Miksi laihdun näin vähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudolta kuulostaa. Onko mahdollista, että syöt unissasi?

En usko koska pussien ja kasvisten määrät ovat täsmänneet aina. Muuta syötävää ei edes ole.

Ehkä sun aineenvaihdunta on vaan tosi sekaisin? Mä olen itse tosi reilusti ylipainoinen ja alkuun ei paino meinannut lähteä millään putoamaan. Nyt on tullut vuoden alusta n. 10 kg alaspäin.

Sitten se on ollut sekaisin jo useamman vuoden koska aloin laihduttamaan kun lihoin bmi 26:een. Sen jälkeen olen lihonut jatkuvalla laihduttamisella bmi 42 saakka.

Et näin ollen tiennyt, miten laihtuu.

Kerropa sinä viisaampana mitä olisi pitänyt tehdä! Minä laihdutin 1500 kilokalorin dieetillä ja liikuntaa lisäämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri on oikeassa, säästöliekki on legendaa. Se, että et laihdu tarpeeksi, johtuu liiasta syömisestäsi. Ei mistään muusta.

Monet asiantuntijat ovat eri mieltä:

"Kun ihminen ryhtyy laihduttamaan ja energiansaanti vähenee, elimistö alkaa puolustautua painon vähenemistä vastaan, ja perusaineenvaihdunta hidastuu.  Elimistö tunnustelee tilannetta koko ajan ja jos ihminen uhkaa laihtua, elimistö säätää perusaineenvaihdunnan minimiliekille. Silloin voi tulla sellainen vaihe, että vaikka kuinka vähän syö, niin kilot ei lähde, lihavuusleikkauksia tekevä vatsaelinkirurgi Timo Heikkinen kertoo."

" Kun me saamme vähemmän ravintoa, keho tekee siitä sellaisen johtopäätöksen, että nyt on pula-aika. Silloin keho laittaa perusaineenvaihdunnan vähemmän tärkeitä toimintoja, vähemmän tärkeitä aineenvaihduntareittejä pois päältä sopeutuakseen niukkuuteen. Keho pystyy vähentämään tällaisten säästötoimenpiteiden kautta energiankulutusta jopa 40 prosenttia, kertoo puolestaan ravitsemusterapeutti Heli Pyrhönen."

Mutta tosiaan neuvo on, että säästöliekistä huolimatta jatkaa vaan dieettiä:

"

Elimistön joutuminen säästöliekille ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että peli olisi menetetty ja laihtuminen historiaa.

– Silloin ei pidä repsahtaa, vaan pystyä vaan jatkamaan sillä dieetillä. Jos se dieetti on sellainen, että siitä saa riittävästi ravintoaineita, Heikkinen sanoo."

Asiantuntijat nyt vaan säästöliekin suhteen puhuvat paskaa: http://www.aworkoutroutine.com/starvation-mode/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri on oikeassa, säästöliekki on legendaa. Se, että et laihdu tarpeeksi, johtuu liiasta syömisestäsi. Ei mistään muusta.

Syön ohjeen mukaan 5 pussia jotta saan tarpeelliset aineet. Niiden lisäksi kasvikset ja kalorimäärä on 800 kilokaloria vuorokaudessa. En viitsisi tästä vähentääkään koska pelkään menettäväni terveyteni tiukemmalla kuurilla.

Menetät terveytesi noilla pussiruuilla.

Mikä on asiantuntemus väittää näin? Ilmeisesti suurempi kuin Käypä Hoito -suositukset laatineilla lääketieteen asiantuntijoilla. Siellä nimittäin suositellaan suureen ylipainoon nimenomaan ENE-dieettejä (jollainen ap:n kuurikin on), ja näitä pidetään tutkimusten mukaan turvallisena keinona laihtua kunhan tosiaan sitä ylipainoa on riittävästi.

Ei tarvitse kuin katsoa pussin kyljestä sen sisältöä, niin ymmärtää, etteivät ne millään mittarilla ole syömäkelpoista tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri on oikeassa, säästöliekki on legendaa. Se, että et laihdu tarpeeksi, johtuu liiasta syömisestäsi. Ei mistään muusta.

Monet asiantuntijat ovat eri mieltä:

"Kun ihminen ryhtyy laihduttamaan ja energiansaanti vähenee, elimistö alkaa puolustautua painon vähenemistä vastaan, ja perusaineenvaihdunta hidastuu.  Elimistö tunnustelee tilannetta koko ajan ja jos ihminen uhkaa laihtua, elimistö säätää perusaineenvaihdunnan minimiliekille. Silloin voi tulla sellainen vaihe, että vaikka kuinka vähän syö, niin kilot ei lähde, lihavuusleikkauksia tekevä vatsaelinkirurgi Timo Heikkinen kertoo."

" Kun me saamme vähemmän ravintoa, keho tekee siitä sellaisen johtopäätöksen, että nyt on pula-aika. Silloin keho laittaa perusaineenvaihdunnan vähemmän tärkeitä toimintoja, vähemmän tärkeitä aineenvaihduntareittejä pois päältä sopeutuakseen niukkuuteen. Keho pystyy vähentämään tällaisten säästötoimenpiteiden kautta energiankulutusta jopa 40 prosenttia, kertoo puolestaan ravitsemusterapeutti Heli Pyrhönen."

Mutta tosiaan neuvo on, että säästöliekistä huolimatta jatkaa vaan dieettiä:

"

Elimistön joutuminen säästöliekille ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että peli olisi menetetty ja laihtuminen historiaa.

– Silloin ei pidä repsahtaa, vaan pystyä vaan jatkamaan sillä dieetillä. Jos se dieetti on sellainen, että siitä saa riittävästi ravintoaineita, Heikkinen sanoo."

Mielenkiintoista! Mistä löytäisin alkuperäisen tekstin?

http://yle.fi/uutiset/eiko_laihdutus_onnistu_syypaa_voi_olla_kehon_saas…

Muuta säästöliekistä:

http://patrikborg.blogspot.fi/2011/08/saastoliekki.html (Patrik Borg)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudolta kuulostaa. Onko mahdollista, että syöt unissasi?

En usko koska pussien ja kasvisten määrät ovat täsmänneet aina. Muuta syötävää ei edes ole.

Ehkä sun aineenvaihdunta on vaan tosi sekaisin? Mä olen itse tosi reilusti ylipainoinen ja alkuun ei paino meinannut lähteä millään putoamaan. Nyt on tullut vuoden alusta n. 10 kg alaspäin.

Sitten se on ollut sekaisin jo useamman vuoden koska aloin laihduttamaan kun lihoin bmi 26:een. Sen jälkeen olen lihonut jatkuvalla laihduttamisella bmi 42 saakka.

Hups. Tuo kuulostaa kyllä huolestuttavalta, ellei ole selittäviä syitä, kuten se että ne laihduttelut ovat saaneet sinut käytännössä ahmijaksi joka vuorotellen on dieetannut, vuorotellen laihduttanut. Silloin ihan loppujen lopuksi paljon plussalle jäävä kaloritasapaino selittää asian. Mutta jos oikeasti olet mielestäsi onnistunut kuureissasi ilman isoja ja toistuvia lankeemuksia ja silti lihonut noin paljon, niin kyllä kai ainakin kilpirauhasarvot on tutkittu?

Itsekin lihoin vaan 10 vuoden aikana laihdutellessani, mutta mulla selvä  syy: vähän väliä lankesin ihan megalomaanisiin mässyihin ja ryypinkeihin. Sitten taas tein parannusta ja laihdutin, mutta jos olit viikon syönyt 4000 kcal / päivä niin eihän sitä äkkiä pois laihdutettu. Ennen kuin onnistuin, tuli jo uusi ahmimiskausi. Mulla muuten ikävä seuraus ollut 10 vuoden jojolaihduttamisesta: vaikka mulla painoa vain 75 kg, rasvaprosenttini on noin 50% :( Eipä 160-senttinen nainen, josta on puolet rasvaa, paljon mitään kuluta.

Minulla ei edes ole ahmimistaipumusta. En ole suuremmin kiinnostunut ruoasta. Olen syönyt lähinnä nälkääni ja syön todella paljon kasviksia muutenkin koska inhoan liha- ja kalaruokia. Kaurapuuro mikrossa tehtynä on ollut minun perusateriani kotosalla useiden vuosien ajan koska se valmistuu nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri on oikeassa, säästöliekki on legendaa. Se, että et laihdu tarpeeksi, johtuu liiasta syömisestäsi. Ei mistään muusta.

Syön ohjeen mukaan 5 pussia jotta saan tarpeelliset aineet. Niiden lisäksi kasvikset ja kalorimäärä on 800 kilokaloria vuorokaudessa. En viitsisi tästä vähentääkään koska pelkään menettäväni terveyteni tiukemmalla kuurilla.

Menetät terveytesi noilla pussiruuilla.

Mikä on asiantuntemus väittää näin? Ilmeisesti suurempi kuin Käypä Hoito -suositukset laatineilla lääketieteen asiantuntijoilla. Siellä nimittäin suositellaan suureen ylipainoon nimenomaan ENE-dieettejä (jollainen ap:n kuurikin on), ja näitä pidetään tutkimusten mukaan turvallisena keinona laihtua kunhan tosiaan sitä ylipainoa on riittävästi.

Minkä tutkimusten mukaan?

Esim.

PDF Tulosta

Keskeinen sanoma

Tämä suositus koskee aikuisten lihavuuden hoitoa terveydenhuollossa. Lihavuuden ehkäisyyn kannalta tärkeät yhteiskunnalliset toimet jäävät käsittelyn ulkopuolelle.

Lihavuus aiheuttaa tai pahentaa monia sairauksia, joita voidaan tehokkaasti ehkäistä ja hoitaa laihduttamalla.

Lihavuuden hoidon tulee olla kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa samalla tavalla kuin muiden pitkäaikaissairauksien kuten diabeteksen ja kohonneen verenpaineen hoito. Tämä edellyttää alueellisten hoito-ohjelmien ja hoitoketjujen luomista, henkilökunnan kouluttamista sekä laihdutus- ja painonhallintaryhmien organisointia (moniammatilliset tiimit).

Painoindeksi (BMI) merkitään potilasasiakirjoihin kaikista potilaista, joiden paino tulee puheeksi vastaanotolla, ja ainakin niiden osalta, joiden BMI on yli 30 kg/m2 tai joilla on lihavuuden liitännäissairauksia. Ks. BMI:n kirjaamisen arviointilomake 1 ja ohje 2.

Terveydenhuollossa lihavuuden aktiivinen hoito kohdennetaan erityisesti potilaisiin, joilla onlihavuuden liitännäissairauksia tai niiden vaaratekijöitä, kuten

tyypin 2 diabetes tai sen esiaste

kohonnut verenpaine

dyslipidemia

rasvamaksa

uniapnea

sepelvaltimotauti

kantavien nivelten nivelrikko

astma

munasarjojen monirakkulatauti (PCOS)

vaikea lihavuus (BMI yli 35 kg/m2).

Hoidon tavoitteena on lihavuuteen liittyvien sairauksien hoito ja ehkäisy, johon usein riittää painon pysyvä pieneneminen vähintään 5 %:lla. Hoidon tavoitteena on myös toimintakyvyn ja elämänlaadun ylläpitäminen ja paraneminen pysyvän laihtumisen myötä.

Ensisijainen hoitomuoto on suunnitelmallinen, usealla tapaamiskerralla annettava elintapaohjaus (elintapahoito), joka sisältää ajatuksiin, asenteisiin, ruokavalioon ja liikuntaan painottuvaa ohjausta.

Ohjaus toteutetaan ensisijaisesti ryhmässä.

Elintapahoitoa tukevia menetelmiä ovat erittäin niukkaenergiainen (ENE) ruokavalio, lääkitys ja leikkaushoito.

Sairaalloista lihavuutta voidaan hoitaa kirurgisesti, ellei asianmukainen konservatiivinen hoito tuota pysyvää laihtumistulosta.

Hoidon tulee olla suunnitelmallista ja tavoitteellista ja siinä on pyrittävä mahdollisimman pitkäaikaiseen tulokseen.

Tavoitteet ja kohderyhmät

Hoitosuosituksen tavoitteena on lihavuuden hoidon tehostaminen koko terveydenhuollossa.

Suositus on tarkoitettu pääasiassa terveydenhuollon ammattilaisille.

Lihavuuden hoidon järjestäminen ja työnjako terveydenhuollossa

Lihavuuden hoidon tulee olla kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa samalla tavalla kuin muiden pitkäaikaissairauksien kuten diabeteksen ja kohonneen verenpaineen hoito.

Tämä edellyttää alueellisen hoito-ohjelmien ja hoitoketjujen luomista ja kehittämistä, henkilökunnan kouluttamista sekä laihdutus- ja painonhallintaryhmien organisointia 1, 2.

Lihavuuden elintapahoito toteutetaan ensisijaisesti ryhmähoitoina perusterveydenhuollossa (terveyskeskuksissa ja työterveyshuollossa). Osa potilaista hyötyy erittäin niukkaenergiaisesta (ENE) ruokavaliosta ja lääkityksestä elintapahoidon lisänä. Osa potilaista voidaan ohjata terveydenhuollon ulkopuolella toimiviin ryhmiin. Ks. hoitokaavio 3.

Vastuu lihavuuden hoidosta perusterveydenhuollossa on asiaan perehtyneellä moniammatillisella hoitotiimillä. Hoidon käytännön toteutuksen koordinoi terveydenhoitaja tai sairaanhoitaja. Lisäksi hoitotiimiin kuuluvat lääkäri, ravitsemusterapeutti tai -suunnittelija ja mahdollisuuksien mukaan myös psykologi ja fysioterapeutti tai liikunnan asiantuntija.

Erikoissairaanhoidossa voidaan hoitaa sairaalloisen (BMI yli 40 kg/m2) tai vaikeasti lihavia BMI 35–40 kg/m2) silloin, kun lihavuuteen liittyy sairauksia, joissa laihtumisesta on hyötyä.

Lihavuuden luokittelu; ks. taulukko 1. BMI (body mass index) on kehon painoindeksi (paino jaettuna metreinä mitatun pituuden neliöllä, kg/m2)

Lihavuuden leikkaushoito keskitetään yliopistosairaaloihin tai muihin suuriin sairaaloihin.

Lihavuuden määritelmä ja luokitus

Lihavuudella tarkoitetaan rasvakudoksen ylimäärää.

Lihavuus voidaan luokitella painoindeksin ja vyötärönympärysmitan mukaan; ks. sähköinen tausta-aineisto 3 ja kuva 1 .

Muista lihavuuden ja rasvakudoksen mittausmenetelmistä (esimerkiksi ihopoimut, bioimpedanssi) ei ole selkeää lisähyötyä kliinisessä työssä 3.

Lihasmassan säilymisen mittaaminen laihdutettaessa on hyödyllistä, mikäli käytössä on luotettava, pitkittäiskäytössä validoitu mittausmenetelmä.

Painoindeksi

Kehon painoindeksi (ks. taulukko 1) on käyttökelpoinen suhteellisen painon mittari 3, jolla on vahva yhteys rasvakudoksen määrään 4, 5.

Liikapainon on kansainvälisesti sovittu alkavan BMI:n arvosta 25 kg/m2, koska sen ylittyminen lisää monien sairauksien vaaraa 6, 7. BMI 30 kg/m2 on kansainvälisesti hyväksytty lihavuuden raja-arvo, jonka yläpuolella sairastuvuusriski on selvästi suurentunut.

Painoindeksi ei erota turvotusten ja epätavallisen suuren lihasmassan aiheuttamaa liikapainoa, jotka voidaan todeta kliinisessä tutkimuksessa.

Toisaalta BMI ilmeisesti arvioi kehon rasvakudoksen määrän (lihavuuden tai liikapainon asteen) yleisemmin liian pieneksi kuin liian suureksi B.

Ikääntyneille (yli 60-vuotiaat) suositeltava BMI-alue on 24–29 kg/m2 (ks. kohta Ikääntyneiden laihduttaminen 1).

Vyötärön ympärysmitta

Vatsaonteloon ja sisäelimiin kertynyt liiallinen rasvakudos ilmenee vyötärön ympärysmitan suurenemisena eli niin sanottuna vyötärölihavuutena. Vatsaonteloon kertyvä rasva on aineenvaihdunnallisesti aktiivisempaa kuin lantiolle ja reisiin kertyvä. Se on vaarallisempaa terveydelle kuin ihonalaisrasva 8.

Vyötärön ympäryksen mittaaminen täydentää BMI:n määritystä erityisesti silloin, kun BMI on alle 30 kg/m2; ks. sähköinen tausta-aineisto 3 ja kuva 1 .

Myös vyötärölihavuuden raja-arvot ovat sopimuksenvaraisia. Raja-arvoina käytetään kansainvälisiä metabolisen oireyhtymän määrityksessä käytettyjä arvoja; ks. sähköinen tausta-aineisto 3.

Kliinisessä työssä merkittävän vyötärölihavuuden alarajana voidaan pitää miehillä arvoa 100 cm ja naisilla 90 cm.

Taulukko 1. Lihavuuden luokitus painoindeksin (BMI, kg/m 2) perusteella.

NormaalipainoLiikapaino (ylipaino)LihavuusVaikea lihavuusSairaalloinen lihavuus

18.5–24.925.0–29.930.0–34.935.0–39.940 tai yli

Lihavuuden esiintyvyys

Vuonna 2007 Finriski 2007 -aineistoon perustuen Suomessa oli yli 2 miljoonaa liikapainoista (BMI yli 25 kg/m2) työikäistä (18–64-vuotiasta), joista noin 650 000 oli lihavaa (BMI yli 30 kg/m2).

Vuonna 2007 suomalaisista 25–74-vuotiaista miehistä 70 % ja naisista 57 % oli vähintään liikapainoisia (BMI yli 25 kg/m2) ja 22 % miehistä ja 23 % naisista lihavia (BMI yli 30 kg/m2) 9 (taulukko 2). Miesten painoindeksi oli keskimäärin 27.4 kg/m2ja naisten 26.9 kg/m2 9.

Vaikeasti lihavia (BMI yli 35 kg/m2) 25–64-vuotiaista suomalaisista miehistä 5.0 % ja naisista 8.1 %, ja sairaalloisen lihavia (BMI yli 40 kg/m2) oli miehistä 1.1 % ja naisista 2.8 % 9, 10.

Paino nousee iän karttuessa.

Lihavuus on yleisintä keski-ikäisillä (55–64-vuotiailla) miehillä ja yli 65-vuotiailla naisilla 9, 11 (taulukko 2).

Suomalaisten miesten ja naisten keskimääräinen paino, painoindeksi ja vyötärönympärys ovat kasvaneet, ja lihavien (BMI yli 30 kg/m2) osuus väestöstä lisääntyi merkittävästi 1970-luvulta 1990-luvulle saakka. Sen jälkeen painon, painoindeksin ja lihavien osuuden lisääntyminen on hidastunut 12, 13, 14. Liikapainoisten ja lihavien osuus on kuitenkin lisääntynyt huomattavasti lasten ja nuorten keskuudessa 15, 16.

Lihavuuden esiintymisessä on alueellisia eroja 17, 18.

Taulukko 2. Keskimääräinen painoindeksi (BMI) sekä liikapainon ja lihavuuden esiintyvyys (%) eri ikäryhmissä Finriski 2007 -tutkimuksen mukaan painoindeksin mukaan luokiteltuna. Pituus ja paino mitattu 19. Painottamattomat tulokset (ikäryhmien suhteellisia osuuksia väestössä ei ole huomioitu).

Ikäryhmä (v)

25–3435–4445–5455–6465–74Yhteensä

Miehet

BMI, kg/m2 (keskiarvo)25.727.027.428.228.027.4

BMI-jakauma (%)

  Alle 25 kg/m249.730.931.722.919.930.1

  25–29.9 kg/m236.250.746.449.954.848.5

  Vähintään 30 kg/m214.118.421.927.225.322.1

Naiset

BMI, kg/m2 (keskiarvo)24.625.926.827.928.526.9

BMI-jakauma (%)

  Alle 25 kg/m265.853.443.333.325.443.3

  25–29.9 kg/m222.429.733.638.140.433.3

  Vähintään 30 kg/m211.816.923.128.634.123.4

Lihavuuteen liittyvät sairaudet, kuolemanvaara ja psykososiaaliset tekijät

Lihavuuteen liittyvät sairaudet

Lihavuus lisää merkittävästi monien sairauksien ja oireyhtymien vaaraa.

Sairauksien vaaran suuruus riippuu lihavuuden määrästä.

Riskiä suurentaa erityisesti vyötäröpainotteinen ja varhain alkanut lihavuus 20.

Lihavuus lisää seuraavien sairauksien vaaraaAstma

Astmaan sairastumisen riski on liikapainoisilla noin 1.4-kertainen ja lihavilla noin kaksinkertainen verrattuna normaalipainoisiin 21.

Dementia

Vyötäröpainotteinen lihavuus 2–3-kertaistaa dementian riskin 22, 23, 24.

Depressio

Depressio on vaikeasti liikapainoisilla 4–5 kertaa yleisempää kuin normaalipainoisilla 25.

Diabetes

Diabeteksen (myös raskausdiabeteksen) riski on suorassa suhteessa painoon26, 27.

Riski sairastua tyypin 2 diabetekseen on liikapainoisilla 2–4-kertainen ja lihavilla 7–20-kertainen normaalipainoisiin verrattuna 28.

Hedelmättömyysongelmat ja raskauskomplikaatiot

Hedelmättömyyden 29, raskaus- ja synnytyskomplikaatioiden 30 sekä sikiön epämuodostumien 31 vaara on lihavilla suurentunut.

Kihti

Vaara sairastua kihtiin suurenee painon myötä 32.

Maksasairaudet

Rasvamaksan yleisyys on yli kymmenkertainen lihavilla normaalipainoisiin verrattuna. Riski on suurentunut erityisesti vyötärölihavuuden yhteydessä 33.

Sairastuvuus ja kuolleisuus maksakirroosiin ovat suurentuneet lihavilla 34.

Munuaissairaudet

Munuaissairauksien vaara on lisääntynyt ja niiden eteneminen nopeutunut lihavilla 35.

Nivelrikko

Lonkan, polven ja käden nivelrikkoon sairastumisen riski on lihavilla noin kaksinkertaistunut 36, 37.

Tekonivelleikkaukseen joutumisen todennäköisyys on liikapainoisilla noin kaksinkertainen ja lihavilla 3–4-kertainen normaalipainoisiin verrattuna 28.

Sappi- ja haimasairaudet

Sappikivien ja haimatulehduksen vaara lisääntyy lihavuuden myötä 38, 39.

SyöpäsairaudetLihavuus suurentaa usean syövän riskiä. Niitä ovat:

eturauhassyöpä 40

haimasyöpä 28, 41

kohtusyöpä 28, 42

leukemia 43

munasarjasyöpä 28, 44

munuaissyöpä 28, 45

paksusuolisyöpä 28, 42

menopaussin jälkeinen rintasyöpä 28, 46

ruokatorvisyöpä 47

sappirakon syöpä 48.

Uniapnea

Yölliset hengityskatkokset ovat tavallisia lihavilla, ja useimmat vaikeasti lihavat kärsivät obstruktiivisesta uniapneasta. Ks. Käypä hoito -suositus Uniapnea 6,49.

Lihavuus on yhteydessä myös lievempiin unihäiriöihin ja lyhyeen yöuneen 50.

Verenkiertoelimistön sairaudet

Vaara sairastua kohonneeseen verenpaineeseen on liikapainoisilla naisilla noin 1.6-kertainen ja lihavilla naisilla noin 2.5-kertainen normaalipainoisiin verrattuna. Miehillä nämä lisäriskit ovat vähän pienemmät (1.3- ja 1.8-kertaiset)28.

Lihavuuteen liittyvä verenpaineen nousu ja dyslipidemia lisäävät sydän- ja verisuonitautien vaaraa.

Lihavuus on tärkeä sepelvaltimotaudin 28, 51 ja aivoinfarktin 28 riskitekijä.

Lihavuus altistaa eteisvärinälle 52, keuhkoembolialle 28 sekä laskimotukoksille erityisesti ehkäisypillereiden käytön yhteydessä 53.

Kuolemanvaara

Lihavuus lisää kuolemanvaaraa, eniten painoindeksijakauman ääripäässä.

Kuolleisuus suurenee selvästi painoindeksin ylittäessä arvon 30 kg/m2 54, 55.

Painoindeksillä mitatun lihavuuden yhteys kuolleisuuteen näyttää häviävän yli 75-vuotiailla 56.

Vyötärölihavuuden raja-arvojen (vyötärönympärys miehillä noin 100 cm ja naisilla noin 90 cm) ylittyminen merkitsee huomattavasti suurentunutta kuoleman ja sairauksien vaaraa. Jo lievemmin suurentunut vyötärönympärys merkitsee suurentunutta sairauksien vaaraa 57, 58, 59.

Lihavuuden lisäksi kestävyyskunto (verenkierto- ja hengityselimistön toiminta kuormituksessa) vaikuttaa kuolleisuuteen: hoikalla huonokuntoisella on suurempi vaara kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin kuin liikapainoisella, jolla on hyvä kunto 60, A.

Lihominen aikuisiällä suurentaa kuolemanvaaraa 61.

Myös laihtuminen on yhteydessä suurentuneeseen kuolemanvaaraan 61, mikä voi johtua piilevästä sairaudesta.

Väestötutkimusten mukaan laihtuminen vähentää kuolemanvaaraa lihavilla tyypin 2 diabeetikoilla ja niillä liikapainoisilla, joilla on muita lihavuuden liitännäissairauksia62, 63.

Psykososiaaliset tekijät ja elämänlaatu

Psykososiaaliset tekijät, koulutustausta ja ammatillinen asema ovat yhteydessä lihavuuteen 64.

Korkea-asteen koulutuksen saaneilla, ylemmillä toimihenkilöillä ja hyvätuloisilla lihavuus on selvästi harvinaisempaa kuin muilla 65, 66.

Heikko taloudellinen tilanne lapsuudessa, pienet tulot, työttömyys ja stressaavat elämäntilanteet saattavat altistaa lihavuudelle 67, 68.

Lihavat henkilöt saattavat kokea syrjintää ja ennakkoluuloja, jotka voivat heikentää heidän mahdollisuuksiaan työelämässä, opiskelussa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä69.

Lihavuus saattaa olla yhteydessä masennukseen 66, 70, 71, 72, 73 ja ahdistuneisuuteen C etenkin sairaalloisen lihavilla 74 ja lihavilla, joilla on muita sairauksia 75, kipuja 76 tai syömishäiriö 77.

Lihavuus heikentää terveyteen liittyvää elämänlaatua A, erityisesti fyysistä terveyttä ja toimintakykyä 75, 78.

Laihtuminen saattaa parantaa hiukan terveyteen liittyvää elämänlaatua C, 79.

Lihominen pitkällä aikavälillä saattaa olla käänteisesti yhteydessä toimintakykyyn, tarmokkuuteen ja kiputuntemuksiin riippumatta lähtöpainosta A, 80, 81.

Hoidon tavoitteet ja yleisperiaatteet

Terveydenhuollossa lihavuuden hoidon tarkoituksena on ehkäistä ja hoitaa lihavuuteen liittyviä tai lihavuuden vuoksi pahenevia sairauksia sekä parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua.

Tavoitteen saavuttamisen edellytyksiä ovat myönteiset elintapojen muutokset ja painon riittävä pieneneminen sekä mahdollisimman pysyvät tulokset.

Lihavuuden hoidon tavoitteena on vähintään 5 %:n suuruinen painon pieneneminen 6energiansaantia vähentämällä ja energiankulutusta lisäämällä.

Tavoitteesta keskustellaan potilaan kanssa ja lähitavoite kirjataan potilaskertomukseen.

Normaalipainon tavoittelu ei useinkaan ole tarpeellista eikä realistista varsinkaan vaikeasti ja sairaalloisen lihavilla.

Hoito voidaan jakaa laihduttamisvaiheeseen ja painonhallintavaiheeseen.

Jos potilaalla on useita lihavuuteen liittyviä sairauksia tai vaaratekijöitä, laihtuminen vaikuttaa edullisesti kaikkiin näihin tekijöihin.

Liitännäissairauksien lievenemisen lisäksi laihtuminen saattaa parantaa toimintakykyä ja muuta elämänlaatua C, A, 79.

Lähes kaikilla on taipumus lihoa vuosien mittaan edelleen. Sen vuoksi varsinkin liikapainoisilla, joilla on suurin riski tulla lihavaksi, on jo painon nousun ja vyötärönympäryksen suurenemisen pysäyttäminen merkittävä tulos.

Ks. hoitokaavio 3 ja BMI:n kirjaamisen arviointilomake 1 ja ohje 2.

Potilaiden valinta

Ks. hoitokaavio 3.

Liikapaino on niin yleistä, että läheskään kaikkia liikapainoisia ei voida hoitaa terveydenhuollossa.

Hoitoon valitaan ensisijaisesti sellaisia nuoria ja työikäisiä henkilöitä, joille laihduttaminen ja painonhallinta ovat terveyden kannalta erityisesti hyödyksi ja jotka ovat motivoituneita omahoitoon.

Hoitoon valinnan perusteitaLihavuuden määrä

Mitä enemmän liikapainoa, sitä suurempi sairauksien vaara ja enemmän muita haittoja.

Vyötärölihavuus

Rasvakudoksen kertymiseen vatsaonteloon liittyy suurentunut sairastumisvaara; ks. kohta Lihavuuteen liittyvät sairaudet 2.

Lihavuuden liitännäissairaudet tai niiden vaaratekijät

tyypin 2 diabetes tai sen esiaste

kohonnut verenpaine

dyslipidemia

rasvamaksa

uniapnea

sepelvaltimotauti

kantavien nivelten nivelrikko

astma

munasarjojen monirakkulatauti (PCOS)

Diagnoosin ajankohta

Otollinen lähtökohta lihavuuden hoidolle on silloin, kun todetaan laihduttamisella paraneva sairaus (etenkin tyypin 2 diabetes tai sen esiaste).

Ikä

Mitä nuorempi potilas, sitä tärkeämpää on lihomisen ehkäisy ja lihavuuden hoito.

Iäkkäille lihavuuden hoito on aiheellista vain, jos laihtumisella arvioidaan olevan myönteinen vaikutus terveyteen ja toimintakykyyn.

Hoitomenetelmän valinta

Ks. hoitokaavio 3.

Hoitomuodon valintaan vaikuttavat lihavuuden määrä ja samanaikaiset sairaudet.

Laihdutusta ja terveyttä tukeviin ruokailu- ja liikuntatottumuksiin ohjaavanelintapaohjauksen tulee aina olla keskeinen osa lihavan potilaan hoitoa (taulukko3). Lisäksi voidaan käyttää erittäin niukkaenergiaista (ENE) ruokavaliota,lääkitystä ja leikkaushoitoa.

Potilaalle ei voi määrätä lihavuuden hoitoa, vaan lihavuudesta ja hoitomenetelmistä keskusteltaessa käytetään potilaskeskeistä työskentelytapaa 82, 83, 84. Ks. kohta Käyttäytymismuutosten ohjaus 3.

Potilaalle annetaan tietoa hänelle sopivista hoitomahdollisuuksista (taulukko 3) ja kerrotaan, mitkä vaihtoehdot tulevat kysymykseen hänen tapauksessaan. Keskustelussa korostetaan, että potilas on päävastuussa laihduttamisestaan ja painonhallinnastaan.

Taulukko 3. Lihavuuden hoitomenetelmän valintaperiaatteet (++ ensisijainen, + mahdollinen hoitomuoto).

Painoindeksi (BMI) ja lisätekijätElintapahoito (ryhmä)ENED1) ja elintapahoito (ryhmä)Lääkitys + elintapahoitoLeikkaus+ elintapahoito2)

BMI 25–29.9 kg/m2

Lisäksi vyötärölihavuus tai liitännäissairauksia 3)+++ 4)

BMI 30–34.9 kg/m2++++

Lisäksi liitännäissairauksia3)++++

BMI 35–39.9 kg/m2++++

Lisäksi liitännäissairauksia3)+++++

BMI 40 kg/m2 tai yli+++++

1) ENED = erittäin niukkaenergiainen dieetti

2) Ks. kohta Leikkaushoidon aiheet 4

3) Tyypin 2 diabetes tai sen esiaste, kohonnut verenpaine, metabolinen oireyhtymä, rasvamaksa, uniapnea, kantavien nivelten nivelrikko, munasarjojen monirakkulatauti (PCOS) tai muita lihavuuden liitännäissairauksia. Ks. kohta Leikkaushoidon aiheet 4

4) BMI vähintään 28 kg/m2

LyhytinterventioOsa potilaista voi hyötyä lyhytinterventiosta, johon kuuluvat:

asian ottaminen puheeksi

lihavuuden mittaaminen (paino, pituus, BMI, vyötärön ympärys)

keskusteleminen liikapainosta ja sen vaikutuksesta terveyteen

laihdutuksen ja painonhallinnan keinojen esittely

terveydenhuollon palvelujen esittely laihdutuksen ja painonhallinnan toteuttamiseksi.

Intervention toteutumista voidaan tarvittaessa tukea parin seurantakäynnin avulla.

Lyhytinterventiota voivat toteuttaa kaikki potilastyötä tekevät terveydenhuollon ammattilaiset.

Potilaille tulee olla tarjolla kirjallista oheismateriaalia ruokavaliosta ja fyysisestä aktiivisuudesta elintapamuutosten tueksi; ks. sähköinen tausta-aineisto 4.

Elintapahoito

Elintapahoidolla tarkoitetaan lihavuuden hoitomuotoa, jossa potilaalle tarjotaan useita ohjauskertoja, joko ryhmässä tai yksilöllisesti. Hoidon tavoitteena on elintapamuutoksin saavutettu vähintään 5 %:n painon aleneminen ja saavutetun painon ylläpito. Ks. hoitokaavio 3.

Ohjauskertojen määrä (yleensä 5–15) riippuu lihavuuden vaikeusasteesta, liitännäissairauksista ja käytettävissä olevista resursseista.

Painon alentamisen ohella hoidossa tulee kiinnittää huomioita

lihavuuden liitännäissairauksien ja niiden vaaratekijöiden hoitoon,

terveellisten elintapojen omaksumiseen ja

toimintakyvyn ja kunnon ylläpitoon.

Elintapahoito toteutetaan ryhmässä aina, kun se on mahdollista. Yksilö- ja ryhmäneuvonta lienevät yhtä tehokkaita C, mutta ryhmäneuvonnan kustannukset ovat yleensä pienemmät kuin yksilöneuvonnan 85.

Elintapahoitoa suunnittelee ja toteuttaa siihen perehtynyt terveydenhuollon ammattihenkilöiden muodostama ryhmä, johon kuuluvat ainakin lääkäri, hoitaja ja ravitsemusterapeutti. Lisäksi ryhmään voi kuulua esimerkiksi psykologi ja fysioterapeutti tai muu liikunnan asiantuntija, tai heitä voidaan konsultoida.

Ohjaus sisältää taulukon 4 mukaiset osatekijät.

Elintapamuutosten ylläpitoa tulee seurata ja tukea terveydenhuollon muiden kontaktien yhteydessä.

Osa potilaista pystyy laihduttamaan ja painonhallintaan itsenäisesti tai asiantuntevan perushoidon jälkeen, ja osa saattaa hyötyä 2–4 viikon välein toteutetuista ryhmä- tai yksilöseurantakäynneistä.

Laihdutuksen ja painonhallinnan ryhmäohjauksen toteuttamiseen on tarjolla koulutusta; ks. sähköinen tausta-aineisto 5.

Suomessa on menestyksekkäästi toteutettu useita lihavuuden hoitotutkimuksia terveydenhuollon organisaatiossa 86, 87, 88.

Elintapainterventioilla voidaan vähentää liikapainoa ja lihavuutta sekä niihin liittyviä sairauksien riskitekijöitä A.

Painonhallintaan on tärkeää kiinnittää huomiota myös tupakoinnin lopettamisen yhteydessä 89. Ks. Käypä hoito -suositus Tupakointi, nikotiiniriippuvuus ja vieroitushoidot 7.

Taulukko 4. Lihavuuden elintapahoidon osatekijät ja periaatteet.

Ohjauksen sisältöKeskeiset tavoitteet

Potilaan tilanteen kartoittaminen ja muutosten edistäminen- Tunnistetaan muutostarpeet (ks. hoitokaavion osa Muutosvaihemalli 4)

- Kartoitetaan muutosta tukevia tekijöitä ja voimavaroja

- Käsitellään muutoksen mahdollisia esteitä ja pysyvyyttä uhkaavia tekijöitä (esim. muutokseen liittyvät asenteet, tunteet, toiveet)

- Ohjataan käyttämään soveltuvia käyttäytymisenmuuttamistekniikoita

Syömisen hallinta- Ohjataan potilasta syömisen ja painonhallintaa tukevissa tottumuksissa, joista tärkeimpiä ovat

 - säännöllinen ateriarytmi

 - annoskoon säätely (esim. pieni lautanen)

 - turhien houkutusten välttäminen (esim. ei osteta kotiin runsasenergiaisia naposteluruokia)

Ruokavalion energiamäärän vähentäminen ja ravitsemuksellisen riittävyyden turvaaminen- Vältetään runsaasti tyydyttynyttä (kovaa) rasvaa sekä nopeasti imeytyviä (valkoisia) hiilihydraatteja sisältäviä ruokia

- Valitaan tilalle vesi- ja kuitupitoisia ruokia (kasviksia, marjoja, hedelmiä ja täysjyväviljaa)

- Vältetään sokeri- ja alkoholipitoisia juomia

- Turvataan tärkeiden ravintoaineiden riittävä saanti (proteiini, kuitu, vitamiinit, kivennäisaineet, välttämättömät rasvahapot eli pehmeä rasva)

- Vältetään yksipuolisia muotidieettejä

- Painoa alentavan ruokavalion toteutus käytännössä 6

Fyysisen aktiivisuuden lisääminen- Päähuomio kiinnitetään päivittäisen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen (hyöty-, arkiliikunta)

- Laihduttamisen aikana suositellaan kohtalaisen kuormittavaa liikuntaa (esim. reipasta kävelyä) 45–60 minuuttia päivässä.

- Laihdutuksen jälkeisen painonhallintavaiheen aikana on hyvä pyrkiä liikkumaan kohtalaisen kuormittavalla teholla jopa yli 60 minuuttia päivässä

- Lihavuuden terveysriskien vähentämiseksi ja liikunnan muiden terveyshyötyjen saavuttamiseksi jo 30 minuuttia päivässä kohtalaisen kuormittavaa liikuntaa on hyödyksi, vaikka tämä määrä ei juuri auta itse laihtumisessa

- Terveysliikuntasuositus, ks. Käypä hoito -suositus Liikunta8, 90

Käyttäytymismuutosten ohjaus

Tietoinen elintapamuutosten toteuttaminen perustuu harkintaan ja on tavoitteellista ja suunnitelmallista.

Muutos voi toteutua, kun henkilö on valmis ja kykenevä muutokseen. Valmius ja kyky muodostuvat ohjauksessa eivätkä ole ohjauksen edellytys.

Muutosvalmiuden kuvaamiseen ja arviointiin voidaan soveltaa esimerkiksi transteoreettisen mallin keskeistä osaa, muutosvaihemallia; ks. sähköinen tausta-aineisto 7.

Laihduttamiseen ja laihtumistuloksen säilyttämiseen (painonhallinta) liittyy aina keskeisenä osana ohjaus käyttäytymisen muutoksiin.

Onnistuminen lihavuuden hoidossa edellyttää aina joistakin vanhoista tottumuksista luopumista tai niiden muokkaamista ja uusien tottumusten oppimista. Muutokset voi toteuttaa vain niihin motivoitunut henkilö itse.

Keskeisiä käyttäytymismuutosten ohjausmenetelmiä ovat

muutosaikeen muodostaminen

muutoksen toteuttamisen tai toteuttamatta jättämisen seurauksien pohdinta

muutoksen toteuttamisen suunnittelu

tietoisten ja selkeiden tavoitteiden asettaminen

suunniteltu muutoksen toteutumisen seuraaminen (esimerkiksi säännöllinen punnitus, ruoka- ja liikuntapäiväkirjat, askelmittari) 91

muutoksen ylläpitoa uhkaavien tekijöiden tunnistaminen ja hallinta

huomion kiinnittäminen muutoksen myönteisiin seurauksiin, myönteisiin tunteisiin ja onnistumisen kokemukseen sekä kannustimien käyttö

ongelmanratkaisu- ja stressinhallintamenetelmät.

Käyttäytymisen muutoksiin tähtäävän ohjauksen tulee olla potilaslähtöistä, potilaan voimavaroja hyödyntävää ja vahvistavaa 82, 92 sekä teoreettisesti perusteltua 91, 93; ks. sähköinen tausta-aineisto 8.

Käyttäytymisen muutoksen ohjaamiseen on kehitetty useita vakiintuneita menetelmiä, esim. motivoiva haastattelu (www.motivationalinterview.org 5) ja ratkaisukeskeinen menetelmä 94.

Motivoivan haastattelun avulla voidaan saada potilas motivoitumaan muutokseen, suunnittelemaan itse elintapamuutoksia ja sitoutumaan niihin 84.

Varsinaista psykoterapiaa eri muodoissaan ei lihavuuden hoidossa juuri ole käytetty95.

Ohjauksessa pyritään henkilökohtaiseen, mahdollisimman konkreettiseen ja realistiseen suunnitelmaan. Käyttäytymismuutosten toteuttaminen on prosessi, jossa sekä ajatukset että teot muuttuvat kertyvien kokemusten kautta. Ohjauksen tulee mahdollistaa palautteen saaminen ja kertyneiden kokemusten käsittely, mikä edellyttää useita ohjauskertoja.

Tavoitteena on tehdä käyttäytymisestä ja siihen vaikuttavista ajattelutavoista, tunteista, tilannetekijöistä ja niiden tulkinnoista mahdollisimman tietoisia ja luoda mahdollisuus niiden muuttumiseen.

Psykologiset muutokset taas edistävät käyttäytymisen muuttumista laihdutusta ja painonhallintaa tukevaan suuntaan.

Ohjaus voi olla ryhmä- tai yksilöohjausta. Ryhmäohjaus mahdollistaa vertaistuen, kokemusten vaihtamisen ja toisilta oppimisen.

Teoriapohjaisiin käyttäytymisenmuutostekniikoihin perustuvat interventiot vaikuttavat edullisesti liikuntaan ja terveelliseen syömiseen A. Tehokkaita ovat erityisesti interventiot, joissa itse toteutettu toiminnan tarkkailu yhdistetään johonkin toiseen teoriapohjaiseen käyttäytymismuutostekniikkaan.

Käyttäytymisterapeuttisiin hoitoihin osallistuneiden lihavien henkilöiden paino alenee enemmän kuin henkilöiden, jotka eivät saaneet ohjausta A.

Käyttäytymisterapia ja liikunta- tai ruokavalio-ohjaus saattavat olla yhdistettyinä tehokkaampia kuin erikseen käytettyinä C, C.

Käyttäytymisterapian intensiivisyys saattaa lisätä laihtumistulosta C.

Laihdutus- ja painonhallintaohjauksen toteuttaminen puhelimitse, postin tai internetin välityksellä saattaa olla yhtä tehokasta kuin tavanomainen lyhytkestoinen ohjaus C.

Kaupalliset laihdutus- ja painonhallintaohjelmat ovat tuottaneet vaihtelevia tuloksia C.

Maksullinen internet-pohjainen ohjelma voi olla tehokas, mutta pulmana on käyttäjien suuri kato ja ohjelman puutteellinen hyödyntäminen C.

Laihdutushoito näyttää vaikuttavan myönteisesti masennusoireisiin, eikä puhelinneuvonta vaikuta kielteisesti omaa kehoa koskevaan tyytyväisyyteen C.

Ruokavaliohoito

Ruokavalio-ohjauksella on keskeinen merkitys lihavuuden hoidossa.

Ruokavalioon perustuvalla ohjauksella saavutetaan keskimäärin 5–6 %:n laihtuminen (vaihteluväli 3–11 %) 9–12 kuukauden aikana A.

Laihtumistulokseen ja sen pysyvyyteen vaikuttavat mm. ohjauksen sisältö, kesto ja intensiteetti ja ajoitus, ohjattavien oma motivaatio ja terveydentila sekä ohjaajan ammattitaito.

Ruokavaliohoidon kaksi vaihetta

Laihdutusvaihe

Ruokavaliohoidon tavoitteena on opastaa ja motivoida liikapainoisia tekemään ruokavaliossaan sellaisia terveyden kannalta suotuisia muutoksia, joiden seurauksena energian saanti vähenee ja paino pienenee, mutta ruokavalion ravintosisältö ei huonone. Ruokavalion voi toteuttaa yksilöllisesti monin eri tavoin.

Yleisesti suositeltu laihtumisnopeus on 0.5–1 kg viikossa, mikä edellyttää 500–1 000 kcal:n (2.1–4.2 MJ) energiavajausta päivittäin.

Ruokavalion energiarajoituksen suuruus ja laihtumisnopeus kannattaa kuitenkin harkita yksilöllisesti, sillä tutkimusnäyttö hitaan tai nopean laihduttamisen vaikutuksesta pitkän aikavälin laihtumistulokseen on ristiriitaista B.

Painonhallintavaihe

Jotta saavutettu laihtumistulos pysyisi, on tärkeää syödä energiankulutusta vastaava määrä ruokaa, mikä on vähemmän kuin ennen laihdutusvaihetta nautittu energiamäärä.

Rasvan saannin rajoittaminen, riittävä proteiinin saanti ja kuitupitoisten ruoka-aineiden käytön lisääminen ilmeisesti helpottavat ruokavalion noudattamista ja painonhallintaa onnistuneen laihduttamisen jälkeen sekä vaikuttavat ehkäisevästi lihavuuteen liittyvien sairauksien riskitekijöiden esiintymiseen B.

Erittäin vähän (20–60 g/vrk) hiilihydraatteja sisältävän ruokavalion yhteydestä painonhallintaan ja terveydentilaan varsinaisen laihdutusintervention jälkeen on niukasti tutkimustietoa.

Ruokavalion toteutus

Ruokavalion toteutuksessa on tärkeää ottaa huomioon potilaan aikaisemmat mieltymykset ja tottumukset. Tämä lisää hänen motivaatiotaan tehdä ruokavaliomuutoksia ja pysyä mukana ohjauksessa A. Niinpä potilas kannattaa ottaa mukaan ruokavalion suunnitteluun.

Päivittäin on hyvä syödä säännöllisin väliajoin terveellinen ateria: ainakin aamupala, lounas ja päivällinen sekä tarvittaessa 1–2 välipalaa. Säännöllinen ateriarytmi pitää veren glukoosipitoisuuden tasaisempana sekä hillitsee nälän tunteita ja houkutusta napostella tai ahmia ruokaa.

Ruokavalion energiamäärää vähennetään kulutusta pienemmäksi (naisilla yleensä 1 200–1 500 kcal/vrk eli 5.0–6.3 MJ/vrk ja miehillä 1 500–1 800 kcal/vrk eli 6.3–7.6 MJ/vrk) esimerkiksi seuraavasti:Vähennetään ruokavaliosta tyydyttynyttä (kovaa) rasvaa, sokeria, valkoisia viljavalmisteita, alkoholia ym. "tyhjiä kaloreita" sisältäviä ruokia noin energiamäärän 600 kcal (2.5 MJ)/vrk verran. Tämän voi toteuttaa esimerkiksi

välttämällä rasvaisten ruokien, juustojen, leikkeleiden ja leivonnaisten, sokeri- ja alkoholipitoisten juomien ja makeisten sekä valkoisen leivän käyttöä

pienentämällä pastan, riisin ja perunan annoskokoa

lisäämällä ruokavalioon luontaisesti vähäenergiaisia vesi- ja kuitupitoisia ruokia, kuten kasviksia, marjoja ja hedelmiä.

Painoa pienentävän ruokavalion toteutus käytännössä; ks. sähköinen tausta-aineisto 6.

Ruokavalion koostumus

Useimmille liikapainoisille terveellisin, turvallisin ja helpoiten noudatettava on ruokavalio, jokasisältää energiaravintoaineita tasapainoisessa suhteessa seuraavasti:

rasvaa 25–35 E% (E%, osuus energian kokonaissaannista),

hiilihydraatteja 40–60 E% ja

proteiinia 15–25 E%

Rasvasta tulisi olla enintään 10 E% tyydyttynyttä (kovaa) rasvaa ja ja sen tulisi sisältää riittävä määrä välttämättömiä rasvahappoja.

Hiilihydraateista valtaosan tulisi olla kuitupitoisia hiilihydraatteja (kasvikset, marjat, hedelmät, täysjyvävilja).

Kasvisruokaan (lakto- ja lakto-ovovegetaarinen ruokavalio) perustuvat laihdutusruokavaliot ovat laihtumisen ja terveyden kannalta yhtä suotuisia kuin suositusten mukaiseen sekaruokaan perustuva ruokavalio A.

Erilaisten ruokavalioiden ja muotidieettien kuvaus on sähköisessä tausta-aineistossa 9.

Ruokavalion rasvapitoisuus

Pelkästään ruokavalion rasvamäärää vähentämällä paino saadaan pienenemään ilmeisesti yhtä paljon kuin tietyn energiamäärän sisältävää laihdutusruokavaliota noudattamalla B.

Erittäin vähärasvaisesta ruokavaliosta (rasvaa alle 20 E% tai 20–30 g/vrk; esim. Ornishin dieetti) ei ole etua laihtumisen eikä sairauksien riskitekijöiden kannalta A.

Välimeren ruokavaliolla (rasvaa 30–35 E%, päälähteitä oliiviöljy, pähkinät ja siemenet, runsaasti kasviksia ja hedelmiä) on ilmeisesti laihtumista ja painonhallintaa tukeva sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskiä vähentävä vaikutus, kun se toteutetaan osana laajempaa elintapojen muutosta B, 96, 97.

Ruokavalion hiilihydraattipitoisuus

Hiilihydraattien osuus energiasta voinee vaihdella vähäenergiaisessa ruokavaliossa melko suuresti ilman, että sillä on vaikutusta pitkäaikaiseen laihtumistulokseen.

Hiilihydraattilähteinä tulee suosia luontaisesti kuitupitoisia elintarvikkeita (kasviksia, marjoja, hedelmiä, täysjyväviljaa) ja välttää sokeria, erityisesti juomissaC.

Erittäin vähähiilihydraattiset dieetit (VHH-dieetit, esim. tiukka Atkinsin dieetti; hiilihydraatteja 20–60 g/vrk) pienentävät painoa yleensä aluksi (ensimmäiset 3–6 kuukautta) nopeammin kuin tavanomainen laihdutusruokavalio, mutta näyttö niiden hyödystä pitemmällä aikavälillä ja turvallisuudesta esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien sekä ravintoaineiden riittävän saannin kannalta pitkään (yli kaksi vuotta) noudatettuna puuttuu A. Sen vuoksi niitä ei ole perusteltua yleisesti suositella, etenkään sellaisia, jotka sisältävät runsaasti tyydyttynyttä rasvaa tai joista täysjyväviljavalmisteet sekä marjat ja hedelmät on jätetty pois 98.

Glykemiaindeksi (GI)

Pelkästään pienen glykemiaindeksin omaaviin ruokiin perustuva ruokavalio ilmeisesti vähentää painoa aluksi yhtä paljon kuin tavanomainen laihdutusruokavalio, mutta pitkällä aikavälillä (yli 12 kuukautta) sen paremmuudesta ei ole näyttöä.

Kuitu- ja vesipitoisia pienen GI:n ruokia (mm. kasvikset, marjat ja hedelmät) kannattaa kuitenkin suosia osana muiltakin osin suositeltavaa ruokavaliota, koska ne pienentävät ruokavalion energiatiheyttä ja niillä on ilmeisesti suotuisa vaikutus rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan B.

Ravintokuitu

Ruokavalion ravintokuitupitoisuuden lisääminen saattaa lisätä kylläisyyden tunnetta, vähentää nälän tunnetta sekä pienentää energiansaantia ja tehostaa siten painon pienenemistä riippumatta kuidun tyypistä ja saantilähteestä C.

Sokeri

Sokeroitujen virvoitusjuomien ja paljon sokeria sisältävien ruokien runsas käyttö ilmeisesti vaikeuttaa laihduttamista B.

Ruokavalion proteiinipitoisuus

Ruokavalion riittävä proteiinimäärä (60–120 g/vrk tai 1 g/painokilo) ilmeisesti helpottaa ruokavalion noudattamista ja edistää laihtumista, koska proteiini pitää hyvin yllä kylläisyyden tunnetta, säästää lihaskudosta ja lisää jonkin verran energiankulutustaB.

Yli 25 E% proteiinia sisältävästä ruokavaliosta (esim. Zone-dieetti) ei ole laihtumisen kannalta ilmeisesti hyötyä B.

Lisätietoa proteiinin merkityksestä on sähköisessä tausta-aineistossa 10.

Ruokavalion energiatiheys

Ruokavalion energiatiheyden pienentäminen (rasvaa vähentämällä ja kasviksia lisäämällä) ilmeisesti auttaa pienentämään painoa enemmän kuin saman energiamäärän sisältävä, mutta suuren energiatiheyden omaava ruoka tai pelkkä rasvan saannin vähentäminen B.

Alkoholinkäyttö

Lihavilla runsaasti alkoholia nauttivilla alkoholinkäytön vähentäminen saattaa pienentää painoa keskimäärin pari kiloa 4–5 kuukauden aikana C.

Kalsiumlisä

Maitovalmisteiden mukana saatu tai lisäravinteena nautittu kalsium saattaa auttaa alentamaan painoa lyhyellä aikavälillä, mutta sen hyödystä pitkällä aikavälillä (yli 12 kuukautta) ei ole näyttöä C; ks. sähköinen tausta-aineisto 11.

Vitamiinien ja kivennäisaineiden saannin riittävyys

Kun laihdutusruokavalio sisältää energiaa vähintään 1 200 kcal/vrk (5.0 MJ) ja se koostuu ravintosisällöltään suositeltavista ruoka-aineista, siitä on mahdollista saada riittävästi vitamiineja ja kivennäisaineita.

Joidenkin vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti saattaa kuitenkin jäädä liian vähäiseksi, jos ruokavalio ei ole koostumukseltaan riittävän monipuolinen C.

Monivitamiinivalmisteen käyttö on suositeltavaa erityisesti silloin, jos vähäenergiaista ruokavaliota noudatetaan useita kuukausia. Erityisen tärkeää on huolehtia kalsiumin ja D-vitamiinin sekä muidenkin rasvaliukoisten vitamiinien riittävästä saannista.

Fyysinen aktiivisuus (liikunta)

Laihdutusvaihe

Liikunnan lisäyksen ohella tarvitaan ruokavalio-ohjausta 99, 100, kun tavoitteena on laihtua enemmän kuin 2–3 kg.

Liikunnan lisäys (tavallisimmin kestävyystyyppistä liikuntaa) ilman ruokavaliomuutoksia vähentää liikapainoa muutaman kilon 3–6 kuukauden aikanaA.

Liikunta yhdistettynä vähäenergiaiseen ruokavalioon ilmeisesti parantaa laihtumistulosta muutaman kilon 3–6 kuukauden aikana verrattuna pelkkään ruokavalioon A.

Lihasvoiman parantamiseen tähtäävällä harjoittelulla, esimerkiksi kuntosaliharjoittelulla, on edullisia vaikutuksia kehon koostumukseen siten, että lihaskudoksen eli rasvattoman kudoksen osuus saattaa suurentua ja rasvakudoksen osuus pienentyä, vaikka paino pienenee vain vähän C.

Energiankulutuksen lisääminen fyysistä aktiivisuutta lisäämällä vähentää viskeraalista rasvakudosta jopa silloin, kun paino ei vähene A.

Laihduttavaksi liikunnaksi suositellaan 300 kcal:n (1 300 kJ) energiankulutusta päivittäin 101.

Tämä tarkoittaa 45–60 minuutin kohtalaisen kuormittavaa kestävyysliikuntaa päivittäin 12.

Jo vähäisemmällä liikuntamäärällä eli niin sanotulla terveysliikunnalla (useimpina päivinä viikossa vähintään 30 minuuttia kohtalaisen kuormittavaa fyysistä aktiivisuutta, joka vastaa energiankulutuksena noin 150–200 kcal:a (630–840 kJ) vuorokaudessa) on monia hyödyllisiä vaikutuksia terveyteen riippumatta siitä, laihtuuko liikapainoinen vai ei. Näitä terveysvaikutuksia ovat valtimotaudin, kohonneen verenpaineen, tyypin 2 diabeteksen ja eräiden syöpämuotojen ehkäisy sekä mielialaa kohentava vaikutus 102.

Terveysliikuntasuositukseen kuuluu kestävyysliikunnan lisäksi myös lihasvoimaharjoittelua kahdesti viikossa; ks. Käypä hoito -suositus Liikunta 8, 90.

Terveysliikunta on toteutettavissa myös vähintään 10 minuutin kestoisina liikuntatuokioina 103, 104, 105, jolloin voidaan hyödyntää erilaista arkiliikuntaa (esim. työ- ja asiointimatkat).

Terveysliikunnan intensiteetti eli teho on vähintään kohtalainen, tyyppiesimerkkinä reipas kävely. Kohtalaisella kuormituksella voidaan useimmiten välttää liikunnan haitat erityisesti siihen tottumattomalle (liikuntavammat ja mahdollinen piilevä sepelvaltimotauti).

Liikunnasta on annettu myös suosituksia, jotka perustuvat askelmittarilla mitattuun päivittäiseen askelmäärään. Askelmäärää 3 000–7 000 päivässä tarvitaan ns. välttämättömien toimintojen suorittamiseen, ja askelmäärä 7 000–12 000 päivässä viittaa terveyden kannalta riittävään fyysiseen aktiivisuuteen 106.

Kuitenkin on huomattava, että askelmäärä ei kerro mitään liikunnan intensiteetistä eivätkä eräät liikuntalajit tuota ollenkaan askelia (uinti, pyöräily, hiihto, lihasvoimaharjoittelu), vaikka ne ovat terveyden kannalta erittäin suositeltavia.

Huono kestävyyskunto normaalipainoisella on suurempi kokonaiskuolleisuuden sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden riski kuin hyväkuntoisen lihavuus. Vaikka hyvä kunto ja suuri fyysinen aktiivisuus vähentävät lihavuuden aiheuttamaa riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen, on lihavan hyväkuntoisen riski kuitenkin toisaalta suurempi kuin huonokuntoisen normaalipainoisen A.

Painonhallintavaihe

Edellyttää pysyviä muutoksia liikunta- ja ruokailutottumuksissa.

Liikunta yhdistettynä niukkaenergiaiseen ruokavalioon ilmeisesti ylläpitää pitkällä aikavälillä paremman laihdutustuloksen verrattuna pelkkään ruokavaliohoitoon B.

Laihduttamisen jälkeen painon pysyvyys saattaa edellyttää noin 2 500–2 800 kcal:n (10.5–11.7 MJ) viikoittaista energiankulutusta 101, 107. Tämä tarkoittaa 60–90 minuuttia kohtalaisen kuormittavaa kestävyystyyppistä fyysistä aktiivisuutta päivittäin.

Pitkäkestoisissa tutkimuksissa (yli 24 kuukautta) on kuitenkin päästy yhtä hyvään painonhallintaan selvästi vähäisemmällä liikunnan määrällä B.

Laihdutustuloksen säilymiseen vaikuttaa luonnollisesti myös energiansaanti ja ruokavaliomuutoksen pysyvyys.

Lihavuuden elintapahoidon vaikutus painoon

Satunnaistetuissa tutkimuksissa elintapahoitoa saaneet henkilöt ovat seuranta-ajan lopussa olleet vertailuryhmään nähden 3–5 kg kevyempiä. Yleensä myös verrokit ovat laihtuneet jonkin verran 108, 109, 110, 111, 112, 113. Ks. kohta Elintapahoito 5.

Ks. kooste aiemmista suomalaisista elintapahoitotutkimuksista sähköisessä tausta-aineistossa 13.

Elintapahoidon jälkeen on monesti järjestetty harvemmin toistuvia jatko-ohjauskäyntejä (ylläpitokäyntejä). Noin vuoden ajan kestäneiden jatko-ohjauskäyntien aikana painon nousu on ollut yleensä vähäisempää kuin ilman jatko-ohjausta 109,111, mutta jatko-ohjauksen vaikutuksesta myöhempään painonhallintaan ei ole tietoa.

Elintapahoidon tehossa ei liene eroa, toteutettiinpa se ryhmä- tai yksilöohjauksenaC, 114, 115.

Lihavien henkilöiden kuntoutuslaitoshoito ilmeisesti vähentää painoa useita kiloja ja vaikuttaa myönteisesti heidän elintapoihinsa sekä sairauksien riskitekijöihin B.

Vaikeasti lihavien paino laskee aluksi ilmeisesti nopeammin kuntoutuslaitoshoidossa kuin avohoidossa, mutta pitkällä aikavälillä (5 vuotta) ei ole tullut esiin eroa hoitomuotojen tulosten välillä B.

Onnistuneen laihduttajan tyyppikuva; ks. sähköinen tausta-aineisto 14.

Laihtumisen vaikutus sairauksiin

Laihtumisen myönteisistä vaikutuksista sairauksiin on runsaasti kliinistä kokemusta, mutta vähän hoitotutkimuksiin perustuvaa näyttöä. Seuraavassa esitellään hoitotutkimuksia, joiden kesto on ollut vähintään yksi vuosi.

Kirurgisen hoidon vaikutukset, ks. kohta Lihavuusleikkauksen vaikutus lihavuuden liitännäissairauksiin 6.

Diabetes

Jo varsin vähäinen (3–5 kg) laihtuminen elintapoja muuttamalla lähes puolittaa tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskin 7–10 vuoden seurannassa henkilöillä, joilla on heikentynyt glukoosinsieto A, 116.

Laihtuminen parantaa glukoositasapainoa B ja vähentää diabeteslääkityksen tarvetta liikapainoisilla tyypin 2 diabeetikoilla 117.

Dyslipidemia

Laihtuminen vaikuttaa edullisesti dyslipidemiaan A, 121. Suotuisa vaikutus kestää jopa kolme vuotta 118, 119.

Laihtumisen vaikutukset veren lipideihin ovat yhteydessä moniin tekijöihin, kuten siihen, miten laihduttaminen ja painonhallinta on toteutettu (ruokavalion koostumus, liikunnan aiheuttama energiankulutus), ja siihen, mitataanko veren rasva-arvoja aktiivisen laihtumisen aikana vai vasta painonhallintavaiheessa 121,122.

Noin 10 kg:n laihtuminen vähentää kokonaiskolesterolia noin 5 % 121.

Laihtuminen vähentää veren triglyseridien pitoisuutta ja lisää veren HDL-kolesterolin pitoisuutta liikapainoisilla dyslipidemiapotilailla A.

Laihtumisen aikana HDL-kolesterolin pitoisuus voi aluksi pienentyä, mutta painonhallintavaiheessa se saattaa suurentua 122, 123.

Laihtuminen saattaa pienentää LDL-kolesterolin pitoisuutta, mutta painonhallintavaiheessa se yleensä palaa lähtöarvoon, ellei tyydyttyneiden rasvojen osuutta ruokavaliossa ole vähennetty pysyvästi 122, 123.

Kohonnut verenpaine

Vähäenergiaisen ruokavalion avulla saavutettu keskimäärin 4 kg:n suuruinen laihtuminen ilmeisesti alentaa liikapainoisten hypertensiivisten henkilöiden verenpainetta noin 6/3 mmHg B.

Elintapaohjaukseen perustuvan laihtumisen verenpainetta alentava vaikutus voi kestää jopa kolme vuotta 118, 119.

Sydän- ja verisuonisairaudet

Laihtuminen hidastanee sydän- ja verisuonisairauksien kulkua 118, 119, 120.

Uniapnea

Ks. Käypä hoito -suositus Uniapnea 6.

Liikapainoisella uniapneapotilaalla laihduttaminen ja painonhallinta ovat hoidon perusta.

Laihdutus hyvin niukkaenergiaisella ruokavaliolla saattaa parantaa liikapainoisten uniapnealöydöksiä B.

Muut sairaudet

Laihtuminen saattaa parantaa astmapotilaiden keuhkojen toimintaa, vähentää astmaoireita ja astmalääkityksen tarvetta C sekä mahdollisesti vähentää terveyspalveluiden käyttöä 124.

Laihtuminen saattaa lievittää kipua ja parantaa polven nivelrikkoa potevien toimintakykyä C.

Laihtumista suositellaan rasvamaksapotilaille, mutta pitkäaikaisnäyttö sen vaikuttavuudesta taudinkulkuun puuttuu 125.

Ikääntyneiden laihduttaminen

Ikääntyneille suositeltava painoindeksialue Suomessa on 24–29 kg/m2 126.

Suositus perustuu epidemiologiseen tutkimukseen, jonka mukaan ainakin 70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla sairastuvuus ja ennenaikaisen kuoleman riski lisääntyvät painoindeksin ollessa alle 24 kg/m2 127.

Elintapahoidolla voidaan pienentää liikapainoisten ikääntyneiden (yli 60-vuotiaat) painoa useita kiloja A.

Elintapahoito saattaa vähentää liikapainoisilla ikääntyneillä (yli 60-vuotiaat) sairauksien vaaratekijöitä C, mutta sen mahdollisista vaikutuksista lihaskuntoon on vähän tutkimustietoa.

Ikääntyneillä lihavuuden hoito on perusteltua vain silloin, jos laihtumisella arvioidaan olevan myönteinen vaikutus terveyteen ja toimintakykyyn, eikä siitä ole odotettavissa terveysriskejä (esim. lihaskudoksen menetystä tai luukatoa). Yli 70-vuotiailla laihduttamiseen on vain harvoin syytä.

Erittäin niukkaenergiainen ruokavalio (ENE-dieetti)

ENE-dieetti, englanniksi very low energy diet (VLED) tai very low calorie diet (VLCD), sisältää vuorokautta kohti 15

energiaa alle 800 kcal (3.4 MJ)

hyvälaatuista proteiinia vähintään 50 g

hiilihydraatteja vaihtelevia määriä (10–80 g)

välttämättömiä rasvahappoja vähintään 3 g ja

päivittäisen tarpeen vitamiineja ja hivenaineita joko valmisteeseen sisältyvinä tai erillisinä pillereinä 15.

ENE-dieetin vasta-aiheet 128, 129Ehdottomat

normaali paino (painoindeksi alle 25 kg/m2)

vaikea sairaus (esim. epästabiili angina pectoris, aivoverenkierron häiriö, huomattava munuais- tai maksasairaus, vaikea infektio)

tyypin 1 diabetes

raskaus tai imetys

kliininen syömishäiriö

psykoosi

Suhteelliset

ikä alle 18 tai yli 65 vuotta

painoindeksi 25–30 kg/m2

kihti.

Ennen ENE-dieetin aloittamista tarvitaan lihavuuden hoitoon perehtyneen lääkärin arvio sen soveltuvuudesta potilaalle.

Pysyvä lääkitys ei ole este ENE-dieetin käytölle, mutta diabeteslääkitystä pitää vähentää ja verenpainelääkityksen määrää harkita dieetin aikana.

ENE-dieettiä käytetään hoidon alussa yhtäjaksoisesti ainoana ravinnonlähteenä (vähäenergiaisia vihanneksia ja juureksia saa nauttia).

Käyttöaika on 6–12 viikkoa, enintään 16 viikkoa. Jakson pituus riippuu liikapainon määrästä.

ENE-dieettiä ei saa käyttää ainoana hoitona ilman elintapahoitoa, koska silloin tuloksen pysyvyys on huono 130.

ENE-dieetin aikana potilas laihtuu aluksi tavallisesti 1.5–2.5 kg viikossa, mutta dieettijakson loppua kohden laihtuminen hidastuu.

ENE-dieetillä laihtuu 8–16 viikon aikana keskimäärin 15–21 kg A.

Yhdestä kahteen vuotta kestävän laihdutusohjelman lopussa tai alle vuoden pituisen ohjelman yksivuotisseurannassa todettava laihtuminen vaihtelee (keskimäärin 8.6–14.2 kg), eikä se eroa vähäenergiaisella ruokavaliolla saavutettavasta A; ks. myös sähköinen tausta-aineisto 16.

Yhdysvaltalaisen meta-analyysin mukaan ENE-ruokavalion sisältävät laihdutusohjelmat ilmeisesti vähentävät liikapainoa enemmän viiden vuoden seurannan aikana (seurannan lopussa 7.1 kg) verrattuna vähäenergiaisen ruokavalion sisältäneiden ohjelmien pitkäaikaistuloksiin (2.0 kg) B.

Tutkimukset ENE-ruokavalion turvallisuudesta ja tehosta rajoittuvat lihaviin (BMI yli 30 kg/m2) potilaisiin, joille nykyään käytössä olevat ENE-valmisteet ovat osoittautuneet turvallisiksi 131.

ENE-ruokavaliolla saavutettava nopea laihtuminen, liitännäissairauksien oireiden lievittyminen ja metabolian paraneminen voivat vähentää lääkityksen tarvetta sekä parantaa fyysistä toimintakykyä ja elämänlaatua.

Nopea laihtuminen saattaa korjata tyypin 2 diabeteksen tasapainoa paremmin kuin vähäenergiaisella ruokavaliolla laihdutettaessa.

Diabeteksen tasapaino (HbA1c-arvon perusteella) lienee vuoden kuluttua ENE-ruokavalion jälkeen parempi kuin vähäenergiaisella dieetillä laihdutettaessa, vaikka paino olisi vähentynyt yhtä paljon C.

Aterioiden korvaaminen kaupallisilla ateriakorvikkeilla (1–2 ateriaa/vrk) ruokavaliossa, joka sisältää ainakin yhden tavallisista ruoka-aineista koostuvan aterian, on ilmeisesti turvallinen keino vähentää liikapainoa ja sairauksien vaaratekijöitä B.

Elintapahoidolla ja ENE-dieetillä saavutetun laihtumisen mahdollisia haittavaikutuksia

Sappikivitauti

Suuret painonvaihtelut lihavilla saattavat lisätä sappikivitaudin vaaraa 38, 132.

Nykyään käytössä oleviin ENE-ruokavalioihin ei ilmeisesti liity suurentunutta sappikivien ilmaantumisriskiä, sillä niissä on aikaisempaa enemmän rasvaa. Aiempia, vain niukasti rasvaa sisältäneitä erittäin niukkaenergiaisia ruokavalioita käytettäessä sappikivien ilmaantumisen vaara suureni nopeasti viikoittaisen laihtumisen ylittäessä 1.5 kg 133.

Painonvaihtelu (weight cycling)

Havainnoivissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia suurien painonvaihteluiden vaikutuksesta kuolleisuuteen: joissakin kuolleisuus on lisääntynyt 134, 135, 136, toisissa ei 137, 138, 139.

Henkilöt, joilla paino on vaihdellut paljon ("jojottelijat"), lihovat seurannassa enemmän kuin henkilöt, joilla ei ole esiintynyt painonvaihteluita 139. Kun tämä on huomioitu tilastollisesti, painonvaihtelujen ei ole havaittu lisäävän itsenäisesti diabeteksen vaaraa eikä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä A.

Suuret painonvaihtelut aikuisiässä ovat yhteydessä psyykkiseen oireiluun ja syömishäiriöihin 140, 141.

Osteoporoosi

Lihavilla on normaalipainoisiin verrattuna suurempi luuntiheys sekä painoa kannattavissa luissa (reisiluu ja nikamat) että muissa luissa (esim. värttinäluu) 142,143, 144.

Laihduttamisen aikana luuston mineraalimäärä ja -tiheys ilmeisesti hieman pienentyvätB. Muutoksen merkitystä osteoporoosin kehittymisen tai luunmurtumien kannalta ei tunneta.

Jos paino palautuu, myös luuston kivennäisainemäärä ja -tiheys ilmeisesti palautuvat kohti alkutilannetta B.

Proteiinien tai kalsiumin tai molempien runsas saanti saattaa vähentää laihduttamisen aikana tapahtuvia luustomuutoksia.

Fyysisen aktiivisuuden edullinen merkitys on epäselvä C.

Kalsiumin ja D-vitamiinin saantia koskevat väestösuositukset; ks. taulukko 5 Osteoporoosin Käypä hoito -suosituksesta 9.

D-vitamiinilisää (400 IU/vrk eli 10 µg/vrk) suositellaan osteoporoosivaarassa oleville, erityisesti postmenopausaali-iässä oleville laihduttajille.

Syömishäiriöt

Laihdutus- ja painonhallintaohjelmat, joissa ammattitaitoisesti ohjataan energiansaannin vähentämiseen, energiankulutuksen lisäämiseen ja käyttäytymisen muuttamiseen, eivät lisää vaaraa sairastua syömishäiriöihin A.

Ahmimishäiriöstä kärsiviä ei tule sulkea pois ammattimaisista laihdutusohjelmista, mutta ohjaus syömishäiriön asianmukaiseen hoitoon on pidettävä mielessä silloin, kun laihdutusohjelman lyhyt- tai pitkäaikaistulos on epätavallisen huono.

Ahminnan seulontakysymykset; ks. sähköinen tausta-aineisto 17.

Lihaskato

Laihdutettaessa pyritään rasvakudoksen määrän vähentämiseen samalla säästäen rasvatonta kudosta, joka on pääosin lihaskudosta. Näin ylläpidetään lihaskuntoa sekä perusaineenvaihduntaa (lepoenergiankulutusta), jolla on taipumus hidastua laihdutuksen myötä.

Lihaskato on erityisen haitallista iäkkäille.

On arvioitu, että laihdutettaessa menetetystä painosta noin viidennes saisi olla lihasmassaa (rasvatonta kudosta) 145.

Lihaskatoa on vaikea arvioida luotettavasti. Validoimattomien kehonkoostumusmittareiden antamiin lukemiin on suhtauduttava varauksella.

Liiallisen lihaskadon vaara saattaa olla suuri, jos

energiarajoitus on tiukka ja laihtuminen nopeaa

laihduttaja ei liiku C ja

ravinnossa on tarpeeseen nähden jatkuvasti liian vähän proteiinia (alle 60 g/vrk)B.

Lihaskadon estämiseksi suositellaan maltillista laihdutusvauhtia (konservatiivisilla hoitomenetelmillä noin 0.5–1 kg viikossa), liikuntaa ja ruokavalion riittävän proteiinimäärän varmistamista; ks. sähköinen tausta-aineisto 10.

Muita mahdollisia haittavaikutuksia

Vähähiilihydraattinen ruokavalio aiheuttaa ilmeisesti enemmän haittavaikutuksia (esim. pahanhajuinen hengitys, ummetus, lihaskouristukset, ihon kuivuminen ja hiusten lähtö) kuin koostumukseltaan tasapainoinen ruokavalio B; ks. sähköinen tausta-aineisto 18.

Näyttö erittäin vähähiilihydraattisten ruokavalioiden (VHH-dieetit, esim. Atkinsin dieetti; hiilihydraatteja 20–60 g/vrk) turvallisuudesta ja tehosta pitkällä aikavälillä on puutteellista A.

Lääkehoito

Lääkehoito sopii vain potilaille, joilla on motivaatiota laihduttaa ja muuttaa elintapojaan.

Lääkitys ei yleensä ole ensisijainen hoitomenetelmä, mutta sitä voidaan käyttää elintapahoidon tukena silloin, kun painoindeksi on vähintään 30 kg/m2 (tai vähintään 28 kg/m2, kun potilaalla on lihavuuden liitännäissairauksia).

Lääkkeitä voidaan käyttää paitsi laihduttamiseen myös painonhallinnan tukena muuten kuin lääkkeillä toteutetun laihduttamisen jälkeen.

Lääkehoidon yhteydessä tulee antaa riittävästi elintapojen muutokseen motivoivaa ohjausta.

Kun lääkehoito on tuloksellista, sitä kannattaa jatkaa laihtumistuloksen ylläpitämiseksi riittävän pitkään, jopa elinikäisesti.

Orlistaatti

Orlistaatti on Suomessa ainoa lihavuuden hoitoon tarkoitettu lääke.

Se estää haiman lipaasientsyymin toimintaa. Suositeltuja annoksia käytettäessä (120 mg x 3 aterian yhteydessä) noin 30 % syödystä rasvasta jää imeytymättä 146.

Orlistaattia on saatavana myös itsehoitovalmisteena (60 mg x 3 aterian yhteydessä).

Kahden vuoden seurannassa vuorokausiannos 60 mg x 3 (laihtuminen 7 % alkupainosta) ja 120 mg x 3 (laihtuminen 8 %) laskevat painoa merkitsevästi enemmän kuin pelkkä ruokavaliohoito (4.5 %) 147.

Orlistaatti edistää laihtumista ja ehkäisee laihtumisen jälkeistä lihomista aikuisilla147, 148, 149, 150, 151, 152 (ero lumelääkkeeseen annoksella 120 mg x 3 on 1–4 vuoden hoidossa keskimäärin 3 kg).

Yli 10 % alkupainosta laihtuneiden osuus on ollut orlistaattiryhmässä lumeryhmään verrattuna 12 % suurempi A.

Useimmissa lääkehoitotutkimuksissa sekä lume- että tutkimuslääkeryhmät ovat saaneet pysyviin elintapamuutoksiin, erityisesti ruokatottumuksiin, tähtäävää ohjausta.

Orlistaatin käyttöön liittyvä liikapainon väheneminen parantaa sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöitä 147, 148, 149, 150, 151, 152, 153.

Veren LDL-kolesterolipitoisuus vähenee enemmän kuin painon laskun perusteella voisi olettaa 147.

Orlistaatin käyttöön liittyvä laihtuminen ehkäisee tyypin 2 diabetesta liikapainoisilla150, 151. Teho on suurin liikapainoisilla, joiden glukoosinsieto on heikentynyt B.

Tyypin 2 diabeetikoilla orlistaatti edistää laihtumista ja parantaa glukoositasapainoaA.

Yleisimmät haittavaikutukset ovat rasvaiset tai öljyiset ulosteet, ulostamispakko ja tuhriminen, joita esiintyy 15–30 %:lla orlistaattia käyttäneistä A. Haittavaikutukset ilmaantuvat tavallisesti hoidon alkuvaiheessa ja ovat yleisempiä rasvaisen aterian jälkeen 147, 148, 149, 150, 151.

Koska orlistaatti vähentää rasvan imeytymistä suolistosta, se voi pitkään käytettynä aiheuttaa rasvaliukoisten vitamiinien puutostiloja.

Tämän vuoksi orlistaattihoidon kanssa suositellaan monivitamiinivalmistetta (1 tabletti päivässä ennen nukkumaanmenoa, ei yhtä aikaa orlistaatin kanssa). Suositus koskee myös itsehoitovalmisteena myytävää orlistaattia.

Myynnistä poistetut lääkkeet

Sibutramiinin (Reductil) myyntilupa peruutettiin EU-alueella 21.1.2010 154, ja lääke vedettiin markkinoilta Yhdysvalloissa ja Kanadassa 8.10.2010 (ks. FDA:n internetsivut6).

Kannabinoidireseptorin estäjä rimonabantin (Acomplia) myyntilupa peruutettiin EU-alueella 23.10.2008 (EMEA:n tiedote 23.10.2008; pdf 7).

Leikkaushoito

Leikkaushoidon aiheet

Leikkaushoidon edellytys on asianmukainen edeltävä konservatiivinen hoito.

Käypä hoito -työryhmän harkitsema asianmukainen konservatiivinen hoito on esimerkiksi seuraava: terveydenhuollon toimintayksikön toteuttama laihdutusryhmähoito tai riittävän pitkä (6 kuukautta) yksilöllinen hoito, joka on johtanut elämäntapamuutoksiin ja vähintään 7 %:n laihtumiseen, mutta tulos ei ole riittävä terveyden kannalta tai paino on noussut uudestaan. Hoidosta ei saisi olla kulunut yli viittä vuotta.

Leikkaushoitoa pidetään aiheellisena (yhdysvaltalainen konsensuskokous v. 1991 155), kunpainoindeksi on

yli 40 kg/m2 tai

yli 35 kg/m2 ja potilaalla on lihavuuden liitännäissairaus tai sen vaaratekijöitä155, 156, 19 kuten tyypin 2 diabetes (lääkehoito), kohonnut verenpaine (lääkehoito), uniapnea, kantavien nivelten nivelrikko tai munasarjojen monirakkulatauti (PCOS)

potilaan ikä on 18–60(–65) vuottayläikäraja ei ole ehdoton

leikkaukseen liittyvä kuolleisuus on iäkkäillä potilailla hiukan suurempi kuin muilla 157

lihavuuskirurgiasta on eniten kokemusta alle 65-vuotiailla potilailla

nuorten leikkaushoito ei kuulu tämän Käypä hoito -suosituksen alaan

potilaalla ei merkittävää päihdeongelmaa

vakavissa mielenterveysongelmissa ja vaikeissa syömishäiriöissä tulee käyttää erityistä harkintaa ja konsultoida psykiatria

potilaan arvioidaan kykenevän muuttamaan syömistottumuksiaan leikkauksen edellyttämällä tavalla

onnistumisen kannalta keskeisintä lienee potilaan perinpohjainen harkinta ja valmius huomattavasti aikaisempaa pienempään ateriakokoon, terveelliseen ruokavalioon ja ruumiinkuvan huomattavaan muutokseen 158.

Lihavuuden kirurgista hoitoa harkitaan aina yksilöllisesti.

Leikkausmenetelmä

Suomessa tavallisin leikkausmenetelmä on mahalaukun ohitus.

Mahalaukun kavennusleikkausta käytetään selvästi harvemmin, ja muita menetelmiä ei käytetä juuri ollenkaan.

Leikkaukset tehdään ensisijaisesti laparoskooppisesti.

Mahalaukun ohitus (gastric bypass, Roux-en-Y, RYGB) (kuva 2 )

Mahalaukku katkaistaan yläosastaan ja tästä osasta muotoillaan 20–30 ml:n suuruinen pussi, johon ravinto pääsee. Suurin osa mahalaukkua, duodenum ja jejunumin alkuosa jäävät siis ravintovirran ulkopuolelle. Mahalaukkupussi avautuu ohutsuoleen (jejunumin alkuosaan). Sappi- ja haimanesteet liittyvät ravintovirtaan 120–150 cm:n päässä sijaitsevan suolistoliitoksen kautta.

Leikkaus vaikuttaa rajoittamalla kerralla syötävän ruoan määrää ja vähentämällä ruokahalua 159, 160.

Mahalaukun kavennus (hihatypistys, sleeve gastrectomy) (kuva 2 )

Mahalaukku kavennetaan antrumin proksimaaliosasta lähtien kardiaan saakka noin viiden senttimetrin levyiseksi. Suurin osa mahalaukun funduksesta ja korpuksesta poistetaan.

Kavennus vaikuttaa ensisijaisesti rajoittamalla syötävän ruoan määrää 161.

Kavennusleikkausta harkittaessa on huomioitava pitkäaikaistulosten epävarmuus ja uusintaleikkausten mahdollinen tarve. Pisin seuranta-aika on ollut kuuden vuoden mittainen 162.

Pantaleikkaus (gastric banding) (kuva 2 ):

Mahalaukun ympäri pujotetaan laparoskopiassa panta, jonka tiukkuutta voidaan myöhemmin tarvittaessa säädellä 163.

Pantaan liittyy usein mekaanisia ongelmia pitkällä aikavälillä, mikä lisää uusintaleikkausten tarvetta.

Sappi- ja haimanesteiden ohitus ja pohjukaissuolen vaihto (biliopankreaattinen diversio ja "duodenal switch")

Näitä leikkauksia ei tehdä Suomessa juuri ollenkaan.

Leikkauksen jälkeen ravintovirta kohtaa sappi- ja haimanesteet vasta ileumin loppuosassa (yleensä 50–100 cm:n matkalla) 164, 165.

Leikkauksen jälkeen voinee kehittyä muihin leikkauksiin verrattuna useammin rasvaliukoisten vitamiinien puutostiloja, kivennäis- ja hivenainepuutoksia ja proteiinialiravitsemusta.

Lihavuusleikkauksen vaikutus painoon

Lihavuuskirurgia ilmeisesti aikaansaa yleensä runsaamman laihtumisen kuin konservatiivinen hoito vaikeasti (BMI yli 35 kg/m2) ja sairaalloisen lihavilla potilailla.Kaksi vuotta lihavuusleikkauksen jälkeen paino pyrkii usein nousemaan, ja suuressa ruotsalaisessa satunnaistamattomassa hoitotutkimuksessa (SOS-tutkimus) paino on ollut kymmenen vuoden kuluttua 14–25 % pienempi kuin leikkausta edeltänyt B.

Laihdutustulos oli kymmenen vuoden seurannan jälkeen leikatuilla (kolme eri leikkaustekniikkaa) keskimäärin 16.1 % ja painonnousu leikkaamattomilla verrokkipotilailla (konservatiivinen hoito tai pelkkä seuranta terveyskeskuksessa) 1.6 %.

Mahalaukun ohitusleikkaus pienensi painoa keskimäärin 18 % ja pantaleikkaus 14 % B, 166.

Painonlasku oli riittämätön (alle 5 % alkuperäisestä painosta) pantaleikkausryhmässä 25 %:lla ja ohitusleikkausryhmässä 9 %:lla B.

Kolmas SOS-tutkimuksessa käytetty leikkaustekniikka (vertical banded gastroplasty) on nykyään poistettu käytöstä.

Meta-analyysien mukaan mahalaukun ohitusleikkaus on pienentänyt painoa keskimäärin 41 kg, pantaleikkaus 32 kg ja biliopankreaattinen diversio 53 kg 36 kuukauden tai sitä pidemmän seurannan ajaksi 164.

Mahalaukun kavennusleikkaus ilmeisesti pienentää painoa kolmen vuoden aikana enemmän kuin pantaleikkaus B.

Lihavuusleikkauksen vaikutus lihavuuden liitännäissairauksiin, elämänlaatuun ja kokonaiskuolleisuuteen

Diabetes

Lihavuusleikkaus vähentää tyypin 2 diabeteksen lääkehoidon tarvetta kahden vuoden ajaksi leikkauksesta, jolloin suuri osa diabeetikoista on ilman lääkitystä normoglykeemisiä A.

Lihavuusleikkaus ilmeisesti vähentää diabeteksen ilmaantumista ja diabeteksen lääkehoidon tarvetta kymmenen vuoden ajan B.

Ennen leikkausta diabetesta sairastaneiden diabetesseurantaa tulee jatkaa leikkauksen jälkeen, koska diabetes ei parane kaikilta potilailta ja diabeteslääkityksen tarve voi uusiutua.

Meta-analyysien mukaan 165 diabetes on parantunut tai helpottunut noin 90 %:lla mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen ja noin 47 %:lla rajoittavien leikkausten jälkeen.

SOS-tutkimuksessa kahden vuoden kuluttua leikkauksesta 72 % ja kymmenen vuoden kuluttua 36 % diabeetikoista oli ilman lääkehoitoa ja normoglykeemisiä 166.

Munasarjojen monirakkulatauti (PCOS)

Lihavuusleikkaus saattaa parantaa taudin aiheuttamaa hedelmättömyyttä ja vähentää lihavuuteen liittyviä raskauskomplikaatioita C.

Raskautta ei suositella yhden vuoden kuluessa leikkauksesta, vaikkakaan varhaisemmissa raskauksissa ei olla todettu lisääntyneitä komplikaatioita 167.

Uniapnea

Lihavuusleikkaus lievittänee obstruktiivisen uniapnean löydöksiä ja oireita, mutta uniapnean hoito on usein tarpeen leikkauksen jälkeenkin 165, B.

Elämänlaatu

Lihavuusleikkaus parantanee sairaalloisen lihavien elämänlaatua kymmenen vuoden ajan leikkauksen jälkeen B.

Kokonaiskuolleisuus

Lihavuusleikkaus vähentää mahdollisesti potilaiden kokonaiskuolleisuutta C.

Ravitsemustila

Leikkauksenjälkeinen ravitsemushoito etenee vaiheittain nestemäisestä ja pehmeästä ravinnosta normaalirakenteiseen terveelliseen ruokavalioon.

Leikkauksen jälkeen voi esiintyä ns. dumping-oireita, kuten hikoilua, heikotusta, sydämentykytystä, vatsavaivoja, pahoinvointia ja ripulia. Niitä aiheuttavat erityisesti runsassokeriset juomat ja ruoat.

Ravitsemusneuvonnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota ruokavalion ravintoainesisällön riittävyyteen, koska syötävät ruokamäärät ovat ja niiden tulee olla pieniä. "Tyhjien kaloreiden" saantia tulee välttää.

Lihavuuden leikkaushoito saattaa altistaa joidenkin ravintoaineiden puutoksille, ja niiden ehkäisy edellyttää ruokavalion täydentämistä lisäravinteilla leikkauksen jälkeen; ks. sähköinen tausta-aineisto 20.

Lihas- ja luukadon estoon on kiinnitettävä huomiota niin leikatuilla kuin konservatiivisestikin hoidettavilla potilailla. Proteiinin saannin tulee olla riittävä (60–120 g/vrk). Ks. kohta Lihaskato 7.

Monivitamiinivalmistetta (1 tabletti/vrk), B12-vitamiinia sisältävää B-vitamiinivalmistetta sekä kalsium- (1 g/vrk) ja D-vitamiinilisää (20 µg/vrk eli 800 IU/vrk) suositellaan kaikille leikatuille pysyvästi.

Osa potilaista tarvitsee lihakseen pistettävän B12-vitamiinilisän.

Lievä B1-vitamiinin puutos voi aiheuttaa ruokahaluttomuutta ja ummetusta, ankara puutos puolestaan hermostollisia ja lihasten hallinnan häiriöitä.

Raudanpuuteanemia on yleisin ongelma erityisesti naisilla. Se korjataan suun kautta otettavalla rautalääkkeellä, jonka tarve voi olla pysyvä.

Lihavuusleikkauksella hoidettujen ravitsemustilaa tulee seurata säännöllisesti ja hoitaa havaitut puutostilat niistä aiheutuvien vakavien komplikaatioiden ehkäisemiseksi; ks. sähköinen tausta-aineisto 20.

Lihavuusleikkauspotilaan pitkäaikaisseuranta perusterveydenhuollossa; ks. sähköinen tausta-aineisto 21.

Ruokavalio lihavuusleikkauksen jälkeen; ks. sähköinen tausta-aineisto 22.

Leikkauskomplikaatiot

Meta-analyysien mukaan leikkauskuolleisuus on ollut 0.3–0.5 % ja komplikaatioiden esiintyvyys 13 % B.

Lihavuusleikkauksen mahdollisia haittavaikutuksia ovat suoliston kiinniketukokset, sisäisten tyrien aiheuttamat suoliston kiertymät (tukokset yhteensä 2–8 %), saumojen ahtaumat (noin 3 %) ja jäännösmahalaukun haavat (noin 4 %) 168.

Lihavuusleikkauksen jälkeen leikattaneen uudelleen nykyisin käytössä olevilla menetelmillä 2–7 % potilaista 168.

Leikkauskuolleisuus oli suuressa ruotsalaisessa SOS-tutkimuksessa 0.25 %, ja yleisimmät leikkauskomplikaatiot olivat keuhko-ongelmat (6.1 %), syvät tulehdukset (2.1 %), haavakomplikaatiot (1.8 %), laskimotukos tai keuhkoembolia (0.8 %) ja vuoto-ongelmat (0.5 %) 166.

Oireilu leikkauksen jälkeen; ks. sähköinen tausta-aineisto 23.

Lihavuusleikkauksen jälkeisistä oireista kannattaa konsultoida herkästi leikannutta yksikköä.

Ensimmäisen kuukauden aikana ilmenevistä merkittävistä akuuteista vatsaoireista tulisi olla yhteydessä leikanneeseen yksikköön.

Tiheä oksentelu ei kuulu leikkauksen normaaliin jälkitilaan, ja tällainen potilas tulisi ohjata tutkimuksiin vatsaelinkirurgiseen (yleensä leikanneeseen) yksikköön

päivystystapauksena, mikäli hän on merkittävästi kuivunut ja

hänelle tulisi aloittaa B1-vitamiinin korvaus.

Päivittäinen kipu ei kuulu leikkauksen normaaliin jälkitilaan.

Lievemmin ja vaihtelevasti kipeä potilas kannattaa ohjata polikliinisiin selvittelyihin vatsaelinkirurgiseen (yleensä leikanneeseen) yksikköön.

Hyvin kivulias potilas tulee lähettää päivystystapauksessa sairaalaan.

Seuranta leikkauksen jälkeen

Erikoissairaanhoidossa tai leikkaavassa yksikössä potilaille järjestetään yleensä seurantakäynti 2–3, (6,) 12 ja 24 kuukauden kuluttua leikkauksen jälkeen.

Laboratoriotutkimukset vaihtelevat keskuksittain ja seuranta-ajankohdittain, mutta useimmiten määritetään ainakin

perusverenkuva,

kreatiniini,

plasman kalium ja natrium,

25(OH)D-vitamiini,

B12-vitamiini,

diabeetikoilta veren glukoosi, HbA1c,

dyslipidemiapotilailta lipidit.

Tarvittaessa voidaan tutkia plasman magnesium, (pre)albumiini, B1- ja B12-vitamiini, 25(OH)D3-vitamiini sekä seerumin tai erytrosyyttien folaatti.

Kun sairaalaseuranta on päättynyt, lihavuusleikkauspotilas tarvitsee vuosittaisen seurannan perusterveydenhuollossa; ks. sähköinen tausta-aineisto 21.

Lihavuusleikkauksen jälkeen pitkän ajan seurannassa saattaa ilmaantua vitamiini- ja hivenainepuutoksia sekä osteoporoosia.

Leikkauksenjälkeiseen painonhallintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Kustannusvaikuttavuus

Suomalaisessa systemoidussa katsauksessa 158 lihavuusleikkaus arvioitiin kustannusvaikuttavaksi keskimääräisillä suomalaisilla potilailla.Arvio tehtiin kustannus-utiliteettianalyysinä käyttäen kymmenen vuoden aikahorisonttia.

Hoidon vaikuttavuutta mitattiin laatupainotteisina lisäelinvuosina.

Kustannukset arvioitiin terveydenhuollon näkökulmasta, eli muita lihavuudesta yhteiskunnalle aiheutuneita kustannuksia tai sen hoidon tuottamia kustannussäästöjä ei otettu huomioon.

Luodussa mallissa mahalaukun ohitusleikkauksella hoidettujen arvioidut kustannukset olivat kymmenen vuoden aikana 10 000 euroa pienemmät kuin tavanomaista (avoterveydenhuollon) seurantaa saaneilla (oletukset: BMI keskimäärin 47 kg/m2, diabetes 55 %:lla potilaista).

Brittiläisessä arviointiraportissa 169 lihavuusleikkaukset todettiin konservatiivista hoitoa kalliimmiksi mutta kustannusvaikuttaviksi toimnepiteiksi.

Esimerkiksi sairaalloisen lihavilla mahalaukun ohitus- tai pantaleikkaus oli konservatiivista hoitoa kalliimpi, mutta vaikuttavampi 20 vuoden aikavälillä, jolloin yhden laatupainotetun lisäelinvuoden hinta oli 2 000–4 000 puntaa.

Tulosten soveltamisessa Suomeen tulee olla pidättyväinen terveydenhuoltojärjestelmien erojen vuoksi.

Ks. sähköinen tausta-aineisto 24.

Kustannusvaikuttavuusanalyysien tulkinnassa tulee ottaa huomioon, että leikkaushoitoa ei ole kyetty vertaamaan tehokkaasti toteutettuihin konservatiivisiin interventioihin vaan vertailuryhmille annettu lihavuuden hoito on ollut vähäistä.

Lihavuuden leikkaushoidon toteuttaminen

Lihavuuskirurgisiin yksiköihin on perustettava moniammatillinen lihavuuden hoidon työryhmä, jossa on ainakin kirurgian, sisätautien ja ravitsemusterapian asiantuntemusta.

Psykologia tai psykiatria konsultoidaan tarvittaessa.

Liikuntaohjaus kuuluu hyvään lihavuuden hoitoon, vaikkei fysioterapeuttia tai liikuntavalmentajaa olisikaan käytettävissä.

Ennen leikkausta sisätautilääkäri/endokrinologi ja kirurgi arvioivat potilaan leikkaushoidon aiheet moniammatillisen työryhmän asiantuntijoita konsultoiden.

Potilaalle tulee antaa ennen leikkausta asiantuntevaa ohjausta ENE-ruokavalion toteuttamisesta ennen leikkausta sekä ruokavaliomuutoksista leikkauksen jälkeen 373. Lisäksi tulee järjestää seurantakäynnit leikkauksen jälkeen.

Leikkauksen jälkeen, erityisesti ensimmäisten 6–12 kuukauden aikana, ravitsemusterapeutti ohjaa potilaita ruokavalion toteutuksessa yksilöllisesti tai pienryhmissä.

Lihavuuden leikkaushoito on syytä keskittää yliopistosairaaloihin tai muihin suuriin sairaaloihin, joissa on alan asiantuntemusta.

Sairaaloiden tulee seurata lihavuuden leikkaushoidon tuloksia ja komplikaatioita.

Perusterveydenhuollon tulee varautua potilaiden painon sekä ravitsemus- ja terveydentilan pitkäaikaisseurantaan.

Potilaskeskeisessä elintapaohjauksessa käsitellään mm. ravitsemushoidon toteutumista, syömisen hallintaa ja liikuntaa.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä

Lihavuus (aikuiset) -suosituksen historiatiedot 25

Puheenjohtaja:

Kirsi Pietiläinen, LT, ETM, dosentti, erikoistuva lääkäri; HUS, medisiininen tulosyksikkö, lihavuustutkimusyksikkö

Kokoava kirjoittaja:

Suoma Saarni, LT, HuK, terveydenhuollon erikoislääkäri, erikoistutkija; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Helsingin kaupunki, terveyskeskus

Jäsenet:

Mikael Fogelholm, ETT, dosentti, johtaja; Suomen Akatemia, terveyden tutkimus

Paula Hakala, FT, dosentti, laillistettu ravitsemusterapeutti, johtava tutkija; Kelan tutkimusosasto, Turku

Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi, LKT, yleislääketieteen erikoislääkäri, professori, ylilääkäri; Oulun yliopiston terveystieteiden laitos ja OYS:n yleislääketieteen yksikkö

Vesa Koivukangas, LT, dosentti, gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri, erikoislääkäri; OYS

Merja Laine, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, diabeteksen hoidon erityispätevyys, terveyskeskuslääkäri; Vantaan terveyskeskus ja Mehiläisen diabetesklinikka, Töölö ja Kielotie

Jukka Marttila, PsL, terveyspsykologian erikoispsykologi, psykologi; Suomen Diabetesliitto ry, Tampere

Tuula Pekkarinen, LT, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, osastonlääkäri; HYKS, Peijaksen sairaala, Vantaa

Aila Rissanen, LKT, sisätautien erikoislääkäri, professori; HUS:n psykiatrian klinikka, lihavuustutkimusyksikkö

Katriina Kukkonen-Harjula, LKT, dosentti, liikuntalääketieteen erikoislääkäri, yliopistonlehtori; Itä-Suomen yliopisto, lääketieteen laitos (Käypä hoito -toimittaja)

Sidonnaisuudet

Mikael Fogelholm: Ei sidonnaisuuksia.

Paula Hakala: Ei sidonnaisuuksia.

Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi: Toiminut kutsuttuna luennoitsijana lääkealan yritysten järjestämissä yksittäisissä koulutustilaisuuksissa, joista on maksettu luentopalkkio (Novo-Nordisk, GSK, Astra-Zeneca). Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin lääkealan yritysten kustantamana (Novartis, Novo-Nordisk, Leiras).

Vesa Koivukangas: Osallistunut ulkomaiseen kongressiin, johon saanut lääkealan yritykseltä matka-apurahan (Johnson&Johnson).

Katriina Kukkonen-Harjula: Ks. www.kaypahoito.fi / Yhteystiedot / Toimitus / Lisätiedot

Merja Laine: Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin lääkealan yritysten kustantamana (Novartis, Novo-Nordisk). Toiminut terveydenhuollon ja lääkealan yritysten asiantuntijana ja/tai suorittanut lääketieteellistä konsultaatiota, ja saanut siitä palkkion (BMS, Leiras, Lilly, Novartis). Toiminut lääkealan yritysten koulutustilaisuuksien kouluttajana ja luennoitsijana (Abbott, GSK, Lilly, Orion, MSD, Novartis, Novo-Nordisk, Sanofi-aventis, Pfizer, AstraZeneca). Tehnyt lääketutkimusta korvausta vastaan (Boehringer-Ingelheim, Novartis, Novo-Nordisk).

Jukka Marttila: Ei sidonnaisuuksia.

Tuula Pekkarinen: Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin lääkealan yritysten kustantamana (Ipsen, Novo Nordisk, Sanofi-Aventis, Amgen). Toiminut konsulttina lääkealan yrityksessä (Amgen).

Kirsi Pietiläinen: Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin lääkealan yritysten kustantamana (Abbott, Lilly, Novo Nordisk, Sanofi-Aventis). Kutsuttuna luennoitsijana useiden lääkealan yritysten toimeksiannosta. Osallistunut tutkijana kliinisiin lääketutkimuksiin.

Aila Rissanen: Tutkimusyhteistyöhön rahoitusta/luennoitsijana/advisory boardin jäsenenä (Novo Nordisk, Novartis, Boeringer Ingenhjelm, Janssen-Cilag, Eli Lilly, Astra Zeneca, Sanofi-Aventis, Merck, Abbott).

Suoma Saarni: Ei sidonnaisuuksia.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Tiedonhakukäytäntö

Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelistakhk00007

Kirjallisuutta

Harvey EL, Glenny AM, Kirk SF ym. A systematic review of interventions to improve health professionals' management of obesity. Int J Obes Relat Metab Disord 1999;23:1213-22 PubMed

Hardeman W, Griffin S, Johnston M ym. Interventions to prevent weight gain: a systematic review of psychological models and behaviour change methods. Int J Obes Relat Metab Disord 2000;24:131-43 PubMed

Fogelholm M. Lihavuuden arviointi. Kirjassa: Fogelholm M, Mustajoki P, Rissanen A, Uusitupa M, toim. Lihavuus -ongelma ja hoito. 2. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 1998, s. 29-38

Revicki DA, Israel RG. Relationship between body mass indices and measures of body adiposity. Am J Public Health 1986;76:992-4 PubMed

Garrow JS, Webster J. Quetelet's index (W/H2) as a measure of fatness. Int J Obes 1985;9:147-53 PubMed

Obesity: preventing and managing the global epidemic. Report of a WHO consultation. World Health Organ Tech Rep Ser 2000;894:i-xii, 1-253 PubMed

Clinical Guidelines on the Identification, Evaluation, and Treatment of Overweight and Obesity in Adults--The Evidence Report. National Institutes of Health. Obes Res 1998;6 Suppl 2:51S-209S PubMed

Bigaard J, Frederiksen K, Tjønneland A ym. Waist circumference and body composition in relation to all-cause mortality in middle-aged men and women. Int J Obes (Lond) 2005;29:778-84 PubMed

Peltonen M, Harald K, Männistö S ym. Kansallinen Finriski 2007 -terveystutkimus Tutkimuksen toteutus ja tulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 34/2008. Yliopistopaino. Helsinki 2008. www.ktl.fi/julkaisut.

Männistö S. Suullinen tiedonanto 2011.

Peltonen M, Korpi-Hyovalti E, Oksa H ym. Lihavuuden, diabeteksen ja muiden glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden esiintyvyys suomalaisessa aikuisväestössä. SLL 2006;3:163-70

Männistö S, Lahti-Koski M, Tapanainen H, Laatikainen T, Vartiainen E. Lihavuus ja sen taustat Suomessa - liikakilot kasvana haasteena. SLL 2004;59:777-81

Vartiainen E, Laatikainen T, Peltonen M ym. Thirty-five-year trends in cardiovascular risk factors in Finland. Int J Epidemiol 2010;39:504-18 PubMed

Lahti-Koski M, Harald K, Männistö S ym. Fifteen-year changes in body mass index and waist circumference in Finnish adults. Eur J Cardiovasc Prev Rehabil 2007;14:398-404 PubMed

Kautiainen S. Overweight and obesity in adolescence - secular trends and association with perceived weight, sosiodemographic factors and screen time. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 1347. 2008. www.acta.uta.fi.

Hakanen M. Childhood Overweight - Predictors, Consequences and Prevention. Annales Univeristatis Turkuensis SARJA - SER. D OSA - TOM. 872

Lahti-Koski M, Taskinen O, Similä M ym. Mapping geographical variation in obesity in Finland. Eur J Public Health 2008;18:637-43 PubMed

Salopuro T, Saaristo T, Korpi-Hyövälti E ym. Lihavuuden ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden esiintyvyydessä on selviä alueellisia eroja Suomessa. D2D-hankkeen tuloksia. SLL 2010;65:2381-91

Vartiainen E, Peltonen M, Laatikainen T ym. FINRISKI-tutkimus: Sekä miesten että naisten sydän- ja verisuonisairauksien kokonaisriski pieneni viime vuosina. SLL 2008;15:1375-81

Bender R, Jöckel KH, Trautner C ym. Effect of age on excess mortality in obesity. JAMA 1999;281:1498-504 PubMed

Beuther DA, Sutherland ER. Overweight, obesity, and incident asthma: a meta-analysis of prospective epidemiologic studies. Am J Respir Crit Care Med 2007;175:661-6 PubMed

Loef M, Walach H. Midlife obesity and dementia: meta-analysis and adjusted forecast of dementia prevalence in the United States and China. Obesity (Silver Spring) 2013;21:E51-5 PubMed

Kivipelto M, Ngandu T, Fratiglioni L ym. Obesity and vascular risk factors at midlife and the risk of dementia and Alzheimer disease. Arch Neurol 2005;62:1556-60PubMed

Whitmer RA, Gustafson DR, Barrett-Connor E ym. Central obesity and increased risk of dementia more than three decades later. Neurology 2008;71:1057-64 PubMed

Onyike CU, Crum RM, Lee HB ym. Is obesity associated with major depression? Results from the Third National Health and Nutrition Examination Survey. Am J Epidemiol 2003;158:1139-47 PubMed

Vazquez G, Duval S, Jacobs DR Jr ym. Comparison of body mass index, waist circumference, and waist/hip ratio in predicting incident diabetes: a meta-analysis. Epidemiol Rev 2007;29:115-28 PubMed

Chu SY, Callaghan WM, Kim SY ym. Maternal obesity and risk of gestational diabetes mellitus. Diabetes Care 2007;30:2070-6 PubMed

Guh DP, Zhang W, Bansback N ym. The incidence of co-morbidities related to obesity and overweight: a systematic review and meta-analysis. BMC Public Health 2009;9:88PubMed

van der Steeg JW, Steures P, Eijkemans MJ ym. Obesity affects spontaneous pregnancy chances in subfertile, ovulatory women. Hum Reprod 2008;23:324-8PubMed

Metwally M, Ong KJ, Ledger WL ym. Does high body mass index increase the risk of miscarriage after spontaneous and assisted conception? A meta-analysis of the evidence. Fertil Steril 2008;90:714-26 PubMed

Stothard KJ, Tennant PW, Bell R ym. Maternal overweight and obesity and the risk of congenital anomalies: a systematic review and meta-analysis. JAMA 2009;301:636-50 PubMed

Puig JG, Martínez MA. Hyperuricemia, gout and the metabolic syndrome. Curr Opin Rheumatol 2008;20:187-91 PubMed

Scheen AJ, Luyckx FH. Obesity and liver disease. Best Pract Res Clin Endocrinol Metab 2002;16:703-16 PubMed

Ioannou GN, Weiss NS, Boyko EJ ym. Is central obesity associated with cirrhosis-related death or hospitalization? A population-based, cohort study. Clin Gastroenterol Hepatol 2005;3:67-74 PubMed

Wang Y, Chen X, Song Y ym. Association between obesity and kidney disease: a systematic review and meta-analysis. Kidney Int 2008;73:19-33 PubMed

Lievense AM, Bierma-Zeinstra SM, Verhagen AP ym. Influence of obesity on the development of osteoarthritis of the hip: a systematic review. Rheumatology (Oxford) 2002;41:1155-62 PubMed

Oliveria SA, Felson DT, Cirillo PA ym. Body weight, body mass index, and incident symptomatic osteoarthritis of the hand, hip, and knee. Epidemiology 1999;10:161-6PubMed

Everhart JE. Contributions of obesity and weight loss to gallstone disease. Ann Intern Med 1993;119:1029-35 PubMed

Martínez J, Johnson CD, Sánchez-Payá J ym. Obesity is a definitive risk factor of severity and mortality in acute pancreatitis: an updated meta-analysis. Pancreatology 2006;6:206-9 PubMed

MacInnis RJ, English DR. Body size and composition and prostate cancer risk: systematic review and meta-regression analysis. Cancer Causes Control 2006;17:989-1003 PubMed

Berrington de Gonzalez A, Sweetland S, Spencer E. A meta-analysis of obesity and the risk of pancreatic cancer. Br J Cancer 2003;89:519-23 PubMed

Wolk A, Gridley G, Svensson M ym. A prospective study of obesity and cancer risk (Sweden). Cancer Causes Control 2001;12:13-21 PubMed

Larsson SC, Wolk A. Overweight and obesity and incidence of leukemia: a meta-analysis of cohort studies. Int J Cancer 2008;122:1418-21 PubMed

Olsen CM, Green AC, Whiteman DC ym. Obesity and the risk of epithelial ovarian cancer: a systematic review and meta-analysis. Eur J Cancer 2007;43:690-709PubMed

Bergström A, Hsieh CC, Lindblad P ym. Obesity and renal cell cancer--a quantitative review. Br J Cancer 2001;85:984-90 PubMed

Harvie M, Hooper L, Howell AH. Central obesity and breast cancer risk: a systematic review. Obes Rev 2003;4:157-73 PubMed

Kubo A, Corley DA. Body mass index and adenocarcinomas of the esophagus or gastric cardia: a systematic review and meta-analysis. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev 2006;15:872-8 PubMed

Larsson SC, Wolk A. Obesity and the risk of gallbladder cancer: a meta-analysis. Br J Cancer 2007;96:1457-61 PubMed

Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea aikuisilla) (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksen ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2010. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.

Fogelholm M, Kronholm E, Kukkonen-Harjula K ym. Sleep-related disturbances and physical inactivity are independently associated with obesity in adults. Int J Obes (Lond) 2007;31:1713-21 PubMed

Romero-Corral A, Montori VM, Somers VK ym. Association of bodyweight with total mortality and with cardiovascular events in coronary artery disease: a systematic review of cohort studies. Lancet 2006;368:666-78 PubMed

Wanahita N, Messerli FH, Bangalore S ym. Atrial fibrillation and obesity--results of a meta-analysis. Am Heart J 2008;155:310-5 PubMed

Nightingale AL, Lawrenson RA, Simpson EL ym. The effects of age, body mass index, smoking and general health on the risk of venous thromboembolism in users of combined oral contraceptives. Eur J Contracept Reprod Health Care 2000;5:265-74PubMed

Troiano RP, Frongillo EA Jr, Sobal J ym. The relationship between body weight and mortality: a quantitative analysis of combined information from existing studies. Int J Obes Relat Metab Disord 1996;20:63-75 PubMed

McGee DL, Diverse Populations Collaboration. Body mass index and mortality: a meta-analysis based on person-level data from twenty-six observational studies. Ann Epidemiol 2005;15:87-97 PubMed

Stevens J, Cai J, Pamuk ER ym. The effect of age on the association between body-mass index and mortality. N Engl J Med 1998;338:1-7 PubMed

Han TS, van Leer EM, Seidell JC ym. Waist circumference action levels in the identification of cardiovascular risk factors: prevalence study in a random sample. BMJ 1995;311:1401-5 PubMed

Lemieux S, Prud'homme D, Bouchard C ym. A single threshold value of waist girth identifies normal-weight and overweight subjects with excess visceral adipose tissue. Am J Clin Nutr 1996;64:685-93 PubMed

Tankó LB, Bagger YZ, Qin G ym. Enlarged waist combined with elevated triglycerides is a strong predictor of accelerated atherogenesis and related cardiovascular mortality in postmenopausal women. Circulation 2005;111:1883-90 PubMed

Lee CD, Blair SN, Jackson AS. Cardiorespiratory fitness, body composition, and all-cause and cardiovascular disease mortality in men. Am J Clin Nutr 1999;69:373-80PubMed

Mikkelsen KL, Heitmann BL, Keiding N ym. Independent effects of stable and changing body weight on total mortality. Epidemiology 1999;10:671-8 PubMed

Williamson DF, Pamuk E, Thun M ym. Prospective study of intentional weight loss and mortality in never-smoking overweight US white women aged 40-64 years. Am J Epidemiol 1995;141:1128-41 PubMed

Williamson DF, Thompson TJ, Thun M ym. Intentional weight loss and mortality among overweight individuals with diabetes. Diabetes Care 2000;23:1499-504PubMed

McLaren L. Socioeconomic status and obesity. Epidemiol Rev 2007;29:29-48 PubMed

Lahti-Koski M, Vartiainen E, Männistö S ym. Age, education and occupation as determinants of trends in body mass index in Finland from 1982 to 1997. Int J Obes Relat Metab Disord 2000;24:1669-76 PubMed

Sobal J, Stunkard AJ. Socioeconomic status and obesity: a review of the literature. Psychol Bull 1989;105:260-75 PubMed

Gortmaker SL, Must A, Perrin JM ym. Social and economic consequences of overweight in adolescence and young adulthood. N Engl J Med 1993;329:1008-12PubMed

Salonen MK, Kajantie E, Osmond C ym. Role of socioeconomic indicators on development of obesity from a life course perspective. J Environ Public Health 2009;2009:625168 PubMed

Sarlio-Lähteenkorva S, Stunkard A, Rissanen A. Psychosocial factors and quality of life in obesity. Int J Obes Relat Metab Disord 1995;19 Suppl 6:S1-5 PubMed

Herva A, Laitinen J, Miettunen J ym. Obesity and depression: results from the longitudinal Northern Finland 1966 Birth Cohort Study. Int J Obes (Lond) 2006;30:520-7

Haukkala Ari. Depressive Symptoms and Hostility in Relation to Socioeconomic Status, Smoking Cessation, and Obesity. Publications of the National Public Health Insititute A14/2002. Väitöskirja.

Vogelzangs N, Kritchevsky SB, Beekman AT ym. Depressive symptoms and change in abdominal obesity in older persons. Arch Gen Psychiatry 2008;65:1386-93 PubMed

Vogelzangs N, Kritchevsky SB, Beekman AT ym. Obesity and onset of significant depressive symptoms: results from a prospective community-based cohort study of older men and women. J Clin Psychiatry 2010;71:391-9 PubMed

Sullivan M, Karlsson J, Sjöström L ym. Swedish obese subjects (SOS)--an intervention study of obesity. Baseline evaluation of health and psychosocial functioning in the first 1743 subjects examined. Int J Obes Relat Metab Disord 1993;17:503-12 PubMed

Doll HA, Petersen SE, Stewart-Brown SL. Obesity and physical and emotional well-being: associations between body mass index, chronic illness, and the physical and mental components of the SF-36 questionnaire. Obes Res 2000;8:160-70 PubMed

Barofsky I, Fontaine KR, Cheskin LJ. Pain in the obese: impact on health-related quality-of-life. Ann Behav Med 1997;19:408-10 PubMed

Stunkard AJ, Sobal J. Psychosocial consequences of obesity. Kirjassa: Brownell KD, Fairburn CG toim. Eating Disorders and Obesity. New York: Guilford Press, 1995

Kaukua J . Terveyteen liittyvä elämänlaatu ja lihavuus. Duodecim 2006;122:1215-24 8

Kaukua J, Pekkarinen T, Sane T ym. Health-related quality of life in WHO class II-III obese men losing weight with very-low-energy diet and behaviour modification: a randomised clinical trial. Int J Obes Relat Metab Disord 2002;26:487-95 PubMed

Williamson DA, Rejeski J, Lang W ym. Impact of a weight management program on health-related quality of life in overweight adults with type 2 diabetes. Arch Intern Med 2009;169:163-71 PubMed

Dixon JB. The effect of obesity on health outcomes. Mol Cell Endocrinol 2010;316:104-8 PubMed

Mustajoki P, Lappalainen R. Painonhallinta - ohjaajan opas. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2001

Mustajoki P. Elämäntapojen muuttaminen terveellisemmiksi - miten autan potilasta? Duodecim 1998;114:531-8 9 PubMed

Mustajoki P. Miten potilas motivoituu hoitonsa aktiiviseksi osapuoleksi. SLL 2003;58;4235-7

Lindgren P, Lindström J, Tuomilehto J ym. Lifestyle intervention to prevent diabetes in men and women with impaired glucose tolerance is cost-effective. Int J Technol Assess Health Care 2007;23:177-83 PubMed

Absetz P, Valve R, Oldenburg B ym. Type 2 diabetes prevention in the "real world": one-year results of the GOAL Implementation Trial. Diabetes Care 2007;30:2465-70PubMed

Saaristo T, Moilanen L, Korpi-Hyövälti E ym. Lifestyle intervention for prevention of type 2 diabetes in primary health care: one-year follow-up of the Finnish National Diabetes Prevention Program (FIN-D2D). Diabetes Care 2010;33:2146-51 PubMed

Saaristo T, Moilanen L, Jokelainen J ym. Diabetesriskiä voidaan vähentää perusterveydenhuollon keinoin. SLL 2010:65:2369-79.

Tupakointi, nikotiiniriippuvuus ja vieroitushoidot (online). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2006. www.kaypahoito.fi

Liikunta (online). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2010. www.kaypahoito.fi

Michie S, Abraham C, Whittington C ym. Effective techniques in healthy eating and physical activity interventions: a meta-regression. Health Psychol 2009;28:690-701PubMed

Turku R. Muutosta tukemassa. Valmentava elämäntapaohjaus. Edita Publishing Oy, Edita Prima Oy, Helsinki 2007

Craig P, Dieppe P, Macintyre S ym. Developing and evaluating complex interventions: new guidance. Medical Research Council. http://www.mrc.ac.uk/complexinterventionsguidance

Heinonen L. Ratkaisuja ravitsemusneuvontaan - ongelmista onnistumisiin syömisen hallinnassa. Suomen Diabetesliitto ry. Kirjapaino Hermes Oy, Tampere 2004

Shaw K, O'Rourke P, Del Mar C ym. Psychological interventions for overweight or obesity. Cochrane Database Syst Rev 2005;2:CD003818 PubMed

Esposito K, Maiorino MI, Ceriello A ym. Prevention and control of type 2 diabetes by Mediterranean diet: a systematic review. Diabetes Res Clin Pract 2010;89:97-102PubMed

Kastorini CM, Milionis HJ, Goudevenos JA ym. Mediterranean diet and coronary heart disease: is obesity a link? - A systematic review. Nutr Metab Cardiovasc Dis 2010;20:536-51 PubMed

Fung TT, van Dam RM, Hankinson SE ym. Low-carbohydrate diets and all-cause and cause-specific mortality: two cohort studies. Ann Intern Med 2010;153:289-98PubMed

Kay SJ, Fiatarone Singh MA. The influence of physical activity on abdominal fat: a systematic review of the literature. Obes Rev 2006;7:183-200 PubMed

Ross R, Dagnone D, Jones PJ ym. Reduction in obesity and related comorbid conditions after diet-induced weight loss or exercise-induced weight loss in men. A randomized, controlled trial. Ann Intern Med 2000;133:92-103 PubMed

Saris WH, Blair SN, van Baak MA ym. How much physical activity is enough to prevent unhealthy weight gain? Outcome of the IASO 1st Stock Conference and consensus statement. Obes Rev 2003;4:101-14 PubMed

Fogelholm M, Vuori I toim. Terveysliikunta – fyysinen aktiivisuus terveyden edistämiseksi. Kustannus Oy Duodecim. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy 2005

Andersen RE, Wadden TA, Bartlett SJ ym. Effects of lifestyle activity vs structured aerobic exercise in obese women: a randomized trial. JAMA 1999;281:335-40 PubMed

Jakicic JM, Winters C, Lang W ym. Effects of intermittent exercise and use of home exercise equipment on adherence, weight loss, and fitness in overweight women: a randomized trial. JAMA 1999;282:1554-60 PubMed

Dunn AL, Marcus BH, Kampert JB ym. Comparison of lifestyle and structured interventions to increase physical activity and cardiorespiratory fitness: a randomized trial. JAMA 1999;281:327-34 PubMed

Tudor-Locke C, Bassett DR Jr. How many steps/day are enough? Preliminary pedometer indices for public health. Sports Med 2004;34:1-8 PubMed

Fogelholm M, Kukkonen-Harjula K. Does physical activity prevent weight gain--a systematic review. Obes Rev 2000;1:95-111 PubMed

McTigue KM, Hess R, Ziouras J. Obesity in older adults: a systematic review of the evidence for diagnosis and treatment. Obesity (Silver Spring) 2006;14:1485-97PubMed

Glenny AM, O'Meara S, Melville A ym. The treatment and prevention of obesity: a systematic review of the literature. Int J Obes Relat Metab Disord 1997;21:715-37PubMed

Wadden TA. Treatment of obesity by moderate and severe caloric restriction. Results of clinical research trials. Ann Intern Med 1993;119:688-93 PubMed

Perri MG, Fuller PR. Success and failure in the treatment of obesity: where do we go from here? Med Exerc Nutr Health 1995;4:255-72

Jeffery RW, Drewnowski A, Epstein LH ym. Long-term maintenance of weight loss: current status. Health Psychol 2000;19:5-16 PubMed

Wadden TA, Foster GD. Behavioral treatment of obesity. Med Clin North Am 2000;84:441-61, vii PubMed

Paul-Ebhohimhen V, Avenell A. A systematic review of the effectiveness of group versus individual treatments for adult obesity. Obes Facts 2009;2:17-24 PubMed

Lindström J, Ilanne-Parikka P, Peltonen M ym. Sustained reduction in the incidence of type 2 diabetes by lifestyle intervention: follow-up of the Finnish Diabetes Prevention Study. Lancet 2006;368:1673-9 PubMed

Li G, Zhang P, Wang J ym. The long-term effect of lifestyle interventions to prevent diabetes in the China Da Qing Diabetes Prevention Study: a 20-year follow-up study. Lancet 2008;371:1783-9 PubMed

Pascale RW, Wing RR, Butler BA ym. Effects of a behavioral weight loss program stressing calorie restriction versus calorie plus fat restriction in obese individuals with NIDDM or a family history of diabetes. Diabetes Care 1995;18:1241-8 PubMed

Galani C, Schneider H. Prevention and treatment of obesity with lifestyle interventions: review and meta-analysis. Int J Public Health 2007;52:348-59 PubMed

Douketis JD, Macie C, Thabane L ym. Systematic review of long-term weight loss studies in obese adults: clinical significance and applicability to clinical practice. Int J Obes (Lond) 2005;29:1153-67 PubMed

Lavie CJ, Milani RV, Ventura HO. Obesity and cardiovascular disease: risk factor, paradox, and impact of weight loss. J Am Coll Cardiol 2009;53:1925-32 PubMed

Poobalan A, Aucott L, Smith WC ym. Effects of weight loss in overweight/obese individuals and long-term lipid outcomes--a systematic review. Obes Rev 2004;5:43-50 PubMed

Noakes M, Clifton PM. Weight loss and plasma lipids. Curr Opin Lipidol 2000;11:65-70 PubMed

Dattilo AM, Kris-Etherton PM. Effects of weight reduction on blood lipids and lipoproteins: a meta-analysis. Am J Clin Nutr 1992;56:320-8 PubMed

Eneli IU, Skybo T, Camargo CA Jr. Weight loss and asthma: a systematic review. Thorax 2008;63:671-6 PubMed

Clark JM. Weight loss as a treatment for nonalcoholic fatty liver disease. J Clin Gastroenterol 2006;40 Suppl 1:S39-43 PubMed

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Ravitsemussuositukset ikääntyneille. Helsinki 2010.

Dey DK, Rothenberg E, Sundh V ym. Body mass index, weight change and mortality in the elderly. A 15 y longitudinal population study of 70 y olds. Eur J Clin Nutr 2001;55:482-92 PubMed

Very low-calorie diets. National Task Force on the Prevention and Treatment of Obesity, National Institutes of Health. JAMA 1993;270:967-74 PubMed

Mustajoki P, Pekkarinen T. Very low energy diets in the treatment of obesity. Obes Rev 2001;2:61-72 PubMed

Wadden TA, Stunkard AJ, Liebschutz J. Three-year follow-up of the treatment of obesity by very low calorie diet, behavior therapy, and their combination. J Consult Clin Psychol 1988;56:925-8 PubMed

Amatruda JM, Richeson JF, Welle SL ym. The safety and efficacy of a controlled low-energy ('very-low-calorie') diet in the treatment of non-insulin-dependent diabetes and obesity. Arch Intern Med 1988;148:873-7 PubMed

Noita löytyy kyllä ihan Käypä hoito sivulta joka käsittelee aikuisten lihavuuden hoitoa http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi24010#R128&n…;. Viitteet tutkimuksiin löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri on oikeassa, säästöliekki on legendaa. Se, että et laihdu tarpeeksi, johtuu liiasta syömisestäsi. Ei mistään muusta.

Syön ohjeen mukaan 5 pussia jotta saan tarpeelliset aineet. Niiden lisäksi kasvikset ja kalorimäärä on 800 kilokaloria vuorokaudessa. En viitsisi tästä vähentääkään koska pelkään menettäväni terveyteni tiukemmalla kuurilla.

Menetät terveytesi noilla pussiruuilla.

Mikä on asiantuntemus väittää näin? Ilmeisesti suurempi kuin Käypä Hoito -suositukset laatineilla lääketieteen asiantuntijoilla. Siellä nimittäin suositellaan suureen ylipainoon nimenomaan ENE-dieettejä (jollainen ap:n kuurikin on), ja näitä pidetään tutkimusten mukaan turvallisena keinona laihtua kunhan tosiaan sitä ylipainoa on riittävästi.

Minkä tutkimusten mukaan?

Viitteet löytyy  Käypä hoito -suosituksen aikuisten lihavuuden hoitoa koskevalta sivulta. Googleta vaikka käypä hoito ja ene -hakusanoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri on oikeassa, säästöliekki on legendaa. Se, että et laihdu tarpeeksi, johtuu liiasta syömisestäsi. Ei mistään muusta.

Syön ohjeen mukaan 5 pussia jotta saan tarpeelliset aineet. Niiden lisäksi kasvikset ja kalorimäärä on 800 kilokaloria vuorokaudessa. En viitsisi tästä vähentääkään koska pelkään menettäväni terveyteni tiukemmalla kuurilla.

 Mitä kasviksia syöt pussien lisäksi

26:lle: Siis mikä tutkimus osoittaa pussit terveelliseksi? Sitä et näköjään löytänyt. Vain käypähoitosuosituksia. Mutta en uskonutkaan, että löydät.

Mä oon nutrannut nyt 5 viikkoa. Ekan 3 viikon aikana lähti selvästi eniten painoa, nyt ei ole viimeisen 2 viikon aikana tullut juurikaan edistystä. Kolme viikkoa vielä edessä eli vappuna siirryn intermittent dieting -malliin: nutrausta joka toinen päivä ja normaali mutta kevyt ruokavalio joka toinen päivä.

Huimausta on alkanut tuntumaan aika tavalla tällä viikolla mutta muuten olo on OK. Tsemppiä ap!

Vierailija kirjoitti:

Syöt liikaa kulutukseesi nähden, jotta voisit laihtua nopeammin. Oletko yliarvioinut kulutuksesi? Oletko laskenut sen netistä löytyvien kulutuslaskurien avulla? Laskurit on laadittu normaalien ihmisten keskikulutuksen mukaan. Esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien aineenvaihdunta on hormonaalisesti normaalia hitaampi ja kulutus alhaisempi. Onko sinulta mitattu kilpirauhasarvot?

Jos aineenvaihdunta on epänormaalin hidas (joko kilpirauhasen takia tai muusta syystä), ainoa tapa laihtua on liikunnan lisääminen, jotta aineenvaihdunta nousee lähemmäs normaalitasoa. Sekä aerobinen että lihastreeni auttaa tässä (lihaskudos kuluttaa jatkuvasti enemmän kuin rasvakudos).

Ihan oikeasti nyt ihmiset! Yrittäkää ymmärtää, että kilpirauhasen vajaatoiminta ei tarkoita automaattisesti ylipainoa. Lääkityksen kanssa keho toimii normaalisti! Hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa aineenvaihduntaa ja turvottaa, ei itsessään lihota, jos ei syö hirveitä määriä. Älkää käyttäjä kilpirauhasen vajaatoimintaa tekosyynä lihavuuteenne!

T: normaalipainoinen kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri on oikeassa, säästöliekki on legendaa. Se, että et laihdu tarpeeksi, johtuu liiasta syömisestäsi. Ei mistään muusta.

Syön ohjeen mukaan 5 pussia jotta saan tarpeelliset aineet. Niiden lisäksi kasvikset ja kalorimäärä on 800 kilokaloria vuorokaudessa. En viitsisi tästä vähentääkään koska pelkään menettäväni terveyteni tiukemmalla kuurilla.

 Mitä kasviksia syöt pussien lisäksi

Eri kaaleja, tomaattia ja kurkkua. Välillä (noin kerran viikossa) napsin muutaman pepperonipaprikan, jotka tietenkin punnitsin ja lasken mukaan vihanneksiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon nutrannut nyt 5 viikkoa. Ekan 3 viikon aikana lähti selvästi eniten painoa, nyt ei ole viimeisen 2 viikon aikana tullut juurikaan edistystä. Kolme viikkoa vielä edessä eli vappuna siirryn intermittent dieting -malliin: nutrausta joka toinen päivä ja normaali mutta kevyt ruokavalio joka toinen päivä.

Huimausta on alkanut tuntumaan aika tavalla tällä viikolla mutta muuten olo on OK. Tsemppiä ap!

Kiitos! Minulla olo on ok mutta ihmettelen tuota heikohkoa tulostani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri on oikeassa, säästöliekki on legendaa. Se, että et laihdu tarpeeksi, johtuu liiasta syömisestäsi. Ei mistään muusta.

Syön ohjeen mukaan 5 pussia jotta saan tarpeelliset aineet. Niiden lisäksi kasvikset ja kalorimäärä on 800 kilokaloria vuorokaudessa. En viitsisi tästä vähentääkään koska pelkään menettäväni terveyteni tiukemmalla kuurilla.

 Mitä kasviksia syöt pussien lisäksi

Eri kaaleja, tomaattia ja kurkkua. Välillä (noin kerran viikossa) napsin muutaman pepperonipaprikan, jotka tietenkin punnitsin ja lasken mukaan vihanneksiin.

Alapeukuttaja: mitä vikaa on kasviksissani? Niitähän syödään muutenkin melkein joka huushollissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon nutrannut nyt 5 viikkoa. Ekan 3 viikon aikana lähti selvästi eniten painoa, nyt ei ole viimeisen 2 viikon aikana tullut juurikaan edistystä. Kolme viikkoa vielä edessä eli vappuna siirryn intermittent dieting -malliin: nutrausta joka toinen päivä ja normaali mutta kevyt ruokavalio joka toinen päivä.

Huimausta on alkanut tuntumaan aika tavalla tällä viikolla mutta muuten olo on OK. Tsemppiä ap!

Kiitos! Minulla olo on ok mutta ihmettelen tuota heikohkoa tulostani.

Mikä olisi sitten se "hyvä tulos"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon nutrannut nyt 5 viikkoa. Ekan 3 viikon aikana lähti selvästi eniten painoa, nyt ei ole viimeisen 2 viikon aikana tullut juurikaan edistystä. Kolme viikkoa vielä edessä eli vappuna siirryn intermittent dieting -malliin: nutrausta joka toinen päivä ja normaali mutta kevyt ruokavalio joka toinen päivä.

Huimausta on alkanut tuntumaan aika tavalla tällä viikolla mutta muuten olo on OK. Tsemppiä ap!

Kiitos! Minulla olo on ok mutta ihmettelen tuota heikohkoa tulostani.

Mikä olisi sitten se "hyvä tulos"?

Sellainen että laihtuminen näkyisi myös kun katson itseäni peilistä.