Lue keskustelun säännöt.
Terapeuttini sanoi, ettei minun kannata antaa äidilleni asioita auttaakseni siten
08.04.2016 |
Eli koska äitini käyttäytyy narsistisesti minua kohtaan, minun ei kannatta suhtautua häneen niin, että ilahdutan häntä auttamalla häntä. Eli jos minä perin vaikkapa asunnon, niin en annakaan äitini asua siinä, kuten hän asui joskus aikoinaan kun perinnönjättäjä oli elossa (eivät ole sukua) vaan autan vain, jos äiti sitä minulta pyytää. Silloin on asetelma kuulemma oikein päin.
Olin luullut, että parannan välejäni äitiini antamalla hänelle asioita. Mutta narsisti ei ilahdu niistä, vaan odottaa vain enemmän ja saattaa silti haukkuakin antajaa.
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olet paha, kärsit siitä. Pahuutesi rumentaa sinua.
Ja noinhan sinä toimit nyt. Huudat ja raivoat. Et osallistu. Uhkaat lähteä ellei kaikki pyöri sinun ympärilläsi. Että sellainen oikeutus olla huono äiti tietoisesti valiten pahuudenMutta eihän se, jos vanhempi suuttuu ole pahuutta. Eikä se, ettei pysty olemaan läsnä ole pahuutta. Sulla on aivan väärä käsitys siitä, mitä pahuus on.
apEt ole missään esimerkissä pystynyt osoittamaan myöskään äitisi pahuutta. Miten hän oli paha? Kun joskus suuttui, ei ollut aina läsnä, oli väsynyt.
Sen sijaan sinussa on pahuutta. Haluat kantaa kaunaa, olet itsekäs, murhanhimoinen ja kostonhimoinen.
Ja ahne. Ja laiska. Täysi narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olet paha, kärsit siitä. Pahuutesi rumentaa sinua.
Ja noinhan sinä toimit nyt. Huudat ja raivoat. Et osallistu. Uhkaat lähteä ellei kaikki pyöri sinun ympärilläsi. Että sellainen oikeutus olla huono äiti tietoisesti valiten pahuudenMutta eihän se, jos vanhempi suuttuu ole pahuutta. Eikä se, ettei pysty olemaan läsnä ole pahuutta. Sulla on aivan väärä käsitys siitä, mitä pahuus on.
apEt ole missään esimerkissä pystynyt osoittamaan myöskään äitisi pahuutta. Miten hän oli paha? Kun joskus suuttui, ei ollut aina läsnä, oli väsynyt.
Sen sijaan sinussa on pahuutta. Haluat kantaa kaunaa, olet itsekäs, murhanhimoinen ja kostonhimoinen.
Tämän lisäksi äiti auttaa lastenhoidossa. Koittaa kaikin tavoin kestää ja ottaa tätä paskaa niskaansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olet paha, kärsit siitä. Pahuutesi rumentaa sinua.
Ja noinhan sinä toimit nyt. Huudat ja raivoat. Et osallistu. Uhkaat lähteä ellei kaikki pyöri sinun ympärilläsi. Että sellainen oikeutus olla huono äiti tietoisesti valiten pahuudenMutta eihän se, jos vanhempi suuttuu ole pahuutta. Eikä se, ettei pysty olemaan läsnä ole pahuutta. Sulla on aivan väärä käsitys siitä, mitä pahuus on.
apEt ole missään esimerkissä pystynyt osoittamaan myöskään äitisi pahuutta. Miten hän oli paha? Kun joskus suuttui, ei ollut aina läsnä, oli väsynyt.
Sen sijaan sinussa on pahuutta. Haluat kantaa kaunaa, olet itsekäs, murhanhimoinen ja kostonhimoinen.
Niin no se on totta, että samalla logiikalla ne hänen vajeensa eivät ole olleet pahuutta, enkä minä sitä ole koskaan tarkoittanutkaan, esimerkiksi isässäni on paljon vikoja, enkä hänessä ole kokenut silti pahuutta.
Ehkä se äidin pahuus on sitä nimenomaan, että vaikka itse oli viallinen niin syytti silti minua että minä aiheutan tavallaan oman huonouteni kun hän ei nyt pysty parempaan. Syytti siis minua. Eli että hänelle tulee huono olo kun en käyttäydy kauniimmin tai jotain vaikka itse ei osannut ohjata minua siihen, mitä itse halusi. Totta kai mä lapsena sitten uskoin että se on minun syytäni ja itsesyytöksistä seurasi sitten vaikka ongelmia muualla elämässä. No, kun niistä sanoin äidille, niin minua syytetään taas, että oma vikasi vaikka armollisempaa olisi ollut sallia minullekin vikoja, mutta äiti kauhistui, että minussa on vikaa ja syytti minua ja minä uskoin taas ja hätäännyin ettei minusta voi kukaan pitää, koska ei saa olla yhtään viallinen ja se taas on aiheuttanut uskomattomia raivokohtauksia kun en saa vain mitään hyväksyntää mistään. Kun kaikki meni jostain alista alkaen pieleen.
Ja sitten kun mulla on niitä raivokohtauksia niin äiti ei tue yhtään, vaan syyttelee edelleen ja tuntuu suorastaan vihaavan omaa lastaan ja se kaikki saa tuntumaan siltä, että äiti olisi voinut niin monessa kohtaa olemalla armollisempi tai hyväksyvämpi omaa lastaan kohtaan tukea ja auttaa niin paljossa. Mutta on aina ollut hyvin vaativa ja samalla huono antamaan esimerkkiä ja ajanut minua sillä hulluuden partaalle. Oli itse viallinen mutta mun ois pitänyt olla kaikille kuin Naantalin aurinko ja vaikka mikä.
ap
Tästä tulee tosiaan huono olo.
Äitihullu on palstan vastenmielisin hahmo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olet paha, kärsit siitä. Pahuutesi rumentaa sinua.
Ja noinhan sinä toimit nyt. Huudat ja raivoat. Et osallistu. Uhkaat lähteä ellei kaikki pyöri sinun ympärilläsi. Että sellainen oikeutus olla huono äiti tietoisesti valiten pahuudenMutta eihän se, jos vanhempi suuttuu ole pahuutta. Eikä se, ettei pysty olemaan läsnä ole pahuutta. Sulla on aivan väärä käsitys siitä, mitä pahuus on.
apEt ole missään esimerkissä pystynyt osoittamaan myöskään äitisi pahuutta. Miten hän oli paha? Kun joskus suuttui, ei ollut aina läsnä, oli väsynyt.
Sen sijaan sinussa on pahuutta. Haluat kantaa kaunaa, olet itsekäs, murhanhimoinen ja kostonhimoinen.
Tämän lisäksi äiti auttaa lastenhoidossa. Koittaa kaikin tavoin kestää ja ottaa tätä paskaa niskaansa
Eikä auta. Asuu yli 100 km päässä eikä voi (saa) tull meille, koska haukkuu kotini jos tulee tänne. Saa lapsia luokseen vierailulle kun mies käy harrastuksessaan siellä suunnalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli toisin sanoen oot ollut vihanhallintaongelmainen sekoboltsi ihan pienestä asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis mulla tosiaan voisi olla ihan hyvä olo ilman perhettänikin, ihan heidän vuokseen olen koittanut parantua. Mutta jos en saa muuta kuin rakot käteen siitäkin yrityksestä ja teiltä tuollaista vinoon katsomista kuin saan, niin jos hiukan laskeskelen onneni kannalta, niin se ei kannata. Ei mun lapset tarvitse äitiä sen enempää kuin minäkään ja isäkin heillä on parempi jo nyt kuin minun koskaan oli. Eli heillä on onneksi ihan kivasti.
Mulle taas tää perhe-elämä on äitini tekojen vuoksi yhtä helvettiä, mutta onneksi voin lähteä kun kerran vääryydet ovat elämässä aivan sallittuja. Voin jättää koko uppoavan paskan taakseni niin en enää edes havaitse että mulla ongelmia onkaan. Luen vain päivät pitkät hyviä kirjoja ja juttelen satunnaisille ohikulkijoille kahviloissa.
apNiinhän sä teet nytkin. Et osallistu mihinkään perheessäsi.
Heille olisi parempi, jos olisit poissa
(mutta ethän sinä lähde ennenkuin saat "perinnön"). Ehkä et silloinkaan, koska tarvitset palvelijoitaMoheni ei ole halunnut, että lähden. Hänelle se, etten kykene olemaan hyvä äiti ei ole pahuutta. Kuten i se olekaan. Ei vain osaa tukea minua olemaan hyvä äiti mutta siksi olen terapiassa.
apNo ainakin sinä yrität. Minun äitini oli kuin kopio sinusta, paitsi ettei hän halunnut jatkaa terapiaa, koska ei löytynyt tarpeeksi ymmärtävää terapeuttia. Ehkä sinulla on toivoa. Mutta please, pienillä askelilla ole läsnä lapsillesi. Edes jonkinlainen hetki päivässä. Pienillä askelilla tapahtuu paraneminenkin.
Yritän. Ehkä äitisikin on kärsinyt narsistisesta äidistä tai muuten vain itsekkäästä, koska tavallinen terapia ei silloin auta. Ja olen toiminut juuri noin kun sanoit, että teen sentään jotain ja koitan näyttää vain kiireiseltä, en piittaamattomalta, ja mulle on sitäpaitsi lasten kanssa oleminen helpompaa kun he kasvaa, koska kaikkein vaikein mulle on kiukussaan tarvitsevainen pikkulapsi, joka ei ymmärryksellään voi vielä rauhoittua, vaan tarttisi siihen vanhemman henkistä tukea. Samaa, jota olen itsekin vailla. Pikkuhiljaa ollaan pelailtu mm. muistipeliä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli toisin sanoen oot ollut vihanhallintaongelmainen sekoboltsi ihan pienestä asti.
Kauhea asenne sullakin lapsiin. Tiedätkö, ettei lapsi ole mikään vihanhallintaongelmainen sekoboltsi, vaan pieni ihminen ja olemme erilaisia? Jokaista lasta tulisi kunnioittaa. Sinä lyttäät lapsen persoonaa. Vaikka lapsella olisikin tuollainen persoona, niin sitä ei saa lytätä. Sinä siirrät omat vajeesi lapseesi helpommin kuin ehdit kssaa sanoa. Se on inhimillistä, mutta katso peiliin äläkä kirjoittele tuollaisia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olet paha, kärsit siitä. Pahuutesi rumentaa sinua.
Ja noinhan sinä toimit nyt. Huudat ja raivoat. Et osallistu. Uhkaat lähteä ellei kaikki pyöri sinun ympärilläsi. Että sellainen oikeutus olla huono äiti tietoisesti valiten pahuudenMutta eihän se, jos vanhempi suuttuu ole pahuutta. Eikä se, ettei pysty olemaan läsnä ole pahuutta. Sulla on aivan väärä käsitys siitä, mitä pahuus on.
apEt ole missään esimerkissä pystynyt osoittamaan myöskään äitisi pahuutta. Miten hän oli paha? Kun joskus suuttui, ei ollut aina läsnä, oli väsynyt.
Sen sijaan sinussa on pahuutta. Haluat kantaa kaunaa, olet itsekäs, murhanhimoinen ja kostonhimoinen.
Tämän lisäksi äiti auttaa lastenhoidossa. Koittaa kaikin tavoin kestää ja ottaa tätä paskaa niskaansa
Eikä auta. Asuu yli 100 km päässä eikä voi (saa) tull meille, koska haukkuu kotini jos tulee tänne. Saa lapsia luokseen vierailulle kun mies käy harrastuksessaan siellä suunnalla.
ap
Eli auttaa sinua. Et pysty hoitamaan lapsiasi, kun mies on harrastuksessaan. Tästä olet valittanut. Ihan olet joutunut eskari ja alakoululaisen ruokkimaan. Ei kelpaa ja saat raivarin. Olet ihan koko päivän joutunut tätä vawtivaa lastenhoitoa tekemään
No
Onneksi on äiti, joka auttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsinkö nyt oikein? Aloittaja sai lapsena raivareita ja äiti näistä moitti? Äiti ei tukenut raivokohtauksissa
Aha
Onko nykyisessäkin perheessä ap ainoa, jolla on oikeus saada raivokohtauksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosta kostosta. Kyllä mä sen ymmärrän. Sitä voi hautoa ja luulla, et se pelastaa kaiken. Mulla oli vähän samanlainen tilanne (ei vanhempia kohtaan, eikä puolisoa), sain kostettua ja mitäs sit. Se ei helpottanut yhtään, vaan aiheutti ennemminkin pahemman olon. Ei ollut ketään ketä vasten tuntea sitä vihaa ja kaikki kääntyy itseeni. Yhtäkkiä jouduinkin tilanteeseen missä en voinutkaan syyttää pahasta olosta muita, vaan mun oli pakko alkaa ottamaan vastuu omista teoistani ja tunteista. Piti alkaa muuttaa sitä käytöspolkua. Joten kannattaa nyt oikeasti miettiä, että osaisitko sä sittenkään päästää irti ja tuntisitko helpotusta. Monesti niille, jotka hakee oikeutusta pakonomaisesti niin mikään ei riitä.
Todennäköisesti äitisi ei tule koskaan näkemään itsessään vikaa. Mitäs sitten? Aiotko loppuelämän olla kiinni äidissä. Sulla jää elämä elämättä jos vaan mietit näitä. Terapia auttaa varmasti siihen, et pohditaan että ehkäpä se ei ole totta etten ole arvokas tai en osaa jotain. Sä tiedosta ne syyt miksi ehkä pelkäät jotain ,mutta nyt ku oot tiedostanut ne sulla on mahdollisuus muuttua ja testata niitä uusia polkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olet paha, kärsit siitä. Pahuutesi rumentaa sinua.
Ja noinhan sinä toimit nyt. Huudat ja raivoat. Et osallistu. Uhkaat lähteä ellei kaikki pyöri sinun ympärilläsi. Että sellainen oikeutus olla huono äiti tietoisesti valiten pahuudenMutta eihän se, jos vanhempi suuttuu ole pahuutta. Eikä se, ettei pysty olemaan läsnä ole pahuutta. Sulla on aivan väärä käsitys siitä, mitä pahuus on.
apEt ole missään esimerkissä pystynyt osoittamaan myöskään äitisi pahuutta. Miten hän oli paha? Kun joskus suuttui, ei ollut aina läsnä, oli väsynyt.
Sen sijaan sinussa on pahuutta. Haluat kantaa kaunaa, olet itsekäs, murhanhimoinen ja kostonhimoinen.
Tämän lisäksi äiti auttaa lastenhoidossa. Koittaa kaikin tavoin kestää ja ottaa tätä paskaa niskaansa
Eikä auta. Asuu yli 100 km päässä eikä voi (saa) tull meille, koska haukkuu kotini jos tulee tänne. Saa lapsia luokseen vierailulle kun mies käy harrastuksessaan siellä suunnalla.
apEli auttaa sinua. Et pysty hoitamaan lapsiasi, kun mies on harrastuksessaan. Tästä olet valittanut. Ihan olet joutunut eskari ja alakoululaisen ruokkimaan. Ei kelpaa ja saat raivarin. Olet ihan koko päivän joutunut tätä vawtivaa lastenhoitoa tekemään
No
Onneksi on äiti, joka auttaa
Mies käy harrastuksessaan lähes viikottain mutta tänäkin vuonna ovatkohan lapset olleet äidilläni kahtena kertana. Silloinkaan ei minun takiani, vaan käyntien tarkoitus on ettei välit harvene niin, että kontakti lapsiin kuivu kasaan.
Eli aika monta viikonloppua, jolloin olen ollut lasten kanssa. Olen kyllä välillä kokenut, ettei mulla ole heille mitään henkistä annettavaa ja voin melkein huonosti ajatuksestakin olla kotona, mutta aina ne ovat sitten jotenkin menneet ne päivät. Mutta on vaikeaa :( Mutta en minä pahuuttani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö nyt oikein? Aloittaja sai lapsena raivareita ja äiti näistä moitti? Äiti ei tukenut raivokohtauksissa
Aha
Niin. Jostaihan ne raivokohtauksetkin johtuvat. Ainakin minulla oli ja on niin. Lapset ovat erilaisia, mutta en minä saanut raivokohtauksia muuten kuin jos minua oli kohdeltu väärin. Eli viallinen vanhempi edellyttää minulta asiaa, jota ei ole osannut ensin opettaa vaikkapa. Ymmärrän, että voi olla äitinä haasteellista tajuta, ettei lapsi osaa vielä jotain ja suuttuminen johtuu äidistä, ja lapsi tauhottuisi, jos sanottaisiin, että katsotaanpas tämä asia uudelleen, mutta yhtä kaikki raivokohtauksenkin saanut lapsi tarvitsee vanhempaa ja jos vanhempi menee tavallaan pois päältä ja vain syyttää ja huutaa lapselle niin lapsi jää ihan yksin ja näin minulle kävi jatkuvasti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Onko nykyisessäkin perheessä ap ainoa, jolla on oikeus saada raivokohtauksia?
Jos lpset saa raivokohtauksia niin minusta ei ole muuta kuin haittaa siinä tilanteessa. Koitan mennä muualle silloin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö nyt oikein? Aloittaja sai lapsena raivareita ja äiti näistä moitti? Äiti ei tukenut raivokohtauksissa
AhaNiin. Jostaihan ne raivokohtauksetkin johtuvat. Ainakin minulla oli ja on niin. Lapset ovat erilaisia, mutta en minä saanut raivokohtauksia muuten kuin jos minua oli kohdeltu väärin. Eli viallinen vanhempi edellyttää minulta asiaa, jota ei ole osannut ensin opettaa vaikkapa. Ymmärrän, että voi olla äitinä haasteellista tajuta, ettei lapsi osaa vielä jotain ja suuttuminen johtuu äidistä, ja lapsi tauhottuisi, jos sanottaisiin, että katsotaanpas tämä asia uudelleen, mutta yhtä kaikki raivokohtauksenkin saanut lapsi tarvitsee vanhempaa ja jos vanhempi menee tavallaan pois päältä ja vain syyttää ja huutaa lapselle niin lapsi jää ihan yksin ja näin minulle kävi jatkuvasti.
ap
Tämäkö on se äidin narsistisuus? Ei osannut hoitaa raivoavaa lasta
Vierailija kirjoitti:
Tosta kostosta. Kyllä mä sen ymmärrän. Sitä voi hautoa ja luulla, et se pelastaa kaiken. Mulla oli vähän samanlainen tilanne (ei vanhempia kohtaan, eikä puolisoa), sain kostettua ja mitäs sit. Se ei helpottanut yhtään, vaan aiheutti ennemminkin pahemman olon. Ei ollut ketään ketä vasten tuntea sitä vihaa ja kaikki kääntyy itseeni. Yhtäkkiä jouduinkin tilanteeseen missä en voinutkaan syyttää pahasta olosta muita, vaan mun oli pakko alkaa ottamaan vastuu omista teoistani ja tunteista. Piti alkaa muuttaa sitä käytöspolkua. Joten kannattaa nyt oikeasti miettiä, että osaisitko sä sittenkään päästää irti ja tuntisitko helpotusta. Monesti niille, jotka hakee oikeutusta pakonomaisesti niin mikään ei riitä.
Todennäköisesti äitisi ei tule koskaan näkemään itsessään vikaa. Mitäs sitten? Aiotko loppuelämän olla kiinni äidissä. Sulla jää elämä elämättä jos vaan mietit näitä. Terapia auttaa varmasti siihen, et pohditaan että ehkäpä se ei ole totta etten ole arvokas tai en osaa jotain. Sä tiedosta ne syyt miksi ehkä pelkäät jotain ,mutta nyt ku oot tiedostanut ne sulla on mahdollisuus muuttua ja testata niitä uusia polkuja.
No mulla on se tilanne, että olen alkanut kostamaan äidille niin pienenä, etten sitä alkutapahtumaa edes muista. Ja siis alkuun en ole kokenut kostavani, vaan se on ollut vain reaktio. Jonka äiti, vajavainen aikuinen ja saastunut kun oli kuvitteli kostamiseksi. Että hänen lapsensa ilkeyttään nyt huutaa tai jotain. VAIKKA se on ollut vain reaktio epäoikeudenmukaisuudentunteeseen. Äiti on sitten suhtautunut minuun niin kuin paholaiseen. No, mitä tein minä? Aloin käyttäytyä pahasti, koska minut oli jo kuitenkin leimattu pahaksi.
Ja sitä jatkui ihan helvetin monta vuotta. Äiti sai voittonsa aina siitä kun minä olin sitten paha eli en ollenkaan yhteistyöhaluinen vaan häntä kohtaan vihainen lapsi. Kaikille muille olin ihan ok, koska eiväthän he olleet kohdelleet minua ymmärtämättömästi. Toki jos joku kohteli niin taas kostin eli olin ilkeä.
Eli todella vahingollista minulle. Eikä yksikään aikuinen pysähtynyt auttamaan, vaan minun annettiin käyttäytyä noin. Rankaisemalla ei olisi mitään autettukaan, vaan rohkaisemalla ja kannustamalla, että min ei ois tarttenut käyttää ainoaa puolustuskeinoani jonka tunsin ja oli kostaminen. Suren, että se meni niin, mutta en osaa muuttaa sitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olit siis raivoava lapsi
Sille oli syynsä. Käyttäydy minua kohtaan epäoikeudenmukaisesti ja saat köniisi. Ole kiltti niin mä olen kiltti.
ap
No ainakin sinä yrität. Minun äitini oli kuin kopio sinusta, paitsi ettei hän halunnut jatkaa terapiaa, koska ei löytynyt tarpeeksi ymmärtävää terapeuttia. Ehkä sinulla on toivoa. Mutta please, pienillä askelilla ole läsnä lapsillesi. Edes jonkinlainen hetki päivässä. Pienillä askelilla tapahtuu paraneminenkin.