Miksei 8kk vauva voi olla mummon kanssa yötä?

Kyllä vauvan voi viedä mummolle hoitoon.

Sillä oletuksella, että se ei tapahdu huvin vuoksi vaan perustellusta syystä kuten esim. vanhempien oman ajan tai levon tarve, hoitoonvienti tapahtuu siten että sekä lapsen vanhemmat että hoitoon ottaja ovat siihen suostuvaisia ja kykenevät niin tekemään. Jos mummo on kovin huonokuntoinen ja on vaara että vauva putoaa vaikka pesuja tehdessä, on riski.

Tässä oletettavasti ajettiin takaa ketjua jossa katala anoppi haluaa muuten vain vauvan hoitoon yöksi, koska se olisi tärkeää.

Vauva ei ole esittelynukke, vaan elävä olento jonka hyvinvointi on ykkössijalla.

Noi jotka sanoo ettei saa viedä ku vasta 1veenä on niitä joilla ei oo tukiverkkoa :D pellejä tyyppejä on tollaset ämmät :D

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vanhemmat myös vauva-aikana (ja ehkä etenkin silloin) tarvitsevat myös kahdenkeskistä aikaa ihan parisuhteen hoitamisen kannalta. Ja vauva ei rikki siitä mene jos on turvallisen ja läheisen isovanhemman hoidossa yön silloin tällöin. 

Siinä tapauksessa parisuhde ei ole kummoisella pohjalla, jos se ei kestä vauvaperheen arkea.

Nyt alan ymmärtämään, miksi teinit halutaan antaa pois, yhteiskunnan huolettavaksi uusperheissä onnen tieltä, kun vanhemmat eivät edes jaksa edes vauva aikana, vajaa vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun poikani oli ensmäistä kertaa juuri 8kk ikäisenä vanhempieni luona yökyläilemässä. Mummu ja pappa olivat (ja ovat edelleen) tuttuja ja turvallisia hoitajia.

Poika asui mummolassa kanssani elämänsä ensimmäiset kaksi kuukautta. Lapsen sain 22 vuotiaana ja vielä yksin eikä mitään käytännön kokemusta vauvojen hoidosta. Sain äitini avustuksella opetella vauvan hoitoa ja toipua rauhassa synnytyksestä. Senkin jälkeen kuljimme viikonloppuisin vanhempien luona yökyläilemässä, joten isovanhemmista on tullut pojalle tosi läheisiä. Huoletta uskalsin/uskallan pojan hoitoon heille antaa. Nykyään, pojan ollessa 1v 9kk, käy mummolassa 1-2 viikonloppua/kk. Ei näytä mitenkään traumatisoituneen ja kiintymyssuhde minuun ei ole mitenkään vaurioitunut. Ihan normaali, terve taapero. :)

Just tämän takia kannattaa lapsia tehdä myöhemmin ku 22-vuotiaana.. 1-2 kertaa kuussa viikonloput mummolassa... Ei näin.

Miksi ei? Minä se kuitenkin lapseni elätän ja kasvatan. Hän on vauvasta asti saanut luoda vahvan kiintymyssuhteen isovanhempiinsa, joten miksi ihmeessä minä sen menisin rikkomaan? Vanhempani olisivat halunneet pojan joka ikiseksi viikonlopuksi, mutta minä sanoin että 2 viikonloppua korkeintaan. Minun vastuuhan on poikani kasvattaa ja elättää. Ja niin teenkin. Ei noin pieni ymmärrä miksi yhtäkkiä hän ei näekään isovanhempiaan niin usein kun on tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Noi jotka sanoo ettei saa viedä ku vasta 1veenä on niitä joilla ei oo tukiverkkoa :D pellejä tyyppejä on tollaset ämmät :D

Meillä on lämpimät välit isovanhempiin, vaikka eivät ole hoitaneet kuin muutaman tunnin esim. lääkärissä käynnin ajan ja lapset ovat leikki-ikäisiä.

Tukiverkosto on kiinni vanhempien viitsivyydestä, esim. meillä on 10 perheen kanssa hoitorinki ja hoitajana on pari opiskelijaa, eläkeläinen ja yksi 15v. Ja kertaakaan ei ole sattunut, etteikö joku olisi päässyt hoitamaan lapsia.

Eikä ole edes kallis, koska palkan voi vähentää verotuksessa kotitalousvähennyksenä. Eipä ole tarvinnut pitää isovanhempia ilmaisena piikana, vaan voivat viettää laatuaikaa ja seurustella ilman mitään velvotteita ja väsymistä, joka on myös lapsen etu. Väsynyt mummo, on huono mummo.

Näin kirjoitti:

Nyrkkisääntö on että vuosi per yö eli 8-kuinen on liian nuori. Ja isän pitää olla yhtä läheinen kuin äidin. Sitten tulee vasta se tukiverkko.

Nimenomaan näin.

Itse en ole halunnut olla erossa yötä lapsistani ennen kuin ovat olleet 1v, koska se ei ole tuntunut MINULLE oikealta, mutta en mene muita neuvomaan miten toimia.

No, jos meillä olisi tuollainen tilanne. Niin kyllä minä "jätän" lapsen ihan automaattisesti enempiä ajatuksia ajattelematta lapsen isälle, ja menisin, jos olis ihan pakosta mentävä. Onhan tuo mies muutenkin viikot töissä (niinkuin minäkin), ja tekee hyvää lapsen olla isänsä kanssa kahdestaankin, ilman että  itse  olisin siinä välissä sähläämässä. Ja kyllä minä itse näen asian niin että me vanhemmat ensisijaisesti hoidamme lapsen, olishan se hassua että jos isä on kerta kotona, niin lapsi roudattaisiin muualle hoitoon, älytön ajatus!!!

No, meillä nyt ei juurikaan tuollaisia tilanteita tulisiskaan, kun molemmat mummot ja muu suku asuu monen sadan kilometrin päässä, eli.. valitettavasti ei näitä hoitohommia siinä mielessä tarvitse ajatella.

Jotain hyvää ainakin on tsiinä että tullut äidiksi vasta lähemmäs 40 vuotiaana, on se että kaikki mahdolliset menot ja matkailut olen tehnyt, elänyt niin vapaasti tehden kaiken mahdollisen, ettei edes kiinnosta enää vapaa-ajalla lähteä mihinkään (ellei lähdetä koko perhe reissuun). Lapsi on nyt 2,5 vuotias, ja kyllä on tarjottu ja hätisteltu moneen otteeseen lähteämään ties minne rilluttelemaan, mutta en ole lähtenyt siitä syystä ettei vaan vois vähempää kiinnostaa.. Kotona on kivaa! =)  Ja kyse ei todellakaan ole siitä etten raaskisi lasta jättää, vaan ei edelleenkään yhtään kiinnosta, ajatuskin ahdistaa  (tämä ei silti ole arvostelu niitä vanhempia kohtaan, jotka haluavat välillä tuulettaa ja käydä bailaamassa, koska ymmärrän senkin puolen todella hyvin!!!)

Vierailija kirjoitti:

Aina ollaan kivittämässä vanhempi joka tuon ikäisen jättää vaikka mummolaan vkonlopuksi. Sanotaan että äiti voi mennä jos isä jää tai päinvastoin.. Miten se vauva kestää mukamas isän kanssa sen viikonlopun kun äiti on poissa mutta mummon kanssa ei mukamas kestä? En ymmärrä logiikkaa tässä.. Yhtälailla minusta läheinen mummo voi olla vauvan kanssa jos kerran jompikumpi vanhempi kuitenkin on poissa.

Musta sä ap nyt alennat sen isän arvoa. Isä on lapselle ISÄ, toinen vanhemmista. Ja sen jälkeen tulee mummot, mammat ja muu suku.  Mummo ei ole lapselle perhettä, mummo on lähisukulainen. Isä taas on osa lapsen perhettä. Ihan käsittämätöntä jos tuota et tajua!!! Toimivassa perheessä ei isää ja mummoa voi edes laittaa samalle viivalle!!! Tässä todellakin on aivan selkeä ERO!

Itselläni  oma äiti on aikalailla lastamme omiva. Joudun jatkuvasti muistuttelemaan omalle äidille hänen omaa paikkaansa, kun koittaa jatkuvasti kammeta mieheni ohitse ja jatkuvasti sulkee korvansa miehen puheita lapsesta. Eli siis jos mies sanoo, että hän tekee lapsen kanssa näin ja näin, niin tietenkään oma äiti ei edes kuuntele, ohittaa täysin ja alkaa neuvomaan ja vähättelemään, siinä vaiheessa aina ärähdän ja kunnolla koska kyllä meillä lapsen isä tietää ja tuntee lapsensa paremmin kun muualla asuva muummo. (ollaan jo yli 30 vuotiaita että tiedetään kyllä mitä tehdään)

Vieläkun mies on ihan oikeasti maailman paras isä, jaksaa touhuta ja tehdä koko ajan lapsen kanssa, voisin rehellisesti väittää, että mies on parempi meidän tytön kanssa kuin minä, tytän äiti!!! niin sitten siihen tulee vähättelemään ja neuvomaan ihminen joka aikanaan täysin epäonnistui äitinä olemisena, niin jo on p***kle!!! Kaipa se ihminen koittaa nyt paikkailla jotain hommassa, missä aikanaan epäonnistui ja pahasti.

Nuorin tuntemani mummo on 36 vuotias. Nuorempi kuin minä saadessani esikoisen.

Ähhäää kyl mua niin naurattaa nää joidenkin kommentit et lapsi ahdistuu jos sen vie liian pienenä hoitoon yöksi!!! Oikeasti nauran täällä vedet silmissä! Lapset on yksilöitäja kokee asiat eri tavalla... Oma tytär oli 3kk vanhana hoidossa mummin ja tädin kanssa vuorokauden ja Seuraavaksi 6kk vanhana mun ystävän luona ja Seuraavaksi 9kk vanhana mun serkulla ja mitääm pelko tai kiintymys suhde ongelmia ei ole vieläkään!! Tyttö 3v... Et relatkaa hyvät äidit nyt vähän noissa jutuissa! Kiitos tän päivän nauruista!

Miten siitä isästä (tai mummosta) voi tulla läheinen, ellei hän vietä vauvan kanssa kahdenkeskistä aikaa?

Mun puolesta muut saavat hoitaa/hoidattaa lapsensa ihan miten haluavat enkä koskaan ole näitä kritisoinut. Omani olen kuitenkin kasvattanut niin ettei alle 2-vuotiaana ole tarvinut jäädä yöksi mihinkään. Ja siitä eteenpäinkin ihan lapsen mukaan, toinen lapsistani pärjäsi 2-vuotiaana yökylässä ja toinen uskalsi jäädä vasta kouluikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ollaan kivittämässä vanhempi joka tuon ikäisen jättää vaikka mummolaan vkonlopuksi. Sanotaan että äiti voi mennä jos isä jää tai päinvastoin.. Miten se vauva kestää mukamas isän kanssa sen viikonlopun kun äiti on poissa mutta mummon kanssa ei mukamas kestä? En ymmärrä logiikkaa tässä.. Yhtälailla minusta läheinen mummo voi olla vauvan kanssa jos kerran jompikumpi vanhempi kuitenkin on poissa.

Musta sä ap nyt alennat sen isän arvoa. Isä on lapselle ISÄ, toinen vanhemmista. Ja sen jälkeen tulee mummot, mammat ja muu suku.  Mummo ei ole lapselle perhettä, mummo on lähisukulainen. Isä taas on osa lapsen perhettä. Ihan käsittämätöntä jos tuota et tajua!!! Toimivassa perheessä ei isää ja mummoa voi edes laittaa samalle viivalle!!! Tässä todellakin on aivan selkeä ERO!

Itselläni  oma äiti on aikalailla lastamme omiva. Joudun jatkuvasti muistuttelemaan omalle äidille hänen omaa paikkaansa, kun koittaa jatkuvasti kammeta mieheni ohitse ja jatkuvasti sulkee korvansa miehen puheita lapsesta. Eli siis jos mies sanoo, että hän tekee lapsen kanssa näin ja näin, niin tietenkään oma äiti ei edes kuuntele, ohittaa täysin ja alkaa neuvomaan ja vähättelemään, siinä vaiheessa aina ärähdän ja kunnolla koska kyllä meillä lapsen isä tietää ja tuntee lapsensa paremmin kun muualla asuva muummo. (ollaan jo yli 30 vuotiaita että tiedetään kyllä mitä tehdään)

Vieläkun mies on ihan oikeasti maailman paras isä, jaksaa touhuta ja tehdä koko ajan lapsen kanssa, voisin rehellisesti väittää, että mies on parempi meidän tytön kanssa kuin minä, tytän äiti!!! niin sitten siihen tulee vähättelemään ja neuvomaan ihminen joka aikanaan täysin epäonnistui äitinä olemisena, niin jo on p***kle!!! Kaipa se ihminen koittaa nyt paikkailla jotain hommassa, missä aikanaan epäonnistui ja pahasti.

Tämähän on aika yleinen ajatuskanta, joka AP:llä on käytössä. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Miten siitä isästä (tai mummosta) voi tulla läheinen, ellei hän vietä vauvan kanssa kahdenkeskistä aikaa?

Miksi mummon kanssa pitää olla nimen omaan kahdenkeskistä aikaa? Kyllä vauvan olo on paljon turvallisempi kun on äiti tai isä mukana ja sitä kauttaa oppii tuntemaan myös mummon turvalliseksi.

Isän kanssa on toki suotavaa totutella alusta asti olemaan kahden kesken.

Jokainen tekee tavallaan ja vauvat on yksilöitä.

Joskus voi olla pakko laittaa vauva yökylään jos on itse aivan loppu tai jokin pakollinen meno. Mutta kyllä silloin hoitajan on oltava tuttu, ja hoitavan lasta siten miten vanhemmat ohjeistavat. Ei kuten sen toisen ketjun mummo, joka naureskelee vanhempien ohjeille ja olisi todennäköisesti unikouluttamassa vauvaa salaa.

Samoin jos imettää, niin on hankalampaa laittaa yökylään, eikä imetysaikana juuri edes kannata ellei ole jokin hyvä syy siihen. 

Kyllä voi jättää. Tärkeää on, että hoitaja on läheinen lapselle. Itse jouduin lähtemään yhden lapsen kohdalla töihin kun hän oli 8kk. Ja työ 3 vuorotyötä, alkaen heti. Ja kukas muu hoiti yhäidin lapsia, kun mummu. Edelleen läheisissä väleissä lapsen kanssa eikä huomattavia traumoja. Kuitenkin jo koululaisia. Nyt eri tilanne. Ei pysty jättämään enään pieniä hoitoon mummulle juuri tuon mummun jaksamisen suhteen. Joten eipä ole parisuhde aikaa. Mutta sen tiesi, kun lapsia lisää tehtiin. Maalaisjärki mukaan.

Heips!

Meille sanottiin kättärillä kun kysyttiin voiko vauvan jättää 3 kk hoitoon että : Todellakin voi!

Mun mielestä vanhemmille tekee hyvää olla vähän omissakin oloissa ja muistaa tehdä myös pariskuntana asioista eikä vain olla siinä vanhemman roolissa. Lähdimme siis risteilylle kun tyttö oli 3 kk eikä mitään ongelmaa ollut kun mummo halusi olla tytsyn kanssa. Vauvalle ei jää traumoja sun muutakaan.. eihän hän edes muista tästä ajasta paljoa saatika sitten niitä aikoja kun on ollut hetken aikaa hoidossa. Tietenkin joillekkin on vaikeaa jättää se pikkunen hoitoon mutta sitten ei pidä myöskään valittaa jos ei osaa ottaa sitä omaa aikaa itselleen :)

Ap, nyt puhutaan vauvasta. Vauvaa ei voi hemmotella pilalle sillä, että hänen perusturvallisuuden tunteensa pysyy vankkana. Ei siis tarvitse pelätä koulivansa lapsesta "minä-minä-lasta" (kommentti 14) sillä, että vauvana hänellä on saatavillaan se oma lähivanhempi eli äiti tai isä.

Pientä lasta ei saa viedä yökylään ilman vanhempaansa kuin hätätilassa. Jos äiti tarvitsee sairaalahoitoa tai vanhempien ero iskee, jos ei vapaata viikonloppua, niin sitten. Mutta muuten ei.

Se on nimittäin aina vauvalle hylkäämiskokemus. Vauvahan ei ymmärrä - eikä juuri alle parivuotias taaperokaan - miksi oma vanhempi ei ole paikalla, eikä ymmärrä, että vanhemmat hakevat hänet seuraavana päivänä tai viikonlopun jälkeen. Vauva ei ymmärrä puhetta, saati aikamääreitä, joten ihan turha selitellä.

Voit, voithan sinä yrittää väittää tätä tasa-arvokysymykseksi tai väittää, että "kun äiti on iloinen ja onnellinen vapaan viikonlopun jäljiltä, niin lapsikin voi hyvin". Molemmat kommentit ovat TÄSSÄ yhteydessä bullshittiä ja väärän valinnan puolustelua. Pieni vauva tarvitsee turvaa ja lähiaikuisen läsnäoloa, piste.

Miten sitten jos otetaan vaikka tilanne pieni lapsi, isä rekkakuski, äiti baarimikko. Isä töissä yön, äiti pyydetään töihin lyhyellä varoitusajalla sairastapauksen vuoksi. Lapsi näkee isovanhempia useamman kerran viikossa, isovanhemmat hyvässä kunnossa olevia alta 50vuotiaita ja mielellään haluavat ottaa lapsen yökylään että äiti pääsee töihin. Pitäisikö minun kieltäytyä töistä ja maata sossunrahoilla kotona, kun lasta ei saa alle vuoden ikäisenä yöhoitoon viedä ?