Olenko hullu? Jälleensyntymisestä...
Olen nelikymppinen nainen, korkeasti koulutettu, testatusti keskitasoa älykkäämpi. Olen kaikkien hihhulijuttujen ulkopuolella, en usko jumaliin ja vielä vähemmän uskontoihin.
Nyt kysyn av-raadilta, olenko kaikesta huolimatta myös hullu. Minulla on todella vahva tunne siitä, että minulla on ollut aikaisempi elämä, joka on vielä todella vahvasti läsnä tässä elämässäni. Jo pienenä minulla oli tunne siitä, että oikeasti olin intiaani ja poika. Olen jotenkin (harhaisesti) tullut siihen käsitykseen, että olen ollut intiaani jossakin Pohjois-Amerikassa ja saanut nuorena miehenä surmani jossakin taistelu- tai kaaostilanteessa.
En osaa millään lailla selittää, mistä tämä johtuu, mutta tunne on ollut minussa aina. Myös näkemykseni ja käsitykseni maailmasta on hyvin samankaltainen kuin hatarilla tiedoillani intiaaneilla kuvittelen olleen.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (880)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina vahvasti tuntenut vetoa Saksaan ja Englantiin. Kun ensimmäisen kerran kävin Saksassa, tunsin olevani kotona. Sittemmin olen mennyt naimisiin saksalaisen miehen kanssa ja nyt puhun kieltä niin, että moni on jopa kuvitellut minun olevan 'natiivi'.
On ikäänkuin minulla olisi hataria muistikuvia myöhäiseltä keskiajalta, mutta jotenkin tunnen "kuuluneeni" siihen köyhempään kansanosaan. Ei tätä oikein pysty selittämään.
Olen näitä jo todella pitkään miettinyt, mutta en ole oikein uskaltanut ääneen sanoa, ennen kuin mieheni joku vuosi sitten tuumasi uskovansa meidän olleen jo joskus yhdessä, paljon paljon aiemmin.
Hän tosin ajattelee linnoja ja hienoja puitteita, kun omassa mielessäni on jonkinlainen tönö ja likaiset kujat. Ehkä meillä on ollut jonkinlainen kielletty romanssi, kuka tietää.
Hölmöltä tuntuu nytkin kirjoittaa tätä auki, enkä edelleenkään uskalla tästä kenenkään muun kuin mieheni kanssa puhua.Tee geenitesti. Sinulla voi ihan hyvin olla juuria Saksassa. Kun ensin selvittää esim. haploryhmänsä jollain yleisimmällä sivustolla ja lataa tiedot Gedmatchiin, saa tarkan selvityksen.
En itse usko jälleensyntymään, uskon geenimuistiin. Omat muistoni ovat osaksi ajalta, jolloin esivanhemmat olivat jo lähteneet milloin mistäkin, mutta heidän sukuaan jäi varmasti paikoilleen. Todennäköisesti ihminen osaa pitää yhteyttä pitkään sinne, mistä on tullut. Esim. isäni vei meidät usein ajelulle seudulle, mistä nyt tiedän erään esiäidin muuttaneen. Siellä on vieläkin sukulaisia. Hän tuskin tiesi koko asiaa suvun kohtalonkäänteistä johtuen.
Tuota geenitestiä olen muutenkin miettinyt, olisi hauska tietää mistä tässä ollaan kotoisin :D
Monilla suomalaisilla on intiaanien ja idän kansojen kantageeni.
Ei ihme, jos tuntee jotenkin kuuluvansa heihin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä uskonko jälleensyntymään, uskon raamattuun kyllä. Eikö nämä kaksi asiaa ole ristiriidassa? Mutta mutta.. Itse olen kokenut aina itseni kamalan vanhaksi. Siis sielultani, henkisesti ja myös tätä kautta yksinäiseksi. Olen tuntenut näin 12-vuotiaana, 16-vuotiaana, parikymppisenä. Mutta nyt vähän päälle kolmekymppisenä en enää yllättäen niin paljon. Sitä on vaikea kuvailla. Jotenkin kuin olisi nähnyt jo kaiken niin moneen kertaan, vaikka en olekaan nähnyt siten että minulla olisi konkreettista kokemusta. En esimerkiksi ole matkustellut juurikaan, en ole korkeasti koulutettu (vaikka älykkyystaso on tutkitusti melko korkea). Sellainen tunne on ollut aina, että tiedostaa asiat niin syvällä tasolla, että kokee ulkopuolisuutta vähän kaikkialla.
Täällä samat fiilikset elämän suhteen, nyt 40 vuotiaana olen jo sinut asian kanssa. Aina olen ollut kiinnostunut historiasta, erityisesti vanhoista rakennuksista, kaikesta vähän oudosta ja elämän varjopuolista... Kuvaus vanha sielu tuntuu osuvalta, olen sisäisesti ollut aina vanha. On sellainen hyvin perustavanlaatuinen yksinäisyys sisälläni, joka ei taida koskaan kadota.
Tyhmä olet jos luulet että hyvä koulutus takaa sen etteikö voisi muistaa entisiä elämiään.
Mitä se siihen kuuluu?
Minäkin olen spontaanisti muistanut useita elämiäni ja myös parissa kehohoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vastaanpa tähän vanhaan ketjuun myös, koska olen ollut aiheesta jo pitkään todella kiinnostunut ja haluan vähän jakaa omia hajatelmiani. Ja huom! Tiedän, että aiheesta ei ole mitään todisteita, ja tieteellistäkin tutkimusta varsin vähän, en itse välttämättä usko yhtään mihinkään, mutta olen vain uteliaisuuttani perehtynyt aiheeseen. Ja tämä uteliaisuus on syntynyt siitä, että minulla on ihan valtava määrää voimakkaita mielikuvia, jotka sopisivat entisten elämien muistoiksi. Voivat tietenkin olla vain voimakkaan mielikuvituksen tuotteita, mutta itselleni nämä "muistot" ovat merkityksellisiä ja spesiaaleja.
Mitä tulee tuohon "miksi kaikki ovat olleet entisessä elämässään rikkaita kuninkaallisia", niin olettaisin seuraavaa: Eivät ole olleet. Suurin osa meistä on elänyt entisessä elämässään ihan tavallisina ihmisinä. Harva kuitenkaan muistaa edellisistä elämistään yhtään mitään ja kaikenlaiset meediot eli ammattivalehtelijat mielellään syöttävät ihmisille sellaisia tarinoita, joita nämä haluavat kuulla. Eli monille ainoa kosketus entiseen elämään on, kun joku täti kertoo, että "näen sinut koristeellisissa hevosvaunuissa matkalla johonkin tärkeään kokoukseen... Sinulla on kruunu päässä ja miekka kädessä ja plaa plaa plaa".
Jos jolla kulla taas on jokin muisto, ei siitä välttämättä tiedä, että mistä se on. Ei ainakaan omissa muistoissani ole mitään otsikkoa, että "Viktoriaaninen Lontoo, 1867", vaan ne ovat vain kuvia, tunteita ja aistimuksia, joita joutuu salapoliisityönä selvittelemään, että mihin ne voisivat liittyä. Jos on vaikka elänyt hirsimökissä Siperiassa keskiajalla ja kuollut talvella nälkään, tätä voi olla vaikea paikallistaa, jos ei löydä mistään tietoa siperialaisista hirsimökeistä, siperian vähemmistökansojen elämästä jne. Luulen, että esim. monet "intiaanit" ovat voineet olla joitain muita saman tyylisissä kulttuureissa eläneitä, mutta tiedon puutteessa ainoa mihin tietyt vihjeet osataan yhdistää, ovat intiaanit. Toisaalta, ennen eurooppalaisten tuloa intiaaneja on ollut miljoonia ja he ovat eläneet kahdella mantereella vuosituhansia kymmenissä ja sadoissa eri kulttuureissa korkeakulttuureista metsästäjä-keräilijöihin, joten en pitäisi kovin ihmeellisenä sitä, että monilla voisi intiaanielämiä ollakin.
Sielunkierto ei myöskään ole mikään yksinkertainen mekaniikka, että "miten selität ihmisten lisääntymisen, mistä ne 7miljrd. sielua yhtäkkiä tuli?" Välissä voi olla ns. henkimaailma, jossa sielut yhtyvät yhdeksi ja josta ne tulevat "palasina" kokemaan elämää fyysisessä muodossa. Tämä on yksi mahdollinen selitys.
Suomessa aiheesta on kirjoitettu yksi mielenkiintoinen kirja 1970-luvulla: Reima Kapmanin Et ole yksin. Hän tutki hypnoosin avulla sivupersoonia ja muotoili teorian, että ihminen kykenee hypnoosissa mustamaan edellisiä elämiään. Kirjassa "potilaat" kertovat lähinnä hyvin tavallisista, jopa kurjista elämistä. Mm. yksi oli ollut joku turkismetsästäjän vaimo Kainuussa ja toinen joku köyhä ja sairas nainen jonkin isomman talon palkollisena. Hypnotisoidut olivat muun muassa alkaneet puhua itselleen vierailla murteilla hypnoosin alaisena. Kirja on aika lailla vanhentunut ja myös epätietellinen, vaikka Kapman olikin tohtori. Suosittelen silti tutustumaan, oli todella kiinnostava teos.
Kampmanhan nimenomaan kumosi teorian jälleensyntymisestä tähän tutkimukseensa nojaten.
Yhtäkään Kampmanin testattavana ollutta henkilöä ei voitu osoittaa jälleensyntyneeksi. Jotkut kertoivat elämistään ajassa, jolta pystyttiin jo tekemään tarkistuksia. Muistaakseni siellä oli henkilö, joka väitti kuolleensa jossain Helsingin pommituksessa pikkutyttönä. Mutta Helsingissä ei kuollut yhtään sellaista pikkutyttöä pommituksessa. Mikään muukaan asia, mitä tämä henkilö hypnoosissa väitti kokeneensa, ei pitänyt paikkaansa tosielämässä, mikään dokumentti ei tukenut väittämiä.
Oli muitakin tapauksia, joita saattoi tarkistaa, mutta mitään ei voitu todistaa tapahtuneeksi, koska mitään, mitä nämä ihmiset väittivät tapahtuneen, ei todellisuudessa ollut tapahtunut. Sen sijaan löytyi asioita, joita pystyttiin yhdistämään tähän testattavaan henkilöön. Kampman totesi, että ihmisen aivot ovat merkillinen tietokone, ne pystyvät tallentamaan ihan mitä tahansa ja sieltä ne saattavat tällaisessa tilanteessa tulla esiin, vaikka ihminen ei ole koskaan asiaa ajatellut eikä muista siitä mitään.
Sen takia Kampman ottikin esille tämän sivupersoona -ilmiön. Se ei tarkoita jälleensyntymistä. Mutta sillä saattaa olla tekemistä ihmisen oman todellisen persoonan kanssa. Luomme itsellemme rinnakkaistodellisuuksia, koska meillä on mielikuvitus ja aivoissamme mahtava tietotulva.
Siitä huolimatta jälleensyntymisilmiö voi olla totta. Kampman vain ei sitä tutkimuksillaan voinut todistaa. Eli hypnoosissa emme voi palata mahdollisiin entisiin elämiin. Hypnoosia on käytetty monenlaisissa tilanteissa, mutta täyttä varmuutta sen toimivuudesta vaikkapa rikosten selvittämisessä ei ole.
Simo Rantalainenhan vaivutettiin hypnoosiin ihan tv-ohjelmassa ja pyydettiin menemään edelliseen elämäänsä. No hetihän hän oli sotilaana rintamalla, erittäin luonteenomaista hänelle.
Kirjavinkki: Gina Cerminara Monta asuinsijaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi "uudestisyntyneet" usein kuvittelevat olleensa intiaaneja?
Ekan kerran kuulin inkkarin vasta tässä ketjussa. Eikö ne yleensä ole egyptiläisiä tai jotain tsaarin ajan keisarinnoja mitä lie.
Samaa olin tulossa sanomaan.
Lisäksi yksi selitys tuolle, että useampi muistaa elämäsä tiettynä egyptiläisenä tai tsaaritarena, voi johtua siitä, että useampi on elänyt tuon elämän.
Elämät voivat olla simuloituja ennalta käsikirjoitettuja pelejä.
Niin juuri onkin, että sukulaissielut reinkarnoituvat samaan aikaan.
Olen itse alkanut miettimään samanlaista. Olen ollut ihan pienestä lapsesta asti tosi kiinnostunut Japanista. En ole mikään hullu kawaii-mangafani-weaboo, ei ole kyse mistään fanituksesta siis. Japanilaisessa yhteiskunnassa on esim. mielestäni paljoooon asioita, jotka ovat aivan keturallaan.
Opiskelin japania pari vuotta aikuis-iällä ja opin kyseisen kielen melkoisen helposti. Kun kävin siellä ensimmäistä kertaa, aloin itkemään heti kun pääsin sinne. Minut valtasi niin voimakas: "nyt olen kotona fiilis".
Olen sen jälkeen käynyt siellä monesti ja leikkinyt ajatuksella, olisinko joskus entisessä elämässä asunut jossain siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuo on peräisin, että suurin osa olisi omasta mielestään ollut faaraoita, kreivejä sun muuta. Minä ainakin uskon olleeni ihan tavallinen pyylevä maatilan emäntä.
Jos kerromme nykyisessä elämässämme sukulaisista/tuttavista jollekulle vieraalle, kyllä me kertoisimme niistä erikoisemmista, jotain saavuttaneista joista on jotain kerrottavaa. Emme kuitenkaan murhamiehistä jne. Ehkä sama pätee edellisiin elämiin, ketä kiinnostaa köyhän torpan väen sinnittely selviytyä elämässä.
No varmasti kiinnostaa mikä tahansa yliluonnollinen kokemus. Pikkusen eri asia...
Kokeile Past Life Regression hypnoosia. Tiede ja jälleensyntyminen eivät sulje pois toisiaan. Einsteinin mukaan kaikki maailmassa (myös ihmiset) on energiaa, energia ei koskaan kuole, se vain muuttaa muotoaan.
Itse uskon jälleensyntymään. Muistan kun jo pienenä tyttönä minulla oli tunne, että olen ollut täällä ennenkin. Muistan myös kun pikkutyttönä yhtenä kesänä lueskelin lehtiä (Seura, Apu tms.) mökillä ja yhdessä niistä oli juttu eräästä hyvin tunnetusta miehestä, joka oli tuolloin jo edesmennyt. Tuo mies oli niin tuttu minulle - tunsin hänet, vaikka en tietenkään häntä ollut tavannut tässä elämässä koska hän kuoli ennen syntymääni. Se oli hyvin vahva, varma tunne. Olen varma, että olin tuon miehen kanssa läheisissä tekemisissä aikoinani. Olisi muutakin kerrottavaa, mutta en ala tässä palstalla enempää avaamaan, sillä kukaan ei uskoisi kuitenkaan. Olen myös nähnyt unen edellisestä kuolemastani ja juuri ennen heräämistäni voimakas, auktoriteettinen ääni sanoi, että en saa unohtaa miten se tapahtui ja minun pitää painaa se mieleeni. Tästä on nyt joitain vuosia aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi "uudestisyntyneet" usein kuvittelevat olleensa intiaaneja?
Miten niin?
En ole ennen moiseen törmännyt, että vain intiaaneja.. Itse olen kuullut paljon kaikenlaisesta, erilaisista entisistä elämistä, eri aikakausina, eri puolilla maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Eräässä tutkimuksessa oli 1970-luvulla kyselty sielunvallukseen uskovassa kulttuurissa lasten muistoja entisestä elämästään. Monet lapset muistivat jopa 30 eri asiaa entisestä elämästään. Kun samoja ihmisiä haastateltiin uudestaan 40 vuotta myöhemmin, useimmat eivät muistaneet senhetkisen elämänsä lapsuudesta yhtään mitään(!), saati sitä että olivat kertoneet tutkijoille lapsena entisen elämänsä muistoja.
Länsimaissa suurin osa ihmisistä, jotka kuvittelevat syntyneensä uudelleen ovat entisessä elämässään olleet intiaaneja, faaraoita, kuninkaita, kreivittäriä, varakkaita tai tunnettuja henkilöitä, shamaaneja tms. Elämä on aina ollut jollain tavalla merkittävää ja kuolema traaginen. (Harva on elänyt tavallista köyhän kansan arkea jossain Kainuun kylässä tai ollut vaikkapa verovirkailija 1950-luvun Saksassa).
Edellinen elämä tuntuu usein luovan yhteyden johonkin toiseen aikaan ja paikkaan, joka vaikuttaa "hienommalta" kuin tavallinen nykyelämä. Käsitykset jälleensyntymisistä näyttäisivät siis usein kuvastavan ihmisten toivemaailmoja.
Sillä ei siis ole suurtakaan merkitystä, oletko oikeasti elänyt ennen vai et, koska kovinkaan hyvin ei sellaisia ole pystytty todistamaan. Ehkä tärkeämpää on, että mitä tämä sinulla oleva tunne kertoo siitä, miten onnellinen olet tässä elämässäsi. Haluaisitko muuttaa elämääsi ja miten?
Ei pidä paikkaansa. Useimmissa kertomuksissa on ihan tavallista väkeä, joita kertovat olleensa. Ehkä ne keisarinna-tarinat sitten saavat enemmän huomiota tms..
Jälleensyntyneet ovat aina jotain hienoa ja romanttisen kuuloista elämää viettäneitä. Kukaan ei ole ollut vaivaistalon hullu-Maija.
Et ole oikeasti älykäs, jos tuollaiseen uskot.
Meidän työpaikalla oli ihminen joka uskoi olleensa edellisessä elämässään orava.
Työmatkakaverini oli viimeiseksi keskustellut tämän naisen kanssa ennenkuin hypättiin metroon. (Nainen meni ihan eri suuntaan)
Meidän viereen istui jo "muissa maailmoissa" oleva vanha laitapuolenkulkija. Ainoat ymmärrettävät sanat hän lausui kun katsahti työmatkakaverini pään päälle ja sanoi silmät kirkastuen "oravan haamuja!"
Kuuluu itsellä ehdottomasti top 3 creepyimmät jutut -listaan
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon jälleensyntymään. Muistan kun jo pienenä tyttönä minulla oli tunne, että olen ollut täällä ennenkin. Muistan myös kun pikkutyttönä yhtenä kesänä lueskelin lehtiä (Seura, Apu tms.) mökillä ja yhdessä niistä oli juttu eräästä hyvin tunnetusta miehestä, joka oli tuolloin jo edesmennyt. Tuo mies oli niin tuttu minulle - tunsin hänet, vaikka en tietenkään häntä ollut tavannut tässä elämässä koska hän kuoli ennen syntymääni. Se oli hyvin vahva, varma tunne. Olen varma, että olin tuon miehen kanssa läheisissä tekemisissä aikoinani. Olisi muutakin kerrottavaa, mutta en ala tässä palstalla enempää avaamaan, sillä kukaan ei uskoisi kuitenkaan. Olen myös nähnyt unen edellisestä kuolemastani ja juuri ennen heräämistäni voimakas, auktoriteettinen ääni sanoi, että en saa unohtaa miten se tapahtui ja minun pitää painaa se mieleeni. Tästä on nyt joitain vuosia aikaa.
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Haluaisitko kertoa sitä, kuinka kuolit?
Netflixiin on tullut sarja Surviving death, katsoin ekan ja vikan jakson (meediot ei niin kiinnostaneet). Viimeisessä oli näitä uudelleensyntymiskokemuksia ja aika vahvoja faktoja siinä oli näiden muutaman lapsen kohdalla. Mutta kun sarja oli amerikkalainen ja amerikkalaistyylinen, niin ei tuohon voinut oikein suhtautua vakavasti.
Samaa olin tulossa sanomaan.
Lisäksi yksi selitys tuolle, että useampi muistaa elämäsä tiettynä egyptiläisenä tai tsaaritarena, voi johtua siitä, että useampi on elänyt tuon elämän.
Elämät voivat olla simuloituja ennalta käsikirjoitettuja pelejä.