Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
sinkut ja läheisyyden kaipuu...
06.04.2016 |
Se iankaikkinen kysymys, miten sinkut selviydytte läheisyydenkaipuusta..?
Olen eronnut ja sopivaa miestä ei nyt ole näköpiirissä. Olen kaunis ja älykäs nainen, mutta miehiä vaan ei ole ympärillä. Enkä halua mitään sekoiluja kenenkään ei sopivan kanssa. Olisi vaan kiva käpertyä syliin ja kokea ennen kaikkea kumppanuutta. Millä sinkut tämän kaipuun täytätte?
Kommentit (67)
21/67
|
08.04.2016 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en ollut mikään ylinirso niin ei tarvitse kärsiä tuollaisista ongelmista.
t. Epätoivoinen
No ei se nyt mitenkään epätoivoista tarvitse olla, että hoitaa itselleen miehen ettei tarvitse ruikuttaa läheisyydenkaipuusta. On se kivaa kun on edes joku jonka kanssa jakaa asioita ja saada läheisyyttä, vaikkei tuo unelmien prinssini ollutkaan. Ja jos mulla ei olisi häntä sopeutuisin olemaan jonkun toisen kanssa. Tai siis se mies sais sopeutua minuun :D Aina ne pillunkaipuussa sopeutuu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä paskamaisempaa on olla parisuhteessa ja vailla hellyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en ollut mikään ylinirso niin ei tarvitse kärsiä tuollaisista ongelmista.
t. EpätoivoinenNo ei se nyt mitenkään epätoivoista tarvitse olla, että hoitaa itselleen miehen ettei tarvitse ruikuttaa läheisyydenkaipuusta. On se kivaa kun on edes joku jonka kanssa jakaa asioita ja saada läheisyyttä, vaikkei tuo unelmien prinssini ollutkaan. Ja jos mulla ei olisi häntä sopeutuisin olemaan jonkun toisen kanssa. Tai siis se mies sais sopeutua minuun :D Aina ne pillunkaipuussa sopeutuu :)
No sä ruikutat sitten muissa ketjuissa miehesi vikoja. Anna kun arvaan: mies tienaa enemmän kuin sinä?
Kiitos elämänne jakamisesta, se jos mikä lohduttaa.
Minäkin niin toivoisin aitoa rakkautta, nuo unet ovat kyllä niin ilkeitä todellisuudessaan, mutta eksääni en kaipaa yhtään. Näin unta että esittelin uuden mieheni eksälle.. ja aamulla ei olutkaan prinssiä elämässä.
Erostani on vuosi kulunut. Se on niin totta, että hyvät miehet eivät ole netissä... Paitsi ehkä joku kohta hehkuttaa omaa nettionneaan... No ei luovuta unelmista ja toivosta.
Mullakin erosta vuosi ja nautin niin yksinolostani ja vapaudestani, että läheisyydenkaipuuta ei vielä oo tullut. Joskus panettaa tosin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en ollut mikään ylinirso niin ei tarvitse kärsiä tuollaisista ongelmista.
t. EpätoivoinenNo ei se nyt mitenkään epätoivoista tarvitse olla, että hoitaa itselleen miehen ettei tarvitse ruikuttaa läheisyydenkaipuusta. On se kivaa kun on edes joku jonka kanssa jakaa asioita ja saada läheisyyttä, vaikkei tuo unelmien prinssini ollutkaan. Ja jos mulla ei olisi häntä sopeutuisin olemaan jonkun toisen kanssa. Tai siis se mies sais sopeutua minuun :D Aina ne pillunkaipuussa sopeutuu :)
No sä ruikutat sitten muissa ketjuissa miehesi vikoja. Anna kun arvaan: mies tienaa enemmän kuin sinä?
Mä olen meistä se rikas, mies köyhä. Mutta ei ole silti unelmieni prinssi. Tai ehkä juuri siksi :D (Se oli vitsi) Ei vaan kolahtanut "silleen", mutta eipähän tartte olla yksin. En halunnut olla yksin. Ei minua huoli kukaan joka minuun kolahtaa.
No. Kai se tämä Av-palstailu on yksi tapa purkaa läheisyyden kaipuuta. - Kaipaan näet sekä fyysistä että henkistä yhteyttä ja -jakamista. Muuten varmaan olen hukannut itseni töihin, jatko-opiskeluun, liikuntaan -siinäkin lähinnä itsekseni ladulla tai polulla porhaltaen. Lueskelen... Ja kuluuhan se aika ihan vain kotiaskareita tehdessä... Koska minulla ei -toistaiseksi ei ole omia lapsia(kaan) niin hemmottelen kummilapsiani, vaikka heitäkin todennäköisesti liian paljon materialla, kuin sillä, että antaisin heille "omaa" aikaani. Vaikka paljon nautin itsenäisestä ja kenties joskus itsekkäästäkin elämästäni, niin kyllä välillä koen voimattomuutta ja tai paremmin voimakasta tunnetta siitä, että kuinka mukavaa olisi jos olisi joku, joka olisi minulle se erityinen ja vastaavasti jolle minä voisin olla "Se" oikea.. Mutta mieluummin olen yksin kuin väksin jonkun 2. kanssa. - Toki joskus myös huomaan jännittäväni ellen peläti pelkääväni, että osaanko tai kykenenkö edes olemaan kenenkään kanssa yhdessä, kun olen tottunut kuitenkin hyvin paljon elämään ja olemaan (ja suorittamaan) itsekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin otin "ihan kivan miehen". Ei yhtään ns. tyyliseni, mutta sitä jalkoja alta vievää saisin ehkä odotella lopun elämäni - mistä voin tietää. Paljon mieluummin olen onnellinen tässä hetkessä ja saan läheisyyttä. Minä ainakin kaipasin sinkkuna ollessani ihan hirveästi fyysistä läheisyyttä ja myös seksiä. Ei kai se nyt mikään synti ole, tämä teille jotka heti huudatte läheisriippuvaisuudesta.
Koin, että kompromissi oli mulle ainoa tie päästä parisuhteeseen. Jos olisin vain odottanut olevani tärkeä jollekulle, joka on mulle yhtä tärkeä, niin yksin olisin enkä tuntisi itseäni tämänkään vertaa tärkeäksi kellekään.
27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin otin "ihan kivan miehen". Ei yhtään ns. tyyliseni, mutta sitä jalkoja alta vievää saisin ehkä odotella lopun elämäni - mistä voin tietää. Paljon mieluummin olen onnellinen tässä hetkessä ja saan läheisyyttä. Minä ainakin kaipasin sinkkuna ollessani ihan hirveästi fyysistä läheisyyttä ja myös seksiä. Ei kai se nyt mikään synti ole, tämä teille jotka heti huudatte läheisriippuvaisuudesta.
Eikö tuossa ole se ongelma, että "se oikea" tulee vielä vastaan ja sä oletkin varattu? Tulee rumaa jälkeä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut sinkkuna 12-vuotta, enää en edes osaa ajatella olevani suhteessa. Seksihalut hiipuvat, mitä kauemmin on yksin. En kaipaa seksiä enkä läheisyyttä. Oloni on varmempi kuin koskaan elämäni aikani, tiedän pärjääväni ilman miesseuraa, en tarvitse ukkoja itsetuntoani korostamaan. Näin on hyvä.
Tuo on ihan totta. Olen ollut sinkkuna jo 23 vuotta. En kaipaa seksiä enkä ihmisen läheisyyttä. Hellyydenpuuskani joutuu vastaanottamaan kissat ja koira. Kun iltaisin kömmin sänkyyn, en tosiaankaan kaipaa, että pitäisi mahduttaa sinne karvakorvien sekaan vielä joku mieskin.
Samoin. Yököttää jo ajatuskin, että rakkaiden karvakaverieni viereen änkeäisi joku vieras. Yööök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se mikään synti ole! Koen itseni niin erilaiseksi ammatti ja kiinnostuksen kohteet jne. kuin keskivertomies, että meillä ei varmaan miehenkään puolesta olisi niin yhteistä. Siksikin lähdin netistä. Kaipaisin toki läheisyyttä, mut miestä joka ymmärtäisi minua ja mulle tärkeitä asioita. Henkistä yhteyttä!!
Vierailija kirjoitti:
Itse käytän yhdenillanjuttuja häikäilemättä hyväksi tässä läheisyys asiassa. Seksin (jota siis sitäkin kaipaan sinkkuna ja nautin siitä myös pelkkien panojen kanssa) jäljeen kiehnaan, paijaan ja olen niin lähellä kuin pystyn. Eipä kukaan vielä ole pistänyt pahakseen. Ei tämä missään nimessä ole hyvä ratkaisu ja ehdottomasti haluisin parisuhteen ja perheen, mutta niitä kun ei ole, niin tyydyn tähän. Sitä aina hetken taas pääsee eteenpäin ja sit uusi mies. Tiedän, että sanoit, ettet halua mitään säätöjä, mutta itse en ole vielä keksinyt tämän parempaa. :(
Tätä tulee harrastettua itsekin. Joskus tuntuu, että enemmän niiltä yhdenillanjutuilta kaipaa nimenomaan sitä läheisyyttä kuin varsinaista seksiä. Onneksi lähes aina ne miehet ovat myös tykänneet läheisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin otin "ihan kivan miehen". Ei yhtään ns. tyyliseni, mutta sitä jalkoja alta vievää saisin ehkä odotella lopun elämäni - mistä voin tietää. Paljon mieluummin olen onnellinen tässä hetkessä ja saan läheisyyttä. Minä ainakin kaipasin sinkkuna ollessani ihan hirveästi fyysistä läheisyyttä ja myös seksiä. Ei kai se nyt mikään synti ole, tämä teille jotka heti huudatte läheisriippuvaisuudesta.
Eikö tuossa ole se ongelma, että "se oikea" tulee vielä vastaan ja sä oletkin varattu? Tulee rumaa jälkeä...
Vastaan vaikken ole tuo, jolta kysyit.
Onhan siinä. Siksi kerroinkin miehelleni, että en rakasta häntä. Olemme yhdessä toistaiseksi.
"Eikö tuossa ole se ongelma, että "se oikea" tulee vielä vastaan ja sä oletkin varattu? Tulee rumaa jälkeä..."''
- Ja tuossa ole se ongelma tai haaste, että se prinssi tai unelmien prinsessa ei koskaan saavukaan paikalle valkoisella ratsullaan, eikä edes sinisellä urheiluautollaan, jonka jälkeen elämäni voisi pian jatkua onnellisena loppuuun asti komeassa talossa, kauniin puutarhan ympäröimänä meren äärellä... Tarkoitin kai lyhykäisyydessään sanoa, että minusta suurin osa parisuhteista on aina -pidemmän päälle- kompromisseja. - Toisaalta sitoutuminen vuosikymmeniksi toiseen ihmiseen ei ole helppoa; houkutuksia -hyviä ja huonoja,- josita ei aina heti edes erota kumpi on kumpi on varmasti tarjolla oli sitten sinkkuna tai parisuhteessa.
Olen eronnut pitkästä liitosta vuosi sitten. Yksi lyhyt panosuhde oli pian eron jälkeen ja tänä vuonna pari kk kestänyt henkinen suhde, jossa ei mitään fyysistä. Ilmeisesti kohdalleni osuu joko tai- miehiä. Kaikkea ei voi saada. Paras olla yksin ja keskittyä omaan henkiseen hyvinvointiin. Käännän miesten katseita, olen hoikka ja kaunis nainen. En kelpuuta ketä tahansa ja ellei henkisesti natsaa, niin forget it.
En oikein mitenkään. Tänäänkin näin sitä pakolaistukikeskuksen pullukkanaista ja teki mieli halia ja pusuttaa.
Viimeisestä vakavasta parisuhteesta jo vuosia, siihen hellyyden puutteeseen on kai jotenkin tottunut, vaikka se välillä tuntuu ihan fyysisenä kipuna, kun niin paljon kaipaa miehen syliä ja kosketusta. Muistan että ensimmäinen vuosi yksin oli aika kauheaa kun monen vuoden suhteessa oli niin tottunut siihen päivittäiseen halimiseen ja seksiin, mutta kyllä tähän oloon turtuu ajan kanssa.
Ja kun sitä läheisyyttä ja seksiä on joskus hyvin harvoin, niin huomaa kuinka taas nousee pintaan vähäksi aikaa se isompi halu miehen syliin. Siksi mulla ainakin on helpompaa olla kokonaan yksin kuin jos olis jotain yhen illan juttuja koska ne herättää taas joksikin aikaa sen hellyyden kaipuun, ja joutuu taas vähän enemmän kärvisteleen sen olon kanssa.
Ja ei, en ole keksinyt tähän ratkaisua, on sen verran noita muitakin ongelmia mun elämässä etten tiedä saanko enää parisuhdetta. Välillä itsekkin mietin miten muut sinkut pärjää kun iskee se pahin kaipuu toisen ihmisen iholle.
No jos joku hyvä kompromissi mut huolii, niin voin toki käydä kahvilla. Mutta en mä ala nyt kehittelemään sydänsuruja läheisyydenkaipuussa, koska siihen ne yhden yön flingit mut johtais. Todellinen romantikko täällä.
Alue: Aihe vapaa