Lue keskustelun säännöt.
Olenko hullu? Jälleensyntymisestä...
08.04.2016 |
Olen nelikymppinen nainen, korkeasti koulutettu, testatusti keskitasoa älykkäämpi. Olen kaikkien hihhulijuttujen ulkopuolella, en usko jumaliin ja vielä vähemmän uskontoihin.
Nyt kysyn av-raadilta, olenko kaikesta huolimatta myös hullu. Minulla on todella vahva tunne siitä, että minulla on ollut aikaisempi elämä, joka on vielä todella vahvasti läsnä tässä elämässäni. Jo pienenä minulla oli tunne siitä, että oikeasti olin intiaani ja poika. Olen jotenkin (harhaisesti) tullut siihen käsitykseen, että olen ollut intiaani jossakin Pohjois-Amerikassa ja saanut nuorena miehenä surmani jossakin taistelu- tai kaaostilanteessa.
En osaa millään lailla selittää, mistä tämä johtuu, mutta tunne on ollut minussa aina. Myös näkemykseni ja käsitykseni maailmasta on hyvin samankaltainen kuin hatarilla tiedoillani intiaaneilla kuvittelen olleen.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (880)
Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TARINALTA ISOISÄSTÄ, JOLLA ON PARTA. Vastaus on, että MIELIKUVA VANHASTA MIEHESTÄ on iskostettu meihin äidinmaidosta lähtien yleisten kliseiden kulttuuristen ja sosiaalisten kerrosten kautta. Leonardo ja muut menneisyyden nerot täyttivät kirkon määräyksen, jossa päätöksen siitä, mitä ja miten kuvataan, tekivät uskonnolliset toimihenkilöt, jotka olivat usein kaukana Jumalan ymmärtämisen filosofiasta. Lisäksi kuvat suunniteltiin vuorovaikutteisiksi massojen kanssa, ja ne edellyttivät selkeitä muotoja ja kuvia, jotka voisivat luoda katsojiin elävän vaikutelman. Tätä oli monissa kulttuureissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varhaiskeskiajalla opit pre-eksistenssistä ja reinkarnaatiosta olivat olemassa vain Jeesuksen salaisina opetuksina. Vuonna 553 jKr. nämä tiedot julistettiin Konstantinopolin toisessa konsiilissa harhaopiksi. Rooman kirkko päätti tuhota kaikki opetukset, joissa niistä puhuttiin. Katolinen oppi ja pappien rikkauksien lähde olisivat voineet olla vaarassa, jos ihmiset olisivat uskoneet palaavansa elämään monta kertaa. Vanhaa tietoa kohtasi sama kohtalo kuin monia muinaisia, esikristillisten kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Piispat pelkäsivät tietoa, joka voisi todistaa, että kirkkoinstituutio ei ollutkaan ainoa vaihtoehto tuoda ihmisille "iankaikkista elämää".
https://listafriikki.com/oudoimmat/jalleensyntyminen-10-tarinaa/
Jälleensyntyminen: 10 uskomatonta tarinaa reinkarnaatiosta
Elämämme on liian lyhyt ymmärtääksemme, millainen kosmos on, millainen mieli on, millainen tietoisuus on. Mitä oli miljardi vuotta sitten ja mitä tulee olemaan meidän jälkeemme miljardin vuoden kuluttua.
Oikein tehty regressio palauttaa mieleen edelliset elämät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimus: kun kuolet tiedät olevasi kuollut, koska aivot toimivat vielä
Kun ihminen kuolee, hän ei aina tajua, että hän on kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskeskiajalla opit pre-eksistenssistä ja reinkarnaatiosta olivat olemassa vain Jeesuksen salaisina opetuksina. Vuonna 553 jKr. nämä tiedot julistettiin Konstantinopolin toisessa konsiilissa harhaopiksi. Rooman kirkko päätti tuhota kaikki opetukset, joissa niistä puhuttiin. Katolinen oppi ja pappien rikkauksien lähde olisivat voineet olla vaarassa, jos ihmiset olisivat uskoneet palaavansa elämään monta kertaa. Vanhaa tietoa kohtasi sama kohtalo kuin monia muinaisia, esikristillisten kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Piispat pelkäsivät tietoa, joka voisi todistaa, että kirkkoinstituutio ei ollutkaan ainoa vaihtoehto tuoda ihmisille "iankaikkista elämää".
Tosi surullista. Minusta tuntuu aidosti äärimmäisen pahalta, inhottavalta ja väärältä, että minulle on lapsena opetettu ja aivopesty rumaa ja inhottavaa valetta, joka on tuhansilla eri tavoilla vääristelty.
Koen voimakasta vihaa, aina kun kun kristityt harjoittavat uskontoaan ja puhuvat siitä raamatustaan ja uskostaan, kuin se olisi jotain totta ja oikein.
Halveksin niin paljon sitä, kun noin rumaan uskontoon uskotaan ja sitä opetetaan lapsillekin totena.
En anna ikinä anteeksi vanhemmilleni, jotka pakottivat tuota rumaa valhetta minulle.
Vierailija kirjoitti:
Menee sivusta nyt, mutta tietoisuuksia on ilmeisesti olemassa ääretön määrä. Va voiko ihminen kokea olevansa kahdessa kehossa samanaikaisesti, eli olla minä. Vai jaettaisiinko tietoisuuksia hamaan tulevaisuuteen ääretön määrä.
Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.
Menneisyyden toimiensa kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen). Tämä on jälleensyntymisen perusta.
Menneisyydestä tulevaisuuteen.
Olennaista on, että menneisyyden toimien kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen).
Aivan kuten me vaihdamme yhdessä elämässä kuluneita pukuja monta kertaa, samalla tavalla ikuinen sielu vaihtaa kuluneita ruumiita monta kertaa aineellisessa maailmassa ollessaan. On yhtä naurettavaa ajatella, että yksi sielu on ikuisesti sidottu kehoon ja että "venäläiset sielut" asuvat venäläisissä kehoissa, kuin ajatella, että japanilaisissa autoissa on välttämättä japanilaisia. "Venäjällä tehdyissä" ruumiissa voi olla sieluja, jotka ovat eläneet muissa maissa ja jopa muissa elämänmuodoissa menneisyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielu on sydämen alueella. Sielu täyttää kehon tietoisuudella samalla tavalla kuin lamppu täyttää huoneen valolla. Kun lamppu on yhdessä paikassa, se valaisee koko huoneen. Samoin sielu on ihmisen sydämen alueella ja täyttää koko kehon tietoisuudella. Sydänsiirrossa sielu ei poistu kehosta sydämen mukana, koska sielu on henkinen.
Sielu vaihtaa kehoja. Keho EI vaihtaa sieluja.
Samaistuminen kehoon syöksee kuolemattoman tietoisuuden kipinän, sielun, tietämättömyyden kuiluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee sivusta nyt, mutta tietoisuuksia on ilmeisesti olemassa ääretön määrä. Va voiko ihminen kokea olevansa kahdessa kehossa samanaikaisesti, eli olla minä. Vai jaettaisiinko tietoisuuksia hamaan tulevaisuuteen ääretön määrä.
Jos tietoisuus olisi yksi, kuten vaikka aurinko tai joku valo, joka sitten säteilee valonsäteitä kaikkialle, mutta joutuessaan ihmisen surkeisiin aivoihin, kokee siellä sitten illuusion jostain erillisyydestä, ja biologisen ihmisen kuoltua, pääsee sieltä sitten vapaaksi?
Sielu on yksilöllinen persoonallisuus. Vain jos sielu menee Brahmayotiin, se menettää yksilöllisyytensä, mutta se on väliaikainen vaihe. Buddhalaisuudessa sitä kutsutaan Nirvanaksi, mutta me emme halua mennä sinne.
Ai miksi ei haluta mennä sinne?
Kouluissa ja yliopistoissa (lääketieteessä) opetetaan yleensä ainoastaan ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa, kemiaa, fysiikka jne. Mutta he eivät opeta mitään metafyysistä, koska kukaan ei yksinkertaisesti tiedä siitä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielu jättää fyysisen ruumiin kuoleman hetkellä. Ja sielu on hienojakoisen kehon sisällä. Vaikka todellisuudessa kaikki on paljon monimutkaisempaa. Siksi taipumukset, mieltymykset jne. siirtyvät myös toiseen fyysiseen kehoon, koska ne ovat hienojakoisessa kehossa.
Lahjakkuus usein siirtyy elämästä toiseen. Myös tieteen alalta.
Tämä tyttö on esimerkki jälleensyntymisestä Maria Callas?
Ihminen on fyysisen kehon , hienojakoisen kehon tai psyyken tai yksilöllisen tietoisuuden tai sielun yhdistelmä, tai kuten me määrittelemme sen tieteellisellä termillä spiriton. Ja tässä ruumiissa on myös ylitietoisuus, joka on sellaisten yliluonnollisten ilmiöiden lähde kuin ennakoinnin lahja, intuitio jne. Tänään puhumme yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä ero sielun ja hienojakoisen kehon välillä. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat "sieluun sattuu", tai "sielu on tuskissaan"... he tarkoittavat sisäistä minäänsä. Mutta se ei ole sielu. Näyttää siltä, että psykologian on tarkoitus tutkia sielua - psykologia on käännetty "sielun tietämykseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Hienoainekehon henkisen ja materialistisen käsityksen välillä on tietenkin perustavanlaatuinen ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee sivusta nyt, mutta tietoisuuksia on ilmeisesti olemassa ääretön määrä. Va voiko ihminen kokea olevansa kahdessa kehossa samanaikaisesti, eli olla minä. Vai jaettaisiinko tietoisuuksia hamaan tulevaisuuteen ääretön määrä.
Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.
Menneisyyden toimiensa kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen). Tämä on jälleensyntymisen perusta.
Menneisyydestä tulevaisuuteen.
Olennaista on, että menneisyyden toimien kautta ihminen muodostaa tietyn mentaliteetin (oleminen määrittää tietoisuuden), ja tästä nykyisestä mentaliteetista tulee tulevan toiminnan perusta (tietoisuus määrittää olemisen).
Aivan kuten me vaihdamme yhdessä elämässä kuluneita pukuja monta kertaa, samalla tavalla ikuinen sielu vaihtaa kuluneita ruumiita monta kertaa aineellisessa maailmassa ollessaan. On yhtä naurettavaa ajatella, että yksi sielu on ikuisesti sidottu kehoon ja että "venäläiset sielut" asuvat venäläisissä kehoissa, kuin ajatella, että japanilaisissa autoissa on välttämättä japanilaisia. "Venäjällä tehdyissä" ruumiissa voi olla sieluja, jotka ovat eläneet muissa maissa ja jopa muissa elämänmuodoissa menneisyydessä.
Hyvä vertaus tuo puku. Tuli mieleen tuosta, kun sanotaan, että rumathan ne vaatteilla koreilee, että voisiko kehittyneimmät sielut tarkoituksella ottaa itselleen vaatimattoman puvun.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on fyysisen kehon , hienojakoisen kehon tai psyyken tai yksilöllisen tietoisuuden tai sielun yhdistelmä, tai kuten me määrittelemme sen tieteellisellä termillä spiriton. Ja tässä ruumiissa on myös ylitietoisuus, joka on sellaisten yliluonnollisten ilmiöiden lähde kuin ennakoinnin lahja, intuitio jne. Tänään puhumme yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä ero sielun ja hienojakoisen kehon välillä. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat "sieluun sattuu", tai "sielu on tuskissaan"... he tarkoittavat sisäistä minäänsä. Mutta se ei ole sielu. Näyttää siltä, että psykologian on tarkoitus tutkia sielua - psykologia on käännetty "sielun tietämykseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Hienoainekehon henkisen ja materialistisen käsityksen välillä on tietenkin perustavanlaatuinen ero.
Jos henkilöllä on esimerkiksi jonkinlainen mielenterveyshäiriö, he suosittelevat esimerkiksi kemiallisia valmisteita tai injektioita, jotka joko stimuloivat häntä, jos hän on hyvin estynyt, tai päinvastoin rauhoittavat häntä, jos hän on liian innostunut. Tämä on meidän käsityksemme psyykestä, että se on aineellisen ruumiin tuote. Niinpä vaikutus siihen, psyykeen, tulee myös aineellisten asioiden kautta. Hengelliset lähteet, samat Vedet, joihin luotamme, kertovat meille jotain muuta: hienojakoinen keho ei ole aivojen tuote vaan sielun varjo. Se on tämän henkisen hiukkasen varjo, kun sielu heijastaa tietoisuutensa aineeseen.
Tämä sielun tietoisuus on siis hieman, aineen saastuttama tai täynnä aineellisia ideoita, haluja, käsityksiä, tämä on hienojakoinen keho. Hienojakoinen keho ei tule fyysisestä elimestä, ei aivoista, vaan sielusta; se on juuri päinvastainen ajatus.
Väärä ego (ahankara) on aine (ei fyysinen), joka ympäröi "todellisen minämme" - sielumme, jotta voimme havaita aineellisen maailman ja toimia siinä.