Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Tein lapsia - miksei kukaan auta?"
08.04.2016 |
Monta tilannetta oon todistanut että kun tukiverkkoa ei ole ja sitä sitte lapsen kanssa ihmetellään kovasti. Pahimmillaan syyllisestään muita ihmisiä vaikka kyse on omista valinnoista! Kysynkin niiltä jotka näin tekee: miks kenenkään kuuluisi hoitaa sinun lapsia silloin kun sinä niin vaadit tai muuten pahimmillaan katkaistaan sitten vaikka välit?
On olemassa ihmisiä joita voi ko hommaan palkata. Ei isovanhemmat ja ystävät ole ilmaisia lastenhoitajia. Kaikkien mielestä ei ole ihanaa PÄÄSTÄ hoitamaan lapsiasi.
Kommentit (127)
Ihmettelen samaa. Meidän lapsi on ollu kaksi yötä pois kotoa, muutamia kertoja mummilla hoidossa pari tuntia. Ikää 1.5 v.
Sitten on kavereiden lapset (samaa ikäluokkaa) he eivät varmaan pysy laskuissa enään yökyläkertojen kanssa.
Minä en tykännyt lapsena olla yökylässä isovamhemmilla, serkkujen luotakin halusin takaisin kotiin iltasella (nämä ennen kouluikää). Koskaan ei pakotettu jäämään yöksi ja nämä sukulaiset tosi läheisiä näin viikottain heitä, ei mitään 100 km päässä asuvia.
Minulla on periaate. Teen lapsen/lapsia ja itse myös hoidan. En oleta että joku (esim mummi) haluaisi lapsen pari kertaa kuussa yökylään. Hän on lapset jo kasvattanut. Kyläilyt yhdessä on mukavia tapaamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä samaa asiaa olen minäkin ihmetellyt. Tällä palstalla on yleinen mielipide, että isovanhempien pitäisi uhrata koko elämänsä lastenlasten hoitamiseen. Jos isovanhemmat eivät suostu tähän, he ovat palstalaisten mielestä itsekkäitä.
Monessa muussa kulttuurissa esittämääsi kysymystä ei ymmärretä, koska ajatuksena on se, että totta kai ystäviä, sukulaisia, naapureita ym. autetaan. Jospa minä nyt kysyn tällaisen kysymyksen: mulla on yksi täti, joka on vanha ja tarvitsee apua kaikenlaisissa jutuissa. Mikä ihmeen velvollisuus mulla tai kellään muillakaan sukulaisilla on häntä auttaa? Eihän me olla mitään ilmaisia vanhustenhoitajia ja oikein odoteta, että me PÄÄSTÄISIIN auttamaan häntä.
Meillä taas isovanhemmat hoitaa mielellään lasta ja myös sitten kun joskus menen töihin niin lapsi on heillä hoidossa :)
Minä en ihmettele. Minut ja siskoni, kuten lukuisat muut ikäluokkani lapset rahdattiin aina kun mahdollista mummolaan. Niin kesät, viikonloput kuin iltapäivätkin meni mummolassa mummon ja vaarin hoteissa. Ja kun äitini ikäluokka sitten tuli isovanhemmiksi, heillä yllättäen oli kiirettä oman elämänsä kanssa - sielläkin päässä. Minusta se tuntuu melko epäreilulta; varsinkin niitä isovanhempia kohtaan. Ei vanhemmat heitäkään hoida.
Itse olen lapseni hoitanut ja hoitajat maksanut. En koskaan ole äitiäni pyytänyt hoitamaan, mutta aika paljon hän oma-aloitteisesti toivoo lapsia hoitoon/kylään. Mikä minusta on ok.
En ketään velvoittaisi toisten lapsia hoitamaan, toki ne pääsääntöisesti pitäisi jokaisen itse hoitaa, mutta nyt on yksi sukupolvi, joka veti molemmista päistä itselleen. Ja toki se voi tuntua epäreilulta, mutta monelle ikäiselleni jäi varmasti sellainen mielikuva vanhemmuudesta, että isovanhemmat ovat paikalla auttamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monessa muussa kulttuurissa esittämääsi kysymystä ei ymmärretä, koska ajatuksena on se, että totta kai ystäviä, sukulaisia, naapureita ym. autetaan. Jospa minä nyt kysyn tällaisen kysymyksen: mulla on yksi täti, joka on vanha ja tarvitsee apua kaikenlaisissa jutuissa. Mikä ihmeen velvollisuus mulla tai kellään muillakaan sukulaisilla on häntä auttaa? Eihän me olla mitään ilmaisia vanhustenhoitajia ja oikein odoteta, että me PÄÄSTÄISIIN auttamaan häntä.
Kukaan ei valitse olla vanha. Suomessa jokaikinen syntyvä (ja pidetty) lapsi on vapaaehtoisesti hankittu. Että johtuisikohan siitä syystä?
Ts. jos minä hankin vanhan 70-luvun harraste auton, sitä pitää korjata ja laittaa. Tiedän sen hankkiessani auton. En oleta, että sukulaiset ja ystävät auttavat minua autoharrastuksessani.
Jos uudehkosta autostani puhkeaa rengas keskellä kaupunkia, saatan soittaa apua jos tiedän jonkun läheiseni olevan saatavilla. En ole suunnitellut renkaan puhkeamista.
On siis ihan eri asia odottaako apua elämän ennakoimattomissa tai pakosti edessä olevissa asioissa, kuin tehdä ihan tarkoituksella x kappaletta lapsia ja sen jälkeen olettaa että muut ihmiset auttavat niiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Monessa muussa kulttuurissa esittämääsi kysymystä ei ymmärretä, koska ajatuksena on se, että totta kai ystäviä, sukulaisia, naapureita ym. autetaan. Jospa minä nyt kysyn tällaisen kysymyksen: mulla on yksi täti, joka on vanha ja tarvitsee apua kaikenlaisissa jutuissa. Mikä ihmeen velvollisuus mulla tai kellään muillakaan sukulaisilla on häntä auttaa? Eihän me olla mitään ilmaisia vanhustenhoitajia ja oikein odoteta, että me PÄÄSTÄISIIN auttamaan häntä.
Vähän eri asia vanhus yksin, kuin perhe joka sikiää omasta tahdostaan. Vanhus ei vaivoilleen mitään voi. Ja tässä siis oletuksena se että tämä perhe on terve, kukaan ei istu esim jalkapaketissa lapsen kanssa kotona (esim yh). Eiköhän sukulaiset em. tapauksessa auta mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monessa muussa kulttuurissa esittämääsi kysymystä ei ymmärretä, koska ajatuksena on se, että totta kai ystäviä, sukulaisia, naapureita ym. autetaan. Jospa minä nyt kysyn tällaisen kysymyksen: mulla on yksi täti, joka on vanha ja tarvitsee apua kaikenlaisissa jutuissa. Mikä ihmeen velvollisuus mulla tai kellään muillakaan sukulaisilla on häntä auttaa? Eihän me olla mitään ilmaisia vanhustenhoitajia ja oikein odoteta, että me PÄÄSTÄISIIN auttamaan häntä.
Eri asia. Ei se vanhus ole valinnut tulevansa vanhaksi, toisin kuin perhe joka tekee lapsia niin paljon että on vaikeaa yksin/kaksin hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Monessa muussa kulttuurissa esittämääsi kysymystä ei ymmärretä, koska ajatuksena on se, että totta kai ystäviä, sukulaisia, naapureita ym. autetaan. Jospa minä nyt kysyn tällaisen kysymyksen: mulla on yksi täti, joka on vanha ja tarvitsee apua kaikenlaisissa jutuissa. Mikä ihmeen velvollisuus mulla tai kellään muillakaan sukulaisilla on häntä auttaa? Eihän me olla mitään ilmaisia vanhustenhoitajia ja oikein odoteta, että me PÄÄSTÄISIIN auttamaan häntä.
No eihän sinulla olekaan velvollisuutta. Voit ihan itse päättää, haluatko auttaa, miten ja missä määrin. Eikö olekin mukavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa muussa kulttuurissa esittämääsi kysymystä ei ymmärretä, koska ajatuksena on se, että totta kai ystäviä, sukulaisia, naapureita ym. autetaan. Jospa minä nyt kysyn tällaisen kysymyksen: mulla on yksi täti, joka on vanha ja tarvitsee apua kaikenlaisissa jutuissa. Mikä ihmeen velvollisuus mulla tai kellään muillakaan sukulaisilla on häntä auttaa? Eihän me olla mitään ilmaisia vanhustenhoitajia ja oikein odoteta, että me PÄÄSTÄISIIN auttamaan häntä.
Kukaan ei valitse olla vanha. Suomessa jokaikinen syntyvä (ja pidetty) lapsi on vapaaehtoisesti hankittu. Että johtuisikohan siitä syystä?
Ts. jos minä hankin vanhan 70-luvun harraste auton, sitä pitää korjata ja laittaa. Tiedän sen hankkiessani auton. En oleta, että sukulaiset ja ystävät auttavat minua autoharrastuksessani.
Jos uudehkosta autostani puhkeaa rengas keskellä kaupunkia, saatan soittaa apua jos tiedän jonkun läheiseni olevan saatavilla. En ole suunnitellut renkaan puhkeamista.
On siis ihan eri asia odottaako apua elämän ennakoimattomissa tai pakosti edessä olevissa asioissa, kuin tehdä ihan tarkoituksella x kappaletta lapsia ja sen jälkeen olettaa että muut ihmiset auttavat niiden kanssa.
Ei, se ei ole eri asia. Toisistaan välittävät ihmiset eivät laskeskele, että minä autan vain, jos kyseessä on ihan vääjäämätön seuraus ikääntymisestä. Toisistaan välittävät ihmiset auttavat toisiaan, koska he välittävät toisiaan. Ymmärrät varmasti, että vanhaakaan ihmistä ei ole mikään pakko auttaa, sen kun vain jättää auttamisen. Kyllähän niinkin tehdään, olet varmasti kuullut sinäkin vanhusten yksinäisyydestä.
-
En nyt edes viitsi kommentoida tuota autovertausta, ymmärrät varmasti itsekin, miten mauton se on.
Meillä on 2,5 ja 1-vuotiaat lapset. Emme saa mitään apua isovanhemmilta lastenhoidossa. Kyllä mielestäni hyvien isovanhempien täytyy viettää lasten kanssa aikaa. Jos ei sitä halua tehdä, niin turha kuvitella, että lapsenlapset olisivat mitenkään kiintyneitä isovanhempiin - ei ne hyvät suhteet itsestänsä synny, ne täytyy luoda, ja tästä ovat nimenomaan isovanhemmat vastuussa (jos siis lasten vanhemmat suostuvat).
Itselleni tämä tilanteemme ei ole mikään varsinainen ongelma, tunnen vain surua lasten puolesta siitä, etteivät isovanhemmat välitä.
Menin naimisiin 18-vuotiaana, mutta halusimme mieheni kanssa ennen perheen perustamista suorittaa opinnot ensin ja mieluiten saada vakituiset työpaikatkin. Sen myös teimme. Anopin suunnalta kuuntelin kuuden vuoden ajan painostusta, että milloin niitä lapsia oikein tulee, kun hän niin kovasti halusi tytön lapsenlapseksi. Painotti aina tuota tyttöä niin hirveästi. Oli myös varma, ettei lapsia tullut siksi, etten voi tulla raskaaksi, ja puhui tuollaisia suvullensa. No, sai sitten vihdoin ensimmäisen lapsenlapensa ollessani 24-vuotias, ja poikahan se oli. Ei kiinnostanut osallistuminen mihinkään, eikä myöhemmin sen toiviotun tytönkään kohdalla. Täytyy sanoa, että luonnollisestikin OLETIN hänen haluavan olla jonkinlainen osa lastenlastensa elämää, kun kerran ruinasi, kinusi ja painosti minua vuosien ajan, mutta ilmeisesti kyse oli vaan siitä, että pääsee näyttämään kuvia söpöistä lapsenlapsista työkavereille. Ja siihen se isovanhemmuus jäikin. En tietenkään hankkinut lapsia anopin painostuksesta, mutta oletin saavamme jotain apua lastenhoidossa, kun sitä oli luvattukin. Lasten hankkiminen ei tietenkään minua kaduta, mutta ihmettelen suuresti anopin käytöstä ja sitä, että omat lapsenlapset eivät kiinnosta tippaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa muussa kulttuurissa esittämääsi kysymystä ei ymmärretä, koska ajatuksena on se, että totta kai ystäviä, sukulaisia, naapureita ym. autetaan. Jospa minä nyt kysyn tällaisen kysymyksen: mulla on yksi täti, joka on vanha ja tarvitsee apua kaikenlaisissa jutuissa. Mikä ihmeen velvollisuus mulla tai kellään muillakaan sukulaisilla on häntä auttaa? Eihän me olla mitään ilmaisia vanhustenhoitajia ja oikein odoteta, että me PÄÄSTÄISIIN auttamaan häntä.
Kukaan ei valitse olla vanha. Suomessa jokaikinen syntyvä (ja pidetty) lapsi on vapaaehtoisesti hankittu. Että johtuisikohan siitä syystä?
Ts. jos minä hankin vanhan 70-luvun harraste auton, sitä pitää korjata ja laittaa. Tiedän sen hankkiessani auton. En oleta, että sukulaiset ja ystävät auttavat minua autoharrastuksessani.
Jos uudehkosta autostani puhkeaa rengas keskellä kaupunkia, saatan soittaa apua jos tiedän jonkun läheiseni olevan saatavilla. En ole suunnitellut renkaan puhkeamista.
On siis ihan eri asia odottaako apua elämän ennakoimattomissa tai pakosti edessä olevissa asioissa, kuin tehdä ihan tarkoituksella x kappaletta lapsia ja sen jälkeen olettaa että muut ihmiset auttavat niiden kanssa.
Tää on just tätä. Lapset ei kuulu enää nykyään elämään. Jos niitä erehtyy tekemään, saa kovasti selitellä. Lisääntyminen on nykyään luonnotonta.
Mielestäni autoa ei voi rinnastaa lapsiin, kuten tämä kirjoittaja just teki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa muussa kulttuurissa esittämääsi kysymystä ei ymmärretä, koska ajatuksena on se, että totta kai ystäviä, sukulaisia, naapureita ym. autetaan. Jospa minä nyt kysyn tällaisen kysymyksen: mulla on yksi täti, joka on vanha ja tarvitsee apua kaikenlaisissa jutuissa. Mikä ihmeen velvollisuus mulla tai kellään muillakaan sukulaisilla on häntä auttaa? Eihän me olla mitään ilmaisia vanhustenhoitajia ja oikein odoteta, että me PÄÄSTÄISIIN auttamaan häntä.
No eihän sinulla olekaan velvollisuutta. Voit ihan itse päättää, haluatko auttaa, miten ja missä määrin. Eikö olekin mukavaa?
Ei muuta velvollisuutta kuin se, että ihmisistä, joista välitetään, pidetään huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Minä en ihmettele. Minut ja siskoni, kuten lukuisat muut ikäluokkani lapset rahdattiin aina kun mahdollista mummolaan. Niin kesät, viikonloput kuin iltapäivätkin meni mummolassa mummon ja vaarin hoteissa. Ja kun äitini ikäluokka sitten tuli isovanhemmiksi, heillä yllättäen oli kiirettä oman elämänsä kanssa - sielläkin päässä. Minusta se tuntuu melko epäreilulta; varsinkin niitä isovanhempia kohtaan. Ei vanhemmat heitäkään hoida.
Itse olen lapseni hoitanut ja hoitajat maksanut. En koskaan ole äitiäni pyytänyt hoitamaan, mutta aika paljon hän oma-aloitteisesti toivoo lapsia hoitoon/kylään. Mikä minusta on ok.
En ketään velvoittaisi toisten lapsia hoitamaan, toki ne pääsääntöisesti pitäisi jokaisen itse hoitaa, mutta nyt on yksi sukupolvi, joka veti molemmista päistä itselleen. Ja toki se voi tuntua epäreilulta, mutta monelle ikäiselleni jäi varmasti sellainen mielikuva vanhemmuudesta, että isovanhemmat ovat paikalla auttamassa.
Ei tuossa ole mitään epäreilua. Jokainen on vapaa itse päättäämään, kuinka paljon lastenhoitoapua on valmis antamaan. Ei se, että saa apua ihmiseltä X, velvoita ketään auttamaan ihmistä Y.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa muussa kulttuurissa esittämääsi kysymystä ei ymmärretä, koska ajatuksena on se, että totta kai ystäviä, sukulaisia, naapureita ym. autetaan. Jospa minä nyt kysyn tällaisen kysymyksen: mulla on yksi täti, joka on vanha ja tarvitsee apua kaikenlaisissa jutuissa. Mikä ihmeen velvollisuus mulla tai kellään muillakaan sukulaisilla on häntä auttaa? Eihän me olla mitään ilmaisia vanhustenhoitajia ja oikein odoteta, että me PÄÄSTÄISIIN auttamaan häntä.
Eri asia. Ei se vanhus ole valinnut tulevansa vanhaksi, toisin kuin perhe joka tekee lapsia niin paljon että on vaikeaa yksin/kaksin hoitaa.
Ei ole ollenkaan eri asia. Ihmisistä, joista välitetään, pidetään huolta ja heitä autetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa muussa kulttuurissa esittämääsi kysymystä ei ymmärretä, koska ajatuksena on se, että totta kai ystäviä, sukulaisia, naapureita ym. autetaan. Jospa minä nyt kysyn tällaisen kysymyksen: mulla on yksi täti, joka on vanha ja tarvitsee apua kaikenlaisissa jutuissa. Mikä ihmeen velvollisuus mulla tai kellään muillakaan sukulaisilla on häntä auttaa? Eihän me olla mitään ilmaisia vanhustenhoitajia ja oikein odoteta, että me PÄÄSTÄISIIN auttamaan häntä.
No eihän sinulla olekaan velvollisuutta. Voit ihan itse päättää, haluatko auttaa, miten ja missä määrin. Eikö olekin mukavaa?
Ei muuta velvollisuutta kuin se, että ihmisistä, joista välitetään, pidetään huolta.
Ei tarvitse pitää huolta, jos ei halua.
Ihanan mustavalkoista.
Meillä neljä lasta ja vasta nuorimman vauva-aika väsytti minut lopullisesti. Ei tukiverkkoja ja kyllä vituttaa ihan suoraan sanottuna, on todella rankkaa ajoittain. Rakastan lapsiani ja mielelläni touhuan heidän kanssaan, mutta ihan pienikin hengähdystauko tekisi ihmeitä, se ei tarkoita että olettaisin muiden hoitavan lapseni AINA ja KOKONAAN, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa. Meidän lapsi on ollu kaksi yötä pois kotoa, muutamia kertoja mummilla hoidossa pari tuntia. Ikää 1.5 v.
Sitten on kavereiden lapset (samaa ikäluokkaa) he eivät varmaan pysy laskuissa enään yökyläkertojen kanssa.
Minä en tykännyt lapsena olla yökylässä isovamhemmilla, serkkujen luotakin halusin takaisin kotiin iltasella (nämä ennen kouluikää). Koskaan ei pakotettu jäämään yöksi ja nämä sukulaiset tosi läheisiä näin viikottain heitä, ei mitään 100 km päässä asuvia.
Minulla on periaate. Teen lapsen/lapsia ja itse myös hoidan. En oleta että joku (esim mummi) haluaisi lapsen pari kertaa kuussa yökylään. Hän on lapset jo kasvattanut. Kyläilyt yhdessä on mukavia tapaamisia.
Ööö, sori nyt, mutta sinähän nimenomaan olet saanut jo hyvinkin paljon hoitoapua pienen lapsesi mummilta. Miksi osallistut keskusteluun jeesustellen, että hoidat omat lapsesi? Kun meitä on oikeastikin niitä, jotka eivät ole KERTAAKAAN koko lapsen elämän aikana saanut isovanhemmilta hoitoapua. Itse laskisin sinut kyllä tuohon ryhmään, joka saa isovanhemmilta apua. Eikä siinä mitään väärää ole, mutta turha sinun tulla tänne kuitenkaan kruunuasi kiillottamaan "lapsensa itse hoitavana" äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessa muussa kulttuurissa esittämääsi kysymystä ei ymmärretä, koska ajatuksena on se, että totta kai ystäviä, sukulaisia, naapureita ym. autetaan. Jospa minä nyt kysyn tällaisen kysymyksen: mulla on yksi täti, joka on vanha ja tarvitsee apua kaikenlaisissa jutuissa. Mikä ihmeen velvollisuus mulla tai kellään muillakaan sukulaisilla on häntä auttaa? Eihän me olla mitään ilmaisia vanhustenhoitajia ja oikein odoteta, että me PÄÄSTÄISIIN auttamaan häntä.
No eihän sinulla olekaan velvollisuutta. Voit ihan itse päättää, haluatko auttaa, miten ja missä määrin. Eikö olekin mukavaa?
Ei muuta velvollisuutta kuin se, että ihmisistä, joista välitetään, pidetään huolta.
Ei tarvitse pitää huolta, jos ei halua.
Ei sinustakaan kenenkään tarvitse pitää huolta, jollei halua. Ei tarvitse myöskään käydä vessassa, jollei halua, voi laskea housuihin. Hengittäminen sentään on refleksi. Näin hedelmällistä keskustelua voidaan käydä.
Alue: Aihe vapaa
Samaa mietin. Olen se äiti, jolla ei ole mainostettua turvaverkkoa, mutta silti läheiset välit isovanhempiin. Jaksan lasteni kanssa mainiosti, heitä on juuri se määrä, jonka jaksan hoitaa. Isovanhemmat ovat lapsille tuttuja ja läheisiä, mutta suhde heihin ei edellytä yökyläilyä tai viikonloppuhoitoa, kyläily koko perheen kanssa kerran viikossa riittää. Kyläillessä minä olen se, joka vastaa lapsista, ei isovanhemmat.
Siksi en ymmärrä perhekerhossa kuulemaani alituista marinaa siitä, miten rankkaa lasten kanssa on eikä kukaan auta. Rahat on loppu ja viikonloppuloma tarpeen, mutta itsekkäät isovanhemmat vain lähtevät mökille eivätkä tajua, että heidän pitää auttaa omia lapsiaan. Oikeastiko?