Olenko hullu? Jälleensyntymisestä...

"Katolinen kirkko tukahdutti tarkoituksellisesti kaikki kirjalliset todisteet jälleensyntymisestä varhaiskristillisissä opetuksissa ja Raamatussa."

On huomattava, että monet todisteet viittaavat siihen, että suuri osa varhaiskristityistä hyväksyi ajatuksen kiertokulusta ja uudestisyntymisestä.

Tämä tapahtui noin vuosina 0 jKr. 500 jKr. ja juuri tänä aikana kertomukset Jeesuksesta Kristuksesta kirjoitettiin käsin muistiin ja välitettiin eteenpäin tuleville sukupolville.

Yhvhyy kirjoitti:

Miksei kukaan muista esim. että oli entisessä elämässä esim rosvo tai ilotyttö? Aina joku ihmeellinen ihminen kyseessä.

Itse en ole kovin henkevä ihminen. Tosin uskon kumminkin moniin asioihin.

Mihin se sielunvaellus muuten loppuu? Kierretäänkö täällä mitenkä? Kohti valaistumistako mennään kuten itsemurhan tehnyt ja näihin asioihin seonnut siskoni. Joka lopuksi hoki, että "eihän itsemurha ole huono juttu " ja lähti valaistumisen tielle.

Kannattaa tarkkaan harkita, että riittääkö henkinen tasapaino itsellä vai sekoaako lopullisesti. Siskoni oli myös erittäin älykäs ja akateeminen.

Minä muistan, mutta pääasiassa traumaattisimmat kuolemat on niitä, joista jää se vahvin muistijälki. Olen ollut rintamakarkuri. Jäin kiinni hevosvankkureisen alta ja mulle annettiin vaihtoehdoksi hirttosilmukka tai teloitus, valitsin napin silmien väliin. Olenkin nyt rauhaa rakastava hippi. Ase oli sellainen, missä on pistin nokassa. Minut on tapettu kaasukammiossa alastomien vartaloiden paineessa, kärsin paniikkihäiriöstä ja ahtaan paikan kammosta tässä elämässä. Olen hautautunut myös elävältä jossakin luonnonkatastrofissa. Eräässä muistossa olen joutumassa "käräjille", koska joku on syyttänyt minua noituudesta. Pakenen keskellä yötä paljain jaloin metsään (asumme olkikattoisessa paksuseinäisessä savimökissä), ratsumiehet jahtaavat niin kauan, että päädyn korkean kallion reunalle merenrantaan, josta en pääse pakoon. Hyppään kuolemaani, koska en halua joutua kiinni ja kidutetuksi. Olen varma, että kiduttamisen jälkeen en pääse vapaaksi, vaan mut hukutetaan. Valitsen lempeämmän kuoleman. Muistijälki loppuu näkyyn lähestyvistä rantakallioista, joihin tyrskyy valtavia aaltoja.

6. vuosisadalle Kristuksen jälkeen, jolloin Bysantin keisari Justinianuksen hovissa hautautui pirullinen salaliitto, joka piti ihmiskunnan vankina väärän käsityksen vallassa elämän ja kuoleman todellisuudesta 1 400 vuoden ajan. Sitä edeltävinä sukupolvina jälleensyntyminen oli kristillisessä kirkossa vielä kiistaton tosiasia.

Vuonna 553 jKr. 165 kirkon virkamiestä tuomitsi reinkarnaation. Sitä ennen se oli ollut kristillinen perusopetus.

Reinkarnaatio on tosiasia.

Varhaiskeskiajalla opit pre-eksistenssistä ja reinkarnaatiosta olivat olemassa vain Jeesuksen salaisina opetuksina. Vuonna 553 jKr. nämä tiedot julistettiin Konstantinopolin toisessa konsiilissa harhaopiksi. Rooman kirkko päätti tuhota kaikki opetukset, joissa niistä puhuttiin. Katolinen oppi ja pappien rikkauksien lähde olisivat voineet olla vaarassa, jos ihmiset olisivat uskoneet palaavansa elämään monta kertaa. Vanhaa tietoa kohtasi sama kohtalo kuin monia muinaisia, esikristillisten kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Piispat pelkäsivät tietoa, joka voisi todistaa, että kirkkoinstituutio ei ollutkaan ainoa vaihtoehto tuoda ihmisille "iankaikkista elämää".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maapallon väkiluku on kasvanut aika huimasti tässä, sanotaan nyt vaikka, että muutaman sadan vuoden aikana. Mistä niitä uusia sieluja tänne pukkaa? Ja poistuuko sitten lopulta yksikään (ja jos, niin miten ja mihin?) vai kiertääkö ne ikuisesti? 

Jotkut olivata regressioterapiassa muistaneet entisiä elämiään jopa puina ja kivinä. Samaten muilla planeetoilla/ulottovuuksissa. Tämän planeetan suurin tarkoitus on opettaa sielulle tunteita. Kun olemme tarpeeksi oppineet, voimme syntyä uudelle planteetalle, jolla taas uudet kuviot. 

Joo, aivan. Siis entinen elämä kivenä. Ok...

Ilmeisesti tuo tunteiden oppiminen on sieluille sitten melko vaikea rasti, kun sakki kasautuu tälle planeetalla. 

No mistäs me sen voimme tietää, vedenkin on toettu 'elävän'. 

https://thewellnessenterprise.com/emoto/

Maailma on yksi, mutta siinä on eri sfäärejä, joita siellä asuvat ihmiset havaitsevat, eivätkä muut, eri ympäristöstä tulevat olennot aina havaitse niitä. Esimerkiksi kalat eivät havaitse elämää maalla. Kalojen näkökulmasta se on rinnakkainen maailma, johon niillä ei ole pääsyä.

Kyse ei siis ole maailmojen rinnakkaisuudesta vaan tietoisuuden laajuudesta, joka sallii tai ei salli meidän havaita muita todellisuuden maailmoja.

Tapa laajentaa näkemystään ja ymmärrystään maailmankaikkeudesta ei siis ole pelkästään tapa kehittää teknologiaa, lentää jotakin tai parantaa laitteita. Se on tietoisuuden laajentamisen tapa, eli kun tietoisuuteemme tulee lisää ulottuvuuksia, meillä on enemmän pääsyä esimerkiksi todellisuuteen, syvempään todellisuuteen.

Esimerkiksi henkilöllä, jolla ei ole moraalia, ei ole tätä moraalista ulottuvuutta, joten hän ei voi esimerkiksi tuntea myötätuntoa jotakuta kohtaan, hän ei voi ymmärtää, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Maailman hahmottaminen ei ole jotakin, jota voidaan korjata fyysisillä välineillä.

Olemme siis tottuneet ajattelemaan, että todellisuus tarkoittaa ainoastaan aisteillamme havaittavaa.

Mutta riittääkö ihmiselle se tieto, jonka hän voi saada aisteistaan? Jokaisella on tavalla tai toisella synnynnäinen halu täydellisyyteen; aistit ovat epätäydellisiä. Kuulon ja näön voimat rajoittuvat pieneen tilaan, muisti lyhyeen ajanjaksoon. Lihaksiemme voima pystyy nostamaan vain pienen määrän painoa, eivätkä makuaistimme pysty havaitsemaan kaikkia makuja. Miten siis epätäydellisiin aisteihimme perustuva havaitseminen voi auttaa meitä saavuttamaan täydellisen ymmärryksen? On selvää, että se on mahdotonta. Kärsimyksemme johtuu sen mahdottomuudesta. Haluamme elää täydellistä elämää, mutta keinot, joita käytämme sen saavuttamiseksi, eivät anna meille siihen mahdollisuutta.

Kaikki se, mitä ihmisen mieli sisältää, on vain  maailman rajoitettuja lakeja. Näin ollen kognition mahdollisuus rajoittuu tiukasti  maailmankaikkeuden rajoihin.

Suuri osa ihmisistä pitää maailmaa sellaisena, kun meille on opetettu kouluissa.

He yrittävät saarnata käsitystään todellisuudesta, joka perustuu heidän omiin käsityksiinsä, jotka he ovat saaneet pitkän tiedostamattoman unen aikana. Tämä on ehkä kaikkein toivottomin ihmisryhmä, sillä nukkuessaan he ovat muita vakuuttuneempia omasta valveillaolostaan. Heille riittää, että he käärivät itsensä moniin amuletteihin, katsovat vakavasti, opettelevat ulkoa joitakin filosofisia kirjoja ja liittyvät tiettyyn yhteisöön vakuuttuakseen siitä, että heidän todellisuuskäsityksensä on lopulta oikea.

Se ei ehkä ole täysin sama teema, mutta se on kuitenkin hieman samankaltainen, koska siinä puhutaan kuolemasta ja palstalla puhutaan  jatkuvasti maailmanlopusta ja Antikristuksesta.

Elämmekö keskiajalla. Siltä välillä tuntuu.

:::::::::::

Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisten huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi aavemaiset mysteerit ovat vielä tänäkin päivänä monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkohurmion ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä antikristuksen salaisuus näytä olevan näistä vähäisin.

Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät suhtaudu välinpitämättömästi yliluonnolliseen) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Televisioruuduilta mahtavat spiritualistit julistavat, että pahan voimat ovat voittaneet jo kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuisen helvetin kaikille, jotka kiinnittävät Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero) ranteeseensa.

Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset maagit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristien kanssa, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperin palan voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.

Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Päivin ja öin hän näkee unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä kehästä, pahan silmän poistamisesta ja karman parantamisesta. Koska hän luottaa sokeisiin oppaisiin, hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu Antikristuksen tuloon ja haluaa suojautua tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että Saatana on tullut jo kauan sitten ja että hänellä on ollut aikaa kaivautua syvälle sellaisten onnettomien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.

Valmistaudut torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän jo hallitsee sinua ja auttaa sinua nauraen typeryydellesi ehdottamalla, että sinun on ostettava amuletteja, luettava loitsuja ja kuunneltava tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatiota. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten sarkapuku, valkoinen kaapu, sahramipuku tai kiinteä puku). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!

He maalaavat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden verkot, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut synnin tahmeaan verkkoon, on paholaisen voittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa sen ilmenemismuodoissa.

Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

Minkä paholaisen kanssa ihminen painii, kun hänen sydämensä on täynnä ylpeyttä, himoa, turhamaisuutta, kateutta, ahneutta ja muuta sellaista? Tule järkiisi, sotilas, olet niin lähellä Saatanaa, ettet huomaa häntä lainkaan! Tulkaa järkiinne! Hän on sinussa, ja sinä etsit häntä ilman häntä. Hän on syntiset himosi ja taipumuksesi, haluttomuutesi olla täysin riippuvainen sinua rakastavasta Isästäsi, innokkuutesi käyttää kaikkea ja kaikkia hyväksi omaksi iloksesi. Yrittäkää taistella tätä, todellista paholaista vastaan! Ne, jotka ovat sitä kokeilleet, ovat luonnollisesti tulleet siihen tulokseen, että heidän omat voimansa eivät riitä. Tarvitset apua joltakulta, jolla on voimaa ja valtaa Saatanan yli.