Lue keskustelun säännöt.
Te, joiden lapset ovat koulussa perfektioniseja kympin oppilaita...
08.04.2016 |
Ovatko lapsenne sellaisia luonnostaan vai pitääkö heitä patistaa lukemaan? Esim. meillä kotona läksyjen tekeminen ja kokeisiin lukeminen ainainen show. Kaverin lapsi tekee taas läksyt aina itse ja lukee kokeisiinkin itse. Saa kaikista kokeista kympin, ja toikkarissa kaikki aineet kymppejä.
Kommentit (116)
Täytyy huomioida että lapsella on itsellä kunnianhimoa, ei siihen välttämättä vanhempia tarvita. Itse oon palkinnut riihikuivalla rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sain aina ysejä ja kymppejä ja luin itse tai kaverini kanssa. Äitini ei patistellut koskaan millään tavalla eikä ollut kiinnostunut koulumenestyksestäni, toki ilahtui hyvistä numeroista.
Sama minulla ja toisella lapsellani. Toista lasta patistelen. Kilpailu on kovaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 oppilailla on hyvä muisti ja halua opiskella.
Meillä myös tapellaan joka kerta, kun on kokeet. Pakotan lukemaan. Poika vitosella.
Muisti ei ole kovin hyvä ja lukee pakolla. Saa 7 maantiedosta, fysiikka ja historia 8.
Kuulustelen aina ennen kokeita ja opetan myös.
Enkusta saa 9-10 kokeista.
Meillä räjähtää aina ennen kokeita. Se riittää että pääsee lukioon.Ei noi 10 oppilaat yleensä poikia ole.
Mistä päättelet, että pojat ei ole 10 oppilaita? Jos teillä poika ei tuohon arvosanaan yllä, ei se merkitse, että muut pojat eivät voisi olla 10 oppilaita.
Näin on yleisesti että tytöt parempia koulussa kuin pojat. Ihan pitkän linjan opettaja näin sanoo. On yksi poika kympin oppilas pojan luokalla mutta muut ei ole. Pojat on selkeesti laiskempia ja kehityksessä tyttöjä jäljessä.
Poikani tulee kuitenkin pääsemään lukioon ja se on se vaatimustaso.
Parhaimmissa lukioissa on enemmän tyttöjä kuin poikia. Tämä oli juuri lehdessä. On kympin poikia mutta määrällisesti vähemmän kuin tyttöjä.
Kannattaisi ihan sunkin lukea lehtiä eikä väitellä vaan paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulussa arviointi tiukentuu, mutta kyllä alakoulussa pitäisi sen verran tsempata, että tulisi ainakin se kasi. Sekä kodin, että lapsen. Tämä siis, jos oppiminen onnistuu ihan tavallisesti. Jos on lukihäiriötä tms. oppimisvaikeutta, niin toki asia on eri. Seiskan jos alakoulussa saa, ei kovin montaa asiaa ole jakson sisällöistä osannut. Ja jos kyseessä on vaikka matikka tai kielet, joissa tuleva rakentuu tiukasti vanhan päälle, käy homma koko ajan sitten hankalammaksi vaan.
Minusta on erikoista lukea, miten moni täällä on sitä mieltä, että koti pidetään jotenkin vaatimusvapaana ja lapsi saa itse päättää miten hoitaa koulutyönsä, jos mitenkään.
Vaatimusvapaan ja pingotuksen välissä on paljon. Sopiva ahkeruus on toki hyvä ja vaatimuksiakin saa olla. Muttei liikaa painostaa.
Uskon että jotkut asiat vaatii oivalluksen. Esim poikani oli tosi huono alakoulun englannissa. Koitin opettaa ja panostettiin kokeisiin. Joku pohja syntyi vaikka 7 oli yläkouluun mennessä. Nyt 8 ilman panostusta. Asia vaan kypsyi.
Nyt ongelmana on ruotsi. Siihen on vaikeempi panostaa.
Täällä enemmän toivotaan ettei painosteta liikaa. Tasapaino ja hyväksyvyys sen ahkeruuden rinnalle. Itsetunto ei voi olla kiinni arvosanoista
Olen joskus miettinyt näitä lähes kympin keskiarvolla koulusta päässeitä. Serkkuni (kaksi naista) saivat lukiosta huippupaperit. Kummallakin oli lukuaineet kymppejä, samoin liikunta, musiikki ja kuvataide ysejä. Se on minusta kummallista, koska kumpikaan heistä ei ollut millään tasolla musikaalinen, liikunnallinen taikka taiteellinen. Tulisiko siis hyvät numerot muita paljon helpommalla, koska olishan ne muutamat seiskat rumia muuten niin hyvässä todistuksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 oppilailla on hyvä muisti ja halua opiskella.
Meillä myös tapellaan joka kerta, kun on kokeet. Pakotan lukemaan. Poika vitosella.
Muisti ei ole kovin hyvä ja lukee pakolla. Saa 7 maantiedosta, fysiikka ja historia 8.
Kuulustelen aina ennen kokeita ja opetan myös.
Enkusta saa 9-10 kokeista.
Meillä räjähtää aina ennen kokeita. Se riittää että pääsee lukioon.Ei noi 10 oppilaat yleensä poikia ole.
Mistä päättelet, että pojat ei ole 10 oppilaita? Jos teillä poika ei tuohon arvosanaan yllä, ei se merkitse, että muut pojat eivät voisi olla 10 oppilaita.
Näin on yleisesti että tytöt parempia koulussa kuin pojat. Ihan pitkän linjan opettaja näin sanoo. On yksi poika kympin oppilas pojan luokalla mutta muut ei ole. Pojat on selkeesti laiskempia ja kehityksessä tyttöjä jäljessä.
Poikani tulee kuitenkin pääsemään lukioon ja se on se vaatimustaso.Parhaimmissa lukioissa on enemmän tyttöjä kuin poikia. Tämä oli juuri lehdessä. On kympin poikia mutta määrällisesti vähemmän kuin tyttöjä.
Kannattaisi ihan sunkin lukea lehtiä eikä väitellä vaan paskaa.
Miksi sitten kirjoitat, että "ei noi 10 oppilaat yleensä poikia ole", jos lehdestä luit, että kympin poikia on määrällisesti vähemmän kuin tyttöjä? Kai ymmärrät, että kyse on eri asiasta? Jos jotain on määrällisesti (lukuina) vähemmän, niin et vielä voi sanoa yleisyydestä mitään, ellei tuo esille niitä eksakteja lukuja.
Minulla on kaksi poikaa, joiden keskiarvo on kymppi. Silti en ryhdy väittämään, että kaikki pojat olisivat kympin oppilaita. Mutta en yleistä tyylilläsi, että "kyllä noi nelosen oppilaat on yleensä poikia".
Poikien laiskuudesta ei muuten ole olemassa mitään tieteellistä tutkimusta. Laiskuus tai älykkyys kun eivät ole asioita, joita koulussa numeroilla mitataan.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt näitä lähes kympin keskiarvolla koulusta päässeitä. Serkkuni (kaksi naista) saivat lukiosta huippupaperit. Kummallakin oli lukuaineet kymppejä, samoin liikunta, musiikki ja kuvataide ysejä. Se on minusta kummallista, koska kumpikaan heistä ei ollut millään tasolla musikaalinen, liikunnallinen taikka taiteellinen. Tulisiko siis hyvät numerot muita paljon helpommalla, koska olishan ne muutamat seiskat rumia muuten niin hyvässä todistuksessa?
Ei taide- ja taitoaineiden numerot määräydy ihan samal taval ku lukuaineidin. Oli itsellänikin yläasteel ysi liikunnasta koska osallistuin aina ahkerasti ja kehityin vaikka en mikään huippu-urheilija ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulussa arviointi tiukentuu, mutta kyllä alakoulussa pitäisi sen verran tsempata, että tulisi ainakin se kasi. Sekä kodin, että lapsen. Tämä siis, jos oppiminen onnistuu ihan tavallisesti. Jos on lukihäiriötä tms. oppimisvaikeutta, niin toki asia on eri. Seiskan jos alakoulussa saa, ei kovin montaa asiaa ole jakson sisällöistä osannut. Ja jos kyseessä on vaikka matikka tai kielet, joissa tuleva rakentuu tiukasti vanhan päälle, käy homma koko ajan sitten hankalammaksi vaan.
Minusta on erikoista lukea, miten moni täällä on sitä mieltä, että koti pidetään jotenkin vaatimusvapaana ja lapsi saa itse päättää miten hoitaa koulutyönsä, jos mitenkään.
Seiska on ihan ok numero ja ei se tarkoita että kaikki on seiskoja. Kasi voi muuttua seiskaksi ja toisinpäin. Tämän olen ihan omalla lapsellani todennut.
Keskiarvo se vaikuttaa, kun lukioon haetaan. Jos vaikka enkku 9 niin kyllä se kompensoi esim. sen maantiedon seiskan.
Meillä pääsee 4 lukioon alle 8 keskiarvolla.
Monella lapsella se järki tulee vasta myöhemmin.
Koearvosanoihin vaikuttaa paljon ahkeruus/laiskuus. Harvoin tyhmyys.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt näitä lähes kympin keskiarvolla koulusta päässeitä. Serkkuni (kaksi naista) saivat lukiosta huippupaperit. Kummallakin oli lukuaineet kymppejä, samoin liikunta, musiikki ja kuvataide ysejä. Se on minusta kummallista, koska kumpikaan heistä ei ollut millään tasolla musikaalinen, liikunnallinen taikka taiteellinen. Tulisiko siis hyvät numerot muita paljon helpommalla, koska olishan ne muutamat seiskat rumia muuten niin hyvässä todistuksessa?
Lukion musiikin- tai kuvaamataidonnumeroilla ei mitata lahjakkuutta vaan kurssin suorittamista. Harrastuneisuus auttaa hyvän numeron saamisessa, mutta on turha odottaa kuvaamataidosta kymppiä, vaikka osaisi miten piirtää sarjakuvia, jos ei kykene omaksumaan myös teoriapuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 oppilailla on hyvä muisti ja halua opiskella.
Meillä myös tapellaan joka kerta, kun on kokeet. Pakotan lukemaan. Poika vitosella.
Muisti ei ole kovin hyvä ja lukee pakolla. Saa 7 maantiedosta, fysiikka ja historia 8.
Kuulustelen aina ennen kokeita ja opetan myös.
Enkusta saa 9-10 kokeista.
Meillä räjähtää aina ennen kokeita. Se riittää että pääsee lukioon.Ei noi 10 oppilaat yleensä poikia ole.
Mistä päättelet, että pojat ei ole 10 oppilaita? Jos teillä poika ei tuohon arvosanaan yllä, ei se merkitse, että muut pojat eivät voisi olla 10 oppilaita.
Näin on yleisesti että tytöt parempia koulussa kuin pojat. Ihan pitkän linjan opettaja näin sanoo. On yksi poika kympin oppilas pojan luokalla mutta muut ei ole. Pojat on selkeesti laiskempia ja kehityksessä tyttöjä jäljessä.
Poikani tulee kuitenkin pääsemään lukioon ja se on se vaatimustaso.Parhaimmissa lukioissa on enemmän tyttöjä kuin poikia. Tämä oli juuri lehdessä. On kympin poikia mutta määrällisesti vähemmän kuin tyttöjä.
Kannattaisi ihan sunkin lukea lehtiä eikä väitellä vaan paskaa.Miksi sitten kirjoitat, että "ei noi 10 oppilaat yleensä poikia ole", jos lehdestä luit, että kympin poikia on määrällisesti vähemmän kuin tyttöjä? Kai ymmärrät, että kyse on eri asiasta? Jos jotain on määrällisesti (lukuina) vähemmän, niin et vielä voi sanoa yleisyydestä mitään, ellei tuo esille niitä eksakteja lukuja.
Minulla on kaksi poikaa, joiden keskiarvo on kymppi. Silti en ryhdy väittämään, että kaikki pojat olisivat kympin oppilaita. Mutta en yleistä tyylilläsi, että "kyllä noi nelosen oppilaat on yleensä poikia".
Poikien laiskuudesta ei muuten ole olemassa mitään tieteellistä tutkimusta. Laiskuus tai älykkyys kun eivät ole asioita, joita koulussa numeroilla mitataan.
No minä ja opettaja ollaan samaa mieltä. Se on laiskutta jos kokeet tulossa ja ei olla kotona lukemassa kokeisiin ja näitä poikia on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata lasta patistaa liikaa. Riittää että pääsee seuraavalle asteelle. Ne peruskoulun kympit ei mitään lisäarvoa tuo
Paitsi lapsesta voi tulla perfektionisti. Se on paha ja kuormittava ominaisuus. Vaikea olla itsensä kanssa sinut.
Itse olen valitettavasti perfektionisti. Vaikka en parhaita arvosanoja ole tavoitellut. Työssä ja opiskelussa. Jatkuvasti pitää tehdä enemmän. Ja paremmin.
Lapset ehkä imee tätä vaativuuttani ha koitan heitä toppuutella. Ei tarvitse pingottaa. Vähempi riittää. Tällä seiskaluokan numerolla ei ole mitään merkitystä jne.
Silti tyttäreni on 9-10 oppilas. Ei näytä kyllä stressaavan tai puurtavan liikaa. Poika on laiska ja oli aiemmin kova unohtelija. Kuulustelun kokeisiin. Muistuttelin. Nyt olen lopettanut ja tuloset ei ole juurikaan muuttuneet. Poikakin aikoo mennä lukioon ja sinne nykyisellä n 7,5 jeskiarvolla pääsee. Se riittää. Tytär menee samaan lukioon, koska on lähellä. Keskiarvo riittäisi lähikaupungin parhaisiin kouluihin. Mutta turha tehdä elämästään niin vaikeaaPeruskoulun kymppi kertoo, että asia on opittu. Peruskoulun 7 kertoo, että osaamisessa on puutteita.
Jatkossa sen kympin oppilaan täytyy tehdä paljon vähemmän töitä opintojensa eteen kuin seiskan oppilaan, jonka täytyy joskus jopa kerrata koko yläkoulun kurssi jossain aineessa. Vain siten hän voi jatkaa sen lukemista lukiossa tai ammattikoulussa., koska muuten ei ymmärrä asiasta puoliakaan.
Seiskaluokan numeroilla on merkitystä päättätodistukseen asti. Miksi vanhemmat eivät suostu ymmärtämään sitä? Ja miksi joillekin vanhemmille - kuten sinulle - oppiminen ja osaaminen on jotenkin halveksittavaa ja hävettävää? Lapsellesi kelpaa huono koulu, asia selvä. Varmaan hänelle kelpaa myös huono tai korkeintaan keskinkertainen työpaikka, pätkätöitä ja surkea palkka, koska ei elämässä kannata tehdä parastaan. Riittää, että tekee vähän jotenkin sinnepäin ja kadehtii perfektionisteja.
Aika tylyä sinäviestintää.
Mutta asia kyllä heikosti hallussa. Valitan.
Seiska peruskoulussa on keskitasoa. Ei kerro sen enempää kyvystä oppia tai ymmärryksestä. Toki hyvä pohja monissa aineissa on tärkeää uuden oppimiselle. Muttei siihen kymppiä tarvita. Olen opettanut, ettei aina tarvitse olla paras eikä edes pinnistellä liikaa. Riittävän hyvä on ok.
Itse olen opettaja aikuiskoulutuksessa. Enkä missään nimessä halveksi oppimista tai osaamista. Olen myös ikuinen opiskelija. Aina meneillään jotain.
Tämän lapseni on oppineet.
Ja tavallisesta lukiosta pystyy yhtä hyvin ponnistamaan tulevaisuuteen. Luultavasti muut taidot kuten sosiaalinen kyvykkyys ja kyky hellittää painaa myös tulevaisuuden työelämässä.
Yhtä hyvin pärjääviä täältä pienten kuntien lukioista tulee. Ja lukion jälkeen ei paljoa alakoulun menestystä kyselläKyse on enemmänkin siitä mitä oppiminen on. Mitä ihmisenä oleminen on
Totta. Mitä on oppiminen, jos seiska katsotaan peruskoulun keskitasoksi. Outoa, että se on samalla myös monen keskiasteen oppilaitoksen alin sisäänpääsyraja. Puolet oppilaista on siis niin huonoja, että heidän osaamisellaan ei ole mitään mahdollisuutta edes tuetusti jatkaa eteenpäin?
Työelämässä on aika vähän kysyntää pelkälle sosiaaliselle kyvykkyydelle, ammatissa tai tehtävässä vaadittava osaaminen on se ensimmäinen kynnyskysymys ja vasta sen jälkeen tulevat henkilökohtaiset ominaisuudet. Mikään ei estä kympin oppilasta olemasta myös sosiaalisesti kyvykäs, muita huomioiva ja kunnioittava, mutta harmillisen harvoin seiskan oppilas pääsee edes sille alalle, josta on unelmoinut.
Ei koulua käydä koulun itsensä takia vaan siksi, että koulutuksella on välinearvoa hyvään elämään ja unelmien toteuttamiseen. Tänäkin keväänä moni seiskan oppilas nielee itkua, kun toivottu opiskelupaikka jäi saamatta, vaikka miten on se sinulle tärkeä "kyky hellittää" hallinnassa. Samaan aikaan moni kympin oppilas on askelta lähempänä tavoitettaan. Kumpikin on tehnyt juuri niin kuin on itse halunnut, joten seiskan oppilaan on turha olla surullinen.
Oppiminen ja arvosana ei ole sama asia, vai mitä. Mitä se oppiminen on? Mitä on oppimisen perustaidot, oppimisen ilo, käsitys itsestään. Niiden ja muutamien ydintietojen varaan rakentuu tuleva koulumenestys.
Tiesitkö että ammatillisissa oppilaitoksissa ei aina saada kaikkia paikkoja täyteen. Sisään pääsee kyllä sillä seiskalla ja jopa vitosella.
Lukioon myös seiskalla tai joissain jopa alle. Riippuu ihan mikä on tavoite. Jos haluaa lukioon, johon vaaditaan 10 keskiarvo, on syytä ponnistella. Muttei se mitään tulevaisuudesta takaa. Ei edes yo kirjoitusten menestyksestä. Ei myöskään tasapainoisesta elämästä. Tai menestyksestä missään muodossa.Edes se seiskan keskiarvo ei takaa tasapainoista elämää!
Oppiminen ja arvosana eivät ole sama asia, mutta arvosanalla osoitetaan muulle maailmalle, minkä verran ko. ainetta osataan. Jos saa arvosanan 7, niin ulkopuoliset tietävät, että osoitettu osaaminen ei ole kaksinen. Ammatillisiin oppilaitoksiin pääsee huonoillakin numeroilla, mutta jos haluaa lääkäriksi, ei lähihoitajaopinnot tunnu mukavilta.
Ei se maailma ole kiinnostunut sinun ala-tai yläkoulun numeroista. Kaksi asiaa merkitsee. Mihin kouluun haet sillä peruskoulun todistuksella. Ja lukion todistuksella. Riittääkö? Onneksi lääkäriksikin pääsee kun panostaa pääsykokeisiin...
Toinen kohta on se mihin pääset töihin. Silloin ei useinkaan numeroilla ole merkitystä. Ihan toisenlaiset taidot painaa. Saatko hankittua työkokemusta ja verkostoja ym
Tasapaino sitten on iso asia. Ehkä tärkein. Ei se ainakaan parane ellei melkeen kelpaa ilman täydellisyyttä. Tasapaino edellyttää tasapainoa vaatimusten ja mahdollisuuksien välillä. Sopivasti pitää panostaa muttei se mikään itseisarvo ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kolme poikaa. Kaikki ovat todella älykkäitä. Koulunkäynti ja oppiminen on ollut kaikille helppoa. Ja se helppous on kannustanut eteenpäin ja tähtäänään elämässä korkealle. Vanhempien ei ole tarvinnut patistella. Oma motivaatio on pojilla riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas päinvastoin. Tyttö lukee ja lukee mutta numerot on... noh, kyllä se varmaan luokalta pääsee. Lukihäiriötä epäiltiin, mutta ei sillä sitä sitten ollut. Ei ole muitakaan oppimiseen vaikuttavia ongelmia, ei vaan jotenkin osaa sisäistää oppimaansa eikä kirjoittaa hyviä koevastauksia.
No kyllä pitää olla jotain vikaa päässä jos ei opiskelusta huolimatta saa hyviä numeroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkkujani kannustettiin kotona, heidän opintoihinsa panostettiin ja vanhemmat olivat ylpeitä kympin keskiarvoista. Serkuista (4 kpl) tuli kaikista lääkäreitä. He nauttivat työstään, tienaavat hyvin, voivat 40v iässä itse päättää, paljonko tekevät töitä, heillä on aikaa harrastuksille ja perheelle. Lasten syntyessä heidän ei tarvinnut laskea euroja, kotihoidontuella saattoi olla vaikka 3 vuotta ja siinä sivussa hoitaa yksityisvastaaottoa.
Minua ei kannustettu, seiska riitti ja jos sain englanninkokeesta 9, vanhemmat ilakoivat, että joskus löytää sokeakin kana jyvän eli vahinkohan se oli. Minusta ei koskaan tullut oikein mitään, tradenomiksi opiskelin, kun muualle en päässyt.
Minulla on bulimia, serkuilla ei ole anoreksiaa tai muita mielenterveysongelmien "peilejä". Minä olen katkera vanhemmilleni, jotka aina vähättelivät serkkujen koulumenestystä ja nauroivat, että ei koulunkäynti takaa mitään, että korkealta nuokin joskus putoavat. Ehkä minäkin olisin uskaltanut opiskella yliopistossa, jos edes joskus kotona olisi sanottu, että opiskelusta on hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kymppien saaminen on ollut aikanaan jotenkin sisäsyntyinen halu. Toki vanhemmat arvostivat ja arvostavat koulutusta, mutta ei minulta kymppejä vaadittu, varmasti joku kasin ka olisi riittänyt heille hyvin. Yläasteen päättötodistuksessa ka oli 9,6 ja eliittilukion päättötodistuksessa 9,8. Kirjoitin viisi laudaturia ja kaksi eximiaa. Ja nyt olenkin nuohonnut yliopistolla kahdeksan vuotta, kun sain yhtäkkiä lukemisesta tarpeekseni ja haluaisin vain löhötä ja katsoa tosi-tv:tä. :D Luulin, että haluan isona urahaiksi, mutta nykyään tavallinen, mukava elämä kiinnostaa enemmän. Työ, joka ei vie kaikkea aikaa, kivat harrastukset, kaverit, mies sun muu. Valitettavasti nyt on työ, joka vie liikaa aikaa, ei todellakaan ole mulle mikään intohimo.
Ainoa kerta kun olen tosissani suuttunut äidilleni, oli lukiossa. Olin lähdössä tapaamaan kavereita alkuillasta - mikä oli tuolloin harvinaista, koska aina oli joku essee tekeillä tai kokeisiinluku käynnissä, tai piti tahkota soittoharjoituksia kurssitutkintoa varten tai jotain. Äiti ei jostain syystä halunnut, että lähden ja meni kysymään, että onhan läksyt tehty. Huusin täyttä kurkkua, että hänen ei ole tarvinnut mun läksyjentekoani vahtia ekaluokallakaan, ja häivyin ulos. Onneksi äiti ymmärsi pyytää anteeksi, koska oikeassahan minä olin.
Ei vittu mikä turhake.
Vierailija kirjoitti:
Koearvosanoihin vaikuttaa paljon ahkeruus/laiskuus. Harvoin tyhmyys.
No juuri näin. Mutta aika fiksu saa olla jos kielen opiskelussa ensin rauhassa laiskoteltuaan omaksuu salamana sen sanaston, jota muut ovat vuosia tankanneet. Tai että hoksaa hienosti yhtäkkiä matikan perusteet, jos on laiskotellut ne monta sataa tuntia, jotka muut ovat käyttäneet niiden treenaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten kouluun panostaminen menee pääsääntöisesti näin. Kun lapsi asuu kotona niin painostetaan ja kannustetaan lukemaan ylä ja ala-asteen kokeisiin. Lukiossa se tuki sitten loppuu ja yliopistossa ovat täysin omillasi siinä itsariyksiössä tai solussa. Mutta hei onhan sulla ne peruskoulun hyvät toikkarit!
Kyllä lukiolaiset asuu yleensä kotona, ainakin kaikki jotka minä tunnen. Ainakin mun poika vaan pelaisi ja katsoisi telkkua niin tasantarkkaan pakotan lukemaan kokeisiin.
Olen niin paljon nähnyt niitä poikia jotka heiluu tuolla ulkona, kun pitäisi kokeisiin lukea. Sekö sitten on hyvä?
Itse vastaan oman lapsen kasvatuksesta ja meillä vaaditaa se taso että lukioon pääsee. Tehkööt muut mitä haluaa.
[quote
Peruskoulun kymppi kertoo, että asia on opittu. Peruskoulun 7 kertoo, että osaamisessa on puutteita.
Jatkossa sen kympin oppilaan täytyy tehdä paljon vähemmän töitä opintojensa eteen kuin seiskan oppilaan, jonka täytyy joskus jopa kerrata koko yläkoulun kurssi jossain aineessa. Vain siten hän voi jatkaa sen lukemista lukiossa tai ammattikoulussa., koska muuten ei ymmärrä asiasta puoliakaan.
[/quote]
Jotain mennyt ohi? Niinkuin arvosteluperusteiden muuttuminen? Nykyään kasi kertoo, että asia on opittu. Yhdeksikön saanut on oppinut vapaaehtoisesti ylimääräistä koulun ulkopuolella, osoittanut erityistä kiinnostusta aiheeseen ja se kympin lapsi motivoi ja tsemppaa muita aiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata lasta patistaa liikaa. Riittää että pääsee seuraavalle asteelle. Ne peruskoulun kympit ei mitään lisäarvoa tuo
Paitsi lapsesta voi tulla perfektionisti. Se on paha ja kuormittava ominaisuus. Vaikea olla itsensä kanssa sinut.
Itse olen valitettavasti perfektionisti. Vaikka en parhaita arvosanoja ole tavoitellut. Työssä ja opiskelussa. Jatkuvasti pitää tehdä enemmän. Ja paremmin.
Lapset ehkä imee tätä vaativuuttani ha koitan heitä toppuutella. Ei tarvitse pingottaa. Vähempi riittää. Tällä seiskaluokan numerolla ei ole mitään merkitystä jne.
Silti tyttäreni on 9-10 oppilas. Ei näytä kyllä stressaavan tai puurtavan liikaa. Poika on laiska ja oli aiemmin kova unohtelija. Kuulustelun kokeisiin. Muistuttelin. Nyt olen lopettanut ja tuloset ei ole juurikaan muuttuneet. Poikakin aikoo mennä lukioon ja sinne nykyisellä n 7,5 jeskiarvolla pääsee. Se riittää. Tytär menee samaan lukioon, koska on lähellä. Keskiarvo riittäisi lähikaupungin parhaisiin kouluihin. Mutta turha tehdä elämästään niin vaikeaaPeruskoulun kymppi kertoo, että asia on opittu. Peruskoulun 7 kertoo, että osaamisessa on puutteita.
Jatkossa sen kympin oppilaan täytyy tehdä paljon vähemmän töitä opintojensa eteen kuin seiskan oppilaan, jonka täytyy joskus jopa kerrata koko yläkoulun kurssi jossain aineessa. Vain siten hän voi jatkaa sen lukemista lukiossa tai ammattikoulussa., koska muuten ei ymmärrä asiasta puoliakaan.
Seiskaluokan numeroilla on merkitystä päättätodistukseen asti. Miksi vanhemmat eivät suostu ymmärtämään sitä? Ja miksi joillekin vanhemmille - kuten sinulle - oppiminen ja osaaminen on jotenkin halveksittavaa ja hävettävää? Lapsellesi kelpaa huono koulu, asia selvä. Varmaan hänelle kelpaa myös huono tai korkeintaan keskinkertainen työpaikka, pätkätöitä ja surkea palkka, koska ei elämässä kannata tehdä parastaan. Riittää, että tekee vähän jotenkin sinnepäin ja kadehtii perfektionisteja.
Aika tylyä sinäviestintää.
Mutta asia kyllä heikosti hallussa. Valitan.
Seiska peruskoulussa on keskitasoa. Ei kerro sen enempää kyvystä oppia tai ymmärryksestä. Toki hyvä pohja monissa aineissa on tärkeää uuden oppimiselle. Muttei siihen kymppiä tarvita. Olen opettanut, ettei aina tarvitse olla paras eikä edes pinnistellä liikaa. Riittävän hyvä on ok.
Itse olen opettaja aikuiskoulutuksessa. Enkä missään nimessä halveksi oppimista tai osaamista. Olen myös ikuinen opiskelija. Aina meneillään jotain.
Tämän lapseni on oppineet.
Ja tavallisesta lukiosta pystyy yhtä hyvin ponnistamaan tulevaisuuteen. Luultavasti muut taidot kuten sosiaalinen kyvykkyys ja kyky hellittää painaa myös tulevaisuuden työelämässä.
Yhtä hyvin pärjääviä täältä pienten kuntien lukioista tulee. Ja lukion jälkeen ei paljoa alakoulun menestystä kyselläKyse on enemmänkin siitä mitä oppiminen on. Mitä ihmisenä oleminen on
Totta. Mitä on oppiminen, jos seiska katsotaan peruskoulun keskitasoksi. Outoa, että se on samalla myös monen keskiasteen oppilaitoksen alin sisäänpääsyraja. Puolet oppilaista on siis niin huonoja, että heidän osaamisellaan ei ole mitään mahdollisuutta edes tuetusti jatkaa eteenpäin?
Työelämässä on aika vähän kysyntää pelkälle sosiaaliselle kyvykkyydelle, ammatissa tai tehtävässä vaadittava osaaminen on se ensimmäinen kynnyskysymys ja vasta sen jälkeen tulevat henkilökohtaiset ominaisuudet. Mikään ei estä kympin oppilasta olemasta myös sosiaalisesti kyvykäs, muita huomioiva ja kunnioittava, mutta harmillisen harvoin seiskan oppilas pääsee edes sille alalle, josta on unelmoinut.
Ei koulua käydä koulun itsensä takia vaan siksi, että koulutuksella on välinearvoa hyvään elämään ja unelmien toteuttamiseen. Tänäkin keväänä moni seiskan oppilas nielee itkua, kun toivottu opiskelupaikka jäi saamatta, vaikka miten on se sinulle tärkeä "kyky hellittää" hallinnassa. Samaan aikaan moni kympin oppilas on askelta lähempänä tavoitettaan. Kumpikin on tehnyt juuri niin kuin on itse halunnut, joten seiskan oppilaan on turha olla surullinen.
Oppiminen ja arvosana ei ole sama asia, vai mitä. Mitä se oppiminen on? Mitä on oppimisen perustaidot, oppimisen ilo, käsitys itsestään. Niiden ja muutamien ydintietojen varaan rakentuu tuleva koulumenestys.
Tiesitkö että ammatillisissa oppilaitoksissa ei aina saada kaikkia paikkoja täyteen. Sisään pääsee kyllä sillä seiskalla ja jopa vitosella.
Lukioon myös seiskalla tai joissain jopa alle. Riippuu ihan mikä on tavoite. Jos haluaa lukioon, johon vaaditaan 10 keskiarvo, on syytä ponnistella. Muttei se mitään tulevaisuudesta takaa. Ei edes yo kirjoitusten menestyksestä. Ei myöskään tasapainoisesta elämästä. Tai menestyksestä missään muodossa.Edes se seiskan keskiarvo ei takaa tasapainoista elämää!
Oppiminen ja arvosana eivät ole sama asia, mutta arvosanalla osoitetaan muulle maailmalle, minkä verran ko. ainetta osataan. Jos saa arvosanan 7, niin ulkopuoliset tietävät, että osoitettu osaaminen ei ole kaksinen. Ammatillisiin oppilaitoksiin pääsee huonoillakin numeroilla, mutta jos haluaa lääkäriksi, ei lähihoitajaopinnot tunnu mukavilta.
Ei se maailma ole kiinnostunut sinun ala-tai yläkoulun numeroista. Kaksi asiaa merkitsee. Mihin kouluun haet sillä peruskoulun todistuksella. Ja lukion todistuksella. Riittääkö? Onneksi lääkäriksikin pääsee kun panostaa pääsykokeisiin...
Toinen kohta on se mihin pääset töihin. Silloin ei useinkaan numeroilla ole merkitystä. Ihan toisenlaiset taidot painaa. Saatko hankittua työkokemusta ja verkostoja ymTasapaino sitten on iso asia. Ehkä tärkein. Ei se ainakaan parane ellei melkeen kelpaa ilman täydellisyyttä. Tasapaino edellyttää tasapainoa vaatimusten ja mahdollisuuksien välillä. Sopivasti pitää panostaa muttei se mikään itseisarvo ole
Ei maailma ole kiinnostunut peruskoulussa saaduista numeroista, mutta valitettavasti Jyväskylässä on tehty lukuisia tutkimuksia, joiden mukaan jo ensimmäisellä luokalla saadut arvioinnit ennustavat aika tavalla sitä, millainen tulee oppimispolku olemaan alakoulusta työelämään. Huonot numerot peruskoulussa ennakoivat huonoja numeroita keskiasteella ja jopa koulunkäynnin keskeyttämistä. Äärimmäisen harvoja ovat ne nuoret, joilla peruskoulussa numerot ovat tasoa 5-6 ja sitten yllättäen keskiasteella saadaan parempia arvosanoja.
Siksi ne hyvät numerot jo lapsena on tärkeitä. Että oppii siihen, että voi osata hyvin eikä tarvitse tyytyä kehnoon oppimistulokseen.
Eli sinun lapsillesi ja sinulle riittää se, että ei koskaan saavuta unelmiaan, että ne jäävät aina muiden toteutettaviksi? Koska sinun elämässäsi ihmisen arvoa ei mittaa se, että hän saavuttaa haluamansa vaan se, ettei vain onnistuisi olemaan onnellinen?