois.

Tyttäreni on lukiossa ja keskiarvonsa on aika lähellä kymppiä. Vastineeksi hän haistattelee vanhemmilleen, ryyppää viikonloppuisin ja välillä pitkin viikkoakin ja hilluu ties missä kylillä aamuyöhön asti. Kotiin on tuonut yläasteen jälkeen varmaan seitsemän eri poikaa näytille. Että sellainen tapaus täällä.

Meillä on 14-vuotias, joka saa nykyisin 9-10 kokeista. Aiemmin vain 8-tasoa. Tunnustan kyllä, että minulla on osuus tähän nykytasoon. Olen aikanaan tehnyt selväksi, että hommat tulee hoitaa kunnolla, jos hyvän työn haluaa aikuisena. Likka on fiksu, joten en olisi "painostanut", jos oppiminen olisi hälle hankalampaa. Olen siis opettanut vain hyvää työmoraalia, josta seuraa automaattisesti paremmat numerot.

Meillä kaksi vanhempaa ovat perfektionisteja, esikoinen pahin.

Ihan omasta halustaan ja on ihan pienestä pitäen huolehtinut kouluhommansa, läksynsä ja kokeensa.Joskus pyytää kyselemään vaikka jotain sanoja kielissä, mutta hoitaa hyvin itsenäisesti. Nyt 8. luokalla on välillä ollut melkein burnoutin partaalla ja saamme suoratsaan toppuutella, että ei tarvitse aina saada sitä kymppiä, hellitä vähän. Lähinnä ongelmana ajankäyttö, koska kilpaurheilee.

Keskimmäinen on myös tunollinen ja hyvä oppilas, muttei ole läheskään niin ankara itselleen.

Kuopus taas on sitten ihan toista maata: laksyt tehdään keittiön pöydän ääressä ja pitää vahtia että ne kanssa tulee tehtyä, pitää vahtia että tavarat tulee mukaan kouluun ja kirjat koulusta kotiin. Wilma välkkyy sinistä "unohtunut koulutarvike", "kotitehtävän laiminlyönti". Koulu sinänsä sujuu ihan kohtuullisesti, mutta asia vaatii meiltä vanhemmilta aivan erilaista panosta kuin siskojensa kanssa.

Meillä lasta on vaikea saada lukemaan kokeisiin eikä juuri lue. Englanti on vaikeaa ja siitä on saanut pari seiskaa ja kasia kiitettävien lisäksi. Muista aineista saa kymppejä lukemattakin.

10 oppilailla on hyvä muisti ja halua opiskella.

Meillä myös tapellaan joka kerta, kun on kokeet. Pakotan lukemaan. Poika vitosella.

Muisti ei ole kovin hyvä ja lukee pakolla. Saa 7 maantiedosta, fysiikka ja historia 8.

Kuulustelen aina ennen kokeita ja opetan myös.

Enkusta saa 9-10 kokeista.

Meillä räjähtää aina ennen kokeita. Se riittää että pääsee lukioon.

Ei noi 10 oppilaat yleensä poikia ole.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 14-vuotias, joka saa nykyisin 9-10 kokeista. Aiemmin vain 8-tasoa. Tunnustan kyllä, että minulla on osuus tähän nykytasoon. Olen aikanaan tehnyt selväksi, että hommat tulee hoitaa kunnolla, jos hyvän työn haluaa aikuisena. Likka on fiksu, joten en olisi "painostanut", jos oppiminen olisi hälle hankalampaa. Olen siis opettanut vain hyvää työmoraalia, josta seuraa automaattisesti paremmat numerot.

Kuulostat ihan isältäni. Mulla peruskoulun päättärissä ka 9,8, lukiossa 9,6 ja kirjoituksista LLLLEM. Ekalla sisään teknilliseen ja molemmat tutkinnot suoritettu oivallisesti. Arvaa onko hyvää työtä tai työtä ylipäänsä? Arvaa oonko isälle katkera ja ollaanko enää väleissä?

Meillä on kympin tyttö, jolla on hyvä muisti ja on tunnollinen tehtävien tekijä. Kuuntelee tunnilla, tekee päivittäin läksyt ja lukee kokeisiin yleensä kerran. Ysi on hänen mielestään hyvä numero, vaikka yleensä numero on puhdas kymppi. Ei koskaan panikoi, vaan luottaa osaamiseensa. Jos joskus unohtaa lukea sanakokeeseen, lukee keskittyneesti aamulla muutaman minuutin ja se yleensä riittää. On kertonut, että tavoittelee yleensä kymppiä, koska on huomannut, että hänellä on hyvät mahdollisuudet siihen. 

Isänsä kanssa olemme olleet molemmat hyviä koulussa, mutta hirveän laiskoja läksyjen tekijöitä ja todellisia viime tingan pänttääjiä. Lapsemme on kyllä paljon fiksumpi monessa mielessä.

Meillä kaksi kympin oppilasta, mutta ovat kaukana perfektioneista. Kokeet on heille aika se ja sama, mutta molemmilla on hyvä muisti, kuuntelevat tunnilla ja tekevät läksyt. Neljännellä ja tokalla se riittää kymppeihin. En itsekään joutunut lukemaan tentteihin kuin vasta yliopistossa.

Mulla on kympin poika, 13 vuotias. En ole koskaan läksyjen teoista kysellyt ja kokeistakin kuulen useimmiten vasta jälkikäteen. On sellainen perustunnollinen luonne, mutta ei varsinaisesti mikään hikarityyppi. Koulun jälkeen hengailee kavereiden kanssa ja harrastuksissa. Mulle on jäänyt vähän epäselväksi, missä välissä hommat tulee tehtyä...

Perfektionisti ei välttämättä ole kympin oppilas ja päinvastoin.

Ei kannata lasta patistaa liikaa. Riittää että pääsee seuraavalle asteelle. Ne peruskoulun kympit ei mitään lisäarvoa tuo

Paitsi lapsesta voi tulla perfektionisti. Se on paha ja kuormittava ominaisuus. Vaikea olla itsensä kanssa sinut.

Itse olen valitettavasti perfektionisti. Vaikka en parhaita arvosanoja ole tavoitellut. Työssä ja opiskelussa. Jatkuvasti pitää tehdä enemmän. Ja paremmin.

Lapset ehkä imee tätä vaativuuttani ha koitan heitä toppuutella. Ei tarvitse pingottaa. Vähempi riittää. Tällä seiskaluokan numerolla ei ole mitään merkitystä jne.

Silti tyttäreni on 9-10 oppilas. Ei näytä kyllä stressaavan tai puurtavan liikaa. Poika on laiska ja oli aiemmin kova unohtelija. Kuulustelun kokeisiin. Muistuttelin. Nyt olen lopettanut ja tuloset ei ole juurikaan muuttuneet. Poikakin aikoo mennä lukioon ja sinne nykyisellä n 7,5 jeskiarvolla pääsee. Se riittää. Tytär menee samaan lukioon, koska on lähellä. Keskiarvo riittäisi lähikaupungin parhaisiin kouluihin. Mutta turha tehdä elämästään niin vaikeaa

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni on lukiossa ja keskiarvonsa on aika lähellä kymppiä. Vastineeksi hän haistattelee vanhemmilleen, ryyppää viikonloppuisin ja välillä pitkin viikkoakin ja hilluu ties missä kylillä aamuyöhön asti. Kotiin on tuonut yläasteen jälkeen varmaan seitsemän eri poikaa näytille. Että sellainen tapaus täällä.

Voi apua! Kuulosta minulta nuorena. Olin erittäin ahkera opiskelija ja erittäin ahkera juhlija. Tuossa iässä myös voimakas kapina päällä ja musertavana auennut tietoisuus maailman epäkohdista. Jos käy niin kuin mulle, niin rauhoittuu kaksvitosena :)

Meillä on kolme tyttöä, 20-, 16- ja 13-vuotiaat. Vanhin opiskelee kahta tutkintoa yliopistossa, keskimmäinen on erityislukiossa ja nuorin aloitti yläkoulun painotusluokalla (harvinainen kieli). Kaikki ovat aina olleet kympin tyttöjä. Olemme aina kannustaneet tyttöjä opiskelemaan ja myös harrastuksissa. He ovat aina hoitaneet asiansa hyvin, eikä meidän ole tarvinnut koskaan puuttua heidän tekemisiinsä. Ainoa missä olemme olleet tarkkoina on se, etteivät tytöt kuormita itseään liikaa harrastuksilla ja muilla menoilla.

Meillä lähdetään siitä, että kotona ollaan vähintään neljä iltaa viikossa, muina iltoina saa sitten harrastaa ja mennä kavereiden kanssa. Lisäksi tytöillä on ollut max 2 harrastusta kerrallaan. Nyt keskimmäisellä on tosin neljä johtuen siitä, kaksi liittyy koulunkäyntiin.

Koulutyön suhteen keskimmäinen on itsenäisin, eikä ole juurikaan apuja kysellyt. Nuorin taas on innostunut kielistä ja tykkää, että häneltä kysellään sanoja ja muutenkin kysellään läksyjä ym. Vanhin taas halusi tehdä läksyjä yhdessä parin koulukaverin kanssa.

Yhteistä kaikille on se, että he tykkäävät koulunkäynnistä ja hyvistä harrastuksista eivätkä pyöri ostarilla juopottelemassa tms.

Kuka kumma toivoisi lapsestaan perfektionistia? Sehän on lapselle kamalan rankkaa. Kun 9 on maailmanloppu ja unohtunutta koulukirjaa itketään viikko.

Meillä kulkee perfektionismi suvussa. Koska tiedämme kuinka stressaavaa se on, teemme kaikkemme, jotta lapsi ei vaatisi itseltään liikaa. Painotetaan että ei ole hyvä saada pelkkiä kymppejä, vaan ollaan tyytyväisiä kun välillä tulee huonompia numeroita, mutta elämä jatkuu silti. Tai nettikeskusteluun voi kirjoittaa " huonoa kieltä" eikä se haittaa mitään. Eikä kavereiden WA-viestien kirjoitusvirheitä saa korjata.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko lapsenne sellaisia luonnostaan vai pitääkö heitä patistaa lukemaan? Esim. meillä kotona läksyjen tekeminen ja kokeisiin lukeminen ainainen show. Kaverin lapsi tekee taas läksyt aina itse ja lukee kokeisiinkin itse. Saa kaikista kokeista kympin, ja toikkarissa kaikki aineet kymppejä.

Mikä vittu on "toikkari"?! Onko se Porvoon murretta?