Miksi mies ei näe mitään hävettävää tässä kodissa?t.ammattivalittaja

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pari tuollaista halpaa työtöntä kirvesmiestä jotka olisivat tulleet edullisesti remppahommiin mutta ei se miehelle käynyt. Miehen paras kaveri on rakennusalalla ja tulisi talkootöihin mutta sekään ei sovi.ap

Oliko jotain perusteluja? Minä sinuna kyllä alkaisin harkitsemaan vakavasti eroa, jos joudut olemaan aina miehen armoilla. Mutta olisi kiintoisaa kuulla, miten hän perustelee asiat? Jos olette avioliitossa, niin eikö sinullakin ole kuitenkin sananvaltaa? Voisithan sinä päättää, että nyt talo remontoidaan ja piste.

Mahtaa tuo olla kurjaa olla sekä köyhä ja heikkolahjainen ,että kauhean riippuvainen toisten mielipiteistä... Suurin ongelmahan on tämä viimeinen. Jos olisit meitä, jotka ajattelemme ettei materia ole elämässä tärkeintä eikä menestys, niin sinulla olisi paljon helpompaa. Mutta ei, sinun täytyisi olla IHMISTEN SILMISSÄ jotain että voisit olla tyytyväinen.

Toivottavasti et sentään lapseesi siirrä tuota järjetöntä häpeää köyhyydestä. Itse kasvoin perheessä jossa äiti puhui "parempien ihmisten lapsista", tarkoittaen rikkaampia, kuin nämä olisivat jotain eri rotua, ja me oltiin "köyhän mukuloita". Tämä aiheutti valtavat häpeä- ja itsetunto-ongelmat jotka jatkuivat lähes 30-vuotiaaksi asti, ja toivon ettei ketään lasta laiteta kärsimään sitä. Ei se niin haittaa jos jotkut ulkopuoliset kiusaajat nälvii köyhäksi, mutta se jos omat vanhemmatkin lapsesta asti jauhaa että sinä olet pelkkä köyhän mukula etkä kuten nuo parempien ihmisten lapset, se kyllä vie kaiken omanarvon tunnon.

Itse kyllä lopulta pääsin siitä yli ja kyseenalaistin koko ihmisten arvomaailman ja tarpeen ajatella sitä mitä ihmiset minusta tai meistä perheenä ajattelee. Emme edes ole köyhiä, kun 2 it-asiantuntijaa on perheessä, mutta asumme maalla 55 neliön mummomökissä (4-henkinen perhe) omasta tahdostamme. Haluamme elää yksinkertaisesti ja luonnonläheisesti. Varmasti jotkut erilaiset ihmiset ajattelevat meistä että ollaan jotain kummallisia hippejä tai köyhiä tms mutta ihan sama mitä ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi kannattaa hankkia parempia kavereita. Jotkut ökyrikkaat snobilapset tuskin ovat parasta seuraa pojallesi. Voi nimittäin käydä niin, että jos poikasi tuntee alemmuutta näiden lasten seurassa, hän teini-ikäisenä kavereitaan miellyttääkseen suostuu kaikenlaisiin älyttömyyksiin, joihin kaverit häntä yllyttävät.

Kuten olen useasti täällä kertonut olemme tämän omakotitaloalueen ainoa vanhan, pienen talon omistava lapsiperhe. Olemme siis ainoat köyhät. Hän joutuisi lähtemään kavereita hakemaan sitten n 3km päästä jos erilaisia kavereita haluaisi. Täälläpäin lapset asuvat isoissa ja uusissa taloissa muut paitsi me.ap

Ihan sama. Sinun tehtävänäsi vanhempana on ohjata lastasi sellaisiin kaveriporukoihin, joiden kanssa hän todennäköisimmin ei joudu vaikeuksiin. Jos nyt jo EKALUOKKALAISINA nämä lapsesi naapuritalojen kaverit ylenkatsovat kaverinsa eli sinun lapsesi kotia ja elämää niin, että jopa sinun kuultesi yököttelevät asiasta, he eivät tule koskaan pitämään lastasi samanarvoisena kuin itseään. Poikasi tulee olemaan heille naapurin köyhä poika, joka voidaan usuttaa tekemään ihan mitä tahansa. Ja jos - ja kun - lapsesi oppii sinun asenteesi varallisuuseroja kohtaan, niin hän itseään hävetessään haluaa kaikin tavoin pysyä näiden ylimielisten kavereidensa kaverina.

Mä toivonkin että löytäisi muita kavereita jostain tuolta kauempaa. Tämän lähikoulun jota poikani käy oppilaat  eivät ole kukaan niin köyhistä oloista kuin poikamme on. Mulla on lista vanhempien nimistä ja osoitteista ja kun niitä katsoo niin kaikki elävät paremmin kuin me.ap

Ja lisäksi ainakin Uudellamaalla ainakin monet suorastaan himoitsevat vanhoja taloja ja toki kunnostavat niitä. Ei ole mitään hävettävää siinä, että on vanhempi talo - yleensä ihmiset ovat niistä ylpeitä. Ainakin vielä pari vuotta sitten hyväkuntoinen ja nätisti pidetty rintamamiestalo maksoi usein saman verran kuin esim. 80-90-luvun omakotitalo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jopa pari tuollaista halpaa työtöntä kirvesmiestä jotka olisivat tulleet edullisesti remppahommiin mutta ei se miehelle käynyt. Miehen paras kaveri on rakennusalalla ja tulisi talkootöihin mutta sekään ei sovi.ap

Oliko jotain perusteluja? Minä sinuna kyllä alkaisin harkitsemaan vakavasti eroa, jos joudut olemaan aina miehen armoilla. Mutta olisi kiintoisaa kuulla, miten hän perustelee asiat? Jos olette avioliitossa, niin eikö sinullakin ole kuitenkin sananvaltaa? Voisithan sinä päättää, että nyt talo remontoidaan ja piste.

Ei ole ollut perusteluja ja ei minulla ei ole sananvaltaa. Kaverinsa tulisi avuksi ja tiedän että suvustaankin saisi remonttiapua joka ei paljoa maksaisi mutta ei vaan halua tehdä mitään.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi kannattaa hankkia parempia kavereita. Jotkut ökyrikkaat snobilapset tuskin ovat parasta seuraa pojallesi. Voi nimittäin käydä niin, että jos poikasi tuntee alemmuutta näiden lasten seurassa, hän teini-ikäisenä kavereitaan miellyttääkseen suostuu kaikenlaisiin älyttömyyksiin, joihin kaverit häntä yllyttävät.

Kuten olen useasti täällä kertonut olemme tämän omakotitaloalueen ainoa vanhan, pienen talon omistava lapsiperhe. Olemme siis ainoat köyhät. Hän joutuisi lähtemään kavereita hakemaan sitten n 3km päästä jos erilaisia kavereita haluaisi. Täälläpäin lapset asuvat isoissa ja uusissa taloissa muut paitsi me.ap

Ihan sama. Sinun tehtävänäsi vanhempana on ohjata lastasi sellaisiin kaveriporukoihin, joiden kanssa hän todennäköisimmin ei joudu vaikeuksiin. Jos nyt jo EKALUOKKALAISINA nämä lapsesi naapuritalojen kaverit ylenkatsovat kaverinsa eli sinun lapsesi kotia ja elämää niin, että jopa sinun kuultesi yököttelevät asiasta, he eivät tule koskaan pitämään lastasi samanarvoisena kuin itseään. Poikasi tulee olemaan heille naapurin köyhä poika, joka voidaan usuttaa tekemään ihan mitä tahansa. Ja jos - ja kun - lapsesi oppii sinun asenteesi varallisuuseroja kohtaan, niin hän itseään hävetessään haluaa kaikin tavoin pysyä näiden ylimielisten kavereidensa kaverina.

Mä toivonkin että löytäisi muita kavereita jostain tuolta kauempaa. Tämän lähikoulun jota poikani käy oppilaat  eivät ole kukaan niin köyhistä oloista kuin poikamme on. Mulla on lista vanhempien nimistä ja osoitteista ja kun niitä katsoo niin kaikki elävät paremmin kuin me.ap

Perheen taloudellisella tilanteella ei ole mitään merkitystä kaverisuhteiden luomisessa. Merkitystä on vain asenteilla. Sillä, miten nämä lapset on kasvatettu. Minä olen varakkaasta perheestä enkä ole koskaan ylenkatsonut itseäni vähävaraisemmista perheistä tulleita kavereitani. En ylenkatso nyt aikuisenakaan ja olen opettanut myös omat lapseni olemaan ylenkatsomatta. Aikuiselämäni parhaimmat ystävät tienaavat puolet siitä, mitä minä maksan veroja. Ei ole haitannut ystävyyssuhteita. Myös omilla lapsillani on ystäviä eri tuloluokista. 

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa tuo olla kurjaa olla sekä köyhä ja heikkolahjainen ,että kauhean riippuvainen toisten mielipiteistä... Suurin ongelmahan on tämä viimeinen. Jos olisit meitä, jotka ajattelemme ettei materia ole elämässä tärkeintä eikä menestys, niin sinulla olisi paljon helpompaa. Mutta ei, sinun täytyisi olla IHMISTEN SILMISSÄ jotain että voisit olla tyytyväinen.

Toivottavasti et sentään lapseesi siirrä tuota järjetöntä häpeää köyhyydestä. Itse kasvoin perheessä jossa äiti puhui "parempien ihmisten lapsista", tarkoittaen rikkaampia, kuin nämä olisivat jotain eri rotua, ja me oltiin "köyhän mukuloita". Tämä aiheutti valtavat häpeä- ja itsetunto-ongelmat jotka jatkuivat lähes 30-vuotiaaksi asti, ja toivon ettei ketään lasta laiteta kärsimään sitä. Ei se niin haittaa jos jotkut ulkopuoliset kiusaajat nälvii köyhäksi, mutta se jos omat vanhemmatkin lapsesta asti jauhaa että sinä olet pelkkä köyhän mukula etkä kuten nuo parempien ihmisten lapset, se kyllä vie kaiken omanarvon tunnon.

Itse kyllä lopulta pääsin siitä yli ja kyseenalaistin koko ihmisten arvomaailman ja tarpeen ajatella sitä mitä ihmiset minusta tai meistä perheenä ajattelee. Emme edes ole köyhiä, kun 2 it-asiantuntijaa on perheessä, mutta asumme maalla 55 neliön mummomökissä (4-henkinen perhe) omasta tahdostamme. Haluamme elää yksinkertaisesti ja luonnonläheisesti. Varmasti jotkut erilaiset ihmiset ajattelevat meistä että ollaan jotain kummallisia hippejä tai köyhiä tms mutta ihan sama mitä ajattelevat.

Aamen. Olet oikeassa. Mun isälläni on ollut lapsuudenperheessään samanlaista ajattelua ja isäni joskus puhuu, että jotkut ovat "parempaa väkeä" tai "parempiosaisten lapsia", kun taas hän itse oli "vain" duunariperheestä jne. Kyseinen ajattelu tuntuu todella ahdistavalta, kun ihmisiä arvotetaan varallisuuden tai syntyperän vuoksi. Kuitenkin ihmisissä on tärkeintä se, miten hyvin hän kohtelee lähimmäisiään sekä ns. sydämen sivistys. Eikä mun mielestäni myöskään pidä liikaa miettiä, mitä muut ajattelevat tai lähteä johonkin kilpajuoksuun naapurien ym. kanssa kulutuksen ja rahan tuhlailun osalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi kannattaa hankkia parempia kavereita. Jotkut ökyrikkaat snobilapset tuskin ovat parasta seuraa pojallesi. Voi nimittäin käydä niin, että jos poikasi tuntee alemmuutta näiden lasten seurassa, hän teini-ikäisenä kavereitaan miellyttääkseen suostuu kaikenlaisiin älyttömyyksiin, joihin kaverit häntä yllyttävät.

Kuten olen useasti täällä kertonut olemme tämän omakotitaloalueen ainoa vanhan, pienen talon omistava lapsiperhe. Olemme siis ainoat köyhät. Hän joutuisi lähtemään kavereita hakemaan sitten n 3km päästä jos erilaisia kavereita haluaisi. Täälläpäin lapset asuvat isoissa ja uusissa taloissa muut paitsi me.ap

Ihan sama. Sinun tehtävänäsi vanhempana on ohjata lastasi sellaisiin kaveriporukoihin, joiden kanssa hän todennäköisimmin ei joudu vaikeuksiin. Jos nyt jo EKALUOKKALAISINA nämä lapsesi naapuritalojen kaverit ylenkatsovat kaverinsa eli sinun lapsesi kotia ja elämää niin, että jopa sinun kuultesi yököttelevät asiasta, he eivät tule koskaan pitämään lastasi samanarvoisena kuin itseään. Poikasi tulee olemaan heille naapurin köyhä poika, joka voidaan usuttaa tekemään ihan mitä tahansa. Ja jos - ja kun - lapsesi oppii sinun asenteesi varallisuuseroja kohtaan, niin hän itseään hävetessään haluaa kaikin tavoin pysyä näiden ylimielisten kavereidensa kaverina.

Mä toivonkin että löytäisi muita kavereita jostain tuolta kauempaa. Tämän lähikoulun jota poikani käy oppilaat  eivät ole kukaan niin köyhistä oloista kuin poikamme on. Mulla on lista vanhempien nimistä ja osoitteista ja kun niitä katsoo niin kaikki elävät paremmin kuin me.ap

Perheen taloudellisella tilanteella ei ole mitään merkitystä kaverisuhteiden luomisessa. Merkitystä on vain asenteilla. Sillä, miten nämä lapset on kasvatettu. Minä olen varakkaasta perheestä enkä ole koskaan ylenkatsonut itseäni vähävaraisemmista perheistä tulleita kavereitani. En ylenkatso nyt aikuisenakaan ja olen opettanut myös omat lapseni olemaan ylenkatsomatta. Aikuiselämäni parhaimmat ystävät tienaavat puolet siitä, mitä minä maksan veroja. Ei ole haitannut ystävyyssuhteita. Myös omilla lapsillani on ystäviä eri tuloluokista. 

Niin minä toivonkin että löytäisi toisia kavereita, sellaisia jotka pitäisivät lastani vertaisenaan oli talousasiat miten vaan. En olisi halunnutkaan että ystävystyisi tuon naapuritalon lasten kanssa koska tiesin mitä mieltä heidän äitinsä on meistä. Oltiin joskus tekemisissä toistemme kanssa.ap

Olen lukenut näitä sun kuvauksia miehestäsi aika monta kertaa. Myös siitä, että et kestä asua siinä pienessä mökissä.

Nyt on pakko kysyä, että etkö ole harkinnut lähtöä pois? Ottaa lapsen kainaloon ja muuttaa muualle? Ei vaikuta siltä, että mies koskaan tarttuisi toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut näitä sun kuvauksia miehestäsi aika monta kertaa. Myös siitä, että et kestä asua siinä pienessä mökissä.

Nyt on pakko kysyä, että etkö ole harkinnut lähtöä pois? Ottaa lapsen kainaloon ja muuttaa muualle? Ei vaikuta siltä, että mies koskaan tarttuisi toimeen.

Olen tietenkin.ap

Ja mihin tulokseen olet tullut?

Teetkö asioille muutakin kuin valitat ammattimaisesti? Eikö sun pitänyt muuttaa pois? Tee jotain, älä valita ja odota muiden muuttuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi kannattaa hankkia parempia kavereita. Jotkut ökyrikkaat snobilapset tuskin ovat parasta seuraa pojallesi. Voi nimittäin käydä niin, että jos poikasi tuntee alemmuutta näiden lasten seurassa, hän teini-ikäisenä kavereitaan miellyttääkseen suostuu kaikenlaisiin älyttömyyksiin, joihin kaverit häntä yllyttävät.

Kuten olen useasti täällä kertonut olemme tämän omakotitaloalueen ainoa vanhan, pienen talon omistava lapsiperhe. Olemme siis ainoat köyhät. Hän joutuisi lähtemään kavereita hakemaan sitten n 3km päästä jos erilaisia kavereita haluaisi. Täälläpäin lapset asuvat isoissa ja uusissa taloissa muut paitsi me.ap

Ihan sama. Sinun tehtävänäsi vanhempana on ohjata lastasi sellaisiin kaveriporukoihin, joiden kanssa hän todennäköisimmin ei joudu vaikeuksiin. Jos nyt jo EKALUOKKALAISINA nämä lapsesi naapuritalojen kaverit ylenkatsovat kaverinsa eli sinun lapsesi kotia ja elämää niin, että jopa sinun kuultesi yököttelevät asiasta, he eivät tule koskaan pitämään lastasi samanarvoisena kuin itseään. Poikasi tulee olemaan heille naapurin köyhä poika, joka voidaan usuttaa tekemään ihan mitä tahansa. Ja jos - ja kun - lapsesi oppii sinun asenteesi varallisuuseroja kohtaan, niin hän itseään hävetessään haluaa kaikin tavoin pysyä näiden ylimielisten kavereidensa kaverina.

Mä toivonkin että löytäisi muita kavereita jostain tuolta kauempaa. Tämän lähikoulun jota poikani käy oppilaat  eivät ole kukaan niin köyhistä oloista kuin poikamme on. Mulla on lista vanhempien nimistä ja osoitteista ja kun niitä katsoo niin kaikki elävät paremmin kuin me.ap

Ei lapset muodosta kaverisuhteita noin, että miettisivät perheiden varallisuuksia ja valitsisivat samalta tasolta. Kyllä se pääosin persoona ratkaisee. Itse muuten muistan lapsena, että kadehdin köyhempiä kavereitani, jotka asuivat kerrostaloalueella. Niillä kun oli kaverit siinä pihapiirissä koko ajan, ja muutenkin leikkipaikkoja ja ties mitä. Minusta oli tylsää asua omakotitalo-kaupunginosassa jossa minusta asui "pelkkiä mummoja", ja vain vähän lapsia. 

Lisäksi kadehdin parasta kaveriani siitäkin, että hänen äitinsä oli nuori ja kaunis. Hän oli 16-vuotiaana kaverini saanut yh, joka näin jälkeenpäin ajatellen oli vähän lumppumaisen tyylinen, aina kovassa meikissä, minihameessa, korkkareissa. Mutta lapsena näin vain, että hän on kaunis ja nuori, kun taas minun äitini oli mielestäni tylsä täti, kun oli sellaisen keskiluokkaisen virkanaistyylinen.

Vierailija kirjoitti:

Ja mihin tulokseen olet tullut?

Että se on työttömänä vaikeaa. Ja lapsi kyllä pitää koulustaan, kaveeraa välitunnit esim kakkosluokkalaisten kanssa ja pelaa jalkapalloa yms.ap

Jos miehesi ei halua remontoida taloa etkä sinä muuttaa siitä lapsen kanssa pois, niin ei siinä sitten muu auta kuin että sinun pitää tyytyä tilanteeseen ja asua talossa.

Se häpeä on sun päässä ja asenteessasi niin kodin kuin kaiken muunkin suhteen. On äärimmäisen surullista, että näytät lapsellesi tuollaista esimerkkiä.

Ja mitä taas vanhoihin taloihin tulee, niin ainakin meilläpäin eli tässä Helsingin pohjoisissa kaupunginosissa on ns rintamiestalot yms erittäin kysyttäjä taloja jotka ihan sulassa sovussa ovat uusien tiilimörköjen vieressä eikä se kenenkään mielestä ole outoa tai köyhyyden merkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mihin tulokseen olet tullut?

Että se on työttömänä vaikeaa. Ja lapsi kyllä pitää koulustaan, kaveeraa välitunnit esim kakkosluokkalaisten kanssa ja pelaa jalkapalloa yms.ap

Varmasti onkin. Sitten sinun täytyy vain jatkaa elämääsi nykyisellään, puutteista huolimatta. Jos joskus jaksaisit etsiä ja ajatella niitä valopilkkuja, vaikkapa tuota, että lapsi viihtyy koulussa ja mitä ilmeisimmin myös kodissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mihin tulokseen olet tullut?

Että se on työttömänä vaikeaa. Ja lapsi kyllä pitää koulustaan, kaveeraa välitunnit esim kakkosluokkalaisten kanssa ja pelaa jalkapalloa yms.ap

ELI AVIOERO JA POISMUUTTO ON TAAS PERUTTU!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mihin tulokseen olet tullut?

Että se on työttömänä vaikeaa. Ja lapsi kyllä pitää koulustaan, kaveeraa välitunnit esim kakkosluokkalaisten kanssa ja pelaa jalkapalloa yms.ap

ELI AVIOERO JA POISMUUTTO ON TAAS PERUTTU!

Ei kai teistä nyt oikeasti kukaan siihen uskonut!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on arjessaan muuta tekemistä kuin vertailu muihin ja oman huonommuuden ruokkiminen ja ylläpito, sinulla ei. Toivottavasti hänen elämänasenteensa siirtyy lapseen, ei sinun. 

Olin kyllä odottanut, että olisit torstaihin mennessä perunut muuton, avioeron ja työmarkkinatuen hakemisen, mutta ne ovat ilmeisesti edelleen kaikki käynnissä. Onko lapsen ensi talven laskettelusuksipaketti -asiaan tullut mitään selvyyttä? 

Enhän mä sitä vertailua ruoki kyllä tuo eilinen naapurin lasten vierailu oli ihan tosi juttu ja se jos mikä toisi huonon mielen kenelle vaan. Mies ei ilmeisesti halua ettei lapsi joudu häpeämään kotiaan. En ole laskettelusuksia miettinyt.ap

Ruokitpas. Olisit vain nauranut lapsesi kavereiden yökkäilylle ja passittanut sakin omiin puuhiinsa. Vaan ei. Teit avauksen palstalle vielä tapausta seuranneena päivänä. Olet aikuinen ihminen, joka kieriskelee jopa lasten reaktioissa, koska siitäkin saat polttoainetta narinaasi. Sinua on turha muistuttaa millaista on olla lapsi, miten lapsena reagoi uusiin juttuihin jne., koska sinulla on kaikkia niitä vaivoja. Olet kuitenkin ollut joskus lapsi ja käynyt kodeissa, jotka eivät olleet samanlaisia kuin omasi. Et kuitenkaan voi muistaa millaista se oli koska syöpä, heikkolahjaisuus, koulufobia, erimittaiset jalat, huimaus, psori, keliakia, anoppi, aviomies, ensimmäinen, rikollinen aviomies (jo kuollut), rahattomuus, ylipaino, avioero, muutto yksiöön ...

Mutta jatka vain valitsemallasi tiellä. Lapsi oppii sinulta ja kohta hän on samanlainen kuin sinä, eikä hänellä ole yhtään kaveria. Ja sinä olet siitä vastuussa, eivät naapurin lapset tai miehesi ("paskakasa", joka elättää sinut), vain sinä yksin. 

3