Terapeuttini sanoi, ettei minun kannata antaa äidilleni asioita auttaakseni siten

Voi sua. Ei elämässä saa "oikeutta". Ehkäpä olit viallinen. Ehkä väärin kohdeltu.

Ei elämä mene niin, että vääryydet oikaistaan.

Se menee niin että kasvaa niistä yli. Vääryydet oikenee, kun ottaa itsestään vastuun. Ja tekee itse hyviä tekoja. Jopa ymmärtää sitä " väärintekijää"

Sensijaan nyt teet väärin päivittäin. Se voi muuttua. Pyydä anteeksi. Myönnä virhresi ja ala tekemään oikein.

Tämä eheyttää parhaiten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä358 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä358 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä358 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselle on vahingollista vuodesta toiseen hautoa kostoa. Se myrkyttää oman mielen ja koko elämän. Sitä varmasti tuo kuvion muutos tarkoittaa. Ei kannata "auttaa", kun auttaminen onkin vain vallankäyttöä ja kostoa. Sellainen auttaminen tuhoaa auttajan ja autettavan.

Ei kukaan tahdo olla toisen armoilla. Eikä ottaa vastaan mitään ilkeällä sydämellä annettua.

Eikä ilkeä auttaminen ole muuta kuin väkivallan tekemistä. Katkeroittaa ja tuhoaa myös sen pahan tekijän

Tätä terapeutti voi tarkoittaa. Vapautus tästä itseä tuhoavasta ajattelusta

Tämä. Ei terapeutti yritä suojella sinua äidiltäsi, vaan hänen antamaansa neuvoa noudattamalla suojelet itseäsi itseltäsi, koska olet niin jumiutunut kostofantasioihin. On aika aikuistua ja keksiä muuta terveempää mietittävää kuin jokin äitisuhde.

Niin mutta nämähän ovat sama asia. Eli ei oe väliä kummin päin asiaa ajattelee. Minusta tässä on kyse molemmista puolista. Kasvan JA suojelen itseäni myös äidiltäni (joka on estänyt kasvun.)

ap

Ei ole sama asia. Kyse ei ole äidistäsi vaan sinusta ja yksin sinusta. Sinä haluat syyttää elämäsi negatiivisista asoista toista osapuolta (iham sama kuinka oikeutetusti), sinä jumitat kostossa, syyllistämisessä, uhriutumisessa. Et voi muuttaa mennyttä mutta nykyisyydessä voit tahtoessasi seisoa omilla jaloillasi ja kantaa itse vastuun itsestäsi. Se on täysin oma valintasi. Suunnittelemalla kaikenlaisia kostoja ja katkeria toimia osoitat vain ja ainoastaan, ettet halua olla itsenäinen aikuinen.

Missä asiassa en kanna vastuuta? Äiti on tämän estänyt, jos en jossain asioissa kanna, koska sellaisen opettaminen kuulu vanhemmalle ja minä opettelen sitä nyt vasta. Ei se ole minun vikaani mitenkään, jos minun ei ole annettu oppia, vaan minua on siitä nimenomaan rangaistu. Hänhän menettäisi silloin valtansa minuun. Tai olisi menettänyt, kun olin lapsi ja nuori. Kun lähdin kotoa, en tiennyt itsellisyydestä siinä mielessä mitään.

ap

Öö, no siinä asiassa et kanna vastuutasi, ettet valitse itsenäisyyttäsi ja valta-asetelmien purkautumista, vaan varta vasten rakennat uusia valta-asetelmia ja jumiudut syyttämään muita niistä asioista, joita et ole oppinut. Arvaa mitä? Me kaikki muutkin opetellaan itsenämme se itsellisyys. Ja se tapahtuu niin että pistetään selkä suoraksi eikä syytetä kaikesta jotain muuta. Vaikka joskus syy olisinin toisaalla, niin ainoa mihin voimme vaikuttaa on me itse. Ja tässä on se valinta, jonka voit tehdä tai olla tekemättä. Ja jos valitset pysymisen noissa sinun ja äitisi henkisesti raskaissa asetelmissa, niin se ON valinta, ja seurauksista voit syyttää vain itseäsi. Sillä olisit voinut valita toisinkin nyt juuri tässä ja nyt. Selvisikö?

Sinullakin jos on ollut narsistipuoliso tmv on täysin eri tilanne kuin minulla. Sulla on kuitenkin silloin ollut se terve pohja, josta ponnistaa, mutta minulta se on tuhottu tai sitä on käsitelty tavoilla, jotka siis varmasti tunnet, jos olet narsistin kanssa ollut tekemisissä. Moni luulee saaneensa synnyinlahjana kyvyn ottaa vastuuta, vaikka sitä on oikeasti rakennettu lapsuudessa - tai sitten sitä on estetty.

ap

Paskat sua mitään on estetty. Sulta vaan puuttuu semmoinen selviytymiskyky mikä yleensä nisäkkäillä on. 

Vahinko ettet aikanaan mennyt kesken.

Minulla on sua paljon parempi selviytymiskyky voi aarteeni. Kun mä nousen tuhkasta sä itket sairaana nurkassa.

ap

Joo joo nouset varmaan niin... Kymmenien vuosien terapian jälkeen kuule ennusteesi ei ole hääppönen. Kyl se on niin että vanhuus ja vuodeosasto sua kutsuu ennen kuin noista liemistäs minnekään nouset. Kroonikkona olet elänyt ja tulet elämään.

Tietysti ei voi olla varmaa, mutta jos mä saan ne kaksi perintöä jotka mua odottaa niin eiköhän se ole sellainen egobuusti jolla noustaan ihan mistä vain ;) Ja silloin hoidan kotiin henkisetkin jutut. Siis saan niitä ratkottua. Ja lisäksi löysin tämän narsismia ymmärtävän terapeutin vasta viime syksynä, eli kaksi, kolme vuotta tätä terapiaa tekee takuulla ihmeitä. Siihen ei sitä mammonaakaan sitten loppupeleissä edes tarvita. Jos en siis sitä saisikaan. Minulla on ihme kyllä mies, joka ei ole hylännyt ja lapset ja...ihan hyvälle näyttää tulevaisuus, kunhan saan asiani setvittyä. Kivun kautta se varmaan menee, mutta olen siihenkin valmis. Mikään ei voi olla kamalampaa kuin kärsiä siten miten kärsin pitkin tätä elämääni.

ap

Miten terapeuttisi meinaa parantaa sinun narsismin? Sehän ei parane juuri mitenkään, varsinkin heikolta näyttää sinun osasi. Syyttelet muita, etkä ymmärrä, että parhaillasi pilaat omien lastesi elämän.

En ole narsisti, vaan sen uhri. Hän auttaa minua sillä, että näkee minut vahingoitettuna ihmisenä, eikä juutu siihen, mitä MINÄ olen tehnyt ja syytä minua siitä. Koska olenhan minä viallinen. Mutta sen miettiminen ENSIN ei ratkaise asiaa, koska minua on häiritty ja siksi minussa on vikoja. Minun patisteluni ja vaatiminen tehdä oikein on aivan turhaa, koska syyt siihen, että minussa on vikoja ovat muualla kuin minussa. Alan toimia heti oikein kun saan apua siihen. En syyttelyä. Jotenkin näin.

ap

Olet narsistin uhri ja narsisti myös itse. Valitettavasti. Sinulla on toivoa ainoastaan jos kykenet myöntämään sen. Siihen saakka toistat ihan samaa mitä oma äitisi. Säälin lapsiasi. Jos haluat olla parempi ihminen kuin äitisi oli sinulle, nostat pääsi sieltä omasta perseestä, unohdat äitisi, unohdat kaikki kostoajatukset, älä ole enää yhteydessä häneen. Mene lapsiesi luo, halaa heitä ja pyydä anteeksi. Tee jotain mitä he haluavat tehdä, heidän ehdoilla. Rakasta heitä.

Mutta miten minä narsistin uhrina teen tämän? Minulla on hirveä tarve oikeudelle, ettei äitini väärät teot minua kohtaan saa olla hyväksyttyjä. Toimimalla noin kun ehdotat hyväksyisin kohteluni. Ettei siinä mitään väärää ollutkaan. Minua saa kiusata ja mitään rangaistuksia ei jaeta. Ei se niin voi mennä.

ap

Sinä voit tehdä sen tietoisella harjoittelulla. Aina, kun ajatukset äidistäsi ja lapsuudestasi pyrkii pilaamaan tätä päivää, koita ajatella vain tätä hetkeä. Olla läsnä tässä päivässä. Sinun päässäsi jankkaa nyt juna pelkästään menneessä ja kostossa. Luulet, että saisit jotain oikeutta ja pääset tasoihin joskus. Mutta minä voin ennustaa: et ikinä tule saamaan kostoasi, etkä ikinä tule saamaan äitisi hyväksyntää, tai saatika saisit äitiäsi ymmärtämään tekojaan. Ihan samalla tavalla kuin sinä kieltäydyt nyt ymmärtämästä, että juuri nyt on se aika kun sinä kasvatat omia lapsiasi huonosti, äitisi ei myönnä että teki saman sinulle. Ainoa ero on se, että vain tähän hetkeen voi vaikuttaa. Menneeseen et mitenkään enää. Sinun rikoksesi ihmisyyttä kohtaan tulee olemaan paljon suurempi rikos koska SINÄ nyt voit valita sen sijaan, että märehtisit kohtaloasi.

Ilmeisesti luulet, että kun sinulla on se asunto joskus, niin äitisi tulee rakastaen, kilttinä ja anteeksipyytävän näyränä luoksesi ja sinä saat olla niskan päällä. Mitä sitten tapahtuu? Olisitko tyytyväinen vai jatkuisiko paha mielesi? Luuletko, että vuosien kokemuksesi olisi sillä kuitattu? Ei. Sinä jatkaisit vaikka maailman ääriin, koska teet sitä väärinpäin. Oikea tapa on vain päästää irti. Unohtaa ja elää omaa elämää. Jos äitisi kysyy sinulta asuntoa, niin voit antaa puhtaalla mielellä. Jos taas et halua olla hänen mieliksi, niin sekin on ok. Mutta unohda nyt tuo oikeutuksen hakeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka muuten kävi sen pääsiäisvierailun kanssa? Sanoit lähteväsi siksi ajaksi pois, kun miehesi kutsumat vieraat tulevat.

Se meni hyvin. Minua auttoi sen erään kirjoittajan antamat vaihtoehdot, joista yksi oli tervehtiä vieraita yöpuvussa ja hävitä omiin oloihinsa. Ajattelin, että voiko niin tehdä, mutta päätin sitten, että voi. Ja se oli ratkaisevaa, että tajusin, mikä siinä eniten ahdisti, eli ajatus siitä, että kaikki ajattelevat kotimme tilan olevan sen syytä, että olen laiska ja haukkuvan minua mielessään sitten ja pilkkaavankin mielessään. Mutta sitten ymmärsin ITSE, että syy ei ole laiskuus, ja se rauhoitti minua. Sen jälkeen kun itse hahmotin tämän se, että he olisivat luulleet kaikkea laiskuudeksi ei enää ahdistanut ja olin ihan ok vierailun kanssa. Niin että kiitos sille kirjoittajille ja muillekin siinä ketjussa.

ap

Teillä oli vieraita ja olit yöpuvussa makuuhuoneessa (kuten tavallisesti). Oliko lapsilla vaatteet päällä?

Hullu vai laiska? Sitä he puntaroivat

Ei mennyt näin, ja jos he ajattelevat heti noin kanssaihmisistään niin he ovat pikkusieluja.

ap

Miten sitten?

Olimme ulkona koko ajan eikä kenenkään tarvinnut mennä sisään vessaan tms :D Pääsin pälkähästä asunnon esittelemisen suhteen. ap

Olitko yöpuvussa ulkona?

Vierailija kirjoitti:

Voi sua. Ei elämässä saa "oikeutta". Ehkäpä olit viallinen. Ehkä väärin kohdeltu.

Ei elämä mene niin, että vääryydet oikaistaan.

Se menee niin että kasvaa niistä yli. Vääryydet oikenee, kun ottaa itsestään vastuun. Ja tekee itse hyviä tekoja. Jopa ymmärtää sitä " väärintekijää"

Sensijaan nyt teet väärin päivittäin. Se voi muuttua. Pyydä anteeksi. Myönnä virhresi ja ala tekemään oikein.

Tämä eheyttää parhaiten

On se törkeetä, ettei saa oikeutta. Jos näin on, niin miksi helvetissä haluaisin olla hyvän puolella? On paljon mukavampaa sortaa muita ja kahmia itselleen etuja ja laistaa kasvatuksestakin huutamalla kersoilleen mitä paskoja nämä ovat ja hallita ja kasvattaa pelolla kuin että joutuisi näkemään yhtään vaivaa kasvattaakseen ymmärryksellä, miksi MUN pitäisi välittää mistään näistä asioista jos elämässä ei kerran ole oikeutta? Mähän voin sit tehdä ihan mitä vain. Paskaako mä sinusta tai hentunliisoista välitän, kunhan MULLA on hyvä olla, niin paskaa mä sinusta.

ap

Joo ei kiinnosta todellakaan kasvaa, jos se on ainoa, millä tästä pääsee yli. Se on väärin minua kohtaan. En saa koskaan tuntea itseäni edes rakastetuksi sillä metodilla. Kun saan rahani niin lennän Malediiveill tai New Yorkiin ja elän siellä niin kauan kuin rahat riittää sitten tapan itseni. Lapsilleni voitte kertoa, että tämä meni ihan oikein koska elämässä ei saa oikeutta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä358 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä358 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä358 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselle on vahingollista vuodesta toiseen hautoa kostoa. Se myrkyttää oman mielen ja koko elämän. Sitä varmasti tuo kuvion muutos tarkoittaa. Ei kannata "auttaa", kun auttaminen onkin vain vallankäyttöä ja kostoa. Sellainen auttaminen tuhoaa auttajan ja autettavan.

Ei kukaan tahdo olla toisen armoilla. Eikä ottaa vastaan mitään ilkeällä sydämellä annettua.

Eikä ilkeä auttaminen ole muuta kuin väkivallan tekemistä. Katkeroittaa ja tuhoaa myös sen pahan tekijän

Tätä terapeutti voi tarkoittaa. Vapautus tästä itseä tuhoavasta ajattelusta

Tämä. Ei terapeutti yritä suojella sinua äidiltäsi, vaan hänen antamaansa neuvoa noudattamalla suojelet itseäsi itseltäsi, koska olet niin jumiutunut kostofantasioihin. On aika aikuistua ja keksiä muuta terveempää mietittävää kuin jokin äitisuhde.

Niin mutta nämähän ovat sama asia. Eli ei oe väliä kummin päin asiaa ajattelee. Minusta tässä on kyse molemmista puolista. Kasvan JA suojelen itseäni myös äidiltäni (joka on estänyt kasvun.)

ap

Ei ole sama asia. Kyse ei ole äidistäsi vaan sinusta ja yksin sinusta. Sinä haluat syyttää elämäsi negatiivisista asoista toista osapuolta (iham sama kuinka oikeutetusti), sinä jumitat kostossa, syyllistämisessä, uhriutumisessa. Et voi muuttaa mennyttä mutta nykyisyydessä voit tahtoessasi seisoa omilla jaloillasi ja kantaa itse vastuun itsestäsi. Se on täysin oma valintasi. Suunnittelemalla kaikenlaisia kostoja ja katkeria toimia osoitat vain ja ainoastaan, ettet halua olla itsenäinen aikuinen.

Missä asiassa en kanna vastuuta? Äiti on tämän estänyt, jos en jossain asioissa kanna, koska sellaisen opettaminen kuulu vanhemmalle ja minä opettelen sitä nyt vasta. Ei se ole minun vikaani mitenkään, jos minun ei ole annettu oppia, vaan minua on siitä nimenomaan rangaistu. Hänhän menettäisi silloin valtansa minuun. Tai olisi menettänyt, kun olin lapsi ja nuori. Kun lähdin kotoa, en tiennyt itsellisyydestä siinä mielessä mitään.

ap

Öö, no siinä asiassa et kanna vastuutasi, ettet valitse itsenäisyyttäsi ja valta-asetelmien purkautumista, vaan varta vasten rakennat uusia valta-asetelmia ja jumiudut syyttämään muita niistä asioista, joita et ole oppinut. Arvaa mitä? Me kaikki muutkin opetellaan itsenämme se itsellisyys. Ja se tapahtuu niin että pistetään selkä suoraksi eikä syytetä kaikesta jotain muuta. Vaikka joskus syy olisinin toisaalla, niin ainoa mihin voimme vaikuttaa on me itse. Ja tässä on se valinta, jonka voit tehdä tai olla tekemättä. Ja jos valitset pysymisen noissa sinun ja äitisi henkisesti raskaissa asetelmissa, niin se ON valinta, ja seurauksista voit syyttää vain itseäsi. Sillä olisit voinut valita toisinkin nyt juuri tässä ja nyt. Selvisikö?

Sinullakin jos on ollut narsistipuoliso tmv on täysin eri tilanne kuin minulla. Sulla on kuitenkin silloin ollut se terve pohja, josta ponnistaa, mutta minulta se on tuhottu tai sitä on käsitelty tavoilla, jotka siis varmasti tunnet, jos olet narsistin kanssa ollut tekemisissä. Moni luulee saaneensa synnyinlahjana kyvyn ottaa vastuuta, vaikka sitä on oikeasti rakennettu lapsuudessa - tai sitten sitä on estetty.

ap

Paskat sua mitään on estetty. Sulta vaan puuttuu semmoinen selviytymiskyky mikä yleensä nisäkkäillä on. 

Vahinko ettet aikanaan mennyt kesken.

Minulla on sua paljon parempi selviytymiskyky voi aarteeni. Kun mä nousen tuhkasta sä itket sairaana nurkassa.

ap

Joo joo nouset varmaan niin... Kymmenien vuosien terapian jälkeen kuule ennusteesi ei ole hääppönen. Kyl se on niin että vanhuus ja vuodeosasto sua kutsuu ennen kuin noista liemistäs minnekään nouset. Kroonikkona olet elänyt ja tulet elämään.

Tietysti ei voi olla varmaa, mutta jos mä saan ne kaksi perintöä jotka mua odottaa niin eiköhän se ole sellainen egobuusti jolla noustaan ihan mistä vain ;) Ja silloin hoidan kotiin henkisetkin jutut. Siis saan niitä ratkottua. Ja lisäksi löysin tämän narsismia ymmärtävän terapeutin vasta viime syksynä, eli kaksi, kolme vuotta tätä terapiaa tekee takuulla ihmeitä. Siihen ei sitä mammonaakaan sitten loppupeleissä edes tarvita. Jos en siis sitä saisikaan. Minulla on ihme kyllä mies, joka ei ole hylännyt ja lapset ja...ihan hyvälle näyttää tulevaisuus, kunhan saan asiani setvittyä. Kivun kautta se varmaan menee, mutta olen siihenkin valmis. Mikään ei voi olla kamalampaa kuin kärsiä siten miten kärsin pitkin tätä elämääni.

ap

Miten terapeuttisi meinaa parantaa sinun narsismin? Sehän ei parane juuri mitenkään, varsinkin heikolta näyttää sinun osasi. Syyttelet muita, etkä ymmärrä, että parhaillasi pilaat omien lastesi elämän.

En ole narsisti, vaan sen uhri. Hän auttaa minua sillä, että näkee minut vahingoitettuna ihmisenä, eikä juutu siihen, mitä MINÄ olen tehnyt ja syytä minua siitä. Koska olenhan minä viallinen. Mutta sen miettiminen ENSIN ei ratkaise asiaa, koska minua on häiritty ja siksi minussa on vikoja. Minun patisteluni ja vaatiminen tehdä oikein on aivan turhaa, koska syyt siihen, että minussa on vikoja ovat muualla kuin minussa. Alan toimia heti oikein kun saan apua siihen. En syyttelyä. Jotenkin näin.

ap

Olet narsistin uhri ja narsisti myös itse. Valitettavasti. Sinulla on toivoa ainoastaan jos kykenet myöntämään sen. Siihen saakka toistat ihan samaa mitä oma äitisi. Säälin lapsiasi. Jos haluat olla parempi ihminen kuin äitisi oli sinulle, nostat pääsi sieltä omasta perseestä, unohdat äitisi, unohdat kaikki kostoajatukset, älä ole enää yhteydessä häneen. Mene lapsiesi luo, halaa heitä ja pyydä anteeksi. Tee jotain mitä he haluavat tehdä, heidän ehdoilla. Rakasta heitä.

Mutta miten minä narsistin uhrina teen tämän? Minulla on hirveä tarve oikeudelle, ettei äitini väärät teot minua kohtaan saa olla hyväksyttyjä. Toimimalla noin kun ehdotat hyväksyisin kohteluni. Ettei siinä mitään väärää ollutkaan. Minua saa kiusata ja mitään rangaistuksia ei jaeta. Ei se niin voi mennä.

ap

Kappas, te oikeamieliset ette osaa auttaa. Osaatte vain pakottaa minua hyväksymään vääryydet. Siihen en suostu koskaan. Vaikka tekisin itsekin väärää. Miten tuo vääryys korjataan? Sitten alan minäkin tehdä oikein. Eihänse nyt niin voi olla, että minua saa kiusata, mutta minun pitää olla vain hyvä muille. Mun pitää saada oikaisu ja hyvitys ensin ja nyt sitä on se, että saan päänsilityksiä niin kauan että tunnen itseni hyväksytyksi, vaikka minua on kiusattu koska muka minussa on vikaa.

ap

Ei sellaista vääryyttä voi koskaan oikaista. Miten muka voisi? Ei kallisarvoista lapsuutta voi elää uudelleen. Mutta nykyhetkeä voit. Nauti tästä päivästä, lapsistasi, elämästäsi, koita menestyä sillä tavalla, että itse olet siihen tyytyväinen.

Kun olet paha, kärsit siitä. Pahuutesi rumentaa sinua.

Ja noinhan sinä toimit nyt. Huudat ja raivoat. Et osallistu. Uhkaat lähteä ellei kaikki pyöri sinun ympärilläsi. Että sellainen oikeutus olla huono äiti tietoisesti valiten pahuuden

Ja siis mulla tosiaan voisi olla ihan hyvä olo ilman perhettänikin, ihan heidän vuokseen olen koittanut parantua. Mutta jos en saa muuta kuin rakot käteen siitäkin yrityksestä ja teiltä tuollaista vinoon katsomista kuin saan, niin jos hiukan laskeskelen onneni kannalta, niin se ei kannata. Ei mun lapset tarvitse äitiä sen enempää kuin minäkään ja isäkin heillä on parempi jo nyt kuin minun koskaan oli. Eli heillä on onneksi ihan kivasti.

Mulle taas tää perhe-elämä on äitini tekojen vuoksi yhtä helvettiä, mutta onneksi voin lähteä kun kerran vääryydet ovat elämässä aivan sallittuja. Voin jättää koko uppoavan paskan taakseni niin en enää edes havaitse että mulla ongelmia onkaan. Luen vain päivät pitkät hyviä kirjoja ja juttelen satunnaisille ohikulkijoille kahviloissa.

ap

Minkä helvetin takia olet edes hommannut perheen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä358 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä358 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä358 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselle on vahingollista vuodesta toiseen hautoa kostoa. Se myrkyttää oman mielen ja koko elämän. Sitä varmasti tuo kuvion muutos tarkoittaa. Ei kannata "auttaa", kun auttaminen onkin vain vallankäyttöä ja kostoa. Sellainen auttaminen tuhoaa auttajan ja autettavan.

Ei kukaan tahdo olla toisen armoilla. Eikä ottaa vastaan mitään ilkeällä sydämellä annettua.

Eikä ilkeä auttaminen ole muuta kuin väkivallan tekemistä. Katkeroittaa ja tuhoaa myös sen pahan tekijän

Tätä terapeutti voi tarkoittaa. Vapautus tästä itseä tuhoavasta ajattelusta

Tämä. Ei terapeutti yritä suojella sinua äidiltäsi, vaan hänen antamaansa neuvoa noudattamalla suojelet itseäsi itseltäsi, koska olet niin jumiutunut kostofantasioihin. On aika aikuistua ja keksiä muuta terveempää mietittävää kuin jokin äitisuhde.

Niin mutta nämähän ovat sama asia. Eli ei oe väliä kummin päin asiaa ajattelee. Minusta tässä on kyse molemmista puolista. Kasvan JA suojelen itseäni myös äidiltäni (joka on estänyt kasvun.)

ap

Ei ole sama asia. Kyse ei ole äidistäsi vaan sinusta ja yksin sinusta. Sinä haluat syyttää elämäsi negatiivisista asoista toista osapuolta (iham sama kuinka oikeutetusti), sinä jumitat kostossa, syyllistämisessä, uhriutumisessa. Et voi muuttaa mennyttä mutta nykyisyydessä voit tahtoessasi seisoa omilla jaloillasi ja kantaa itse vastuun itsestäsi. Se on täysin oma valintasi. Suunnittelemalla kaikenlaisia kostoja ja katkeria toimia osoitat vain ja ainoastaan, ettet halua olla itsenäinen aikuinen.

Missä asiassa en kanna vastuuta? Äiti on tämän estänyt, jos en jossain asioissa kanna, koska sellaisen opettaminen kuulu vanhemmalle ja minä opettelen sitä nyt vasta. Ei se ole minun vikaani mitenkään, jos minun ei ole annettu oppia, vaan minua on siitä nimenomaan rangaistu. Hänhän menettäisi silloin valtansa minuun. Tai olisi menettänyt, kun olin lapsi ja nuori. Kun lähdin kotoa, en tiennyt itsellisyydestä siinä mielessä mitään.

ap

Öö, no siinä asiassa et kanna vastuutasi, ettet valitse itsenäisyyttäsi ja valta-asetelmien purkautumista, vaan varta vasten rakennat uusia valta-asetelmia ja jumiudut syyttämään muita niistä asioista, joita et ole oppinut. Arvaa mitä? Me kaikki muutkin opetellaan itsenämme se itsellisyys. Ja se tapahtuu niin että pistetään selkä suoraksi eikä syytetä kaikesta jotain muuta. Vaikka joskus syy olisinin toisaalla, niin ainoa mihin voimme vaikuttaa on me itse. Ja tässä on se valinta, jonka voit tehdä tai olla tekemättä. Ja jos valitset pysymisen noissa sinun ja äitisi henkisesti raskaissa asetelmissa, niin se ON valinta, ja seurauksista voit syyttää vain itseäsi. Sillä olisit voinut valita toisinkin nyt juuri tässä ja nyt. Selvisikö?

Sinullakin jos on ollut narsistipuoliso tmv on täysin eri tilanne kuin minulla. Sulla on kuitenkin silloin ollut se terve pohja, josta ponnistaa, mutta minulta se on tuhottu tai sitä on käsitelty tavoilla, jotka siis varmasti tunnet, jos olet narsistin kanssa ollut tekemisissä. Moni luulee saaneensa synnyinlahjana kyvyn ottaa vastuuta, vaikka sitä on oikeasti rakennettu lapsuudessa - tai sitten sitä on estetty.

ap

Paskat sua mitään on estetty. Sulta vaan puuttuu semmoinen selviytymiskyky mikä yleensä nisäkkäillä on. 

Vahinko ettet aikanaan mennyt kesken.

Minulla on sua paljon parempi selviytymiskyky voi aarteeni. Kun mä nousen tuhkasta sä itket sairaana nurkassa.

ap

Joo joo nouset varmaan niin... Kymmenien vuosien terapian jälkeen kuule ennusteesi ei ole hääppönen. Kyl se on niin että vanhuus ja vuodeosasto sua kutsuu ennen kuin noista liemistäs minnekään nouset. Kroonikkona olet elänyt ja tulet elämään.

Tietysti ei voi olla varmaa, mutta jos mä saan ne kaksi perintöä jotka mua odottaa niin eiköhän se ole sellainen egobuusti jolla noustaan ihan mistä vain ;) Ja silloin hoidan kotiin henkisetkin jutut. Siis saan niitä ratkottua. Ja lisäksi löysin tämän narsismia ymmärtävän terapeutin vasta viime syksynä, eli kaksi, kolme vuotta tätä terapiaa tekee takuulla ihmeitä. Siihen ei sitä mammonaakaan sitten loppupeleissä edes tarvita. Jos en siis sitä saisikaan. Minulla on ihme kyllä mies, joka ei ole hylännyt ja lapset ja...ihan hyvälle näyttää tulevaisuus, kunhan saan asiani setvittyä. Kivun kautta se varmaan menee, mutta olen siihenkin valmis. Mikään ei voi olla kamalampaa kuin kärsiä siten miten kärsin pitkin tätä elämääni.

ap

Miten terapeuttisi meinaa parantaa sinun narsismin? Sehän ei parane juuri mitenkään, varsinkin heikolta näyttää sinun osasi. Syyttelet muita, etkä ymmärrä, että parhaillasi pilaat omien lastesi elämän.

En ole narsisti, vaan sen uhri. Hän auttaa minua sillä, että näkee minut vahingoitettuna ihmisenä, eikä juutu siihen, mitä MINÄ olen tehnyt ja syytä minua siitä. Koska olenhan minä viallinen. Mutta sen miettiminen ENSIN ei ratkaise asiaa, koska minua on häiritty ja siksi minussa on vikoja. Minun patisteluni ja vaatiminen tehdä oikein on aivan turhaa, koska syyt siihen, että minussa on vikoja ovat muualla kuin minussa. Alan toimia heti oikein kun saan apua siihen. En syyttelyä. Jotenkin näin.

ap

Olet narsistin uhri ja narsisti myös itse. Valitettavasti. Sinulla on toivoa ainoastaan jos kykenet myöntämään sen. Siihen saakka toistat ihan samaa mitä oma äitisi. Säälin lapsiasi. Jos haluat olla parempi ihminen kuin äitisi oli sinulle, nostat pääsi sieltä omasta perseestä, unohdat äitisi, unohdat kaikki kostoajatukset, älä ole enää yhteydessä häneen. Mene lapsiesi luo, halaa heitä ja pyydä anteeksi. Tee jotain mitä he haluavat tehdä, heidän ehdoilla. Rakasta heitä.

Mutta miten minä narsistin uhrina teen tämän? Minulla on hirveä tarve oikeudelle, ettei äitini väärät teot minua kohtaan saa olla hyväksyttyjä. Toimimalla noin kun ehdotat hyväksyisin kohteluni. Ettei siinä mitään väärää ollutkaan. Minua saa kiusata ja mitään rangaistuksia ei jaeta. Ei se niin voi mennä.

ap

Kappas, te oikeamieliset ette osaa auttaa. Osaatte vain pakottaa minua hyväksymään vääryydet. Siihen en suostu koskaan. Vaikka tekisin itsekin väärää. Miten tuo vääryys korjataan? Sitten alan minäkin tehdä oikein. Eihänse nyt niin voi olla, että minua saa kiusata, mutta minun pitää olla vain hyvä muille. Mun pitää saada oikaisu ja hyvitys ensin ja nyt sitä on se, että saan päänsilityksiä niin kauan että tunnen itseni hyväksytyksi, vaikka minua on kiusattu koska muka minussa on vikaa.

ap

Ei sellaista vääryyttä voi koskaan oikaista. Miten muka voisi? Ei kallisarvoista lapsuutta voi elää uudelleen. Mutta nykyhetkeä voit. Nauti tästä päivästä, lapsistasi, elämästäsi, koita menestyä sillä tavalla, että itse olet siihen tyytyväinen.

Kysymys on lapsuudessa saamatta jääneistä taidoista tai ominaisuuksista tai jostain millä rakentaa minää. Ei siitä, oliko lapsuuteni kiva ja pitäisikö sitä siltä osin korjata. Ei ole siitä kysymys. Vaan vaille jäämisistä, joita ei kykene itse hankkimaan, koska ne kuuluu saada lapsuudessa.

ap

Mulla tulee tästä ketjusta ihan fyysisesti huono olo. Ap, sinä et opi yhtään mitään. Noin kulutat vain omaa energiaasi, kun voisit käyttää sen paljon hyödyllisemmin. Ei elämä ole aina oikeudenmukaista. Mutta sinä voit olla oikeudenmukainen siitä huolimatta. Enkä tosiaan tarkoita, että olisit mikään kynnysmatto, vaan äidillesi laitat kunnon rajat. Voit vaikka jättää hänet elämäsi ulkopuolelle, luulen että pidemmällä tähtäimellä se voisi parantaa sinua enemmän kuin mikään muu.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mulla tosiaan voisi olla ihan hyvä olo ilman perhettänikin, ihan heidän vuokseen olen koittanut parantua. Mutta jos en saa muuta kuin rakot käteen siitäkin yrityksestä ja teiltä tuollaista vinoon katsomista kuin saan, niin jos hiukan laskeskelen onneni kannalta, niin se ei kannata. Ei mun lapset tarvitse äitiä sen enempää kuin minäkään ja isäkin heillä on parempi jo nyt kuin minun koskaan oli. Eli heillä on onneksi ihan kivasti.

Mulle taas tää perhe-elämä on äitini tekojen vuoksi yhtä helvettiä, mutta onneksi voin lähteä kun kerran vääryydet ovat elämässä aivan sallittuja. Voin jättää koko uppoavan paskan taakseni niin en enää edes havaitse että mulla ongelmia onkaan. Luen vain päivät pitkät hyviä kirjoja ja juttelen satunnaisille ohikulkijoille kahviloissa.

ap

Niinhän sä teet nytkin. Et osallistu mihinkään perheessäsi.

Heille olisi parempi, jos olisit poissa

(mutta ethän sinä lähde ennenkuin saat "perinnön"). Ehkä et silloinkaan, koska tarvitset palvelijoita

Vierailija kirjoitti:

Kun olet paha, kärsit siitä. Pahuutesi rumentaa sinua.

Ja noinhan sinä toimit nyt. Huudat ja raivoat. Et osallistu. Uhkaat lähteä ellei kaikki pyöri sinun ympärilläsi. Että sellainen oikeutus olla huono äiti tietoisesti valiten pahuuden

Mutta eihän se, jos vanhempi suuttuu ole pahuutta. Eikä se, ettei pysty olemaan läsnä ole pahuutta. Sulla on aivan väärä käsitys siitä, mitä pahuus on.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mulla tosiaan voisi olla ihan hyvä olo ilman perhettänikin, ihan heidän vuokseen olen koittanut parantua. Mutta jos en saa muuta kuin rakot käteen siitäkin yrityksestä ja teiltä tuollaista vinoon katsomista kuin saan, niin jos hiukan laskeskelen onneni kannalta, niin se ei kannata. Ei mun lapset tarvitse äitiä sen enempää kuin minäkään ja isäkin heillä on parempi jo nyt kuin minun koskaan oli. Eli heillä on onneksi ihan kivasti.

Mulle taas tää perhe-elämä on äitini tekojen vuoksi yhtä helvettiä, mutta onneksi voin lähteä kun kerran vääryydet ovat elämässä aivan sallittuja. Voin jättää koko uppoavan paskan taakseni niin en enää edes havaitse että mulla ongelmia onkaan. Luen vain päivät pitkät hyviä kirjoja ja juttelen satunnaisille ohikulkijoille kahviloissa.

ap

Niinhän sä teet nytkin. Et osallistu mihinkään perheessäsi.

Heille olisi parempi, jos olisit poissa

(mutta ethän sinä lähde ennenkuin saat "perinnön"). Ehkä et silloinkaan, koska tarvitset palvelijoita

Moheni ei ole halunnut, että lähden. Hänelle se, etten kykene olemaan hyvä äiti ei ole pahuutta. Kuten i se olekaan. Ei vain osaa tukea minua olemaan hyvä äiti mutta siksi olen terapiassa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä358 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä358 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä358 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselle on vahingollista vuodesta toiseen hautoa kostoa. Se myrkyttää oman mielen ja koko elämän. Sitä varmasti tuo kuvion muutos tarkoittaa. Ei kannata "auttaa", kun auttaminen onkin vain vallankäyttöä ja kostoa. Sellainen auttaminen tuhoaa auttajan ja autettavan.

Ei kukaan tahdo olla toisen armoilla. Eikä ottaa vastaan mitään ilkeällä sydämellä annettua.

Eikä ilkeä auttaminen ole muuta kuin väkivallan tekemistä. Katkeroittaa ja tuhoaa myös sen pahan tekijän

Tätä terapeutti voi tarkoittaa. Vapautus tästä itseä tuhoavasta ajattelusta

Tämä. Ei terapeutti yritä suojella sinua äidiltäsi, vaan hänen antamaansa neuvoa noudattamalla suojelet itseäsi itseltäsi, koska olet niin jumiutunut kostofantasioihin. On aika aikuistua ja keksiä muuta terveempää mietittävää kuin jokin äitisuhde.

Niin mutta nämähän ovat sama asia. Eli ei oe väliä kummin päin asiaa ajattelee. Minusta tässä on kyse molemmista puolista. Kasvan JA suojelen itseäni myös äidiltäni (joka on estänyt kasvun.)

ap

Ei ole sama asia. Kyse ei ole äidistäsi vaan sinusta ja yksin sinusta. Sinä haluat syyttää elämäsi negatiivisista asoista toista osapuolta (iham sama kuinka oikeutetusti), sinä jumitat kostossa, syyllistämisessä, uhriutumisessa. Et voi muuttaa mennyttä mutta nykyisyydessä voit tahtoessasi seisoa omilla jaloillasi ja kantaa itse vastuun itsestäsi. Se on täysin oma valintasi. Suunnittelemalla kaikenlaisia kostoja ja katkeria toimia osoitat vain ja ainoastaan, ettet halua olla itsenäinen aikuinen.

Missä asiassa en kanna vastuuta? Äiti on tämän estänyt, jos en jossain asioissa kanna, koska sellaisen opettaminen kuulu vanhemmalle ja minä opettelen sitä nyt vasta. Ei se ole minun vikaani mitenkään, jos minun ei ole annettu oppia, vaan minua on siitä nimenomaan rangaistu. Hänhän menettäisi silloin valtansa minuun. Tai olisi menettänyt, kun olin lapsi ja nuori. Kun lähdin kotoa, en tiennyt itsellisyydestä siinä mielessä mitään.

ap

Öö, no siinä asiassa et kanna vastuutasi, ettet valitse itsenäisyyttäsi ja valta-asetelmien purkautumista, vaan varta vasten rakennat uusia valta-asetelmia ja jumiudut syyttämään muita niistä asioista, joita et ole oppinut. Arvaa mitä? Me kaikki muutkin opetellaan itsenämme se itsellisyys. Ja se tapahtuu niin että pistetään selkä suoraksi eikä syytetä kaikesta jotain muuta. Vaikka joskus syy olisinin toisaalla, niin ainoa mihin voimme vaikuttaa on me itse. Ja tässä on se valinta, jonka voit tehdä tai olla tekemättä. Ja jos valitset pysymisen noissa sinun ja äitisi henkisesti raskaissa asetelmissa, niin se ON valinta, ja seurauksista voit syyttää vain itseäsi. Sillä olisit voinut valita toisinkin nyt juuri tässä ja nyt. Selvisikö?

Sinullakin jos on ollut narsistipuoliso tmv on täysin eri tilanne kuin minulla. Sulla on kuitenkin silloin ollut se terve pohja, josta ponnistaa, mutta minulta se on tuhottu tai sitä on käsitelty tavoilla, jotka siis varmasti tunnet, jos olet narsistin kanssa ollut tekemisissä. Moni luulee saaneensa synnyinlahjana kyvyn ottaa vastuuta, vaikka sitä on oikeasti rakennettu lapsuudessa - tai sitten sitä on estetty.

ap

Paskat sua mitään on estetty. Sulta vaan puuttuu semmoinen selviytymiskyky mikä yleensä nisäkkäillä on. 

Vahinko ettet aikanaan mennyt kesken.

Minulla on sua paljon parempi selviytymiskyky voi aarteeni. Kun mä nousen tuhkasta sä itket sairaana nurkassa.

ap

Joo joo nouset varmaan niin... Kymmenien vuosien terapian jälkeen kuule ennusteesi ei ole hääppönen. Kyl se on niin että vanhuus ja vuodeosasto sua kutsuu ennen kuin noista liemistäs minnekään nouset. Kroonikkona olet elänyt ja tulet elämään.

Tietysti ei voi olla varmaa, mutta jos mä saan ne kaksi perintöä jotka mua odottaa niin eiköhän se ole sellainen egobuusti jolla noustaan ihan mistä vain ;) Ja silloin hoidan kotiin henkisetkin jutut. Siis saan niitä ratkottua. Ja lisäksi löysin tämän narsismia ymmärtävän terapeutin vasta viime syksynä, eli kaksi, kolme vuotta tätä terapiaa tekee takuulla ihmeitä. Siihen ei sitä mammonaakaan sitten loppupeleissä edes tarvita. Jos en siis sitä saisikaan. Minulla on ihme kyllä mies, joka ei ole hylännyt ja lapset ja...ihan hyvälle näyttää tulevaisuus, kunhan saan asiani setvittyä. Kivun kautta se varmaan menee, mutta olen siihenkin valmis. Mikään ei voi olla kamalampaa kuin kärsiä siten miten kärsin pitkin tätä elämääni.

ap

Miten terapeuttisi meinaa parantaa sinun narsismin? Sehän ei parane juuri mitenkään, varsinkin heikolta näyttää sinun osasi. Syyttelet muita, etkä ymmärrä, että parhaillasi pilaat omien lastesi elämän.

En ole narsisti, vaan sen uhri. Hän auttaa minua sillä, että näkee minut vahingoitettuna ihmisenä, eikä juutu siihen, mitä MINÄ olen tehnyt ja syytä minua siitä. Koska olenhan minä viallinen. Mutta sen miettiminen ENSIN ei ratkaise asiaa, koska minua on häiritty ja siksi minussa on vikoja. Minun patisteluni ja vaatiminen tehdä oikein on aivan turhaa, koska syyt siihen, että minussa on vikoja ovat muualla kuin minussa. Alan toimia heti oikein kun saan apua siihen. En syyttelyä. Jotenkin näin.

ap

Olet narsistin uhri ja narsisti myös itse. Valitettavasti. Sinulla on toivoa ainoastaan jos kykenet myöntämään sen. Siihen saakka toistat ihan samaa mitä oma äitisi. Säälin lapsiasi. Jos haluat olla parempi ihminen kuin äitisi oli sinulle, nostat pääsi sieltä omasta perseestä, unohdat äitisi, unohdat kaikki kostoajatukset, älä ole enää yhteydessä häneen. Mene lapsiesi luo, halaa heitä ja pyydä anteeksi. Tee jotain mitä he haluavat tehdä, heidän ehdoilla. Rakasta heitä.

Mutta miten minä narsistin uhrina teen tämän? Minulla on hirveä tarve oikeudelle, ettei äitini väärät teot minua kohtaan saa olla hyväksyttyjä. Toimimalla noin kun ehdotat hyväksyisin kohteluni. Ettei siinä mitään väärää ollutkaan. Minua saa kiusata ja mitään rangaistuksia ei jaeta. Ei se niin voi mennä.

ap

Kappas, te oikeamieliset ette osaa auttaa. Osaatte vain pakottaa minua hyväksymään vääryydet. Siihen en suostu koskaan. Vaikka tekisin itsekin väärää. Miten tuo vääryys korjataan? Sitten alan minäkin tehdä oikein. Eihänse nyt niin voi olla, että minua saa kiusata, mutta minun pitää olla vain hyvä muille. Mun pitää saada oikaisu ja hyvitys ensin ja nyt sitä on se, että saan päänsilityksiä niin kauan että tunnen itseni hyväksytyksi, vaikka minua on kiusattu koska muka minussa on vikaa.

ap

Ei sellaista vääryyttä voi koskaan oikaista. Miten muka voisi? Ei kallisarvoista lapsuutta voi elää uudelleen. Mutta nykyhetkeä voit. Nauti tästä päivästä, lapsistasi, elämästäsi, koita menestyä sillä tavalla, että itse olet siihen tyytyväinen.

Kysymys on lapsuudessa saamatta jääneistä taidoista tai ominaisuuksista tai jostain millä rakentaa minää. Ei siitä, oliko lapsuuteni kiva ja pitäisikö sitä siltä osin korjata. Ei ole siitä kysymys. Vaan vaille jäämisistä, joita ei kykene itse hankkimaan, koska ne kuuluu saada lapsuudessa.

ap

Niin? Sinulla on paljon saamatta, kyllä minä sen ymmärrän. Mutta sinä et tule saamaan rauhaa sielullesi tuolla keinoin. Kosto ja kaikenlaiset pahat ajatukset ja oikeuden etsimiset eivät auta sinua, vaan taannuttaa. Ymmärrätkö sinä sitä? Sinä et etene elämässä yhtään. Päästä irti menneestä, käännä selkäsi, jatka elämää.

Minusta kaikki kertomasi kuvaukset äidistäsi kuulostaa ihan sinulta itseltäsi. Hassua miten et itse näe sitä ollenkaan.

Minä olen narsistisia piirteitä omaavaan äidin lapsi, ja paras tapa päästä yli niistä kokemuksista on ottaa etäisyyttä äitiin, unohtaa lapsuudessa koetut vääryydet, ja yrittää itse olla mahdollisimman erilainen kuin äitini.

Sinä kuulostat siltä että seuraat suoraan äitisi jalanjäljissä, ja lapsesi tulevat muistamaan äitinsä itsekkäänä ja rikkinäisenä hahmona, joka räpiköi vain omissa traumoissaan läpi elämänsä välittämättä muista kuin omasta äitisuhteestaan.

En tiedä mitään mikä olisi näin lähellä pahuutta.

Äiti, joka valitsee tehdä väärin. Paha ihminen

Voisitko kertoa ihan muutamalla esimerkillä, kuinka äitisi on kohdellut sinua? Joistakin jutuistasi olen käsittänyt, että äitisi on haukkunut, kun et ole siivonnut tai vastaavaa. Täytyy olla jotain paljon raskauttavampaa, joka on sinut tuhonnut. Koitko muuten jo lapsena, että sinua kohdellaan huonosti vai ymmärsitkö sen vasta aikuisena, kun sairastuit ensimmäisen kerran?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olet paha, kärsit siitä. Pahuutesi rumentaa sinua.

Ja noinhan sinä toimit nyt. Huudat ja raivoat. Et osallistu. Uhkaat lähteä ellei kaikki pyöri sinun ympärilläsi. Että sellainen oikeutus olla huono äiti tietoisesti valiten pahuuden

Mutta eihän se, jos vanhempi suuttuu ole pahuutta. Eikä se, ettei pysty olemaan läsnä ole pahuutta. Sulla on aivan väärä käsitys siitä, mitä pahuus on.

ap

Et ole missään esimerkissä pystynyt osoittamaan myöskään äitisi pahuutta. Miten hän oli paha? Kun joskus suuttui, ei ollut aina läsnä, oli väsynyt.

Sen sijaan sinussa on pahuutta. Haluat kantaa kaunaa, olet itsekäs, murhanhimoinen ja kostonhimoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee tästä ketjusta ihan fyysisesti huono olo. Ap, sinä et opi yhtään mitään. Noin kulutat vain omaa energiaasi, kun voisit käyttää sen paljon hyödyllisemmin. Ei elämä ole aina oikeudenmukaista. Mutta sinä voit olla oikeudenmukainen siitä huolimatta. Enkä tosiaan tarkoita, että olisit mikään kynnysmatto, vaan äidillesi laitat kunnon rajat. Voit vaikka jättää hänet elämäsi ulkopuolelle, luulen että pidemmällä tähtäimellä se voisi parantaa sinua enemmän kuin mikään muu.

Hitaasti ne rajat asettuukin sillä että tulee vielä tilanteita, joissa joudun olemaan äidin kanssa tekemisissä hänen aloitteestaan. Mutta eihän ne korjaa asioita, jotka on jo menneet rikki samalla lailla mitä voisi auttaa jos äiti itse myöntäisi hänessäkin olleen vikaa. Tiedän, ettei hän sitä tee, mutta kun kaikki tai moni koitatte saada minuakin uskomaan ettei hänessä ole mitään vikaa niin se on kans ikävää.

ap