Jatko-opiskelu, tohtorikoulutus, väitöskirja, ura akatemiassa - kannattaako?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työelämässä menestymisen mittarina pidetään varmaa ja vakituista työpaikkaa, sitä että ei kärsi työttömyydestä ja tienaa hyvin, niin mun subjektiivisella kokemuksella sanoisin, että tämän saavuttaa todennäköisemmin pelkällä alemmalla korkeakoulututkinnolla kuin tohtorinhatulla. --- Tunnen liian monta pätkätöistä ja työttömyydestä kärsivää tohtoria.

Se on jännä, että kaikki tuntevat pilvin pimein juuri työttömiä tohtoreita, vaikka tilastojen mukaan tohtorikoulutettujen työttömyys on edelleen alle 5%, sen sijaan maisterien and amk-koulutettujen työttömyys on 15%, amiksen käyneiden 20% ja pelkän peruskoulun/kansakoulunkäyneiden 40%. Että kaikkien pitäisi kuitenkin tuntea suhteessa paljon enemmän muunlaisia työttömiä kuin tohtoreita - mut ehkä juuri se tohtori jää kaikille mieleen.

Toki tässä painaa se tosiasia, että koska yliopistossa kaikki on fiksuja, siinä joukossa on pajlon vaikeampi olla muita fiksumpi kuin tavismaailmassa. Kilpailu on kovempaa ja siksi sillä keskivertopanostuksella ja keskivertoälyllä pärjää yliopistomaailmassa huonommin kuin muualla. Myös yksityisessä yritysmaailmassa arvostetaan tohtorikoulutusta sitten kun ollaan kansainvälisten yritysten tasolla. Taka-Hentuan metallipajassa epäilemättä on toisin.

Lähipiiristäni tuli nopeasti mieleen noin 10 tohtoria ja heistä noin puolet on kärsinyt työttömyydestä, pätkätöistä ja siitä, että ura ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Välillä ovat tehneet töitä, jotka eivät vastaa koulutusta. Toinen puoli on sitten menestynyt työelämässä erittäin hyvin. Ja tämä ei ole mikään kattava otos mistään, mutta koulutuksen tasoon nähden aika isolla osalla ei mene hyvin. Muutenkin mun tuttavapiirissä on tällä hetkellä enemmän akateemisia työttömiä kuin duunarityöttömiä. En osaa sanoa, miten hyvin duunari/akateeminen jakauma tuttavapiirissäni kuvaa koko yhteiskunnan vastaavaa jakaumaa, mutta selvästi nyt on niin, että koulutus ei ole enää mikään tae työllisyydestä. Ja tämä otos on pääkaupunkiseudulta.

Haluaisin tuoda esiin että tohtorien työttömyyden lisääntyminen on vahvasti sidoksissa tämänhetkiseen taloudelliseen tilanteeseen: yritykset karsivat juuri tutkimusta ja tuotekehitystä eikä uusia korkean tason osaamisen työpaikkoja synny. Ei voida siis sanoa, että vika on yksiselitteisesti tohtorin tutkinnon sopimattomuudessa yritysmaailmaan, vaan siitä että tällä hetkellä yritykset eivät investoi eivätkä kehitä uutta riittävästi. T&K -puolella työskentelevä FT jonka koulutus on todellakin auttanut tämähetkisessä työssä, jota en pystyisi maisterikokemuksella tekemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työelämässä menestymisen mittarina pidetään varmaa ja vakituista työpaikkaa, sitä että ei kärsi työttömyydestä ja tienaa hyvin, niin mun subjektiivisella kokemuksella sanoisin, että tämän saavuttaa todennäköisemmin pelkällä alemmalla korkeakoulututkinnolla kuin tohtorinhatulla. --- Tunnen liian monta pätkätöistä ja työttömyydestä kärsivää tohtoria.

Se on jännä, että kaikki tuntevat pilvin pimein juuri työttömiä tohtoreita, vaikka tilastojen mukaan tohtorikoulutettujen työttömyys on edelleen alle 5%, sen sijaan maisterien and amk-koulutettujen työttömyys on 15%, amiksen käyneiden 20% ja pelkän peruskoulun/kansakoulunkäyneiden 40%. Että kaikkien pitäisi kuitenkin tuntea suhteessa paljon enemmän muunlaisia työttömiä kuin tohtoreita - mut ehkä juuri se tohtori jää kaikille mieleen.

Toki tässä painaa se tosiasia, että koska yliopistossa kaikki on fiksuja, siinä joukossa on pajlon vaikeampi olla muita fiksumpi kuin tavismaailmassa. Kilpailu on kovempaa ja siksi sillä keskivertopanostuksella ja keskivertoälyllä pärjää yliopistomaailmassa huonommin kuin muualla. Myös yksityisessä yritysmaailmassa arvostetaan tohtorikoulutusta sitten kun ollaan kansainvälisten yritysten tasolla. Taka-Hentuan metallipajassa epäilemättä on toisin.

Lähipiiristäni tuli nopeasti mieleen noin 10 tohtoria ja heistä noin puolet on kärsinyt työttömyydestä, pätkätöistä ja siitä, että ura ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Välillä ovat tehneet töitä, jotka eivät vastaa koulutusta. Toinen puoli on sitten menestynyt työelämässä erittäin hyvin. Ja tämä ei ole mikään kattava otos mistään, mutta koulutuksen tasoon nähden aika isolla osalla ei mene hyvin. Muutenkin mun tuttavapiirissä on tällä hetkellä enemmän akateemisia työttömiä kuin duunarityöttömiä. En osaa sanoa, miten hyvin duunari/akateeminen jakauma tuttavapiirissäni kuvaa koko yhteiskunnan vastaavaa jakaumaa, mutta selvästi nyt on niin, että koulutus ei ole enää mikään tae työllisyydestä. Ja tämä otos on pääkaupunkiseudulta.

Samoja kokemuksia. Olen väitellyt valtsikassa 2012 ja kun käyn mielessäni läpi samasta jatkokoulutusseminaarista valmistuneita, niin saldo on seuraava: 1 on vakituisessa, ns "hyvässä virassa" (vaikkei nämäkään enää varmoja ole), 2 on Akatemian rahoituksella (tutkijatohtorina tmv.), 3 työttömänä edellisten pätkäprojetien päätyttyä, 1 yksityisellä puolella lobbarin työssä, 1 määräaikaisilla soppareilla sektoritutkimuslaitoksessa, minä ja 1 toinen ollaan voitettu apurahalotossa ja tehdään tutkimusta säätiörahalla.

Sanoisin tähän kapeaan, mutta empiiriseen aineistooni perustuen, että yllä mainituista ainoastaan ensiksimainittu henkilö ei ole kärsinyt väittelyn jälkeen lainkaan työttömyydestä tai sen uhasta. Meille muille työelämässä pysyminen on vaatinut jatkuvaa kamppailua vähäisistä apurahoista ja duuneista, joita hakee sata muuta tohtoria ja joihin usein palkataan halvempi maisteri.

Oma tilanteeni on nyt hyvä mutta kouluttaudun jo tulevaisuutta silmälläpitäen uuteen ammattiin, koska tutkijan työllä en pysty pitkään perhettäni enää elättämään. En kadu väitöskirjan tekoa, mutta en lähtisi siihen nyt jos menisin ajassa taaksepäin enkä suosittele sitä varauksetta kenelläkään muullekaan tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa.

Riippuu tietenkin alasta ja siitä, mitä aloittaja tarkoittaa "kannattamisella", mutta tässä taloudellisten leikkausten tilanteessa olisi mielestäni täysin moraalitonta kannustaa ketään Suomessa tutkijan uralle. Eli ei, ei kannata väitellä.

Raha ei tietenkään ole kaikki kaikessa, mutta sitäkin voi miettiä kun palkallaan on suurimman osan elettävä ja elätettävä perheensä. Tutkimushommissa esim. yliopistolla palkat on tosi kehnot suhteessa koulutuksen määrään. Yksityisellä puolella perustutkinnolla pääsee helpommin paremmille palkoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen asiaan summa. Ei helpoin tie mutta ei välttämättä huonoinkaan. Tutkijatohtori voi olla myös menestyvä kirjailija jos osaa kirjoittaa suurelle yleisölle, ei pelkälle tiedeyhteisölle, on tuottelias ja osaa sopivasti popularisoida tieteenalansa. Humanistiselta puolelta hyviä esimerkkejä historioitsijat ja hyvin myyvät kirjailijat Mirkka Lappalainen ja Teemu Keskisarja. Jos jumittaa vain perinteiseen akateemiseen tutkimukseen voi tie olla kivikkoinen mutta itsestä se on myös kiinni ja lahjakkuudesta. Ja siitä onko valmis lähtemään Suomesta töiden perässä muualle ja onko kielitaito riittävä.

Suomessa tietokirjojen kirjoittamisella ei elä. Molemmilla esimerkkihenkilöilläsi on tukeva tukiverkosto ja perusrahoitus työhönsä koko ajan.

Tuossa ei missään väitetä että pelkillä tietokirjoilla elää vaan että voi olla MYÖS menestyvä kirjailija. Hänen myymänsä painosmäärät ja tietofinlandiapalkinnot tuovat varmasti kivaa "pientä" lisää palkkapussiin.

Mitenköhän ap:lle kävi?

Sanoisin, että Suomessa väittely kannattaa lääketieteen ja tekniikan aloilta. Lääketieteessä tietyt duunipaikat ovat väikkärin takana minkä takia lääkiksen väittelijöitä löytyy.

Tekniikan alalta ovia avautuu kummasti ulkomailta jos on väikkäri taskussa. Itsekin tein niin aikoinaan ja ulkomailla olen. Tein muuten väikkärin työn ohella iltaisin ja viikonloppuisin. 4 lappua, 2 patenttia ja summary 5 vuodessa, että repikää siitä. En muuten vaihtaisi sitä aikaa mihinkään.

Mulla on yksi tuttu, joka on ollut suunnilleen itsemurhan partaalla, kun ei tohtorina saa mielestään tarpeeksi hyvää työtä. On ollut aina hirveän kunnianhimoinen ja ahkera, mutta ilmeisesti ei kovassa kilpailussa tutkijanpaikoista sitten kuitenkaan pärjännyt. On myös eittämättä hankala ihminen: omasta mielestään paras kaikessa ja lyttää toisia korostaakseen itseään. Luonnollisesti menestyksen puute (mikä on suhteellista - mun mielestä on menestynyt varsin hyvin) johtuu hänestä lähinnä muiden juonitteluista. Nyt on tainnut siirtää kunnianhimonsa lapseensa kuten vanhempansa aikoinaan häneen...

Eihän tämä nyt kyllä aiheeseen kovin paljon liittynyt, mutta tuli vain mieleen...

Mutta niin, ehkä ei ainakaan pelkän kunnianhimon vuoksi kannata opiskella niin pitkälle kuin mahdollista. Paitsi tietysti jos tohtorin status sinällään tyydyttää.  

Se riippuu niin paljon alastasi. Onko sinulla realistinen kuva siitä millaisia töitä voisit/haluaisit tehdä alallasi tohtorina. Jos on, niin siitä vaan. Jatko-opinnoissa pitää olla hiukan suunnitelmallinen ja verkostoitua, jolloin työn saantikin helpottuu huomattavasti.

Jos sen sijaan menisit tekemään väitöskirjaa muuten vaan, niin en suosittele. Se todellakin rajaa sinua ulos monessa paikassa "oikeista töistä".

Itse tein väikkärin kemiasta kymmenisen vuotta sitten, ja kyllä kannatti. Olin pari vuotta yliopistolla, mutta sitten kypsyin huonoon palkkaan ja lähdin yksityiselle sektorille. Nyt olen ulkomailla töissä asiantuntijatehtävissä, työ on kivaa ja palkkakin on loistava.

Suurimmalla osalla kanssani työskentelevistä ihmisistä on kyllä PhD-paperit taskussa, mutta kuten sanottua, tilanne on hyvin erilainen Suomessa. Suosittelisin kyllä jokaista tohtoria lähtemään ehdottomasti ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ap:lle kävi?

Tutkimus vei mennessään, vaikka mitään varsinaista järkeä tässä ei ole. AP

Jos tarvitsee miettiä, niin oikea vastaus on ei. Akateeminen ura voi antaa jotain vain, jos tunnet aitoa paloa tieteen tekemistä kohtaan. Vastineeksi saat lähinnä stressiä ja jatkuvaa epävarmuutta tulevaisuudesta.

Joskus mietin, että haukkuvatko tutkijat ja yliopiston henkilökunta työtilannettaan vain siksi, että vähäisempi kilpailu olisi heille itselleen eduksi.

Epävarmuus, pätkätyöt, huono palkkaus yms. tuntuvat olevan nimittäin melkeinpä yleismaailmallisia ongelmia tällä hetkellä, alalla kuin alalla.

Tekniikan alalla se avaa ovia ja ulkomaille mentäessä se on melkein must.

Humanistisella alalla jatko-opinnot on ajanhukkaa, tai siis teet sitä tai tätä niin et töitä saa kuitenkaan. Tai siis yksi sadasta saa mutta jos kuulut siihen porukkaan niin tiedät sen jo nyt.

Kummalla on mielenkiintoisempi työ, tutkijalla vai putkimiehellä.

Ja jos mietit vaikka 30v aikajänteellä?

Vierailija kirjoitti:

Kummalla on mielenkiintoisempi työ, tutkijalla vai putkimiehellä.

Ja jos mietit vaikka 30v aikajänteellä?

...30 vuodessa putkimies tienaa hitokseen enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kummalla on mielenkiintoisempi työ, tutkijalla vai putkimiehellä.

Ja jos mietit vaikka 30v aikajänteellä?

Kysy mieluummin, kummalla on mielenkiintoisempi tyo, putkimiehellä vai väitelleellä siivoojalla.

Jos tykkäät nuoleskelusta, niin kyllä. Pienissä sisäsiittoisissa tutkimuspiireissä pitää osata kehua ja hännystellä oikeita ihmisiä, niin pääset jännästi eteenpäin.

Jos se olisi joku ihmelääke työttömyyttä vastaan, koulutukseen olisi tunkua.