Lue keskustelun säännöt.
Miksei 8kk vauva voi olla mummon kanssa yötä?
04.04.2016 |
Aina ollaan kivittämässä vanhempi joka tuon ikäisen jättää vaikka mummolaan vkonlopuksi. Sanotaan että äiti voi mennä jos isä jää tai päinvastoin.. Miten se vauva kestää mukamas isän kanssa sen viikonlopun kun äiti on poissa mutta mummon kanssa ei mukamas kestä? En ymmärrä logiikkaa tässä.. Yhtälailla minusta läheinen mummo voi olla vauvan kanssa jos kerran jompikumpi vanhempi kuitenkin on poissa.
Kommentit (128)
Omituisia perhesuhteita teillä jos mummo on vauvalle(!!) yhtä tuttu kuin isä.
Isän olettaisi olevan perheen luota poissa työajan plus mahdolliset satunnaiset harrastukset. Eli varmaankin keskivertona maksimissaan 65-70h/vko, usein paljon paljon vähemmän. Oikeastiko ne mummot on enemmän tai saman verran paikalla? Kenen lapsia ne oikein on?
13kk lapsen äiti, jonka lapsella on onneksi osallistuva ja rakastava isä. Lapseni kanssa olen jokaisen yön ollut ja isäkin vain muutamia poissa. Parisuhdekin voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on molemmat mummut niin kyvyttömiä hoitamaan lapsia etten jättäisi 12 vuotiastakaan lasta yöksi sinne. Mielelläni kyllä ottaisin hoitoapua vastaan, mutta näille en jättäisi ikinä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan ei pitäisi olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan yön yli ensimmäinen elinvuoden aikana. Googlatkaa kiintymysvanhemmuus.
Meillä oli viime kesänä 1 vuoden 3kk:n ikäinen lapsenlapsi viikon hoidossa, tosin sisarustensa kera, jotta vanhemmat pääsivät ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen viettämään kahdenkeskistä lomaa. Meidän suosituksestamme, parisuhdeaika kun on pikkulapsiperheissä aikalailla kortilla. Eipä tuo nuorinkaan vaikuttanut siltä, että hänen perusturvallisuutensa olisi jotenkin järkkynyt. Mielellään tulevat kaikki meille edelleenkin - ja jäävät hoitoonkin.
Lastenkasvatus on mystisoitu kaikilla noilla teoksilla, joissa ei ole jätetty terveen maalaisjärjen varaan mitään.
Kaikki tekevät itse omat päätöksensä lastensa suhteen, ja näin ovat he toimineet omien lastensa kanssa ja en siitä sen kummemmin tuomitse. Omat ovat lapset ja lastenkasvatukset. Mutta pakko kyllä puuttua tuohon maalaisjärki kommenttiin, että nimenomaan omaan äidinvaistoon ja maalaisjärkeen ei kyllä millään mahdu että 1v3kk millään muotoa hyötyisi tai ei kokisi turvattomuutta kun on erossa vanhemmistaan viikon ajan.
Ilmeisesti jotkut sitten tarvisivat näitä teoksia luettavaksi (onhan esim. vauvan muistiakin tutkittu paljon ja kiintymystä vanhempiinsa) jos se vaisto ei tuossa kohtaan sano mitään kerta. Ja siis ihan sama mulle miten muut toimii, mutta on aivan turha yrittää länkyttää että maalaisjärjellä ajateltuna vuoden ikäinen voi olla erossa vanhemmistaan totaalisti (ei vain päiväsaikaan) viikon ajan ilman että se mitenkään vaikuttaa vauvaan. Nimenomaan maalaisjärjen tuossa pitäisi toimia ja sanoa, että kyllä noin pieni vielä tarvitsee vanhempiaan noin pitkäksi ajaksi. Eikä se tarkoita ettäkö lapsi menisi pilalle, mutta ei se kyllä millään muotoa lapsen hyvinvointia edistäkään - vaikka kuinka mummona/tätinä/mikä nyt näille lapsille olet, haluat kuvitella että olet lapselle yhtä kuin vanhempi.
Näytä mulle se tutkimus, jossa kerrotaan miten tämä vaikuttaa lapseen. Siis sellainen tutkimus, jossa pystytään osoittamaan, että aikuisen tunnevamma/turvallisuuden tunne/tms. johtuu juuri siitä, että hän on ollut joskus vauvana yötä mummolassa? Näytä mulle se ihminen, jonka jokin sosiaalinen vamma/käytöshäiriö/tms. voidaan näyttää johtuvan siitä, että hänet on viety hoitoon yön yli pienenä, vaikka alle 1 v ikäisenä. Tämän pitää siis nimenomaan johtua siitä satunnaisesta yökyläilystä.
Mä veikkaan että tämä ketju on jonkun loukkaantuneen mummon käsialaa, kun oma lapsi ei ole antanut lastenlasta vielä hoitoon. Aina tasaisin väliajoin näitä marttyyrimummoja ilmestyy kommentoimaan ketjuihin joissa esim. joku pohtii voiko antaa vauvan vielä hoitoon mummolle jne. Kenties sellaisen innoittaman nyt joku mummeli täällä pätee.
Ja totta kai on ok laittaa 8kk vauva yöhoitoon, jos sille on tarpeeksi hyvät perusteet (positiiviset vaikutukset voittavat negativiiset) ja kyseessä on tuttu hoitaja, tutussa paikassa ja turvallisessa ympäristössä vauvan näkökulmasta. Itse vauvahan ei siitä hyödy tuon ikäisenä yhtään mitään, ja jos se jotenkin vaikuttaa häneen niin negatiivisesti, mutta silti se yksi yö hetkellistä turvattomuutta on parempi kuin äärirajoilla kulkevat vanhemmat jotka eivät enää jaksa antaa vauvalle lohtua. Mutta mummon leluksi tai vanhempien bileillan ajaksi en kyllä ymmärrä miksi joku laittaisi vauvansa turhaan "kärsimään" ilman vanhempien luomaa turvaa.
Ja se nyt vaan on jo totaalisen idioottimaista väittää, että vauvan on sama olla mummonsa kanssa kuin isänsä kanssa. Isän kanssa vauva asuu ja häneen muodostuu erityinen, turvaa tuova, suhde jo ensimmäisen vuoden aikana. Mummon kanssa vauva ei asu, ja häneen suhde muodostuu vasta kunnolla myöhemmin, kun lapselle alkaa olla enemmän tilaa useammalle läheiselle suhteelle elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vauvan ei pitäisi olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan yön yli ensimmäinen elinvuoden aikana. Googlatkaa kiintymysvanhemmuus.
Ja netissähän kaikki onkin totta?! heh. kyl näissä asioissa mennään kuule ihan lasten ehdoilla ja intuitiolla.
meilläkin mummi on esim. läheisempi lapsille kuin oma isä, miksipä en laittas? no meidän tapauksessa en kyllä silti laittas kun mummi ei jaksa käsil tehdä juuri paljoon. mutta tahtoa ja halua löytyy. mummi asuu samassa pihassakin niin. kyllä se vauva läheisyyttä saa minulta vaikka joskus satunnaisesti kerran pari vuodessa olisikin yökylässä! kerran on ollut yökylässä meillä ja on 10kk. ei mitään ongelmaa nukkui hyvin yms. mummulla kun on ajoittaista nämä käsi säryt kun on reuma. mutta ei ottas hoitoon jos putoamisen riski olisi, enkä kyllä edes antais jos mummi voisi huonosti. mummi jopa sanoo että jaksaa paremmin meidän 10kk kans kun 5v. on hyvä että lapsella on monta luotettavaa aikuista ympärillä joihin turvautua, jos tet ihmiset nyt lopettaisitte sen kasvatuksen lukemisen ja sen sijaan keskityttä siihen oman intuition kuuntelemiseen ja kohtaatte lapsenne yksilönä! mikään kirja ei todellakaan kasvata ketään vaan antaa suuntaa kasvatukselle niinkuin niil on alunperin ollut tarkoituskin! jokanen toiminta malli ei sovi kaikille ja tämä on fakta josta edes turha kiistellä. luottakaa itseenne ja omaan tapaan toimia. elkääkä todellakaan arvostelko muiden kasvatus menetelmiä. te ette tunne, teillä ei ole minkään laista sidettä taikka käsitystä lapsen luonteesta, tavasta toimia yms. miksi ihmeessä sitten tuputatte muille omia kasvatus juttujanne, sellaiseen sävyyn että te teette oikein ja muut väärin. niinkuin sanoin kasvatus keinoja on monia ja lapsi on yksilö sama toiminta malli ei siis kaikille toimi ylipäätään. kunnioittakaa ja rakastakaa läheisiänne ja kanssa ihmisiänne turha arvostelu luo vain turhia paineita kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan ei pitäisi olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan yön yli ensimmäinen elinvuoden aikana. Googlatkaa kiintymysvanhemmuus.
Meillä oli viime kesänä 1 vuoden 3kk:n ikäinen lapsenlapsi viikon hoidossa, tosin sisarustensa kera, jotta vanhemmat pääsivät ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen viettämään kahdenkeskistä lomaa. Meidän suosituksestamme, parisuhdeaika kun on pikkulapsiperheissä aikalailla kortilla. Eipä tuo nuorinkaan vaikuttanut siltä, että hänen perusturvallisuutensa olisi jotenkin järkkynyt. Mielellään tulevat kaikki meille edelleenkin - ja jäävät hoitoonkin.
Lastenkasvatus on mystisoitu kaikilla noilla teoksilla, joissa ei ole jätetty terveen maalaisjärjen varaan mitään.
Kaikki tekevät itse omat päätöksensä lastensa suhteen, ja näin ovat he toimineet omien lastensa kanssa ja en siitä sen kummemmin tuomitse. Omat ovat lapset ja lastenkasvatukset. Mutta pakko kyllä puuttua tuohon maalaisjärki kommenttiin, että nimenomaan omaan äidinvaistoon ja maalaisjärkeen ei kyllä millään mahdu että 1v3kk millään muotoa hyötyisi tai ei kokisi turvattomuutta kun on erossa vanhemmistaan viikon ajan.
Ilmeisesti jotkut sitten tarvisivat näitä teoksia luettavaksi (onhan esim. vauvan muistiakin tutkittu paljon ja kiintymystä vanhempiinsa) jos se vaisto ei tuossa kohtaan sano mitään kerta. Ja siis ihan sama mulle miten muut toimii, mutta on aivan turha yrittää länkyttää että maalaisjärjellä ajateltuna vuoden ikäinen voi olla erossa vanhemmistaan totaalisti (ei vain päiväsaikaan) viikon ajan ilman että se mitenkään vaikuttaa vauvaan. Nimenomaan maalaisjärjen tuossa pitäisi toimia ja sanoa, että kyllä noin pieni vielä tarvitsee vanhempiaan noin pitkäksi ajaksi. Eikä se tarkoita ettäkö lapsi menisi pilalle, mutta ei se kyllä millään muotoa lapsen hyvinvointia edistäkään - vaikka kuinka mummona/tätinä/mikä nyt näille lapsille olet, haluat kuvitella että olet lapselle yhtä kuin vanhempi.
Näytä mulle se tutkimus, jossa kerrotaan miten tämä vaikuttaa lapseen. Siis sellainen tutkimus, jossa pystytään osoittamaan, että aikuisen tunnevamma/turvallisuuden tunne/tms. johtuu juuri siitä, että hän on ollut joskus vauvana yötä mummolassa? Näytä mulle se ihminen, jonka jokin sosiaalinen vamma/käytöshäiriö/tms. voidaan näyttää johtuvan siitä, että hänet on viety hoitoon yön yli pienenä, vaikka alle 1 v ikäisenä. Tämän pitää siis nimenomaan johtua siitä satunnaisesta yökyläilystä.
Sinähän luet näitä kuin piru raamattua. Minä puhuin maalaisjärjestä, ja mainitsin sivulausesssa että onhan toki tutkittu vauvan muistia ja kiintymystä. Vai meinaatko ettei näitä ole tutkittu? Siitä mulla ei ole hajuakaan onko tehty tutkimusta miten alle 1v:n satunnainen yökyläily vaikuttaa vauvaan, mutta siitä ainakin on tehty että pieni vauva ei kovin kauaa voi säilyttää mielikuvaa vanhemmistaan, ja kun tuo mielikuva haihtuu, niin iskee turvattomuuden tunne. Turvattomuuden/turvallisuuden tunteen taas ajatellaan olevan yksi merkittävin tekijä lapsen kehitykselle. Siitä vain googlettelemaan jos kiinnostaa, minä en sitä jaksa tehdä sillä kirjoista olen nuo lukenut, ja toisekseen puhuin viestissäni siitä maalaisjärjestä, ja kirjoitukseni pointti (jos lukutaitosi tähän riittää) ei nimenomaan ollut niissä tutkimuksissa. Mutta nyt kun otit asian puheeksi, niin onpahan väitetty että sotien jälkeiset kasvatukset ovat vaikuttaneet niin että suurimmalla osalla suomalaista on välttelevä kiintymyssuhde, mutta tämäkin on vain jonkin väite. Mene ja tiedä. Minä puhun siitä miltä äidistä tuntuu jättää viikoksi 1v hoitoon yötä päivää, ja se tunne kyllä kertoo kenelle tahansa ettei se luonnollista/maailaisjärjen mukaista ole.
Voi kiesus teidän kanssa!!!!
Ensinnäkin äitiysloma kestää n. 3kk sen jälkeen on vanhempainvapaa JONKA voi pitää kumpi vanhemmista tahansa. Meillä mies jäi KOKO vanhempain vapaaksi kotiin lapsen kanssa minä menin takaisin kouluun. Lapsella on hyvä suhde MOLEMPIIN vanhempiin. Ja mä muuten imetin tuota lasta yli vuoden.
Onko eroa sillä että lapsi on erossä äidistä 8h päiväsaikaan vaiko sillä että on 12h yöllä jossain muualla tai muun hoitajan kanssa kotona?
Minäkin haluan nähdä ja lukea tutkimuksen jossa NIMENOMAAN kerrotaan että lapsi voi myöhemmin huonosti koska on JOSKUS ollut mummolla tms hoidossa yön yli. Mahtaako edes löytyä sellaista....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulisi vauvalle isän olevan läheisempi ja turvallisempi hoitaja kuin mummi.
Ja yleensä vauvojen isät ovat nuoria ja työkyisiä, sillä lähes poikkeuksetta 50-60-ikävuoden jälkeen toimintakyky olennaisesti heikkenee ja jaksaminen voi olla jo äärirajoilla 8kk vauvan hoidossa.
Monille mummoille vauvan pesut tuottavat vaikeuksissa, nivelten jäykkyyden ja lihasvoiman heikkenemisen vuoksi, jolloin tapaturmariski kasvaa.
Jos mummot vaivatta selviytyvät 8kk vauvan hoidosta, niin todennäköisesti he kuuluisivat työelämään ja eläköityminen oli turhaa. Eläkemaksun perusteena kun on alentunut työkyky.
Olen 64v. ja en todella jaksaisi hoitaa vauvaikäistä ja pahinta on juuri vauvan nostelemiset ja pesut, jolloin vauva voisi vaikka pudota.
Ja miksi ihmeessä isät voi hoitaa lapsiaan, jos äiti tarvitsee vapaata, kun lapsuus kestää vain muutaman vuoden.
Minun äiti oli 44-vuotias saadessaan ensimmäisen lapsenlapsensa ja vielä reippaasti työelämässä mukana, joten ei ne mummot ole aina yli 50v. ja "raihnaisia".
Mutta tietenkin nykyaikana, kun äidit ovat huomattavasti vanhempia esikoisen saadessaan, niin totta kai tulee näitä tilanteita , että mummot/papat ovat jo eläkkeellä, kunto huonontunut osalla ja odottavat vain tuomiopäiväänsä. Säälin nykyisten "mummoäitien/pappaisien" lapsia, kun heillä ei tule olemaan kovin kummoista ja pitkäikäistä suhdetta isovanhempiinsa.
Onneksi minä itse ja sisarukseni olemme tehneet lapsemme suht nuorina, niin lapsemme ovat saaneet nauttia ihanasta suhteesta isovanhempiin ja jatkuu edelleen. :)
88 kertoo vielä jotta olin itse lapsena, jo alle kouluikäisenä, mummolassa kesät ja edelleen on todella hyvät välit vanhempiini. Olin siis yli kuukaudenkin putkeen ilman että näin vanhempia heidän työstä johtuneista syistä.
Koen olevani ihan normaali ihminen kuitenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole kauhuissani jos joku haluaa vauvansa pienenä jättää yön yli hoitoon. Mutta alkaa todella kovaa kiristämään nämä "Hei haloo! Todellakin voi jättää minkä ikäsen vaan ei ne lapset rikki mene". Jokainen äiti itse tietää oman lapsensa parhaiten. Joillakin mummo on monta kertaa viikossa pitkiä aikoja tekemisissä lapsen kanssa ja joillakin mummoa nähdään kerran tai kaksi kuukaudessa. Kyllä tämmöisten mummosuhteiden ero on huomattava.
Meillä lapsi 7kk on läheinen isovanhempien kanssa. Kerran viikossa yleensä näkee miehen vanhempia (ollaan koko päivä silloin kylässä). Poika on todella sosiaalinen ja rohkea. Tietenkin omat vanhemmat on tärkeimpiä mutta poika ei ahdistu vaikka vanhempia ei pariin tuntiin näkyisi. Silti en laittaisi lastani vielä yökyläilemään ilman jompaa kumpaa vanhempaa ilman vakavaa syytä. Haluan, että pojalla on mahdollisuus hakea turvaa jommalta kummalta vanhemmalta. En halua ottaa sitä riskiä että poika tuntisi itsensä turvattomaksi eikä äitiä tai isää ole saatavilla. Toki se ahdistus voi tulla päivälläkin jos on hoidossa mutta yö tuntuu jotenkin pahemmalta. Silloin poika on tottunut näkemään vain meidät. Se voisi olla järkytys tämän ikäiselle kun yhtäkkiä yöllä tai aamulla herätessä vastassa ei olisikaan vanhemmat.
Aikeissa kyllä on mennä viettämään iltaa miehen kanssa niin että poika on illan hoidossa. Nukahtaa silloin ilman meitä, mutta me tultaisiin saman katon alle yöksi.
Vierailija kirjoitti:
88 kertoo vielä jotta olin itse lapsena, jo alle kouluikäisenä, mummolassa kesät ja edelleen on todella hyvät välit vanhempiini. Olin siis yli kuukaudenkin putkeen ilman että näin vanhempia heidän työstä johtuneista syistä.
Koen olevani ihan normaali ihminen kuitenkin...
Minullakin on todella läheiset välit mummoni kanssa. Mummoni on myös hoitanut minua kotona päiväkodin sijaan, ja soittelemme lähes päivittäin nyt kun olen aikuinen.
Silti menin ensimmäistä kertaa mummolle yökylään 3-vuotiaana, ja en ole ollut hoidossa hänellä lainkaan alle 1-vuotiaana. Enkä tarkoita, etteikö voisi mennä yökylään mummun luo 1v:nä tai vaikkapa puolen vuoden ikäisenä olla hoidettavana mummollaan. Pointtini onkin, että tuolla ajalla ei ole mitään merkitystä lapsen ja isovanhempien suhteiden kannalta. Alle 1-vuotiaan tärkeimmät suhteet ovat vanhempiinsa, ja niitä muita suhteita kerkeää luomaan leikki- ja kouluiässäkin.
Mutta samapa se mitä tänne kirjoittaa. Kohta joku tulee pyytämään minua esittämään tutkimuksen kun väitän ettei lapsen ole hyvä olla yökylässä tyyliin koko elämänsä aikana jne. Se on se luetun ymmärtäminen niin tällaista nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja miehelläni on 3 lasta. Jokainen heistä on on ollut mummoloissa yökylässä pienestä lähtien satunnaisesti. Tietenkin niin että asiasta on sovittu hyvissä ajoin ja yleensä on mennyt asia vielä niin että pyyntö yökyläilyyn tullut isovanhempien toimesta. En siis koe että olisin kuormittanut omia/miehen vanhempia tässä asiassa tai pitänyt heitä hoitoautomaatteina. Meille vanhempina nämä lapsivapaat ajat ovat olleet kultaakin kalliimpia hetkiä. Ne on kyllä käytetty hyödyksi lähtemällä ulos syömään, leffaan, konserttiin, hotelliin tai ihan mitä vaan.
Nyt ensi kesänä vietämme 19v hääpäivää, nämä kaikki 3 lastamme ovat fiksuja nuoria. En ainakaan huomaa heistä mitään traumoja, jota olisimme heille aiheuttaneet satunnaisilla mummolavierailuilla. Suhde mieheni kanssa meillä on erittäin hyvä ja rakastava edelleenkin. Viihdymme yhdessä todella hyvin. Monesti kyllä muistelemme sitä pikkulapsiaikaa ja kiitämme vuolaasti näitä mummoja ja vaareja että he mahdollistivat meille sen antamalla aikaa lapsillemme niin että jaksoimme yhdessä, koimme myös olevamme mies ja vaimo, emmekä kaiken sen kiireen keskellä erkaantuneet toisistamme niin että olisimme eronneet. Valitettavasti monilla tuttavistamme on käynyt niin että juuri lasten ollessa pieniä, he ovat eronneet.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja miehelläni on 3 lasta. Jokainen heistä on on ollut mummoloissa yökylässä pienestä lähtien satunnaisesti. Tietenkin niin että asiasta on sovittu hyvissä ajoin ja yleensä on mennyt asia vielä niin että pyyntö yökyläilyyn tullut isovanhempien toimesta. En siis koe että olisin kuormittanut omia/miehen vanhempia tässä asiassa tai pitänyt heitä hoitoautomaatteina. Meille vanhempina nämä lapsivapaat ajat ovat olleet kultaakin kalliimpia hetkiä. Ne on kyllä käytetty hyödyksi lähtemällä ulos syömään, leffaan, konserttiin, hotelliin tai ihan mitä vaan.
Nyt ensi kesänä vietämme 19v hääpäivää, nämä kaikki 3 lastamme ovat fiksuja nuoria. En ainakaan huomaa heistä mitään traumoja, jota olisimme heille aiheuttaneet satunnaisilla mummolavierailuilla. Suhde mieheni kanssa meillä on erittäin hyvä ja rakastava edelleenkin. Viihdymme yhdessä todella hyvin. Monesti kyllä muistelemme sitä pikkulapsiaikaa ja kiitämme vuolaasti näitä mummoja ja vaareja että he mahdollistivat meille sen antamalla aikaa lapsillemme niin että jaksoimme yhdessä, koimme myös olevamme mies ja vaimo, emmekä kaiken sen kiireen keskellä erkaantuneet toisistamme niin että olisimme eronneet. Valitettavasti monilla tuttavistamme on käynyt niin että juuri lasten ollessa pieniä, he ovat eronneet.
Meillä on ainakin ihan hyvin hoidettu 15v kestänyttä suhdettamme, niin että alle vuoden ikäinen on ollut hoidossa tunnit/ikäkuukaudet ja yökylässä sitten päälle vuoden ikäisenä. Kyllä mun mielestä jos sellaisella tahdilla suhde menee pilalle, niin on siinä suhteessa muutenkin paljon pielessä.
Meillä minä täysimetin 6kk, jonka jälkeen vauva oli muutamia tunteja läheiseksi tulleen tätinsä hoidossa. Sitä ennen toki kävin yksinkin jossain niin että pumppasin miehelle maitoa talteen. Silloin 6kk:n jälkeen käytiin välillä yhdessä leffassa ja urheilemassa yms. Sitä ennen ei oikeastaan ollut edes tarvetta, kun vauva nukahti klo 20, jolloin pidettiin monesti treffi-iltaa kotona, eli kokattiin hienompi illallinen, saunottiin yhdessä yms. Sitten joskus 8-9kk iässä vauva jäi ensimmäisen kerran niin että hoitaja sai nukuttaa hänet, mutta tulimme kotiin yöksi. Se oli virhe, sillä vauvalla oli vierastuskausi ja ei selvästi pärjännyt vielä. Mutta alkuillasta ja päivästä pystyttiin kyllä antamaan hoitoon tarvittaessa, se oli vain se unensaanti + vierastuskausi sellainen yhdistelmä. Sitten olisikohan lapsi ollut jotain 1v2kk, kun oli ensimmäisen kerran hoidossa yön yli ja menimme miehen kanssa hotelliin ja otettiin enemmän viiniäkin. Vauva oli kotonamme saman tutun hoitajan kanssa, joka noudatti meidän yörutiineja.
En ihan oikeasti ole oikein ikinä ymmärtänyt, miksi se parisuhteen hoitaminen vaatisi jo pienempänä yökyläilyjä. Mutta en liioin tuomitsekaan muita siitä. Väittäisin kyllä, että ne pariskunnat joille se vauva-arki on ollut niin kestämätöntä että lapsea on pitänyt hoidattaa kovin usein, ovat myös niissä erotilastoissa ykkösenä. Ainakin näin lähipiirissämme. En siis todellakaan väitä että teillä niin. Haluan vain tuoda esille, että ei se kyllä niinkään mene että parisuhteen hyvinvointi vs. lapsen laitto yöhoitoon mahdollisimman varhain, jos siis vähänkään on mielikuvitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi vauvalle isän olevan läheisempi ja turvallisempi hoitaja kuin mummi.
Ja yleensä vauvojen isät ovat nuoria ja työkyisiä, sillä lähes poikkeuksetta 50-60-ikävuoden jälkeen toimintakyky olennaisesti heikkenee ja jaksaminen voi olla jo äärirajoilla 8kk vauvan hoidossa.
Monille mummoille vauvan pesut tuottavat vaikeuksissa, nivelten jäykkyyden ja lihasvoiman heikkenemisen vuoksi, jolloin tapaturmariski kasvaa.
Jos mummot vaivatta selviytyvät 8kk vauvan hoidosta, niin todennäköisesti he kuuluisivat työelämään ja eläköityminen oli turhaa. Eläkemaksun perusteena kun on alentunut työkyky.
Olen 64v. ja en todella jaksaisi hoitaa vauvaikäistä ja pahinta on juuri vauvan nostelemiset ja pesut, jolloin vauva voisi vaikka pudota.
Ja miksi ihmeessä isät voi hoitaa lapsiaan, jos äiti tarvitsee vapaata, kun lapsuus kestää vain muutaman vuoden.
Minun äiti oli 44-vuotias saadessaan ensimmäisen lapsenlapsensa ja vielä reippaasti työelämässä mukana, joten ei ne mummot ole aina yli 50v. ja "raihnaisia".
Mutta tietenkin nykyaikana, kun äidit ovat huomattavasti vanhempia esikoisen saadessaan, niin totta kai tulee näitä tilanteita , että mummot/papat ovat jo eläkkeellä, kunto huonontunut osalla ja odottavat vain tuomiopäiväänsä. Säälin nykyisten "mummoäitien/pappaisien" lapsia, kun heillä ei tule olemaan kovin kummoista ja pitkäikäistä suhdetta isovanhempiinsa.
Onneksi minä itse ja sisarukseni olemme tehneet lapsemme suht nuorina, niin lapsemme ovat saaneet nauttia ihanasta suhteesta isovanhempiin ja jatkuu edelleen. :)
Sääli rauhassa. Minä olin 32 kun sain esikoisen ja 37, kun sain kuopuksen. Äitini on nyt 85 vuotias ja 19vuotiaalla ja 15 vuotiaalla on todella kiinteä suhde mummoon, vaikka kertaakaan eivät olleet yökylässä. Nyt ovat, kun menevät lomilla auttamaan mummoa raskaammissa kotitöissä.
Suhdetta isovanhempiin voi hoitaa myös muuten, kuin viemällä vauvana yökylään.. Me kävimme paljon äitini (isäni on kuollut, kun olin teini) ja miehen äidin (miehen isä asuu kaukana meistä) luona perheenä. Ja mummot ovat aina olleet heille tärkeitä. Joten sääli vain ihan rauhassa. Se menee ihan hukkaan.
Me olimme onneksi niin aikuisia, että teimme vain sen verran lapsia, jotka jaksoimme itse hoitaa. Ja niin vahvaan parisuhteeseen, ettei se kaatunut pikkulapsiaikaan, vaikka mies ei ihan joka ilta villiä seksiä saanutkaan. Kannattaa katsoa se lasten isä hiukan huolellisemmin, jos mies lähtee kävelemään, jos ei saa muutaman kuukauden ikäistä vauvaa mummolle hoitoon.
Pakko myös näin viiskymppisenä sanoa, että eniten taisi erota parit, missä hoidettiin parisuhdetta hoidattamalla lapsia mummoloissa. Koska ei kestetty arkea, vaan elämän olisi pitänyt olla yhtä juhlaa ja lapset koettiin riesaksi ja elämää oli vain silloin, kun lapset oli pois ja vain silloin oltiin mies ja nainen.
Hyvä arjensietokyky ja kyky olla mies ja nainen myös perheessä auttaa pitkään liittoon. Se auttaa myös silloin, kun lapset muuttaa pois ja jäädään kahdestaan.
Jos suhdetta täytyy koko ajan hoitaa, kun koetaan perheenä oli kärsimykseksi, ei perheen yhdessäpitäminen ole silloin kovin tärkeää ja ero on melko helposti ennalta-arvattavissa tällaisten pariskuntien kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan ei pitäisi olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan yön yli ensimmäinen elinvuoden aikana. Googlatkaa kiintymysvanhemmuus.
Meillä oli viime kesänä 1 vuoden 3kk:n ikäinen lapsenlapsi viikon hoidossa, tosin sisarustensa kera, jotta vanhemmat pääsivät ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen viettämään kahdenkeskistä lomaa. Meidän suosituksestamme, parisuhdeaika kun on pikkulapsiperheissä aikalailla kortilla. Eipä tuo nuorinkaan vaikuttanut siltä, että hänen perusturvallisuutensa olisi jotenkin järkkynyt. Mielellään tulevat kaikki meille edelleenkin - ja jäävät hoitoonkin.
Lastenkasvatus on mystisoitu kaikilla noilla teoksilla, joissa ei ole jätetty terveen maalaisjärjen varaan mitään.
Kaikki tekevät itse omat päätöksensä lastensa suhteen, ja näin ovat he toimineet omien lastensa kanssa ja en siitä sen kummemmin tuomitse. Omat ovat lapset ja lastenkasvatukset. Mutta pakko kyllä puuttua tuohon maalaisjärki kommenttiin, että nimenomaan omaan äidinvaistoon ja maalaisjärkeen ei kyllä millään mahdu että 1v3kk millään muotoa hyötyisi tai ei kokisi turvattomuutta kun on erossa vanhemmistaan viikon ajan.
Ilmeisesti jotkut sitten tarvisivat näitä teoksia luettavaksi (onhan esim. vauvan muistiakin tutkittu paljon ja kiintymystä vanhempiinsa) jos se vaisto ei tuossa kohtaan sano mitään kerta. Ja siis ihan sama mulle miten muut toimii, mutta on aivan turha yrittää länkyttää että maalaisjärjellä ajateltuna vuoden ikäinen voi olla erossa vanhemmistaan totaalisti (ei vain päiväsaikaan) viikon ajan ilman että se mitenkään vaikuttaa vauvaan. Nimenomaan maalaisjärjen tuossa pitäisi toimia ja sanoa, että kyllä noin pieni vielä tarvitsee vanhempiaan noin pitkäksi ajaksi. Eikä se tarkoita ettäkö lapsi menisi pilalle, mutta ei se kyllä millään muotoa lapsen hyvinvointia edistäkään - vaikka kuinka mummona/tätinä/mikä nyt näille lapsille olet, haluat kuvitella että olet lapselle yhtä kuin vanhempi.
Ihmettelen kovasti, kuinka joskus aiempina vuosikymmeninä syntyneet ihmiset pysyivät ylipäätään hengissä vauvana, kun näitä juttuja luen. Kuinka olen itsekään tässä, kun silloin aikoinaan äitiyslomakin oli parin kuukauden mittainen, vuoropäiväkotia ei tunnettu, mutta vuorotyöt kyllä, jolloin sitä "yökyläisyä" jouduttiin tekemään seillä sun täällä, jne. Tunnevammaiseksi en silti ole itseäni koskaan kokenut, millään lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
88 kertoo vielä jotta olin itse lapsena, jo alle kouluikäisenä, mummolassa kesät ja edelleen on todella hyvät välit vanhempiini. Olin siis yli kuukaudenkin putkeen ilman että näin vanhempia heidän työstä johtuneista syistä.
Koen olevani ihan normaali ihminen kuitenkin...
Minullakin on todella läheiset välit mummoni kanssa. Mummoni on myös hoitanut minua kotona päiväkodin sijaan, ja soittelemme lähes päivittäin nyt kun olen aikuinen.
Silti menin ensimmäistä kertaa mummolle yökylään 3-vuotiaana, ja en ole ollut hoidossa hänellä lainkaan alle 1-vuotiaana. Enkä tarkoita, etteikö voisi mennä yökylään mummun luo 1v:nä tai vaikkapa puolen vuoden ikäisenä olla hoidettavana mummollaan. Pointtini onkin, että tuolla ajalla ei ole mitään merkitystä lapsen ja isovanhempien suhteiden kannalta. Alle 1-vuotiaan tärkeimmät suhteet ovat vanhempiinsa, ja niitä muita suhteita kerkeää luomaan leikki- ja kouluiässäkin.
Mutta samapa se mitä tänne kirjoittaa. Kohta joku tulee pyytämään minua esittämään tutkimuksen kun väitän ettei lapsen ole hyvä olla yökylässä tyyliin koko elämänsä aikana jne. Se on se luetun ymmärtäminen niin tällaista nykyään.
Nonei se luetun ymmärtäminenkään ole sullakaan hallussa.
Minulla on OMIIN vanhempiini hyvä suhde VAIKKA olinkin alle 7v kuukaudenkin putkeen mummolassa. Toki mummoonkin oli hyvä suhde tietysti, nyt hän on jo kuollut.
Kun eikös se nyrkkisääntö ollutkin että alle vuoden ikäinen voi olla erossa tuntien mukaan eli esim 8kk ikäinen 8h ja yli vuoden ikäinen päivien mukaan eli esim. 7v 7 päivää? Minä olin 4-5v 30päivää näkemättä vanhempiani enkä silti koe olevani mieleltäni järkkynyt tms ekä välit vanhempiini ole kylmät...
Jokainen vanhempi tekee omalla tavallaan asiat eikä sen mukaan mitä muut sanoo. Vanhemmat ovat niitä jotka tuntee oman lapsensa, ei kukaan ulkopuolinen lapsipsykologi tai nettikirjoittelija..
Ja sen mukaan joku lapsi voi hyvin mennä yökylään ja joku toinen ei...
Meillä on nyt 5 kk ikäinen tyttö, joka on ollut 2 kertaa mummolassa yökylässä. Ekalla kerralla meillä oli kavereiden kihlajaiset joihin haluttiin molemmat mennä. Tätä ennen tyttö oli ollut paljon päivällä hoidossa samaisessa paikassa. Tuolloin oli siis ikää 3,5kk. Toisella kertaa vein tytön hoitoon ku oli ollu tosi itkunen koko viikon ja oli itellä voimat vähissä. Pakko oli saada nukkua ja mies kun tekee reissuhommia, niin pakko oli saada apu jostain muualta. Molemmat yöt oli menny hyvin, mummolla, eikä tytöllä mitään ongelmia, äitillä vaan oli kova ikävä. Molemmilla kerroilla hain heti aamusta tytön kotiin. Mistään muualta ei kommenttia tullut kuin toiselta mummolta, että miksi hänelle ei tuotu hoitoon...
Vierailija kirjoitti:
Luulisi vauvalle isän olevan läheisempi ja turvallisempi hoitaja kuin mummi.
Ja yleensä vauvojen isät ovat nuoria ja työkyisiä, sillä lähes poikkeuksetta 50-60-ikävuoden jälkeen toimintakyky olennaisesti heikkenee ja jaksaminen voi olla jo äärirajoilla 8kk vauvan hoidossa.
Monille mummoille vauvan pesut tuottavat vaikeuksissa, nivelten jäykkyyden ja lihasvoiman heikkenemisen vuoksi, jolloin tapaturmariski kasvaa.
Jos mummot vaivatta selviytyvät 8kk vauvan hoidosta, niin todennäköisesti he kuuluisivat työelämään ja eläköityminen oli turhaa. Eläkemaksun perusteena kun on alentunut työkyky.
Olen 64v. ja en todella jaksaisi hoitaa vauvaikäistä ja pahinta on juuri vauvan nostelemiset ja pesut, jolloin vauva voisi vaikka pudota.
Ja miksi ihmeessä isät voi hoitaa lapsiaan, jos äiti tarvitsee vapaata, kun lapsuus kestää vain muutaman vuoden.
Älä yleistä omia ongelmiasi.
Kaikki tekevät itse omat päätöksensä lastensa suhteen, ja näin ovat he toimineet omien lastensa kanssa ja en siitä sen kummemmin tuomitse. Omat ovat lapset ja lastenkasvatukset. Mutta pakko kyllä puuttua tuohon maalaisjärki kommenttiin, että nimenomaan omaan äidinvaistoon ja maalaisjärkeen ei kyllä millään mahdu että 1v3kk millään muotoa hyötyisi tai ei kokisi turvattomuutta kun on erossa vanhemmistaan viikon ajan.
Ilmeisesti jotkut sitten tarvisivat näitä teoksia luettavaksi (onhan esim. vauvan muistiakin tutkittu paljon ja kiintymystä vanhempiinsa) jos se vaisto ei tuossa kohtaan sano mitään kerta. Ja siis ihan sama mulle miten muut toimii, mutta on aivan turha yrittää länkyttää että maalaisjärjellä ajateltuna vuoden ikäinen voi olla erossa vanhemmistaan totaalisti (ei vain päiväsaikaan) viikon ajan ilman että se mitenkään vaikuttaa vauvaan. Nimenomaan maalaisjärjen tuossa pitäisi toimia ja sanoa, että kyllä noin pieni vielä tarvitsee vanhempiaan noin pitkäksi ajaksi. Eikä se tarkoita ettäkö lapsi menisi pilalle, mutta ei se kyllä millään muotoa lapsen hyvinvointia edistäkään - vaikka kuinka mummona/tätinä/mikä nyt näille lapsille olet, haluat kuvitella että olet lapselle yhtä kuin vanhempi.