Te, joiden lapset ovat koulussa perfektioniseja kympin oppilaita...
Ovatko lapsenne sellaisia luonnostaan vai pitääkö heitä patistaa lukemaan? Esim. meillä kotona läksyjen tekeminen ja kokeisiin lukeminen ainainen show. Kaverin lapsi tekee taas läksyt aina itse ja lukee kokeisiinkin itse. Saa kaikista kokeista kympin, ja toikkarissa kaikki aineet kymppejä.
Kommentit (116)
whatsup kirjoitti:
[quote
Peruskoulun kymppi kertoo, että asia on opittu. Peruskoulun 7 kertoo, että osaamisessa on puutteita.
Jatkossa sen kympin oppilaan täytyy tehdä paljon vähemmän töitä opintojensa eteen kuin seiskan oppilaan, jonka täytyy joskus jopa kerrata koko yläkoulun kurssi jossain aineessa. Vain siten hän voi jatkaa sen lukemista lukiossa tai ammattikoulussa., koska muuten ei ymmärrä asiasta puoliakaan.
Jotain mennyt ohi? Niinkuin arvosteluperusteiden muuttuminen? Nykyään kasi kertoo, että asia on opittu. Yhdeksikön saanut on oppinut vapaaehtoisesti ylimääräistä koulun ulkopuolella, osoittanut erityistä kiinnostusta aiheeseen ja se kympin lapsi motivoi ja tsemppaa muita aiheessa.
Jos lapsi saa kokeista 10 ja osallistuu tunnilla aktiivisesti, niin numero todistuksessa on 9 tai 10. Edelleen mennään sen vanhan käyrän mukaan, jossa hyviä ja huonoja numeroita on oltava yhtä paljon. Koska iso osa vanhemmista tyytyy siihen, että lapsi ei osaa, saavat ne osaavat lapset helposti 10 todistukseen. Ihan ilman harrastuneisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata lasta patistaa liikaa. Riittää että pääsee seuraavalle asteelle. Ne peruskoulun kympit ei mitään lisäarvoa tuo
Paitsi lapsesta voi tulla perfektionisti. Se on paha ja kuormittava ominaisuus. Vaikea olla itsensä kanssa sinut.
Itse olen valitettavasti perfektionisti. Vaikka en parhaita arvosanoja ole tavoitellut. Työssä ja opiskelussa. Jatkuvasti pitää tehdä enemmän. Ja paremmin.
Lapset ehkä imee tätä vaativuuttani ha koitan heitä toppuutella. Ei tarvitse pingottaa. Vähempi riittää. Tällä seiskaluokan numerolla ei ole mitään merkitystä jne.
Silti tyttäreni on 9-10 oppilas. Ei näytä kyllä stressaavan tai puurtavan liikaa. Poika on laiska ja oli aiemmin kova unohtelija. Kuulustelun kokeisiin. Muistuttelin. Nyt olen lopettanut ja tuloset ei ole juurikaan muuttuneet. Poikakin aikoo mennä lukioon ja sinne nykyisellä n 7,5 jeskiarvolla pääsee. Se riittää. Tytär menee samaan lukioon, koska on lähellä. Keskiarvo riittäisi lähikaupungin parhaisiin kouluihin. Mutta turha tehdä elämästään niin vaikeaaPeruskoulun kymppi kertoo, että asia on opittu. Peruskoulun 7 kertoo, että osaamisessa on puutteita.
Jatkossa sen kympin oppilaan täytyy tehdä paljon vähemmän töitä opintojensa eteen kuin seiskan oppilaan, jonka täytyy joskus jopa kerrata koko yläkoulun kurssi jossain aineessa. Vain siten hän voi jatkaa sen lukemista lukiossa tai ammattikoulussa., koska muuten ei ymmärrä asiasta puoliakaan.
Seiskaluokan numeroilla on merkitystä päättätodistukseen asti. Miksi vanhemmat eivät suostu ymmärtämään sitä? Ja miksi joillekin vanhemmille - kuten sinulle - oppiminen ja osaaminen on jotenkin halveksittavaa ja hävettävää? Lapsellesi kelpaa huono koulu, asia selvä. Varmaan hänelle kelpaa myös huono tai korkeintaan keskinkertainen työpaikka, pätkätöitä ja surkea palkka, koska ei elämässä kannata tehdä parastaan. Riittää, että tekee vähän jotenkin sinnepäin ja kadehtii perfektionisteja.
Aika monesta kympin tytöstä tulee akateeminen pienipalkkainen pätkätyöläinen. Ja osasta meistä hätäsesti seiskan tytöistä tulee täystyöllistettyjä 100 keur vuodessa tahkoavia "uraohjuksia".
Luojan kiitos vanhempani eivät painostaneet minua koulutuksen suhteen, saattaisin nyt olla PA humanisti ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten kouluun panostaminen menee pääsääntöisesti näin. Kun lapsi asuu kotona niin painostetaan ja kannustetaan lukemaan ylä ja ala-asteen kokeisiin. Lukiossa se tuki sitten loppuu ja yliopistossa ovat täysin omillasi siinä itsariyksiössä tai solussa. Mutta hei onhan sulla ne peruskoulun hyvät toikkarit!
Kyllä lukiolaiset asuu yleensä kotona, ainakin kaikki jotka minä tunnen. Ainakin mun poika vaan pelaisi ja katsoisi telkkua niin tasantarkkaan pakotan lukemaan kokeisiin.
Olen niin paljon nähnyt niitä poikia jotka heiluu tuolla ulkona, kun pitäisi kokeisiin lukea. Sekö sitten on hyvä?
Itse vastaan oman lapsen kasvatuksesta ja meillä vaaditaa se taso että lukioon pääsee. Tehkööt muut mitä haluaa.Poika on pikkusen väärässä paikassa jos lukiossa ei oma-aloitteisesti lue kokeisiin. Mutta eipä mulle kuulu. Onhan meillä nykyään ammattikorkeakoulut joihin nämä keskikertaisuudet voivat jatkaa.
Ei ole väärässä paikassa vaikka niin väität. Monet pojat tajuaa myöhemmin että kannattaa lukea kokeisiin. Jotta se se sua vituttaisi niin lukioon menee. Olet vaan pahansisuinen ämmä.
Mieheni peruskoulun päästätodistua oli 6.7 . Ai niin hän on tämä päivänä maisteri ja jossain vaiheessa vielä opettajakin.
Vierailija kirjoitti:
Serkkujani kannustettiin kotona, heidän opintoihinsa panostettiin ja vanhemmat olivat ylpeitä kympin keskiarvoista. Serkuista (4 kpl) tuli kaikista lääkäreitä. He nauttivat työstään, tienaavat hyvin, voivat 40v iässä itse päättää, paljonko tekevät töitä, heillä on aikaa harrastuksille ja perheelle. Lasten syntyessä heidän ei tarvinnut laskea euroja, kotihoidontuella saattoi olla vaikka 3 vuotta ja siinä sivussa hoitaa yksityisvastaaottoa.
Minua ei kannustettu, seiska riitti ja jos sain englanninkokeesta 9, vanhemmat ilakoivat, että joskus löytää sokeakin kana jyvän eli vahinkohan se oli. Minusta ei koskaan tullut oikein mitään, tradenomiksi opiskelin, kun muualle en päässyt.
Minulla on bulimia, serkuilla ei ole anoreksiaa tai muita mielenterveysongelmien "peilejä". Minä olen katkera vanhemmilleni, jotka aina vähättelivät serkkujen koulumenestystä ja nauroivat, että ei koulunkäynti takaa mitään, että korkealta nuokin joskus putoavat. Ehkä minäkin olisin uskaltanut opiskella yliopistossa, jos edes joskus kotona olisi sanottu, että opiskelusta on hyötyä.
Mieheni opiskeli yliopistossa, vaikka kotona kukaan ei puolella sanalla vihjannut, että hän siellä pärjäisi tai edes sinne hakisi. Sukunsa ensimmäinen yliopistosta valmistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten kouluun panostaminen menee pääsääntöisesti näin. Kun lapsi asuu kotona niin painostetaan ja kannustetaan lukemaan ylä ja ala-asteen kokeisiin. Lukiossa se tuki sitten loppuu ja yliopistossa ovat täysin omillasi siinä itsariyksiössä tai solussa. Mutta hei onhan sulla ne peruskoulun hyvät toikkarit!
Kyllä lukiolaiset asuu yleensä kotona, ainakin kaikki jotka minä tunnen. Ainakin mun poika vaan pelaisi ja katsoisi telkkua niin tasantarkkaan pakotan lukemaan kokeisiin.
Olen niin paljon nähnyt niitä poikia jotka heiluu tuolla ulkona, kun pitäisi kokeisiin lukea. Sekö sitten on hyvä?
Itse vastaan oman lapsen kasvatuksesta ja meillä vaaditaa se taso että lukioon pääsee. Tehkööt muut mitä haluaa.Poika on pikkusen väärässä paikassa jos lukiossa ei oma-aloitteisesti lue kokeisiin. Mutta eipä mulle kuulu. Onhan meillä nykyään ammattikorkeakoulut joihin nämä keskikertaisuudet voivat jatkaa.
Taliaivo!
On vasta viidennellä luokalla niin et voi puhua mitään sen lukiomenestyksestä. Kuulemma menee yliopistoon niin kuin isänsäkin.
Vituttaako??
Vierailija kirjoitti:
Siis vieläkö nykyään on vanhempia jotka pakottaa lapsensa pärjäämään? Oma lapseni on kyllä kykenevä ja älykäs ja käydään keskusteluja siitä, miksi alisuoriutuu, mutta kokemukseni näistä vanhempien pakottamista lapsista on sen verran rajuja, että samaa en omalleni halua. Pieni prosentti tulee todella menestymään pakotettuna (näistä tuntemistani monilla häiriöitä kiintymyssuhteissa jne vaikka ikää 40), sitten on se osa jonka kanssa itse työskentelen ja häiriöitä ja riippuvuuksia löytyy laidasta laitaan. Antakaa niille lapsillenne tilaa olla ja löytää itse se opiskelun ilo. Kannustettu lapsi on onnellinen lapsi, pakotettu lapsi lopulta hyvin harvoin.
Hei. kukaan ei ole puhunut pakottamisesta vaan kannustamisesta kympin lasten kohdalla. Itse kannustan ja tuen jos sitä tarvitsee, yleensä ei tarvitse.
Miten sinä väität, että me pakotamme lapsemme pärjäämään, jos samalla keskustelette oman lapsenne kanssa hänen alisuoriutumisestaan?
Eikö se ole "pakottamista" sekin? Laiskuudesta hyviin numeroihin?
Esikoinen on meillä perfektionisti kympin tyttö. On ysiluokalla. Lukuaineiden keskiarvo 9,9. Hoitaa hommat itse, läksyihin ei mene paljon aikaa.
Toinen lapsi ei ole perfektionisti, keskiarvo 9,7. Läksyihin ei mene juurikaan aikaan.
Kolmas on huoleton haaveilija, lukuaineet 9.0.
Neljäs on perfektionisti, tekee töitä, kaikki rastit kohdassa erinomainen.
Kotoa ei vaatimuksia esitetä. Itse olen ollut keskiarvolta n.8.5 ja tein tosi paljon töitä. Puolison keskiarvo ollut vähän yli 8.
Nyt kun ihan rehellisesti muistelee, niin kyllähän ne ala-asteella huonoja numeroita saaneet sinne elämän koulun puolelle päätyivät. Ja huonoilla tarkoitan tässä näitä 5-6 luokkaa eli oikeati huonoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten kouluun panostaminen menee pääsääntöisesti näin. Kun lapsi asuu kotona niin painostetaan ja kannustetaan lukemaan ylä ja ala-asteen kokeisiin. Lukiossa se tuki sitten loppuu ja yliopistossa ovat täysin omillasi siinä itsariyksiössä tai solussa. Mutta hei onhan sulla ne peruskoulun hyvät toikkarit!
Kyllä lukiolaiset asuu yleensä kotona, ainakin kaikki jotka minä tunnen. Ainakin mun poika vaan pelaisi ja katsoisi telkkua niin tasantarkkaan pakotan lukemaan kokeisiin.
Olen niin paljon nähnyt niitä poikia jotka heiluu tuolla ulkona, kun pitäisi kokeisiin lukea. Sekö sitten on hyvä?
Itse vastaan oman lapsen kasvatuksesta ja meillä vaaditaa se taso että lukioon pääsee. Tehkööt muut mitä haluaa.Poika on pikkusen väärässä paikassa jos lukiossa ei oma-aloitteisesti lue kokeisiin. Mutta eipä mulle kuulu. Onhan meillä nykyään ammattikorkeakoulut joihin nämä keskikertaisuudet voivat jatkaa
Meillä tapana toimia niin miten itse katsotaan parhaaksi. Niin ollaan aina pärjätty hyvin.Ei todellakaan ketää ämmää kuunnella.
Eipä tuo liiemmin lue kokeisiin, ja saa yleensä n. 9½ aineesta kuin aineesta, paitsi äikästä, matikasta, fyssasta ja enkusta pyöreitä kymppejä. Lukuaineet menee tuonne ysi puoleen, koska se ei viitsi lukea niin hyvin kuin kymppiin vaatisi. Hissasta saa huonoimpia juuri tuon sinne päin lukemisen takia, mutta sekin on sellaista ysin tai kasi puolen pintaan. Poika on nyt viitosella. Sillä on himo päästä lääkikseen, toivottavasti se halu säilyy, niin tulisi lukeneeksi lukiossakin niin hyvin, että voi sitten valita alansa.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko lapsenne sellaisia luonnostaan vai pitääkö heitä patistaa lukemaan?
Mikä se sellainen perfektionisti on, jota äidin pitää patistaa lukemaan?
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun ihan rehellisesti muistelee, niin kyllähän ne ala-asteella huonoja numeroita saaneet sinne elämän koulun puolelle päätyivät. Ja huonoilla tarkoitan tässä näitä 5-6 luokkaa eli oikeati huonoja.
No mun mies ainakin maisteri nykyään ja tiedän myös opettajan joka opiskeli aikuisena. Aikuisenakin voi opiskella.
Mies aina sanoo että ei kannata muita kuunnella ja ei se opiskelu ole niin vaikeaa.
Kuulemma jos muut saisi päättää niin ei pärjäisikään, niin hyvin sanottu.
Hän halusi näyttää että hyvin menee ja on maisteri nykyään. Peruskoulun päättötodistus oli huono.
Meidän "hikke" hoitaa läksyt ja kokeet täysin oma-aloitteisesti ja näin on ollut aina. Meitä pyytää lähinnä kuulustelemaan joskus ennen kokeita. Kaikkia asioita hän ei kuitenkaan hoida ihan samalla lailla; esim. soittoläksyjen harjoittelusta pitää muistuttaa aika usein.
Meillä kympin oppilas esikoisens ja tekee tunnollisesti läksyt. Lukee aina vähintään 24:00 saakka päivittäin ja koeviikkoina aamuun asti. Ei me häntä panosteta, tietää kyllä että ei suhtauduta samalla tasolla häneen jos saa ysin joten lukee paljon. Ja pitäisikin, oppilas hän on, oppilaan täytyy opiskella.
Me miehen kanssa molemmat amitsun käyneitä kutosen oppilaita. Mies tosin hyvä matematiikassa, minä en oikein missään. Ollaan usein mietitty, että mistähän nämä geenit on tulleet, kun kolme lasta kympin oppilaita, korkeasti koulutettuja ja hyvissä ammateissa. Siis jos tällaisista vanhemmista tulee ihan fiksuja lapsia, niin miettikää oikeasti niitä vanhempia, joilla oikeasti on älliä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko lapsenne sellaisia luonnostaan vai pitääkö heitä patistaa lukemaan?
Mikä se sellainen perfektionisti on, jota äidin pitää patistaa lukemaan?
Mistä se perfektionismi kehittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 oppilailla on hyvä muisti ja halua opiskella.
Meillä myös tapellaan joka kerta, kun on kokeet. Pakotan lukemaan. Poika vitosella.
Muisti ei ole kovin hyvä ja lukee pakolla. Saa 7 maantiedosta, fysiikka ja historia 8.
Kuulustelen aina ennen kokeita ja opetan myös.
Enkusta saa 9-10 kokeista.
Meillä räjähtää aina ennen kokeita. Se riittää että pääsee lukioon.Ei noi 10 oppilaat yleensä poikia ole.
Mistä päättelet, että pojat ei ole 10 oppilaita? Jos teillä poika ei tuohon arvosanaan yllä, ei se merkitse, että muut pojat eivät voisi olla 10 oppilaita.
Näin on yleisesti että tytöt parempia koulussa kuin pojat. Ihan pitkän linjan opettaja näin sanoo. On yksi poika kympin oppilas pojan luokalla mutta muut ei ole. Pojat on selkeesti laiskempia ja kehityksessä tyttöjä jäljessä.
Poikani tulee kuitenkin pääsemään lukioon ja se on se vaatimustaso.Parhaimmissa lukioissa on enemmän tyttöjä kuin poikia. Tämä oli juuri lehdessä. On kympin poikia mutta määrällisesti vähemmän kuin tyttöjä.
Kannattaisi ihan sunkin lukea lehtiä eikä väitellä vaan paskaa.Miksi sitten kirjoitat, että "ei noi 10 oppilaat yleensä poikia ole", jos lehdestä luit, että kympin poikia on määrällisesti vähemmän kuin tyttöjä? Kai ymmärrät, että kyse on eri asiasta? Jos jotain on määrällisesti (lukuina) vähemmän, niin et vielä voi sanoa yleisyydestä mitään, ellei tuo esille niitä eksakteja lukuja.
Minulla on kaksi poikaa, joiden keskiarvo on kymppi. Silti en ryhdy väittämään, että kaikki pojat olisivat kympin oppilaita. Mutta en yleistä tyylilläsi, että "kyllä noi nelosen oppilaat on yleensä poikia".
Poikien laiskuudesta ei muuten ole olemassa mitään tieteellistä tutkimusta. Laiskuus tai älykkyys kun eivät ole asioita, joita koulussa numeroilla mitataan.
Onko tosiaan keskiarvo 10.
Siis kaikki aineet 10. Liikunta. Musiikki. Ym?
Tai edes ihan kaikki lukuaineet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt näitä lähes kympin keskiarvolla koulusta päässeitä. Serkkuni (kaksi naista) saivat lukiosta huippupaperit. Kummallakin oli lukuaineet kymppejä, samoin liikunta, musiikki ja kuvataide ysejä. Se on minusta kummallista, koska kumpikaan heistä ei ollut millään tasolla musikaalinen, liikunnallinen taikka taiteellinen. Tulisiko siis hyvät numerot muita paljon helpommalla, koska olishan ne muutamat seiskat rumia muuten niin hyvässä todistuksessa?
Ei taide- ja taitoaineiden numerot määräydy ihan samal taval ku lukuaineidin. Oli itsellänikin yläasteel ysi liikunnasta koska osallistuin aina ahkerasti ja kehityin vaikka en mikään huippu-urheilija ollutkaan.
Näinhän sen pitäisi olla. Mutta tyttäreni saa aina 7. Koska ei ole urheilullinen. Osallistuu aina aktiivisesti. Harrastaa balettia. Numero ei nouse. Kiska ei ole urheilullinen vaikka yrittää ja tekee mitä pyydetään ja opetetaan. Onko oikein? Ei ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 oppilailla on hyvä muisti ja halua opiskella.
Meillä myös tapellaan joka kerta, kun on kokeet. Pakotan lukemaan. Poika vitosella.
Muisti ei ole kovin hyvä ja lukee pakolla. Saa 7 maantiedosta, fysiikka ja historia 8.
Kuulustelen aina ennen kokeita ja opetan myös.
Enkusta saa 9-10 kokeista.
Meillä räjähtää aina ennen kokeita. Se riittää että pääsee lukioon.Ei noi 10 oppilaat yleensä poikia ole.
Mistä päättelet, että pojat ei ole 10 oppilaita? Jos teillä poika ei tuohon arvosanaan yllä, ei se merkitse, että muut pojat eivät voisi olla 10 oppilaita.
Näin on yleisesti että tytöt parempia koulussa kuin pojat. Ihan pitkän linjan opettaja näin sanoo. On yksi poika kympin oppilas pojan luokalla mutta muut ei ole. Pojat on selkeesti laiskempia ja kehityksessä tyttöjä jäljessä.
Poikani tulee kuitenkin pääsemään lukioon ja se on se vaatimustaso.Parhaimmissa lukioissa on enemmän tyttöjä kuin poikia. Tämä oli juuri lehdessä. On kympin poikia mutta määrällisesti vähemmän kuin tyttöjä.
Kannattaisi ihan sunkin lukea lehtiä eikä väitellä vaan paskaa.Miksi sitten kirjoitat, että "ei noi 10 oppilaat yleensä poikia ole", jos lehdestä luit, että kympin poikia on määrällisesti vähemmän kuin tyttöjä? Kai ymmärrät, että kyse on eri asiasta? Jos jotain on määrällisesti (lukuina) vähemmän, niin et vielä voi sanoa yleisyydestä mitään, ellei tuo esille niitä eksakteja lukuja.
Minulla on kaksi poikaa, joiden keskiarvo on kymppi. Silti en ryhdy väittämään, että kaikki pojat olisivat kympin oppilaita. Mutta en yleistä tyylilläsi, että "kyllä noi nelosen oppilaat on yleensä poikia".
Poikien laiskuudesta ei muuten ole olemassa mitään tieteellistä tutkimusta. Laiskuus tai älykkyys kun eivät ole asioita, joita koulussa numeroilla mitataan.
Onko tosiaan keskiarvo 10.
Siis kaikki aineet 10. Liikunta. Musiikki. Ym?
Tai edes ihan kaikki lukuaineet?
Kyllä, ihan kaikki aineet on 10.
Meillä on myös tytär, jonka keskiarvo ei ole 10. Hän inhoaa koululiikuntaa, siksi liikuntanumero on 8. Kaikki muut aineet ovat 10.
Tällä otoksella voisin siis väittää, että tytöt ovat laiskoja luusereita, siis ihan kaikki tytöt, joilla on kaksi veljeä. En kuitenkaan aio niin väittää, koska se olisi vain väite, korkeintaan mielipide, ei fakta.
Poika on pikkusen väärässä paikassa jos lukiossa ei oma-aloitteisesti lue kokeisiin. Mutta eipä mulle kuulu. Onhan meillä nykyään ammattikorkeakoulut joihin nämä keskikertaisuudet voivat jatkaa.