Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä, miten ihmisillä syntyy ruokahävikkiä
03.04.2016 |
Tutkimusten mukaan varsinkin yksinelävillä sinkkunaisilla menee eniten ruokaa hukkaan. Itse kuulun juuri tähän ryhmään, mutta en KOSKAAN heitä ruokaa roskiin. Ainoa ruoka, minkä heitän roskiin on purukumi, jota olen jauhanut suussani. Siis ihan oikeasti, miksi te kaikki ihmiset heitätte ruokaa pois, miten se on mahdollista? Ostatteko aina kaupasta herätteenä jotain ettekä sitten tykkääkään? Oletteko surkeita kokkeja ja pilaatte ruuan, jota ei sitten pysykään syömään? Ostatteko rekkalastillisen kerralla ruokaa ja se ehtii sitten pilaantua ennen kuin ehditte syödä?
En vain käsitä. Mulla ei koskaan kaapissa oleva ruoka ehdi ylittää parasta ennen päivää (no joskus on ylittänyt ja silti olen syönyt). Mulla on aina sopiva määrä ruokaa kaapissa, kyllä minä aikuinen ihminen tiedän, kuinka paljon ja mitä aion syödä. Joskus joudun käymään kaupassa ehkä liiankin usein, mutta se ei haittaa, koska on kiva ostaa ja käyttää tuoreita aineksia. Olen myös todellinen penninvenyttäjä ja todella tarkka siitä, mitä ruuastani maksan. Minusta on ihan hirveä ajatus heittää ruokaa pois. Jos joskus sattuukin tulemaan eteen jotain "pahaa" ruokaa (en ole nirso, syön kaikkea enkä mikään ruoka siis ole oikeasti pahaa), syön sen silti. Ja ei, en ole syömishäiriöinen tai ylipainoinen ahmija. Olen hoikka ja terveellistä, monipuolista ruokavaliota noudattava normaali ihminen.
- Sinkkunainen 24v
Kommentit (74)
Ollessani 24v sinkkunainen suurimmat syyt ruokahävikkiini olivat asunto ilman pakastinta ja autottomuus. Polkupyörällä kaupassa käydessä toisinaan esimerkiksi vihannekset kolhiintuivat niin, että säilyvyysaika lyheni. Toki aina yritti niistä jotain nopeasti valmistaa. Siltikin ruokahävikki oli varmasti keskivertoa pienempi.
Nyt hieman vanhempana ja perheellisenä suurimmat syyt ruokahävikkiin on 1v lapsi :D (ja miehen satunnaiset todella lyhyellä varoitusajalla olevat työmatkat) meiltä aikuisilta ei juurikaan hävikkiä tule, mutta en kyllä lapsen puoliksi syömää näkkäriä tai suussa paloiteltua ja pois syljettyä omenaa yms. syö. Onneksi tämä on vain vaihe ja toivottavasti päästään taas näiden elämäntilanteiden välissä olleeseen lähes nollahävikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
32, ammattikokilla (jollainen olen itsekin) etuna on jatkuva menekki. Ok, kaikkia ruoka-aineita ei mene tasaisesti, mutta vanhentumisvaarassa olevista tehdään päivän annoksia tai syödään henkilökunnan kesken. Hävikkiä syntyy silti jokaisessa ravintolassa paljon, koska asiakkailta jää lautaselle ruokaa. Ja sitä tietenkään ei voi hyödyntää,joten väitteesi jokaisen murunkin hyödyntämisestä on absurdi.
Kotikeittiöissä kuitenkin kun syöjiä on vähän, tarve vaihtelee ihan valtavasti. Voi mennä päiviä, jolloin ruokaa ei tule tehtyä. Tulee yllätysmenoja, eikä ehdikään syömään aiottuja ruokia.
Pakastaa voi paljon, juustoakin joiltain osin, mutta en itse ainakaan pakastaisi sellaisenaan syötäviä juustoja. Rakenne kärsii aina jonkin verran. Raasteeksi kyllä, mutta jos ei itse laita kotona ruokaa (kuten useimmat tuntemani opiskelijat), juustoraastetta ei kauheasti kulu.
Harvemmin opiskelija-asunnoissa edes on kunnon pakastinta, yleensä pelkkä pakastelokero, jossa ruoka ei säily pitkään.
Muutenkin vieroksun asennettasi, että kaikki pitää syödä.
Emme elä ollaksemme jätemyllyjä - mausta ja tuoreudesta viis - vaan elämme saadaksemme elämästä iloa. Jätemäärän vähentäminen on hyvä tavoite, mutta kun ruokajätteet kompostoi, se ei ole edes mikään luonnonsuojelullinen ongelma. Ruokaa menee joka tapauksessa tonneittain haaskuuseen kauppaketjusta ja julkisista keittiöistä!
Säästömielessä tietysti kannattaa pyrkiä hyödyntämään ruoka hyvin, mutta en ottaisi paineita nollatuloksesta, koska silloon päätyy helposti jo syömään yli tarpeensa ja epämieluisaa ruokaa. Suhde ruokaan vääristyy, ja siitä tulee ilotonta tankkaamista!En nyt tarkoittanut tämän chefin työssä vaan ihan kotioloissa tekemää ruokaa.
Eikä ole suurtalouskokki vaan ihan yhden "perheen" palveluksessa ja sielläkin huolehtii ettei hävikkiä tule.
Minäkin arvostan hyvää ja maukasta ruokaa, jokainen ateria on suuri nautinto mutta se ei tarkoita ettei olisi ruokia joita voi hyvin pakastaa laadun kärsimättä. Esim kastikkeet ja pataruuat ei kärsi ollenkaan pakastamisesta. Monet ruuat vain paranee lämmittäessä (niille tiedoksi jotka pelkäävät 2 päivän ruokia)
Mulle käy vihaksi nuo suurkeittiöt joista tulee paljon hävikkiä eikä sitä saa antaa eteenpäin. Ihan järjetöntä! Entisessä työpaikassani saimme osta eurolla-parilla kotiin tuota ruokaa mutta monissa paikoissa tämäkin on kielletty. Veisivät vaikka vanhainkoteihin niin saisivat sielläkin kunnon ruokaa.
Siihen on syynsä, miksi ei välttämättä saa.
Mutta tuohon pakastamiseen ja uudelleen lämmittämiseen. Totta kai moni ruoka soveltuu pakastamiseen, mutta moni taas EI sovellu, esim. kaikki perunaruoat. Moni ruoka tosiaan tykkää uudelleenlämmittämisestä, esim. useimmat kaaliruoat, mutta moni taas ei. Ja joku tuolla jo sanoikin sen yleisimmän ongelman eli sen, että kun yleensä tähteeksi jää vain niin pieni määrä, ettei siitä riitä annokseksi, semmoinen jämäsatsien lämmittely ei ole välttämättä mielekästä. Mössösekamelska ei houkuta.
Edelleen ei tässä ketjussa ole perusteltu, miksi pitäisi. Siis pyrkiä täyteen nollatavoitteeseen. Toki kannatan järkevää ainesten hyödyntämistä ja soveltuvin osin tähteiden käyttöä, mutta mikään neuroottisen jätemyllyn roolia en ota, enkä suosittele.
Vierailija kirjoitti:
"Eikö teillä ruuan pilaajilla ole pakastimia? "
On mutta lämmin ruoka tulee kyllä syötyä ennen kuin ehtii pakastaa, samoin leipä. Mutta ongelma on minulla hedelmät ja vihannekset. Saan silloin tällöin ajatuksen että nyt alan syömään terveellisesti mutta sitten tuleekin tiukat viikot enkä ehdi/jaksa edes salaattia laittaa. Esim. toissa viikolla ostin ananaksen kun se on niin hyvää mutta se alkoi jo homehtumaan ennen kuin ehdin sitä kuoria.
Sairastan masennusta ja unettomuutta ja yritän suoriutua vain pakollisista tehtävistä. Olen myös omaishoitaja ja minulla on paljon hoidettavia asioita ja ongelmia ja tuntuu että uuvun taakkani alle. En vain useinkaan jaksa laittaa sitä ruokaa mitä olin aikonut. Usein syön viikkoja pelkkää leipää ja jugurttia kun en jaksa/ehdi muuta laittaa. Viime viikolla laitoin makaronilaatikkoa ja siitä on tiskit on tällä hetkellä homeessa + kymmeniä muita tehtäviä tekemättä kuten renkaiden vaihto, auton pesu, labrassa käynti, erilaisten hakemusten ja sopimusten täyttö, hoitoaikojen varaaminen, useiden kuolinpesien tyhjennys ja myyntikuntoon laitto, korjailuja, fiksausta, maton pesua+pyykkiä jne. jne. Tunnen itseni tosi huonoksi ihmiseksi kun en suoriudu kaikesta yhtä mallikkaasti kuin muut ihmiset...ikkunoiden pesu taitaa lykkääntyä taas tämänkin kesän...
Jos mulla vihannekset alkaa nahistumaan heitän ne kattilaan ja keitän sosekeiton. Sitä sitten annoksina pakkaseen ja voilá mulla on monen päivän lounasruoka valmiina (tai miksei illallinenkin). Vähemmän käytetyt kuten sellerinvarret (myydään hirveän isoina pakkauksina), juuriselleri, palsternakka yms pakastan. Pataruuissa ei huomaa onko pakkasesta vai tuoretta.
Hedelmät ei mene tosiaan koskaan haaskuuseen eikä pilaannu sillä teen niistä smoothieta tai pilkon annospusseissa pakkaseen smoothieta varten. Ei tarvitse jäätä erikseen kun on jäiset hedelmäpalat
toinen masentunut ja uneton
Minulle ei tule paljoakaan ruokahävikkiä.
Hukkaruoka aiheutui vanhassa vuokra-asunnossani huonosta jääkaapista, joka oli hurjan kostea: tuoreet porkkanat ja parsakaalit saattoivat homehtua parissa päivässä. Kasvikset sai säilymään ilman hometta hiukan kauemmin, kun ne otti pois muovipakkauksistaan ja asetteli riviin paperin päälle. Yleensähän kasvikset suositellaan säilyttämään omissa pakkauksissaan.
Syön todella paljon kasviksia. Vaikka syynään hevini kaupassa ja torilla tarkasti, joku normaalisti viikonkin säilyvä vihannes tai hedelmä saattaa olla joskus homeessa seuraavana päivänä. Valmista ruokaa tai muita elintarvikkeita minulla ei mene koskaan roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaikille penninvenytys ei ole tärkeää, vaan ruuan tuoreus ja hyvä maku. Miten noinkin aikuisen ikäinen ihminen noin kovasti äimistelee näin yksinkertaista asiaa: ihmisillä on eri arvostukset. Siksi.
Tämä nyt on täysin naurettavaa. Mitä ihmettä te oikein ostatte sieltä kaupasta, kun se ruoka yhtäkkiä ei kotona enää maistukaan hyvältä? Mitä tekemistä taloudellisuudella on ruoan tuoreuden ja hyvän maun kanssa? Vain hukkaan heittäminen tekee sapuskasta herkkua? En tajua.
Meillä menee hyvin vähän roskakoriin, tykätään molemmat miehen kanssa tehdä ruokaa, joskus saattaa joku hedelmä unohtua ja joutaa roskiin, mutta harvemmin. Ollaan hyviä improvisoimaan, eikä poikakaan koskaan väitä, ettei meillä olisi ruokaa, vaikka jääkaappi ei pursuilekaan. Niin, ja käydään toki myös silloin tällöin ravintoloissa, ja mies on ammatiltaan kokki, joten arvostetaan mekin hyvää ruokaa. Jopa niin paljon, ettei heitetä sitä turhan takia roskikseen.
Minusta sinä olet ällistelyinesi täysin naurettava.
Totta kai ihmiset kokeilevat uusia ruokia ja reseptejä ja voivat todeta, että eipäs maistukaan hyvältä! Syötkö sinä pelkästään jotain jo lapsesta asti koeteltua? No et varmaankaan. Vaan syöt velvollisuudesta ja puolipakolla kaiken senkin, mikä ei oikeasti ollutkaan hyvää.
Lisäksi tuoreus. Sinä tykkäät pakastella leipiä ja sulatella. Mä voin sanoa ihan rehellisesti, että sulatettu leipä - varsinkin kun se on pakastettu vasta muutaman päivän päästä, kun on huomattu, ettei ehdikään syödä kaikkea - on huonoa, sitkeää ja rakenteeltaan ihan jotain muuta kuin vastapaistettu. Joku pakastettu juustonkimpale ei sekään vastaa tuoretta.
Ruoan tuoreuden ja maun kanssa siis on merkitystä se, syökä jotain halusta vai siksi, että on pakko, ettei mene haaskuuseen. Näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
32, ammattikokilla (jollainen olen itsekin) etuna on jatkuva menekki. Ok, kaikkia ruoka-aineita ei mene tasaisesti, mutta vanhentumisvaarassa olevista tehdään päivän annoksia tai syödään henkilökunnan kesken. Hävikkiä syntyy silti jokaisessa ravintolassa paljon, koska asiakkailta jää lautaselle ruokaa. Ja sitä tietenkään ei voi hyödyntää,joten väitteesi jokaisen murunkin hyödyntämisestä on absurdi.
Kotikeittiöissä kuitenkin kun syöjiä on vähän, tarve vaihtelee ihan valtavasti. Voi mennä päiviä, jolloin ruokaa ei tule tehtyä. Tulee yllätysmenoja, eikä ehdikään syömään aiottuja ruokia.
Pakastaa voi paljon, juustoakin joiltain osin, mutta en itse ainakaan pakastaisi sellaisenaan syötäviä juustoja. Rakenne kärsii aina jonkin verran. Raasteeksi kyllä, mutta jos ei itse laita kotona ruokaa (kuten useimmat tuntemani opiskelijat), juustoraastetta ei kauheasti kulu.
Harvemmin opiskelija-asunnoissa edes on kunnon pakastinta, yleensä pelkkä pakastelokero, jossa ruoka ei säily pitkään.
Muutenkin vieroksun asennettasi, että kaikki pitää syödä.
Emme elä ollaksemme jätemyllyjä - mausta ja tuoreudesta viis - vaan elämme saadaksemme elämästä iloa. Jätemäärän vähentäminen on hyvä tavoite, mutta kun ruokajätteet kompostoi, se ei ole edes mikään luonnonsuojelullinen ongelma. Ruokaa menee joka tapauksessa tonneittain haaskuuseen kauppaketjusta ja julkisista keittiöistä!
Säästömielessä tietysti kannattaa pyrkiä hyödyntämään ruoka hyvin, mutta en ottaisi paineita nollatuloksesta, koska silloon päätyy helposti jo syömään yli tarpeensa ja epämieluisaa ruokaa. Suhde ruokaan vääristyy, ja siitä tulee ilotonta tankkaamista!En nyt tarkoittanut tämän chefin työssä vaan ihan kotioloissa tekemää ruokaa.
Eikä ole suurtalouskokki vaan ihan yhden "perheen" palveluksessa ja sielläkin huolehtii ettei hävikkiä tule.
Minäkin arvostan hyvää ja maukasta ruokaa, jokainen ateria on suuri nautinto mutta se ei tarkoita ettei olisi ruokia joita voi hyvin pakastaa laadun kärsimättä. Esim kastikkeet ja pataruuat ei kärsi ollenkaan pakastamisesta. Monet ruuat vain paranee lämmittäessä (niille tiedoksi jotka pelkäävät 2 päivän ruokia)
Mulle käy vihaksi nuo suurkeittiöt joista tulee paljon hävikkiä eikä sitä saa antaa eteenpäin. Ihan järjetöntä! Entisessä työpaikassani saimme osta eurolla-parilla kotiin tuota ruokaa mutta monissa paikoissa tämäkin on kielletty. Veisivät vaikka vanhainkoteihin niin saisivat sielläkin kunnon ruokaa.
Siihen on syynsä, miksi ei välttämättä saa.
Mutta tuohon pakastamiseen ja uudelleen lämmittämiseen. Totta kai moni ruoka soveltuu pakastamiseen, mutta moni taas EI sovellu, esim. kaikki perunaruoat. Moni ruoka tosiaan tykkää uudelleenlämmittämisestä, esim. useimmat kaaliruoat, mutta moni taas ei. Ja joku tuolla jo sanoikin sen yleisimmän ongelman eli sen, että kun yleensä tähteeksi jää vain niin pieni määrä, ettei siitä riitä annokseksi, semmoinen jämäsatsien lämmittely ei ole välttämättä mielekästä. Mössösekamelska ei houkuta.Edelleen ei tässä ketjussa ole perusteltu, miksi pitäisi. Siis pyrkiä täyteen nollatavoitteeseen. Toki kannatan järkevää ainesten hyödyntämistä ja soveltuvin osin tähteiden käyttöä, mutta mikään neuroottisen jätemyllyn roolia en ota, enkä suosittele.
En minäkään enkä tee ruokaa vartavasten pakkaseen. Meillä siis vain ylijääneet (esim keitoista jää yleensä 1-3 annosta yli vaikka miten yritän kutistaa määrää) pakastetaan. Onneksi on tuo opiskelija joka tyhjentää saaliin säännöllisesti ja kun olen miehen kanssa kotitoimistolla on kiva ottaa valmis lounas pakkasesta.
Mutta koska eläminen maksaa joka päivä enemmän on tällaisen keskituloisenkin katsottava tarkkaan missä on paras hinta/hyötysuhde ja ettei sitä hukkaa tulisi.
Mutta jokainen tyylillään.
Siis nimenomaan juuri ruuan arvostuksen vuoksi meilläkään ei juuri ruokahävikkiä synny. Ei me päivästä toiseen mitään vanhoja jämiä mätetä lautaselle sekaisin, vaan laadukasta ja hyvää ruokaa tehdään suunnitellusti sellainen määrä, että se kuluu eikä hävikkiä synny. Ostoslista suunnitellaan kotona ja sen mukaan ostetaan. Kaupassa heviosastolla tulee viettyä aikaa eniten ja joskus harvoin tulee ostettua jotain uutuuksia, mutta jos ne oikein ei maistu, joku sen meillä syö kuitenkin ja sitten ei osteta toiste.
Olen kotoani saanut opin siitä, että ruokaa ei missään tapauksessa saa heittää poista tai tuhlata. Ruoka on kallista - sekä rahallisesti että ajallisesti. Suunnitteluun, kaupassa käyntiin ja ruuan valmistamiseen menee paljon aikaa. Omassa perheessäni en todellakaan hyväksy ruuan pois heittämistä. Lapset ovat oppineet syömään kunnon ruokaa, eivätkä vaan puputa leipää ja juo mehuja. Lapset saavat melko pitkän saarnan, jos esim. ottavan omenan, haukkaavat kaksi kertaa ja sanovat, etten jaksakaan syödä...ja se omena sitten syödään silti. Kyllä tämä asia näyttää vähitellen menevän perille. En ole juuri missään asiassa ehdoton, mutta tässä asiassa olen. Masennukset yms. muut ongelmalliset elämäntilanteet on tietysti asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on iso perhe ja meillä heitetään hyvin vähän ruokaa roskiin. Joskus olen ostanut esim hyvännäköisen salaatinkerän ja kotona salaattia tehdessä huomaan että se onkin sisältä ruskea. Sellaista en käytä. Samoin voi joku omena tai appelsiini olla ylläri. Appelsiineja ja mandariineja yms ostan aina vain 2-3 kokeeksi että ovatko hyvän makuisia vai kuivia tai kirpeän väkeviä, jolloin lapset eivät syö. Jos on hyviä, tuon seuraavalla kauppareissulla samoja lisää isomman pussillisen. Joskus joku harvemmin käytettävä tuote esim joku maustekastike voi mennä jääkaapissa vanhaksi mutta sekin on harvoin.
Katselen aina jääkaappia sillä silmällä että mitä siellä on ja mistä teen ruokaa tänään ja mistä huomenna ja mitä on ensimmäisenä menossa vanhaksi että käytän sen/ne ruoanvalmistuksessa.
Ruokailun jälkeen jäävät tähteet lapset syövät usein iltapalaksi (tykkäävät, ei pakoteta). Elleivät syö, niin lämmitän seuraavana päivänä ja teen silloin vähän vähemmän ruokaa. Aina yleensä löytyy joku joka syö mieluummin eilistä jauhelihakastiketta kuin tämän päivän broileripihviä. Ellei löydy, niin mä ja/tai ukko syödään.
Jos jotain jää oikein paljon, pakastan niitä rasioihin. Sitten joskus pidän sellaisen jämäpäivän, että tyhjään pakastimesta kaikki purkit.
Pyrin välttämään ruokahävikin, mutta tässä syyt viimeisimpien pois heittämieni tuotteille:
1. 2v vanha puolikas digestivekeksipaketti. Leivoin johonkin juhliin juustokakun, mutta sen jälkeen en ole keksinyt noille käyttöä. En viitsi pahoja turhia kaloreita syödä vain syömisen ilosta.
2. Leipä on minulle ikään kuin herkku, jota syön 1-2krt/kk vkl aamupalalla. Leipiä saa paistopisteeltä yksittäispakattuna, mutta leivänpäällisiä ei.
3. Tortillalätyt. Pienimmässäkin paketissa lättyjä on 6kpl. Jo kolmantena päivänä alkaa tympimään.
4. Huonoksi mennyt valkosipuli, sipulit, sitruunat, porkkanat... yritin kerran säästää ja kävin lidlissä. En yritä toiste, sillä siellä täytyy ostaa joku "säästöpakkaus"
5. Huonoksi mennyt sinappi, homejuusto, majoneesi... noita on tarvittu mausteeksi johonkin ruokaan. Yritän toki keksiä ruokia, joihin voi käyttää tuollaisia aineita, mutta en halua kaikkien ruokien maistuvan samalta... Ruokaa täytyy kuitenkin tehdä vain n. 3pv välein.
6. Mehukeitto. Käytän tuota aamuisin puuron päälle. Säilyy n.5pv avattuna. En mitenkään saa tuossa ajassa kulumaan litraa.
7. Riisin keittäminen. Vaikka minulla on ihan mini kattila ja yritän keittää yhden annoksen, silti tulee usein liikaa. En kuitenkaan halua ruokahävikin kustannuksella kasvattaa annoskokoa, kun tarve olisi jopa pienentää. Keitettyä riisiähän ei suositella säilytettäväksi.
8. Leivänpäällisrasva. Ostan sellaisen, jota voi käyttää paistamiseen ja leivontaan. Silti tälläkin hetkellä jääkaapissa on 2kk vanha vielänpuolillaan oleva rasia. Joten eiköhän sekin kohta taas roskiin jouda.
9. En halua korvata päivällistä tyylillä: pala juustoa, puoli pakettia keksiä, kalkkunaleikettä, valkosipuli ja jälkkäriki tavallinen sipuli. Mutta ilmeisesti ruokahävikin nimissä pitäisi.
Niin ja pakastinta ei pientä pakastelokeroa lukuunottamatta ole, eikä pieneen yksiöön lisäpakastinta mahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollessani 24v sinkkunainen suurimmat syyt ruokahävikkiini olivat asunto ilman pakastinta ja autottomuus. Polkupyörällä kaupassa käydessä toisinaan esimerkiksi vihannekset kolhiintuivat niin, että säilyvyysaika lyheni. Toki aina yritti niistä jotain nopeasti valmistaa. Siltikin ruokahävikki oli varmasti keskivertoa pienempi.
Nyt hieman vanhempana ja perheellisenä suurimmat syyt ruokahävikkiin on 1v lapsi :D (ja miehen satunnaiset todella lyhyellä varoitusajalla olevat työmatkat) meiltä aikuisilta ei juurikaan hävikkiä tule, mutta en kyllä lapsen puoliksi syömää näkkäriä tai suussa paloiteltua ja pois syljettyä omenaa yms. syö. Onneksi tämä on vain vaihe ja toivottavasti päästään taas näiden elämäntilanteiden välissä olleeseen lähes nollahävikkiin.
Ollessani 18v sinkkunainen, olin autoton ja pakastin oli jaettava kolmen henkilön kesken, samoin jääkaappi. Ruokahävikkiä ei tullut yhtään. Ostin vain minkä söin. Repussa kuljetin osan ja osan kassissa, eivät kolhiintuneet pilalle. Ainoat biojätteet olivat kuoret perunoista ja banaaneista jne. Kerran olen heittänyt ruuan roskiin. Sain jonkun Jalostajan kalaruokavalmispussin. Haisi ja maistui niin pahalle, että oksennus tuli kun yritin syödä.
Tuo on kyllä valitettavaa, että lapsilta jää välillä paljonkin. Sama homma oli meillä lasten ollessa pieniä. Nykyään olen sanonut, että se syödään mikä otetaan. Mummi vain aina laittaa aamupalalla puuroa, leipää ja jugurttia eteen. Vaikka lapsi sanoisi ettei puuroa halua. Ärsyttää välillä kun itse yrittää opettaa ottamaan minkä syö. Meinaa jäädä lapsella päälle sitten kotonakin.
Ei kenenkään tarvitse likasanko olla. Vanhat/pilaantumaan ehtineet ruuat voi viedä biojäteastiaan. Kauppojen ylijäämät heitetään yleensä roskiin (näin olen lukenut) koska biokeräykseen ei pakkausjätettä laiteta. Ketjussa oli useita jotka heittivät ylijäämän roskiin. Ehkä teillä ei tarvitse lajitella siten kuin Helsingissä asuvien.
Kumpi sitten on rankempaa tuhlaamista, yksityinen talous jonne omalla rahalla ostaa ruokaa ja siitä jotain jää syömättä, vai kaupat joissa joudutaan heittämään myymättä jäänyttä ruokaa joskus suuriakin määriä roskiin.
Ruuan haaskaamisena pidän kuitenkin enemmän sellaista tilannetta kun mennään esim. risteilylle ja otetaan pöytä kukkuroilleen erilaisia ruokia, näykitään vähän ja loput jätetään. Eikö kukaan ole heitä opettanut, ettei niin tarvitse tehdä, koska itsepalvelusta voi hakea lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos mulla vihannekset alkaa nahistumaan heitän ne kattilaan ja keitän sosekeiton. Sitä sitten annoksina pakkaseen ja voilá mulla on monen päivän lounasruoka valmiina (tai miksei illallinenkin). Vähemmän käytetyt kuten sellerinvarret (myydään hirveän isoina pakkauksina), juuriselleri, palsternakka yms pakastan. Pataruuissa ei huomaa onko pakkasesta vai tuoretta.
Hedelmät ei mene tosiaan koskaan haaskuuseen eikä pilaannu sillä teen niistä smoothieta tai pilkon annospusseissa pakkaseen smoothieta varten. Ei tarvitse jäätä erikseen kun on jäiset hedelmäpalat
toinen masentunut ja uneton"
Kiva että sulla pyyhkii noin hyvin eikä unettomuus ja masennus haittaa arkea.
Minulle on kuitenkin ihan lääkäri sanonut että on tosiasia että unettomuus voi invalidisoida. Minulla arki kärsii suuresti univajeesta. En ole laiska. Olen varmaan ahkerampi kuin muut kun vointi sallii, en pelkää fyysistä rasitustakaan. Siksi varmaan sairastuinkin, kun olen ylitunnollinen.
Ehkä yritän huomenna sitä ananasta. Ja jos tiskaan kattilan huomenna niin ehkä saan sen sosekeiton keskiviikkona. Ehkä mutta tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaikille penninvenytys ei ole tärkeää, vaan ruuan tuoreus ja hyvä maku. Miten noinkin aikuisen ikäinen ihminen noin kovasti äimistelee näin yksinkertaista asiaa: ihmisillä on eri arvostukset. Siksi.
Tämä nyt on täysin naurettavaa. Mitä ihmettä te oikein ostatte sieltä kaupasta, kun se ruoka yhtäkkiä ei kotona enää maistukaan hyvältä? Mitä tekemistä taloudellisuudella on ruoan tuoreuden ja hyvän maun kanssa? Vain hukkaan heittäminen tekee sapuskasta herkkua? En tajua.
Meillä menee hyvin vähän roskakoriin, tykätään molemmat miehen kanssa tehdä ruokaa, joskus saattaa joku hedelmä unohtua ja joutaa roskiin, mutta harvemmin. Ollaan hyviä improvisoimaan, eikä poikakaan koskaan väitä, ettei meillä olisi ruokaa, vaikka jääkaappi ei pursuilekaan. Niin, ja käydään toki myös silloin tällöin ravintoloissa, ja mies on ammatiltaan kokki, joten arvostetaan mekin hyvää ruokaa. Jopa niin paljon, ettei heitetä sitä turhan takia roskikseen.
Minusta sinä olet ällistelyinesi täysin naurettava.
Totta kai ihmiset kokeilevat uusia ruokia ja reseptejä ja voivat todeta, että eipäs maistukaan hyvältä! Syötkö sinä pelkästään jotain jo lapsesta asti koeteltua? No et varmaankaan. Vaan syöt velvollisuudesta ja puolipakolla kaiken senkin, mikä ei oikeasti ollutkaan hyvää.Lisäksi tuoreus. Sinä tykkäät pakastella leipiä ja sulatella. Mä voin sanoa ihan rehellisesti, että sulatettu leipä - varsinkin kun se on pakastettu vasta muutaman päivän päästä, kun on huomattu, ettei ehdikään syödä kaikkea - on huonoa, sitkeää ja rakenteeltaan ihan jotain muuta kuin vastapaistettu. Joku pakastettu juustonkimpale ei sekään vastaa tuoretta.
Ruoan tuoreuden ja maun kanssa siis on merkitystä se, syökä jotain halusta vai siksi, että on pakko, ettei mene haaskuuseen. Näin.
Tavasin kolmeen otteeseen oman tekstini läpi, enkä siltikään löytänyt siitä mainintaa pakastetuista leivistä saati juustosta. Että kenelleköhän sä nyt puhut? Ja ei, en syö "velvollisuudesta ja puolipakolla" mitään pahaa, kas kun osaan laittaa ruokaa. Jopa niitä uusia reseptejä, aina on hyvää tullut, vaikka sitten muokkaamalla. Ei taloudellinen syöminen tarkoita pahaa ruokaa tai juuston pakastamista, voi jestas :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jos mulla vihannekset alkaa nahistumaan heitän ne kattilaan ja keitän sosekeiton. Sitä sitten annoksina pakkaseen ja voilá mulla on monen päivän lounasruoka valmiina (tai miksei illallinenkin). Vähemmän käytetyt kuten sellerinvarret (myydään hirveän isoina pakkauksina), juuriselleri, palsternakka yms pakastan. Pataruuissa ei huomaa onko pakkasesta vai tuoretta.
Hedelmät ei mene tosiaan koskaan haaskuuseen eikä pilaannu sillä teen niistä smoothieta tai pilkon annospusseissa pakkaseen smoothieta varten. Ei tarvitse jäätä erikseen kun on jäiset hedelmäpalat
toinen masentunut ja uneton"
Kiva että sulla pyyhkii noin hyvin eikä unettomuus ja masennus haittaa arkea.
Minulle on kuitenkin ihan lääkäri sanonut että on tosiasia että unettomuus voi invalidisoida. Minulla arki kärsii suuresti univajeesta. En ole laiska. Olen varmaan ahkerampi kuin muut kun vointi sallii, en pelkää fyysistä rasitustakaan. Siksi varmaan sairastuinkin, kun olen ylitunnollinen.
Ehkä yritän huomenna sitä ananasta. Ja jos tiskaan kattilan huomenna niin ehkä saan sen sosekeiton keskiviikkona. Ehkä mutta tuskin.
Masennus ilmenee eri tavoin, mulla nostaa kierroksia enkä pysty lepäämään edes päivällä. Juuri tänään juteltiin taas tästä psykiatrini kanssa, olen liian vaativa ja ylitunnollinen itseäni kohtaan ja siksi sairastunut. Olen nyt ollut kohta 3v näiden takia sairiksella, unettomuutta on jatkunut 33 vuotta ja aiheuttanut muitakin sairauksia.
En ymmärrä, miten joku voi olla erilainen kuin minä? Minähän teen kaiken optimaalisesti. Lisäksi kaikilla on varmasti samanlaiset rerurssit käytettävissä kuin minullakin, onhan kaikki minullekin niin helppoa. Tylsää vaan, kun missään ei ole petrattavaa eikä voi keneltäkään kysyä neuvoa.
"Masennus ilmenee eri tavoin, mulla nostaa kierroksia enkä pysty lepäämään edes päivällä. Juuri tänään juteltiin taas tästä psykiatrini kanssa, olen liian vaativa ja ylitunnollinen itseäni kohtaan ja siksi sairastunut. Olen nyt ollut kohta 3v näiden takia sairiksella, unettomuutta on jatkunut 33 vuotta ja aiheuttanut muitakin sairauksia."
Sama täällä. 3 vuotta saikulla. En minäkään pysty lepäämään päivällä enkä yöllä varsinkin kun on niin paljon arkisia huolia, huoli läheisen terveydestä, raha-asioista, koko ajan ylivireystila ja valmius(taistele ja pakenetila). Mutta en vaan jaksa touhuta päivällä jos yöllä nukun 1 tunnin. Minulla vaan jää smoothiet tekemättä. Eikö sinulla ole koskaan niin huono olo unettomasta yöstä että on kuin tuhannen krapulainen olo etkä jaksa edes appelsiinia kuoria?
Minä vaan olen niin huono ihminen että en sairaslomallakaan ole niin tehokas että jaksaisin ruokaa tehdä...
Laittakaapa minulle lisää miinuksia kun olen niin kurja ihminen...
Vierailija kirjoitti:
"Masennus ilmenee eri tavoin, mulla nostaa kierroksia enkä pysty lepäämään edes päivällä. Juuri tänään juteltiin taas tästä psykiatrini kanssa, olen liian vaativa ja ylitunnollinen itseäni kohtaan ja siksi sairastunut. Olen nyt ollut kohta 3v näiden takia sairiksella, unettomuutta on jatkunut 33 vuotta ja aiheuttanut muitakin sairauksia."
Sama täällä. 3 vuotta saikulla. En minäkään pysty lepäämään päivällä enkä yöllä varsinkin kun on niin paljon arkisia huolia, huoli läheisen terveydestä, raha-asioista, koko ajan ylivireystila ja valmius(taistele ja pakenetila). Mutta en vaan jaksa touhuta päivällä jos yöllä nukun 1 tunnin. Minulla vaan jää smoothiet tekemättä. Eikö sinulla ole koskaan niin huono olo unettomasta yöstä että on kuin tuhannen krapulainen olo etkä jaksa edes appelsiinia kuoria?
Minä vaan olen niin huono ihminen että en sairaslomallakaan ole niin tehokas että jaksaisin ruokaa tehdä...
Laittakaapa minulle lisää miinuksia kun olen niin kurja ihminen...
Miinuksia saat tosta säälipisteiden hakemisesta korkeintaan.
Pakastaminen olisi varmasti ihan kätevää, jollei olisi vain minipakastin, joka on täynnä marjoja. Pakkauskoot ovat myös näin yksinasuvan sinkkunaisen näkövinkkelistä aivan hervottomia - kuka saa esimerkiksi mehulitran juotua viikossa? Kinkkuleikkelettä kokonaisen paketillisen ennen viimeistä käyttöpäivää? Maidossa sama juttu - kahvimaitona menee tilkka päivässä, mutta tuntuu hullulta ostaa pari minitetraa kun halvemmalla saa kokonaisen litran. Lihapakkauksista söisi kolme-neljä päivää, mutta minä en kyllä halua syödä neljää päivää samaa ruokaa vain sen tähden, että asun yksin. Toisaalta tiskistä saat kalliimmalla yhden päivän annoksen, mutta mikä järki siinäkään taas on.
Ymmärrän hyvin, että nälkäisessä suurperheessä ei edes jauhopussi homehdu, mutta sinkkunaisella se on vähän eri juttu, kun kaikki pitäisi ahtaa omaan napaan perhekokoisista pakkauksista.
Aivan järkyttävä keskustelu. Laitan tämän keskustelun tuohon hauskimpia esimerkkejä uusavuttomuudesta, vaikka hauskoja nämä ei ole - lähinnä surullisia.
Tämä nyt on täysin naurettavaa. Mitä ihmettä te oikein ostatte sieltä kaupasta, kun se ruoka yhtäkkiä ei kotona enää maistukaan hyvältä? Mitä tekemistä taloudellisuudella on ruoan tuoreuden ja hyvän maun kanssa? Vain hukkaan heittäminen tekee sapuskasta herkkua? En tajua.
Meillä menee hyvin vähän roskakoriin, tykätään molemmat miehen kanssa tehdä ruokaa, joskus saattaa joku hedelmä unohtua ja joutaa roskiin, mutta harvemmin. Ollaan hyviä improvisoimaan, eikä poikakaan koskaan väitä, ettei meillä olisi ruokaa, vaikka jääkaappi ei pursuilekaan. Niin, ja käydään toki myös silloin tällöin ravintoloissa, ja mies on ammatiltaan kokki, joten arvostetaan mekin hyvää ruokaa. Jopa niin paljon, ettei heitetä sitä turhan takia roskikseen.