Lue keskustelun säännöt.
Olenko hullu? Jälleensyntymisestä...
08.04.2016 |
Olen nelikymppinen nainen, korkeasti koulutettu, testatusti keskitasoa älykkäämpi. Olen kaikkien hihhulijuttujen ulkopuolella, en usko jumaliin ja vielä vähemmän uskontoihin.
Nyt kysyn av-raadilta, olenko kaikesta huolimatta myös hullu. Minulla on todella vahva tunne siitä, että minulla on ollut aikaisempi elämä, joka on vielä todella vahvasti läsnä tässä elämässäni. Jo pienenä minulla oli tunne siitä, että oikeasti olin intiaani ja poika. Olen jotenkin (harhaisesti) tullut siihen käsitykseen, että olen ollut intiaani jossakin Pohjois-Amerikassa ja saanut nuorena miehenä surmani jossakin taistelu- tai kaaostilanteessa.
En osaa millään lailla selittää, mistä tämä johtuu, mutta tunne on ollut minussa aina. Myös näkemykseni ja käsitykseni maailmasta on hyvin samankaltainen kuin hatarilla tiedoillani intiaaneilla kuvittelen olleen.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (880)
Minulle ilmestyi äskettäin kuollut henkilö keskellä päivää, kesken kiireisen työpäivän.
Tuli viereen seisomaan, mutta ei puhunut mitään.
Hänellä oli selkeä asia minulle, joka selvisikin pian.
Ilman muuta sielu jatkaa elämäänsä kuoleman jälkeen, ei pientäkään epäilystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan tuollaisia tuntemuksia ja ajatuksia tulla, vaikket niihin uskokaan, kuten sanoit. Sitä kutsutaan mielikuvitukseksi, fantasioiksi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Jälleensyntymään ja sielunvaellukseen en usko.
Mutta se on kyllä ihan todennettu ilmiö, että ihmisen muistoissa voi olla tapahtumia, jotka ovat jonkun aikaisemmin eläneen tai sitten on yksinkertaisesti henkimaailman henkien vaikuttamaa. Muistan lukeneeni viime vuoden puolella kuinka Yhdysvaltalainen pikkupoika kertoi "olleensa" sotilas ja kertoi tämän ihmisen elämästä koko joukon yksityiskohtia. En usko että tämä poika oli itse ollut tuo sotilas "entisessä elämässä" vaan että on olemassa ilmiö tai henki, joka mahdollistaa tällaiset asiat.
Suuremmalle osalle ihmisistä on sitten déjà vu -ilmiö paljon tutumpi, jossa jokin pieni yksittäinen asia nousee mielenperukoilta kuin sen olisi elänyt tai kokenut ennenkin.
Olen itse pohtinut paljon sitä miksi minulla on niin suuri veto Lapin erämaihin ja sinne palaamiseen aina uudelleen ja uudelleen. Tavallisen Lapinkuumeen lisäksi kyse on ehkä vain esi-isien perinnöstä, koska jo pappani veri veti sinne aina uudelleen ja uudelleen. Emme ehtineet papan kanssa tästä keskustella. Nyttemmin veri vetää myös Skotlantiin ja ylipäänsä karuihin erämaisiin paikkoihin.
Miettikäähän nyt ite. Jos pitäisi aina "jälleensyntyä". Aloittaa alusta kaikki lapsuus, koulut ym. haluaisitteko todella tätä?. Jälleensyntymisoppi on suurta harhaa jolla vaan yritetään saada ihminen pois Luojansa läheisyydestä, piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt viitsikö, aikuiset ihmiset.
Jälleensyntyminen on huomattavasti todennäköisempää kuin se
No ei tietenkään ole. Jälleensyntymisen todennäköisyys on nolla kunnes joku esittää nyt ensi alkuun edes jonkin mekanismin jonka avulla se voisi olla mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin intiaaneissa ehkä viehättää sinua ja koet yhteenkuuluvuuden tunnetta. Lapsena olet luonut itsellesi mielikuvan miten olet ollut intiaanipoika. Siinä kaikki.
Entä jos joku lapsi vaikka 4v, kertoo asuneensa pienessä mökissä puron rannalla ja hänen siskonsa kerran kaatui puroon kun leikkivät ulkona?
No mitä sitten? Lapset nyt selittää ihan mitä tahansa paskaa sylki suuhun tuo.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä tuntemuksia voi tosiaan tulla ihan alitajuisesti, kun on lukenut kirjoja ja katsonut elokuvia. Raamatussa sanotaan kuitenkin selvästi, että ihmiselle on määrätty, että hänen on kerran kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio. Siksi Jeesuskin tuli luoksemme, kärsimään tuon tuomion, jotta meidät armahdettaisiin. Otatko lahjan vastaan?
Mitä sillä on väliä mitä raamatussa tai harrypotterissa sanotaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"valveilla pystyn kuvittelemaan iitseni esimerkiksi lentämään niin, että lähes uskon lentäväni"...joo. tämmöisiä ne sitten kuitenkin ovat kaikki nää jotka kiven kovaan hokee ettei usko mihinkään Jumalaan eikä uskontoihin, vaan ovat ateisiteja, ja pilkkaavat uskovaisia. Sitten loppupeleissä ne on JUST NIITÄ jotka uskoo kaikkiiin tollasiin kaikkkein sairaimpiin asioihin, eli jälleensyntymisiin (mikä ei ole mahdollista edes logiikan mukaan) ja ne on just niitä jotka ei kestä kattoo mitään kauhuelokuvia ja ne on just niitä jotka pimahtaa ja uskoo että alienit on yhteydessä heihin ja heidät on siepattu avaruusalukselle, ja kaikkeen scientologia piemisiin energiamittareihin ym. Kauanhan siinä meni. Kun torju järkevän uskon, pimahtaa sitten ihan sekojuttuihin.
Jälleensyntymiseen uskominen ei nyt ainakaan ole yhtään sen tyhmempää kuin uskoa että zombiejumalan ruumista syömällä saa ikuisen pelastuksen ja mitä kaikkea muuta soopaa ne kristityt uskovatkin.
Vierailija kirjoitti:
Hypnoosin avulla ihmiseen voidaan istuttaa ns. valemuistoja.
Ei siihen mitään hypnoosia tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaapa vaikka Gina Cerminara: Monta asuinsijaa.
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta sielu jatkaa elämäänsä kuoleman jälkeen, ei pientäkään epäilystä.
Aloita nyt vaikka esittämällä yksi todiste sielun olemassaolosta, niin ruvetaan sen jälkeen pohtimaan sen mahdollista elinkaarta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun edellinen elämäni oli 1800- luvun Ranskan hovissa.
Minäki kai hullu, mutta niin jo pienenä aattelin😂😂
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että jos elämä jää jotenkin kesken, tänne pääsisi uudelleen. Kun tuntuu että nimenomaan lapsilla on näitä. Jos on nuorena nukkunut, jos saa silloin uuden mahiksen. Sitten jos taas elää 80-100 vuotiaaksi ja tuntee jo eläneensä ja nähneensä niin pääsee pois.
Siis lapsilla on mitä? Lapset monesti muistavat tai 'muistavat' olleensa aivan aikuisia ihmisiä. Ja näistä lapsista kasvaa aikuisia ihmisiä. Jäiköhän sulla tuo ajatus vähän kesken? Jos oletetaan, että edellisiä elämiä on, eihän se tarkoita että edellisen elämänsä muistava lapsi olisi aiemmin menehtynyt lapsena.
Muuten uskon kyllä, että lapset ovat avoimempia ja vähemmän pelokkaita ja/tai kyynisiä tällaisten asioiden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kuitenkin ollut tylsämielinen kyökkipiika Sirpa, ja saanut lehtolapsen.
Onkohan elämäsi sen verran tylsää, että mielesi yrittää keksiä jotain piristystä..
Itse muistan lapsuudesta kaksi asiaa, jotka mietityttävät mahdolliseen jälleensyntymiseen liittyen. Noin 10-v. muistan katsoneeni itseäni peilistä ja miettineeni, että näytän oikeasti toisenlaiselta. Tai siis että tämä pikkutytön (sanotaan nyt vaikka, että nimeni on Sanna) ulkomuoto kätkee taakseen toisen ihmisen. Muistan jopa katsoneeni itseäni peilin kautta syvälle silmiin, toivoen näkeväni sen toisen 'Sannan'. Lisäksi sain suunnilleen samanikäisenä flasbackeja auton/kärryjen tmv. alle jäämisestä. Eli kun seisoin vaikka suojatien edessä odottamassa ylitystä ja näin lähestyviä autoja, mietin että tiedän miltä tuntuu, kun kärryt tmv. vyöryvät yli ja samalla aistin välähdyksinä kivun ja sekasorron. Tietääksi en ole koskaan oikeasti meinannut jäädä auton alle.
Teini-ikään tultaessa nämä asiat olivat jääneet taka-alalle. Ehkä se oli joku kehitysvaihe lapsen elämässä ja mielikuvituksen kehitys oli erityisen vilkasta. Nämä tapahtumat kuitenkin muistan hyvin, koska en ollut ihan pikkulapsi enää.
Kaikkeen sitä ihmiset uskookin.
No, onneksi oma lähipiiri koostuu täyspäisistä ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aina vahvasti tuntenut vetoa Saksaan ja Englantiin. Kun ensimmäisen kerran kävin Saksassa, tunsin olevani kotona. Sittemmin olen mennyt naimisiin saksalaisen miehen kanssa ja nyt puhun kieltä niin, että moni on jopa kuvitellut minun olevan 'natiivi'.
On ikäänkuin minulla olisi hataria muistikuvia myöhäiseltä keskiajalta, mutta jotenkin tunnen "kuuluneeni" siihen köyhempään kansanosaan. Ei tätä oikein pysty selittämään.
Olen näitä jo todella pitkään miettinyt, mutta en ole oikein uskaltanut ääneen sanoa, ennen kuin mieheni joku vuosi sitten tuumasi uskovansa meidän olleen jo joskus yhdessä, paljon paljon aiemmin.
Hän tosin ajattelee linnoja ja hienoja puitteita, kun omassa mielessäni on jonkinlainen tönö ja likaiset kujat. Ehkä meillä on ollut jonkinlainen kielletty romanssi, kuka tietää.
Hölmöltä tuntuu nytkin kirjoittaa tätä auki, enkä edelleenkään uskalla tästä kenenkään muun kuin mieheni kanssa puhua.
Tee geenitesti. Sinulla voi ihan hyvin olla juuria Saksassa. Kun ensin selvittää esim. haploryhmänsä jollain yleisimmällä sivustolla ja lataa tiedot Gedmatchiin, saa tarkan selvityksen.
En itse usko jälleensyntymään, uskon geenimuistiin. Omat muistoni ovat osaksi ajalta, jolloin esivanhemmat olivat jo lähteneet milloin mistäkin, mutta heidän sukuaan jäi varmasti paikoilleen. Todennäköisesti ihminen osaa pitää yhteyttä pitkään sinne, mistä on tullut. Esim. isäni vei meidät usein ajelulle seudulle, mistä nyt tiedän erään esiäidin muuttaneen. Siellä on vieläkin sukulaisia. Hän tuskin tiesi koko asiaa suvun kohtalonkäänteistä johtuen.
ExoPol' kirjoitti:
Minun edellinen elämäni oli 1800- luvun Ranskan hovissa.
Minäki kai hullu, mutta niin jo pienenä aattelin😂😂
Joku keisarikunnista vai lyhyeksi jääneen kuninkuuden uudelleenvirittelemisen aikoihin.? Vaiko ehkä jossain tasavalloista?
No, itse en ole koskaan ollut hypnoosissa, mutta minulla on silti "muistoja" ensimmäisestä maailmansodasta. On eri asia olla skeptinen kuin hysteerinen.