Jatko-opiskelu, tohtorikoulutus, väitöskirja, ura akatemiassa - kannattaako?

Jos olet valmis muuttamaan ulkomaille, niin ok. Suomessa tilanne on tällä hetkellä huono, eikä parempaa liene luvassa. Itse tohtorikoulutusvaihe nyt vielä menee jos onnistuu saamaan rahoituksen. Sen jälkeen on vaikeampaa, etenkin perheellisillä. Rahoitus on tosi kilpailtua, ihmiset elävät pienillä, huonosti palkatuilla projektihommapätkillä ja tekevät tosi paljon töitä. Moni tuttu, hyvä tutkija on vähän väliä työtön.  t. FT

Jos olet ihan helvetin hyvä, eli käytännössä melkeinpä nero, niin sitten tietenkin kannattaa. Akateeminen maailma on paras paikka aikaansaaville ja erittäin älykkäille ihmisille.

Mutta jos olet vain lukenut tavis niin unohda koko juttu. Tusinatohtoreita ei tarvita missään.

Jos olet lukenut jo maisteriksi niin osaat kyllä varmasti päätellä itse että oletko yhtä älykäs kuin parhaat omat proffasi. Sillä niitä vastaan sinä tulet kilpailemaan.

Itse väittelin viime vuonna ja noin puolen vuoden työttömyyden jälkeen sain määräaikaisen tutkijatohtorin homman. Kaksi lastakin on ja tietty huolettaa, että mitäs sitten, kun tämä pätkä loppuu. Toisaalta taas en osaa kuvitella tekeväni mitään muuta kuin juuri tätä. Rakastan nimittäin ihan oikeasti tieteenalaani ja tutkimuksen tekemistä. Eli en kadu, vaikka jatkossa rahoituksen ja töiden saaminen on todella vaikeaa, ja väitöskirjaa tehdessä oli vuosia, että koko touhu syletti ja teki mieli lopettaa kesken. Sanoisin, että jos pystyt miettimään jotain muuta vaihtoehtoa kuin väitöskirja, niin valitse se muu vaihtoehto. Väitöskirja ja hyvin epävarma akateeminen maailma tuntuu vaativan ihan oikeasti "kutsumuksen", jotta niissä pärjää ja jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ihan helvetin hyvä, eli käytännössä melkeinpä nero, niin sitten tietenkin kannattaa. Akateeminen maailma on paras paikka aikaansaaville ja erittäin älykkäille ihmisille.

Mutta jos olet vain lukenut tavis niin unohda koko juttu. Tusinatohtoreita ei tarvita missään.

Jos olet lukenut jo maisteriksi niin osaat kyllä varmasti päätellä itse että oletko yhtä älykäs kuin parhaat omat proffasi. Sillä niitä vastaan sinä tulet kilpailemaan.

Höpsistä.

Älykkyyttäkin on monenlaista: osa akateemista uraa tekevistä henkilöistä on taitavampia oman tieteenalansa popularisoimisessa sekä monitieteisessä soveltamisessa, osa taas asiantuntijoita hyvinkin kapealla alalla. Superälykkäitä ihmisiä ("neroja") ei ole tullut yliopistouralla vielä vastaan.

Ihan aluksi tarkista alasi tutkijakoulupaikkojen tilanne korkeakouluissa. Useimmissa on tohtorikoulutusta ajettu alas rankalla kädellä.

Vierailija kirjoitti:

Olen väitellyt (ulkomailla, tunnetussa ja erittäin hyvässä yliopistossa). En valinnut akateemista uraa, vaan minusta tuli asiantuntija kv-organisaatiossa. Kyllä täälläkin ainakin nuoret alkavat olla suurimmalta osin väitelleitä, eikä pelkillä maisterin papereilla välttämättä pärjää. Lisäksi opintoni auttavat minua joka päivä käsittelemään työssä vastaantulevia ongelmia. En kadu ollenkaan että jatko-opiskelin ja väittelin.

Kuten jo tässäkin ketjussa aiemmin todettiin joillain ulkomailla on eri tilanne. En tiedä oletko seurannut Suomen tilannetta, mutta täällä on ennätysmäärä tohtoreita työttömänä ja määrä vain kasvaa. Myöskään palkat eivät ole verrattavissa. Eikä tohtorius ole yksityisellä puolella täällä välttämättä meriitti, se vain tarkoittaa että pitäisi maksaa enemmän joten valitaan maisteri.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako? Mitä helvettiä? Luulisi että opiskelisi sisäisen palon vuoksi, ei jonkun statuksen. Ei ainakaan lääkäriksi, herra paratkoon. Miksi kaikki muka kyvykkäät miettivät ensimmäisenä rahaa?

Ei kai kyse ole statuksesta vaan siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että sisäinen palo ei elätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen väitellyt (ulkomailla, tunnetussa ja erittäin hyvässä yliopistossa). En valinnut akateemista uraa, vaan minusta tuli asiantuntija kv-organisaatiossa. Kyllä täälläkin ainakin nuoret alkavat olla suurimmalta osin väitelleitä, eikä pelkillä maisterin papereilla välttämättä pärjää. Lisäksi opintoni auttavat minua joka päivä käsittelemään työssä vastaantulevia ongelmia. En kadu ollenkaan että jatko-opiskelin ja väittelin.

Kuten jo tässäkin ketjussa aiemmin todettiin joillain ulkomailla on eri tilanne. En tiedä oletko seurannut Suomen tilannetta, mutta täällä on ennätysmäärä tohtoreita työttömänä ja määrä vain kasvaa. Myöskään palkat eivät ole verrattavissa. Eikä tohtorius ole yksityisellä puolella täällä välttämättä meriitti, se vain tarkoittaa että pitäisi maksaa enemmän joten valitaan maisteri.

Mutta kenenkään ei ole pakko jäädä Suomeen. Etenkin korkeastikoulutetun rajaaminen etukäteen työmahdollisuutensa Suomen kokoiseen maahan tuntuu ihan järjettömältä...

Miten kannattaminen määritellään?

Taloudellisesti palkinto tulee hitaasti ja epävarmasti. Väitöskirjan tekeijä on tiedemaailmassa vielä opiskelija, jolle Suomessa maksetaan apurahaa tai palkaa, mutta joka esim Briteissä maksaa yliopistolle siitä, että saa tehdä tutkintoa. Palkka on siis vapaisiin markkinoihin nähden surkea. Väittelyn jälkeen palkka kohoaa ja JOS pärjäät kilpailussa, se voi kohota varsin nopeastikin ja ennen pitkää ihan kohtuullisen korkeallekin. Siis JOS pärjäät kilpailussa. Jos olet vain keskivertohyvä verrattuna kaikkiin muihin väitelleisiin, saat edelleen apurahaa parin tonnia kuussa (mikä tietysti on oikeastaan ihan kiva, koska verotushan on pienempi kuin palkassa). Tässä pitää toki ymmärtää, että se keskivertohyvä väitellyt tutkija on lähtökohtaisesti huomattavasti fiksumpi kuin keskiverto maisteri yliopiston ulkopuolella - mutta koska kilpailu on kovemmalla tasolla, fiksuudesta ei vielä ole hyötyä. Samalla älylllä ja samalla vaivannäöllä saa siis enemmän rahaa helpommin yliopiston ulkopuolella.

Toisaalta tutkijan ura mahdollistaa kaikenlaista. Työ ei ole sidottu virka-aikaan (eikä sitä pysty tekemään virka-aikana) joten voit valita työaikasi niin, että voit hakea lapset hoidosta aikaisin tai käydä hoitamassa vanhaa äitiäsi tai palaveerata palvelukodin tai koulun henkilökunnan kanssa virka-aikaan - sä vaan teet omat työsi aamuviidestä kymmeneen ja iltakuudesta yhteentoista.  Mikään ei estä. Moni myös saa mielenkiintoisesta ja haastavasta työstä voimia myös silloin kun elämä muuten on haastavaa.

.

Vierailija kirjoitti:

Monen asiaan summa. Ei helpoin tie mutta ei välttämättä huonoinkaan. Tutkijatohtori voi olla myös menestyvä kirjailija jos osaa kirjoittaa suurelle yleisölle, ei pelkälle tiedeyhteisölle, on tuottelias ja osaa sopivasti popularisoida tieteenalansa. Humanistiselta puolelta hyviä esimerkkejä historioitsijat ja hyvin myyvät kirjailijat Mirkka Lappalainen ja Teemu Keskisarja. Jos jumittaa vain perinteiseen akateemiseen tutkimukseen voi tie olla kivikkoinen mutta itsestä se on myös kiinni ja lahjakkuudesta. Ja siitä onko valmis lähtemään Suomesta töiden perässä muualle ja onko kielitaito riittävä.

Suomessa tietokirjojen kirjoittamisella ei elä. Molemmilla esimerkkihenkilöilläsi on tukeva tukiverkosto ja perusrahoitus työhönsä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Saako jatko-opiskelija toimeentulotukea, jos (KUN) opintotuki loppuu eikä apurahaa tai muuta rahoitusta herukaan?

Saa, mutta vasta kun on hakenut työmarkkinatukea ja sitä varten on lopetettava opinnot ja erottava yliopistosta (siis luovuttava opinto-oikeudesta).

Vierailija kirjoitti:

mahdollisesti koulutan itseni ulos työmarkkinoilta

Etköhän ole sen jo tehnyt, jos olet niin pitkällä, että mietit tohtorikoulutusta.

Ei vaan perun puheeni. Tietysti vain maisteriksi lukenut saattaa päästä siivoojaksi, mutta tohtori ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mahdollisesti koulutan itseni ulos työmarkkinoilta

Etköhän ole sen jo tehnyt, jos olet niin pitkällä, että mietit tohtorikoulutusta.

Ei vaan perun puheeni. Tietysti vain maisteriksi lukenut saattaa päästä siivoojaksi, mutta tohtori ei.

Täällähän on varsinainen asiantuntija paikalla :D Kyllähän jatko-opiskelijoita tai tohtorikoulutettavia rekrytoidaan ahkerasti yliopistoissa, vaikka toki varsinainen lopullinen päätös pitää opiskelijan itsensä tehdä.

Yleensä jatkovaihtoehtojen miettiminen aloitetaan kuitenkin maisterivaiheen aikana, joten ilmeisesti kandidaatin tutkinto on mielestäsi ylikouluttautumista.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen asiaan summa. Ei helpoin tie mutta ei välttämättä huonoinkaan. Tutkijatohtori voi olla myös menestyvä kirjailija jos osaa kirjoittaa suurelle yleisölle, ei pelkälle tiedeyhteisölle, on tuottelias ja osaa sopivasti popularisoida tieteenalansa. Humanistiselta puolelta hyviä esimerkkejä historioitsijat ja hyvin myyvät kirjailijat Mirkka Lappalainen ja Teemu Keskisarja. Jos jumittaa vain perinteiseen akateemiseen tutkimukseen voi tie olla kivikkoinen mutta itsestä se on myös kiinni ja lahjakkuudesta. Ja siitä onko valmis lähtemään Suomesta töiden perässä muualle ja onko kielitaito riittävä.

Suomessa tietokirjojen kirjoittamisella ei elä. Molemmilla esimerkkihenkilöilläsi on tukeva tukiverkosto ja perusrahoitus työhönsä koko ajan.

Eikä mitään asiaa varsinaisella oikealle akateemiselle uralle, koska  tietokirjoista ei saa siihen mitään meriitttiä. Eihän ne ole jufotasoilla ollankaan.

En ole itse tohtori, mutta olen alalla, jolla niitä on ja osa vanhoista opiskelukavereista jatkoi opintojaan tohtoriksi asti, osa ei. Akateemisessa maailmassa menestyvät harvat ja valitut. Kilpailu rahoituksesta on kovaa. Sellainen keskivertotyyppi, joka hoitaa hommansa normaaliin tapaan ja lähtee neljältä kotiin ei oikein tunnu pärjäävän siellä. Osa toki pärjää ja menestyy.

Tuo ylikouluttautuminen on ihan todellista. Jos akateemisesta maailmasta haluaa hypätä yksityiseen yritykseen töihin, tohtorinlakkia ei kauheasti arvosteta. Se voi jopa olla este "tavalliseen" asiantuntijatyöhön, jossa ei tehdä tieteellistä tutkimusta vaan tuetaan jotain operatiivista toimintaa.

Jos työelämässä menestymisen mittarina pidetään varmaa ja vakituista työpaikkaa, sitä että ei kärsi työttömyydestä ja tienaa hyvin, niin mun subjektiivisella kokemuksella sanoisin, että tämän saavuttaa todennäköisemmin pelkällä alemmalla korkeakoulututkinnolla kuin tohtorinhatulla. Toki sitten on poikkeuksia ja niitä jotka opintojensa avulla menestyvät. Jos haluaa uran akaateemisessa maailmassa, tohtorinhattu on välttämätön. Jos yksityinen puoli ja teollisuus kiinnostaa, en lähtisi tavoittelemaan tohtorin tutkintoa. Enemmän yritysmaailmassa arvostetaan erilaisia ammatillisia täydennyskoulutuksia ja ihan sitä työkokemuksen kautta hankittua osaamista. Tunnen liian monta pätkätöistä ja työttömyydestä kärsivää tohtoria.

Vierailija kirjoitti:

Jos työelämässä menestymisen mittarina pidetään varmaa ja vakituista työpaikkaa, sitä että ei kärsi työttömyydestä ja tienaa hyvin, niin mun subjektiivisella kokemuksella sanoisin, että tämän saavuttaa todennäköisemmin pelkällä alemmalla korkeakoulututkinnolla kuin tohtorinhatulla. --- Tunnen liian monta pätkätöistä ja työttömyydestä kärsivää tohtoria.

Se on jännä, että kaikki tuntevat pilvin pimein juuri työttömiä tohtoreita, vaikka tilastojen mukaan tohtorikoulutettujen työttömyys on edelleen alle 5%, sen sijaan maisterien and amk-koulutettujen työttömyys on 15%, amiksen käyneiden 20% ja pelkän peruskoulun/kansakoulunkäyneiden 40%. Että kaikkien pitäisi kuitenkin tuntea suhteessa paljon enemmän muunlaisia työttömiä kuin tohtoreita - mut ehkä juuri se tohtori jää kaikille mieleen.

Toki tässä painaa se tosiasia, että koska yliopistossa kaikki on fiksuja, siinä joukossa on pajlon vaikeampi olla muita fiksumpi kuin tavismaailmassa. Kilpailu on kovempaa ja siksi sillä keskivertopanostuksella ja keskivertoälyllä pärjää yliopistomaailmassa huonommin kuin muualla. Myös yksityisessä yritysmaailmassa arvostetaan tohtorikoulutusta sitten kun ollaan kansainvälisten yritysten tasolla. Taka-Hentuan metallipajassa epäilemättä on toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työelämässä menestymisen mittarina pidetään varmaa ja vakituista työpaikkaa, sitä että ei kärsi työttömyydestä ja tienaa hyvin, niin mun subjektiivisella kokemuksella sanoisin, että tämän saavuttaa todennäköisemmin pelkällä alemmalla korkeakoulututkinnolla kuin tohtorinhatulla. --- Tunnen liian monta pätkätöistä ja työttömyydestä kärsivää tohtoria.

Se on jännä, että kaikki tuntevat pilvin pimein juuri työttömiä tohtoreita, vaikka tilastojen mukaan tohtorikoulutettujen työttömyys on edelleen alle 5%, sen sijaan maisterien and amk-koulutettujen työttömyys on 15%, amiksen käyneiden 20% ja pelkän peruskoulun/kansakoulunkäyneiden 40%. Että kaikkien pitäisi kuitenkin tuntea suhteessa paljon enemmän muunlaisia työttömiä kuin tohtoreita - mut ehkä juuri se tohtori jää kaikille mieleen.

Toki tässä painaa se tosiasia, että koska yliopistossa kaikki on fiksuja, siinä joukossa on pajlon vaikeampi olla muita fiksumpi kuin tavismaailmassa. Kilpailu on kovempaa ja siksi sillä keskivertopanostuksella ja keskivertoälyllä pärjää yliopistomaailmassa huonommin kuin muualla. Myös yksityisessä yritysmaailmassa arvostetaan tohtorikoulutusta sitten kun ollaan kansainvälisten yritysten tasolla. Taka-Hentuan metallipajassa epäilemättä on toisin.

Ihan provoilematta, mistä nämä mainitsemasi luvut ovat peräisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työelämässä menestymisen mittarina pidetään varmaa ja vakituista työpaikkaa, sitä että ei kärsi työttömyydestä ja tienaa hyvin, niin mun subjektiivisella kokemuksella sanoisin, että tämän saavuttaa todennäköisemmin pelkällä alemmalla korkeakoulututkinnolla kuin tohtorinhatulla. --- Tunnen liian monta pätkätöistä ja työttömyydestä kärsivää tohtoria.

Se on jännä, että kaikki tuntevat pilvin pimein juuri työttömiä tohtoreita, vaikka tilastojen mukaan tohtorikoulutettujen työttömyys on edelleen alle 5%, sen sijaan maisterien and amk-koulutettujen työttömyys on 15%, amiksen käyneiden 20% ja pelkän peruskoulun/kansakoulunkäyneiden 40%. Että kaikkien pitäisi kuitenkin tuntea suhteessa paljon enemmän muunlaisia työttömiä kuin tohtoreita - mut ehkä juuri se tohtori jää kaikille mieleen.

Toki tässä painaa se tosiasia, että koska yliopistossa kaikki on fiksuja, siinä joukossa on pajlon vaikeampi olla muita fiksumpi kuin tavismaailmassa. Kilpailu on kovempaa ja siksi sillä keskivertopanostuksella ja keskivertoälyllä pärjää yliopistomaailmassa huonommin kuin muualla. Myös yksityisessä yritysmaailmassa arvostetaan tohtorikoulutusta sitten kun ollaan kansainvälisten yritysten tasolla. Taka-Hentuan metallipajassa epäilemättä on toisin.

Ihan provoilematta, mistä nämä mainitsemasi luvut ovat peräisin?

Muiden osalta tilastokeskukselta www.stat.fi ja tuo tohtorien luku Suomen Akatemialta ja tieteentekijöiden liitolta (joka kyllä esittää luvun sen kasvun kautta, mutta lopputulema on silti se, että se on edelleen alle 5%).

Stat.fi:ssä on työllisyyslukuja on aikaisemmilta vuosilta sekä numerodatana että valmiinä käyrinä, mutta pari viime vuotta saattaa olla vain käyrinä, jolloin numerodata niiden takana on maksullista.

Pitää myös muistaa, että moni tohtori on töissä, mutta koulutustaan vastaamattomissa tehtävissä.