Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Terapeuttini sanoi, ettei minun kannata antaa äidilleni asioita auttaakseni siten
08.04.2016 |
Eli koska äitini käyttäytyy narsistisesti minua kohtaan, minun ei kannatta suhtautua häneen niin, että ilahdutan häntä auttamalla häntä. Eli jos minä perin vaikkapa asunnon, niin en annakaan äitini asua siinä, kuten hän asui joskus aikoinaan kun perinnönjättäjä oli elossa (eivät ole sukua) vaan autan vain, jos äiti sitä minulta pyytää. Silloin on asetelma kuulemma oikein päin.
Olin luullut, että parannan välejäni äitiini antamalla hänelle asioita. Mutta narsisti ei ilahdu niistä, vaan odottaa vain enemmän ja saattaa silti haukkuakin antajaa.
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselle on vahingollista vuodesta toiseen hautoa kostoa. Se myrkyttää oman mielen ja koko elämän. Sitä varmasti tuo kuvion muutos tarkoittaa. Ei kannata "auttaa", kun auttaminen onkin vain vallankäyttöä ja kostoa. Sellainen auttaminen tuhoaa auttajan ja autettavan.
Ei kukaan tahdo olla toisen armoilla. Eikä ottaa vastaan mitään ilkeällä sydämellä annettua.
Eikä ilkeä auttaminen ole muuta kuin väkivallan tekemistä. Katkeroittaa ja tuhoaa myös sen pahan tekijän
Tätä terapeutti voi tarkoittaa. Vapautus tästä itseä tuhoavasta ajattelustaTämä. Ei terapeutti yritä suojella sinua äidiltäsi, vaan hänen antamaansa neuvoa noudattamalla suojelet itseäsi itseltäsi, koska olet niin jumiutunut kostofantasioihin. On aika aikuistua ja keksiä muuta terveempää mietittävää kuin jokin äitisuhde.
Niin mutta nämähän ovat sama asia. Eli ei oe väliä kummin päin asiaa ajattelee. Minusta tässä on kyse molemmista puolista. Kasvan JA suojelen itseäni myös äidiltäni (joka on estänyt kasvun.)
apEi ole sama asia. Kyse ei ole äidistäsi vaan sinusta ja yksin sinusta. Sinä haluat syyttää elämäsi negatiivisista asoista toista osapuolta (iham sama kuinka oikeutetusti), sinä jumitat kostossa, syyllistämisessä, uhriutumisessa. Et voi muuttaa mennyttä mutta nykyisyydessä voit tahtoessasi seisoa omilla jaloillasi ja kantaa itse vastuun itsestäsi. Se on täysin oma valintasi. Suunnittelemalla kaikenlaisia kostoja ja katkeria toimia osoitat vain ja ainoastaan, ettet halua olla itsenäinen aikuinen.
Missä asiassa en kanna vastuuta? Äiti on tämän estänyt, jos en jossain asioissa kanna, koska sellaisen opettaminen kuulu vanhemmalle ja minä opettelen sitä nyt vasta. Ei se ole minun vikaani mitenkään, jos minun ei ole annettu oppia, vaan minua on siitä nimenomaan rangaistu. Hänhän menettäisi silloin valtansa minuun. Tai olisi menettänyt, kun olin lapsi ja nuori. Kun lähdin kotoa, en tiennyt itsellisyydestä siinä mielessä mitään.
apÖö, no siinä asiassa et kanna vastuutasi, ettet valitse itsenäisyyttäsi ja valta-asetelmien purkautumista, vaan varta vasten rakennat uusia valta-asetelmia ja jumiudut syyttämään muita niistä asioista, joita et ole oppinut. Arvaa mitä? Me kaikki muutkin opetellaan itsenämme se itsellisyys. Ja se tapahtuu niin että pistetään selkä suoraksi eikä syytetä kaikesta jotain muuta. Vaikka joskus syy olisinin toisaalla, niin ainoa mihin voimme vaikuttaa on me itse. Ja tässä on se valinta, jonka voit tehdä tai olla tekemättä. Ja jos valitset pysymisen noissa sinun ja äitisi henkisesti raskaissa asetelmissa, niin se ON valinta, ja seurauksista voit syyttää vain itseäsi. Sillä olisit voinut valita toisinkin nyt juuri tässä ja nyt. Selvisikö?
Sinullakin jos on ollut narsistipuoliso tmv on täysin eri tilanne kuin minulla. Sulla on kuitenkin silloin ollut se terve pohja, josta ponnistaa, mutta minulta se on tuhottu tai sitä on käsitelty tavoilla, jotka siis varmasti tunnet, jos olet narsistin kanssa ollut tekemisissä. Moni luulee saaneensa synnyinlahjana kyvyn ottaa vastuuta, vaikka sitä on oikeasti rakennettu lapsuudessa - tai sitten sitä on estetty.
apPaskat sua mitään on estetty. Sulta vaan puuttuu semmoinen selviytymiskyky mikä yleensä nisäkkäillä on.
Vahinko ettet aikanaan mennyt kesken.
Minulla on sua paljon parempi selviytymiskyky voi aarteeni. Kun mä nousen tuhkasta sä itket sairaana nurkassa.
apJoo joo nouset varmaan niin... Kymmenien vuosien terapian jälkeen kuule ennusteesi ei ole hääppönen. Kyl se on niin että vanhuus ja vuodeosasto sua kutsuu ennen kuin noista liemistäs minnekään nouset. Kroonikkona olet elänyt ja tulet elämään.
Tietysti ei voi olla varmaa, mutta jos mä saan ne kaksi perintöä jotka mua odottaa niin eiköhän se ole sellainen egobuusti jolla noustaan ihan mistä vain ;) Ja silloin hoidan kotiin henkisetkin jutut. Siis saan niitä ratkottua. Ja lisäksi löysin tämän narsismia ymmärtävän terapeutin vasta viime syksynä, eli kaksi, kolme vuotta tätä terapiaa tekee takuulla ihmeitä. Siihen ei sitä mammonaakaan sitten loppupeleissä edes tarvita. Jos en siis sitä saisikaan. Minulla on ihme kyllä mies, joka ei ole hylännyt ja lapset ja...ihan hyvälle näyttää tulevaisuus, kunhan saan asiani setvittyä. Kivun kautta se varmaan menee, mutta olen siihenkin valmis. Mikään ei voi olla kamalampaa kuin kärsiä siten miten kärsin pitkin tätä elämääni.
apMiten terapeuttisi meinaa parantaa sinun narsismin? Sehän ei parane juuri mitenkään, varsinkin heikolta näyttää sinun osasi. Syyttelet muita, etkä ymmärrä, että parhaillasi pilaat omien lastesi elämän.
En ole narsisti, vaan sen uhri. Hän auttaa minua sillä, että näkee minut vahingoitettuna ihmisenä, eikä juutu siihen, mitä MINÄ olen tehnyt ja syytä minua siitä. Koska olenhan minä viallinen. Mutta sen miettiminen ENSIN ei ratkaise asiaa, koska minua on häiritty ja siksi minussa on vikoja. Minun patisteluni ja vaatiminen tehdä oikein on aivan turhaa, koska syyt siihen, että minussa on vikoja ovat muualla kuin minussa. Alan toimia heti oikein kun saan apua siihen. En syyttelyä. Jotenkin näin.
apMiten ihanaa. Saat olla paska äiti ja ikävä narsisti ihan luvan kanssa. Ei tarvitse ottaa vastuuta teoistasi. Koska sinulla on ollut vaikeaa
Outoa tulkintaa sinulta. En halua olla paska äiti, joten miksi olisin saatuani apua?
apOot niin paska tyyppi ettei mikään apu tuohon auta.
Terapeuttisi vain ruokkii uhriuttasi eli heittää lissää löylyä. Saat oikein kieriskellä uhriudessasi ja samalla vältyt edelleen, aina ja ikuisesti kasvamasta itsenäiseksi kunnon ihmiseksi. Kivaa juu sulle ja terapeutti saa voita leipänsä päälle ja perheensä ruokittua. Mutta et sä oikeesti tuosta parane. Miksi ihmeessä muka paranisit?
Niin saankin oikein kieriskellä ja se on ihanaa, käykö kateeksi? Tämä on nannaa niille äidin kanssa vietetyille rääkkäämisen vuosille ja vastapainoa niille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tokikaan ole epävakaa....
Sulla on kiltti mies. Saattaa olla että hänen kiltteyden vuoksi voit jatkaa tätä hulluuttasi
Käyt terapiassa. Hieno juttu.
20 vuotta olet jo saanut mt hoitoa. Ei kovin hyvin tuloksin.
Äitisi on sinua loukannut, kun vaati siivoamaan ja kerran antoi nukensängyn nimipäivälahjaksi. Näitä haluat kostaa ja fantasiassasi nöyryytät ja kostat. Kuinka sen sanoitkaan. Kostat vaikka se olisi viimeinen tekisi
Olet vaan päättänyt olla ottamatta vastuuta itsestäsi. Tai lapsistasi. Eihän heillä ole väliä, koska vain sinulla on ollut vaikeaa. Vain sinulla on merkitystä.
Olet kertonut ettet rakasta ketään. Tähän kaltaiseesi olet ihastunut. Katsot oikeudeksesi kostaa ja kohdella kaikkia huonosti. Lapsillesi olet tuhoava.
Tämän kaiken olet itse valinnut.
Et tokikaan ole tunne-elämältään epävakaa?En ole epävakaa. Siis diagnostisessa mielessä. Hallitsen tätä käyttäytymistäni, mutta on totta, että valitse vittuilla teillekin. Miksi? Koska ette ymmärrä minua ja näen sen. Täydellinen en ole, mutta sitä et ole sinäkään, viitaten noihin asioihin, joita olen itsestäni kertonut. Jos osaisin, rakastaisin lapsiani sillä rakkaudella, jonka he ansaitsevat. Mutta ei ole minun vikani, etten osaa. Vielä. Eihän minuakaan ole rakastettu. Se pitää oikaista ensin, että tajuan, miksi ei. Oliko se minun vikani, vai äitini. Minusta äitini.
apJos äitisi olisi osannut rakastaa sinua, hän olisi sen tehnyt. Mutta ei ollut hänen vikansa, ettei hän osannut. Eihän häntäkään ollut rakastettu. Oliko se äitisi vika, vai hänen äitinsä.
Vihjaisit tuossa aikaisemmin, että äidilläsikään ei ollut hyvät olosuhteet lapsena. Miten hänkään siis olisi oppinut hyväksi äidiksi? Onko hänen vaikea lapsuutensa sinun mielestäsi lieventävä asianhaara? Itsehän puolustelet omia puutteitasi äitinä omalla vaikealla lapsuudellasi ja huonolla äitisuhteellasi. Päteekö tämä puolustus vain sinuun vai myös äitiisi?
Se olisi lieventävää toki, jos äiti tunnustaisi minun vahingoittumiseni hänen vajavuutensa takia. Mutta äiti väittää, ettei hänessä ole ollut syytä siihen yhtään.
ap
Ap, jos odotat että äitisi tunnustaisi omat "rikoksensa", saat todennäköisesti odottaa turhaan. Sitä ei nimittäin tule tapahtumaan. Eivät vanhemmat kykene siihen, eivät he pysty myöntämään omia virheitään, vaan ovat kerta kaikkiaan sokeita niille. Mielestäni se on ihan luonnollinen psykologinen puolustuskeino oikeastaan.
Ja siksi sinun pitää nyt kerta kaikkiaan lakata odottamasta mitään tunnustusta, hyväksyntää saati anteeksipyyntöä äidiltäsi.
Kostofantasiasi on äidissäsi kiinni roikkumista. Sinun pitäisi nyt pyrkiä itsenäistymään, aikuistumaan ja katkaisemaan napanuora. _Olet vapaa sillä hetkellä, kun sinulle on ihan sama mitä äitisi sinusta ajattelee._
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselle on vahingollista vuodesta toiseen hautoa kostoa. Se myrkyttää oman mielen ja koko elämän. Sitä varmasti tuo kuvion muutos tarkoittaa. Ei kannata "auttaa", kun auttaminen onkin vain vallankäyttöä ja kostoa. Sellainen auttaminen tuhoaa auttajan ja autettavan.
Ei kukaan tahdo olla toisen armoilla. Eikä ottaa vastaan mitään ilkeällä sydämellä annettua.
Eikä ilkeä auttaminen ole muuta kuin väkivallan tekemistä. Katkeroittaa ja tuhoaa myös sen pahan tekijän
Tätä terapeutti voi tarkoittaa. Vapautus tästä itseä tuhoavasta ajattelustaTämä. Ei terapeutti yritä suojella sinua äidiltäsi, vaan hänen antamaansa neuvoa noudattamalla suojelet itseäsi itseltäsi, koska olet niin jumiutunut kostofantasioihin. On aika aikuistua ja keksiä muuta terveempää mietittävää kuin jokin äitisuhde.
Niin mutta nämähän ovat sama asia. Eli ei oe väliä kummin päin asiaa ajattelee. Minusta tässä on kyse molemmista puolista. Kasvan JA suojelen itseäni myös äidiltäni (joka on estänyt kasvun.)
apEi ole sama asia. Kyse ei ole äidistäsi vaan sinusta ja yksin sinusta. Sinä haluat syyttää elämäsi negatiivisista asoista toista osapuolta (iham sama kuinka oikeutetusti), sinä jumitat kostossa, syyllistämisessä, uhriutumisessa. Et voi muuttaa mennyttä mutta nykyisyydessä voit tahtoessasi seisoa omilla jaloillasi ja kantaa itse vastuun itsestäsi. Se on täysin oma valintasi. Suunnittelemalla kaikenlaisia kostoja ja katkeria toimia osoitat vain ja ainoastaan, ettet halua olla itsenäinen aikuinen.
Missä asiassa en kanna vastuuta? Äiti on tämän estänyt, jos en jossain asioissa kanna, koska sellaisen opettaminen kuulu vanhemmalle ja minä opettelen sitä nyt vasta. Ei se ole minun vikaani mitenkään, jos minun ei ole annettu oppia, vaan minua on siitä nimenomaan rangaistu. Hänhän menettäisi silloin valtansa minuun. Tai olisi menettänyt, kun olin lapsi ja nuori. Kun lähdin kotoa, en tiennyt itsellisyydestä siinä mielessä mitään.
apÖö, no siinä asiassa et kanna vastuutasi, ettet valitse itsenäisyyttäsi ja valta-asetelmien purkautumista, vaan varta vasten rakennat uusia valta-asetelmia ja jumiudut syyttämään muita niistä asioista, joita et ole oppinut. Arvaa mitä? Me kaikki muutkin opetellaan itsenämme se itsellisyys. Ja se tapahtuu niin että pistetään selkä suoraksi eikä syytetä kaikesta jotain muuta. Vaikka joskus syy olisinin toisaalla, niin ainoa mihin voimme vaikuttaa on me itse. Ja tässä on se valinta, jonka voit tehdä tai olla tekemättä. Ja jos valitset pysymisen noissa sinun ja äitisi henkisesti raskaissa asetelmissa, niin se ON valinta, ja seurauksista voit syyttää vain itseäsi. Sillä olisit voinut valita toisinkin nyt juuri tässä ja nyt. Selvisikö?
Sinullakin jos on ollut narsistipuoliso tmv on täysin eri tilanne kuin minulla. Sulla on kuitenkin silloin ollut se terve pohja, josta ponnistaa, mutta minulta se on tuhottu tai sitä on käsitelty tavoilla, jotka siis varmasti tunnet, jos olet narsistin kanssa ollut tekemisissä. Moni luulee saaneensa synnyinlahjana kyvyn ottaa vastuuta, vaikka sitä on oikeasti rakennettu lapsuudessa - tai sitten sitä on estetty.
apPaskat sua mitään on estetty. Sulta vaan puuttuu semmoinen selviytymiskyky mikä yleensä nisäkkäillä on.
Vahinko ettet aikanaan mennyt kesken.
Minulla on sua paljon parempi selviytymiskyky voi aarteeni. Kun mä nousen tuhkasta sä itket sairaana nurkassa.
apJoo joo nouset varmaan niin... Kymmenien vuosien terapian jälkeen kuule ennusteesi ei ole hääppönen. Kyl se on niin että vanhuus ja vuodeosasto sua kutsuu ennen kuin noista liemistäs minnekään nouset. Kroonikkona olet elänyt ja tulet elämään.
Tietysti ei voi olla varmaa, mutta jos mä saan ne kaksi perintöä jotka mua odottaa niin eiköhän se ole sellainen egobuusti jolla noustaan ihan mistä vain ;) Ja silloin hoidan kotiin henkisetkin jutut. Siis saan niitä ratkottua. Ja lisäksi löysin tämän narsismia ymmärtävän terapeutin vasta viime syksynä, eli kaksi, kolme vuotta tätä terapiaa tekee takuulla ihmeitä. Siihen ei sitä mammonaakaan sitten loppupeleissä edes tarvita. Jos en siis sitä saisikaan. Minulla on ihme kyllä mies, joka ei ole hylännyt ja lapset ja...ihan hyvälle näyttää tulevaisuus, kunhan saan asiani setvittyä. Kivun kautta se varmaan menee, mutta olen siihenkin valmis. Mikään ei voi olla kamalampaa kuin kärsiä siten miten kärsin pitkin tätä elämääni.
apMiten terapeuttisi meinaa parantaa sinun narsismin? Sehän ei parane juuri mitenkään, varsinkin heikolta näyttää sinun osasi. Syyttelet muita, etkä ymmärrä, että parhaillasi pilaat omien lastesi elämän.
En ole narsisti, vaan sen uhri. Hän auttaa minua sillä, että näkee minut vahingoitettuna ihmisenä, eikä juutu siihen, mitä MINÄ olen tehnyt ja syytä minua siitä. Koska olenhan minä viallinen. Mutta sen miettiminen ENSIN ei ratkaise asiaa, koska minua on häiritty ja siksi minussa on vikoja. Minun patisteluni ja vaatiminen tehdä oikein on aivan turhaa, koska syyt siihen, että minussa on vikoja ovat muualla kuin minussa. Alan toimia heti oikein kun saan apua siihen. En syyttelyä. Jotenkin näin.
apMiten ihanaa. Saat olla paska äiti ja ikävä narsisti ihan luvan kanssa. Ei tarvitse ottaa vastuuta teoistasi. Koska sinulla on ollut vaikeaa
Outoa tulkintaa sinulta. En halua olla paska äiti, joten miksi olisin saatuani apua?
apOot niin paska tyyppi ettei mikään apu tuohon auta.
Terapeuttisi vain ruokkii uhriuttasi eli heittää lissää löylyä. Saat oikein kieriskellä uhriudessasi ja samalla vältyt edelleen, aina ja ikuisesti kasvamasta itsenäiseksi kunnon ihmiseksi. Kivaa juu sulle ja terapeutti saa voita leipänsä päälle ja perheensä ruokittua. Mutta et sä oikeesti tuosta parane. Miksi ihmeessä muka paranisit?
Niin saankin oikein kieriskellä ja se on ihanaa, käykö kateeksi? Tämä on nannaa niille äidin kanssa vietetyille rääkkäämisen vuosille ja vastapainoa niille.
ap
Ei käy kateeksi, todellakaan. Sairas mieli on sairas mieli. Joku syntyy sokeana ja toinen kaiketi sitten tuollaisena kuin sinä. Vajavuutensa kullakin. Kiva että sulla on edes siellä terapiassa ihanaa, ja tokihan alan ihmisenä olen aina iloinen kun kollegalla piisaa hommia.
Vierailija kirjoitti:
No johan tässä on tämäkin terppasuhde hajoamassa, kun terppa ehdottaa näinkin itsenäistä siirtoa kuin että aapee ei nyt nöyryyttäisi äitiään laittamalla häntä aapeen asuntoon asumaan.. siitäkin pitää tulla tänne ruinaamaan (kts otsikko).
Jos terapeutti on tosiaan järkevä oman edun tavoittelija, hän visusti välttää tämän suuntaisia ajatuksia ja tukee vaan kaiken aikaa aloittajaa lempimään valtaisien kärsimystensä muistoja...
Ei ole, sehän oli HYVÄ ehdotus. Miten otsikon voi lukea marinana? Ei aja omaa etuaan, vaan on ammattitaitoinen, koska nimenomaan ei välttänyt sanomasta tätä näkemystä. Ja se on asioita oikaiseva näkemys.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselle on vahingollista vuodesta toiseen hautoa kostoa. Se myrkyttää oman mielen ja koko elämän. Sitä varmasti tuo kuvion muutos tarkoittaa. Ei kannata "auttaa", kun auttaminen onkin vain vallankäyttöä ja kostoa. Sellainen auttaminen tuhoaa auttajan ja autettavan.
Ei kukaan tahdo olla toisen armoilla. Eikä ottaa vastaan mitään ilkeällä sydämellä annettua.
Eikä ilkeä auttaminen ole muuta kuin väkivallan tekemistä. Katkeroittaa ja tuhoaa myös sen pahan tekijän
Tätä terapeutti voi tarkoittaa. Vapautus tästä itseä tuhoavasta ajattelustaTämä. Ei terapeutti yritä suojella sinua äidiltäsi, vaan hänen antamaansa neuvoa noudattamalla suojelet itseäsi itseltäsi, koska olet niin jumiutunut kostofantasioihin. On aika aikuistua ja keksiä muuta terveempää mietittävää kuin jokin äitisuhde.
Niin mutta nämähän ovat sama asia. Eli ei oe väliä kummin päin asiaa ajattelee. Minusta tässä on kyse molemmista puolista. Kasvan JA suojelen itseäni myös äidiltäni (joka on estänyt kasvun.)
apEi ole sama asia. Kyse ei ole äidistäsi vaan sinusta ja yksin sinusta. Sinä haluat syyttää elämäsi negatiivisista asoista toista osapuolta (iham sama kuinka oikeutetusti), sinä jumitat kostossa, syyllistämisessä, uhriutumisessa. Et voi muuttaa mennyttä mutta nykyisyydessä voit tahtoessasi seisoa omilla jaloillasi ja kantaa itse vastuun itsestäsi. Se on täysin oma valintasi. Suunnittelemalla kaikenlaisia kostoja ja katkeria toimia osoitat vain ja ainoastaan, ettet halua olla itsenäinen aikuinen.
Missä asiassa en kanna vastuuta? Äiti on tämän estänyt, jos en jossain asioissa kanna, koska sellaisen opettaminen kuulu vanhemmalle ja minä opettelen sitä nyt vasta. Ei se ole minun vikaani mitenkään, jos minun ei ole annettu oppia, vaan minua on siitä nimenomaan rangaistu. Hänhän menettäisi silloin valtansa minuun. Tai olisi menettänyt, kun olin lapsi ja nuori. Kun lähdin kotoa, en tiennyt itsellisyydestä siinä mielessä mitään.
apÖö, no siinä asiassa et kanna vastuutasi, ettet valitse itsenäisyyttäsi ja valta-asetelmien purkautumista, vaan varta vasten rakennat uusia valta-asetelmia ja jumiudut syyttämään muita niistä asioista, joita et ole oppinut. Arvaa mitä? Me kaikki muutkin opetellaan itsenämme se itsellisyys. Ja se tapahtuu niin että pistetään selkä suoraksi eikä syytetä kaikesta jotain muuta. Vaikka joskus syy olisinin toisaalla, niin ainoa mihin voimme vaikuttaa on me itse. Ja tässä on se valinta, jonka voit tehdä tai olla tekemättä. Ja jos valitset pysymisen noissa sinun ja äitisi henkisesti raskaissa asetelmissa, niin se ON valinta, ja seurauksista voit syyttää vain itseäsi. Sillä olisit voinut valita toisinkin nyt juuri tässä ja nyt. Selvisikö?
Sinullakin jos on ollut narsistipuoliso tmv on täysin eri tilanne kuin minulla. Sulla on kuitenkin silloin ollut se terve pohja, josta ponnistaa, mutta minulta se on tuhottu tai sitä on käsitelty tavoilla, jotka siis varmasti tunnet, jos olet narsistin kanssa ollut tekemisissä. Moni luulee saaneensa synnyinlahjana kyvyn ottaa vastuuta, vaikka sitä on oikeasti rakennettu lapsuudessa - tai sitten sitä on estetty.
apPaskat sua mitään on estetty. Sulta vaan puuttuu semmoinen selviytymiskyky mikä yleensä nisäkkäillä on.
Vahinko ettet aikanaan mennyt kesken.
Minulla on sua paljon parempi selviytymiskyky voi aarteeni. Kun mä nousen tuhkasta sä itket sairaana nurkassa.
apJoo joo nouset varmaan niin... Kymmenien vuosien terapian jälkeen kuule ennusteesi ei ole hääppönen. Kyl se on niin että vanhuus ja vuodeosasto sua kutsuu ennen kuin noista liemistäs minnekään nouset. Kroonikkona olet elänyt ja tulet elämään.
Tietysti ei voi olla varmaa, mutta jos mä saan ne kaksi perintöä jotka mua odottaa niin eiköhän se ole sellainen egobuusti jolla noustaan ihan mistä vain ;) Ja silloin hoidan kotiin henkisetkin jutut. Siis saan niitä ratkottua. Ja lisäksi löysin tämän narsismia ymmärtävän terapeutin vasta viime syksynä, eli kaksi, kolme vuotta tätä terapiaa tekee takuulla ihmeitä. Siihen ei sitä mammonaakaan sitten loppupeleissä edes tarvita. Jos en siis sitä saisikaan. Minulla on ihme kyllä mies, joka ei ole hylännyt ja lapset ja...ihan hyvälle näyttää tulevaisuus, kunhan saan asiani setvittyä. Kivun kautta se varmaan menee, mutta olen siihenkin valmis. Mikään ei voi olla kamalampaa kuin kärsiä siten miten kärsin pitkin tätä elämääni.
apMiten terapeuttisi meinaa parantaa sinun narsismin? Sehän ei parane juuri mitenkään, varsinkin heikolta näyttää sinun osasi. Syyttelet muita, etkä ymmärrä, että parhaillasi pilaat omien lastesi elämän.
En ole narsisti, vaan sen uhri. Hän auttaa minua sillä, että näkee minut vahingoitettuna ihmisenä, eikä juutu siihen, mitä MINÄ olen tehnyt ja syytä minua siitä. Koska olenhan minä viallinen. Mutta sen miettiminen ENSIN ei ratkaise asiaa, koska minua on häiritty ja siksi minussa on vikoja. Minun patisteluni ja vaatiminen tehdä oikein on aivan turhaa, koska syyt siihen, että minussa on vikoja ovat muualla kuin minussa. Alan toimia heti oikein kun saan apua siihen. En syyttelyä. Jotenkin näin.
ap
Olet narsistin uhri ja narsisti myös itse. Valitettavasti. Sinulla on toivoa ainoastaan jos kykenet myöntämään sen. Siihen saakka toistat ihan samaa mitä oma äitisi. Säälin lapsiasi. Jos haluat olla parempi ihminen kuin äitisi oli sinulle, nostat pääsi sieltä omasta perseestä, unohdat äitisi, unohdat kaikki kostoajatukset, älä ole enää yhteydessä häneen. Mene lapsiesi luo, halaa heitä ja pyydä anteeksi. Tee jotain mitä he haluavat tehdä, heidän ehdoilla. Rakasta heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselle on vahingollista vuodesta toiseen hautoa kostoa. Se myrkyttää oman mielen ja koko elämän. Sitä varmasti tuo kuvion muutos tarkoittaa. Ei kannata "auttaa", kun auttaminen onkin vain vallankäyttöä ja kostoa. Sellainen auttaminen tuhoaa auttajan ja autettavan.
Ei kukaan tahdo olla toisen armoilla. Eikä ottaa vastaan mitään ilkeällä sydämellä annettua.
Eikä ilkeä auttaminen ole muuta kuin väkivallan tekemistä. Katkeroittaa ja tuhoaa myös sen pahan tekijän
Tätä terapeutti voi tarkoittaa. Vapautus tästä itseä tuhoavasta ajattelustaTämä. Ei terapeutti yritä suojella sinua äidiltäsi, vaan hänen antamaansa neuvoa noudattamalla suojelet itseäsi itseltäsi, koska olet niin jumiutunut kostofantasioihin. On aika aikuistua ja keksiä muuta terveempää mietittävää kuin jokin äitisuhde.
Niin mutta nämähän ovat sama asia. Eli ei oe väliä kummin päin asiaa ajattelee. Minusta tässä on kyse molemmista puolista. Kasvan JA suojelen itseäni myös äidiltäni (joka on estänyt kasvun.)
apEi ole sama asia. Kyse ei ole äidistäsi vaan sinusta ja yksin sinusta. Sinä haluat syyttää elämäsi negatiivisista asoista toista osapuolta (iham sama kuinka oikeutetusti), sinä jumitat kostossa, syyllistämisessä, uhriutumisessa. Et voi muuttaa mennyttä mutta nykyisyydessä voit tahtoessasi seisoa omilla jaloillasi ja kantaa itse vastuun itsestäsi. Se on täysin oma valintasi. Suunnittelemalla kaikenlaisia kostoja ja katkeria toimia osoitat vain ja ainoastaan, ettet halua olla itsenäinen aikuinen.
Missä asiassa en kanna vastuuta? Äiti on tämän estänyt, jos en jossain asioissa kanna, koska sellaisen opettaminen kuulu vanhemmalle ja minä opettelen sitä nyt vasta. Ei se ole minun vikaani mitenkään, jos minun ei ole annettu oppia, vaan minua on siitä nimenomaan rangaistu. Hänhän menettäisi silloin valtansa minuun. Tai olisi menettänyt, kun olin lapsi ja nuori. Kun lähdin kotoa, en tiennyt itsellisyydestä siinä mielessä mitään.
apÖö, no siinä asiassa et kanna vastuutasi, ettet valitse itsenäisyyttäsi ja valta-asetelmien purkautumista, vaan varta vasten rakennat uusia valta-asetelmia ja jumiudut syyttämään muita niistä asioista, joita et ole oppinut. Arvaa mitä? Me kaikki muutkin opetellaan itsenämme se itsellisyys. Ja se tapahtuu niin että pistetään selkä suoraksi eikä syytetä kaikesta jotain muuta. Vaikka joskus syy olisinin toisaalla, niin ainoa mihin voimme vaikuttaa on me itse. Ja tässä on se valinta, jonka voit tehdä tai olla tekemättä. Ja jos valitset pysymisen noissa sinun ja äitisi henkisesti raskaissa asetelmissa, niin se ON valinta, ja seurauksista voit syyttää vain itseäsi. Sillä olisit voinut valita toisinkin nyt juuri tässä ja nyt. Selvisikö?
Sinullakin jos on ollut narsistipuoliso tmv on täysin eri tilanne kuin minulla. Sulla on kuitenkin silloin ollut se terve pohja, josta ponnistaa, mutta minulta se on tuhottu tai sitä on käsitelty tavoilla, jotka siis varmasti tunnet, jos olet narsistin kanssa ollut tekemisissä. Moni luulee saaneensa synnyinlahjana kyvyn ottaa vastuuta, vaikka sitä on oikeasti rakennettu lapsuudessa - tai sitten sitä on estetty.
apPaskat sua mitään on estetty. Sulta vaan puuttuu semmoinen selviytymiskyky mikä yleensä nisäkkäillä on.
Vahinko ettet aikanaan mennyt kesken.
Minulla on sua paljon parempi selviytymiskyky voi aarteeni. Kun mä nousen tuhkasta sä itket sairaana nurkassa.
apJoo joo nouset varmaan niin... Kymmenien vuosien terapian jälkeen kuule ennusteesi ei ole hääppönen. Kyl se on niin että vanhuus ja vuodeosasto sua kutsuu ennen kuin noista liemistäs minnekään nouset. Kroonikkona olet elänyt ja tulet elämään.
Tietysti ei voi olla varmaa, mutta jos mä saan ne kaksi perintöä jotka mua odottaa niin eiköhän se ole sellainen egobuusti jolla noustaan ihan mistä vain ;) Ja silloin hoidan kotiin henkisetkin jutut. Siis saan niitä ratkottua. Ja lisäksi löysin tämän narsismia ymmärtävän terapeutin vasta viime syksynä, eli kaksi, kolme vuotta tätä terapiaa tekee takuulla ihmeitä. Siihen ei sitä mammonaakaan sitten loppupeleissä edes tarvita. Jos en siis sitä saisikaan. Minulla on ihme kyllä mies, joka ei ole hylännyt ja lapset ja...ihan hyvälle näyttää tulevaisuus, kunhan saan asiani setvittyä. Kivun kautta se varmaan menee, mutta olen siihenkin valmis. Mikään ei voi olla kamalampaa kuin kärsiä siten miten kärsin pitkin tätä elämääni.
apMiten terapeuttisi meinaa parantaa sinun narsismin? Sehän ei parane juuri mitenkään, varsinkin heikolta näyttää sinun osasi. Syyttelet muita, etkä ymmärrä, että parhaillasi pilaat omien lastesi elämän.
En ole narsisti, vaan sen uhri. Hän auttaa minua sillä, että näkee minut vahingoitettuna ihmisenä, eikä juutu siihen, mitä MINÄ olen tehnyt ja syytä minua siitä. Koska olenhan minä viallinen. Mutta sen miettiminen ENSIN ei ratkaise asiaa, koska minua on häiritty ja siksi minussa on vikoja. Minun patisteluni ja vaatiminen tehdä oikein on aivan turhaa, koska syyt siihen, että minussa on vikoja ovat muualla kuin minussa. Alan toimia heti oikein kun saan apua siihen. En syyttelyä. Jotenkin näin.
apMiten ihanaa. Saat olla paska äiti ja ikävä narsisti ihan luvan kanssa. Ei tarvitse ottaa vastuuta teoistasi. Koska sinulla on ollut vaikeaa
Outoa tulkintaa sinulta. En halua olla paska äiti, joten miksi olisin saatuani apua?
apOot niin paska tyyppi ettei mikään apu tuohon auta.
Terapeuttisi vain ruokkii uhriuttasi eli heittää lissää löylyä. Saat oikein kieriskellä uhriudessasi ja samalla vältyt edelleen, aina ja ikuisesti kasvamasta itsenäiseksi kunnon ihmiseksi. Kivaa juu sulle ja terapeutti saa voita leipänsä päälle ja perheensä ruokittua. Mutta et sä oikeesti tuosta parane. Miksi ihmeessä muka paranisit?
Niin saankin oikein kieriskellä ja se on ihanaa, käykö kateeksi? Tämä on nannaa niille äidin kanssa vietetyille rääkkäämisen vuosille ja vastapainoa niille.
apEi käy kateeksi, todellakaan. Sairas mieli on sairas mieli. Joku syntyy sokeana ja toinen kaiketi sitten tuollaisena kuin sinä. Vajavuutensa kullakin. Kiva että sulla on edes siellä terapiassa ihanaa, ja tokihan alan ihmisenä olen aina iloinen kun kollegalla piisaa hommia.
Alan ihmisenä? Voi luoja. Oletko sä se pässi mielenterveyshoitaja, jonka paras anti huonostivoiville potilailleen oli syyttää heitä itseään omista ongelmistaan? Ei ihme, ettet saa mitään tuloksia aikaan. Asiakkaasi paranevat sinusta huolimatta, jos joku paranee.
ap
Kyllä tällä terapeutilla on raskas työ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka muuten kävi sen pääsiäisvierailun kanssa? Sanoit lähteväsi siksi ajaksi pois, kun miehesi kutsumat vieraat tulevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselle on vahingollista vuodesta toiseen hautoa kostoa. Se myrkyttää oman mielen ja koko elämän. Sitä varmasti tuo kuvion muutos tarkoittaa. Ei kannata "auttaa", kun auttaminen onkin vain vallankäyttöä ja kostoa. Sellainen auttaminen tuhoaa auttajan ja autettavan.
Ei kukaan tahdo olla toisen armoilla. Eikä ottaa vastaan mitään ilkeällä sydämellä annettua.
Eikä ilkeä auttaminen ole muuta kuin väkivallan tekemistä. Katkeroittaa ja tuhoaa myös sen pahan tekijän
Tätä terapeutti voi tarkoittaa. Vapautus tästä itseä tuhoavasta ajattelustaTämä. Ei terapeutti yritä suojella sinua äidiltäsi, vaan hänen antamaansa neuvoa noudattamalla suojelet itseäsi itseltäsi, koska olet niin jumiutunut kostofantasioihin. On aika aikuistua ja keksiä muuta terveempää mietittävää kuin jokin äitisuhde.
Niin mutta nämähän ovat sama asia. Eli ei oe väliä kummin päin asiaa ajattelee. Minusta tässä on kyse molemmista puolista. Kasvan JA suojelen itseäni myös äidiltäni (joka on estänyt kasvun.)
apEi ole sama asia. Kyse ei ole äidistäsi vaan sinusta ja yksin sinusta. Sinä haluat syyttää elämäsi negatiivisista asoista toista osapuolta (iham sama kuinka oikeutetusti), sinä jumitat kostossa, syyllistämisessä, uhriutumisessa. Et voi muuttaa mennyttä mutta nykyisyydessä voit tahtoessasi seisoa omilla jaloillasi ja kantaa itse vastuun itsestäsi. Se on täysin oma valintasi. Suunnittelemalla kaikenlaisia kostoja ja katkeria toimia osoitat vain ja ainoastaan, ettet halua olla itsenäinen aikuinen.
Missä asiassa en kanna vastuuta? Äiti on tämän estänyt, jos en jossain asioissa kanna, koska sellaisen opettaminen kuulu vanhemmalle ja minä opettelen sitä nyt vasta. Ei se ole minun vikaani mitenkään, jos minun ei ole annettu oppia, vaan minua on siitä nimenomaan rangaistu. Hänhän menettäisi silloin valtansa minuun. Tai olisi menettänyt, kun olin lapsi ja nuori. Kun lähdin kotoa, en tiennyt itsellisyydestä siinä mielessä mitään.
apÖö, no siinä asiassa et kanna vastuutasi, ettet valitse itsenäisyyttäsi ja valta-asetelmien purkautumista, vaan varta vasten rakennat uusia valta-asetelmia ja jumiudut syyttämään muita niistä asioista, joita et ole oppinut. Arvaa mitä? Me kaikki muutkin opetellaan itsenämme se itsellisyys. Ja se tapahtuu niin että pistetään selkä suoraksi eikä syytetä kaikesta jotain muuta. Vaikka joskus syy olisinin toisaalla, niin ainoa mihin voimme vaikuttaa on me itse. Ja tässä on se valinta, jonka voit tehdä tai olla tekemättä. Ja jos valitset pysymisen noissa sinun ja äitisi henkisesti raskaissa asetelmissa, niin se ON valinta, ja seurauksista voit syyttää vain itseäsi. Sillä olisit voinut valita toisinkin nyt juuri tässä ja nyt. Selvisikö?
Sinullakin jos on ollut narsistipuoliso tmv on täysin eri tilanne kuin minulla. Sulla on kuitenkin silloin ollut se terve pohja, josta ponnistaa, mutta minulta se on tuhottu tai sitä on käsitelty tavoilla, jotka siis varmasti tunnet, jos olet narsistin kanssa ollut tekemisissä. Moni luulee saaneensa synnyinlahjana kyvyn ottaa vastuuta, vaikka sitä on oikeasti rakennettu lapsuudessa - tai sitten sitä on estetty.
apPaskat sua mitään on estetty. Sulta vaan puuttuu semmoinen selviytymiskyky mikä yleensä nisäkkäillä on.
Vahinko ettet aikanaan mennyt kesken.
Minulla on sua paljon parempi selviytymiskyky voi aarteeni. Kun mä nousen tuhkasta sä itket sairaana nurkassa.
apJoo joo nouset varmaan niin... Kymmenien vuosien terapian jälkeen kuule ennusteesi ei ole hääppönen. Kyl se on niin että vanhuus ja vuodeosasto sua kutsuu ennen kuin noista liemistäs minnekään nouset. Kroonikkona olet elänyt ja tulet elämään.
Tietysti ei voi olla varmaa, mutta jos mä saan ne kaksi perintöä jotka mua odottaa niin eiköhän se ole sellainen egobuusti jolla noustaan ihan mistä vain ;) Ja silloin hoidan kotiin henkisetkin jutut. Siis saan niitä ratkottua. Ja lisäksi löysin tämän narsismia ymmärtävän terapeutin vasta viime syksynä, eli kaksi, kolme vuotta tätä terapiaa tekee takuulla ihmeitä. Siihen ei sitä mammonaakaan sitten loppupeleissä edes tarvita. Jos en siis sitä saisikaan. Minulla on ihme kyllä mies, joka ei ole hylännyt ja lapset ja...ihan hyvälle näyttää tulevaisuus, kunhan saan asiani setvittyä. Kivun kautta se varmaan menee, mutta olen siihenkin valmis. Mikään ei voi olla kamalampaa kuin kärsiä siten miten kärsin pitkin tätä elämääni.
apMiten terapeuttisi meinaa parantaa sinun narsismin? Sehän ei parane juuri mitenkään, varsinkin heikolta näyttää sinun osasi. Syyttelet muita, etkä ymmärrä, että parhaillasi pilaat omien lastesi elämän.
En ole narsisti, vaan sen uhri. Hän auttaa minua sillä, että näkee minut vahingoitettuna ihmisenä, eikä juutu siihen, mitä MINÄ olen tehnyt ja syytä minua siitä. Koska olenhan minä viallinen. Mutta sen miettiminen ENSIN ei ratkaise asiaa, koska minua on häiritty ja siksi minussa on vikoja. Minun patisteluni ja vaatiminen tehdä oikein on aivan turhaa, koska syyt siihen, että minussa on vikoja ovat muualla kuin minussa. Alan toimia heti oikein kun saan apua siihen. En syyttelyä. Jotenkin näin.
apOlet narsistin uhri ja narsisti myös itse. Valitettavasti. Sinulla on toivoa ainoastaan jos kykenet myöntämään sen. Siihen saakka toistat ihan samaa mitä oma äitisi. Säälin lapsiasi. Jos haluat olla parempi ihminen kuin äitisi oli sinulle, nostat pääsi sieltä omasta perseestä, unohdat äitisi, unohdat kaikki kostoajatukset, älä ole enää yhteydessä häneen. Mene lapsiesi luo, halaa heitä ja pyydä anteeksi. Tee jotain mitä he haluavat tehdä, heidän ehdoilla. Rakasta heitä.
Mutta miten minä narsistin uhrina teen tämän? Minulla on hirveä tarve oikeudelle, ettei äitini väärät teot minua kohtaan saa olla hyväksyttyjä. Toimimalla noin kun ehdotat hyväksyisin kohteluni. Ettei siinä mitään väärää ollutkaan. Minua saa kiusata ja mitään rangaistuksia ei jaeta. Ei se niin voi mennä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka muuten kävi sen pääsiäisvierailun kanssa? Sanoit lähteväsi siksi ajaksi pois, kun miehesi kutsumat vieraat tulevat.
Se meni hyvin. Minua auttoi sen erään kirjoittajan antamat vaihtoehdot, joista yksi oli tervehtiä vieraita yöpuvussa ja hävitä omiin oloihinsa. Ajattelin, että voiko niin tehdä, mutta päätin sitten, että voi. Ja se oli ratkaisevaa, että tajusin, mikä siinä eniten ahdisti, eli ajatus siitä, että kaikki ajattelevat kotimme tilan olevan sen syytä, että olen laiska ja haukkuvan minua mielessään sitten ja pilkkaavankin mielessään. Mutta sitten ymmärsin ITSE, että syy ei ole laiskuus, ja se rauhoitti minua. Sen jälkeen kun itse hahmotin tämän se, että he olisivat luulleet kaikkea laiskuudeksi ei enää ahdistanut ja olin ihan ok vierailun kanssa. Niin että kiitos sille kirjoittajille ja muillekin siinä ketjussa.
ap
Kuinka toivoisit sinua rangaistavan näistä pahoista teoista, joita teet päivittäin lapsillesi ja miehellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka muuten kävi sen pääsiäisvierailun kanssa? Sanoit lähteväsi siksi ajaksi pois, kun miehesi kutsumat vieraat tulevat.
Se meni hyvin. Minua auttoi sen erään kirjoittajan antamat vaihtoehdot, joista yksi oli tervehtiä vieraita yöpuvussa ja hävitä omiin oloihinsa. Ajattelin, että voiko niin tehdä, mutta päätin sitten, että voi. Ja se oli ratkaisevaa, että tajusin, mikä siinä eniten ahdisti, eli ajatus siitä, että kaikki ajattelevat kotimme tilan olevan sen syytä, että olen laiska ja haukkuvan minua mielessään sitten ja pilkkaavankin mielessään. Mutta sitten ymmärsin ITSE, että syy ei ole laiskuus, ja se rauhoitti minua. Sen jälkeen kun itse hahmotin tämän se, että he olisivat luulleet kaikkea laiskuudeksi ei enää ahdistanut ja olin ihan ok vierailun kanssa. Niin että kiitos sille kirjoittajille ja muillekin siinä ketjussa.
ap
Teillä oli vieraita ja olit yöpuvussa makuuhuoneessa (kuten tavallisesti). Oliko lapsilla vaatteet päällä?
Hullu vai laiska? Sitä he puntaroivat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselle on vahingollista vuodesta toiseen hautoa kostoa. Se myrkyttää oman mielen ja koko elämän. Sitä varmasti tuo kuvion muutos tarkoittaa. Ei kannata "auttaa", kun auttaminen onkin vain vallankäyttöä ja kostoa. Sellainen auttaminen tuhoaa auttajan ja autettavan.
Ei kukaan tahdo olla toisen armoilla. Eikä ottaa vastaan mitään ilkeällä sydämellä annettua.
Eikä ilkeä auttaminen ole muuta kuin väkivallan tekemistä. Katkeroittaa ja tuhoaa myös sen pahan tekijän
Tätä terapeutti voi tarkoittaa. Vapautus tästä itseä tuhoavasta ajattelustaTämä. Ei terapeutti yritä suojella sinua äidiltäsi, vaan hänen antamaansa neuvoa noudattamalla suojelet itseäsi itseltäsi, koska olet niin jumiutunut kostofantasioihin. On aika aikuistua ja keksiä muuta terveempää mietittävää kuin jokin äitisuhde.
Niin mutta nämähän ovat sama asia. Eli ei oe väliä kummin päin asiaa ajattelee. Minusta tässä on kyse molemmista puolista. Kasvan JA suojelen itseäni myös äidiltäni (joka on estänyt kasvun.)
apEi ole sama asia. Kyse ei ole äidistäsi vaan sinusta ja yksin sinusta. Sinä haluat syyttää elämäsi negatiivisista asoista toista osapuolta (iham sama kuinka oikeutetusti), sinä jumitat kostossa, syyllistämisessä, uhriutumisessa. Et voi muuttaa mennyttä mutta nykyisyydessä voit tahtoessasi seisoa omilla jaloillasi ja kantaa itse vastuun itsestäsi. Se on täysin oma valintasi. Suunnittelemalla kaikenlaisia kostoja ja katkeria toimia osoitat vain ja ainoastaan, ettet halua olla itsenäinen aikuinen.
Missä asiassa en kanna vastuuta? Äiti on tämän estänyt, jos en jossain asioissa kanna, koska sellaisen opettaminen kuulu vanhemmalle ja minä opettelen sitä nyt vasta. Ei se ole minun vikaani mitenkään, jos minun ei ole annettu oppia, vaan minua on siitä nimenomaan rangaistu. Hänhän menettäisi silloin valtansa minuun. Tai olisi menettänyt, kun olin lapsi ja nuori. Kun lähdin kotoa, en tiennyt itsellisyydestä siinä mielessä mitään.
apÖö, no siinä asiassa et kanna vastuutasi, ettet valitse itsenäisyyttäsi ja valta-asetelmien purkautumista, vaan varta vasten rakennat uusia valta-asetelmia ja jumiudut syyttämään muita niistä asioista, joita et ole oppinut. Arvaa mitä? Me kaikki muutkin opetellaan itsenämme se itsellisyys. Ja se tapahtuu niin että pistetään selkä suoraksi eikä syytetä kaikesta jotain muuta. Vaikka joskus syy olisinin toisaalla, niin ainoa mihin voimme vaikuttaa on me itse. Ja tässä on se valinta, jonka voit tehdä tai olla tekemättä. Ja jos valitset pysymisen noissa sinun ja äitisi henkisesti raskaissa asetelmissa, niin se ON valinta, ja seurauksista voit syyttää vain itseäsi. Sillä olisit voinut valita toisinkin nyt juuri tässä ja nyt. Selvisikö?
Sinullakin jos on ollut narsistipuoliso tmv on täysin eri tilanne kuin minulla. Sulla on kuitenkin silloin ollut se terve pohja, josta ponnistaa, mutta minulta se on tuhottu tai sitä on käsitelty tavoilla, jotka siis varmasti tunnet, jos olet narsistin kanssa ollut tekemisissä. Moni luulee saaneensa synnyinlahjana kyvyn ottaa vastuuta, vaikka sitä on oikeasti rakennettu lapsuudessa - tai sitten sitä on estetty.
apPaskat sua mitään on estetty. Sulta vaan puuttuu semmoinen selviytymiskyky mikä yleensä nisäkkäillä on.
Vahinko ettet aikanaan mennyt kesken.
Minulla on sua paljon parempi selviytymiskyky voi aarteeni. Kun mä nousen tuhkasta sä itket sairaana nurkassa.
apJoo joo nouset varmaan niin... Kymmenien vuosien terapian jälkeen kuule ennusteesi ei ole hääppönen. Kyl se on niin että vanhuus ja vuodeosasto sua kutsuu ennen kuin noista liemistäs minnekään nouset. Kroonikkona olet elänyt ja tulet elämään.
Tietysti ei voi olla varmaa, mutta jos mä saan ne kaksi perintöä jotka mua odottaa niin eiköhän se ole sellainen egobuusti jolla noustaan ihan mistä vain ;) Ja silloin hoidan kotiin henkisetkin jutut. Siis saan niitä ratkottua. Ja lisäksi löysin tämän narsismia ymmärtävän terapeutin vasta viime syksynä, eli kaksi, kolme vuotta tätä terapiaa tekee takuulla ihmeitä. Siihen ei sitä mammonaakaan sitten loppupeleissä edes tarvita. Jos en siis sitä saisikaan. Minulla on ihme kyllä mies, joka ei ole hylännyt ja lapset ja...ihan hyvälle näyttää tulevaisuus, kunhan saan asiani setvittyä. Kivun kautta se varmaan menee, mutta olen siihenkin valmis. Mikään ei voi olla kamalampaa kuin kärsiä siten miten kärsin pitkin tätä elämääni.
apMiten terapeuttisi meinaa parantaa sinun narsismin? Sehän ei parane juuri mitenkään, varsinkin heikolta näyttää sinun osasi. Syyttelet muita, etkä ymmärrä, että parhaillasi pilaat omien lastesi elämän.
En ole narsisti, vaan sen uhri. Hän auttaa minua sillä, että näkee minut vahingoitettuna ihmisenä, eikä juutu siihen, mitä MINÄ olen tehnyt ja syytä minua siitä. Koska olenhan minä viallinen. Mutta sen miettiminen ENSIN ei ratkaise asiaa, koska minua on häiritty ja siksi minussa on vikoja. Minun patisteluni ja vaatiminen tehdä oikein on aivan turhaa, koska syyt siihen, että minussa on vikoja ovat muualla kuin minussa. Alan toimia heti oikein kun saan apua siihen. En syyttelyä. Jotenkin näin.
apOlet narsistin uhri ja narsisti myös itse. Valitettavasti. Sinulla on toivoa ainoastaan jos kykenet myöntämään sen. Siihen saakka toistat ihan samaa mitä oma äitisi. Säälin lapsiasi. Jos haluat olla parempi ihminen kuin äitisi oli sinulle, nostat pääsi sieltä omasta perseestä, unohdat äitisi, unohdat kaikki kostoajatukset, älä ole enää yhteydessä häneen. Mene lapsiesi luo, halaa heitä ja pyydä anteeksi. Tee jotain mitä he haluavat tehdä, heidän ehdoilla. Rakasta heitä.
Mutta miten minä narsistin uhrina teen tämän? Minulla on hirveä tarve oikeudelle, ettei äitini väärät teot minua kohtaan saa olla hyväksyttyjä. Toimimalla noin kun ehdotat hyväksyisin kohteluni. Ettei siinä mitään väärää ollutkaan. Minua saa kiusata ja mitään rangaistuksia ei jaeta. Ei se niin voi mennä.
ap
Kappas, te oikeamieliset ette osaa auttaa. Osaatte vain pakottaa minua hyväksymään vääryydet. Siihen en suostu koskaan. Vaikka tekisin itsekin väärää. Miten tuo vääryys korjataan? Sitten alan minäkin tehdä oikein. Eihänse nyt niin voi olla, että minua saa kiusata, mutta minun pitää olla vain hyvä muille. Mun pitää saada oikaisu ja hyvitys ensin ja nyt sitä on se, että saan päänsilityksiä niin kauan että tunnen itseni hyväksytyksi, vaikka minua on kiusattu koska muka minussa on vikaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselle on vahingollista vuodesta toiseen hautoa kostoa. Se myrkyttää oman mielen ja koko elämän. Sitä varmasti tuo kuvion muutos tarkoittaa. Ei kannata "auttaa", kun auttaminen onkin vain vallankäyttöä ja kostoa. Sellainen auttaminen tuhoaa auttajan ja autettavan.
Ei kukaan tahdo olla toisen armoilla. Eikä ottaa vastaan mitään ilkeällä sydämellä annettua.
Eikä ilkeä auttaminen ole muuta kuin väkivallan tekemistä. Katkeroittaa ja tuhoaa myös sen pahan tekijän
Tätä terapeutti voi tarkoittaa. Vapautus tästä itseä tuhoavasta ajattelustaTämä. Ei terapeutti yritä suojella sinua äidiltäsi, vaan hänen antamaansa neuvoa noudattamalla suojelet itseäsi itseltäsi, koska olet niin jumiutunut kostofantasioihin. On aika aikuistua ja keksiä muuta terveempää mietittävää kuin jokin äitisuhde.
Niin mutta nämähän ovat sama asia. Eli ei oe väliä kummin päin asiaa ajattelee. Minusta tässä on kyse molemmista puolista. Kasvan JA suojelen itseäni myös äidiltäni (joka on estänyt kasvun.)
apEi ole sama asia. Kyse ei ole äidistäsi vaan sinusta ja yksin sinusta. Sinä haluat syyttää elämäsi negatiivisista asoista toista osapuolta (iham sama kuinka oikeutetusti), sinä jumitat kostossa, syyllistämisessä, uhriutumisessa. Et voi muuttaa mennyttä mutta nykyisyydessä voit tahtoessasi seisoa omilla jaloillasi ja kantaa itse vastuun itsestäsi. Se on täysin oma valintasi. Suunnittelemalla kaikenlaisia kostoja ja katkeria toimia osoitat vain ja ainoastaan, ettet halua olla itsenäinen aikuinen.
Missä asiassa en kanna vastuuta? Äiti on tämän estänyt, jos en jossain asioissa kanna, koska sellaisen opettaminen kuulu vanhemmalle ja minä opettelen sitä nyt vasta. Ei se ole minun vikaani mitenkään, jos minun ei ole annettu oppia, vaan minua on siitä nimenomaan rangaistu. Hänhän menettäisi silloin valtansa minuun. Tai olisi menettänyt, kun olin lapsi ja nuori. Kun lähdin kotoa, en tiennyt itsellisyydestä siinä mielessä mitään.
apÖö, no siinä asiassa et kanna vastuutasi, ettet valitse itsenäisyyttäsi ja valta-asetelmien purkautumista, vaan varta vasten rakennat uusia valta-asetelmia ja jumiudut syyttämään muita niistä asioista, joita et ole oppinut. Arvaa mitä? Me kaikki muutkin opetellaan itsenämme se itsellisyys. Ja se tapahtuu niin että pistetään selkä suoraksi eikä syytetä kaikesta jotain muuta. Vaikka joskus syy olisinin toisaalla, niin ainoa mihin voimme vaikuttaa on me itse. Ja tässä on se valinta, jonka voit tehdä tai olla tekemättä. Ja jos valitset pysymisen noissa sinun ja äitisi henkisesti raskaissa asetelmissa, niin se ON valinta, ja seurauksista voit syyttää vain itseäsi. Sillä olisit voinut valita toisinkin nyt juuri tässä ja nyt. Selvisikö?
Sinullakin jos on ollut narsistipuoliso tmv on täysin eri tilanne kuin minulla. Sulla on kuitenkin silloin ollut se terve pohja, josta ponnistaa, mutta minulta se on tuhottu tai sitä on käsitelty tavoilla, jotka siis varmasti tunnet, jos olet narsistin kanssa ollut tekemisissä. Moni luulee saaneensa synnyinlahjana kyvyn ottaa vastuuta, vaikka sitä on oikeasti rakennettu lapsuudessa - tai sitten sitä on estetty.
apPaskat sua mitään on estetty. Sulta vaan puuttuu semmoinen selviytymiskyky mikä yleensä nisäkkäillä on.
Vahinko ettet aikanaan mennyt kesken.
Minulla on sua paljon parempi selviytymiskyky voi aarteeni. Kun mä nousen tuhkasta sä itket sairaana nurkassa.
apJoo joo nouset varmaan niin... Kymmenien vuosien terapian jälkeen kuule ennusteesi ei ole hääppönen. Kyl se on niin että vanhuus ja vuodeosasto sua kutsuu ennen kuin noista liemistäs minnekään nouset. Kroonikkona olet elänyt ja tulet elämään.
Tietysti ei voi olla varmaa, mutta jos mä saan ne kaksi perintöä jotka mua odottaa niin eiköhän se ole sellainen egobuusti jolla noustaan ihan mistä vain ;) Ja silloin hoidan kotiin henkisetkin jutut. Siis saan niitä ratkottua. Ja lisäksi löysin tämän narsismia ymmärtävän terapeutin vasta viime syksynä, eli kaksi, kolme vuotta tätä terapiaa tekee takuulla ihmeitä. Siihen ei sitä mammonaakaan sitten loppupeleissä edes tarvita. Jos en siis sitä saisikaan. Minulla on ihme kyllä mies, joka ei ole hylännyt ja lapset ja...ihan hyvälle näyttää tulevaisuus, kunhan saan asiani setvittyä. Kivun kautta se varmaan menee, mutta olen siihenkin valmis. Mikään ei voi olla kamalampaa kuin kärsiä siten miten kärsin pitkin tätä elämääni.
apMiten terapeuttisi meinaa parantaa sinun narsismin? Sehän ei parane juuri mitenkään, varsinkin heikolta näyttää sinun osasi. Syyttelet muita, etkä ymmärrä, että parhaillasi pilaat omien lastesi elämän.
En ole narsisti, vaan sen uhri. Hän auttaa minua sillä, että näkee minut vahingoitettuna ihmisenä, eikä juutu siihen, mitä MINÄ olen tehnyt ja syytä minua siitä. Koska olenhan minä viallinen. Mutta sen miettiminen ENSIN ei ratkaise asiaa, koska minua on häiritty ja siksi minussa on vikoja. Minun patisteluni ja vaatiminen tehdä oikein on aivan turhaa, koska syyt siihen, että minussa on vikoja ovat muualla kuin minussa. Alan toimia heti oikein kun saan apua siihen. En syyttelyä. Jotenkin näin.
apOlet narsistin uhri ja narsisti myös itse. Valitettavasti. Sinulla on toivoa ainoastaan jos kykenet myöntämään sen. Siihen saakka toistat ihan samaa mitä oma äitisi. Säälin lapsiasi. Jos haluat olla parempi ihminen kuin äitisi oli sinulle, nostat pääsi sieltä omasta perseestä, unohdat äitisi, unohdat kaikki kostoajatukset, älä ole enää yhteydessä häneen. Mene lapsiesi luo, halaa heitä ja pyydä anteeksi. Tee jotain mitä he haluavat tehdä, heidän ehdoilla. Rakasta heitä.
Mutta miten minä narsistin uhrina teen tämän? Minulla on hirveä tarve oikeudelle, ettei äitini väärät teot minua kohtaan saa olla hyväksyttyjä. Toimimalla noin kun ehdotat hyväksyisin kohteluni. Ettei siinä mitään väärää ollutkaan. Minua saa kiusata ja mitään rangaistuksia ei jaeta. Ei se niin voi mennä.
ap
En ole tuo, jolle vastasit, vaan sivusta huutelija.
Sinulla on tarve oikeudelle? Mille oikeudelle? Jo aiemmin todettiin, että äidilläsikin on ollut vaikea lapsuus, joten hänkään ei liene se alkuperäinen pääpiru jota voitaisiin syyttää. Kyseessä on sukupolvien ketju. Pitäisikö sinun mennä mummosi luo kostamaan?
Kosto ei ole se asia joka sinut vapauttaa. Vapautus tulee sitä kautta, että et enää anna painoarvoa äitisi mielipiteille kuten edelleenkin teet. Aikuistu. Katkaise napanuora. Seiso omilla jaloillasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka muuten kävi sen pääsiäisvierailun kanssa? Sanoit lähteväsi siksi ajaksi pois, kun miehesi kutsumat vieraat tulevat.
Se meni hyvin. Minua auttoi sen erään kirjoittajan antamat vaihtoehdot, joista yksi oli tervehtiä vieraita yöpuvussa ja hävitä omiin oloihinsa. Ajattelin, että voiko niin tehdä, mutta päätin sitten, että voi. Ja se oli ratkaisevaa, että tajusin, mikä siinä eniten ahdisti, eli ajatus siitä, että kaikki ajattelevat kotimme tilan olevan sen syytä, että olen laiska ja haukkuvan minua mielessään sitten ja pilkkaavankin mielessään. Mutta sitten ymmärsin ITSE, että syy ei ole laiskuus, ja se rauhoitti minua. Sen jälkeen kun itse hahmotin tämän se, että he olisivat luulleet kaikkea laiskuudeksi ei enää ahdistanut ja olin ihan ok vierailun kanssa. Niin että kiitos sille kirjoittajille ja muillekin siinä ketjussa.
apTeillä oli vieraita ja olit yöpuvussa makuuhuoneessa (kuten tavallisesti). Oliko lapsilla vaatteet päällä?
Hullu vai laiska? Sitä he puntaroivat
Ei mennyt näin, ja jos he ajattelevat heti noin kanssaihmisistään niin he ovat pikkusieluja.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä358 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselle on vahingollista vuodesta toiseen hautoa kostoa. Se myrkyttää oman mielen ja koko elämän. Sitä varmasti tuo kuvion muutos tarkoittaa. Ei kannata "auttaa", kun auttaminen onkin vain vallankäyttöä ja kostoa. Sellainen auttaminen tuhoaa auttajan ja autettavan.
Ei kukaan tahdo olla toisen armoilla. Eikä ottaa vastaan mitään ilkeällä sydämellä annettua.
Eikä ilkeä auttaminen ole muuta kuin väkivallan tekemistä. Katkeroittaa ja tuhoaa myös sen pahan tekijän
Tätä terapeutti voi tarkoittaa. Vapautus tästä itseä tuhoavasta ajattelustaTämä. Ei terapeutti yritä suojella sinua äidiltäsi, vaan hänen antamaansa neuvoa noudattamalla suojelet itseäsi itseltäsi, koska olet niin jumiutunut kostofantasioihin. On aika aikuistua ja keksiä muuta terveempää mietittävää kuin jokin äitisuhde.
Niin mutta nämähän ovat sama asia. Eli ei oe väliä kummin päin asiaa ajattelee. Minusta tässä on kyse molemmista puolista. Kasvan JA suojelen itseäni myös äidiltäni (joka on estänyt kasvun.)
apEi ole sama asia. Kyse ei ole äidistäsi vaan sinusta ja yksin sinusta. Sinä haluat syyttää elämäsi negatiivisista asoista toista osapuolta (iham sama kuinka oikeutetusti), sinä jumitat kostossa, syyllistämisessä, uhriutumisessa. Et voi muuttaa mennyttä mutta nykyisyydessä voit tahtoessasi seisoa omilla jaloillasi ja kantaa itse vastuun itsestäsi. Se on täysin oma valintasi. Suunnittelemalla kaikenlaisia kostoja ja katkeria toimia osoitat vain ja ainoastaan, ettet halua olla itsenäinen aikuinen.
Missä asiassa en kanna vastuuta? Äiti on tämän estänyt, jos en jossain asioissa kanna, koska sellaisen opettaminen kuulu vanhemmalle ja minä opettelen sitä nyt vasta. Ei se ole minun vikaani mitenkään, jos minun ei ole annettu oppia, vaan minua on siitä nimenomaan rangaistu. Hänhän menettäisi silloin valtansa minuun. Tai olisi menettänyt, kun olin lapsi ja nuori. Kun lähdin kotoa, en tiennyt itsellisyydestä siinä mielessä mitään.
apÖö, no siinä asiassa et kanna vastuutasi, ettet valitse itsenäisyyttäsi ja valta-asetelmien purkautumista, vaan varta vasten rakennat uusia valta-asetelmia ja jumiudut syyttämään muita niistä asioista, joita et ole oppinut. Arvaa mitä? Me kaikki muutkin opetellaan itsenämme se itsellisyys. Ja se tapahtuu niin että pistetään selkä suoraksi eikä syytetä kaikesta jotain muuta. Vaikka joskus syy olisinin toisaalla, niin ainoa mihin voimme vaikuttaa on me itse. Ja tässä on se valinta, jonka voit tehdä tai olla tekemättä. Ja jos valitset pysymisen noissa sinun ja äitisi henkisesti raskaissa asetelmissa, niin se ON valinta, ja seurauksista voit syyttää vain itseäsi. Sillä olisit voinut valita toisinkin nyt juuri tässä ja nyt. Selvisikö?
Sinullakin jos on ollut narsistipuoliso tmv on täysin eri tilanne kuin minulla. Sulla on kuitenkin silloin ollut se terve pohja, josta ponnistaa, mutta minulta se on tuhottu tai sitä on käsitelty tavoilla, jotka siis varmasti tunnet, jos olet narsistin kanssa ollut tekemisissä. Moni luulee saaneensa synnyinlahjana kyvyn ottaa vastuuta, vaikka sitä on oikeasti rakennettu lapsuudessa - tai sitten sitä on estetty.
apPaskat sua mitään on estetty. Sulta vaan puuttuu semmoinen selviytymiskyky mikä yleensä nisäkkäillä on.
Vahinko ettet aikanaan mennyt kesken.
Minulla on sua paljon parempi selviytymiskyky voi aarteeni. Kun mä nousen tuhkasta sä itket sairaana nurkassa.
apJoo joo nouset varmaan niin... Kymmenien vuosien terapian jälkeen kuule ennusteesi ei ole hääppönen. Kyl se on niin että vanhuus ja vuodeosasto sua kutsuu ennen kuin noista liemistäs minnekään nouset. Kroonikkona olet elänyt ja tulet elämään.
Tietysti ei voi olla varmaa, mutta jos mä saan ne kaksi perintöä jotka mua odottaa niin eiköhän se ole sellainen egobuusti jolla noustaan ihan mistä vain ;) Ja silloin hoidan kotiin henkisetkin jutut. Siis saan niitä ratkottua. Ja lisäksi löysin tämän narsismia ymmärtävän terapeutin vasta viime syksynä, eli kaksi, kolme vuotta tätä terapiaa tekee takuulla ihmeitä. Siihen ei sitä mammonaakaan sitten loppupeleissä edes tarvita. Jos en siis sitä saisikaan. Minulla on ihme kyllä mies, joka ei ole hylännyt ja lapset ja...ihan hyvälle näyttää tulevaisuus, kunhan saan asiani setvittyä. Kivun kautta se varmaan menee, mutta olen siihenkin valmis. Mikään ei voi olla kamalampaa kuin kärsiä siten miten kärsin pitkin tätä elämääni.
apMiten terapeuttisi meinaa parantaa sinun narsismin? Sehän ei parane juuri mitenkään, varsinkin heikolta näyttää sinun osasi. Syyttelet muita, etkä ymmärrä, että parhaillasi pilaat omien lastesi elämän.
En ole narsisti, vaan sen uhri. Hän auttaa minua sillä, että näkee minut vahingoitettuna ihmisenä, eikä juutu siihen, mitä MINÄ olen tehnyt ja syytä minua siitä. Koska olenhan minä viallinen. Mutta sen miettiminen ENSIN ei ratkaise asiaa, koska minua on häiritty ja siksi minussa on vikoja. Minun patisteluni ja vaatiminen tehdä oikein on aivan turhaa, koska syyt siihen, että minussa on vikoja ovat muualla kuin minussa. Alan toimia heti oikein kun saan apua siihen. En syyttelyä. Jotenkin näin.
apOlet narsistin uhri ja narsisti myös itse. Valitettavasti. Sinulla on toivoa ainoastaan jos kykenet myöntämään sen. Siihen saakka toistat ihan samaa mitä oma äitisi. Säälin lapsiasi. Jos haluat olla parempi ihminen kuin äitisi oli sinulle, nostat pääsi sieltä omasta perseestä, unohdat äitisi, unohdat kaikki kostoajatukset, älä ole enää yhteydessä häneen. Mene lapsiesi luo, halaa heitä ja pyydä anteeksi. Tee jotain mitä he haluavat tehdä, heidän ehdoilla. Rakasta heitä.
Mutta miten minä narsistin uhrina teen tämän? Minulla on hirveä tarve oikeudelle, ettei äitini väärät teot minua kohtaan saa olla hyväksyttyjä. Toimimalla noin kun ehdotat hyväksyisin kohteluni. Ettei siinä mitään väärää ollutkaan. Minua saa kiusata ja mitään rangaistuksia ei jaeta. Ei se niin voi mennä.
apEn ole tuo, jolle vastasit, vaan sivusta huutelija.
Sinulla on tarve oikeudelle? Mille oikeudelle? Jo aiemmin todettiin, että äidilläsikin on ollut vaikea lapsuus, joten hänkään ei liene se alkuperäinen pääpiru jota voitaisiin syyttää. Kyseessä on sukupolvien ketju. Pitäisikö sinun mennä mummosi luo kostamaan?
Kosto ei ole se asia joka sinut vapauttaa. Vapautus tulee sitä kautta, että et enää anna painoarvoa äitisi mielipiteille kuten edelleenkin teet. Aikuistu. Katkaise napanuora. Seiso omilla jaloillasi.
Sille, että minua on syyttä pidetty huonona ja viallisena lapsena. Sille oikeutta! Ja sitä saa vain tekijältä, hänelle on sanottu, että se mitä teki on väärin, muttei myönnä eikä kadu! Siihen ei hänen mummollaan ole osaa eikä arpaa. Olemme kärsimisessä samalla puolella, jos se tulee hänen mummoltaan tai äidiltään, miksei ratkea jalkojeni juureen itkemään hirveyttään omaa lastaan kohtaan? Osoita, että rakastaa minua, eikä paskaa mummoaan?
ap
Vierailija kirjoitti:
Kuinka toivoisit sinua rangaistavan näistä pahoista teoista, joita teet päivittäin lapsillesi ja miehellesi?
Tajuta joskus mitä se on heille aiheuttanut ja pyytää anteeksi ja rahallinen hyvitys jos ovat terapian tarpeessa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka muuten kävi sen pääsiäisvierailun kanssa? Sanoit lähteväsi siksi ajaksi pois, kun miehesi kutsumat vieraat tulevat.
Se meni hyvin. Minua auttoi sen erään kirjoittajan antamat vaihtoehdot, joista yksi oli tervehtiä vieraita yöpuvussa ja hävitä omiin oloihinsa. Ajattelin, että voiko niin tehdä, mutta päätin sitten, että voi. Ja se oli ratkaisevaa, että tajusin, mikä siinä eniten ahdisti, eli ajatus siitä, että kaikki ajattelevat kotimme tilan olevan sen syytä, että olen laiska ja haukkuvan minua mielessään sitten ja pilkkaavankin mielessään. Mutta sitten ymmärsin ITSE, että syy ei ole laiskuus, ja se rauhoitti minua. Sen jälkeen kun itse hahmotin tämän se, että he olisivat luulleet kaikkea laiskuudeksi ei enää ahdistanut ja olin ihan ok vierailun kanssa. Niin että kiitos sille kirjoittajille ja muillekin siinä ketjussa.
apTeillä oli vieraita ja olit yöpuvussa makuuhuoneessa (kuten tavallisesti). Oliko lapsilla vaatteet päällä?
Hullu vai laiska? Sitä he puntaroivatEi mennyt näin, ja jos he ajattelevat heti noin kanssaihmisistään niin he ovat pikkusieluja.
ap
Miten sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka muuten kävi sen pääsiäisvierailun kanssa? Sanoit lähteväsi siksi ajaksi pois, kun miehesi kutsumat vieraat tulevat.
Se meni hyvin. Minua auttoi sen erään kirjoittajan antamat vaihtoehdot, joista yksi oli tervehtiä vieraita yöpuvussa ja hävitä omiin oloihinsa. Ajattelin, että voiko niin tehdä, mutta päätin sitten, että voi. Ja se oli ratkaisevaa, että tajusin, mikä siinä eniten ahdisti, eli ajatus siitä, että kaikki ajattelevat kotimme tilan olevan sen syytä, että olen laiska ja haukkuvan minua mielessään sitten ja pilkkaavankin mielessään. Mutta sitten ymmärsin ITSE, että syy ei ole laiskuus, ja se rauhoitti minua. Sen jälkeen kun itse hahmotin tämän se, että he olisivat luulleet kaikkea laiskuudeksi ei enää ahdistanut ja olin ihan ok vierailun kanssa. Niin että kiitos sille kirjoittajille ja muillekin siinä ketjussa.
apTeillä oli vieraita ja olit yöpuvussa makuuhuoneessa (kuten tavallisesti). Oliko lapsilla vaatteet päällä?
Hullu vai laiska? Sitä he puntaroivatEi mennyt näin, ja jos he ajattelevat heti noin kanssaihmisistään niin he ovat pikkusieluja.
apMiten sitten?
Olimme ulkona koko ajan eikä kenenkään tarvinnut mennä sisään vessaan tms :D Pääsin pälkähästä asunnon esittelemisen suhteen. ap
Alue: Aihe vapaa
Oikeutat pahuutesi. Kieltäydyt ottamasta vastuuta teoistasi. Tämä on persoonallisuushäiriön merkki.
Olet iloinen päähän taputtelusta. Se päättyy oman vastuun ottamiseen. Siihen ei sinusta ole ja terapia päättyy epäonnistuneena kuten aiemminkin
Minä en näe sinua mitenkään huonosti kohdeltuna. Istut kotonadi muun perheen palveltavana... Sellainen kuningatar, jota muut varoo suututtamasta ettet raivostu kuten kivikissojen johdosta. Silloin lapsesi joutui anomaan ettet lähtisi ja vei kiven pois sinun vessastasi. Sellainen äiti. Kellään ei saa olla kivaa