sinkut ja läheisyyden kaipuu...

Mulla ei edes ole ollut mitään lujaa läheisyydenkaipuuta, paitsi henkistä sellaista kyllä. Fyysistä ei niinkään. Henkistä läheisyyttä kaipasin sinkkuna tosi paljon ja olen halukas tinkimään aika paljosta, jos vain henkisesti (kaveritasokin riittää) jonkun kanssa natsaa. Mutta kun mies on mukava niin onhan se kiva olla fyysisestikin lähellä. Vaikkei mies mikään mielettömän ihana olekaan, koska kuten sanoin, sellaiset eivät kiinnostu minusta.

27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin otin "ihan kivan miehen". Ei yhtään ns. tyyliseni, mutta sitä jalkoja alta vievää saisin ehkä odotella lopun elämäni - mistä voin tietää. Paljon mieluummin olen onnellinen tässä hetkessä ja saan läheisyyttä. Minä ainakin kaipasin sinkkuna ollessani ihan hirveästi fyysistä läheisyyttä ja myös seksiä. Ei kai se nyt mikään synti ole, tämä teille jotka heti huudatte läheisriippuvaisuudesta.

Eikö tuossa ole se ongelma, että "se oikea" tulee vielä vastaan ja sä oletkin varattu? Tulee rumaa jälkeä...

No mä olen aikuinen joten ei tartte tulla. Tokihan olen tuota miettinyt mutta mä nään asian näin: mulla on hyvä elämä tämän ihan kivan miehen kanssa enkä halua sitä kaataa koska kuviossa on lapsiakin. Jos satun tapaamaan jonkun "sielunkumppanin" yhtäkkiä, niin me voidaan olla ystäviä, kehittää vaikka jokin työprojekti yhdessä. Seksin, läheisyyden ja arjen saan kotoa.

Niin ja toivon mukaan kun aika kuluu niin tämä ei vaikka parin vuoden päästä enää ole ihan kiva mies vaan mies jota rakastan suuresti vaikkei sielunkumppani olekaan.

Kehnosti. Vietän paljon aikaa liikkuen ja hoitaen itseäni. Eniten haluaisin vaan halailla, pussailla tai olla lähekkäin, en niinkään seksiä.

Olen nuori sinkkunainen. Ei lohduta, että irtoseksiä olisi tarjolla kun en sitä halua vaan vaan tavallisen parisuhteen. Se tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että joku mies olisi kiinnostunut koskettamaan minua rakastettavana naisena eikä vain seksuaalisena objektina, joka ei merkitse miehelle mitään :/

Vierailija kirjoitti:

Viimeisestä vakavasta parisuhteesta jo vuosia, siihen hellyyden puutteeseen on kai jotenkin tottunut, vaikka se välillä tuntuu ihan fyysisenä kipuna, kun niin paljon kaipaa miehen syliä ja kosketusta. Muistan että ensimmäinen vuosi yksin oli aika kauheaa kun monen vuoden suhteessa oli niin tottunut siihen päivittäiseen halimiseen ja seksiin, mutta kyllä tähän oloon turtuu ajan kanssa.

Ja kun sitä läheisyyttä ja seksiä on joskus hyvin harvoin, niin huomaa kuinka taas nousee pintaan vähäksi aikaa se isompi halu miehen syliin. Siksi mulla ainakin on helpompaa olla kokonaan yksin kuin jos olis jotain yhen illan juttuja koska ne herättää taas joksikin aikaa sen hellyyden kaipuun, ja joutuu taas vähän enemmän kärvisteleen sen olon kanssa.

Ja ei, en ole keksinyt tähän ratkaisua, on sen verran noita muitakin ongelmia mun elämässä etten tiedä saanko enää parisuhdetta. Välillä itsekkin mietin miten muut sinkut pärjää kun iskee se pahin kaipuu toisen ihmisen iholle.

Aikalailla voisin kirjoittaa samalla tavalla, paitsi etten kaipaa miehen syliä ja kosketusta. Vaan naisen omaan syliini ja hänen kosketustaan. Varsinkin toi viimeinen kappale on myös niin mua, ajattelen samoin tavoin :/

Ei valitettavasti ole sellaisia taloudellisia resursseja että kukaan nainen kiinnostuisi. Pitää vaan odottaa jos vaikka niistä roboteista tulisi joskus realistisia, niin voisi edes valehdella itselleen että sai jonkun.

Olen ennen ollut jyrkästi sitä mieltä, etten mihinkään kevyempään suhteeseen lähtisi, mutta viime aikoina olen läheisyydenkaipuussani "lipsunut" parin miespuolisen kaverini syliin. Aloite on aina tullut näiltä kaverimiehiltäni ja kummallekin on aina ollut selvää, ettei tässä ole kyse mistään vakavammasta. Ihan sinkkuja nämä miehet ovat olleet eli mistään pettämiskuvioista ei ole ollut kyse.

En ole näitä kohtaamisia katunut jälkikäteen lainkaan ja ne ovat saaneet minut ajattelemaan suhteita vähän toisesta näkökulmasta. Tuntuu, että niin monilla on hirveät paineet löytää "se oikea", jonka kanssa kaikki palaset jotenkin maagisesti loksahtavat paikoilleen sen sijaan, että antaisivat elämän viedä. Olen saanut näistä läheisistä suhteista niin paljon irti, vaikkeivät ne olekaan johtaneet omakotitaloon ja sormukseen. Itse asiassa jopa niin paljon, että voisin haluta itselleni nimenomaan vapaan suhteen.

Minun tyylini ei kyllä tietenkään ole kaikkia varten. Ei ainakaan niitä, jotka kiintyvät tulisesti aina vain yhteen ihmiseen ja kokevat voimakasta mustasukkaisuutta. Itse en ole koskaan ollut mustasukkainen ja minulle olisi täysin ok, jos rakkaallani olisi muitakin ihmisiä ympärillä, jotka lisäävät onnellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ennen ollut jyrkästi sitä mieltä, etten mihinkään kevyempään suhteeseen lähtisi, mutta viime aikoina olen läheisyydenkaipuussani "lipsunut" parin miespuolisen kaverini syliin. Aloite on aina tullut näiltä kaverimiehiltäni ja kummallekin on aina ollut selvää, ettei tässä ole kyse mistään vakavammasta. Ihan sinkkuja nämä miehet ovat olleet eli mistään pettämiskuvioista ei ole ollut kyse.

En ole näitä kohtaamisia katunut jälkikäteen lainkaan ja ne ovat saaneet minut ajattelemaan suhteita vähän toisesta näkökulmasta. Tuntuu, että niin monilla on hirveät paineet löytää "se oikea", jonka kanssa kaikki palaset jotenkin maagisesti loksahtavat paikoilleen sen sijaan, että antaisivat elämän viedä. Olen saanut näistä läheisistä suhteista niin paljon irti, vaikkeivät ne olekaan johtaneet omakotitaloon ja sormukseen. Itse asiassa jopa niin paljon, että voisin haluta itselleni nimenomaan vapaan suhteen.

Minun tyylini ei kyllä tietenkään ole kaikkia varten. Ei ainakaan niitä, jotka kiintyvät tulisesti aina vain yhteen ihmiseen ja kokevat voimakasta mustasukkaisuutta. Itse en ole koskaan ollut mustasukkainen ja minulle olisi täysin ok, jos rakkaallani olisi muitakin ihmisiä ympärillä, jotka lisäävät onnellisuutta.

Joillainhan tuo voi toimia ainakin jos ei haluta lapsia. Lasten kanssa tiiviimpi sitoutuminen on käytännön pakko, jos ydinperheen haluaa muodostaa. Tietty sehän on ohimenevä vaihe elämässä.

Ennen kuin nyt uskaltauduin kirjoittaa tänne, luin satoja kommentteja kyseisestä aiheesta myös suomi24:ssä. Aluksi luulin että tämä läheisyydenkaipuu on vain naisten juttu. En ole koskaan saanut tarvittavaa läheisyyttä, miehet eivät koskaan halua minusta läheisyyttä. Se on aina se seksin jälkeen vaatteet päälle ja sohvalle tai tekemään jotain muuta. Ei koskaan sitä alasti makoilua sängyssä ja vain ollaan ja nautitaan toisen ihosta. Kukaan ei ole antanut sitä mulle. On aina tuntunut että miehet haluavat vain seksiä ja sitähän se juurikin mun kohdalla on ollut. Mikään parisuhteen aloitus ei ole koskaan johtanut mihinkään, vaan heti seksin jälkeen katkeaa yhteydenpito. Olen aivan varma että siinä miten käyttäydyn seksin aikana ja kuinka haluan halia ja pusutella ja niinkuin rakastella, ajaa miehen pois kun sitä he eivät halua, ainakaan minusta. Nyt kuitenkin huomasin täältä kommenteissa että monet miehet haluavat läheisyyttä ja samoja haleja ja pusuja. Kysyisin vaa että onko tämä tunne ollut teillä miehillä aina? Vai onko se kehittynyt ajan kanssa? Kun olitte 20-30v niin halusitteko parisuhdetta ja läheisyyttä? Kun musta vaan niin tuntuu ettei miehet halua sitä vielä nuorempana, vasta kun kasvavat aikuisiksi ja huomaavat jotain puuttuvan elämästä. Minulla myös läheisyydenkaipuu tuntuu ihan fyysisesenä kipuna ja sitä on kestänyt jo kauan. Epäonnistuneet suhteen aloituksen yritykset raapivat vieläkin sydäntä. Olisi vain niin helppoa jos tämän tunteen saisi pois ja voisi vain olla yksin ilman minkäänlaisia tunnontuskia. -Nainen 25

Likeapocahontas kirjoitti:

Ennen kuin nyt uskaltauduin kirjoittaa tänne, luin satoja kommentteja kyseisestä aiheesta myös suomi24:ssä. Aluksi luulin että tämä läheisyydenkaipuu on vain naisten juttu. En ole koskaan saanut tarvittavaa läheisyyttä, miehet eivät koskaan halua minusta läheisyyttä. Se on aina se seksin jälkeen vaatteet päälle ja sohvalle tai tekemään jotain muuta. Ei koskaan sitä alasti makoilua sängyssä ja vain ollaan ja nautitaan toisen ihosta. Kukaan ei ole antanut sitä mulle. On aina tuntunut että miehet haluavat vain seksiä ja sitähän se juurikin mun kohdalla on ollut. Mikään parisuhteen aloitus ei ole koskaan johtanut mihinkään, vaan heti seksin jälkeen katkeaa yhteydenpito. Olen aivan varma että siinä miten käyttäydyn seksin aikana ja kuinka haluan halia ja pusutella ja niinkuin rakastella, ajaa miehen pois kun sitä he eivät halua, ainakaan minusta. Nyt kuitenkin huomasin täältä kommenteissa että monet miehet haluavat läheisyyttä ja samoja haleja ja pusuja. Kysyisin vaa että onko tämä tunne ollut teillä miehillä aina? Vai onko se kehittynyt ajan kanssa? Kun olitte 20-30v niin halusitteko parisuhdetta ja läheisyyttä? Kun musta vaan niin tuntuu ettei miehet halua sitä vielä nuorempana, vasta kun kasvavat aikuisiksi ja huomaavat jotain puuttuvan elämästä. Minulla myös läheisyydenkaipuu tuntuu ihan fyysisesenä kipuna ja sitä on kestänyt jo kauan. Epäonnistuneet suhteen aloituksen yritykset raapivat vieläkin sydäntä. Olisi vain niin helppoa jos tämän tunteen saisi pois ja voisi vain olla yksin ilman minkäänlaisia tunnontuskia. -Nainen 25

Vaikuttaa siltä että olet itse naisena valitsemalla valinnut vain kylmiä panomiehiä. Itse miehenä en tykkäisi mistään enemmän kuin olla seksinkin jälkeen lähekkäin, läheisyys tuntuu taivaallisen hyvältä.

Likeapocahontas kirjoitti:

Ennen kuin nyt uskaltauduin kirjoittaa tänne, luin satoja kommentteja kyseisestä aiheesta myös suomi24:ssä. Aluksi luulin että tämä läheisyydenkaipuu on vain naisten juttu. En ole koskaan saanut tarvittavaa läheisyyttä, miehet eivät koskaan halua minusta läheisyyttä. Se on aina se seksin jälkeen vaatteet päälle ja sohvalle tai tekemään jotain muuta. Ei koskaan sitä alasti makoilua sängyssä ja vain ollaan ja nautitaan toisen ihosta. Kukaan ei ole antanut sitä mulle. On aina tuntunut että miehet haluavat vain seksiä ja sitähän se juurikin mun kohdalla on ollut. Mikään parisuhteen aloitus ei ole koskaan johtanut mihinkään, vaan heti seksin jälkeen katkeaa yhteydenpito. Olen aivan varma että siinä miten käyttäydyn seksin aikana ja kuinka haluan halia ja pusutella ja niinkuin rakastella, ajaa miehen pois kun sitä he eivät halua, ainakaan minusta. Nyt kuitenkin huomasin täältä kommenteissa että monet miehet haluavat läheisyyttä ja samoja haleja ja pusuja. Kysyisin vaa että onko tämä tunne ollut teillä miehillä aina? Vai onko se kehittynyt ajan kanssa? Kun olitte 20-30v niin halusitteko parisuhdetta ja läheisyyttä? Kun musta vaan niin tuntuu ettei miehet halua sitä vielä nuorempana, vasta kun kasvavat aikuisiksi ja huomaavat jotain puuttuvan elämästä. Minulla myös läheisyydenkaipuu tuntuu ihan fyysisesenä kipuna ja sitä on kestänyt jo kauan. Epäonnistuneet suhteen aloituksen yritykset raapivat vieläkin sydäntä. Olisi vain niin helppoa jos tämän tunteen saisi pois ja voisi vain olla yksin ilman minkäänlaisia tunnontuskia. -Nainen 25

Aina on ollut tuollainen läheisyydenkaipuu, mutta ehkä nyt vanhempana vielä enemmän.

M25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mielummin yksin kuin huonon kanssa.. Lähdin nettideitistä kun ei siellä ollut yhtään mun tyyppistä miestä.

On tässä tullut mieleen, että onko se joku juttu että akateemisten ja elämässä pärjäävien eronneidenkin naisten, siis 40-v on hankala löytää hyvää kumppania?

Sama kokemus. Tuhansissa profiileissa ei ollut yhden yhtä +/-5v omanikäistäni, joka olisi tupakoimaton, edes ammattiin opiskellut ja tosimielellä elämänkumppania haussa - ja joka etsisi minua vastaavilla kriteereillä. Jos joku sopiva profiili löytyikin, he hakivat nuorempaa.

Muutama tapaamani paljastui pervoksi tai muuten vain seksiseuraa vailla olevaksi.

Turha minun oli siellä roikkua, kun "tarjonta" oli olematonta.

Jos hyviä, vapaita miehiä on vanhemmassa ikäluokassa, he eivät ainakaan harrasta nettideittejä.

Oletko katkera, että hakivat nuorempaa? Sovin kuvaukseesi täysin. En pysty kuvittelemaan itselleni 40v naista, sorry.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mielummin yksin kuin huonon kanssa.. Lähdin nettideitistä kun ei siellä ollut yhtään mun tyyppistä miestä.

On tässä tullut mieleen, että onko se joku juttu että akateemisten ja elämässä pärjäävien eronneidenkin naisten, siis 40-v on hankala löytää hyvää kumppania?

Sama kokemus. Tuhansissa profiileissa ei ollut yhden yhtä +/-5v omanikäistäni, joka olisi tupakoimaton, edes ammattiin opiskellut ja tosimielellä elämänkumppania haussa - ja joka etsisi minua vastaavilla kriteereillä. Jos joku sopiva profiili löytyikin, he hakivat nuorempaa.

Muutama tapaamani paljastui pervoksi tai muuten vain seksiseuraa vailla olevaksi.

Turha minun oli siellä roikkua, kun "tarjonta" oli olematonta.

Jos hyviä, vapaita miehiä on vanhemmassa ikäluokassa, he eivät ainakaan harrasta nettideittejä.

Oletko katkera, että hakivat nuorempaa? Sovin kuvaukseesi täysin. En pysty kuvittelemaan itselleni 40v naista, sorry.

Ja minkäs ikäinen mies oikein olet? Minä olen 50 v nainen ja vientiä riittää. Kaikki 50 + miehet ei halua nuoria naisia.

Vierailija kirjoitti:

No ihan aluks näin miehenä kummastelen ku näissä aloituksissa otetaan usein tämä ulkonäkökortti esiin "kaunis ja älykäs". Miksi ihmeessä?

Mut joo, painin saman ongelman kanssa. Kaipuu on esim. tällä hetkellä niin kova, että olen nähnyt pusu-unia eksäni kanssa vaikka häneen ei sen kummempia himoja olekkaan. Eipä kai siihen muuta ole kuin uuden kumppanin löytäminen, satunnaiskumppani ja ilmeisesti lemmikit jonkinverran tätä helpottavat. Itsellä ei ole lemmikkiä niin en tiedä.

Pitää tuoda heti alkuun oma tasonsa esille, että huonot miehet ei kuvittele että heillä olis mitään saumaa tähän laadukkaaseen naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mielummin yksin kuin huonon kanssa.. Lähdin nettideitistä kun ei siellä ollut yhtään mun tyyppistä miestä.

On tässä tullut mieleen, että onko se joku juttu että akateemisten ja elämässä pärjäävien eronneidenkin naisten, siis 40-v on hankala löytää hyvää kumppania?

Sama kokemus. Tuhansissa profiileissa ei ollut yhden yhtä +/-5v omanikäistäni, joka olisi tupakoimaton, edes ammattiin opiskellut ja tosimielellä elämänkumppania haussa - ja joka etsisi minua vastaavilla kriteereillä. Jos joku sopiva profiili löytyikin, he hakivat nuorempaa.

Muutama tapaamani paljastui pervoksi tai muuten vain seksiseuraa vailla olevaksi.

Turha minun oli siellä roikkua, kun "tarjonta" oli olematonta.

Jos hyviä, vapaita miehiä on vanhemmassa ikäluokassa, he eivät ainakaan harrasta nettideittejä.

Oletko katkera, että hakivat nuorempaa? Sovin kuvaukseesi täysin. En pysty kuvittelemaan itselleni 40v naista, sorry.

Ja minkäs ikäinen mies oikein olet? Minä olen 50 v nainen ja vientiä riittää. Kaikki 50 + miehet ei halua nuoria naisia.

Ainahan naisella vientiä riittää, kerro meille jotain mitä me ei jo tiedetä.

Sinkkuna ollessa läheisyyden kaipuuta helpotti miespuoliset kaverit joiden kanssa voi halailla :). Ja kun seksiä kaipasin niin sitä varten oli satunnaisia tapailusuhteita joilta kumpikaan ei odottanut enempää.

Käyn hoitamassa eronneen tyylikkään 40+ naisen läheisyydenkaipuuta kerran-pari kuukaudessa. Hän saa keskustella kainalossani tuntitolkulla. Olen itsekin eronnut suurin piirtein samanikäinen mies, emmekä kumpikaan mitään vakituista halua. Taivaallista seksiäkin ja molemmat saavat sitten tehdä mitä haluavat.

Ei kukaan heistä ole vaikuttanut ainakaan alussa panomiehiltä, ollut oikeen herrasmiehiä ja aina kun nähty niin ollut älyttömän mukavaa ja tuntuu että tästä varmasti tulee jotain, mutta sitten seksin jälkeen heidän kiinnostus lopahtaa...

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna ollessa läheisyyden kaipuuta helpotti miespuoliset kaverit joiden kanssa voi halailla :). Ja kun seksiä kaipasin niin sitä varten oli satunnaisia tapailusuhteita joilta kumpikaan ei odottanut enempää.

Jos olisi miespuolisia kavereita nii olisi aika jees... -.-

Sinkkuna olen aina niiiiin parisuhteen perään, mutta parisuhteessa, kun olisi mahdollisuus mennä öisin oman kullan kainaloon, annankin miehen nukkua yksin ja itse vaeltelen puhelin kourassa pitkälle yöhön ja nautin omasta seurastani. Varsinaista läheisyydenkaipuuta ja sen sellaista lässynläätä en ole kaivannut sitten teinivuosien. Olen nähnyt liikaa parisuhteita (omia) ja tunnen itseni jo vähän liian hyvin. Haihattelut on haihateltu. t. Ei sinkku enää.

Halauksen muistolla pärjään vuosikausia.