kskpkskp

Siinäpä ikuisuus pulma. Miehen mielestä rahojen kuuluisi olla yhteisiä. Olisi valmis laittamaan kaikki rahat yhteiselle tilille. Omasta mielestäni tämä ei kuitenkaan ole oikein. Mulla on kaksi lasta edellisestä liitosta ja mielestäni hänen ei kuulu silloin maksaa kaikesta puolia. Toki hän syö enemmän, kuin me kolme muuta yhteensä (vielä), mutta... Enkä näe järkeä, miksi hänen kuuluisi maksaa parturini tai muut vastaavat. Ja itselläni ei ole mitään hinkua maksaa hänen vaateostoksiaan tai harrastuksiaan. Nykyään tilanne on se, että itse hoidan pääsääntöisesti kaikki kauppaostokset, myös silloin, kun miehen lapset ovat meillä. Mies taas kustantaa useimmiten, jos käymme ulkona (syömässä, leffassa, lasten kanssa jotain...). Ei tämäkään ihan tasan taida aina mennä, mutta...

Mies ei ymmärrä, miksi koen, että molemmilla on ja kuulu olla omat rahat. Miksi olen niin jyrkästi sitä vastaan, että kaikki olisi yhteistä. "Yhdessä kun ollaan, niin yhdessä maksetaan." Mies tienaa enemmän, kuin minä. Pelkään, että rahojen ollessa yhteisiä, alkaisi kauhea tappelu siitä, mihin niitä käytetään. Itse olen tarkka, olen aina ollut, koska pienituloinen. Säästän, säästän ja säästän. Mies taas hieman suurpiirteisempi. Nyt mun ei tarvitse nipottaa miehen ostoksista. Ostakoon, mitä tykkää. Kunhan saan itse päättää omista rahoistani ja menoistani.

Olen varma, että ratkaisuni on paras mahdollinen, mutta miten saisin miehen ymmärtämään asian. Raha-asiat on parempi pitää erillään. Ainakin, jos rahankäyttö on erilaista.

  • ylös 7
  • alas 0

Kommentit (16)

Vierailija

No oletko sanonut miehellesi tuosta, että sä nyt vaan olet luonteeltasi sellainen, että haluat pitää "sinun ja minun rahat"? Ei tuon nyt luulisi ongelmaksi koituvan, kyllähän mies voi omaltakin tililtään sun menoja maksella, jos kerran haluaa niin tehdä. Meilläkin mies tienaa enemmän, joten myös maksaa vähän enemmän sitten yhteisistä menoista ja pääasiassa mä maksan kans ruuat ja mies sitten ulkonasyömiset ja shoppailut ym ja meillä tämä toimii oikein hyvin eikä kumpikaan koe tarpeelliseksi laskea, että menikö nyt varmaan tässä kuussa kaikki sentilleen tasan. Molemmilla siis on omat tilit, mutta maksellaan aika ristiin toistemme juttuja, jos toisella jostain syystä tiukka ilanne tai ei sillä hetkellä lompakkoa mukana niin toinen maksaa ja saa sen sitten vastapalveluksena tai käteisenä jossain vaiheessa takaisin, jos kyse on kalliimmasta ostoksesta.

Vierailija

Riita puoliksi ja perustatte yhteisen taloustilin. Sinne laitatte molemmat sovitun summan, ja sieltä maksetaan yhteiseksi katsotut talouskulut kuten ruoka, sähkö, asumismenot, jne. Kaiken muun shoppailun molemmat hoitavat omilla rahoillaan, niillä, jotka jäivät omille tileille.

Saatte molempien tapojen hyvät puolet: päivittäisissä ostoksissa ei tarvitse laskea ja miettiä että kuka maksaa ja meneekö reilusti, mutta yhä kummankaan ei tarvitse nipottaa toisen ylimääräisestä shoppailusta tai säästämisestä. Huonoja puolia ei sitten olekaan. Tuollaisen tilin saa ainakin s-pankista ilmaiseksi, kortit on ilmaiset, ja rahansiirto hoituu automaattisella kk-veloituksella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Molempi parempi. Yhteinen tili yhteisiin menoihin tuloihin suhteutettuna. Omiin menoihin omat rahat. Ja yhdessä keskustelette, mitkä menot lasketaan yhteisiksi menoiksi ja missä suhteessa.

En saa selville viestistäsi, oletteko naimisissa, mutta jos olette tai olette menossa, tehkää lisäksi avioehto. Se on turvaksi teille itsellenne ja teidän molempien omille lapsille.

kskpkskp

Vierailija kirjoitti:
Molempi parempi. Yhteinen tili yhteisiin menoihin tuloihin suhteutettuna. Omiin menoihin omat rahat. Ja yhdessä keskustelette, mitkä menot lasketaan yhteisiksi menoiksi ja missä suhteessa.

En saa selville viestistäsi, oletteko naimisissa, mutta jos olette tai olette menossa, tehkää lisäksi avioehto. Se on turvaksi teille itsellenne ja teidän molempien omille lapsille.

Naimisiin tuskin mennään ja jos mennään, niin ilman avioehtoa en sitä toiste tee. 

Olen yrittänyt miehelle selittää kantaani, mutta hän ei jollain tavalla ymmärrä asiaa. Taloustili ehkä kävisi, mutta en oikein osaa sitäkään, koska omat lapseni asuvat vakituiseen meillä ja miehen käyvät harvemmin. Ei oikein voi pelkkien tulojen mukaan laskea summaa. Lasten vaatteet ym. maksan aina itse ja hankin myös miehen lapsille (mies maksaa takaisin, jos muistetaan). Ei lasketa mitään pennilleen ja miestä ei pätkääkään hetkauttaisi, jos maksaisi asioista enemmän. Itse ehkä enemmän olen sitten se, joka tiukan kk jälkeen voi alkaa kaivella raha-asiat. Harvemmin onneksi niinkään. 

Ehkä otan taloustilin harkintaan. Jospa mieskin siihen myöntyisi. Pitää vaan huolehtia, että hoidan jatkossakin ruokaostokset... Mies kun onnistuu kaupassa käydessäänkin tuhlaamaan sinne huomattavasti enemmän kuin itse. Kaipa se on sitä, ettei ole koskaan tottunut laskemaan pennejä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Perheessä ei ole omia rahoja, vaan perheen.

Eikä myöskään erikseen miehen ja vaimon lapsia.

Vierailija

Meillä on aina ollut omat tilit ja yhteinen talous. Toimii se niinkin. Kukin maksaa mitä hankkii ja kun tilanne vaatii niin järjestellään sitten jotenkin. Yhteiselon aikana toki rahavirran rakenne muuttuu, ja välillä on suurempia hankintoja. Tilapäistarpeisiin tehdään kertasiirto toiselta toiselle, esim. hoitaessani lähes tulottomana lapsiamme kotona mies tarvittaessa siirsi muutaman tonnin kerrallaa tililleni ja otti laskut maksettavakseen. Hankkiessani auton, mies maksoi sen kokonaan, koska hänellä oli tuolloin säästöjä. Kun sitten miehen tulot laskivat menojaan pienemmiksi pidemmäksi aikaa niin, että saldo alkoi loppua, siirsimme muutaman säännöllisen laskun häneltä minun maksettavakseni. Pääasia on, että molemmilla on normaalielämään tarvittavat käyttövarat käytettävissään. Hyvänä puolena tässä järjestelyssä näen, että molemmat hallitsevat tulo/menoprofiiliaan ja näkevät tilisaldon trendin, jolloin tarvittaessa voidaan ottaa talousasiat puheeksi. 

Ehkäpä homma pelaa yhtä hyvin yhteiseltä tililtä,  ei kokemusta siitä.

Vierailija

Meillä on yhteiset. On vaan niiiiiiin paljon helpompaa, hermo menisi jos olisi eri tilit.

Me keskustellaan näistä asioista. Meillä on todella todella pienet tulot tällä hetkellä, yhteensä alle tonni. Se on miehelle selvää, ettei nyt saa himoamaansa aktiivisuusranneketta tai peliä. Minä en mene 70 e kampaajalle. Kesällä on enemmän rahaa, niin me vaan sitten puhutaan isommista ostoksista eikä vaan laiteta palamaan.

kskpkskp

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheessä ei ole omia rahoja, vaan perheen.

Eikä myöskään erikseen miehen ja vaimon lapsia.

Meidän perheessä on erikseen miehen lapset ja mun lapset. Kaikilla on omat biologiset vanhempansa, jotka osallistuvat lasten kasvatukseen. Toki mies pitää huolta mun lapsistani, kasvattaa ja komentaa tarvittaessa, mutta en koe hänen olevan rahallisesti vastuussa heidän elättämisestään. Itse hoidan miehen lapsia heidän ollessaan meillä ja tämä on heille toinen koti. Mutta en minä heidän harrastuksiinsa rahallisesti osallistu, voin kyllä niihin viedä. 

En oikein tiedä, mitä pitäisi kysyttäessä vastata perhekoosta... Meitä nyt on kuusi, mutta miehen lapset asuvat pääsääntöisesti äidillään. Saisivat asua meilläkin, mutta se asia ei ole mun päätettävissäni. Meillä on miehen lapset ja mun lapset, mutta yhdessä me ollaan perhe. 

Vierailija

Yhteiset menot maksetaan yhdessä, omat menot maksetaan itse. Mikä voisi olla reilumpaa?

Vierailija

kskpkskp kirjoitti:
Mies kun onnistuu kaupassa käydessäänkin tuhlaamaan sinne huomattavasti enemmän kuin itse.
Onko miehelläsi jakomielitauti, vai tarkoititko sanoa "enemmän kuin minä"?

Vierailija

Yhteiset rahat ei välttämättä ole hyvä ajatus, jos toinen on luonteeltaan säästäväinen ja toinen enemmän tuhlaamiseen taipuvainen. Tästä voi seurata, että säästäväisempi osapuoli tulee tyytymättömäksi huomatessaan säästävänsä rahojaan toisen tuhlattavaksi. Parisuhteessa tämä ei ole pidemmän päälle toimiva yhtälö.

Vierailija

Mä olen aina pitänyt kunnia-asiana, että maksan omat kuluni ja osani. Meillä on miehen kanssa takana 15 yhteistä vuotta ja aina ollut omat rahat ja tilit. Nykyään tienataankin saman verran, minä itseasiassa pikkuisen enemmän ja ylimpään palkkatulodesiiliin kuulutaan molemmat.

Olen äitiyslomalla ja käteen jäävät tuloni ovat alentuneet noin 1200 eur / kk ja maksan silti edelleen puolet kaikesta. Ehkä tämä ei olekaan ihan niin reilua, kuin olen ajatellut. Mies tienaa ja käyttää edelleen omiin juttuihinsa saman summan kuin aiemmin ja minä teen rahallisesti tappiota jo toista kertaa äitiysloman vuoksi. Lasten kanssa käytetty aika on tosin jotain mitä raha ei korvaa. Mutta pitäisikö keskustella kulujakotilanne uudelleen. Ennen "omaan käyttöön" jäi asuntolainan, sähkön, veden, ruuan yms jälkeen noin 1600eur / kk, nyt 600 eur / kk - palkasta meni rahaa säästöön, nykytuloissa olen nollatasolla. Mies ei ole varmaan edes miettinyt asiaa, saati tajunnut minun osallistuvan kuluihin suuremmalla prosentilla. Silti haluaa matkustella ja tehdä kaikkea kuten ollessani palkkatöissä. Keskustelun paikka.

Vierailija

13: Tuon pitäisi olla ihan itsestäänselvyyn, että yhdessä hankitun lapsen kulut ja tulonmenetykset kuuluvat molempien vanhempien maksettavaksi. Ei tietenkään vain toisen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Yhteiset rahat ei välttämättä ole hyvä ajatus, jos toinen on luonteeltaan säästäväinen ja toinen enemmän tuhlaamiseen taipuvainen. Tästä voi seurata, että säästäväisempi osapuoli tulee tyytymättömäksi huomatessaan säästävänsä rahojaan toisen tuhlattavaksi. Parisuhteessa tämä ei ole pidemmän päälle toimiva yhtälö.

Sitten voidaan sopia, että säästötilin rahoja ei käytetä.

Vierailija

Meillä on omat pankkitilit, mutta yhteisen talouden pyörittämiseen osallistumme molemmat. Minä maksoin silloin enemmän, kun miehellä oli huono palkka, mutta nyt, kun hänellä on paremmin palkattu työ, mies maksaa suurimman osan laskuista. Omat vaatteet/kengät/hygieniatarvikkeet jne maksamme kumpikin omista pusseistamme. Pesuaineet ja muut sentapaiset kodinhankinnat maksamme siten, että minä useimmiten ostan ja maksan ne ja mies antaa oman osansa minulle jälkeenpäin. Näin meillä on toimittu jo pian neljännesvuosisadan ajan, ja hyvin on mennyt. En usko, että meistä kumpikaan on kauhean katkera toiselle. Meitä on tilanteessa toki auttanut se, ettei meillä ole lapsia. Yleensä kun lasten asiat rahaliikennettä myöten tuppaavat jäädä naisten kontolle...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla