Lue keskustelun säännöt.
Sukulaiseni antoi kissan uuteen kotiin, nyt kasvattaja vaatii sakon maksua
05.04.2016 |
Eli siis sukulaiseni otti aikoinaan kissan itselleen. Myöhemmin hän joutui luopumaan kissasta ja nyt tämä kasvattaja vaatii sakkoa maksettavaksi koska kissa on luovutettu eteenpäin ilman kasvattajan lupaa ennen kun kissa on 3 vuotias. Voiko tuommoista muka oikeasti vaatia? Miten kasvattajalla olisi muka valtuuksia päättää tuollaisesta asiasta sen jälkeen kun kissa on myyty pois?
Kommentit (141)
Kasvattajat haluavat, että jos allergiaa kissan ensimmäisinä elinvuosina ilmenee, niin kissa palautuu kasvattajalle ja myydään sitä kautta sitten eteenpäin. Varsinkin kissoilla on vaara joutua huonoihin oloihin, pentutehtailijoille tai kesäkissoiksi. Kissoja ostetaan monesti niin heppoisin perustein, että itse ainakin kasvattajana haluan varmistaa, millaiseen kotiin se kissa menee ja haluan olla kodin kanssa tekemisissä vielä useamman vuoden luovutuksen jälkeen. Jos tällainen etuostosopimus on tehty, niin miksei sitä ole voitu noudattaa? Ei olisi sukulaiselle tuottanut yhtään ylimääräistä vaivaa. Ottaa päähän tällainen vastuuttomuus eläimiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa juridisiin kysymyksiin, kun en ole lakimies. Kahta asiaa en ymmärrä noin yleisemmällä tasolla:
- Jos kerran on allekirjoittanut kissasta sopimuksen, jossa kasvattajalla on etuosto-oikeus, miksi ei kissasta luopuessa ottaisi yhteyttä kasvattajaan? Sillä olisi välttänyt koko tämän puljaamisen.
- Ihanko oikeasti ihmiset täällä vertaavat kissoja ja koiria Ikean sohviin, polkupyöriin ja autoihin? Jos mun pitäisi huomenna myydä tai antaa pois koko omaisuuteni, kyllä nuo (tavalliset maatiais-) kissat olisivat ainoa asia, jonka hyvän kohtalon haluaisin todella varmistaa.
Ehkä kasvattaja on hankala mulkero, eikä kissan omistaja halua olla tekemisissä hankalan mulkeron kanssa. Ja aloitusviestissä ei puhuta etuosto-oikeudesta vaan sakosta.
Ei tarvitse olla lakimies tietääkseen, että lain edessä kissat ja koirat ovat irtainta omaisuutta. Siksi sopimukset niiden myynnistä pitää tehdä niistä lähtökohdista, muuten sopimuksilla voi pyyhiä takamuksensa.
Vierailija kirjoitti:
Kasvattajat haluavat, että jos allergiaa kissan ensimmäisinä elinvuosina ilmenee, niin kissa palautuu kasvattajalle ja myydään sitä kautta sitten eteenpäin. Varsinkin kissoilla on vaara joutua huonoihin oloihin, pentutehtailijoille tai kesäkissoiksi. Kissoja ostetaan monesti niin heppoisin perustein, että itse ainakin kasvattajana haluan varmistaa, millaiseen kotiin se kissa menee ja haluan olla kodin kanssa tekemisissä vielä useamman vuoden luovutuksen jälkeen. Jos tällainen etuostosopimus on tehty, niin miksei sitä ole voitu noudattaa? Ei olisi sukulaiselle tuottanut yhtään ylimääräistä vaivaa. Ottaa päähän tällainen vastuuttomuus eläimiä kohtaan.
Kai sinä sitten kasvattajana annat kissasta tuntuvan hinnan alennuksen, jotta saat säilyttää tämän etuosto-oikeuden? Jos et, niin miksi et?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa juridisiin kysymyksiin, kun en ole lakimies. Kahta asiaa en ymmärrä noin yleisemmällä tasolla:
- Jos kerran on allekirjoittanut kissasta sopimuksen, jossa kasvattajalla on etuosto-oikeus, miksi ei kissasta luopuessa ottaisi yhteyttä kasvattajaan? Sillä olisi välttänyt koko tämän puljaamisen.
- Ihanko oikeasti ihmiset täällä vertaavat kissoja ja koiria Ikean sohviin, polkupyöriin ja autoihin? Jos mun pitäisi huomenna myydä tai antaa pois koko omaisuuteni, kyllä nuo (tavalliset maatiais-) kissat olisivat ainoa asia, jonka hyvän kohtalon haluaisin todella varmistaa.
Ehkä kasvattaja on hankala mulkero, eikä kissan omistaja halua olla tekemisissä hankalan mulkeron kanssa. Ja aloitusviestissä ei puhuta etuosto-oikeudesta vaan sakosta.
Ei tarvitse olla lakimies tietääkseen, että lain edessä kissat ja koirat ovat irtainta omaisuutta. Siksi sopimukset niiden myynnistä pitää tehdä niistä lähtökohdista, muuten sopimuksilla voi pyyhiä takamuksensa.
Kummasti se on mulkerolta kuitenkin saatu kissa ostettua ja sopimus tehtyä... Mä en ole lakimies, joten mun ei tarvitse onneksi kohdella lemmikkejäni irtaimena omaisuutena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa juridisiin kysymyksiin, kun en ole lakimies. Kahta asiaa en ymmärrä noin yleisemmällä tasolla:
- Jos kerran on allekirjoittanut kissasta sopimuksen, jossa kasvattajalla on etuosto-oikeus, miksi ei kissasta luopuessa ottaisi yhteyttä kasvattajaan? Sillä olisi välttänyt koko tämän puljaamisen.
- Ihanko oikeasti ihmiset täällä vertaavat kissoja ja koiria Ikean sohviin, polkupyöriin ja autoihin? Jos mun pitäisi huomenna myydä tai antaa pois koko omaisuuteni, kyllä nuo (tavalliset maatiais-) kissat olisivat ainoa asia, jonka hyvän kohtalon haluaisin todella varmistaa.
Ehkä kasvattaja on hankala mulkero, eikä kissan omistaja halua olla tekemisissä hankalan mulkeron kanssa. Ja aloitusviestissä ei puhuta etuosto-oikeudesta vaan sakosta.
Ei tarvitse olla lakimies tietääkseen, että lain edessä kissat ja koirat ovat irtainta omaisuutta. Siksi sopimukset niiden myynnistä pitää tehdä niistä lähtökohdista, muuten sopimuksilla voi pyyhiä takamuksensa.
Kummasti se on mulkerolta kuitenkin saatu kissa ostettua ja sopimus tehtyä... Mä en ole lakimies, joten mun ei tarvitse onneksi kohdella lemmikkejäni irtaimena omaisuutena.
Tässä asiassa ei ole eläinten kohtelusta kyse vaan laista. Voin tehdä omistamastani kissasta vaikka huvikseni lapaset, kunhan lopetan eläimen mahdollisimman kivuttomasti. Ihan sama kuin voin omistamani Ikean lastulevyhyllyn pistää palasiksi milloin tahdon. En osta kissaa tehdäkseni siitä lapaset, mutta kunhan vertaan.
T: ei se jota tuossa lainasit, kunhan välistä huutelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa juridisiin kysymyksiin, kun en ole lakimies. Kahta asiaa en ymmärrä noin yleisemmällä tasolla:
- Jos kerran on allekirjoittanut kissasta sopimuksen, jossa kasvattajalla on etuosto-oikeus, miksi ei kissasta luopuessa ottaisi yhteyttä kasvattajaan? Sillä olisi välttänyt koko tämän puljaamisen.
- Ihanko oikeasti ihmiset täällä vertaavat kissoja ja koiria Ikean sohviin, polkupyöriin ja autoihin? Jos mun pitäisi huomenna myydä tai antaa pois koko omaisuuteni, kyllä nuo (tavalliset maatiais-) kissat olisivat ainoa asia, jonka hyvän kohtalon haluaisin todella varmistaa.
Ehkä kasvattaja on hankala mulkero, eikä kissan omistaja halua olla tekemisissä hankalan mulkeron kanssa. Ja aloitusviestissä ei puhuta etuosto-oikeudesta vaan sakosta.
Ei tarvitse olla lakimies tietääkseen, että lain edessä kissat ja koirat ovat irtainta omaisuutta. Siksi sopimukset niiden myynnistä pitää tehdä niistä lähtökohdista, muuten sopimuksilla voi pyyhiä takamuksensa.
Kummasti se on mulkerolta kuitenkin saatu kissa ostettua ja sopimus tehtyä... Mä en ole lakimies, joten mun ei tarvitse onneksi kohdella lemmikkejäni irtaimena omaisuutena.
Tässä asiassa ei ole eläinten kohtelusta kyse vaan laista. Voin tehdä omistamastani kissasta vaikka huvikseni lapaset, kunhan lopetan eläimen mahdollisimman kivuttomasti. Ihan sama kuin voin omistamani Ikean lastulevyhyllyn pistää palasiksi milloin tahdon. En osta kissaa tehdäkseni siitä lapaset, mutta kunhan vertaan.
T: ei se jota tuossa lainasit, kunhan välistä huutelen.
...Siis RUKKASET, sori.
Liekö kysymyksessä kissaa ostettaessa sopimukseen tehty etuosto -oikeus kasvattajan hyväksi, mikäli kissasta joudutaan jostain syystä luopumaan. Ihan hyvä ehto ja vastuullisen kasvattajan merkki. Sukulaisesi oma moka jos ei ole sopimuspapereita lukenut ennen allekirjoittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi, jos se lukee kissan luovutusasiakirjoissa. Käytäntö on yleinen etenkin rotukissojen ja -koirien kanssa, ja sillä pyritään estämään eläinten "kierrättäminen" huonoihin oloihin. Kasvattajathan ovat usein todella tarkkoja siitä, minkälaisiin koteihin eläimet päätyvät, ja hyvä niin.
Jos taas tuosta ei löydy mitään mainintaa kissan papereista, niin en usko että perintä onnistuu.
Voi vaatia, tottakai. Tyhmä on vaan se, joka tuollaiseen suostuu, koska lain mukaan sille ei ole mitään syytä.
Kyllä kauppasopimukseen voidaan laittaa mitä tahansa kohtuullisia ehtoja jotka sitovat myös omistusoikeuden siirtymisen jälkeen ja niitä voidaan tehostaa sopimussakolla.
En nyt juuri kissakaupoista tiedä kyllä mitään, mutta jälleenmyyntikielto on muuten varsin yleinen ehto.
Kohtuullisuus arvioidaan tietysti viimekädessä käräjillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa juridisiin kysymyksiin, kun en ole lakimies. Kahta asiaa en ymmärrä noin yleisemmällä tasolla:
- Jos kerran on allekirjoittanut kissasta sopimuksen, jossa kasvattajalla on etuosto-oikeus, miksi ei kissasta luopuessa ottaisi yhteyttä kasvattajaan? Sillä olisi välttänyt koko tämän puljaamisen.
- Ihanko oikeasti ihmiset täällä vertaavat kissoja ja koiria Ikean sohviin, polkupyöriin ja autoihin? Jos mun pitäisi huomenna myydä tai antaa pois koko omaisuuteni, kyllä nuo (tavalliset maatiais-) kissat olisivat ainoa asia, jonka hyvän kohtalon haluaisin todella varmistaa.
Ehkä kasvattaja on hankala mulkero, eikä kissan omistaja halua olla tekemisissä hankalan mulkeron kanssa. Ja aloitusviestissä ei puhuta etuosto-oikeudesta vaan sakosta.
Ei tarvitse olla lakimies tietääkseen, että lain edessä kissat ja koirat ovat irtainta omaisuutta. Siksi sopimukset niiden myynnistä pitää tehdä niistä lähtökohdista, muuten sopimuksilla voi pyyhiä takamuksensa.
Kummasti se on mulkerolta kuitenkin saatu kissa ostettua ja sopimus tehtyä... Mä en ole lakimies, joten mun ei tarvitse onneksi kohdella lemmikkejäni irtaimena omaisuutena.
Tässä asiassa ei ole eläinten kohtelusta kyse vaan laista. Voin tehdä omistamastani kissasta vaikka huvikseni lapaset, kunhan lopetan eläimen mahdollisimman kivuttomasti. Ihan sama kuin voin omistamani Ikean lastulevyhyllyn pistää palasiksi milloin tahdon. En osta kissaa tehdäkseni siitä lapaset, mutta kunhan vertaan.
T: ei se jota tuossa lainasit, kunhan välistä huutelen.
Voit tehdä, mutta jos sopimukseen on kirjattu että lapasten tekeminen kissasta ei käy niin saatat joutua suorittamaan toiselle sopimusosapuolelle jonkun, yleensä sopimuksessa määritellyn, hyvityksen eli sopimussakon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi, jos se lukee kissan luovutusasiakirjoissa. Käytäntö on yleinen etenkin rotukissojen ja -koirien kanssa, ja sillä pyritään estämään eläinten "kierrättäminen" huonoihin oloihin. Kasvattajathan ovat usein todella tarkkoja siitä, minkälaisiin koteihin eläimet päätyvät, ja hyvä niin.
Jos taas tuosta ei löydy mitään mainintaa kissan papereista, niin en usko että perintä onnistuu.
Voi vaatia, tottakai. Tyhmä on vaan se, joka tuollaiseen suostuu, koska lain mukaan sille ei ole mitään syytä.
Kyllä kauppasopimukseen voidaan laittaa mitä tahansa kohtuullisia ehtoja jotka sitovat myös omistusoikeuden siirtymisen jälkeen ja niitä voidaan tehostaa sopimussakolla.
En nyt juuri kissakaupoista tiedä kyllä mitään, mutta jälleenmyyntikielto on muuten varsin yleinen ehto.
Kohtuullisuus arvioidaan tietysti viimekädessä käräjillä.
Käytännössä varmaan kissan tapauksessa pelkkä jälleenmyyntikielto voitaisiin helposti nähdä kohtuuttomana (ei ole kohtuullista että jonkun olisi pakko pitää lemmikkiä jos ei halua tai pysty), mutta sopimussakolla terästetty kasvattajan etuosto-oikeus sen sijaan olisi todennäköisesti pätevä.
Siis tottakai etuosto-oikeus sitoo kun se on sopimukseen kirjattu. Sopimusoikeuden kantava periaate on pacta sunt servanda - sopimukset on pidettävä. Siitä lähdetään. Irtain omaisuus voidaan myydä etuosto-oikeuden kanssa ja sen noudattamista tehostetaan sopimussakolla. Kyse on sopimusperusteisesta vastuusta. Ostaja on ehdon hyväksynyt sopimusta allekirjoitettaessa.
Oikeudessa lähdetään liikkeelle sopimustekstistä, eikä ehtoja noin vain todeta kohtuuttomiksi. Kaikki tapaukset ovat myös yksilöllisiä, joten sama ehto voidaan toisen kohdalla todeta kohtuuttomaksi ja toisen kohdalla täysin kohtuulliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopimusta voi jättää noudattamatta, mutta silloin suostuu myös siihen, että oma nimi löytyy sekä kissaliiton, että Kennelliiton mustalta listalta, jonka jälkeen seuraavat lemmikit ostetaankin sitten rekisteröimättömiä markkinoilta :)
113 lisää vielä, että etuosto-oikeus on hyvin vaikea nähdä kohtuuttomana ehtona. Allerginen ostaja ei ole "jumissa" kissan kanssa, vaan päinvastoin - tällaisen tilanteen sattuessa kissalle on valmiina ostaja, nimittäin kasvattaja.
Jos kasvattaja ei jostain syystä halua käyttää etuosto-oikeuttaan, niin siinä tapauksessa ostaja voi myydä kissan kolmannelle.
Ja aiemmin esitettyyn auto-esimerkkiin: On täysin mahdollista myydä auto esim. sillä ehdolla, että saa itse ostaa sen myöhemmin takaisin myyntihinnalla + korot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa juridisiin kysymyksiin, kun en ole lakimies. Kahta asiaa en ymmärrä noin yleisemmällä tasolla:
- Jos kerran on allekirjoittanut kissasta sopimuksen, jossa kasvattajalla on etuosto-oikeus, miksi ei kissasta luopuessa ottaisi yhteyttä kasvattajaan? Sillä olisi välttänyt koko tämän puljaamisen.
- Ihanko oikeasti ihmiset täällä vertaavat kissoja ja koiria Ikean sohviin, polkupyöriin ja autoihin? Jos mun pitäisi huomenna myydä tai antaa pois koko omaisuuteni, kyllä nuo (tavalliset maatiais-) kissat olisivat ainoa asia, jonka hyvän kohtalon haluaisin todella varmistaa.
Ehkä kasvattaja on hankala mulkero, eikä kissan omistaja halua olla tekemisissä hankalan mulkeron kanssa. Ja aloitusviestissä ei puhuta etuosto-oikeudesta vaan sakosta.
Ei tarvitse olla lakimies tietääkseen, että lain edessä kissat ja koirat ovat irtainta omaisuutta. Siksi sopimukset niiden myynnistä pitää tehdä niistä lähtökohdista, muuten sopimuksilla voi pyyhiä takamuksensa.
Kummasti se on mulkerolta kuitenkin saatu kissa ostettua ja sopimus tehtyä... Mä en ole lakimies, joten mun ei tarvitse onneksi kohdella lemmikkejäni irtaimena omaisuutena.
Tässä asiassa ei ole eläinten kohtelusta kyse vaan laista. Voin tehdä omistamastani kissasta vaikka huvikseni lapaset, kunhan lopetan eläimen mahdollisimman kivuttomasti. Ihan sama kuin voin omistamani Ikean lastulevyhyllyn pistää palasiksi milloin tahdon. En osta kissaa tehdäkseni siitä lapaset, mutta kunhan vertaan.
T: ei se jota tuossa lainasit, kunhan välistä huutelen.
Voit tehdä, mutta jos sopimukseen on kirjattu että lapasten tekeminen kissasta ei käy niin saatat joutua suorittamaan toiselle sopimusosapuolelle jonkun, yleensä sopimuksessa määritellyn, hyvityksen eli sopimussakon.
Jos olen kuluttujana maksanut markkinahinnan kissasta ja suorittanut maksun 100% siten että hyödykkeen omistusoikeus on siirtynyt minulle, niin silloin on ihan sama olenko pistänyt nimeni sopimukseen joka on tuossa muodossa laiton eikä päde ihan "aikuisten oikeasti".
Ymmärrän hyvin, että kasvattajaa kiinnostaa, millaiseen kotiin hänen kasvattamansa kissa päätyy. Miksei tätä sukulaista kiinnostanut ottaa yhteyttä kasvattajaan, kun kävi selville, että kissa tarvitsee uuden kodin?
Vierailija kirjoitti:
Kai se kasvattaja periaatteessa voi tuollaista vaatia, mutta eihän sitä ole mikään pakko noudattaa, koska eläimet lain silmissä lasketaan omaisuudeksi. Voit verrata sitä vaikka siihen, että henkilö A myy henkilö B:lle auton, mutta A vaatii ettei B saa myydä sitä kolmeen vuoteen eteenpäin. A voi vaatia niin paljon kuin haluaa, mutta B loppujen lopuksi tekee mitä haluaa, koska auton entisellä omistajalla ei ole siihen enää mitään sanomista myynnin jälkeen.
Itseasiassa on oikeastikin pakko noudattaa, mikäli kauppakirjaan, jolla eläin on myyty, on sellainen ehto kirjattu. Kauppoihin voidaan ihan vapaasti sopimusvapauden takia liittää melkein millaisia ehtoja vain - rajoituksena on hyvän tavan vastaisuus ja yleiset sopimusoikeudelliset kohtuuttomuusarvioinnit. Mutta viimekädessä nämä katsotaan sitten vasta käräjäoikeudessa, että onko ehto esim. oikeustoimilain tarkoittamalla tavalla kohtuuton.
t. juristi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa juridisiin kysymyksiin, kun en ole lakimies. Kahta asiaa en ymmärrä noin yleisemmällä tasolla:
- Jos kerran on allekirjoittanut kissasta sopimuksen, jossa kasvattajalla on etuosto-oikeus, miksi ei kissasta luopuessa ottaisi yhteyttä kasvattajaan? Sillä olisi välttänyt koko tämän puljaamisen.
- Ihanko oikeasti ihmiset täällä vertaavat kissoja ja koiria Ikean sohviin, polkupyöriin ja autoihin? Jos mun pitäisi huomenna myydä tai antaa pois koko omaisuuteni, kyllä nuo (tavalliset maatiais-) kissat olisivat ainoa asia, jonka hyvän kohtalon haluaisin todella varmistaa.
Ehkä kasvattaja on hankala mulkero, eikä kissan omistaja halua olla tekemisissä hankalan mulkeron kanssa. Ja aloitusviestissä ei puhuta etuosto-oikeudesta vaan sakosta.
Ei tarvitse olla lakimies tietääkseen, että lain edessä kissat ja koirat ovat irtainta omaisuutta. Siksi sopimukset niiden myynnistä pitää tehdä niistä lähtökohdista, muuten sopimuksilla voi pyyhiä takamuksensa.
Kummasti se on mulkerolta kuitenkin saatu kissa ostettua ja sopimus tehtyä... Mä en ole lakimies, joten mun ei tarvitse onneksi kohdella lemmikkejäni irtaimena omaisuutena.
Tässä asiassa ei ole eläinten kohtelusta kyse vaan laista. Voin tehdä omistamastani kissasta vaikka huvikseni lapaset, kunhan lopetan eläimen mahdollisimman kivuttomasti. Ihan sama kuin voin omistamani Ikean lastulevyhyllyn pistää palasiksi milloin tahdon. En osta kissaa tehdäkseni siitä lapaset, mutta kunhan vertaan.
T: ei se jota tuossa lainasit, kunhan välistä huutelen.
Voit tehdä, mutta jos sopimukseen on kirjattu että lapasten tekeminen kissasta ei käy niin saatat joutua suorittamaan toiselle sopimusosapuolelle jonkun, yleensä sopimuksessa määritellyn, hyvityksen eli sopimussakon.
Jos olen kuluttujana maksanut markkinahinnan kissasta ja suorittanut maksun 100% siten että hyödykkeen omistusoikeus on siirtynyt minulle, niin silloin on ihan sama olenko pistänyt nimeni sopimukseen joka on tuossa muodossa laiton eikä päde ihan "aikuisten oikeasti".
Ei ole. Suosittelen tutustumaan sopimusoikeuteen ennen kuin jatkat mutu-pohjalta jankkaamistasi. Ihan "aikuisten oikeasti".
Kun kissasta luopuminen tuli ajankohtaiseksi olisi pitänyt ottaa yhteyttä kasvattajaan, jolla on oikeus lunastaa kissa takaisin tai halutessaan etsiä sille toinen koti. Miten voi olla niin hankalaa lukea ne sopimuspaperit kun niitä allekirjoittaa!
Ei me ainakaan sanottu kasvattajalle sanaakaan, kun jouduimme kissasta luopumaan, miksi pitäisi?
En ota kantaa juridisiin kysymyksiin, kun en ole lakimies. Kahta asiaa en ymmärrä noin yleisemmällä tasolla:
- Jos kerran on allekirjoittanut kissasta sopimuksen, jossa kasvattajalla on etuosto-oikeus, miksi ei kissasta luopuessa ottaisi yhteyttä kasvattajaan? Sillä olisi välttänyt koko tämän puljaamisen.
- Ihanko oikeasti ihmiset täällä vertaavat kissoja ja koiria Ikean sohviin, polkupyöriin ja autoihin? Jos mun pitäisi huomenna myydä tai antaa pois koko omaisuuteni, kyllä nuo (tavalliset maatiais-) kissat olisivat ainoa asia, jonka hyvän kohtalon haluaisin todella varmistaa.