Onko ääni tärkeää?
Hei, olen hieman vanhempi (62v)varmaankin kuin keskiverto palstan seuraaja... Mutta ajattelinpas kysyä.
Kävin ystäväni järjestämillä treffeillä ihan mukavan oloisen miehen kanssa pari päivää sitten mutta hänen äänensä riipi korviani koko treffien ajan. Muuten oli ihan mukiinmenevän oloinen ihminen, mutta se ääni oli vain niin naukuva ja väliin nariseva.
Voiko tästä päästä yli?
Toivoisin että leskelle eläkepäiville löytyisi joku sydänystävä ja tosiaan muuten oli mukavan oloinen mutta iho meni kananlihalle huonoista syistä tämän äänen vuoksi.
Pystyykö tuohon jotenkin tottumaan vai pitääkö sanoa heti alkuun että tämä ei tule toimimaan?
Kommentit (37)
Ääni on varmaankin se yksi ainoa pinnallinen asia jonka yli ei voi päästä!!!!!
No jos on muuten mukiinmenevä niin kuin sanoit niin ehkä tuossa iässä kannattaisi jo laskea rimaa hieman enemmän. Kaikkeen tottuu!
Vierailija kirjoitti:
No jos on muuten mukiinmenevä niin kuin sanoit niin ehkä tuossa iässä kannattaisi jo laskea rimaa hieman enemmän. Kaikkeen tottuu!
Naukumiseen ja narinaan ei todellakaan koskaan totu jollei ole kuuro! 😭
Jotkut äänet vain tuottaa pahaa oloa ja sitä ei hyväksi saa millään!
En tiedä kuinka haastava äänen pitäisi olla, jotta se olisi dealbreaker, mutta on sillä kyllä merkitystä. Exäni ääni oli matala ja jotenkin tukkoinen, tämän lisäksi hän puhui melko hiljaisella äänellä. Minun oli oikeasti välillä suuria vaikeuksia kuulla häntä, etenkin puhelimessa tai autossa. Se oli oikasti hermoja riipivää.
Nykyinen miesystävä puhuu selkeällä äänellä ja lisäksi hänellä on "iso" nauru, johon olen aivan hullaantunut.
Ääni on todella tärkeä osa ihmistä ja siitä miten hänen seurastaan nauttii!
20% aisteista! En pitäisi pikkujuttuna!
Mulla on yks tuttu joka kuulostaa tältä:
Njä-äh-äh-njä-äh ja nimenomaan narinaa väleihin... Oletan että tiedän suunnilleen mistä puhut. Tuohon ei voi mitenkään tottua. Tämä tyyppi on myös jotenkin katkeroitunut kun on jäänyt yksin, todennäköisesti nimenomaan äänensä vuoksi.
Valitettavaa... Mutta et tule tottumaan tuohon!
Ääni on tärkeämpää kuin huomaammekaan yleensä... En usko että tuosta mitään suhdetta kehkeytyy.
En kyllä mitenkään ajattelisi että 62v olisi niin vanha että pitäisi nuinkin tärkeän asian vuoksi kärsiä "riipimisestä" vain siksi että olisi seuraa.. Olet vielä vanha-nuori! Ja oman ikäistäsi seuraa pitäisi vielä löytyä! Toki ovat hupeneva luonnonvara...
Ikä kuin ikä, kumppanin täytyy olla sellainen että se ei harmita! Mieluummin ilman kuin väärän kanssa!
Vierailija kirjoitti:
No jos on muuten mukiinmenevä niin kuin sanoit niin ehkä tuossa iässä kannattaisi jo laskea rimaa hieman enemmän. Kaikkeen tottuu!
Läheisriippuvuus?
Mitä sinulla on miehelle tarjota? Jos haet jotain ylemmän tason miestä kuin narinaääninen niin varmaan pitäisi olla ainakin iso tukku rahaa nuin vanhalla!
Kyllä kaikki narina ja naukuminen on luotaantyöntävää oli kyseessä mies tai nainen... Pitää osata puhua kunnolla ja selkeästi. Puhe on kuitenkin kaiken kommunikaation ytimessä.
Vierailija kirjoitti:
No jos on muuten mukiinmenevä niin kuin sanoit niin ehkä tuossa iässä kannattaisi jo laskea rimaa hieman enemmän. Kaikkeen tottuu!
Tuossa iässä kannattaisi laskea rimaa??
Tota, tää saattaa tulla sulle uutisena, mutta kuuskymppisenä ne miehetkin on kuuskymppisiä.
Näin sivusta huomiona.
Opiskeluaikana yliopistolla oli yksi luennoija, jonka ääni kävi niin hermoihin, että piti turvautua kopiokoneeseen ja prujuihin.
Treffailin joskus miestä joka aina vähän kuulosti kuin olisi sammaltanut... Ei siis todellakaan ollut humalassa, mutta kuulosti hieman siltä... Mikään äänne ei ollut terävä vaan aina jotenkin sammaleinen...
Sitä mutinaa oli vaikea kuulla... Jäi jälkeen se mies.
Kyllä kauniisti ääntävä ja artikuloiva ihminen on viehättävämpi kuin joku jolla on äänen kanssa ongelmia.
En menisi narisijan kanssa toisille treffeille. Olisihan se sitten ikävää tutustuttaa tätä ihmistä omiinkin ystäviin, ajattelisivat juuri samalla tavalla kuin sinäkin.
Tosin, minulla on ystävä jolla oli kielessä/kurkussa syöpä. (ei tupakoinut ja harvemmin alkoholikaan käytti) Hänen puheensa leikkausten jälkeen muuttui hieman vaikeaksi ymmärtää...
Häntä jaksan kuunnella tarkasti kyllä.
Vie energiaa kauheana jos pitää koittaa kuunnella toista liian tarkasti. Ja myös jos ääni on ikävä. Muutaman kerran olen törmännyt ihmisiin joilla vain oikeasti on vaivaannuttava ääni, tekee tilanteen vaivaannuttavaksi kaikille. Eihän se toki heidän omaa syytään ole, vaikeaa varmasti...
Mutta en alkaisi katselemaan, odottaisin itse menisivät puheterapeutille ja korjaisivat itsensä yhdyskuntakelpoisiksi.
Ei, tuollaiseen et tule tottumaan. Kuvailet naukuvaksi ja narisevaksi niin eiköhän se ensimmäinen treffi sellaista ollut riittävä. Löydät paremmankin kultaisille vuosillesi!