Lue keskustelun säännöt.
Miksei 8kk vauva voi olla mummon kanssa yötä?
04.04.2016 |
Aina ollaan kivittämässä vanhempi joka tuon ikäisen jättää vaikka mummolaan vkonlopuksi. Sanotaan että äiti voi mennä jos isä jää tai päinvastoin.. Miten se vauva kestää mukamas isän kanssa sen viikonlopun kun äiti on poissa mutta mummon kanssa ei mukamas kestä? En ymmärrä logiikkaa tässä.. Yhtälailla minusta läheinen mummo voi olla vauvan kanssa jos kerran jompikumpi vanhempi kuitenkin on poissa.
Kommentit (128)
Enpä tiedä kuka kivittämässä on? En ole kuullutkaan että olisi. Itse en kyllä ole ikinä mummolle jättänyt yöksi, ei vaan ole ollut tarvetta eikä halua, mutta ei minusta mitään pahaa siinä ole jos joku jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai voi olla. Aina on joku joka on erimieltä, älä niistä ota paineita.
Äidit tuntevat aina syyllisyyttä jos jättää lapsen hoitoon ja relaa.
Aina on olemassa niitä jotka on tietävinään paremmin, miten toisten lapset tulisi kasvattaa. Minulla on 3 lasta jotka ovat silloin tällöin olleet mummolassa yötä viikonlopun pienestä saakka. Nuorin tais olla just 8kk kun oli juhannuksen mummolassa ensimmäistä kertaa 2 yötä putkeen. Hyvin oli kaikki mennyt ja ihan tervepäisiä lapsia meillä on, eivät ole traumatisoituneet. Kyllä sillä on enemmän väliä, miten sitä lasta kohdellaan ja kasvatetaan niiden satunnaisten yökyläily öiden välillä.
Jos mummo on yhtä läheinen kuin normaalissa perheessa isä on, niin silloin tuskin on ongelmaa. Mutta vauvalle kerran kahdessa viikossa tavattava mummo ei ole läheinen, vaan vieras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyrkkisääntö on että vuosi per yö eli 8-kuinen on liian nuori. Ja isän pitää olla yhtä läheinen kuin äidin. Sitten tulee vasta se tukiverkko.
No meillä ei voinut jättää koska lapsella oli kova eroahdistus. Isän kanssa taas ei mitään ongelmaa koska isä oli muutenkin hoitamassa jo tuolloin lasta kotona, eli molemmat vanhemmat oli vauvalle läheisiä johon pyrimmekin alusta asti.
Mutta ei kai siinä mitään ongelmaa ole jos lapsi on iloinen itsensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi vauvalle isän olevan läheisempi ja turvallisempi hoitaja kuin mummi.
Ja yleensä vauvojen isät ovat nuoria ja työkyisiä, sillä lähes poikkeuksetta 50-60-ikävuoden jälkeen toimintakyky olennaisesti heikkenee ja jaksaminen voi olla jo äärirajoilla 8kk vauvan hoidossa.
Monille mummoille vauvan pesut tuottavat vaikeuksissa, nivelten jäykkyyden ja lihasvoiman heikkenemisen vuoksi, jolloin tapaturmariski kasvaa.
Jos mummot vaivatta selviytyvät 8kk vauvan hoidosta, niin todennäköisesti he kuuluisivat työelämään ja eläköityminen oli turhaa. Eläkemaksun perusteena kun on alentunut työkyky.
Olen 64v. ja en todella jaksaisi hoitaa vauvaikäistä ja pahinta on juuri vauvan nostelemiset ja pesut, jolloin vauva voisi vaikka pudota.
Ja miksi ihmeessä isät voi hoitaa lapsiaan, jos äiti tarvitsee vapaata, kun lapsuus kestää vain muutaman vuoden.
No mitä jos vaikka vanhemmat tarvitsevat sitä yhteistä aikaa jota ei muuten arjen pyörityksestä löydä, jos on vieläpä muitakin lapsia? Parempi tapella ja erota! Pääasia ettei lasta vie hoitoon ettei vaan tule hullua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan ei pitäisi olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan yön yli ensimmäinen elinvuoden aikana. Googlatkaa kiintymysvanhemmuus.
Kyllä vanhemmat myös vauva-aikana (ja ehkä etenkin silloin) tarvitsevat myös kahdenkeskistä aikaa ihan parisuhteen hoitamisen kannalta. Ja vauva ei rikki siitä mene jos on turvallisen ja läheisen isovanhemman hoidossa yön silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä jos vaikka vanhemmat tarvitsevat sitä yhteistä aikaa jota ei muuten arjen pyörityksestä löydä, jos on vieläpä muitakin lapsia? Parempi tapella ja erota! Pääasia ettei lasta vie hoitoon ettei vaan tule hullua!
Siinä tapauksessa vanhempien kannattaisi laittaa vauvansa vuoropäiväkotiin hoitoon, jos parisuhde ei kestä vauvaperhe elämää, eikä pitää mummoja hoitoautomaatteina.
Missä on lapset isät ja isoisät.
Mummojen tehtävänä kun ei ole pelkästään vauvan hoito, vaan lisäksi on ruuan laitot, siivoukset, pyykinpesut jne.
Vierailija kirjoitti:
Vauvan ei pitäisi olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan yön yli ensimmäinen elinvuoden aikana. Googlatkaa kiintymysvanhemmuus.
Soisi maalaisjärjenkin jotain virkaa näissä asioissa ajavan. Kiintymysvanhemmuydessa on varmasti joitakin hyviä pointteja, mutta fanaattisesti noudatettuna kasvatetaan just näitä minäminäminä-lapsia, koska kaikki pyörii heidän ympärillään.
Mua kauhistuttaa, että useat tuon suuntauksen edustajat eivät voi edes toista lasta hankkia, koska se toinen lapsi veisi ekalta lapselta täydellisen huomion. Joskus kirjoiteltiin ns. näkymättömistä lapsista, mutta nyt ollaan jo siellä toisessa sairaalloisessa päässä, jossa jotkut lapset ovat jo ns. liian näkyviä. Aika usein se harmaa keskitie on paras vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/10/12/minka-ikainen-lapsi-kestaa-yon-…
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/erossa_vanhemmista/
Suositus ettei alle vuoden ikäinen olisi erossa vanhemmistaan kokonaista yötä perustuu siis siihen, että alle vuoden ikäinen lapsi ei kykene ymmärtämään että on vanhemmistaan erillinen olento vaan niin pieni ymmärtää olemassaolonsa vain hänen ja vanhempien välisen suhteen kautta. Kun näin pieni on tarpeeksi pitkään erossa vanhemmastaan niin hän ahdistuu, hänen kokemus omasta olemassaolostaan lakkaa. Näin siis kehityspsykologia meille ainakin väittää.
Riippuu siis myöskin siitä että onko isovanhempi lapselle kuinka läheinen. Jos nyt lähes päivittäin ovat tekemisissä niin miksi ei, mutta jos isovanhemmat ovat sellaisia että lapsi näkee heitä muutaman tunnin joka toinen vkl niin tällöin isovanhempi on lapselle vieras. Jokainen vanhempi tietysti tekee omat päätökset ja välillä lapsi voi olla pakkokin viedä hoitoon. Ja jos nyt vanhemmat ovat ajaneet itsensä ihan burnoutin/eron tms. partaalle niin ehkä on parempikin viedä pieni lapsi hoitoon mielummin kuin antaa kaikkien kärsiä tilanteesta, mutta ylläolevissa linkeissä on avattu tuota miksi suositellaan että alle 1-vuotias ei viettäisi kokonaista yötä erossa vanhemmistaan.
Niin. Ajatella. Jotkut lapset menevät jo alle 1-vuotiaina päiväkotiinkin. Mutta tunnevammaisiahan niistä kaikista tuleekin...
Miten te luulette sen mummon jaksavan hoitaa teidän taaperonne, jos mummo on päiväkodissa töissä ja hoitovastuu viiden taaperon hoidosta, kun ette jaksa edes yhtä kullanmuruanne.
Ja jokaiselle omat vapaat viikonloput ovat tärkeitä ja parisuhde aika ja vain minun lapsi on se tärkein, mutta entä jos mummilla on 4-7 lastenlasta, niin kaikki vapaa-aika menee lastenlasten hoitoon ja oma jaksaminen on ääri rajoilla, kun lastenlapsien lisäksi on hoidettavana vielä iäkkäät omat ja appivanhemmat, oma ja puolison terveys reistailee ja mies äksyilee, kun ei jaksa meteliä. Siinä oma parisuhde on koettelussa, kun mummoa vedetään joka suuntaan, eikä koskaan ole mikään tarpeeksi ja riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan ei pitäisi olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan yön yli ensimmäinen elinvuoden aikana. Googlatkaa kiintymysvanhemmuus.
Soisi maalaisjärjenkin jotain virkaa näissä asioissa ajavan. Kiintymysvanhemmuydessa on varmasti joitakin hyviä pointteja, mutta fanaattisesti noudatettuna kasvatetaan just näitä minäminäminä-lapsia, koska kaikki pyörii heidän ympärillään.
Mua kauhistuttaa, että useat tuon suuntauksen edustajat eivät voi edes toista lasta hankkia, koska se toinen lapsi veisi ekalta lapselta täydellisen huomion. Joskus kirjoiteltiin ns. näkymättömistä lapsista, mutta nyt ollaan jo siellä toisessa sairaalloisessa päässä, jossa jotkut lapset ovat jo ns. liian näkyviä. Aika usein se harmaa keskitie on paras vaihtoehto.
No ei alle vuoden ikäistä ainakaan vielä mitenkään voi pilalle hemmotella, kun eivät vielä edes ymmärrä olevansa erillinen minä, ego ei ole vielä kehittynyt.
Minun poikani oli ensmäistä kertaa juuri 8kk ikäisenä vanhempieni luona yökyläilemässä. Mummu ja pappa olivat (ja ovat edelleen) tuttuja ja turvallisia hoitajia.
Poika asui mummolassa kanssani elämänsä ensimmäiset kaksi kuukautta. Lapsen sain 22 vuotiaana ja vielä yksin eikä mitään käytännön kokemusta vauvojen hoidosta. Sain äitini avustuksella opetella vauvan hoitoa ja toipua rauhassa synnytyksestä. Senkin jälkeen kuljimme viikonloppuisin vanhempien luona yökyläilemässä, joten isovanhemmista on tullut pojalle tosi läheisiä. Huoletta uskalsin/uskallan pojan hoitoon heille antaa. Nykyään, pojan ollessa 1v 9kk, käy mummolassa 1-2 viikonloppua/kk. Ei näytä mitenkään traumatisoituneen ja kiintymyssuhde minuun ei ole mitenkään vaurioitunut. Ihan normaali, terve taapero. :)
Vierailija kirjoitti:
Minun poikani oli ensmäistä kertaa juuri 8kk ikäisenä vanhempieni luona yökyläilemässä. Mummu ja pappa olivat (ja ovat edelleen) tuttuja ja turvallisia hoitajia.
Poika asui mummolassa kanssani elämänsä ensimmäiset kaksi kuukautta. Lapsen sain 22 vuotiaana ja vielä yksin eikä mitään käytännön kokemusta vauvojen hoidosta. Sain äitini avustuksella opetella vauvan hoitoa ja toipua rauhassa synnytyksestä. Senkin jälkeen kuljimme viikonloppuisin vanhempien luona yökyläilemässä, joten isovanhemmista on tullut pojalle tosi läheisiä. Huoletta uskalsin/uskallan pojan hoitoon heille antaa. Nykyään, pojan ollessa 1v 9kk, käy mummolassa 1-2 viikonloppua/kk. Ei näytä mitenkään traumatisoituneen ja kiintymyssuhde minuun ei ole mitenkään vaurioitunut. Ihan normaali, terve taapero. :)
Just tämän takia kannattaa lapsia tehdä myöhemmin ku 22-vuotiaana.. 1-2 kertaa kuussa viikonloput mummolassa... Ei näin.
Tietysti vauva voi olla mummon kanssa yhden yön, kunhan mummo on luotettava ja halukas hoitamaan. Ongelmasi kuulostaa keksityltä.